Perustelut
1. Selontekojen merkitys ja parlamentaarinen valmistelu
Selontekojen merkitys
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko muodostaa perustan
Suomen politiikan ohjaamiselle maan etujen ja tavoitteiden edistämiseksi.
Laajan turvallisuuskäsityksen toteuttaminen edellyttää,
että turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen ohjausvaikutus
ulottuu kaikille asianomaisille hallinnonaloille. Näin
on jossain määrin tapahtunut ulkoasiain- ja sisäasiainministeriön
osalta. Ulkoasiainvaliokunta korostaa aiempaa kantaansa, että selontekojen
tulisi laajan turvallisuuskäsityksen omaksumisen johdosta
ohjata kaikkien turvallisuuden alalla toimivien hallinnonalojen
kehittämistä (UaVM 5/2009 vp).
Käsittelyssä oleva selonteko on tältä osin
edelleen puutteellinen. Toimintaympäristön kuvaus,
joka on sinällään ansiokas, ei ole tehtyjen
linjausten kanssa johdonmukainen. Esimerkiksi esitettyjen keskeisten
globaalien turvallisuusuhkien torjumiseen, kuten ilmasto, energiaturvallisuus
tai väestönkasvu, ei esitetä konkreettisia
toimintalinjauksia.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa toiminnan ja voimavarojen välistä keskinäisriippuvuutta
ja pitää ongelmallisena selonteon resurssilinjausten
yleisluonteisuutta. Valiokunta viittaa kannanottoonsa, jonka mukaan
selontekojen tulisi painottaa valtioneuvoston toimintaa tavoitteiden
saavuttamiseksi (UaVM 5/2009 vp). Selonteko
ei nykyisellään mahdollista turvallisuuteen kohdistettavien
taloudellisten voimavarojen käsittelyä kokonaisuutena.
Puolustusvaliokunnan lausuntoon (PuVL 4/2013 vp)
viitaten ulkoasiainvaliokunta toteaa, että puolustuksen
kehittäminen edellyttää suunnitelmallisuutta
ja seuraaville vuosikymmenille ulottuvaa tarkastelua. Vastaisuudessa
myös kokonaisturvallisuuteen liittyvien kysymysten kehittämistä on
voitava tarkastella pitemmällä ajanjaksolla. Esimerkiksi
kyberturvallisuuden, energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden johdonmukainen
kehittäminen ja voimavarojen huomioonottaminen pitkällä aikavälillä on
tulevaisuudessa yhä tärkeämpää.
Kyberturvallisuus ja huoltovarmuus ovat kansalaisten ja veronmaksajien
kannalta ehkä konkreettisinta toimintaa turvallisuuden
lisäämiseksi. Niiden näkyvyys ja suunnitelmallisuuden
kehittäminen selonteossa voi osaltaan vahvistaa maanpuolustustahtoa,
jonka merkitys Suomen turvallisuuspolitiikassa säilyy keskeisenä.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että selonteon toimintalinjauksessa
korostuu edelleen puolustushallinnon ja kriisinhallinnan kehittäminen,
vaikka selonteossa, kuten myös lausuntovaliokuntien kannanotoissa
ja asiantuntijakuulemisissa, painotetaan laajan turvallisuuden edellyttävän
koko valtionhallinnon osallistumista.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että selonteosta kehitetään
kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia, joka ohjaa tasapainoisesti
kaikkien, turvallisuuden alalla toimivien hallinnonalojen ja niiden voimavarojen
kehittämistä, ml. kyberturvallisuus, huoltovarmuus
ja energiaturvallisuus.
Selontekomenettely ja parlamentaarinen valmistelu
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selontekomenettelyn tavoitteena
on laajapohjaisen parlamentaarisen tuen varmistaminen Suomen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan jatkuvuuden varmistamiseksi. Valiokunta pitää oikeana
valtioneuvoston kokonaisturvallisuutta koskevan periaatepäätöksen
kirjausta, jonka mukaan selonteon valmistelu tapahtuu vuorovaikutuksessa
parlamentaarisen seurantaryhmän kanssa.
Nykymuotoisia turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja
on annettu vuosina 1995, 1997, 2001, 2004 ja 2009. Selontekomenettelystä on
tullut keskeinen Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan poliittisen
ohjauksen väline. Parlamentaaristen seurantaryhmien (2004,
2009) ja parlamentaarisen kontaktiryhmän (2012) toiminta
sekä selontekojen eduskuntakäsittely on edistänyt
turvallisuus- ja puolustuspoliittisista linjauksista käytävää avointa
yhteiskunnallista keskustelua. Valiokunta toteaa, että puolustusvoimauudistuksen
valmistelun osalta tämä tavoite ei toteutunut.
Valtioneuvoston joulukuussa 2012 hyväksymä periaatepäätös
kokonaisturvallisuudesta vahvistaa, että turvallisuus-
ja puolustuspoliittisten selontekojen käytäntöä jatketaan
tulevaisuudessa. Periaatepäätöksen mukaan
tavoitteena on, että selonteko toimisi nykyistä paremmin
perustana muiden ohjausasiakirjojen laatimiselle ja selkiyttäisi niiden
keskinäisiä suhteita. Tätä edellytti
myös ulkoasiainvaliokunta mietinnössään vuoden
2009 selonteosta (UaVM 5/2009 vp). Turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen selonteon linjausten toimeenpanoa ohjaavien
alemman asteisten ohjausasiakirjojen muodostama kokonaisuus tulisi
pitää riittävän yksinkertaisena.
Keskeisten ohjausasiakirjojen laatiminen tulisi loogisesti ajoittaa
selonteon valmistumisen jälkeen. Valiokunta korostaa, että turvallisuusympäristössä
tapahtuvaa
kehitystä on seurattava ja muutoksiin sekä äkillisiin
häiriötiloihin on kyettävä reagoimaan
nopeasti. Tämä edellyttää säännönmukaista
selvitysmenettelyä hallituksen toimesta perustuslain 97 § mukaisesti.
Valiokunta pitää kerran hallituskaudessa annettavaa
selontekoa sinällään hyvänä lähtökohtana,
mutta katsoo, että nykyisen selontekomenettelyn sitovuuden
kehittämistä tulisi tarkastella jo tällä hallituskaudella
yhdessä eduskunnan kanssa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että eduskunnassa käydään säännöllistä ajankohtaiskeskustelua
turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta olemassa olevan keinovalikoiman
puitteissa.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että selontekojen linjausten
ja eduskunnan kannanottojen toteutuminen ja seuranta on ollut epätyydyttävää ja puutteellista.
Valiokunta pitää välttämättömänä arvioida
avoimesti selontekojen mahdollisuutta nykymuodossaan toimia tosiasiallisesti
yli hallituskausien ohjaavana menettelynä.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että turvallisuus-
ja puolustuspoliittista selontekomenettelyä kehitetään
niin, että linjausten toteutuminen ja vaikutus yli hallituskausien
vahvistuu ja että valtioneuvosto ryhtyy yhteistyössä eduskunnan
kanssa toimiin menettelyn kehittämiseksi.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että selkeään toimeksiantoon
perustuva laaja-pohjainen parlamentaarinen seurantaryhmä asetetaan
tukemaan selonteon valmistelua alusta saakka.
2. Toimintaympäristön muutos
Uhkakuvat ovat monimutkaistuneet ja epävarmuustekijät
lisääntyneet. Perinteinen sotilaallinen uhka Euroopassa
on tällä hetkellä vähäinen
ja laajan turvallisuuden merkitys on keskeistä. Todennäköisimpinä uhkina
pidetään mm. tietoverkkojen ja energiaturvallisuuden
haavoittuvuutta. Langattoman tiedonsiirron yleistyessä ja
järjestelmien verkottuessa yhteiskuntaan laajasti vaikuttavien
häiriöiden riski muodostuu yhä vakavammaksi.
Informaatioteknologian kehitys on talouskasvun edellytys, ja avoimet
yhteiskunnat ovat riippuvaisia nopeista verkkopalveluista. Teknologian
tuottajia ovat etupäässä yritykset. Talouskasvun,
yksityisyyden suojan ja yhteiskunnan turvallisuuden yhteensovittaminen
on haastava mutta välttämätön
prosessi.
Talous on yhä merkittävämpi tekijä turvallisuuspolitiikassa.
Talouden ja politiikan välinen vuorovaikutus ei ole uutta,
mutta nykyisessä uhka- ja sodankäyntiympäristössä sekä kilpailtaessa
vähenevistä luonnonvaroista se korostuu. Talouskriisi
ja nousevien maiden nopea talouskasvu on korostanut vuorovaikutusta.
Nousevien talouksien ja geopolitiikan vahvistuminen ohjaavat globaalia
muutosta. Aktivoituminen globaaleissa kysymyksissä on ollut
näiden maiden taloudellisen vallankäytön
jatke.
Taloudellisten valtasuhteiden muutos vaikuttaa merkittävästi
turvallisuuspolitiikkaan. Kansainvälisen järjestyksen
moninapaistumisen ja epävirallisten ja ei-valtiollisten
toimijoiden merkityksen lisääntyminen hajauttaa
valtaa eri tasoille ja toimijoille. Sosiaalinen media on näistä yksi.
Eräät alueelliset yhteistyönäkymät
erityisesti Itä-Aasiassa ovat merkkejä muutoksesta.
Alueen talouskasvun kanssa ne ovat merkinneet valtatasapainon siirtymistä Aasian
suuntaan.
Globaalitalous ja turvallisuus edellyttävät
nykyistä tehokkaampaa globaalihallintaa. YK- järjestelmään,
monenvälisyyteen, sitoviin sopimuksiin, vahvoihin alueellisiin ja
globaaleihin instituutioihin sekä kansainväliseen
oikeuteen perustava maailmanjärjestys on pienten maiden,
kuten Suomen, etu. Valiokunta katsoo, että yhteisten arvojen vahvistaminen
Etyjin ja Euroopan neuvoston kautta edistää turvallisuusyhteisön
kehittymistä Euroopassa. YK:n erityisasemaa ei kiistetä,
mutta sen legitimiteettiä murentaa tarvittavien uudistusten,
erityisesti turvallisuusneuvoston reformin lykkääntyminen. Epävirallisten
ryhmien muodostumista on pidetty suurvaltapolitiikan paluuna ja
YK:n ohittamisena. Toisaalta esimerkiksi G20 oli erityisesti talouskriisin
alkuaikoina taloutta vakauttava toimija. On sinällään
edistystä, että G20-ryhmä, joka kattaa
85 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta, 80 prosenttia maailmankaupasta
ja 75 prosenttia väestöstä, on ottanut
vahvemman roolin globaalihallinnassa. On tärkeää,
että Suomi edistää EU:n puhevallan yhtenäistä käyttöä niin
G20:ssa kuin YK:n turvallisuusneuvostossa.
Talouskriisin jatkuessa useat kehittyneet taloudet ovat ylivelkaantuneet,
mikä on johtanut mm. menoleikkauksiin julkisen talouden
tasapainottamiseksi. Tällä on useita turvallisuuspoliittisia
seurauksia. Taloudellisesti heikot valtiot nähdään
perinteisesti epävarmoina turvallisuuden tuottajina. Poliittinen
tahto kohdentaa resursseja kansainväliseen toimintaan,
esimerkiksi kehitykseen tai kriisienhallintaan, vähenee.
EU- maiden puolustusmenojen supistamisen arvioidaan johtavan epätasapainoon
niin Naton toiminnassa kuin suhteessa Venäjään. Myönteisenä seikkana
voidaan pitää, että leikkaukset ovat
johtamassa EU:n puolustusyhteistyön vahvistumispyrkimykseen,
vaikka EU:n yhtenäisyys ulko- ja turvallisuuspolitiikassa
ei ole edennyt odotusten mukaisesti.
Kehitysmaiden integroituminen maailmantalouteen vahvistuu. Talouskasvu
ja kehitysmaiden välisen kaupan ja investointien lisääntyminen
luovat uusia kasvun edellytyksiä. Taloudellisen ja sosiaalisen
eriarvoisuuden lisääntymisen haasteet ovat kuitenkin
merkittäviä. Äärimmäisessä köyhyydessä (alle
1,25 US-dollaria päivässä) elää lähes 25
prosenttia maailman väestöstä - suurin
osa keskitulon kehitysmaissa. Afrikan merkitys taloudellisena ja
poliittisena toimijana vahvistuu. Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Afrikan
kehityksen tukeminen ja suhteiden monipuolistaminen on Suomen ja
EU:n kannalta jatkossa yhä tärkeämpää.
Uhkakuvien monimuotoisuus ja valtioiden keskinäisriippuvuus
lisää Afrikan merkitystä Euroopan turvallisuudelle.
Valiokunta on arvioinut Afrikan tilanteen kehitystä (mm. UaVM
13/2012 vp) ja todennut, että ns. arabikevät
on osoittanut, että Pohjois-Afrikan tilanne heijastuu yhä välittömämmin
Euroopan kehitykseen. Kokonaisvaltaisen turvallisuuden vahvistaminen
edellyttää mm. demokratian, naisten oikeuksien
ja aseman ja kestävän kehityksen vahvistamista,
ml. miljoonien uusien työpaikkojen luomista, erityisesti
nuorisolle, ja väestönkasvun hallintaa. Valiokunta
painottaa, että ruokaturvan parantaminen edellyttää kokonaisvaltaista
politiikkaa, johon kuuluvat johdonmukainen ja kestävä maatalous-,
kauppa-, investointi- ja kehityspolitiikka. Valiokunta on säännönmukaisesti
kiinnittänyt huomiota johdonmukaisuuden lisäämisen
niin Suomen kuin EU:n toiminnassa, viimeksi taloudellisten kumppanuussopimusneuvottelujen
(EPA) yhteydessä (UaVX 4/2013 vp).
Kehityksen ja turvallisuuden välistä yhteyttä tulisi
edistää myös Post-2015 toimintaohjelmaa
valmisteltaessa.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että kehityksen ja turvallisuuden
välisen yhteyden vahvistuessa olisi selonteossa ollut perusteltua
linjata yksityiskohtaisemmin Suomen tavoitteita tältä osin. Tämä vahvistaisi
osaltaan myös ihmisoikeuksien parempaa huomioonottamista
turvallisuuspolitiikassa. Valiokunta edellyttää,
että pitemmän aikavälin kehitysponnistelut
ja ihmisoikeuspolitiikka otetaan paremmin huomioon ja integroidaan
systemaattisemmin turvallisuuspoliittiseen suunnitteluun.
Ympäristö - kestävä kehitys
Selonteon mukaan ilmastonmuutos, väestönkasvu
sekä vesivarojen niukkuus ovat keskeisiä globaalitason
turvallisuustekijöitä. Asiantuntijoiden mukaan
liuskekaasun ja biopolttoaineiden tuotanto lisää vedenkulutusta
merkittävästi, mikä tekee vedestä entistäkin
strategisemman hyödykkeen tulevaisuudessa.Erityisesti Suomea
koskevat arktiseen alueeseen, Itämereen ja lähialueiden
ydinvoimatuotantoon liittyvät riskit. Ympäristönsuojelun
ja luonnonvarojen kestävän käytön
ennakoiva huomioon ottaminen yhdessä taloudellisten ja
sosiaalisten kysymysten kanssa ovat osa turvallisuuspolitiikkaa.
Valiokunta pitää perusteltuna, että selonteossa
asetetaan tavoitteeksi kestävän kehityksen vahvistaminen.
Selkeää toimintalinjausta tämän tavoitteen
toimeenpanemiseksi Suomen toiminnassa ei kuitenkaan aseteta.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että yhteistyötä kansainvälisen
ympäristö- ja ilmastopolitiikan ja turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan toimeenpanon välillä tulisi
lisätä, jotta johdonmukaisuus ja ratkaisujen kestävyys
varmistettaisiin.
Energiaturvallisuus
Energiaturvallisuus on kasvava globaali haaste. Arvioiden mukaan
energiankulutus kasvaa ja sähkön suhteellinen
osuus kokonaisenergiasta lisääntyy. Fossiilisten
polttoaineiden osuus pysyy korkeana, mikä heijastuu ilmastopolitiikkaan
ja päästötavoitteiden saavuttamiseen.
Energiaturvallisuus edellyttää ilmaston ja energian
toimitusvarmuus- ja kilpailukykytavoitteiden yhteensovittamista.
Energiariippuvuus liittyy suoraan huoltovarmuuden haavoittuvuuden
lisääntymiseen.
Euroopan unioni on vahvasti riippuvainen tuontienergiasta. EU
tuo kuluttamastaan energiasta yli puolet, ja tuontienergian suhteellinen
osuus kasvaa edelleen. Venäjä on noussut johtavaksi
toimittajaksi sekä raakaöljyssä, kivihiilessä että maakaasussa. Lissabonin
sopimus vahvisti ensimmäistä kertaa eurooppalaiset
energiatavoitteet, joiden keskeisenä osana ovat toimivat
energiamarkkinat ja energiaverkkojen yhteen liittäminen.
EU:n energiapolitiikka ei kuitenkaan ole kehittynyt odotetusti ja
jäsenmaat etenevät markkinoilla ja toimitusvarmuuden
lisäämisessä kansallisten ratkaisujen
pohjalta.
Riippuvuus energia- ja raaka-ainetuonnista määrittää pitkälti
Kiinan ulkopoliittisten painopisteiden valinnan. Yhdysvaltojen kasvava
omavaraisuus muuttaa Yhdysvaltojen näkemystä omasta
turvallisuudesta. Sen arvioidaan vähentävän
myös läntisen Euroopan riippuvuutta Venäjältä tuotavasta
kaasusta, mahdollisesti aikanaan myös öljystä.
Venäjä onkin aiempaa kiinnostuneempi energiapoliittisesta
yhteistyöstä, se on joustavoittanut kaasun hintapolitiikkaa
ja pyrkii kaasuputkien rakentamisen avulla integroitumaan paremmin
EU:n energiamarkkinoille ja keskustelut energiaperuskirjasta on
aloitettu uudelleen.
Liuskekaasun kaupallinen hyödyntäminen on
laskenut maakaasun hintaa ja purkanut kaasun ja öljyn hinnan
historiallisen sidoksen. Nesteytetty maakaasu (LNG) on tehnyt kaasusta
globaalin tuotteen ja mullistanut energiamarkkinat. Yhdysvalloille
halpa energia (kaasunhinta on noin kolmannes Euroopan hinnasta)
on merkittävä uusi kilpailuetu ja energiapolitiikka,
ml. liusketeknologian vienti, on strateginen kysymys. Kehityksellä on
vaikutus myös ilmastopolitiikkaan. Yhdysvaltojen halukkuus
nesteytetyn kaasun vientiin on arvioiden mukaan hiipunut - tai ainakin
aikataulua on myöhennetty. Kiinalla on suurimmat liuskekaasuvarannot
ja niiden hyödyntäminen vaikuttaisi oleellisesti
tilanteeseen. Myös Euroopassa on mahdollisuuksia liuskekaasun
hyödyntämiseen esimerkiksi Puolassa, Lliettuassa,
Itävallassa ja Alankomaissa. Liuskekaasun tuotantoon liittyvät
ympäristöhaitat ovat edelleen selvitystyön
alla. Tulosten selvittyä ne saattavat vaikuttaa tuotantomenetelmiin
ja kustannuksiin sekä aikatauluun.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa energiaturvallisuuden merkitystä EU:n
turvallisuuspolitiikalle ja pitää huolestuttavana,
että EU:n energiapolitiikassa ei ole edetty Lissabonin
sopimuksessa asetettujen yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Yhtenäisyyden
puute heikentää EU:n vaikutusvaltaa energiaturvallisuuteen
liittyen. Valiokunta edellyttää, että Suomi
toimii jatkossakin aktiivisesti näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Yhdysvaltojen
energiaomavaraisuuden vahvistuminen vaikuttaa oleellisesti turvallisuus-
ja geopolitiikkaan.
Keskeisistä toimijoista
Kiinan turvallisuuspoliittinen merkitys on kasvanut sen talouden
myötä, ja omien etujen ajaminen vahvistuu. Asevoimien
merkitys on vahvistumassa, esimerkiksi toiminta merellä on
lisääntynyt ja puolustusmenoja kasvatetaan voimakkaasti.
Itä-Aasiassa globalisaation seurauksena syntynyt taloudellinen
integraatio ja keskinäisriippuvuus. Tämä on alueen
turvallisuutta vakauttava tekijä. Toisaalta Itä-Aasiassa
toisen maailmansodan perintöä ei ole vielä täysin
purettu, ja tämä merkitsee geopoliittisten jännitteiden
säilymistä alueella, ml. Korean niemimaan tilanne.
Valiokunta käsittelee laajemmin Kiinan kehitystä kohdassa
5 maan globaalin merkittävyyden vuoksi.
