Perustelut

Johdanto

Valtioneuvoston selvityksen mukaan Eurooppa-neuvoston kokouksessa 8.—9.12.2011 euroalueen päämiehet sopivat toimista talous- ja rahaliiton vahvistamiseksi. Etenemistavaksi sovittiin euromaiden välinen valtiosopimus, jolla talouskuria vahvistetaan. Sopimus on avoin halukkaille euroalueeseen kuulumattomille jäsenvaltioille. Tarkoitus on, että viiden vuoden kuluessa tarkastellaan mahdollisuutta sisällyttää sopimus osaksi Lissabonin sopimusta.

On selvää, että sopimuksen neuvotteluasetelmaan ja sisältöön vaikuttavat erityisesti ajankohtaiset taloudelliset ja poliittiset realiteetit eikä niinkään pitkän aikavälin poliittisen ja taloudellisen integraation visio. Valiokunta huomauttaa, että käsittelyssä oleva sopimus ja siinä hyväksytyt menettelyt ja institutionaaliset rakenteet vaikuttavat unionin kehityksen suuntaan laajemminkin. Valiokunta katsoo, että yleisen integraatiokehityksen ja eritahtisen integraation valossa on tärkeää arvioida hallitusten välisen sopimisen rajoja yleisemminkin. Siksi myös tässä yhteydessä on syytä arvioida, mitä halutaan — tai on välttämätöntä — sopia menettelyssä, jota ei hyväksytä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklaa eikä tavallista lainsäädäntömenettelyä noudattaen.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan erillissopimusmallista seuraa, että talouspolitiikkaa koskevat määräykset ja jäsenmaiden velvoitteet muodostavat sekavan kokonaisuuden, joka luo haasteita kansalaisyhteiskunnan ja parlamentaarisen valvonnan näkökulmasta. Myös suhde unionin toimielinjärjestelmään on ongelmallinen, koska edelleen on epäselvää, missä määrin erillissopimuksella voidaan luoda unionin toimielimille uusia tehtäviä.

EU:ssa hallitusten väliset menettelyt ja ratkaisut ovat korostuneet viime vuosina. Valiokunta huomauttaa, että käytännössä hallitusten välinen sopiminen ei välttämättä aina heikennä yhteisömetodin käyttöä, vaan voi johtaa esim. komission vallan vahvistumiseen, kuten on käymässä esim. budjettivalvonnan kohdalla. Lisäksi esim. six-packin kohdalla voitiin hyväksyä merkittäviä enemmistöpäätöksentekoa helpottavia ratkaisuja (käänteinen määräenemmistö komission esityksen hylkäämiseksi).

Valiokunta huomauttaa, että sopimus voidaan nähdä myös askeleena talous- ja rahaliiton kehittämisessä samaan tapaan kuin Schengen-sopimus unionin vapaan liikkuvuuden kehittämisessä aikanaan.

Hallitusten välinen sopimus talousunionin vahvistamisesta

Tarkoituksena on laatia sopimus talousunionin vahvistamisesta, jonka avulla voidaan estää tulevat ongelmat tulevaisuudessa tehokkaamman ohjauskehikon avulla. Sopimuksen sisältö — nykymuodossaan — yhdessä jo hyväksyttyjen talouskriisiin liittyvien säännösten kanssa merkitsee siirtymistä taloudellisesta koordinaatiosta kohti talouspolitiikan hallinnan vahvistamista, ja sopimuksen päätavoitteet vastaavat Suomen neuvottelutavoitteita.

Sopimusluonnos nojaa pitkälti jo sovittuihin säädöksiin, mm. vakaus- ja kasvusopimus, talouspolitiikan koordinaatiota koskeva lainsäädäntöpaketti (ns. six-pack) ja budjettikehysdirektiivi. Sisällöllisesti keskeistä on löytää yhteiset periaatteet tehokkaille korjausmekanismeille. Valiokunta korostaakin, että sopimuksen valmistelussa tulisi keskittyä vain välttämättömien mekanismien hyväksymiseen. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee jatkoneuvotteluissa edelleen arvioida — ja nostaa keskusteluun myös EU:n puitteissa — sopimuksen tuoma lisäarvo.

