Yleisperustelut

Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettua lakia muutettiin vuonna 2004 väliaikaisesti työterveyshuollon erikoislääkäreiden vajeen vuoksi. Muutoslain säännösten perusteella valtion varoista suoritetaan Työterveyslaitokselle määrärahaa kustannuksiin, jotka aiheutuvat yliopiston hyväksymän koulutusohjelman mukaisesta työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksesta. Kustannusten korvaamisella pyritään turvaamaan työterveyshuollon erikoislääkäreiden riittävä määrä ja kehittämään Työterveyslaitoksella tapahtuvaa ja muuta yliopistojen hyväksymää työterveyslääkäreiden koulutusta.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että erikoislääkärikoulutuksesta aiheutuvien kustannusten korvausta Työterveyslaitokselle jatketaan vuoden 2013 loppuun saakka. Lisäksi ehdotetaan, että Työterveyslaitoksella on oikeus tarkastaa korvausta saaneiden erikoislääkärikoulutusta järjestäneiden terveydenhuollon yksiköiden toimintaa ja saada sitä varten tarpeelliset tiedot salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien säännösten estämättä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus ja lääkäreiden tarve

Muutoslain säätämisen yhteydessä vuonna 2004 katsottiin, että työterveyshuollon erikoislääkäritarpeen turvaamiseksi tarvitaan vuosittain vähintään 50 uutta erikoislääkärin tutkinnon suorittanutta lääkäriä.

Työterveyslääkäreiden erikoistumiskoulutukseen kuuluu teoreettisten opintojen lisäksi käytännön toiminta kunnallisessa työterveyshuollon yksikössä, yksityisessä työterveyspalveluja tuottavassa yksikössä tai työnantajan ylläpitämällä työterveysasemalla. Lisäksi koulutukseen kuuluu noin puoli vuotta työterveyslaitospalvelusta.

Vuonna 2001 vain 38 prosentilla Suomen noin 1 000 työterveysasemasta oli työterveyshuollon erikoislääkärin tutkinnon suorittanut lääkäri ja työterveyshuollon lääkäreistä oli noin 300 erikoislääkärin vajaus. Vuosittain erikoislääkärintutkinnon suoritti noin 20—30 henkilöä. Erikoislääkäreiden määrän lisäämiseksi tarvittiin lisää koulutuspaikkoja käytännön harjoitteluun ja erikoistumispaikkoja Työterveyslaitokselle. Yliopistojen työterveyshuollon opetusta tuli kehittää. Koulutuksen tarvitsema rahoitus turvattiin säätämällä väliaikainen laki valtion varoista suoritettavasta määrärahasta työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen kustannusten korvaamiseen.

Muutoslain perusteella Työterveyslaitos voi maksaa sille suoritettavasta määrärahasta korvausta yliopistoille, yliopistojen hyväksymille erikoislääkärikoulutusta antaville yksityisille työterveyspalvelujen tuottajille ja työnantajien ylläpitämille työterveysasemille. Osan työterveyslääkärikoulutukseen varatusta rahasta Työterveyslaitos voi käyttää itse. Terveyskeskuksille työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksesta maksetaan korvaus erikoissairaanhoitolain mukaan.

Muutoslain mahdollistaman työterveyshuollon erikoislääkärinkoulutukseen kohdistetun rahoituksen avulla erikoislääkäritutkintojen määrä on noussut tavoitteen mukaiselle noin 50 erikoislääkäritutkinnon tasolle vuosittain. Vuonna 2007 päätoimisista työterveyshuollossa toimivista lääkäreistä 55 prosenttia oli erikoislääkäreitä ja yliopistoissa työterveyshuoltoon erikoistumaan ilmoittautuneita lääkäreitä oli 580. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen laatua on kehitetty yliopistojen ja koulutuspaikkojen sekä Työterveyslaitoksen yhteistyönä. Yliopistoihin on perustettu viisi kliinisen opettajan määräaikaista virkaa ja työterveyshuollon virtuaaliyliopiston toiminta on aloitettu. Yksityisen sektorin ja työnantajien ylläpitämien työterveysasemien koulutuspaikoille on maksettu koulutuskorvausta vuodesta 2006 lähtien.

Valiokunta pitää työterveyshuollon erikoislääkäreiden koulutuksessa tapahtunutta kehitystä hyvänä ja tarpeellisena. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että työterveyshuollon erikoislääkäreistä on edelleen pulaa ja että erikoislääkäreiden lähivuosina tapahtuva eläköityminen pahentaa pulaa entisestään. Valiokunta pitää erikoislääkärikoulutuksen rahoituksen jatkamista edelleen tarpeellisena siten, että työterveyshuollon erikoislääkäreiden riittävä määrä turvataan.