Selonteon mukaan Yhdysvallat säilyy maailmanpolitiikan
johtavana valtiona, ja sen merkitys globaalien ongelmien ratkaisemisessa
on keskeinen. Valiokunta yhtyy näkemykseen, että Yhdysvaltojen
sitoutuminen monenväliseen järjestelmään
sekä kansainväliseen oikeuteen ja yhteistyöhön
on tärkeää sääntöpohjaisen
kansainvälisen järjestelmän toimivuuden
kannalta. Yhdysvaltojen huomio kiinnittyy yhä enemmän
Aasiaan ja Kiinan kasvavaan taloudelliseen ja poliittiseen vaikutusvaltaan
sekä sotilaalliseen varustautumiseen ja siihen liittyviin
jännitteisiin erityisesti Tyynenmeren alueella. Yhdysvalloilla
ja Kiinalla on suuret yhteiset taloudelliset intressit. Tämä vaikuttaa
suhteisiin vakauttavasti. Yhdysvaltojen sisäpoliittinen
tilanne ja talousleikkaukset voivat arvioiden mukaan vaikuttaa maan
ulkopoliittisen aktiivisuuden heikentymiseen.
Energiapolitiikka on aina ollut osa Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikkaa.
Keskeinen muutos on johdonmukainen toiminta energia-omavaraisuuden
vahvistamiseksi. Kansainvälisen energiajärjestön
(IEA) mukaan Yhdysvallat tulee saavuttamaan lähes 100-prosenttisen
omavaraisuusasteen vuoteen 2035 mennessä. Yhdysvallat ohittaa vuonna
2015 Venäjän maailman suurimpana maakaasuntuottajana
ja vuoteen 2020 mennessä Yhdysvalloista voi tulla maailman
suurin öljyntuottaja. Pohjois-Amerikasta voi eräiden
arvioiden mukaan tulla energiassa omavarainen jopa kymmenessä vuodessa. Yhdysvaltojen
tilanne on jo vaikuttanut energiamarkkinoiden kehittymiseen globaalitasolla.
Persianlahden öljyä viedään
jatkossa pääsääntöisesti
Aasiaan, erityisesti Kiinaan ja Intiaan. Tämä vaikuttaa
arvioiden mukaan voimatasapainoon Lähi-idässä.
Kansainvälisen ilmastopolitiikan kannalta tilanne on moniulotteinen.
Kaukasian ja Keski-Aasian yhtenäistymiskehityksen jatkamiseksi
on olennaista, että pitkittyneet konfliktit saataisiin
ratkaistuiksi, asevalvontajärjestelyt uudistetuiksi ja sitoutumista
yhteisiin normeihin vahvistetuksi. Venäjän rooli
on keskeinen, jotta näissä kysymyksissä voidaan
edetä. Venäjän merkitystä Suomen
turvallisuudelle käsitellään laajemmin
kohdassa 4.
Valiokunta viittaa aikaisempaan kantaansa (UaVM 7/2010
vp) ja korostaa Turkin kasvavaa taloudellista ja poliittista
asemaa. EU- jäsenyysperspektiivin etääntyessä Suomen
ja EU:n tulisi kehittää ulko- ja turvallisuuspoliittista
yhteistyötä Turkin kanssa.
EU:n kehitystä ja sen vaikutusvaltaa globaalissa turvallisuusympäristössä käsitellään
kohdassa 6.
Suomen toimintamalli
Ulkoasiainvaliokunta on korostanut (UaVM 7/2010
vp) kahdenvälisten suhteiden ja alueellisen yhteistyön
keskeistä roolia lähivuosien ja vuosikymmenten
eurooppalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Valiokunnan
saaman selvityksen perusteella turvallisuuspolitiikassa korostuvat
yhä enemmän geopoliittiset tavoitteet ja valtioiden
yhteiset alueelliset intressit, eikä niinkään
se, mihin liittoumiin kukin maa kuuluu. Valiokunta katsoo, että kansallisten
intressien varmistamiseksi yhteistyötä tulisi
lisätä johdonmukaisesti erityisesti Pohjoismaiden
ja Baltian maiden kanssa. Kahdenvälisissä suhteissa Suomella
on esimerkiksi Venäjän suhteen taloudellisia intressejä,
joita tulisi edistää aktiivisesti samanmielisten
maiden kanssa, mikäli EU ei kykene yhteiseen toimintaan.
Toisaalta Itämeren alueen kehittäminen ja arktinen
alue vaativat alueiden valtioiden yhteistä toimintaa, ml.
kysymysten saaminen vahvemmin myös EU:n prioriteetteihin.
Arktisen alueen merkityksen kasvaessa tiiviimpi yhteistyö Yhdysvaltojen
kanssa korostuu.
Hallitusohjelman mukaan Suomen turvallisuus, hyvinvointi ja
menestyksen edellytykset perustuvat laaja-alaiseen yhteistyöhön
muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.
Tämä ns. pehmeän voiman käyttö on
vahvistunut mm. Yhdysvalloissa (ns. 3Ds "Development, Diplomacy
and Defence" vuonna 2009) ja tänä vuonna
se kirjattiin myös Venäjän ulkopolitiikan
välineeksi. Taustalla on havainto, että turvallisuuden
vahvistamisessa ennaltaehkäisy ja dialogi ovat tehokkaampia
kuin voimapolitiikkaan turvautuminen. Valiokunta korostaa, että Suomen
keskeinen väline ulkopolitiikan hoitamisessa on ulkoasiainministeriön
kautta toimiva diplomatia. Ulkopolitiikan voimavarojen painopisteitä olisi
vastaisuudessa tarkasteltava yksityiskohtaisemmin selonteon linjauksissa.
Valiokunta on kannanotoissaan (UaVL 4/2012 vp)
korostanut, että ulkoasiainministeriön voimavarat
tulee mitoittaa niin, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan
tavoitteet voidaan hoitaa.
Toimintaympäristön muutos vaikuttaa Suomen turvallisuuteen
erityisesti kokonaisturvallisuuden ja ulko- ja taloussuhteiden alalla.
Muutostekijät edellyttävät Suomelta yhtä tiiviimpää ja
samalla laajempaa kansainvälistä yhteistyötä.
Kokonaisturvallisuuden vahvistaminen edellyttää yhteistyön
ja verkottumisen lisäämistä mm. kyberturvallisuudessa,
huoltovarmuudessa, järjestäytyneen rikollisuuden
ja terrorismin vastaisessa toiminnassa.
3. Kokonaisturvallisuus ja huoltovarmuus
Suomen sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kuuluvat yhä tiiviimmin
yhteen. Kriittisen infrastruktuurin lyhytaikainenkin häiriö voi
aiheuttaa vakavaa haittaa yhteiskunnan toiminnalle. Saamansa selvityksen
perusteella valiokunta korostaa, että yhteiskunnan lähes kaikkien
toimintojen riippuvuus sähköstä on ehkä keskeisin
konkreettinen riskitekijä yhteiskunnan elintärkeiden
toimintojen turvaamisessa. Asiantuntijakuulemisten perusteella on
selvää, että riskien vähentämiseksi
on parannettava huomattavasti varautumista, jatkuvuussuunnitelmia
ja toipumisjärjestelmiä tasapainoisesti koko maassa.
Tämä korostaa alueellisen tason osallistumista
laadittaessa kokonaisturvallisuuteen liittyviä asiakirjoja.
Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja pyritään
turvaamaan yhdessä viranomaisten, elinkeinoelämän
sekä järjestöjen ja kansalaisten kanssa.
Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (Vnp 2010) muodostaa varautumisen
ja kriisijohtamisen yhteisen perustan yhteiskunnan kaikille toimijoille.
Sitä täydentävät eri hallinnonalojen
valmistelemat muut varautumiseen ja häiriötilanteiden
hallintaan liittyvät strategiat ja ohjausasiakirjat.
Valiokunta korostaa lausuntovaliokuntien tavoin, että valtioiden
rajat ylittävien uhkien ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan
on tärkeää varautua osana pohjoismaisia,
eurooppalaisia ja maailmanlaajuisia yhteistyörakenteita.
Viranomaisten välistä yhteistyötä tulisi
syventää häiriöiden ja uhkien
luonteen vuoksi sekä yhteiskunnan voimavarojen tehokkaan
käytön mahdollistamiseksi. Samalla elinkeinoelämän
ja kansalaisjärjestöjen rooli kasvaa yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen turvaamisessa. Valiokunta katsoo, että kansalaisten
saaminen mukaan turvallisuustyöhön ja väestön
osaamisen kehittäminen mutta myös häiriöiden
sietokyvyn nostaminen on yhä tärkeämpää.
Osana kokonaisturvallisuutta koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen
toimeenpanoa perustettiin Turvallisuuskomitea, joka on ennakoivan
varautumisen pysyvä ja laajapohjainen yhteistoimintaelin.
Samalla Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean toiminta päättyi.
Turvallisuuskomitea toimii puolustusministeriön yhteydessä ja
sen tehtävänä on avustaa valtioneuvostoa
ja ministeriöitä. Turvallisuuskomitea toimii tarvittaessa
yhteiskunnan eri häiriötilanteissa asiantuntijaelimenä.
Lausuntovaliokuntien tavoin ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että komitean kokoonpanoa laajennettiin kattamaan myös
järjestöjen, elinkeinoelämän
ja tutkimuksen asiantuntijoita. Saadun selvityksen perusteella valiokunta
korostaa laaja-alaisen asiantuntemuksen merkitystä ja katsoo,
että olisi perusteltua harkita myös Onnettomuustutkintakeskuksen
kutsumista komitean pysyväksi asiantuntijaksi.
Sisäinen turvallisuus
Selonteon mukaan turvallisuuspolitiikassa huomioidaan rajat
ylittävien uhkien merkitys ja osallistuminen kansainväliseen
yhteistyöhön niiden ehkäisemiseksi ja
torjumiseksi. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan kantaan
(HaVL 3/2013 vp), että sisäisen
turvallisuuden käsittely selonteossa jää verrattain
vähälle painopisteen ollessa puolustuspolitiikassa.
Laajan turvallisuuskäsityksen omaksumisen myötä sotilaallisilta uhilta
suojautumisen ohella kokonaisuuteen kuuluu olennaisena osana suojautuminen esimerkiksi
rikollisuudelta ja onnettomuuksilta.
Hallintovaliokunnan mukaan sisäisen turvallisuuden
toimilla on lukuisia yhtymäkohtia ulkoiseen turvallisuuteen
ja Suomen turvallisuusympäristön yleiseen parantamiseen.
Sisäisen turvallisuuden kannalta keskeisiä asiakokonaisuuksia
ovat muun muassa terrorismin ja järjestäytyneen
rikollisuuden torjunta, rajaturvallisuuden vahvistaminen, muuttoliikkeiden
hallinta ja kansainvälinen pelastusyhteistyö sekä muu
kriisiapu. Näiltä osin Euroopan unioni on Suomen
kannalta keskeinen viitekehys. Suomen osallistumisella eurooppalaiseen
yhteistoimintaan voidaan edistää myös
unionin lähialueen turvallisuusympäristön
myönteistä kehitystä.
Kansainvälinen terrorismi on organisoitua ja monitahoista.
Teknologia luo terroriteoille yhä tehokkaammat toimintamahdollisuudet.
Selonteon mukaan ääriliikkeiden vaikutus kasvaa.
Europolin tilastojen mukaan terroriteot ovat Euroopassa määrällisesti laskussa.
Taustalla on terrorismin suuntautuminen Pohjois-Afrikkaan. Lisäksi
terrorismin vastainen toiminta ja parantunut tiedonvaihto ovat osaltaan
vähentäneet terrorismia. Terrorismin ehkäisyä ja
kyberuhkien seurantaa vahvistetaan. Asiantuntija-arvioiden mukaan
kansainvälisen terrorismin uhka Suomessa on edelleen alhainen.
Terrorismiin potentiaalisesti kytköksissä olevien
henkilöiden määrän kasvun ja
lähialueiden lisääntyneen terroriuhan
vuoksi terrorismin uhkaa arvioidaan aktiivisesti. Saadun selvityksen
mukaan Suomeen palaa esimerkiksi Syyrian konfliktialueelta väkivaltaiseen
toimintaan osallistuneita henkilöitä. Valiokunta
pitää tärkeänä, että toisen
maahanmuuttajasukupolven integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan
pyritään vahvistamaan. Saadun selvityksen perusteella
valiokunta korostaa median ja kansalaisyhteiskunnan roolia ääriliikkeiden
ja militantin radikalisoitumisen vastaisessa toiminnassa.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että sisäisen
turvallisuuden näkökohdat tulisi jatkossa ottaa
selkeämmin huomioon laadittaessa kokonaisturvallisuutta
käsitteleviä asiakirjoja.
Huoltovarmuus
Valiokunta korostaa, että kriiseistä selviytymiselle
huoltovarmuustoiminta on ratkaisevan tärkeää.
Huoltovarmuuden perustavoitteena on pitää yllä väestön
elinmahdollisuuksien ja toimintakyvyn sekä yhteiskunnan
toimivuuden kannalta välttämätön
infrastruktuuri ja kriittinen tuotanto normaaliolojen vakavissa
häiriötiloissa ja poikkeusoloissa.
Hallintovaliokunta kiinnittää aiheellisesti
huomiota elinkeinoelämän ja kuntien merkitykseen
huoltovarmuuden turvaamisessa alueellisella ja paikallisella tasolla.
Yhä suurempi osuus yhteiskunnan elintärkeiden
toimintojen turvaamisesta on siirtynyt yksityisen sektorin hoidettavaksi.
Elinkeinoelämän roolia ja huoltovarmuustoimintaa
käsitellään selonteossa varsin vähän.
Parlamentaarinen kontaktiryhmä oli pyytänyt konkreettisempia
esityksiä tältä osin.
Elintarvikehuoltovarmuus on enenevässä määrin
riippuvainen kansainvälisistä tekijöistä.
Elintarvikehuollon tuontiriippuvuus on 25 prosenttia. Saadun selvityksen
mukaan Suomen ruokaturvan taso on kuitenkin korkea. Se perustuu
korkeaan alkutuotannon omavaraisuuteen keskeisissä tuoteryhmissä,
kotimaiseen jalostuskapasiteettiin ja keskeisten sektoreiden hyvään
toimintakykyyn. Saadun selvityksen perusteella tämän valmiuden
säilyttäminen edellyttää elintarvikesektorin
kannattavuuden ja kilpailukyvyn säilymistä.
Selonteon mukaan valtioneuvoston päätös
huoltovarmuuden tavoitteista on tarkoitus uusia kevään
2013 kuluessa. Päätöksessä määritellään
lähivuosien painopistealueet ottaen huomioon verkostoituneen
yhteiskunnan keskinäisriippuvuuden tuomat haasteet. Hallintovaliokunnan
tavoin ulkoasiainvaliokunta pitää tarpeellisena,
että alue- ja paikallistason varautumiseen kohdistetaan
aikaisempaa enemmän huomiota. Rajat ylittävät vakavat
terveysuhkat on otettava huomioon valmiussuunnittelussa.
Ulkoasiainvaliokunta tukee puolustusvaliokunnan (PuVL
4/2013 vp) kantaa, jonka mukaan kokonaisturvallisuuden
käsitteen omaksumisen myötä huoltovarmuuskysymyksiä tulisi
tarkastella seuraavissa turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa
selonteoissa perusteellisemmin, koska huoltovarmuus on yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta kriittinen
edellytys.
Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi asettaa sotilaalliselle
huoltovarmuudelle edelleen korkeat vaatimukset. Keskeinen rooli
sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisessa on ollut teollisen yhteistyön
järjestelyillä. Puolustusvaliokunta on käsitellyt
perusteellisesti kotimaisen puolustusteollisuuden roolia huoltovarmuudessa.
Ulkoasiainvaliokunnalla ei ole siihen huomautettavaa. Ulkoasiainvaliokunta
korostaa osaltaan, että kotimainen puolustusteollisuus
tuottaa puolustukselle tärkeitä tuotteita, järjestelmiä ja
palveluja. Ulkoasiainvaliokunta viittaa puolustusvaliokunnan lausuntoon
ja pitää tärkeänä, että kotimaisen
puolustus- ja turvallisuusteollisuuden kykyä integroida,
huoltaa, korjata ja päivittää sekä kriisiajan
vaurionkorjauskykyä ylläpidetään
ottaen huomioon sotilaallisen huoltovarmuuden näkökohdat.
Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen
on kansallisen turvallisuuden keskeinen prioriteetti. Ulkoasiainvaliokunta
edellyttää lausuntovaliokuntien tavoin, että valtioneuvosto
tiedottaa eduskunnalle huoltovarmuuspäätöksen
sisällöstä.
4. Kyberturvallisuus
Yleistä
Kyberympäristö ja -turvallisuus koskettavat
yhä konkreettisemmin kansalaisten jokapäiväistä elämää.
Turvallinen tietojärjestelmä on myös
taloudellisen kasvun edellytys. Turvallisuuspoliittisesti kyberuhkan
luonne on muuttunut kahdella merkittävällä tavalla.
Kansainvälinen ammattirikollisuus hyväksikäyttää "vapaata
tietojärjestelmää" yhä laajemmin,
ja valtiot ovat enenevässä määrin
kyberhyökkäysten taustalla. Kyberuhkat merkitsevät
siten uudenlaisen sodankäynnin mahdollisuutta ja toimintaympäristöä. Kyberturvallisuuden
ajankohtaisuutta ilmentävät mm. Kiinan ja Venäjän
laatimat kyberstrategiat. Yhdysvallat perusti kyberkomentokeskuksen
vuonna 2010. Kyberhyökkäyksistä on myös
käytännön esimerkkejä. Iranin
ydinlaitoksessa käytetyn Stuxnetin taustalla olivat asiantuntija-arvioiden
mukaan Yhdysvallat ja Israel ja Georgian sodan yhteydessä käytettiin
mitä todennäköisimmin verkkohyökkäyksiä.
Kyberturvallisuus on olennainen osa Suomen kokonaisturvallisuutta
ja sen kehittäminen liittyy vuoden 2010 Yhteiskunnan turvallisuusstrategian
toimeenpanoon. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa
kyberturvallisuus on ensimmäistä kertaa omana
- joskin hyvin suppeana - osiona. Valiokunta käsittelee
kyberturvallisuutta laajemmin selonteon yhteydessä arvioiden
hallituksen tammikuussa 2013 hyväksymää kansallista
kyberturvallisuusstrategiaa (UTP 2/2013 vp).
Aiheen moniulotteisuuden vuoksi valiokunta pyysi strategiasta lausunnot
hallinto-, liikenne- ja viestintä, - puolustus-, ja tulevaisuusvaliokunnalta.
Myös valtiovarainvaliokunta (VaVL 2/2013 vp) antoi asiasta
kannanoton.
Arvioiden mukaan Suomen kyky ennaltaehkäistä ja
torjua kokonaisvaltaisesti kyberuhkaa tai vakavaa häiriötilaa
on puutteellinen. Ulkoasiainvaliokunta pitääkin kyberturvallisuusstrategian
laatimista tärkeänä ja perusteltuna.
Strategian tehokas toimeenpano vahvistaisi olennaisesti Suomen kokonaisturvallisuutta
ja lisäisi kybertoimintaympäristöä kohtaan
tunnettua luottamusta.
Ohjausasiakirjana kyberstrategia sisältää vision,
yleiset toimintamallit ja strategiset linjaukset. Strategiassa ei
esitetä kyberturvallisuustyössä käytettävissä oleviin
resursseihin muutoksia tai tuoda esille kustannusarvioita. Asiantuntijat
korostavat, että kyberturvallisuudesta huolehtiminen on
kallista, mutta siihen panostamalla saatetaan välttyä vielä suuremmilta
kustannuksilta.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että kyberturvalli-suuden
tulee olla lähivuosien yksi keskeisistä turvallisuuspoliittisista
painopisteistä uhkan vakavuus huomioon ottaen.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että vuoden 2013 aikana laadittava toimeenpano-ohjelma
sisältää konkreettiset muutos- ja parannustoimenpiteet
eri hallinnonaloilla. Strategian säännönmukainen
arviointi on välttämätöntä toimintaympäristön
muutosten huomioimiseksi ja riittävien voimavarojen varmistamiseksi.
Kybertoimintaympäristö
Tietojärjestelmien ja viestintäverkkojen hyödyntäminen
on osa modernin yhteiskunnan kasvun perustaa. Yhteiskunnan riippuvuus
kyberympäristöstä lisääntyy
ja haavoittuvaisuus kasvaa. Täysin toimintavarmaa kyberympäristöä ei
ole. KybertoimintaympäristönKybertoimintaympäristöllä tarkoitetaan
sähköisessä muodossa olevan informaation
käsittelyyn tarkoitettua, yhdestä tai useammasta
tietojärjestelmästä muodostuvaa ympäristöä.
Kybertoimintaympäristö ja sen turvallisuus on
Suomessa kokonaisvaltainen käsite, joka kattaa mm. tietoturvallisuuden,
tietoverkkoturvallisuuden ja tietojärjestelmien turvallisuuden. uhkat
tulisi kyetä tunnistamaan varautumisen ja torjunnan tehostamiseksi.
Sähköisiin palveluihin ja tietoverkkoihin
kohdistuneet hyökkäykset ovat merkittävä uhka.
Asiantuntija-arvioiden mukaan julkisuuteen tulleet tapaukset ovat
vain pieni osa todellisista tapauksista. Haavoittuvuudet voivat
liittyä teknologiaan, henkilöiden toimintatapoihin
tai käytössä oleviin prosesseihin. Yksittäinen
toimija saattaa pystyä aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa,
toisaalta joukkomuotoinen (h)aktivismi on lisääntynyt
palvelunestohyökkäyksissä.
