Perustelut
Johdanto
Valtioneuvoston selvityksen mukaan Eurooppa-neuvoston kokouksessa
8.—9.12.2011 euroalueen päämiehet
sopivat toimista talous- ja rahaliiton vahvistamiseksi. Etenemistavaksi
sovittiin euromaiden välinen valtiosopimus, jolla talouskuria
vahvistetaan. Sopimus on avoin halukkaille euroalueeseen kuulumattomille
jäsenvaltioille. Tarkoitus on, että viiden vuoden
kuluessa tarkastellaan mahdollisuutta sisällyttää sopimus osaksi
Lissabonin sopimusta.
On selvää, että sopimuksen neuvotteluasetelmaan
ja sisältöön vaikuttavat erityisesti
ajankohtaiset taloudelliset ja poliittiset realiteetit eikä niinkään
pitkän aikavälin poliittisen ja taloudellisen
integraation visio. Valiokunta huomauttaa, että käsittelyssä oleva
sopimus ja siinä hyväksytyt menettelyt ja institutionaaliset
rakenteet vaikuttavat unionin kehityksen suuntaan laajemminkin.
Valiokunta katsoo, että yleisen integraatiokehityksen ja
eritahtisen integraation valossa on tärkeää arvioida
hallitusten välisen sopimisen rajoja yleisemminkin. Siksi
myös tässä yhteydessä on syytä arvioida,
mitä halutaan — tai on välttämätöntä — sopia
menettelyssä, jota ei hyväksytä Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklaa eikä tavallista
lainsäädäntömenettelyä noudattaen.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan erillissopimusmallista
seuraa, että talouspolitiikkaa koskevat määräykset
ja jäsenmaiden velvoitteet muodostavat sekavan kokonaisuuden, joka
luo haasteita kansalaisyhteiskunnan ja parlamentaarisen valvonnan
näkökulmasta. Myös suhde unionin toimielinjärjestelmään
on ongelmallinen, koska edelleen on epäselvää,
missä määrin erillissopimuksella voidaan
luoda unionin toimielimille uusia tehtäviä.
EU:ssa hallitusten väliset menettelyt ja ratkaisut
ovat korostuneet viime vuosina. Valiokunta huomauttaa, että käytännössä hallitusten
välinen sopiminen ei välttämättä aina
heikennä yhteisömetodin käyttöä,
vaan voi johtaa esim. komission vallan vahvistumiseen, kuten on
käymässä esim. budjettivalvonnan kohdalla.
Lisäksi esim. six-packin kohdalla voitiin hyväksyä merkittäviä enemmistöpäätöksentekoa
helpottavia ratkaisuja (käänteinen määräenemmistö komission
esityksen hylkäämiseksi).
Valiokunta huomauttaa, että sopimus voidaan nähdä myös
askeleena talous- ja rahaliiton kehittämisessä samaan
tapaan kuin Schengen-sopimus unionin vapaan liikkuvuuden kehittämisessä aikanaan.
Hallitusten välinen sopimus talousunionin vahvistamisesta
Tarkoituksena on laatia sopimus talousunionin vahvistamisesta,
jonka avulla voidaan estää tulevat ongelmat tulevaisuudessa
tehokkaamman ohjauskehikon avulla. Sopimuksen sisältö — nykymuodossaan — yhdessä jo
hyväksyttyjen talouskriisiin liittyvien säännösten
kanssa merkitsee siirtymistä taloudellisesta koordinaatiosta kohti
talouspolitiikan hallinnan vahvistamista, ja sopimuksen päätavoitteet
vastaavat Suomen neuvottelutavoitteita.
Sopimusluonnos nojaa pitkälti jo sovittuihin säädöksiin,
mm. vakaus- ja kasvusopimus, talouspolitiikan koordinaatiota koskeva
lainsäädäntöpaketti (ns. six-pack)
ja budjettikehysdirektiivi. Sisällöllisesti keskeistä on
löytää yhteiset periaatteet tehokkaille
korjausmekanismeille. Valiokunta korostaakin, että sopimuksen
valmistelussa tulisi keskittyä vain välttämättömien mekanismien
hyväksymiseen. Valiokunta katsoo, että hallituksen
tulee jatkoneuvotteluissa edelleen arvioida — ja nostaa
keskusteluun myös EU:n puitteissa — sopimuksen
tuoma lisäarvo.