Työterveyshuollon kehittäminen

Työterveyshuolto on keskeinen toimija kartoitettaessa työpaikan psyykkisiä ja fyysisiä vaaratekijöitä ja mietittäessä toimenpiteitä, joilla niihin puututaan. Valiokunta katsoo, että työpaikoilla tapahtuvan terveydenedistämistyön ansiosta työterveyshuollolla on myös merkittävä kansanterveydellinen vaikutus. Vuonna 2007 työikäisestä väestöstä oli noin 1,87 miljoonaa työterveyshuollon välittömässä vaikutuspiirissä. Valiokunta pitää tärkeänä, että työterveyshuollon tehtävää ei rajata kapeasti perinteisten työhön liittyvien riskien ehkäisemiseen. Ottamalla työterveyshuollon henkilöstön osaaminen käyttöön laajasti voidaan vaikuttaa yleisesti väestön terveyden edistämiseen esimerkiksi ohjaamalla väestön elintapoja terveyttä edistävään suuntaan.

Työpaikoilla korostuvat entistä enemmän erityisesti henkinen työsuojelu ja työpaikan psyykkisten vaarojen ehkäiseminen. Työntekijöiden kokeman kiireen ja stressin lisääntyminen sekä työpaikoilla lisääntyneet johtamiseen liittyvät ongelmat näkyvät monilla työpaikoilla työilmapiirin heikkenemisenä sekä mielenterveysongelmien ja niistä johtuvien eläköitymisten lisääntymisenä. Työterveyshuollolta odotetaan yhä merkittävämpää panosta erityisesti työelämän laadun parantamiseen liittyvässä työssä.

Valiokunta korostaa työterveyshuollon moniammatillista yhteistyötä ja perusteellisten työpaikkaselvitysten merkitystä hyvän työterveyshuollon toteuttamisessa. Työterveyshuollon erikoislääkärien ja työterveyshoitajien tulee tuntea työpaikan olosuhteet, johtamisjärjestelmät ja yhteistyötahot, jotta he voivat vaikuttaa työyhteisössä ja kehittää tehokkaasti työpaikan olosuhteita ja työhyvinvointia. Hyvän työelämän laadun ansiosta sairauspoissaolot vähenevät ja työssä viihdytään ja jaksetaan entistä pidempään.

Valiokunta pitää tärkeänä, että työterveyshuollon roolia ja sen valtakunnallista koordinaatiotehtävää vahvistetaan työterveyshuollon ammattilaisten moniammatillisessa koulutuksessa, tutkimuksessa ja kehittämisessä sekä hyvien toimintakäytäntöjen levittämisessä. Tämä on erityisen tärkeää työelämän muutoksissa ja erityisaloilla sekä ikääntyvän ja vajaakuntoisen työvoiman kohdalla ja yleisen työhyvinvoinnin tukemisessa.

Työelämässä tehdään entistä useammin työtä määräaikaisisissa palvelussuhteissa tai muuten epätyypillisissä työsuhteissa. Työmarkkinoilla on paljon nuoria, opiskelijoita sekä maahanmuuttajia, joiden asema työmarkkinoilla poikkeaa perinteisessä, vakituisessa työsuhteessa olevien asemasta. Työsuhteet ovat monesti lyhyitä, ja työpaikkaa vaihdetaan usein. Työllisyyden parantuessa on oletettavaa, että perinteisestä työntekotavasta poikkeava työskentely työmarkkinoilla edelleen lisääntyy. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että työterveyshuollon ja erikoislääkäreiden koulutuksen kehittämisessä muuttuvan työelämän tarpeet otetaan huomioon siten, että työterveyshuolto pystyy tehokkaasti huolehtimaan myös lyhytaikaisissa ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien henkilöiden työterveyshuollosta ja vastaamaan muutoinkin voimakkaasti muuttuvan työelämän haasteisiin.

Työttömien terveydenhuolto

Työttömyys vaikuttaa kielteisesti henkilön terveydentilaan. Tutkimusten mukaan työttömien fyysinen ja henkinen terveydentila on työssä käyvää väestöä huonompi, he sairastavat yleisemmin pitkäaikaissairauksia ja kokevat terveydentilansa työssä käyviä heikommaksi. Jo työttömäksi jäämisen uhan on todettu lisäävän sairastavuutta. Työttömät eivät heikommasta terveydentilastaan huolimatta kuitenkaan saa yhtä aktiivista hoitoa kuin työterveyshuollon piirissä oleva työssäkäyvä väestö. Työttömille on työssä käyvää väestöä vähemmän tarjolla myös ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa.