Useimmiten kyberhyökkäyksen vaikuttimena on
taloudellisen hyödyn tavoittelu rikollisin keinoin. Hallintovaliokunta
on lausunnossaan käsitellyt kyberrikollisuutta ja sen torjuntaa.
Yksilöön kohdistuvina riskeinä tavanomaisia
ovat petostarkoituksessa tehdyt identiteettivarkaudet, esimerkiksi
henkilö- tai luottokorttitietojen anastaminen. Teollisuusvakoilu
tietojärjestelmien keinoin on yleistynyt. Vakavimmillaan
kyberhyökkäyksen tavoite on häiritä tai
lamauttaa yhteiskunnan kriittisiä toimintoja.
Potentiaalinen uhka yhteiskunnan kriittisille toiminnoille olisi
haittaohjelman asettaminen ao. tietojärjestelmiin. Saadun
selvityksen mukaan esimerkiksi rahaliikenteen, energiayhtiöiden,
terveydenhuollon, teollisuuden ja logistiikan tieto-, tuotanto-
ja ohjausjärjestelmät tulisi mahdollisuuksien
mukaan pitää erillään yleisistä viestintäverkoista.
Suljettujen verkkojen haavoittuvuus liittyy erityisesti teollisuusautomaation
järjestelmiin. Avointen viestintäverkkojen kautta
saatavilla olevat sähköisen asioinnin palvelut
tai muut vastaavat verkon kautta tarjottavat pankki- yms. palvelut
ovat haavoittuvia palvelunestohyökkäyksille. Kriittisten
kohteiden suojausten priorisointi on rajallisten resurssien vuoksi
välttämätöntä.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että kyberturvallisuuden
perusta on hyvä tietoturvallisuus. Tietoturvallisuuden
laiminlyönti yhden toimijan taholta lisää koko
kyberympäristön haavoittuvuutta.
Strategian visio
Strategian visiona on, että Suomi kykenee suojaamaan
elintärkeät toimintonsa kaikissa tilanteissa kyberuhkaa
vastaan. Lisäksi kansalaisilla, viranomaisilla ja yrityksillä tulee olla
mahdollisuus hyödyntää tehokkaasti turvallista
kybertoimintaympäristöä ja sen suojaamiseen
syntyvää osaamista sekä kansallisesti
että kansainvälisesti. Strategian mukaan elintärkeitä toimintoja
ovat valtion johtaminen, kansainvälinen toiminta, Suomen puolustuskyky,
sisäinen turvallisuus, talouden ja infrastruktuurin toimivuus,
väestön toimeentulo sekä henkinen kriisinkestävyys.
Valiokunta yhtyy strategian lähtökohtaan,
että normaaliolojen järjestelyillä luodaan
pohja kyberhäiriötilanteiden hallinnalle ja poikkeusolojen
kyberpuolustuskyvylle. Ulkoasiainvaliokunta viittaa mm. hallintovaliokunnan
lausuntoon ja katsoo, että lähtökohtaisesti
ei ole tarkoituksenmukaista sulkea pois erityisjärjestelyjä tai
lainsäädäntöä, mikäli
valmistelussa oleva selvitys niin edellyttäisi. Ulkoasiainvaliokunta
yhtyy valtiovarainvaliokunnan kantaan, jonka mukaan kyberturvallisuuden
kehittäminen on kokonaisuus, josta aiheutuu kyberturvallisuuskeskuksen
perustamiskustannusten lisäksi ylläpito- ja kehittämiskustannuksia.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että kyberturvallisuuden asiakokonaisuutta kehitetään
poikkihallinnollisesti niin, että paras asiantuntemus on
kaikkien hallinnonalojen käytössä.
Ministeriöiden strategisia tehtäviä ja
toimivaltaa tai vastuita ei ole tarkoitus muuttaa. Ulkoasiainvaliokunta
korostaa tässä yhteydessä valtioneuvoston
ylintä toimivaltaa ja ohjaavaa roolia, jotta strategian
tavoite kokonaisvaltaisesta toiminnasta voi toteutua.
Kansalaisten kannalta on tärkeää luoda
avoin, vapaa ja luotettava kyberympäristö. Elinkeinoelämän
näkökulmasta kyberympäristön
tulee olla turvallinen liiketoimintaympäristö.
Koko yhteiskunnan toiminnan näkökulmasta kyse
on näiden tavoitteiden lisäksi keskeisesti elintärkeiden
toimintojen turvaamisesta.
Ulkoasiainvaliokunta pitää lausuntovaliokuntien tavoin
tärkeänä, että kyberympäristöä voidaan hyödyntää mm.
kasvun, kilpailukyvyn ja innovaatioiden tukemiseen. Suomen elintärkeiden
toimintojen jatkuvuus tulee pyrkiä turvaamaan kaikissa tilanteissa
kybertoimintaympäristön uhkia vastaan.
Kokonaisvaltainen tilannekuva, kyberturvallisuuskeskus ja yhteistyö
Kuten muillakin turvallisuudenaloilla uhka-analyysi luo pohjan
ennaltaehkäisylle, varautumiselle ja puolustukselle. Kyberturvallisuuden
kokonaisvaltaisen uhka-analyysin laatiminen on keskeisin painopiste
nykytilan korjaamiseksi. Arvion laatiminen on vaikeaa ja vaatimukset
erittäin korkeat. Tilannekuvan tulee olla kattava, luotettava
ja ajantasainen, jotta häiriötilanteisiin ja uhkiin
kyetään varautumaan ja vastaamaan asianmukaisesti.
Strategian mukaan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen
osallistuvien keskeisten tahojen tilannetietoisuutta parannetaan
tarjoamalla koottua, ajantasaista ja analysoitua tietoa haavoittuvuuksista,
häiriöistä ja niiden vaikutuksista. Strategiassa
esitetään, että Viestintäviraston
yhteyteen perustetaan tätä tarkoitusta varten
Kyberturvallisuuskeskus. Keskuksen tehtävänä on
palvella ja toimia yhteistyössä viranomaisten,
elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa.
Viestintävirastolla on nykyisin viestintäverkkojen
toimintaan ja turvallisuuteen liittyviä tehtäviä ja
kansainvälisesti arvostettua osaamista ja toimivat yhteistyöverkostot
mm. CERT-FI-yksikönCERT-FI on Viestintävirastossa
toimiva kansallinen tietoturvaviranomainen, jonka tehtävänä on
tietoturvaloukkausten ennaltaehkäisy, havainnointi, ratkaisu
sekä tietoturvauhkista tiedottaminen. kautta. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan Kyberturvallisuuskeskuksen sijoituspaikka
voi edistää laajaa ja luottamuksellista yhteistyötä. Molemminpuoliseen
luottamukseen perustuvan yhteistyön kehittäminen
keskuksen ja muiden toimijoiden välille on välttämätöntä reaaliaikaisen
ja uskottavan tilannekuvan aikaansaamiseksi.
Yksityissektori hallinnoi valtaosaa (yli 80 prosenttia) kriittisestä infrastruktuurista,
joten keskuksen toiminnan yksi keskeinen painopiste tulee olla yritysten
tukeminen kyberuhkilta suojautumisessa ja niiden torjunnassa. Liikenne-
ja viestintävaliokunnan mukaan tilannekuvalla tulisi olla
mahdollisimman suuri hyöty huoltovarmuuden kannalta kriittisten
yritysten toteuttamien turvallisuustoimenpiteiden kannalta.
Ulkoasiainvaliokunta pitää strategian linjauksia
poliisin ja puolustusvoimien tiedonhankinnan edellytysten turvaamisesta
välttämättöminä. Strategian
mukaan tulee huolehtia siitä, että poliisilla
on tehokkaat edellytykset ennaltaehkäistä, paljastaa
ja selvittää kybertoimintaympäristöön
kohdistuvia ja sitä hyödyntäviä rikoksia.
Puolustusvoimien on tarkoitus luoda kokonaisvaltainen kyberpuolustuskyky
lakisääteisissä tehtävissään.
Kokonaisvaltaisen tilannekuvan ylläpito edellyttää,
että poliisin, puolustusvoimien ja perustettavan Kyberturvallisuuskeskuksen
välinen yhteistyö toimii hyvin.
Perustettava Kyberturvallisuuskeskus on kriittisen tiedon lähteenä kiinnostava kohde
kyberhyökkäyksille. Keskuksen omasuojaan ja toiminnan
integriteettiin tulee kiinnittää erityistä huomiota
toimintakyvyn ja luottamuksellisuuden turvaamiseksi.
Ulkoasiainvaliokunta pitää lausuntovaliokuntien tavoin
Kyberturvallisuuskeskuksen perustamista Viestintäviraston
yhteyteen perusteltuna. Kyberstrategian onnistumisen kannalta on
välttämätöntä, että keskuksen
toimintaan varataan riittävät resurssit.
Julkisen hallinnon tietoturvallisuus
Kyberturvallisuusstrategian mukaan useimpien strategisten kyberturvallisuustehtävien
ja
niihin liittyvien suorituskykyjen kehittämiseen liittyy
vastuuministeriöiden lisäksi muiden ministeriöiden
ja alue- ja paikallishallinnon toimenpiteitä ja resurssointia.
Hallintovaliokunta on perustellusti kiinnittänyt huomiota
julkisen hallinnon tietoturvallisuusyhteistyön kehittämiseen.
Kehitystyötä on tehty pitkään,
mutta siinä on edelleen paljon parannettavaa. Valmisteilla
olevan Julkisen hallinnon ICT-strategian tavoitteena on mm. vähentää suuriin
ICT-hankkeisiin liittyviä riskejä, nopeuttaa tietojärjestelmä-
ja palvelukehityshankkeita sekä edesauttaa innovatiivisten
tai muualla tehtyjen ratkaisujen käyttöönottoa
kuntasektorilla ja valtionhallinnossa. Valtiovarainvaliokunnan tavoin
ulkoasiainvaliokunta katsoo, että valtionhallinnon ICT-säästötavoitteet
eivät saa vaarantaa kyseisten hankkeiden kehittämistä ja
ylläpitoa. Kyberturvallisuus edellyttää, että Virve-viranomaisverkon
häiriötön toiminta voidaan turvata. Verkon
toimintakyky poikkeusoloissa edellyttää kehitysinvestointeja.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan kantaan, että kunnat
ja kunnalliset turvallisuusviranomaiset tulee ottaa mukaan tietoturvallisuussuunnitteluun,
jotta paikallisten toimijoiden tarpeet ja resurssit voidaan huomioida.
Kuntia ja kuntayhtymiä ohjaavat useat eri ministeriöt,
mikä korostaa koordinaation merkitystä ohjeistuksessa.
Lausuntovaliokuntien kannanottoihin viitaten ulkoasiainvaliokunta
pitää tärkeänä, että kyberturvallisuutta
kehitetään valtionhallinnossa yhteistyössä päällekkäisyyksiä välttäen.
Kansallinen koordinaation tiivistäminen ja johtaminen
Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti toimivaltaiset
viranomaiset vastaavat häiriötilanteiden hallinnasta
ja siihen liittyvästä varautumisesta. Turvallisuuskomitea koordinoi
varautumista ja seuraa kyberturvallisuusstrategian toimeenpanoa.
Strategian mukaan kukin ministeriö vastaa omalla toimialallaan
valtioneuvostolle kuuluvien kyberturvallisuuteen liittyvien asioiden
valmistelusta ja toteuttamisesta.
Strategian mukaan kansallisen kyberturvallisuuden ja kyberuhkien
torjunnan edistämiseksi luodaan viranomaisten ja muiden
toimijoiden välinen tehokas yhteistoimintamalli. Yhteistoimintamalli
ei saadun selvityksen perusteella kuitenkaan anna täyttä varmuutta
kokonaisvaltaisen yhteistyön saumattomuudesta. Liikenne-
ja viestintävaliokunta toteaa, että kokonaisuuden
hallinta vaatii välttämättä tehokasta
johtamista ja hyvin tiivistä yhteistyötä.
Johtamisrakenteisiin ja vastuunjakoon liittyviä kysymyksiä tulisi
pohtia edelleen ja pyrkiä toiminnan selkeyttämiseen.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että strategian laatimisen
lähtökohta oli kokonaisvaltaisen toiminnan varmistaminen.
Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston tulisi pääministerin
johdolla käyttää säännönmukaista
poliittista ohjausta ja seurantaa johdonmukaisen ja yhtenäisen
toiminnan saavuttamiseksi. Liikenne- ja viestintävaliokunnan
lausuntoon viitaten ulkoasiainvaliokunta korostaa, että vakavassa
häiriötilanteessa tulisi kaikille toimijoille
olla selvää, miten kokonaisuuden hallinta toimii
ja kuka vastaa kokonaisuuden yhteensovittamisesta.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että kokonaisvaltaisen
kyberturvallisuuden kehittäminen edellyttää tehokasta
johtamista.
Kyberhyökkäyksiin varautuminen, palautuminen
ja uhkiin vastaaminen
Valiokunnan saaman selvityksen perusteella varautumisella on
keskeinen merkitys siihen, miten tehokkaasti käytännön
häiriötilanteissa pystytään
toimimaan. Normaaliaikojen varautumisella luodaan pohja poikkeusoloissa
toimimiselle. Varautuminen on kuitenkin kallista ja jopa osin mahdotonta.
Asiantuntijoiden ja lausuntovaliokuntien mukaan yhteiskunnan selviämisen
kannalta on tärkeää, että häiriötilanteiden
operatiiviseen toimintakykyyn, häiriöiden sietokyvyn
nostamiseen ja häiriöistä toipumiskykyyn
panostetaan voimakkaasti.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kyberympäristö on
omiaan hämärtämään
perinteistä normaaliolojen, häiriötilanteiden
ja poikkeusolojen sekä erityistilanteiden määrittelyä.
Keskeinen haaste jatkossa on tunnistaa, missä vaiheessa
jokin häiriö muuttuu tavanomaisesta häiriötilanteesta
esimerkiksi poikkeustilaksi, ja siten muutoksiin toimivaltaisen
viranomaisen osalta.
Strategiassa kiinnitetään perustellusti huomiota
poliisia ja puolustusvoimia koskevien toimivaltuuksien muutostarpeiden
arviointiin. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että lainsäädäntö toimenpiteiden
lisäksi poliisiin ja puolustusvoimien kansainvälistä verkottumista
ja operatiivista yhteistyötä kehitetään.
Lausuntovaliokuntien tavoin ulkoasiainvaliokunta toteaa saamansa
selvityksen perusteella, että hyökkäysmenetelmiä koskevalla
tietämyksellä on ennaltaehkäiseviä vaikutuksia
kyberympäristön häiriöiden syntymisen
kannalta. Asiantuntija-arvioiden mukaan puolustuskyvyn ylläpitäminen
mm. haittaohjelmien kehittämisen kautta on yleistymässä.
Tämä lisää kustannuspaineita
huomattavasti.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa lausuntojen ja asiantuntijakuulemisten
perusteella, että puolustuskyvyn kehittäminen
edellyttää lähtökohtaisesti
myös kyberhyökkäysosaamisen kehittämistä. Valiokunta
pitää tärkeänä, että kehitettäessä Suomen
kyberpuolustuskykyä humanitaarisen oikeuden velvoitteet
otetaan huomioon.
Kyberosaamisen kehittäminen ja yksityissektori
Strategian mukaan viranomaisille ja elinkeinoelämälle
määritellään tehtävät
kyberturvallisuuden toteuttamisessa. Yritystoiminnan kansainvälistyminen
merkitsee, että yhteistyötä ja kyberosaamisen
kehittämistä ei voida pitää itsestään
selvyytenä. Valiokunta katsoo, että elinkeinoelämän
yhteistyön varmistamiseksi on pyrittävä luomaan
kannustavia toimintatapoja. Yhteistyön tulee olla molempia
osapuolia hyödyttävää, jotta
se on kestävää pitkällä aikavälillä.
Kansainvälisten yritysten mielenkiinto kyberturvallisuuden
kehittämiseen liittyy mm. investointien turvallisuuden
lisäämiseen.
Liikenne- ja viestintävaliokunta muistuttaa, että yksityisen
sektorin toimijoiden välinen yhteistyö on tärkeää.
Esimerkiksi kriittisiin toimintoihin vaikuttavien tele- ja energiayritysten
välisen yhteistyön saumattomuus myrsky- tai muiden
häiriötilanteiden hallitsemiseksi ja häiriöistä toipumiseksi
on välttämätöntä.
Elintärkeiden toimintojen kannalta keskeisten yritysten
ja muiden organisaatioiden kykyä havaita ja torjua kyberuhkia
sekä toipua häiriöistä kehitetään.
Tämä merkitsee, että kyseiset toimijat
ottavat turvallisuus- ja valmiussuunnittelussaan huomioon kyberuhat
ja niiden haitallisten vaikutusten minimoimisen.
Ulkoasiainvaliokunta viittaa liikenne- ja viestintävaliokunnan
ja tulevaisuusvaliokunnan lausuntoihin ja toteaa, että Suomessa
on kyberturvallisuuden toteuttamiseen liittyvää korkeatasoista
osaamista. Osaamisen jatkuva kehittäminen on edellytys
strategiassa asetetun edelläkävijä aseman
saavuttamiseksi.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Suomessa tulisi
pyrkiä vahvistamaan laajapohjaista eri yliopistojen ja
liike-elämän välistä yhteistyötä tuotekehittelyn
ja innovaatioiden aikaansaamiseksi. Valiokunta korostaa, että kotimaisen
tutkimuksen edistämisen lisäksi tulisi ulkomaista
tutkimusta pyrkiä hyödyntämään
aktiivisesti.
Kansainvälinen yhteistyö ja Euroopan unionin
kyberturvallisuusstrategia
Kybertoiminta on lähtökohdiltaan kansainvälistä.
Yhteistyö on välttämätöntä,
koska muualla tehdyt kyberhyökkäykset esimerkiksi
energiaverkkoihin tai pankkitoimintaan voivat vaikuttaa Suomeen.
EU:ssa on valmisteltu Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia
(JOIN (2013) 1 /7.2.2013), josta on tarkoitus antaa neuvoston
päätelmät kesäkuun 2013 loppuun
mennessä. Lisäksi komissio on antanut ehdotuksen
verkko- ja tietoturvallisuusdirektiiviksi. Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategiassa
on perustellusti omaksuttu kokonaisvaltainen lähestymistapa,
joka kattaa kyberturvallisuuden kannalta keskeiset sektorit ja toimijat.
Strategiassa esitetään mm. kyberpuolustukseen
ja yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitikkaan liittyvien valmiuksien
kehittämistä (YTPP). Ulkoasiainvaliokunta pitää tätä tärkeänä tavoitteena.
Valiokunta katsoo, että Suomen tulee osallistua aktiivisesti
EU:n strategian valmisteluun.
Suomen keskeinen viitekehys on Euroopan unioni, joka toimii
aktiivisesti kyberturvallisuuden vahvistamiseksi. Valiokunta korostaa
pohjoismaisen yhteistyön merkitystä kyberturvallisuuden
edistämisessä erityisesti osana kehittyvää pohjoismaista
turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä. Yhteistyö Naton
kanssa kyberturvallisuuden alueella on luonteva kehittämishanke.
Viroon perustettu Naton kybersuorituskykyjen osaamiskeskus (CCDCOE)
tarjoaa Suomelle mahdollisuuksia mm. koulutuksessa. OECD:ssa ja Euroopan
neuvostossa tutkimuksen, hyvien käytänteiden ja
yhteisten säännösten kautta pyritään
kybertoiminnan hyötyjen lisäämiseen ja
niiden käytön laajentamiseen.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa lausuntovaliokuntien tavoin,
että Suomen kyberturvallisuuden vahvistamiseksi ja kyberosaamisen
kehittämiseksi kansainvälinen yhteistyö on
välttämätöntä.
Perusoikeudet ja yleisen tietoisuuden lisääminen
tietoturvariskeistä
Strategiassa kansalaisten roolia on käsitelty lähinnä kyberturvallisuuden
varmistamisen kannalta. Lausuntovaliokuntien tavoin ulkoasiainvaliokunta
korostaa, että kyberturvallisuudessa kansalaisoikeuksien
tulee toteutua sekä normaali että häiriötilanteidenkin
aikana. Ulkoasiainvaliokunta pitää lainsäädännön
muutostarpeiden arvioinnissa erityisen tärkeänä,
että kansalaisten perusoikeuksien, kuten yksityisyyden
suojan, toteutumisesta huolehditaan myös kyberympäristössä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on käsitellyt
kyberstrategian toimeenpanoon liittyvää lainsäädännön
kehittämistarpeita laajemmin. Liikenne- ja viestintävaliokunta
on esittänyt harkittavaksi tulisiko nykyistä lähinnä teleyrityksiä koskevaa
tietoturvasääntelyä tai häiriöistä ilmoittamista
koskevaa sääntelyä joltain osin laajentaa
koskemaan muitakin kyberympäristön turvallisuuden
tai yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta keskeisimpiä toimijoita.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tällaista
arviointia perusteltuna, mikäli vapaaehtoiset tai sopimusperusteiset
toimintamallit eivät osoittaudu riittäviksi asetettujen
tavoitteiden saavuttamisessa.