Sopimusluonnosta on muokattu useassa työryhmäkokouksessa. Iso-Britannia on ainoa jäsenmaa, joka on jäänyt prosessin ulkopuolelle tässä vaiheessa. Neuvottelut luonnoksesta jatkuvat, ja aikataulu on kunnianhimoinen. Tavoite on, että sopimus allekirjoitettaisiin maaliskuun alussa. Tämä edellyttää parlamentaarisen vaikuttamisen varmistamiseksi, että eduskunta pidetään prosessin aikana hyvin informoituna, jotta kannanmuodostusta voidaan tarpeen vaatiessa tarkistaa.

Ulkoasiainvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että euromaiden lisäksi mahdollisimman suuri määrä jäsenmaita liittyy sopimukseen. Tältä kannalta on perusteltavissa, että sopimuksen sisältöä muokataan kattavan yhteisymmärryksen löytämiseksi.

Suomen johdonmukainen lähtökohta EU:n toimielinjärjestelmää koskevissa neuvotteluissa on ollut toimielinten välinen tasapaino, jäsenvaltioiden välinen tasa-arvo ja yhteisömenetelmän laaja-alaisen käyttämisen turvaaminen (UaVM 6/2008 vp). Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa edelleen perusteltuna. Lissabonin sopimuksen avoimeksi jättämien kysymysten toimeenpanolla on erityinen merkitys toimielinten väliselle tasapainolle.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on edelleen avoinna, mitä tehtäviä tällaisella sopimuksella voidaan antaa toimielimille. Valiokunta pitää tärkeänä, että komission rooli on vahva myös tämän sopimuksen täytäntöönpanon valvonnassa. Unionirakenteiden hyödyntäminen on paras tapa varmistaa sääntöjen nopea ja tehokas hyväksyminen ja täytäntöönpano.

Euromaiden huippukokouksia on kriisin kuluessa järjestetty usein. Valiokunta ei pidä unionin rakenteiden yhtenäisyyden ja tehokkuuden kannalta tarkoituksenmukaisena eikä perusteltuna sopimukseen sisällytettyä määräystä epävirallisista huippukokouksista. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että mikäli huippukokousmääräys kuitenkin olisi lopullisessa sopimusluonnoksessa, varmistetaan kokousten asianmukainen ja sopimuspuolten yhdenvertaisuuteen perustuva valmistelu tekemällä tätä koskeva kirjaus sopimukseen.

Sopimusluonnos sisältää määräyksiä kansallisten parlamenttien valiokuntien välisistä kokouksista, joihin myös Euroopan parlamentti osallistuisi ja joissa keskusteltaisiin talous- ja budjettipolitiikkojen hoitamisesta. Ulkoasiainvaliokunta suhtautuu tällaisten uusien foorumeiden perustamiseen erittäin varauksellisesti. Valiokunta muistuttaa kansallisen parlamentaarisen valvonnan ensisijaisuudesta ja katsoo, että parlamentaarisen yhteistyön — silloin kun se katsotaan tarpeelliseksi — tulee tapahtua aikaisempaan epäviralliseen tapaan ja olemassa olevat (SEUTin 1. pöytäkirjan II-osasto) parlamenttien välistä yhteistyötä koskevat määräykset huomioon ottaen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että sopimuksen lopullinen sisältö määrittää sopimuksen oikeudellisen muodon siitä riippumatta, että se edellyttäisi poliittisesti vaikeastikin hyväksyttävää sopimusta, ml. joidenkin jäsenmaiden kansanäänestyksiä. Valiokunta katsoo, että talouskriisin yksi keskeinen johtopäätös on tarve lisätä EU:hun kohdistuvaa luottamusta ja vahvistaa demokraattista unionin legitimiteettiä.