Hyvä terveydentila tukee uudelleentyöllistymistä. Uudelleentyöllistyminen lisää ihmisen hyvinvointia ja parantaa verrattain nopeasti etenkin henkistä terveyttä. Työttömyysjaksojen mahdollisimman lyhyt kesto ja pitkäaikaistyöttömien aktiiviset työllistämistoimet ovat tärkeä osa väestön terveyden edistämistä.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että työterveyshuollon ja kunnallisen perusterveydenhuollon yhteistyötä kehitetään siten, että myös työttömille henkilöille taataan mahdollisuus kattaviin ja säännöllisiin sekä ennaltaehkäiseviin työkykyä ylläpitäviin terveydenhoitopalveluihin. Valiokunta katsoo, että työterveyshuollon palveluja tuottavien yksiköiden mahdollisuudet osallistua työttömien työkyvyn ja uudelleentyöllistymisen arviointiin tulee selvittää.

Kunnallinen työterveyshuolto ja erikoislääkärikoulutus

Valiokunta on käsitellyt työterveyshuollon erikoislääkärien tarvetta hallituksen esityksestä (HE 156/2004 vp) antamassaan mietinnössä (TyVM 15/2004 vp). Lisäksi valiokunta on antanut lausunnon sosiaali- ja terveysministeriön selvityksestä työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksesta (TyVL 6/2008 vp). Valiokunta kiinnitti kannanotoissaan erityistä huomiota kunnallisten terveyskeskusten lääkäripulaan ja katsoi, että yksityisellä sektorilla suoritettava työterveyslääkärien erikoistumiskoulutus saattaa vetää kunnalliselta terveydenhuollolta työvoimaa erikoistumiskoulutukseen ja syventää edelleen työvoimapulaa terveyskeskuksissa.

Vuonna 2007 työterveyshuoltoon erikoistuvista lääkäreistä 44 prosenttia työskenteli kuntasektorilla ja 56 prosenttia muissa työterveyshuollon yksiköissä, kuten yksityisillä työterveyspalveluja järjestävillä ja työnantajien ylläpitämillä työterveysasemilla.

Erityisesti pienten terveyskeskusten työterveysyksiköihin on ollut vaikeata saada työterveyshuollon erikoislääkäreitä. Pienessä yksikössä työterveyshuollon erikoislääkäri saattaa ainoana lääkärinä olla vastuussa monen yrityksen työterveyshuollosta. Asiakaskunnan monipuolisuuden vuoksi työ terveyskeskuksessa on vaativaa ja edellyttää kaikkien toimialojen tuntemista. Valiokunta pitää tärkeänä kunnallisten terveyskeskusten työn kehittämistä houkuttelevammaksi. Työterveyshuolto tulee terveyskeskuksissa järjestää siten, että työterveyslääkärit voivat tehdä hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaista työtä moniammatillisessa tiimissä ja kokea hallitsevansa työnsä niin osaamisen kuin työn määrän suhteen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että terveyskeskusten mahdollisuudet kilpailla työterveyshuoltoon erikoistuvista lääkäreistä turvataan. Valiokunta katsoo, että lain vaikutuksia kunnallisen puolen lääkäreiden saatavuuteen tulee edelleen seurata.

Työterveyslaitoksen ja muiden korvausta saaneiden toiminnan tarkastaminen

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoslain 3 b §:ään lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan Työterveyslaitoksella on oikeus tarkastaa korvausta saaneiden toimintaa. Tarkastamista varten Työterveyslaitoksella on säännöksen mukaan oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä käyttöönsä tarvittavat tiedot, asiakirjat ja muu aineisto.

Valiokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua tarkastusoikeutta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Koska Työterveyslaitos käyttää osaksi itse erikoislääkärikoulutukseen osoitettuja määrärahoja ja osaksi välittää rahoituksen edelleen koulutuksen muille järjestäjille, tulee valvonta valiokunnan käsityksen mukaan järjestää kuitenkin siten, että ehdotettu tarkastusoikeus koskee myös sosiaali- ja terveysministeriötä ja että ministeriöllä on lisäksi oikeus tarkastaa myös Työterveyslaitoksen toimintaa.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Työterveyslaitoksella on oikeus saada toiminnan tarkastamista varten tarpeelliset tiedot salassapitosäännösten estämättä. Valiokunta katsoo, että tietojen saannin tulee perustua tietojen välttämättömyyteen. Välttämättömyysedellytystä on perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa käytännössä pidetty edellytyksenä sille, että valvovalle toimielimelle annetaan oikeus syrjäyttää salassapitovelvollisuus.