Ulkoasiainvaliokunta nostaa esille poikkeusoloja koskevan valmiuslain
toimeenpanon. Asiantuntijakuulemisissa ja lausunnoissa valmiuslain
toimeenpanon hitauteen kyberympäristössä on
kiinnitetty huomiota. Valiokunta pitää tärkeänä,
että meneillään olevassa lainsäädäntöselvityksessä arvioidaan
myös tämä näkökulma.Kansalaisilla
on vastuu osaltaan pyrkiä kyberturvallisuuden vahvistamiseen.
Saadun selvityksen mukaan matkapuhelinten ja erilaisten mobiilien
päätelaitteiden laitetason turvallisuudella on
jatkossa nykyistä suurempi merkitys kyberturvallisuuden
kannalta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että yleistä tietoisuutta tietoturvariskeistä lisätään. Viestintäpalvelun
tarjoajalla olisi mahdollisuus vahvistaa koulutuksellista rooliaan. Keskeistä olisi
myös huomioida erikseen lasten ja nuorten erityistarpeet
kyberympäristön toimijoina esimerkiksi kouluopetuksen
sisällössä.
Ulkoasiainvaliokunta pitää kyberstrategian
laatimista erittäin tärkeänä ja
ajankohtaisena. Valiokunta korostaa, että kyberturvallisuusstrategian
onnistuminen edellyttää toimeenpanovaiheessa saumatonta
yhteistyötä ja yhtenäistä tavoitteenasettelua
ja siten valtioneuvoston tiivistä seurantaa.
Ulkoasiainvaliokunta seuraa kokonaisvaltaisen toteutumisen
etenemistä ja edellyttää, että valtioneuvosto
antaa valiokunnalle selvityksen kyberstrategian toimeenpanon etenemisestä vuoden
2014 alussa.
5. Venäjä
Venäjän sisäinen vakaus, talouskehitys
sekä sotilaallinen varustautuminen ovat Suomen turvallisuusympäristöön
keskeisesti vaikuttavia tekijöitä. Itämeren
alueen merkitys Venäjän ulkomaankaupalle ja energiapolitiikalle
on keskeinen. Alueella on tärkeä strateginen ja
valtion toimintakykyä koskeva merkitys. Suomen tulee kehittää yhteistyötä molemmin
puolisten intressien edistämiseksi.
Parlamentaarinen kontaktiryhmä korosti kannanotoissaan
(PAKO, 15.11.2013) Venäjän keskeistä merkitystä Suomen
turvallisuudelle. Ryhmän mukaan Venäjän
tilannetta ja politiikkaa tulisi selonteossa käsitellä kokonaisuutena
ja syvällisesti. Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että selonteossa
olisi ollut perusteltua käsitellä laajemmin Venäjän
puolustusvoimien uudistusta, energiamarkkinoiden muutosta ja Venäjän
politiikkaa Itämerellä.
Venäjän kehitys
Venäjän kehitystä on arvioitava historiallisesta
näkökulmasta, jotta pitkän aikavälin muutoksen
suunnasta voidaan antaa oikeansuuntainen arvio. Venäjän
WTO- jäsenyys ja pyrkimys OECD:n jäseneksi ovat
tärkeitä askeleita kohti sääntöpohjaisempaa
ja avoimempaa järjestelmää. Venäjän
muuttuminen markkinataloudeksi on synnyttänyt keskiluokan,
jolla on arvioitu olevan pitkällä aikavälillä maan
vakautta ja kansalaisyhteiskuntaa vahvistava rooli. Demokratiakehitys
etenee, vaikka se on edelleen kesken.
Selonteon mukaan Venäjän poliittiselle järjestelmälle
säilyy luonteenomaisena vallan keskittyminen presidentin
käsiin. Keskeinen tavoite on vakauden säilyttäminen niin
sisäisesti kuin kansainvälisesti. Venäjän
talous on täysin riippuvainen energian ja raaka-aineiden
tuotannosta ja viennistä. Öljyn ja kaasun tuotannon
ei odoteta merkittävästi kasvavan. Talous vaipuu
asiantuntijoiden mukaan kuluvana vuonna taantumaan. Talouden näkymiin
vaikuttavat globaalien markkinoiden kehityksen lisäksi
myös Venäjän sisäisen kehityksen
suunta. Saadun selvityksen mukaan vain laajempi yhteiskunnallinen
uudistus voisi vaikuttaa merkittävästi talouskasvuun.
Vakauden ensisijaisuuden arvioidaan olevan este kokonaisvaltaisten
uudistusten toteuttamiselle. Tuloerojen ja alueiden välisten
erojen arvioidaan kasvavan, koska sosiaaliseen kehitykseen ei investoida
riittävästi mm. puolustusuudistukseen kohdennettujen
lisäinvestointien vuoksi. Sisäinen kehitys vaikuttaa
puolestaan Venäjän kansainväliseen asemaan
ja politiikkaan. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella näköpiirissä ei
ole, että Venäjä vahvistaisi oleellisesti
kykyään ratkaista sisäisiä haasteitaan,
kuten talousrakenteiden tai poliittisen järjestelmän
uudistaminen. Valiokunta pitää tätä huolestuttavana,
koska erityisesti talouden hiipuessa hallitsemattoman muutoksen
riski kasvaa.
EU:n talouskriisistä johtuen Venäjän
suhteellinen osuus Suomen viennistä kasvaa, mikä lisää maamme
riippuvuutta Venäjästä ja sen taloudellisesta
kehityksestä.
Ulkoasiainvaliokunta pitää selonteon arviota
Venäjän demokratiakehityksestä yleisluontoisena
ja puutteellisena. Valiokunta korostaa, että kehityksen
seurantaan sisältyy ihmisoikeuksien kunnioittamisen lisäksi
myös muita Suomelle tärkeitä tavoitteita kuten
oikeusvaltion vahvistaminen. Oikeusvaltiokehityksen vahvistaminen
on liike-elämän toimivuuden kannalta merkittävä tavoite
rakenteelliseksi luonnehditun korruption vastaisessa toiminnassa.
WTO- jäsenyyden velvoitteiden toimeenpanoon kohdistetut odotukset
eivät ole toistaiseksi toteutuneet. Selonteon mukaan monia
huolestuttavat kansalaisjärjestöihin ja tiedonvälitykseen
kohdistuvat rajoitukset. Valiokunta pitää kansalaisjärjestöihin
ja sananvapauteen kohdistettuja rajoituksia vakavina ongelmina,
joihin Suomen ja EU:n tulee ottaa johdonmukaisesti kantaa ja korostaa Venäjän
allekirjoittamien kansalaisvapauksia koskevien sopimusten toimeenpanoa.
Selonteon mukaan demokratiakehityksen ongelmat, talouskasvun
hidastuminen ja väkivallan jatkuminen Pohjois-Kaukasiassa
johtavat muuttopaineiden kasvuun Venäjältä.
Lisäksi työikäisen väestön
määrä vähenee noin yhdeksällä miljoonalla
tällä vuosikymmenellä. Venäjän
talous on riippuvainen maahanmuutosta ja hallitsemattomankin maahanmuuton
sietäminen IVY-maista liittyy arvioiden mukaan Venäjän
suurvalta-ideaan. Tämä kehitys saattaa asiantuntijoiden
mukaan johtaa ääri-kansallismielisyyden vahvistumiseen
entisestään. Eräiden arvioiden mukaan
maahanmuuttoon liittyvä ääri-kansallismielisyys
voi olla tekijä, joka saattaa aiheuttaa yhteiskunnallista
epävakautta.
Keskiluokan - tutkimuslaitosten mukaan on noin 20 prosenttia
väestöstä - voimistumista pidetään
Venäjän demokratiakehityksen potentiaalina. Keskiluokan
tyytymättömyys autoritaariseen järjestelmään
ja rakenteelliseen korruptioon oli taustalla vuoden 2012 protesteissa.
Oppositio on hajanainen, mutta edes sen yhtenäisyyden ei
katsota riittävän nykyisen poliittisen tilanteen
muuttamiseen.
Venäjän ulkopolitiikka
Selonteon mukaan Venäjä pyrkii säilyttämään
suurvalta-asemansa, joka perustuu YK:n turvallisuusneuvoston pysyvään
jäsenyyteen, ydinaseisiin sekä runsaisiin energia-
ja raaka-ainevaroihin. Venäjä on edelleen merkittävä maailmanpoliittinen
ja eurooppalainen toimija.
Helmikuussa 2013 hyväksytty uusi ulkopoliittinen linjaus
(aiempi vuodelta 2008) on kriittinen länsimaiden harjoittamaa
demokratiaa, liittouma- ja ihmisoikeuspolitiikkaa kohtaan. Linjaus
ei sisällä yllätyksiä, mutta
joitakin painotuseroja on. Taloudelliset intressit ja kilpailu taloudellisesta
vaikutusvallasta tulevat esiin aiempaa voimakkaammin. Euraasia on
edelleen painopiste lähialueilla, mutta ei niin vahvasti
kuin Putinin aiemmista linjapuheista saatettiin odottaa. Alueet
nostetaan esiin perinteisessä järjestyksessä:
IVY-alue, euroatlanttinen alue, Aasia, Etelä-Amerikka ja
Afrikkaan viitataan. Ulkopolitiikan prioriteetit on määritelty
aiempaa tarkemmin, etenkin IVY-alueen maiden kanssa tehtävä yhteistyö.
Linjauksessa todetaan pyrkimys edistää hyviä naapuruussuhteita
ja taata ulkomailla asuvien venäläisten oikeudet,
erityisesti lasten edut. Venäläisdiaspora nähdään
kumppanina, jonka avulla voidaan vahvistaa venäjän
kieltä ja kulttuuria.
Venäjä katsoo olevansa eurooppalaisen sivilisaation
erottamaton osa, mutta ihmisoikeuksien korostetaan olevan kulttuurisidonnaisia.
Venäjä näkee kansainvälisen roolinsa
tasapainottajana. Kyberturvallisuus ja pehmeä voima ovat
ensimmäistä kertaa mukana linjauksessa. Myös
ympäristöasiat ovat linjauksessa mukana.Linjauksen
mukaan ulkopolitiikan perusperiaatteet pysyvät samoina,
tärkeimmät ovat ennustettavuus, pragmaattisuus
ja YK:n turvallisuusneuvoston toimivallan korostaminen. Venäjän
vahva suvereniteettidoktriini ja sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaate
on taustalla Venäjän suhtautumisessa esimerkiksi
Syyrian kriisin, toimintaan liittyy myös huoli ääri-islamilaisuuden
leviämisestä.Venäjän sotilaspoliittisissa
arvioissa painottuvat suhteet Yhdysvaltoihin sekä Aasian
geostrategisen merkityksen kasvu. Venäjä katsoo,
että Yhdysvallat ja Nato voivat uhata sen etupiiriä ja
suurvalta-asemaa. Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteissa
on julkisessa retoriikassa tapahtunut merkittävä käänne
huonompaan sitten 2009, jolloin julistettiin ns, "uusi
alku" (reset). On kuitenkin huomattava, että yhteistyötä jatketaan
Venäjälle strategisesti tärkeän
Kaukasian suunnalla ja Natolle tärkeät ISAF-operaation
huoltokuljetukset jatkuvat Venäjän kautta. Yhdysvaltojen
kannalta keskeistä on Venäjän osallistuminen
Iranin ydinkiistan hoitamiseen. Kahdenvälisten suhteiden
julkinen huonontuminen voidaan asiantuntija-arvioiden mukaan nähdä ulkoisen "viholliskuvan"
korostamiseksi.
Toisaalta turvallisuuspolitiikan näkökulmasta
mitään ns. peruuttamatonta ei päästettäne
tapahtumaan suhteessa länteen, koska Venäjän
todelliset ulkoiset uhkat liittyvät Kaukasiaan, jossa se
tarvitsee yhteistyötä lännen kanssa. Merkittävin
kiistakysymys Yhdysvaltojen ja Venäjän sekä samalla
Naton ja Venäjän suhteissa on edelleen strateginen
ohjuspuolustus. Venäjän vaatima oikeudellisesti
sitova takuu ei ole ollut Naton ja Yhdysvaltojen hyväksyttävissä.
Venäjä katsoo, että ohjuspuolustuksen
kehittäminen supistettunakin (IV vaiheen peruuttaminen
maaliskuussa 2013) johtaa Venäjän strategisen
ydinpelotteen heikentymiseen ja siten voimatasapainon muuttumiseen.Venäjän
turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin vaikuttaa yhä enemmän
Kiinan aseman vahvistuminen. Venäjä määrittelee
suhteensa Kiinan kanssa strategiseksi kumppanuudeksi, jota toteutetaan
kahdenvälisesti sekä monenvälisesti Shanghain
yhteistyöjärjestön (Shanghai Cooperation
Organisation, SCO) puitteissa. Uudessa ulkopoliittisessa linjauksessa
Kiina esitetään myönteisessä valossa.
Maiden periaatteellisten lähestymistapojen todetaan olevan
yhteneväiset maailmanpolitiikan avainkysymyksiin. Näin
on erityisesti YK:ssa. Venäjän Kaukoitä on
taloudellisesti kytkeytymässä Kiinan johtamaan
Aasian Tyynenmeren talousalueeseen. Venäjällä on
huolta Kiinan taloudellisen ja väestöpaineen vaikutuksista
Venäjän Kaukoidässä. Toisaalta
yhteistyö on elintärkeää alueen
venäläisväestölle. On kuitenkin
nähtävissä, että Venäjän
ja Kiinan välinen taloudellinen ja geopoliittinen kilpailuasetelma
Keski-Aasiassa voimistuu. Venäjä pyrkiikin vahvistamaan
taloussuhteitaan myös muihin Aasian maihin.Venäjä ajaa
euraasialaista talousintegraatiota, joka on edennyt ensivaiheessa
Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin
tulliliittona. Tausta on poliittinen ja pitkän tähtäimen
visiona Venäjällä on syvempään
integraatioon perustuva Euraasian unioni, jossa jäsenmailla
olisi yhtenäinen raha- ja valuuttapolitiikka sekä talouspolitiikka.
Tämän arvioidaan olevan haastavaa maiden taloudellisten
erojen vuoksi.
Venäjä on EU:n strateginen kumppani, ja keskinäiset
suhteet ovat laajat etenkin talouden alalla. Linjauksen mukaan EU:n
kanssa tavoitellaan Tyyneltämereltä Atlantille
ulottuvaa yhteistä humanitääristä ja
taloudellista vyöhykettä. EU on Venäjän
suurin kauppakumppani ja energian tärkein vientimarkkina.
Välittömämpiä tavoitteita ovat uusi
perussopimus, yhteismarkkinat ja viisumivapaus. Venäjä toimii
usein mielellään suurimpien EU-maiden kanssa kahdenvälisesti.
Kahdenvälisien suhteiden kehittämistä tavoitellaan
Euroopassa erityisesti Saksan, Ranskan, Italian ja Alankomaiden
kanssa.
Useille EU-maille Venäjä on tärkein
energiantoimittaja. Liuskekaasun hyödyntäminen
Yhdysvalloissa ja nesteytetyn kaasun kasvava kauppa vaikuttavat
Venäjän asemaan energiamarkkinoilla. Tämä Venäjän
talouteen - ja geopolitiikkaan - oleellisesti vaikuttava tekijä ei
näy merkittävästi Venäjän
energiapolitiikassa. Kuten aiemmin todettiin, yhteistyöhalu
EU:n kanssa on kuitenkin lisääntynyt ja valiokunta
pitää tärkeänä, että EU
kehittää aktiivisesti energiayhteistyötä Venäjän
kanssa.
Venäjän sotilaspoliittinen kehitys
Venäjän sotilaallinen kehitys on Suomen turvallisuusympäristön
keskeinen tekijä. Puolustuskyvyn ylläpitäminen
ja kehittäminen on Venäjän valtionjohdon
keskeinen prioriteetti ja sotilasasiantuntijat pitävät
reformia välttämättömänä.
Tavoitteena on huomattavan lisärahoituksen suuntaaminen
Venäjän asevoimien uudelleenvarustamiseen lähivuosien
aikana.
Selonteon mukaan Venäjän asevoimien luoteisen
suunnan joukkojen ryhmitys, kokoonpano sekä harjoitustoiminta
painottuvat lähialueen strategisesti tärkeiden
Pietarin ja Kuolan suuralueiden suojaamiseen. Joukkojen suorituskyvyn
kehittämisen keskeisinä tekijöinä säilyvät
pyrkimykset joukkojen korkeaan valmiuteen, voimanprojisointikyvyn
parantamiseen sekä lähialueille ulottuvien suorituskykyjen
kehittämiseen.
Puolustusvaliokunta on lausunnossaan (PuVL 4/2013
vp) käsitellyt sotilaspoliittista kehitystä laajemmin.
Puolustusvaliokunnan mukaan Venäjän luoteiset
osat kuuluvat pysyvästi maan strategiseen ydinalueeseen.
Venäjän strategisen kulttuurin pääolettamukset
ovat muuttuneet hyvin hitaasti. Venäjän luoteisalueella
toimivien joukkojen suorituskyvyn ylläpitäminen
ja kehittäminen on asevoimien uudistamisen painopisteitä selonteon
tarkastelukaudella. Puolustusvaliokunnan mukaan huomionarvoisia
ovat toimenpiteet täsmäaseiden määrän
lisäämiseksi ja maavoimien ilmatulenjohtokyvyn
kehittämiseksi. Tykistöohjusten määrä Läntisen
sotilaspiirin alueella tulee todennäköisesti kasvamaan
yhtenä vastatoimenpiteenä Naton ohjustorjuntakyvyn
kehittämiselle. Luoteisen suunnan turvallisuustilannetta
pidetään kuitenkin venäläisarvioissa
vakaana, mikä on mahdollistanut alueelle sijoitettujen
joukkojen ja sotilaallisten suorituskykyjen pitämisen määrällisesti
suhteellisen alhaisella tasolla. Joukkojen ja suorituskykyjen uudistaminen
on edennyt normaalitahdissa, eikä merkkejä olennaisesta
muutoksesta tähän ole näköpiirissä.
Puolustusmenojen osuus on uudistusten myötä tarkoitus
nostaa määrällisesti korkealle (n. 15
prosenttia budjetista ja lähes 4 prosenttia bruttokansantulosta).
Toisaalta sisäisen turvallisuuden joukoille budjetoidaan
2013 enemmän rahaa kuin armeijalle. Asiantuntijat korostavat,
uudistuksen toteuttamiseen liittyviä käytännön
vaikeuksia. Venäjän asevoimien uudistaminen on
edennyt hitaasti. Puolustusvaliokunnan lausunnon mukaan esimerkiksi
kaluston uusimiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan yli
kymmenen vuotta. Puolustusvaliokunta toteaa, että selonteon
tarkastelujaksolla Venäjä tulee jatkamaan asevoimiensa
uudistamista merkittävän puolustusmenojen lisäyksen
turvin. Asevoimien uudistamiselle asetetut määrälliset,
laadulliset ja organisatoriset tavoitteet toteutunevat kuitenkin
vain osittain muun muassa puolustusvälineteollisuuden rakenteellisista
ongelmista ja asevoimien piirissä esiintyvästä korruptiosta
johtuen. Hitaan talouskasvun jakson pitkittyminen tai mahdollinen
syveneminen vaikuttaisi suurella todennäköisyydellä puolustusreformia
hidastavasti. Kuluvan vuosikymmenen lopulla Venäjän
asevoimien torjunta- ja iskukykyä on kyetty parantamaan,
mutta käytössä olevien asevoimien mittakaava
on sekä miesmäärän että suorituskykyjen
osalta aikaisempaan verrattuna pienempi. Läntisen sotilaspiirin
joukkoja ja sotilaallista infrastruktuuria kehitetään
määrätietoisesti, mutta merkittävät
joukkojen lisäykset ovat epätodennäköisiä.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa yhteistyön merkitystä Venäjän
kanssa ja tukee selonteon linjauksia yhteistyön kehittämisestä.
Valiokunta painottaa yhteistyön merkitystä Pohjoisen
ulottuvuuden, Itämeren ja arktisilla alueilla, joissa arvioiden
mukaan ovat konkreettisimmat turvallisuusuhkat liittyen ympäristö-, öljy-
tai ydinvoimaonnettomuuksiin. Näillä alueilla
Suomella on myös osaamista, jota tulisi hyödyntää taloudellisessa
yhteistyössä.
Venäjältä odotetaan vahvempaa
sitoutumista kansainväliseen yhteistyöhön
ja monenkeskisiin sopimusjärjestelyihin ja niiden toimeenpano,
mukaan lukien ihmisoikeussopimukset. Valiokunnan mielestä molempia
osapuolia hyödyttävän yhteistyön
luonnollinen osa on kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten
turvaaminen ja yhteistyö.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa Venäjän
talouden merkitystä ja mahdollisuuksia Suomelle ja pitää tärkeänä,
että hallitus edistää aktiivisesti elinkeinoelämän
mahdollisuuksia taloudellisen yhteistyön ja investointien
lisäämiseksi. WTO- sopimuksen velvoitteiden täytäntöönpanon
aktiivista seurantaa tulisi tukea asiantuntijayhteistyön avulla.
Suomessa asuva venäjänkielinen väestö tulisi
ottaa paremmin huomioon Suomen venäjätuntemuksen
ja yhteistyön kehittämisessä. Tämä edellyttää yhteistyön
kehittämistä Venäjän kanssa
ja nykyistä suunnitelmallisempaa ja aktiivisempaa hallituksen
toimintaa mm. venäjän kielen osaamisen vahvistamiseen,
opiskelijavaihto-ohjelmien kehittämiseen ja matkailuun
liittyen.