Sopimusluonnosta on muokattu useassa työryhmäkokouksessa.
Iso-Britannia on ainoa jäsenmaa, joka on jäänyt
prosessin ulkopuolelle tässä vaiheessa. Neuvottelut
luonnoksesta jatkuvat, ja aikataulu on kunnianhimoinen. Tavoite on,
että sopimus allekirjoitettaisiin maaliskuun alussa. Tämä edellyttää parlamentaarisen
vaikuttamisen varmistamiseksi, että eduskunta pidetään
prosessin aikana hyvin informoituna, jotta kannanmuodostusta voidaan
tarpeen vaatiessa tarkistaa.
Ulkoasiainvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin
tärkeänä, että euromaiden lisäksi
mahdollisimman suuri määrä jäsenmaita
liittyy sopimukseen. Tältä kannalta on perusteltavissa,
että sopimuksen sisältöä muokataan
kattavan yhteisymmärryksen löytämiseksi.
Suomen johdonmukainen lähtökohta EU:n toimielinjärjestelmää koskevissa
neuvotteluissa on ollut toimielinten välinen tasapaino,
jäsenvaltioiden välinen tasa-arvo ja yhteisömenetelmän laaja-alaisen
käyttämisen turvaaminen (UaVM 6/2008
vp). Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa edelleen
perusteltuna. Lissabonin sopimuksen avoimeksi jättämien
kysymysten toimeenpanolla on erityinen merkitys toimielinten väliselle
tasapainolle.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on edelleen avoinna, mitä tehtäviä tällaisella
sopimuksella voidaan antaa toimielimille. Valiokunta pitää tärkeänä,
että komission rooli on vahva myös tämän
sopimuksen täytäntöönpanon valvonnassa.
Unionirakenteiden hyödyntäminen on paras tapa
varmistaa sääntöjen nopea ja tehokas hyväksyminen
ja täytäntöönpano.
Euromaiden huippukokouksia on kriisin kuluessa järjestetty
usein. Valiokunta ei pidä unionin rakenteiden yhtenäisyyden
ja tehokkuuden kannalta tarkoituksenmukaisena eikä perusteltuna
sopimukseen sisällytettyä määräystä epävirallisista
huippukokouksista. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että mikäli huippukokousmääräys
kuitenkin olisi lopullisessa sopimusluonnoksessa, varmistetaan kokousten
asianmukainen ja sopimuspuolten yhdenvertaisuuteen perustuva valmistelu
tekemällä tätä koskeva kirjaus
sopimukseen.
Sopimusluonnos sisältää määräyksiä kansallisten
parlamenttien valiokuntien välisistä kokouksista,
joihin myös Euroopan parlamentti osallistuisi ja joissa
keskusteltaisiin talous- ja budjettipolitiikkojen hoitamisesta.
Ulkoasiainvaliokunta suhtautuu tällaisten uusien foorumeiden
perustamiseen erittäin varauksellisesti. Valiokunta muistuttaa
kansallisen parlamentaarisen valvonnan ensisijaisuudesta ja katsoo,
että parlamentaarisen yhteistyön — silloin
kun se katsotaan tarpeelliseksi — tulee tapahtua aikaisempaan
epäviralliseen tapaan ja olemassa olevat (SEUTin 1. pöytäkirjan
II-osasto) parlamenttien välistä yhteistyötä koskevat
määräykset huomioon ottaen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että sopimuksen lopullinen sisältö määrittää sopimuksen
oikeudellisen muodon siitä riippumatta, että se
edellyttäisi poliittisesti vaikeastikin hyväksyttävää sopimusta,
ml. joidenkin jäsenmaiden kansanäänestyksiä.
Valiokunta katsoo, että talouskriisin yksi keskeinen johtopäätös
on tarve lisätä EU:hun kohdistuvaa luottamusta
ja vahvistaa demokraattista unionin legitimiteettiä.