Ulkoasiainvaliokunta puoltaa vastavuoroisuuteen perustuvaa
liikkuvuutta Suomen ja Venäjän välillä.
Selonteossa on perustellusti korostettu, että valmiudet
EU:n ja Venäjän väliseen suunniteltuun
viisumivapauteen tulee luoda ajoissa.
6. Verkottuminen -kansainvälinen turvallisuus- ja
puolustusyhteistyö ja Suomenpuolustuksen kehittäminen
Keskinäisriippuvuuden lisääntyessä ja
puolustukseen käytettävissä olevien voimavarojen
supistuessa kansainvälisen verkottumisen merkitys turvallisuuden
vahvistamiseksi kasvaa. Eräiden asiantuntija-arvioiden
mukaan moninapaisessa maailmassa liittosuhteet tulevat kehittymään
verkostopohjaisiksi ja limittäisiksi ja muodostuvat yhteisten intressien
ja tavoitteiden pohjalla.
Verkottumisen vahvistamista tarkasteltaessa tulee arvioida siitä saatavia
hyötyjä ja lisäarvoa suhteessa Suomen
asettamiin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin tavoitteisiin.
Valiokunta toteaa, että selonteko ei sisällä kokonaisarviota
Suomen lähialueen yhteisten turvallisuusintressien merkityksestä ja
niistä aiheutuvista verkottumisesta saatavista hyödyistä.
Selonteon mukaan Suomi osallistuu puolustusyhteistyöhön
pohjoismaisesti, EU:ssa, Naton kumppanuuden puitteissa sekä kahdenvälisesti.
Yhteistyötavoitteet eri kehyksissä ja rakenteissa
ovat toisiaan tukevia ja täydentäviä.
EU:n ja Naton puitteissa tehtävä voimavaratyö ohjaa
eurooppalaisten valtioiden suorituskykyjen kehittämistä ja Naton
harjoitustoiminta muodostaa selonteon tarkastelujaksolla yhä selvemmin
puitteet eurooppalaisten asevoimien yhteensopivuuden ja yhteistoimintakyvyn
kehittämiselle. Yhteistyön tiivistäminen
on Suomen kannalta välttämätöntä puolustuksen
suorituskykyjen turvaamiseksi. Ulkoasiainvaliokunta pitää puolustusvaliokunnan
tavoin tärkeänä ja perusteltuna, että kansainvälisen
verkottumisen merkitys Suomen turvallisuuden ja puolustuksen kehittämisessä on
kirjattu käsiteltävänä olevaan
selontekoon aikaisempaa selkeämmin.
Asiantuntija-arvioiden mukaan kansallista identiteettiä ja
omaa puolustuskykyä korostava politiikka on edelleen yleistä,
vaikka sotilaallisen liittoutumattomuuden aukoton toteuttaminen
keskinäisriippuvuuksien maailmassa ei ole tosiasiassa käytännössä enää täysin
mahdollista. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin
tähän tosiasiaan liittyvä turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen verkottumisen tarve ja toisaalta turvallisuuspolitiikkaan
oleellisesti kuuluva kansallisen riippumattomuuden korostaminen.
Selonteon puutteena voi pitää sitä, ettei
kansainvälisen verkottumisen ja kansallisen riippumattomuuden
välistä kysymystä ole siinä riittävästi
analysoitu. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee pyrkiä aktiivisesti
vahvistamaan verkottumista niin, että voimme turvata niin
rauhanaikana kuin kriisitilanteessa kokonaisturvallisuuden ja puolustuksen
tarvitsemat voimavarat tarvittaessa kansainvälisen yhteistoiminnan
kautta.
Erilaiset pienryhmät ja ad-hoc -koalitiot, kuten Weimar
ryhmä, Northern Group, yhteistyössä ovat
lisääntymässä. Suomen kannalta
tällaisten järjestelyjen varaan rakentuva järjestelmä voi
olla hyödyllistä. Pitkällä aikavälillä sopimusperusteinen
ja monenkeskinen järjestelmä on kuitenkin pienten
valtioiden kannalta vakaampi.
Asiantuntijoiden mukaan EU-maiden puolustusmenojen määrällinen
leikkaus ei ole ensisijainen ongelma, vaan menojen koordinoimaton
vähentäminen. Leikkauksia tehdään
ilman EU:n yhteisten strategisten prioriteettien koordinointia.
Tämä lisää epävarmuutta
pitkäntähtäimen puolustussuunnittelussa
Euroopassa. Lisäksi se vähentää EU:n
kykyä puuttua keskeisten intressien puolustamiseen esim.
kansainvälisten kuljetusreittien vapauteen tai lähialueen
eskaloituviin kriiseihin. Erityisesti pienten maiden kannalta esim.
vapaa ja häiriötön merenkulku ja ilmailu
on elinehto keskinäisriippuvaisessa taloudessa.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Suomen turvallisuuspoliittinen
toimintaympäristö muuttuu, kun seuraavien 5—10
vuoden aikana Yhdysvaltojen huomio kiinnittyy yhä enemmän
Aasiaan. Tämä vaikuttaa myös Naton kehitykseen
ja voimavaroihin Euroopassa. Arvioiden mukaan EU ei kykene sisäisten
vaikeuksien vuoksi näin lyhyellä aikavälillä luomaan
uskottavaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.
Valiokunta korostaa, että Suomen tulee omassa turvallisuuspolitiikassaan
ottaa tämä kehityssuunta huomioon. Valiokunta
pitää kansainvälisen verkottumisen vahvistamista
oleellisena tämän kehityskulun valossa.
Pohjoismainen yhteistyö
Turvallisuuspoliittinen yhteistyö
Selonteon mukaan Pohjoismaiden on luontevaa tehdä yhteistyötä ulko-
ja turvallisuuspolitiikan alalla solidaarisuuden hengessä.
Tämä tukee Pohjoismaiden roolin vahvistumista
kansainvälisenä toimijana sekä edistää vakautta
Pohjois-Euroopassa ja pohjoisilla alueilla.
Pohjoismaisen yhteistyön syventäminen perustuu
lähtökohtaisesti siihen, että keskinäisriippuvuuden
kasvaessa pienten arvomaailmaltaan samankaltaisten ja alueellisesti
yhteenkuuluvien, avoimien talouksien turvallisuusintressit ovat
enenevässä määrin yhteneväisiä.
Erityisesti arktisten alueiden taloudellisen ja geopoliittisen merkityksen kasvu
ja Pohjoismaiden erilaisten, mutta ei keskenään
ristiriitaisten, intressien edistäminen luo pohjaa yhteistyön
laajentamiselle. Yhteistyötä vauhdittavat taloudelliset
syyt, Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikan painopisteiden muutos
ja kansainvälisten yhteistyöjärjestelyjen
tehottomuus.
Yhteistyötä tiivistetään
pitkälti ns. Stoltenbergin raportin suositusten pohjalta mm.
arktisten alueiden yhteistyössä, kriisinhallinnassa,
aluevalvonnassa ja puolustusvoimien hankinnoissa. Yhteistyön
poliittista sitovuutta haluttiin korostaa 2011 hyväksytyllä Pohjoismaiden
välisellä solidaarisuusjulistuksella, joka kattaa
mm. kyber- ja terroristihyökkäykset sekä luonnonkatastrofit.
Kyberturvallisuuden merkitystä on korostettu muualla tässä mietinnössä.
Tiiviin taloudellisen ja yhteiskunnallisen yhteistyön vuoksi valiokunta
arvioi yhteistyön hyötyjen olevan merkittävät
erityisesti Itämeren ja arktisen alueen kysymyksissä.
Valiokunta pitää pohjoismaisen tietoturvayhteistyöverkon (CERT)
perustamista hyvänä ja kiirehtii yhteistyön
tiivistämistä kyberturvallisuuden vahvistamiseksi
Pohjoismaiden kaikkien viranomaistasojen kesken. Valiokunta pitää tärkeänä,
että pelastuspalveluyhteistyön syventämiseksi
pyrittäisiin käytännön esteiden poistamiseen
myös lainsäädäntömuutoksin.
Ulkoasiainhallintojen yhteistyön vahvistamista tulisi jatkaa
etsimällä innovatiivisia yhteistyömuotoja
mm. suurlähetystöyhteistyössä.
Pohjoismainen yhteistyö YK:ssa on käytännön
läheistä. Yhteiset kannanotot ja puheenvuorot
ovat osoittautuneet tärkeiksi erityisesti silloin, kun
EU ei kyennyt yhtenäiseen esiintymiseen Suomelle tärkeissä asioissa.
Valiokunta kiinnittää huomiota Suomen YK:n turvallisuusneuvostokampanjan
ja jäsenyystavoitteen epäonnistumiseen. Valiokunta
edellyttää että kampanjasta tehdyn raportinInternational
Peace Institute:Assessment of the UN Security Council Elections
www.formin.finland.fi johtopäätökset
otetaan huomioon laadittaessa uutta YK-strategiaa.
Pohjoismainen Itämeri-yhteistyö tukee EU:n
Itämeren alueen strategian ja Pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanoa
ml. Venäjän sitouttaminen yhteiseen toimintaan.
Pohjoismaiden neuvoston arktinen yhteistyöohjelma 2012—2014
on poliittisesti tärkeä väline myös
Arktisessa neuvostossa. Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS)
on viime vuodet elänyt murrosvaihetta. Suomi korostaa CBSS:n
merkitystä korkean tason poliittiselle vuoropuhelulle.
Suomen tavoitteena on edistää erilaisten politiikkaprosessien
yhteensovittamista, kuten pohjoinen ulottuvuus, EU:n Itämeri-strategia
ja Venäjän uusi Luoteis-Venäjää koskeva
strategia. CBSS:n vahvuutena voidaan pitää sen
asemaa korkean poliittisen tason keskustelufoorumina alueellisissa
kysymyksissä ja toimintaa kansalaisturvallisuuden alalla,
esimerkiksi ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Suomen tavoittelemalle
alueellisten toimijoiden välisten synergioiden vahvistamiselle
tarjoutuu hyvä mahdollisuus CBSS-puheenjohtajuuskauden
ollessa osittain samanaikainen Suomen Barentsin euroarktisen neuvoston
(BEAC) puheenjohtajuuskauden (marraskuu 2013-lokakuu 2015) kanssa.
Myös Suomen, Viron ja Venäjän yhteistyönä järjestämä Suomenlahti-vuosi
osuu vuodelle 2014.
Arktisen alueen sotilasstrategisessa tilanteessa ei ole tapahtunut
olennaisia muutoksia. Venäjä ja Yhdysvallat pitävät
yllä strategista ydinpelotetta. Arktisten alueiden taloudellisen
ja strategisen merkityksen kasvaessa pohjoismainen yhteistyö tällä sektorilla
on tärkeää. Yhteistyössä painottuvat
suhde Venäjään ja muihin rantavaltioihin
mm. ilmastonmuutokseen, ympäristön suojeluun ja
luonnonvarojen hallinnointiin liittyen.
Kiinnostus pohjoismaista yhteistyötä kohtaan
kasvaa. Baltian maat ovat jo mukana tietyissä pohjoismaisissa
hankkeissa. Iso-Britannian johdolla perustettu epävirallinen
Northern - Group ryhmä pyrkii suorituskyky-yhteistyöhön
ja yhteisten tavoitteiden eteenpäinviemiseen mm. EU:ssa
ajankohtaisissa asioissa. Yhdysvalloilla on jo pitkään ollut
turvallisuuspoliittinen vuoropuhelu (e-PINEEnhanced Partnership
in Northern Europe, www.state.gov/p/eur/rt/epine/)
Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa. Venäjän
kiinnostus pohjoismaisen yhteistyön suunnasta ja siihen
liittyvistä ryhmistä perustuu Pohjois-Euroopan
ja arktisten alueiden geopoliittiseen merkitykseen. Venäjän
Helsinkiin huhtikuussa 2013 perustama RISI- tutkimuslaitos on yksi
osoitus kiinnostuksen lisääntymisestä.
Selonteon ja saadun selvityksen perusteella on selvää,
että pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön
lisäarvo on korostunut. On tärkeää,
että yhteistyön mahdollisuuksia hyödynnetään
johdonmukaisemmin Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi. Valiokunta
yhtyy asiantuntijoiden näkemykseen, että Pohjoismaiden
poliittisen yhteistyön tiivistäminen lisää pitkällä aikavälillä Suomen
turvallisuutta mm. vahvistamalla ennaltaehkäisyä,
mikäli Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen
arvioitaisiin vaikuttavan tosiasiassa muiden Pohjoismaiden reagointiin.
Ruotsin yksipuolinen solidaarisuuslauseke
Ruotsin hallitus antoi 2009 parlamenttinsa tuella yksipuolisen
solidaarisuus julistuksen, jonka mukaan Ruotsi ei jää välinpitämättömäksi,
jos muihin EU- maihin tai Pohjoismaihin hyökätään,
ja on valmis käyttämään myös
sotilaallisia keinoja. Ruotsi odottaa vastavuoroista toimintaa myös
EU- ja Pohjoismailta. Valiokunta kuuli asiantuntijoita julistuksen
taustoista ja tavoitteista, arvioidakseen sen vaikutusta Suomen
ja Ruotsin kehitykseen. Kuulemisten perusteella valiokunta toteaa,
että Ruotsin solidaarisuusjulistuksella tavoiteltiin Ruotsin
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan selkeyttämistä ulkopuolisille.
Samalla se oli kaikkien puolueiden julkinen irtisanoutuminen kansalaisten
mieliin edelleen jääneestä kylmänsodan
aikaisesta puolueettomuusdoktriinista. Julistus on otettu käyttöön
poliittisessa retoriikassa liittoutumattomuus klausuulin sijaan.
Näin vahvistetaan kuvaa aktiivisesta toimijasta ja korostetaan
Ruotsin halua antaa sotilaallista apua, myös Nato-maille
Norjalle ja Islannille. Julistus osoittaa Ruotsin valmiutta osallistua aktiivisesti
turvallisuuden tuottamiseen. Se pyrkii lisäämään
Ruotsin politiikan ennustettavuutta luotettavana kumppanina, ja
tuo avoimesti esiin sen, että Ruotsi luottaa kansainväliseen
apuun, EU- ja Nato-mailta, mikäli se joutuisi hyökkäyksen
kohteeksi. Taustalla on asiantuntijoiden mukaan keskinäisriippuvuuden
ja omien kykyjen rajallisuuden tunnustaminen ja sotilaspoliittinen
analyysi, jonka mukaan Ruotsi voisi joutua konfliktiin vain osana
alueellista konfliktia. Mahdollinen konflikti esim. Itämeren alueella
merkitsisi uhkaa myös Ruotsin turvallisuudelle ja toisaalta
Ruotsin alueen tai ilmatilan käyttöä tarvittaisiin
myös Baltian maiden puolustamiseen Naton toimesta.
Puolustuspoliittinen yhteistyö
Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alueellistuminen, alueellisten
turvallisuusintressien korostuminen sekä alueellisten järjestelyjen
tuloksellisuus lisää pohjoismaisenyhteistyön
merkitystä. EU:ssa edetään käytännössä alueellisten
pienryhmien kautta poliittisen umpikujan estäessä yhteisen
puolustuksen kehittämisen. Nato pitää arvioiden
mukaan pohjoismaista puolustusyhteistyötä esimerkkinä ja
aikoo käyttää sitä mallina kumppanuustoiminnassaan.
Yhteistyö tukee myös EU:n ja Naton suorituskyky-yhteistyötä.
Pohjoismainen yhteistyö esimerkiksi ilmavoimien taisteluharjoituksissa
(Suomi, Norja, Ruotsi) ja Itämeren merivalvonnassa sekä taisteluosasto,
yhdessä Irlannin kanssa, ilmentävät yhteistyön
tuloksellisuutta.
Kustannuspaineet korostavat puolustusyhteistyön tarpeellisuutta
erityisesti pienten maiden osalta puolustusteknologian kustannusten
noustessa jyrkästi. Tarkasteltaessa sotilasmenoja viimeisen
30 vuoden aikana, voidaan todeta, että suhteessa BKT:n kaikkien
Pohjoismaiden osuus on laskenut jyrkästi sitten kylmänsodan.
Jos kustannuksia verrataan 1990-2012 (2005 reaalihinnoin) voidaan
todeta, että Norjan puolustusmenot ovat kasvaneet eniten,
Ruotsin laskeneet, Tanskan pysyneet ennallaan ja Suomen nousseet.
Pohjoismaisen puolustusyhteistyön tavoitteena on vahvistaa
maiden kansallista puolustusta, tutkia yhteistyön tarjoamia
synergiaetuja ja mahdollistaa toimivat ja tehokkaat yhteiset ratkaisut.
Kukin maa päättää tapauskohtaisesti
yhteistyöhankkeisiin osallistumisesta ja pienemmässäkin
ryhmässä voidaan edetä. Pohjoismainen
puolustusyhteistyö (Nordic Defence Cooperation, Nordefco)
on joustava tapa kehittää yhteistoimintakykyä ja
parantaa toiminnan yhteensopivuutta ja kustannustehokkuutta. Valiokunta pitää hyvänä,
että Suomi on meneillään olevalla Nordefco-
puheenjohtajuuskaudellaan tuonut suunnitteluun pitkäjänteisyyttä ja
painottanut toimeenpanoa. Nordefco kattaa suorituskyky-, koulutus-,
harjoitus- ja operaatioyhteistyön lisäksi yhteistyön
puolustuspolitiikan ja strategisen kehittämisen alalla.
Esimerkiksi Norjan, Ruotsin ja Suomen ilmavoimat harjoittelevat
lähes viikoittain. Pohjoismaisten Punaisten Ristien kontribuutio
koulutukseen ja harjoituksiin olisi valiokunnan mielestä hyödyllistä ja
sitä tulisi edistää aktiivisesti.
Parhaiten yhteistyössä ovat päässeet
eteenpäin Norja, Ruotsi ja Suomi. Tanskan kiinnostus Nordefco-
toimintaan on kasvanut viime aikoina. Tämä on
saadun selvityksen mukaan osa Tanskan aktivoitumista puolustusyhteistyön
alalla EU:ssa ja lähialueilla. Eräiden arvioiden
mukaan taustalla on arvio Yhdysvaltojen painopisteiden muutokseen
liittyvästä turvallisuusvajeen syntymisestä Euroopassa,
jota pyritään täyttämään EU:n
ja pohjoismaisen yhteistyön avulla. Suunniteltu pohjoismainen
yhteistyö Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä toteutettavaan
harjoitustoimintaan on toteutuessaan mahdollisuus tiivistää yhteistyötä.
Puolustusmateriaaliyhteistyön konkreettisina yhteistyöalueina
ovat yhteiset hankinnat ja huolto- ja ylläpitoyhteistyö sekä logistiikan
yhteistyö. Puolustusvaliokunnan mukaan potentiaalisten
hyötyjen vastapainona on huomioitava maiden erilaiset suunnittelu-
ja hankinta-aikataulut, erot teollisessa perustassa sekä puolustuksen
painotuksissa. Suomi on toiminut aktiivisesti pohjoismaisen materiaaliyhteistyön
syventämiseksi. Ulkoasiainvaliokunta pitää puolustusvaliokunnan
tavoin tärkeänä, että selonteon
tarkastelujaksolla tavoitteeksi asetetaan pohjoismaisen puolustusteollisuussopimuksen
kattavuuden laajentaminen ja Pohjoismaiden keskinäisen
sitoutumisen vahvistaminen.
On selvää, että yhteistyön
tiivistyminen ei poista Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittisten
perusratkaisujen eroja. Naton jäsenyys muodostaa Islannin,
Norjan ja Tanskan turvallisuuspolitiikan ja puolustusratkaisun kulmakiven.
Ruotsin solidaarisuusjulistus vahvisti sen sitoutumista kansainväliseen
yhteistyöhön ja poliittisena sitoumuksena se vahvistaa
osaltaan Suomen turvallisuutta. Ruotsin yhä vahvempi verkottuminen
kansainväliseen yhteistyöhön on ilmeistä;
tästä on osoituksena mm. Ruotsin osallistuminen
Libyan operaatioon ilmavoimien taistelukoneilla. Sitoutuminen heijastunee
myös valmisteilla olevan puolustusuudistuksen tavoitteisiin.
Arvioitaessa Suomen ja Ruotsin erilaisia puolustusratkaisuja asiantuntijakuulemisissa
on todettu, että kylmän sodan päätyttyä Suomen
ja Ruotsin geopoliittiset asemat ovat muuttuneet olennaisesti. Suomella
on edelleen 1300 kilometriä pitkä itäraja.
Etelässä on nyt Nato-maa Viro ja se muuttaa Suomenlahden
tilanteen. Kylmän sodan aikana Ruotsin pääasiallinen
huolenaihe oli Varsovan liiton mahdollinen maihinnousu Itä-Saksasta,
Puolasta tai Baltian maista. Nyt nämä maat ovat
Naton jäseniä.
Puolustusvaliokunnan lausuntoon viitaten ulkoasiainvaliokunta
katsoo, että perusratkaisujen väliset erot on
otettava huomioon, eivätkä ajatukset esim. Suomen
ja Ruotsin puolustusliitosta ole lyhyellä aikavälillä realistisia.
Tämä ei kuitenkaan estä pohjoismaisen
puolustusyhteistyön syventämistä merkittävällä tavalla.
Valiokunta korostaa parlamentaarisen keskustelun tärkeyttä yhteistyön
lujittamisessa. Pohjoismaiden neuvoston teemakeskustelu ulko-, turvallisuus-
ja puolustuspolitiikasta sekä yhteiskunnan turvallisuudesta
huhtikuussa 2013 teki esityksiä yhteistyön tiivistämiseksi.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että pohjoismainen
yhteistyö täydentää ja tukee
niin EU:n kuin Naton kautta tapahtuvaa Suomen turvallisuuden vahvistamista.
Ulkoasiainvaliokunta viittaa aikaisempaan kantaansa (UaVM
3/2012 vp) ja toteaa, että pohjoismaisen yhteistyön
syventäminen kohti sotilaallista integraatiota edellyttäisi
Pohjoismaiden välisen luottamuksen huomattavaa vahvistamista
ja merkittäviä poliittisia päätöksiä kansallisesti, esimerkiksi
työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä Parlamentaarisen
kontaktiryhmän yksimielistä kannanottoa (15.11.2012),
jonka mukaan pohjoismaisen puolustuspoliittisen yhteistyön
mahdollisesti edellyttämiä sopimuspohjaisia järjestelyä tulisi arvioida.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus laatii nämä selvitykset
viipymättä.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen tulisi esittää aktiivisesti
konkreettisia tavoitteita pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseksi.
Näin turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa suunnittelussa
pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää paremmin.
Yhteistyö Naton kanssa
Hallitusohjelman mukaan Suomi on sotilasliittoon kuulumaton
maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta
hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän
hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.
Suomi arvioi mahdollista Nato-jäsenyyttä omien
kansallisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten intressiensä pohjalta.
Valiokunta pitää tärkeänä tavoitetta
toimia Euroopan unionin ja Naton yhteistyön kehittämiseksi
ottaen huomioon Naton merkityksen eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan
keskeisenä foorumina.
Selonteon mukaan Suomi osallistuu aktiivisesti Naton kumppanuuspolitiikan
kehittämiseen ja käyttää jatkossakin
Naton tarjoamia työkaluja kattavasti puolustusvoimien suorituskykyjen
kehittämiseen. Valiokunta korostaa, että Naton
uudistaessa ja laajentaessa kumppanuusyhteistyötä Suomen
tulee toimia aktiivisesti, jotta voimme säilyttää nykyisen
yhteistyön hyödyt ml. tiedonsaanti ja vaikuttaminen
operaatiokokousten kautta. Naton suunnittelu- ja arviointiprosessin
(PARP) ja operatiivisen voimavarakonseptin (OCC) avulla sekä osallistumalla
Naton nopean toiminnan joukkoja (NRF) täydentävään
toimintaan kehitetään puolustusvoimien yhteistoimintakykyä ja
kykyä osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan. Sotilaallisen
yhteistoimintakyvyn kehittäminen parantaa kansainvälisen
avun vastaanottovalmiuksia kriisitilanteessa.
Selonteon tarkastelujaksolla Naton kehityksen kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat
puolustusvaliokunnan mukaan käynnissä olevien
kriisinhallintaoperaatioiden (ISAF Afganistanissa ja KFOR Kosovossa)
asteittainen alasajo, Smart Defence -otsikolla kulkevan voimavarayhteistyön
eteneminen ja kumppanuuksien kehittäminen. Aasian ja Tyynenmeren
alueen suhteellisen merkityksen painottuminen Yhdysvaltain ulko-
ja turvallisuuspolitiikassa vaikuttaa Naton tulevaan kehitykseen
lähinnä siten, että se korostaa Naton
eurooppalaisten jäsenmaiden antaman panoksen merkitystä Naton
kollektiivisen puolustuksen uskottavuuden säilyttämisessä.
Valiokunta arvioi asiantuntijakuulemisten perusteella, että lyhyellä ja
keskipitkällä aikavälillä Naton
kriisinhallintaoperaatioiden volyymi laskee liittokunnan jäsenten
keskittyessä Irakissa ja Afganistanissa kuluneiden voimavarojensa
uudistamiseen. Suomenkin osalta tämä merkitsee
koulutus- ja harjoitustoiminnan korostumista suorityskykyjen yhteistoimintakyvyn
ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
Taloudellinen tilanne jäsenmaissa johtaa valiokunnan arvion
mukaan syvenevään yhteistyöhön
suorituskykyjen ja voimavarojen kehittämisen osalta.
Nato arvioi, että siihen ei kohdistu Euroopassa sotilaallista
uhkaa. Puolustusvaliokunnan lausunnon mukaan voidaan pitää todennäköisenä,
että Washingtonin sopimuksen yksi peruselementti, eli liittokunnan
alueen puolustaminen nousee viime vuosien kriisinhallintapainotuksen
rinnalle jäsenmaiden pyrkiessä määrätietoisesti
tehostamaan ja edistämään sotilaallisten
voimavarojensa yhteensopivuutta. Kollektiivisen puolustussitoumuksen
uskottavuuden arvioidaan edellyttävän toimenpiteitä,
jotka varmistavat liittokunnan sotilaallisen suorituskyvyn ajanmukaisuuden.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy puolustusvaliokunnan kantaan,
että yhteistyö Naton kanssa hallitusohjelman linjaamalla
tavalla edistää Suomen kansallisen puolustuskyvyn
ylläpitämistä ja kehittämistä.
Naton luomia normeja voimavarojen ja suorituskykyjen kehittämiselle
noudatetaan myös EU:n ja alueellisten yhteistyöjärjestelyjen puitteissa.
Konkreettisen yhteistyön kannalta valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomen kumppanuustavoitteet suunnittelu- ja arviointiprosessin osalta
valitaan jatkossakin siten, että ne tukevat puolustusvoimien
kehittämisohjelmien tavoitteita. Niin ikään
Naton harjoitusten tarjoamat mahdollisuudet yhteensopivuuden ja
suorituskykyjen kehittämiseksi on pyrittävä käyttämään
täysimääräisesti hyväksi.
Transatlanttiset suhteet - Yhdysvallat
Selonteon mukaan Suomi harjoittaa laaja-alaista kahdenvälistä yhteistyötä Yhdysvaltojen
kanssa ja pitää tärkeänä Yhdysvaltojen
sitoutumista monenkeskiseen yhteistyöhön jatkossakin.
Valiokunta pitää Suomen ulko- ja taloussuhteiden
edistämisen kannalta keskeisenä tavoitteena EU:n
ja Yhdysvaltojen välisen kauppa- ja investointisopimuksen aikaansaamista.
Sopimus voi avata suomalaisille yrityksille uusia markkinoillepääsymahdollisuuksia.
Sopimus on merkittävä myös laajemman
poliittisen yhteistyön ja luottamuksen vahvistamiseksi.
Sopimuksen aikaansaaminen merkitsisi valiokunnan arvion mukaan mahdollisuutta
vaikuttaa globaalin toimintaympäristön kehitykseen
mm. standardien ja normien asettamisella. Syventyvällä talouskumppanuudella
arvioidaan olevan vaikutuksia transatlanttisen strategisen kumppanuuden
merkitykseen globaaleissa valtasuhteissa, ja erityisesti yhteydessä Aasian-Tyynen
meren alueen talouskumppanuuteen, Kiinan suhteelliseen asemaan sekä Venäjän
suuntautumiseen Euraasian alueella.
Suomelle on taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti
tärkeää, että Eurooppa säilyy
Yhdysvaltojen kannalta kiinnostavana yhteistyöalueena.
Yhdysvallat tukee omista lähtökohdistaan alueen turvallisuutta,
vakautta ja hyvinvointia. Suomen tulee valiokunnan mielestä toiminnallaan
tukea tätä kehitystä aktiivisesti, ml.
konkreettisten yhteistyöhankkeiden kautta.
Kiina
Geopoliittisen painopisteen siirtyminen Atlantilta Tyynellevaltamerelle
ja uusien globaalien valtojen, ennen kaikkea Kiinan nousu muuttavat
globaalia toimintaympäristöä.
Kiina on noussut talouden avautumisen ja huomattavan talouskasvun
ansiosta maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi. Kiina on edelleen
maailman talouden veturi, vaikka kasvu hidastuu. Taistelu luonnonvaroista
on kiihtynyt ja vapaiden meriteiden merkitys tavara- ja energiavirtojen
kuljetuksessa on tullut entistä tärkeämmäksi.
Vuosittain Etelä-Kiinan meren poikki kulkee yli 40 000
alusta. Korvaavien merireittien käyttö lisäisi
kustannuksia merkittävästi. Keskeinen riski alueella
on kalakantojen romahtaminen, ei sotilaallinen selkkaus. Etelä-Kiinan
mereltä saadaan vuosittain kuusi miljoonaa tonnia kalaa,
mikä vastaa noin kymmenesosaa koko maailman saaliista.
Alueen valtiot ovat suvereniteettikiistoistaan huolimatta pystyneet
käytännön yhteistyöhön.
EU:n ja Yhdysvaltojen yhteiset intressit alueella liittyvät
ennen kaikkea merenkulun vapauteen, kestävään
kehitykseen ja luonnonvarojen yhteiseen hyödyntämiseen.
Suomen kannalta huolenaiheita ovat tekijänoikeusrikkomukset
sekä yritysvakoilu.
Kiinan johdon kannalta talouskasvun taantuminen on suuri huolenaihe,
sillä maan yhteiskunnallinen vakaus on nimenomaan elintason
kasvun ansiota. Kiinassa on valiokunnan saaman tiedon mukaan päivittäin
yli 500 erisuuruista mielenosoitusta tai mellakkaa. Niiden suurin
yksittäinen syy ovat ympäristöongelmat.
Kiina näyttää varautuvan sisäisen
epävakauden kasvuun ennen kaikkea kontrollikoneiston vahvistamisella.
Kiina käyttää käytössä olevien
tietojen mukaan sisäiseen turvallisuuteen enemmän
varoja kuin maanpuolustukseen.
Kasvun jatkuessa Kiinasta tulisi seuraavan vuosikymmenen aikana
Maailmanpankin luokituksen mukainen korkean tulotason yhteiskunta.
Kiina on merkittävä taloudellinen toimija paitsi
Aasiassa myös Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Kiina
on Afrikan suurin kauppakumppani. Kiina oli BRIC-ryhmän
(Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) mukana päättämässä kilpailevan
pankin perustamisesta Maailmanpankille. Tämä antaa
aihetta huoleen siitä, että BRIC-maat - erityisesti
Kiina ja Venäjä - vetävät jatkossa
entistä selvemmin omaa linjaa kansainvälispoliittisissa
kysymyksissä.
Kiinan ulkopolitiikkaan ei valiokunnan saaman tiedon mukaan
ole odotettavissa merkittäviä muutoksia uuden
johdon myötä. Kiinan suhde Venäjään
ja Intiaan on haasteellinen. Kiistojen kriisiytyminen ei kuitenkaan
ole Kiinan intressissä. Kiinan kannalta olennaista on varmistaa
talouskasvun tarvitsema vakaa ympäristö.
Venäjän ja Intian naapuruus selittää osaltaan
Kiinan sotilaallista varustautumista. Kiinan sotilasmenojen kasvuvauhti
on yli 10 prosenttia. Kiinan sotilasmenot ovat noin 8 prosenttia
maailman sotilasmenoista (Yhdysvaltojen 41 %). Kiina vahvistaa
erityisesti sotilaallista toimintakykyä merellä.
Armeijan koosta saatiin ensimmäistä kertaa virallista
tietoa vasta huhtikuussa 2013. Kiina on SIPRInStockholm International
Peace Research Institute, www.sipri.org mukaan maailman viidenneksi
suurin konventionaalisten aseiden viejä (v. 2008—2012).
Yli puolet aseista vietiin Pakistaniin. Helmikuussa 2013 järjestettiin
Kiinan ja Afrikan unionin strateginen yhteistyökokous Pekingissä,
jossa pääpaino oli rauhaan ja turvallisuuteen
liittyvissä asioissa sekä käytännönläheisen
kansainvälisen yhteistyön kehittämisessä.
Tärkeä kysymys on, johtaako Kiinan kasvava omanarvontunto
ja kyky asettua taloudellis-poliittiseksi vastavoimaksi Yhdysvalloille
myös sotilaalliseen vastakkainasetteluun.
Kiinan ympäristössä on useita jännitteitä,
joihin liittyvät kriisit saattaisivat vaarantaa vakauden
Itä-Aasiassa ja laajemminkin: Itä- ja Etelä-Kiinan
meren aluekiistat, Taiwanin kysymys ja Pohjois-Korea. Taloudellisen
kehityksen kannalta Kiinalle on olennaista mahdollisimman vakaa
Korean niemimaa. Nykyisen tilanteen jatkuminen (ns. status quo)
sopii myös Kiinalle. Kiinalle on tärkeää tukea
Pohjois-Korean valtakoneistoa, jotta naapurimaan rakenteet eivät
romahtaisi. Liittolaissuhde Pohjois-Koreaan on asiantuntijoiden
mukaan muodollinen. Korean niemimaan tilanteen arvioidaan säilyvän
retoriikasta ja mahdollisista uusista Pohjois-Korean provokaatioista
huolimatta melko vakaana. Akuuttia tilannetta huolestuttavampaa
on pidemmän aikavälin kehityssuunta, eli Pohjois-Korean
voimakas panostus ydinohjelmansa kehittämiseen.
Kiinan vakaus ja talouskasvu on Suomelle tärkeää.
Valiokunta toteaa, että pitkällä aikavälillä yhteiskunnan
hyvinvointia ja vakautta voidaan edistää demokratiakehityksen
kautta mutta myös ympäristöyhteistyöllä.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että EU:n ja Suomen
tulee pyrkiä Kiinan sitouttamiseen kansainväliseen
yhteistyöhön. Kiinan on oltava osa tulevaisuuden
ratkaisuja. Vakautta voidaan Kiinassa tukea edistämällä oikeusvaltio-
ja demokratiakehitystä.
Suomen puolustuksen kehittäminen
Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on
selonteon mukaan vakaa. Puolustusvaliokunta ei lausunnossaan (PuVL
4/2013 vp) pidä olennaisia muutoksia
todennäköisenä selonteon tarkastelujaksolla.
Globalisoituneessa maailmassa kriisien ja häiriötilojen
vaikutukset tuntuvat kuitenkin globaalisti, eikä puolustuskykyä voida
nopeasti korvata, mikäli se on kerran ajettu alas. Ulkoasiainvaliokunta
yhtyy selonteon kirjaukseen, jonka mukaan Suomessa pitkäjänteiseen
suunnitteluun ja kehittämiseen perustuvan puolustuskyvyn
ylläpitoon tarvitaan yli hallituskausien ulottuvat valtiojohdon
linjaukset.
Selonteon mukaan sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen puolustusratkaisun lähtökohtana
on edelleen koko maan puolustaminen yleiseen asevelvollisuuteen
perustuvan alueellisen puolustusjärjestelmän avulla.
Puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on
muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen
voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle.
Puolustusvaliokunta on käsitellyt lausunnossaan puolustusvoimauudistusta
laajasti, ml. paikallispuolustuksen vahvistamiseksi luotavat paikallisjoukot
operatiivisten ja alueellisten joukkojen rinnalle. Ulkoasiainvaliokunta
nostaa esille reservin kertausharjoitusten vähentämisestä aiheutuvat
haitalliset vaikutukset puolustuskykyyn ja toteaa, että varusmiesten
maastovuorokausien, reservin kertausharjoitusten, ilmavoimien lentotuntien
ja merivoimien alusvuorokausien palauttaminen riittävälle
tasolle tulee olla seuraavan hallituskauden selkeä tavoite.
Lausunnossaan puolustusvaliokunta edellytti, että puolustusjärjestelmän
toimivuus varmistetaan vuoden 2015 jälkeisellä kaudella,
sillä puolustusvoimille on taattava edellytykset täyttää lakisääteiset
tehtävänsä myös 2020-luvulla.
Puolustusvaliokunnan tavoin ulkoasiainvaliokunnan mielestä 2020-luvun
puolustuksen mittavat haasteet edellyttävät valmistelun
käynnistämistä vielä kuluvalla
vaalikaudella.
Puolustusvaliokunnan mukaan sotilaallisen maanpuolustuksen kehittämisen
suurimpana haasteena on, mille tasolle puolustuksen rahoituskehys
asettuu vuoden 2015 jälkeen. Rahoituskehys ratkaisee, mille
tasolle puolustusvoimien suorituskyvyt voidaan kehittää.
Selontekoon on sisällytetty puolustushallinnossa laadittu
arvio, jonka mukaan lisärahoitustarve materiaalisen suorituskyvyn
ylläpitämiseksi on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa
euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa
euroa indeksikorotusten lisäksi. Puolustusvaliokunnan mukaan
selonteon puolustuspoliittiset linjaukset vaativat puolustushallinnon
esittämää lisärahoitusta. Puolustusvaliokunnan
kuulemien asiantuntijoiden mukaan selonteon linjausten edellyttämän
lisärahoituksen osoittamatta jättäminen
tarkoittaa, että puolustuksen perusratkaisu joudutaan arvioimaan
uudelleen.Suomen puolustusteollinen toimintaympäristö on
murroksessa, jonka vaikutukset ulottuvat myös sotilaallisen
huoltovarmuuden järjestelyihin. Suomen kannalta tiukentuva
rahoitusraami on yksi muutostekijöistä. Selonteon
mukaan materiaalisen valmiuden menoihin kohdennetaan noin kolmasosa
sotilaalliseen maanpuolustukseen osoitetuista määrärahoista.
Puolustusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan supistuva menokehys
aiheuttaa kuitenkin vakavia haasteita materiaalin hankinnan ja ylläpidon
kannalta jo vuoden 2015 jälkeen. Tässä tilanteessa
kansainvälisen materiaaliyhteistyön ja sellaisten vaihtoehtoisten
ratkaisujen, kuten järjestelmien elinjakson pidentämisen
ja käytetyn materiaalin hankkimisen merkitys korostuu,
mutta ei todennäköisesti riitä perushaasteiden ratkaisemiseen.
Puolustusvaliokunta pitää eduskunnan toistuvasti
edellyttämän puolustusteollisuuden tulevaisuutta
koskevan linjauksen puuttumista käsiteltävänä olevan
selonteon vakavana puutteena. Eurooppalaisten puolustusvälinemarkkinoiden
avaamiseen tähtäävä lainsäädäntö,
puolustusmäärärahoihin kohdistuvat supistuspaineet,
lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö ja
teknisesti monimutkaistuvat ja kalliimmat asejärjestelmät
sekä huoltovarmuusnäkökulman riittävä huomioiminen
olisi valiokunnan mielestä edellyttänyt puolustusmateriaalikysymysten
perusteellisempaa käsittelyä selonteossa.
Puolustuksen rahoituskehyksen ohella on lähivuosina
tehtävä useita merkittäviä puolustuskyvyn
materiaaliseen kehittämiseen liittyviä poliittista
ohjausta edellyttäviä linjauksia. Keskipitkällä aikavälillä,
2020-luvun alkuun mennessä, merkittävä osa
kaikkien puolustushaarojen tärkeimpien joukkojen keskeisestä materiaalista
vanhenee ja suorituskyky heikkenee alle tehtävien vaatiman
tason. Pitkällä aikavälillä,
2020-luvun puoliväliin mennessä meripuolustuksen
ja 2020-luvun loppuun mennessä ilmapuolustuksen suorituskyvyn
ylläpito muodostuu erittäin merkittäväksi
haasteeksi. Puolustusvaliokunta katsoo, että sodankäynnin
luonteessa jatkuvasti tapahtuvat muutokset tulee ottaa huomioon
Suomen puolustusjärjestelmää kehitettäessä.
Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen suojaamisen merkitys
kasvaa ja tämä on otettava huomioon myös
sotilaallisen maanpuolustuksen näkökulmasta. Puolustusvoimien
lakisääteisten tehtävien toimeenpano
edellyttää mm. riittävien resurssien
osoittamista kokonaisvaltaisen kyberpuolustuksen luomiseen.
Puolustusvaliokunnan mukaan puolustusvoimien keskeisten suorituskykyjen
korvaamista koskevat linjaukset edellyttävät perusteellista
valmistelua mukaan lukien parlamentaarinen valmistelu.
Lausunnossaan puolustusvaliokunta edellytti, että puolustusjärjestelmän
toimivuus varmistetaan vuoden 2015 jälkeisellä kaudella,
sillä puolustusvoimille on taattava edellytykset täyttää lakisääteiset
tehtävänsä myös 2020-luvulla. Selonteon
mukaan yleisen taloustilanteen heikentymisen ja epävarmuuksien
johdosta ei tällä hetkellä ole mahdollisuuksia
ennakoiden muuttaa menokehyksiä. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy
puolustusvaliokunnan kantaan valtiontalouden tasapainottamiseen
liittyvien tarpeiden huomioon ottamisesta ja toteaa, että 2020-luvun
puolustuksen mittavat haasteet edellyttävät valmistelun
käynnistämistä vielä kuluvalla
vaalikaudella.
Ulkoasiainvaliokunta viittaa puolustusvaliokunnan lausuntoon
ja katsoo, että seuraavalla hallituskaudella on tehtävä poikkeuksellisen
tärkeä ja pitkävaikutteinen puolustusvoimien
kehittämistä ja puolustushaarojen suorituskykyjen
korvaamista koskeva poliittinen linjaus. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että seuraavan vaalikauden alussa uudella hallituksella
ja eduskunnalla on käytössään
laaja-alainen ja syvällinen tietämys puolustuksen
pitkän aikavälin haasteista ja niihin vastaamisesta.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että puolustusjärjestelmän
toimivuus varmistetaan vuoden 2015 jälkeisellä kaudella,
jotta puolustusvoimille taataan edellytykset täyttää lakisääteiset
tehtävänsä myös 2020-luvulla.
Kriisinhallinta
Selonteon mukaan kokonaisvaltainen osallistuminen kansainväliseen
kriisinhallintaan on keskeinen osa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.
Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen. Asiantuntijakuulemisten
perusteella on selvää, että keskinäisriippuvuuden
lisääntyessä konfliktien vaikutus Suomen
turvallisuuteen on lisääntynyt merkittävästi.
Kriisinhallintaan vaikuttaa edistyminen aseriisuntakysymyksissä.
SIPRIn mukaan vuonna 2012 sotilasmenoihin käytetyt määrärahat
laskivat kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa
sitten vuoden 1998. Valiokunta pitää hyvänä,
että Suomi on toiminut aktiivisesti aseriisunta- asevalvontakysymyksissä.
Joukkotuhoaseiden torjunnassa ja tavanomaisten aseiden osalta jatketaan
aseriisunta- ja asevalvontatyötä entisten sitoumusten
ylläpitämiseksi ja uusien sitoumusten tekemiseksi
globaalisti ja alueellisesti. Kuten selonteossa todetaan, edistyminen
on hidasta ja joidenkin normien heikkeneminen on mahdollista.
Valiokunta on huolissaan ydinaseiden leviämisen riskin
lisääntymisestä. Pohjois-Korean ja Iranin
tapaukset osoittavat, että kansainvälisen yhteisön
on kyettävä vahvistamaan toimintaansa tässä kysymyksessä.
Lähi-idän joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen
edistämistä koskevan konferenssin valmistelijana
Suomella on mahdollisuus omalta osaltaan toimia joukkotuhoaseiden
leviämisen estämiseksi ja asevalvonnan edistämiseksi
laajemmin. Ydinsulkusopimuksen kaikkien osa-alueiden edistäminen
ja joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen edellyttävät
kansainväliseltä yhteisöltä sitoutuneisuutta
ja yhteistyörakenteita, joiden vahvistamiseen ja tehostamiseen
Suomi on sitoutunut. Asevalvonnassa otettiin askel eteenpäin,
kun kansainvälinen asekauppasopimus hyväksyttiin
YK:n yleiskokouksessa huhtikuussa 2013. Suomi toimi aktiivisesti
asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi vuodesta 2006 lähtien
yhdessä muiden aloitteentekijöiden, Pohjoismaiden,
EU- ja YK:n jäsenmaiden sekä kansalaisjärjestöjen
kanssa. Suomen asevalvontaan ja aseriisuntaan liittyvä sopimuspolitiikka
perustuu kokonaisvaltaiseen harkintaan. Valiokunta toteaa, että hallituksen
selonteon mukaan mahdollisessa liittymisessä rypäleaseita
koskevaan sopimukseen Suomen kannalta olosuhteissa ei ole nykyisellään
tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka mahdollistaisivat sopimukseen
liittymisen. Suomi seuraa ja arvioi sopimusprosessia ja tukee sopimuksen
tavoitteita sekä pyrkimyksiä sopimuksen universalisoimiseksi
ja osallistuu sopimuksen toimeenpanoon humanitaarisen miinatoiminnan
kautta.
Kriisinhallinta on kohtaamassa merkittäviä haasteita.
Kansainvälisen yhteisön keskeisten toimijoiden
kuten Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, erilaiset
näkemykset puuttumisesta konflikteihin hidastavat erityisesti
YK:n turvallisuusneuvoston päätöksentekoa.
Ajankohtainen esimerkki on Syyria. Tämä on ongelmallista
myös YK:n arvovallan kannalta, koska sen päätehtävä on
rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen. Vuonna
2005 hyväksytty suojeluvastuuperiaate on joutumassa poliittisen
kiistelyn kohteeksi. Yhdysvaltojen, kuten monien muiden länsimaiden,
osallistumishalukkuus on vähentynyt poliittista ja taloudellisista
syistä. Arvioiden mukaan kallistuva teknologiakehitys nostaa kynnystä pienten
maiden osallistumiseen. Toisaalta nousevien maiden kuten Kiina tai Intia
vastuunkanto ei osoita vahvistumista. Nämä tekijät
yhdessä ovat valiokunnan mielestä johtamassa huolestuttavaan
tilanteeseen kriisinhallinnan toimeenpanossa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kriisinhallintaan osallistumisen vaikuttavuutta tarkastellaan
kokonaisarvion perusteella etu- ja jälkikäteen.
Tämä edellyttää, että arvioinnissa
otetaan paremmin huomioon konfliktien luonteen muuttuminen ja niiden moniulotteisuus.
Suurin osa konflikteista on maan sisäisiä. Osallistujien
tunnistaminen on yhä vaikeampaa, kun ei-sotilaalliset toimijat
ja ei-sotilaalliset keinot lisääntyvät. ISAF-
joukkojenInternational Security Assistance Force on Naton johtama
ja YK:n valtuuttama monikansallinen kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa. entisen
komentajan kenraali McChrystalin arvio ilmentää kriisinhallinnan
vaikeutta esimerkiksi Afganistanissa. Kysyimme ensin "Missä vihollinen
on?", sitten "Kuka on vihollinen?" ja
lopulta "Miksi he ovat vihollisia?"
Valiokunta on huolissaan siviilien käytöstä sodan
välineenä. Raiskauksia käytetään
enenevässä määrin sodankäynnin
välineenä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi toimii jatkossakin aktiivisesti erityisesti
naisten ja lasten oikeuksien kunnioittamiseksi kriisitilanteissa.
Uhrien asemaan, erityisesti lapsiin, on kiinnitettävä vakavaa
huomiota. Humanitaarisen oikeuden kehitys ja kunnioittaminen on
nopeasti muuttuvassa ympäristössä jäänyt
puutteelliseksi. Valiokunta pitää tärkeänä,
että humanitaarisen avun riippumattomuutta kunnioitetaan
kaikissa tilanteissa. Kansalaisjärjestöjen rooli
rauhanvälityksessä on moniulotteisten konfliktien
myötä korostunut ja valiokunta pitää niiden
toiminnan tukemista tärkeänä. Rauhanvälityksen
onnistumiseksi on asiantuntijoiden mukaan oleellista, että konfliktialueiden
uskonnolliset ja heimojohtajat osallistuvat rauhanprosesseihin.
Sodankäynnin teknistyminen mm. miehittämättömien
lennokkien käyttö, yhdessä konfliktien
moninaisuuden kanssa merkitsee kriisinhallinnan monimutkaistumista.
Ennaltaehkäisyn ja kriisinhallinnan onnistuminen vaatii
kriittistä arviota aikaisempien operaatioiden puutteista
ja suunnitelmallisempaa kansainvälistä yhteistyötä.
Valiokunta on aiemmissa kannanotoissa (UaVM 3/2012
vp) peräänkuuluttanut esimerkiksi Malin luhistumisen
taustatekijöiden arviointia, jotta kokemuksista voitaisiin
ottaa oppia.
Onnistuakseen kriisinhallintaa on käsiteltävä kokonaisuutena:
kehitysponnisteluista sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tämä edellyttää,
että valmisteltaessa eri sektoreiden kansallisia linjauksia
viranomaiset ovat tiiviissä yhteistyössä,
jotta johdonmukaisuus painotuksissa toteutuu. Esimerkiksi ihmisoikeus
ja YK-strategioiden valmistelu olisi tullut kytkeä sisällöllisesti
ja ajallisesti paremmin selontekoprosessiin. Saadun selvityksen
perusteella on vaarana, että linjausten ja selonteon tavoitteet
eivät ole yhteneväiset. Kokonaisvaltainen valmistautuminen
edellyttää myös resursoinnin kokonaisvaltaisempaa
harkintaa ja joustavuutta. Valiokunta on esittänyt harkittavaksi,
että Suomeen perustettaisiin kehitys - ja turvallisuusjatkumon
huomioonottamiseksi eri ministeriöiden hallinnoima vakautusrahasto
(UaVM 13/2010 vp). Valiokunta kiirehtii
asian toteuttamista viitaten hallitusohjelmaan sisältyvään
johdonmukaisuustavoitteeseen ja hauraiden valtioiden tukemiseen.
Suomen osallistumista tulisi valmistella, niin että Suomen
kontribuutiossa voitaisiin paremmin yhdistää siviili-
ja sotilasosaamista mahdollisuuksien mukaan yhtäaikaisesti
jo operaatioiden alusta saakka. Konfliktien ja operaatioiden luonteen
muuttuessa Suomen tulee tiivistää kansallista
eri toimijoiden välistä yhteistyötä operaatioissa
ja arvioida ja evaluoida osallistumismuotoja. Erityisosaamisella
ja erityiskykyjen tarjoamisella voi olla suuri merkitys kriisinhallintaoperaatioiden
toimeenpanon ja vaikuttavuuden kannalta.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että sen edellyttämä (UaVM
9/2010 vp) hallitusohjelmaan perustuva kokonaisvaltainen
kriisinhallinnan tavoitelinjaus hallituskauden alussa ei ole toteutunut tällä hallituskaudella.
Valiokunta pitää tätä suunnitelmallisuuden
ja resurssien käytön kannalta epätoivottavana
tilanteena. Valiokunta pitää esitystä edelleen
tärkeänä ja esittää,
että linjaus laadittaisiin seuraavalla hallituskaudella. Linjaukseen
tulisi sisällyttää tiedot suunnitelluista
ja käynnissä olevien siviili- ja sotilasoperaatioiden
jatkosuunnitelmista, osallistumisesta EU:n taisteluosastoihin sekä osallistumisesta
Naton NRF:ää (NATO Response Force) täydentävään toimintaan.
Siviilikriisinhallinta
Selonteon mukaan Suomen tavoitteena siviilikriisinhallintaoperaatioissa
on 150 suomalaisasiantuntijan taso. Tosiasiallinen osallistumistaso
on tällä hetkellä alle 100 asiantuntijaa.
Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut siviilikriisinhallinnan
ensisijaisuutta konfliktitilanteen niin salliessa. Konfliktien ehkäisemisessä,
hallinnassa ja nimenomaan niiden jälkihoidossa kehitysyhteystyön
ja siviilikriisinhallinnan osuuden tulisi olla huomattavasti vahvemmassa
asemassa kuin nyt. Kansainväliset tutkimukset osoittavat
integroidun lähestymistavan ja siviilikomponentin sisällyttämisen
jo operaatioiden suunnitteluun vahvistavan kestävämpien
ratkaisujen löytämistä. Vaikuttavuuden
parantamiseksi valiokunta korostaa naisten osallistumisen merkitystä kriisinhallintaan
ja rauhanneuvotteluihin YK:n päätöslauselman
1325 mukaisesti.
Valiokunta pitää tärkeänä tavoitetta
kehittää kriisinhallintavalmiuksia osallistumalla
EU:n, YK:n sekä Naton ja sen jäsen- ja kumppanuusmaiden
järjestämään monikansalliseen
koulutus- ja harjoitustoimintaan. Osana pohjoismaisen yhteistyön
vahvistamista on luontevaa, että kriisinhallinnasta etsitään
yhteisiä hankkeita, joissa voitaisiin toteuttaa käytännössä yhteisten
resurssien hyödyntämistä.
Siviilikriisinhallinnan henkilöstö toimii
yhä vaativammissa ja vaarallisemmissa ympäristöissä.
Valiokunta korostaa siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden turvallisuuden
vahvistamista. Selonteossa todetaan perustellusti, että toimintaympäristöjen
muuttuessa yhä haasteellisemmiksi vaatimukset siviilikriisinhallinnan
valmiuksille kasvavat varustuksen ja logistiikan osalta. Valiokunta
toteaa, että tämä lisää asiantuntijoiden
lähettämisestä aiheutuvia kustannuspaineita.
Valiokunta tukee tavoitetta, että siviilikriisinhallinnan
osallistumisessa korostuu jatkossakin korkeatasoinen poliisi-, oikeusvaltio-,
rajaturvallisuus- sekä ihmisoikeus- ja tasa-arvoasiantuntemus.
Tällä hetkellä yli 50 prosenttia asiantuntijoista
tulee sisäasiainministeriön hallinnonalalta. Valiokunta
pitää tärkeänä, että asiantuntijapoolia
pyritään laajentamaan tarpeen mukaan mm. ympäristöasioiden
ja lastenoikeuksien osalta. Naisten osuus asiantuntijoista on noin
40 prosenttia.
Kotimaan valmiuksien suurimpina haasteina ovat koulutetun henkilöstön
saatavuus ja resurssien riittävyys osallistumistason ylläpitämiseksi.
Kotimaisten siviilikriisinhallintakykyjen vahvistamiseksi kansalaisjärjestöjen
tarjoamat kyvyt tulisi kartoittaa ja rekisteröidä systemaattisemmin
valiokunnan aiemman esityksen mukaan. Valiokunta pitää harkitsemisen
arvoisena rauhanturvatehtävissä palvelleiden henkilöiden
tehokkaampaa käyttöä siviilikriisinhallinnassa.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen tulee vahvistaa
siviilikriisinhallinnan osallistumista osoittamalla toimintaan riittävät
voimavarat ja kehittämällä kansallisia
kykyjä innovatiivisesti ja yhteistyössä kansalaisjärjestöjen
kanssa. Vaikuttavuutta tulee parantaa pyrkimällä aktiivisemmin
siviilikriisinhallintaoperaatioiden johtotehtäviin, joissa
voidaan vaikuttaa laajemmin esimerkiksi naisten aseman parantamiseen
ja naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen.
Sotilaallinen kriisinhallinta
Selonteon mukaan Suomi osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan
(Sotilaallisen kriisinhallintalain 211/2006 nojalla) ulko-
ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden mukaisesti tasolla, joka
vastaa Suomen pitkäaikaista sitoutumista rauhan ja vakauden
ylläpitämiseen sekä ottaa huomioon Suomen
aikaisemman merkittävän osallistumisen sotilaallisiin
kriisinhallintaoperaatioihin.
Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus (PVKVK) järjestää vuosittain
kansainvälisiä koulutustapahtumia, jotka ovat
avoimia EU-, Nato- ja kumppanimaille. PVKVK tekee yhteistyötä myös
Naton kanssa. Koulutuksen lisääminen niin operaatioissa
kuin Suomessa sopii valiokunnan mielestä hyvin Suomen nykyiseen
kriisinhallintaprofiiliin. Puolustusvaliokunta toteaa, että koulutus
on noussut aikaisempaa näkyvämpään
rooliin Suomen osallistumisprofiilissa, mikä vastaa aikaisemmissa
selonteoissa asetettuja tavoitteita. Näin voidaan tukea
kestävämmin ao. maiden turvallisuusrakenteiden
vahvistamista. Koulutuksella voidaan edistää yleisiä tavoitteitamme
kuten ihmisoikeuksia, naisten asemaa, lasten suojelua sekä siviili-
sotilas yhteistyötä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi edistää näitä tavoitteita
aktiivisesti myös EU:ssa, mukaan lukien naisten saaminen
kriisinhallintatehtävien johtopaikoille.
Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää puolustus-
ja valtiovarainvaliokuntien tavoin huomiota kriisinhallintaan varattavien
resurssien riittävyyteen. Osallistuminen kansainväliseen
sotilaalliseen kriisinhallintaan on puolustusvoimien lakisääteinen
tehtävä, johon on varattava riittävät
resurssit. Osallistumista koskevat päätökset
tehdään aina kansallisesti ja kriisinhallintaoperaatioihin
osallistumisen ensisijaisen kriteerin tulee olla vaikuttavuus kriisien
ratkaisemiseen suhteessa käytettävissä oleviin
resursseihin. Valiokunta huomauttaa, että kriisinhallintaan
kehyksissä varattujen määrärahojen
taso on tulevalla kehyskaudella voimakkaasti laskeva. Tämä ei
valiokunnan mielestä ole johdonmukaista sen kanssa, että osallistumisen
tasoa halutaan pitää korkeana ja suunnitelmallisuutta
pyritään vahvistamaan. Myös ns. varautumismäärärahoja
lasketaan. Käynnissä olevien operaatioiden jatkamisen
rahoittaminen lisätalousarvioilla ei ole pitkällä aikavälillä kestävää politiikkaa.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy puolustusvaliokunnan kantaan, että kriisinhallintapalvelussuhteen
aikaisten ja sen jälkeisten tuki- ja muiden palvelujen
kehittämistä tulee jatkaa.
Ulkoasiainvaliokunta muistuttaa, että sotilaalliseen
kriisinhallintaan osallistuminen on puolustusvoimien lakisääteinen
tehtävä. Tämän tulee heijastua
voimavarojen riittävyyteen ja suunnitelmallisuuden vahvistamiseen.
Valiokunta pitää koulutusoperaatioiden lisäämistä hyvänä painopisteenä myös
jatkossa.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että sotilaallisen
kriisinhallinnan järjestelyjen kehittämisessä tavoitteeksi
tulee asettaa kansallisen kriisinhallintaveteraaniohjelman laadinta.
7. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitys
Ulkoasiainvaliokunta viittaa mietinnössään UaVM
3/2012 vp esitettyihin kannanottoihin ja nostaa
esille tässä yhteydessä keskeisimmät
selonteon käsittelyyn liittyvät huomiot.
EU:n ulkopolitiikan tavoitteista ja merkityksestä
EU ei ole ulkosuhteissaan kyennyt toimeenpanemaan ominaispainoaan
vastaavaa potentiaalia. EU:n keinovalikoima on laaja, ja jäsenmaiden
historian valossa sen globaali tietotaito on ainutlaatuinen, mutta
ulkosuhteita leimaa yhteisen tavoitteen puute. Toiminta on pitkälti
reagoivaa, ja se on ollut etenkin viime aikoina yksittäisten
jäsenmaiden johdettavissa.
Talouskriisin vaikutus EU:n ulkosuhteisiin on merkittävä.
Sisäinen vastakkainasettelu on voimistunut ja yhteistyötä leimaa
varauksellisuus. Luottamuksen palauttamisella on valiokunnan mielestä ratkaiseva
merkitys yhteisen toiminnan tehokkuuteen. Ratkaisevaa on jäsenmaiden
halu ja valmius sitoutua yhtenäisempään
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Päätösten
toteutus on olennaista EU:n ulkoiselle uskottavuudelle. Yksi tapa
vahvistaa EU:n uskottavuutta on päätösten
toimeenpanon suunnittelu ja seuranta. Olennaista EU:n uskottavuudelle
on, että asetettuja arvoja noudatetaan myös jäsenmaissa
ja unionin instituutioissa.
Valiokunta korostaa talouskasvun merkitystä turvallisuuden
perustana. Vain vahva ja hyvinvoiva EU lisää jäsenmaiden
turvallisuutta. Maailmanpoliittinen taloudellinen ja poliittinen
muutos korostaa poliittisesti yhtenäisen ja kilpailukykyisen
EU:n merkitystä, kun isojenkin jäsenmaiden suhteellinen
painoarvo vähenee. EU:n laajentuminen ja naapuruuspolitiikka
ovat Euroopan vakauden turvaamisessa edelleen tärkeitä. Maantiede
ei ole menettänyt merkitystään globalisaation
aikakaudella.
Valiokunta korostaa, että talouskriisin vaikutus jäsenvaltioiden
yhteiskunnalliseen vakauteen on otettava vakavasti. Epävakauden
lisääntyminen on ristiriidassa EU:n keskeisen
tavoitteen kanssa, joka pyrkii vakauden luomiseen Eurooppaan keskinäisriippuvuutta
vahvistamalla.
Valiokunta katsoo, että demokratian, ihmisoikeuksien
ja oikeusvaltioperiaatteen korostamisen tulee olla jatkossakin keskeinen
osa EU:n ulkoista toimintaa. Toimintaa on kuitenkin arvioitava ja
kokemuksista opittava esim. arabikevättä edeltävästä politiikasta.
Lissabonin sopimuksella toteutettujen institutionaalisten uudistusten
tarkoituksena oli tehostaa ulkopolitiikan valmistelua, johtajuutta,
täytäntöönpanoa ja ulkoista
edustautumista. Käytännössä näin
ei kuitenkaan ole käynyt. Valiokunta edellyttää että,
Suomi on aktiivinen meneillään olevassa EUHin
väliarvioinnissa ja ottaa valmistelussa huomioon valiokunnan
esittämät kannat (UaVM 3/2012
vp).
Kokonaisvaltainen ulkosuhteiden strategia
Valiokunta katsoo, että EU:n tulisi pyrkiä kokonaisvaltaiseen
ulkosuhdestrategiaan, jossa yhdistyvät toisiaan tukevat
kestävä kehitys-, ympäristö-,
ihmisoikeus-, kauppa- ja turvallisuuspolitiikka. EU:n sisäpolitiikka
ja sisäpoliittiset päätökset
ja varainsiirrot vaikuttavat ulkoiseen toimintaan ja toimintaedellytyksiin,
esimerkiksi energia-, ympäristö-, maatalous- ja
oikeus- ja sisäasioissa.
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan strategisuus näyttäisi
olevan vahvistumassa EU:n ulkosuhteissa. Valiokunta pitää hyvänä,
että Suomi on ollut aloitteellinen - yhdessä Ruotsin
kanssa - EU:n turvallisuusstrategian kehittämisessä.
Valiokunta korostaa, että sisällön tulisi
määrittää strategian suunta.
Strategian muoto ei ole itsetarkoitus. Suomen tulisi pyrkiä edistämään
keskusteluja samanmielisten maiden tuella yhteisen strategian edistämiseksi,
esimerkiksi hahmottamalla muutamia sisältötavoitteita,
joiden pohjalta voitaisiin löytää keskeisten
maiden tuki näille tavoitteille. Tällainen tavoite
voisi olla esimerkiksi arktisen alueen ja Itämeren politiikan
kehittäminen niin, että EU kykenee kehittämään
kestävästi alueiden mahdollisuuksia ja vastaamaan niiden
haasteisiin.
Strategiset kumppanit, ihmisoikeudet ja pakotepolitiikka
Ulkoasiainvaliokunta on peräänkuuluttanut
EU:n strategisten kumppanuuksien kehittämistä (UaVM
3/2012 vp). Valiokunta korostaa, että strategiset
kumppanuudet ovat globaalin voimatasapainon muutoksessa yhä keskeisempiä.
Nousevien talouksien asema globaalihallinnassa edellyttää EU:lta
arviota näiden kumppanuuksien osalta. EU:n tulisi täsmentää globaaleja
prioriteettejaan ja erityisesti kumppanimaiden myötävaikutuksen ja
tuen merkitystä näiden prioriteettien saavuttamiseksi.
EU tulisi identifioida paremmin kunkin strategisen kumppanin
kanssa yhteisiä poliittisia tai taloudellisia strategisia
intressejä. Yhteistyötä tulee tehdä kaikkien
maiden kanssa, mutta strategisia kumppaneita voi olla vain rajallinen
määrä. Keskeisiä maita EU:lle
ovat Venäjä, Yhdysvallat ja Kiina. Kumppanuuksissa
tulisi arvioida realistisemmin eri maiden intressit EU:n näkökulmasta.
Valiokunta viittaa aikaisempiin kantoihinsa EU:n ihmisoikeuspolitiikan
kehittämisestä (UaVM 3/2012
vp, 1/2010 vp) ja toteaa, että EU:n
ihmisoikeusstrategia vaatii konkreettisten painopisteiden määrittämistä sekä EU:n
sisäisen ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuutta. Erityisesti
ihmisoikeuspolitiikassa arvojohtajuus voi lisätä ulkoisen
politiikan vaikuttavuutta.
EU:n ulkopoliittiset tavoitteet huomioon ottaen ja pakotepolitiikan
kokemusten perusteella on pyrittävä kokonaisvaltaisempaan
vuoropuheluun, jossa tarjotaan myös yhteistyötä vastineena
kehityksen edistymiselle ("more for more, less for less" -periaatteella).
Euroopan unionin pakotepolitiikan uudelleenarviointi on valiokunnan
mielestä tarpeellista tavoitteiden ja toimeenpanon tehostamiseksi.
EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan painopisteet
Yhdysvaltojen strategisen painopisteen vahvistuessa Aasian
ja Tyynenmeren suunnalla ja poliittinen halu siirtää alueellista
turvallisuusvastuuta Eurooppaan merkitsee, että Euroopan
on otettava enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan.
EU:n tulisi kyetä vastaamaan paremmin Eurooppaan kohdistuviin
laajan turvallisuuden haasteisiin. EU:n vaikutusvallan ja toimintakyvyn
varmistaminen EU:n etujen puolustamiseksi globaalisti tulisi olla
riittävä ja ennustettava. Supistuvien määrärahojen
tilanteessa yhteistyön kehittäminen on ainoa tarkoituksenmukainen
ratkaisu haasteisiin vastaamiseen.
Valiokunta korostaa, että suorituskykyjen yhteinen
kehittäminen, käyttö ja jakaminen (pooling & sharing)
edesauttaa pitkäntähtäimen ratkaisuja
keskeisten suorituskykypuutteiden korjaamiseksi.
Lissabonin sopimukseen sisältyvän yhteisvastuulausekkeen
(222 artikla ns. solidaarisuuslauseke) tarkoituksena on vahvistaa
unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteistoimintaa ei-valtiollisten
uhkakuvien torjunnassa ja hallitsemisessa. Solidaarisuuslauseke lisää unionin
toiminnan ennustettavuutta ja lisää jäsenvaltioiden
valmiuksia vastata kriisitilanteisiin sekä tehostaa jo
olemassa olevien välineiden käyttöä.
Valiokunta on säännönmukaisesti kiirehtinyt
solidaarisuuslausekkeen toimeenpanoa ja on tyytyväinen,
että asia on nyt valmistelussa ja lauseen soveltamisen
edellyttämät täytäntöönpanosäännöt on
tarkoitus saada vahvistetuksi kesäkuun 2013 loppuun mennessä EU:ssa.
Toimeenpanoa pohdittaessa tulee arvioida paitsi sitä, millaista
apua olisi saatavissa Suomen kohdatessa kriisitilanteen, myös
sitä, kuinka voimme tarvittaessa antaa apua muille jäsenmaille.
Suomi voi aktiivisella toiminnalla vaikuttaa muiden valmiuteen auttaa.
Keskinäinen avunantovelvoite heijastaa pyrkimystä luoda
EU:sta entistä tiiviimpi turvallisuusyhteisö.
Tavoiteena ei ole yhteisen puolustuksen luominen. Valiokunta viittaa
aikaisempiin kannanottoihinsa lausekkeen tärkeydestä ja
toteaa, että lauseke tukee osaltaan suorituskykyjen ja
puolustusyhteistyön mahdollistamista.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää puolustusvaliokunnan
tavoin, että valtioneuvosto tiedottaa eduskunnalle yhteisvastuulausekkeen
ja keskinäinen avunantovelvoitteen lainsäädännöllisiä muutostarpeita
kartoittavan työryhmän tavoitteista ja etenemisestä.
Suomen toimintatavat EU:ssa
Unioni etenee yhä selvemmin kohti eriytyvää integraatiota.
Valiokunta viittaa aikaisempaan kantaansa (UaVM 3/2012
vp) ja toteaa, että pysyvä rakenteellinen
yhteistyö tarjoaa käyttökelpoisen mekanismin
sotilaallisten voimavarojen kehittämiseen. Ulkoasiainvaliokunta
on pitänyt tärkeänä, että pysyvä rakenteellinen
yhteistyö on avointa kriteerit täyttäville
jäsenvaltioille. Toisaalta käytännössä kehitystä on
saatu aikaan sallimalla eritahtinen toiminta (Schengen).
Suomen keskeinen tavoite on kansallisten ulkopoliittisten intressien
toteutuminen joko kahdenvälisesti tai EU-tasolla. Suomen
tulee arvioida eri toimintamuotojen tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta
etujensa edistämisessä. Valiokunta korostaa, että eri toimintamuotoja
harkittaessa lähestymistavan tulee olla pitkäjänteinen
ja johdonmukainen. Sisältökysymysten osalta on
otettava huomioon ulkopolitiikan pitkän aikavälin
tavoitteet sekä EU:n vahvistaminen ja yhteisen toiminnan
vaikuttavuus. Suomen turvallisuus ja vaikutusvalta on erottamattomasti
kytköksissä Pohjoismaihin, EU:hun ja laajempiin
transatlanttisiin rakenteisiin.
Nk. Weimarin ryhmän puitteissa pyritään
erityisesti kolmen alueen kehittämiseen: sotilaalliset
suorituskyvyt, yhteistyö ja yhteishankkeet sekä EU-Nato-yhteistyö. Valiokunta
pitää hyvänä Suomen aktiivisuutta
tämän ryhmän suuntaan erityisesti valmistauduttaessa
joulukuun 2013 Eurooppa- neuvoston kokoukseen.
Ulkoasiainvaliokunta on edellyttänyt, että valtioneuvosto
antaa valiokunnalle vuoden 2012 loppuun mennessä selvityksen
Suomen toimintalinjasta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseksi
ja Suomen kansallisten intressien turvaamiseksi eri yhteistyömuotoja
hyväksikäyttäen ottaen huomioon ulkoasiainvaliokunnan
kannat. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tätä linjausta täydennetään
selonteon lisäksi eduskunnalle keväällä 2013
annettavassa EU-selonteossa.
Tulevaisuuden kehitystavoitteet - joulukuun 2013 Eurooppa-neuvosto
Yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YTPP) keskittyvä joulukuussa
2013 järjestettävä Eurooppa-neuvoston
kokous on valiokunnan mielestä merkittävä mahdollisuus
vauhdittaa ja konkretisoida YTPP:tä. On huomattava, että ensimmäistä kertaa
yhdistetään keskusteluun jäsenmaiden
toimivallan lisäksi komission sisämarkkinoita,
teollisuutta ja tutkimuksen osa-alueita. Nämä kysymykset
liittyvät myös talouden kannalta tärkeään
innovaatioon ja kasvupolitiikkaan. Tarkoituksena on keskittyä kolmeen
kokonaisuuteen: YTPP:n kehittäminen, sotilaallisten suorituskykyjen
kehittäminen sekä puolustusteollisuus ja -markkinat.
Eurooppa- neuvosto voi tuoda lisäarvoa erityisesti
pitemmän aikavälin strategiseen ohjaukseen. Valiokunta
korostaa Suomen perinteistä aktiivisuutta YTPP:n kehittämisessä ja
edellyttää, että Suomi toimii aktiivisesti
kokouksen onnistumiseksi. On selvää, että puolustusta
koskevat päätökset ovat vaikeita, koska
niitä pidetään valtiosuvereniteetin ydinalueena.
Suomen kuten muidenkin EU-jäsenmaiden kannalta on kuitenkin
arvioitava yhteistyön merkitystä suhteessa EU-
yhteistyöstä saatavaan lisäarvoon.
Valiokunta korostaa, että jäsenmaiden tulisi
sitoutua poliittisesti YTPP:n kehittämiseen, ml. sotilaallinen
ja siviilikriisinhallinta ja asettaa sille pidemmän tähtäimen
tavoitteita. Keskeistä valiokunnan mielestä on
kuitenkin suorituskyky-yhteistyön eteenpäinvieminen.
Eurooppa-neuvoston tulisi edistää konkreettisia "lippulaivahankkeita" (esimerkiksi
meriturvallisuus, lennokit, kyberturvallisuus, avaruus). Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan yksi käytännön
mahdollisuus on komission rahoituksen hyödyntämisessä monikäyttöisten
suorituskykyjen kehittämisessä. Valiokunta pitää tätä varteenotettavana
tavoitteena. Komissiossa valmisteilla olevan puolustusteollisuutta
ja -markkinoita koskevan tiedonannon käsittelyssä tulee
varmistaa suomalaisen teollisuuden kilpailukyky edesauttamalla tasapuolisten
puolustusmarkkinoiden syntymistä.
Selonteossa todetaan, että odotukset eurooppalaista
johtajuutta kohtaan kasvavat sotilaallisessa kriisinhallinnassa.
Tämä lisää suorituskyky-yhteistyön
merkitystä. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen,
että EU:n kriisinhallinnan kehittäminen vahvistaa
EU:n uskottavuutta globaalina toimijana. EU:n lisäarvo
perustuu sen monipuoliseen keinovalikoimaan ja synergiaetuja tulisi
hyödyntää täysimääräisesti
kriisialueilla. Valiokunta korostaa siviilikriisinhallinnan lisäksi
ennaltaehkäisyn ja rauhanvälityksen johdonmukaisempaa
kytkemistä EU:n kriisinhallintapolitiikkaan.
Puolustusvaliokunta arvioi, että yhteistyöhön
perustuva suorituskykyjen kehittäminen EU:n puitteissa
tiivistyy asteittain selonteon tarkastelujaksolla. Euroopan puolustusvirasto
on puolustusvaliokunnan mielestä jatkossakin keskeinen
toimintakanava Suomelle unionimaiden välisessä materiaaliyhteistyössä.
Puolustusvaliokunnan lausuntoon viitaten ulkoasiainvaliokunta painottaa,
että Suomen tulee pyrkiä vaikuttamaan Euroopan
unionin puitteissa tapahtuvaan puolustusmateriaaliyhteistyöhön
asettamalla konkreettisia tavoitteita.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että syvenevä puolustusyhteistyö liittyy
läheisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
kokonaisuuteen ja ulkopoliittisen strategian valmisteluun. Syvenevä yhteistyö edellyttää
yhteisten
poliittisten tavoitteiden määrittämistä kehitteillä olevien
voimavarojen suunnitelmallisen ja ennakoitavaan käyttöön.
Pohdinta YTPP:stä ei saa jäädä pelkkään
keskusteluun instituutioista ja voimavaroista. Suomen tulisi arvioida
laajemmin vahvuuksiaan ja käyttää niitä vaikuttavuuttavuutensa
lisäämiseen EU:ssa.
Ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt aiemmin huomiota
EU:n taisteluosastojen käytettävyyden lisäämiseen.
Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä,
että Suomi pyrkii tavoitteellisesti edistämään
EU:n taisteluosastojen käytettävyyttä koskevaa
keskustelua EU:ssa. Valiokunta katsoo, että osallistumisesta
on Suomelle hyötyä paitsi kriisinhallintavalmiuksien,
myös puolustuskyvyn kehittämisen kannalta.
Ahvenanmaalla on vakiintunut kansainvälisoikeudellinen
asema. Maakunnan erityisaseman turvaaminen ei estä Suomen
sotilaallisen yhteistyön tiivistämistä Euroopan unionissa
ja kansainvälisissä järjestöissä.
Lissabonin sopimukseen sisältyvän yhteisvastuulausekkeen
ja keskinäistä avunantoa koskevaa velvoitteen
toimeenpanon osalta Suomessa otetaan huomioon myös Ahvenanmaan
linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskevat kansainväliset
velvoitteet. Ahvenanmaan demilitarisoitu ja neutralisoitu asema
on vahvistettu vuonna 1921 tehdyllä sopimuksella (ns.Ahvenanmaan
sopimus). Valiokunta pitää hyvänä,
että kuten selonteossa todetaan, valtioneuvosto selvittää,
kuinka Ahvenanmaan maakunnan erityisasema huomioidaan jatkossakin
mahdollisissa öljyonnettomuuksissa ja muissa kriisitilanteissa
ja miten asianomaisten viranomaisten riittävä valmius
varmistetaan.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa YTPP:n kehittämisen
kannalta joulukuussa 2013 pidettävää Eurooppa-neuvoston
merkitystä. Suomen tulee valiokunnan mm. tässä mietinnössä esittämien
kannanottojen mukaisesti olla aktiivisesti vaikuttamassa kokouksen
valmisteluun, ja esittää konkreettisia tavoitteita
yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle
ja varmistaa suomalaisen teollisuuden kilpailukyky edesauttamalla
tasapuolisten puolustusmarkkinoiden syntymistä.
8. Arktiset alueet
Suomen lähialueen osalta erityisesti arktisessa
naapurustossa näkyvät ilmastonmuutoksen vaikutukset
lisäävät alueen taloudellista kiinnostavuutta
ja korostavat tarvetta kestävän kehityksen mukaiselle
toiminnalle. Suomen arktisen strategian meneillään
olevan päivittämisen tavoitteeksi tulisi asettaa
Suomen arktisen osaamisen täysimittainen hyödyntäminen
Suomelle myös taloudellisesti, ympäristöllisesti
ja strategisesti tärkeällä alueella.
Valiokunta korostaa tutkimusalan yhteistyön vahvistamista,
ottaen huomioon, että esimerkiksi arktisen alueen merenpohjan
luonnonvaroista on kartoittamatta lähes 90 prosenttia.
Suomen kokonaisturvallisuuden toimintamalli tukee toimintaa
pohjoisessa. Uskottavan turvallisuuden tuottaminen edellyttää yhteistyötä.
Suomen poikkihallinnollista ja poikkiyhteiskunnallista mallia voisi
tuoda aktiivisemmin mukaan arktisen alueen yhteistyöhön.
Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut Arktisen
neuvoston asemaa ja yhtenäisen EU-politiikan merkitystä arktisissa
kysymyksissä (viimeksi UaVM 2/2012 vp).
EU:n tarkkailijajäsenyys Arktisessa neuvostossa on perusteltua,
mutta tavoitteen kirjaaminen selontekoon ilman arktisen politiikan
tavoitteiden laajempaa esittelyä tai kantaamme tarkkailijakysymykseen
yleensä saattaa antaa tavoitteistamme yksipuolisen kuvan.
Pohjoismaisen yhteistyön lisääminen
arktisissa kysymyksissä on valiokunnan mielestä ensiarvoista,
jotta yhteishankkeiden kautta voitaisiin luoda todellisia synergiaetuja.
Norjan kiinnostus arktisten alueiden politiikkaan on luonnollisesti
vahvin. Myös Tanskan uusi hallitus on kiinnostuneempi arktisista
kysymyksistä. Pohjoismailla on alueella erilaiset - mutta
ei ristiriitaiset - tavoitteet. Norjan tavoitteet liittyvät öljyyn
ja kaasuun, Islannin kalastukseen ja merenkulkuun. Suomen ja Ruotsin
tavoitteet liittyvät korkeaan teknologiaan, liikenteeseen
ja verkottumiseen. Tässä valossa valiokunnan mielestä olisi
perusteltua kartoittaa Pohjoismaiden yhteiset intressit ja pyrkiä niiden
kirjaamiseen yhteisen toimintastrategian pohjaksi. Myös
NB8-maillaPohjoismaat, Liettua, Latvia ja Viro - Nordic Baltic
countries on yhteisiä intressejä alueella:
alueen rauhanomainen hyödyntäminen, kestävä kehitys,
luottamusta ja yhteistyötä painottavat toimintamenetelmät,
läpinäkyvyys sekä sääntömääräisyys,
ihmisoikeuksien ja sosiaalisten näkökohtien huomioon
ottaminen sekä kansainvälisen oikeuden noudattaminen.
Yhteisellä strategialla olisi suurempi painoarvo. Suomen
tulisi lisäksi pyrkiä aktiivisesti kahdenväliseen
yhteistyöhön Ruotsin ja Norjan kanssa selvitettäessä esimerkiksi
pohjoisten alueiden liikenneyhteyksien vahvistamista.Alueen houkuttelevuudessa
tapahtuva muutos tarkoittaa myös alueen turvallisuuspoliittisen
kiinnostavuuden kasvua. Vakauden säilyttäminen
on eri toimijoiden lähtökohta. Vaikka moni rantavaltio
on nostanut arktisen alueen puolustuspolitiikan painopistealueeksi,
alueen sotilasstrateginen tilanne ei ole muuttunut. Arktisen alueen
merkitys Venäjän kannalta korostuu paitsi taloudellisesti
myös turvallisuuspoliittisesti. Koillisväylän
avautuminen lisää Venäjän puolustuspoliittisia
valvontatehtäviä ja vastuuta meriturvallisuudesta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan alueen strategisen merkityksen
kasvu heijastuu Venäjän sotilaspoliittisiin ratkaisuihin.
Venäjä pitää arktista aluetta
intressipiirinään. Venäjä soveltaa
alueellista lähestymistapaa ja katsoo, että ainoastaan
arktisen alueen valtioilla on legitiimi oikeus osallistua aluetta
koskevaan päätöksentekoon. Keskeinen
tavoite on pitää raaka-aineresurssien käyttö alueiden
valtioiden hallussa. Toisaalta Venäjä tarvitsee
raaka-ainevarantojen hyödyntämisessä yhteistyötä ulkomaisten
yritysten kanssa. Puolustusvaliokunnan mukaan Yhdysvallat, Kanada,
Tanska, Norja ja Islanti yhdessä Ison-Britannian kanssa
muodostavat maaryhmän, joka on perinteisesti korostanut
pohjoisten merialueiden merkitystä liittokunnan puolustussuunnittelussa
ja ne pyrkinevät jatkossakin varmistamaan, että myös
Natolla on merkittävä rooli arktisella alueella.
Yhteinen tilannetietoisuus ja tiedonvaihto arktisilla alueilla
on keskeistä. Ulkoasiainvaliokunta on huolissaan, että alueen
ns. kovan turvallisuuden kysymyksiä ei käsitellä missään
alueen järjestössä. Asiantuntijoiden
mukaan tämä merkitsee näiden kysymysten
kahdenvälisen luonteen korostumista. Valiokunta pitää tärkeänä,
että myös turvallisuus- ja puolustuspoliittisia
kysymyksiä voidaan käsitellä ainakin
alueen maiden epävirallisissa kokouksissa.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen tulisi tavoitella
arktisen osaamisensa täysimittaista hyödyntämistä ja
olla aktiivinen Pohjoismaiden arktiseen alueeseen liittyvien yhteisten
intressien kartoittamisessa yhteisen strategian laatimiseksi.