Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki Suomen talousvyöhykkeestä

6 ja 7 §.

Lakivaliokunta käsittelee lausunnossaan (LaVL 13/2004 vp) ehdotettua talousvyöhykelain 16 §:ää, joka sisältää tiettyihin talousvyöhykelain rikkomuksiin sovellettavat säännökset. Pykälän 2 kohdan mukaan rangaistaan sitä, joka tahallaan tai huolimattomuudesta toimii vastoin 6 tai 7 §:ssä tarkoitetussa päätöksessä määrättyjä ehtoja. Ehdotetussa 7 §:ssä ei kuitenkaan ole nimenomaista toimivaltuutta liittää siinä tarkoitettuun päätökseen mitään ehtoja. Tällöin ehtojen rikkomisen kriminalisointi muodostuu lakivaliokunnan mukaan ongelmalliseksi. Jos 7 §:n mukaiseen päätökseen on tarkoitus liittää joitakin ehtoja, siitä on lakivaliokunnan mielestä tarpeen ottaa pykälään nimenomainen säännös, vastaavaan tapaan kuin on 6 §:n 3 momentissa. Tosin viimeksi mainittu säännöskään ei vaikuta lakivaliokunnan mielestä täysin onnistuneelta täsmällisyysvaatimuksen kannalta, koska mahdollisesti asetettavien ehtojen asiallinen ala on siinä määritelty varsin väljästi viittaamalla vain siihen, että niiden tulee olla välttämättömiä "turvallisuuden ja yleisen edun kannalta". Lakivaliokunnan mielestä säännöstä olisi tarpeen pyrkiä täsmentämään esimerkiksi rajaamalla se ehtoihin, jotka ovat välttämättömiä valtakunnan turvallisuuden kannalta tai valtion talousvyöhykelain mukaisten oikeuksien turvaamiseksi.

Ulkoasiainvaliokunta ehdottaa talousvyöhykelain 6 §:n 3 momenttia ja 7 §:n 3 momenttia täydennettäväksi siten, että niissä viitataan ehtoihin, jotka ovat välttämättömiä turvallisuuden tai valtion talousvyöhykelain mukaisten oikeuksien turvaamiseksi. Valiokunta toteaa, että talousvyöhykelain 6 ja 7 §:n perustelujen mukaan välttämättömiä ehtoja arvioitaessa olisi muiden seikkojen ohella kiinnitettävä huomiota myös mahdollisiin Suomen alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen liittyviin näkökohtiin.

11 §.

Lakivaliokunnan lausunnossa (LaVL 13/2004 vp) viitataan edelleen talousvyöhykettä koskevan lakiehdotuksen 11 §:ään, jossa säädetään talousvyöhykkeellä tehdyistä ympäristörikoksista. Pykälän 1 momentissa on viittaus rikoslain 48 luvun 1—5 §:ään eli ympäristön turmelemista, törkeää ympäristön turmelemista, ympäristörikkomusta, tuottamuksellista ympäristön turmelemista ja luonnonsuojelurikosta koskeviin tunnusmerkistöihin. Pykälän 2 momentissa viitataan puolestaan ympäristönsuojelulain rikkomista, jäterikkomusta ja luonnonsuojelurikkomusta koskeviin asianomaisten aineellisten lakien säännöksiin. Pykälän 3 momentin mukaan kaikkiin pykälässä mainittuihin rikoksiin sovelletaan, mitä rikoslaissa säädetään oikeushenkilön rangaistusvastuusta. Lakivaliokunnan mielestä oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevien yleisten periaatteiden mukaista ei ole, että tällainen vastuu ulotetaan pykälän 2 momentissa mainittuihin, pelkästään sakolla rangaistaviin rikoksiin. Tämän vuoksi lakivaliokunta esittää lakiehdotuksen 11 §:n 3 momentin poistamista sekä oikeushenkilöiden rangaistusvastuuta koskevan viittauksen lisäämistä saman pykälän 1 momentin loppuun. Ulkoasiainvaliokunta esittää näiden tarkennusten tekemistä.

18 §.

Pykälä koskee viranomaisten alueellista toimivaltaa. Ympäristöministeriö on kirjallisessa lausunnossaan kiinnittänyt valiokunnan huomiota siihen, että merioikeusyleissopimuksen 56 artiklan mukaan meriympäristön suojelu ja säilyttäminen talousvyöhykkeellä kuuluu rantavaltion toimivaltaan. Ehdotettavan talousvyöhykelain mukaan talousvyöhykkeellä sovellettaisiinkin keskeisiä ympäristölakeja.

Ympäristöministeriö toteaa lausunnossaan, että hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa oletettiin, että luonnonsuojelulain yleiset määräykset lain valvonnasta kattaisivat myös talousvyöhykkeen. Ministeriö toteaa myöhemmän tarkastelun osoittaneen, että asiasta olisi tarkoituksenmukaista nimenomaisesti säätää talousvyöhykelaissa.

Ympäristöministeriö on esittänyt ulkoasiainvaliokunnalle teknisenä tarkennuksena, että talousvyöhykelain 18 §:ään lisättäisiin ympäristönsuojelulain, vesilain ja jätelain ohella viittaus myös luonnonsuojelulakiin. Ulkoasiainvaliokunta kannattaa muutosta.

21 §.

Lakivaliokunnan lausunnossa käsitellään lisäksi lakiehdotuksen 21 §:ää, joka sisältää viittaussäännöksen talousvyöhykelaissa tarkoitettujen, talousvyöhykkeellä tehtyjen rikosten johdosta käytettäviin pakkokeinoihin. Kuten esityksen perusteluista (s. 25/I) ilmenee, meriyleisoikeussopimuksen 230 artiklan 1 kappaleessa olevan määräyksen mukaan ulkomaiselta alukselta talousvyöhykkeellä tehdystä meriympäristöä pilaavasta teosta voidaan määrätä vain sakkorangaistus. Jotta rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käyttömahdollisuus ulkomaisten alusten osalta ei esitutkinnassa tämän seuraamusta koskevan rajoituksen vuoksi tarpeettomasti supistuisi, hallituksen esityksessä (s. 33/I) ehdotetaan aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annettuun lakiin (300/1979) lisättäväksi uusi 28 b §. Siinä mahdollistetaan tällaisissa tapauksissa pakkokeinojen käyttö rikoslain 48 luvun 1—4 §:ssä säädettyjen rangaistusasteikkojen perusteella. Lakivaliokunta pitää ehdotettua ratkaisua perusteltuna. Lainsäädännön selkeyden ja informatiivisuuden kannalta olisi kuitenkin aiheellista, että tällaisen pakkokeinojen käyttöä koskevan poikkeussäännöksen olemassaolo kävisi ilmi jo itse talousvyöhykelaista. Tämän vuoksi lakivaliokunta esittää lain 21 §:n muuttamista. Ulkoasiainvaliokunta ehdottaa tehtäväksi lakivaliokunnan esittämän muutoksen.

23 §.

Toimivaltaista tuomioistuinta koskeva sääntely sisältyy lakiehdotuksen 23 §:ään. Sen mukaan talousvyöhykelaissa tarkoitetut rikosasiat käsiteltäisiin aina Helsingin käräjäoikeudessa. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan tällaisia asioita voidaan vuosittain arvioida olevan muutamia kymmeniä. Lakivaliokunta ei lausunnossaan pidä ehdotettua oikeuspaikkasäännöstä tarkoituksenmukaisena, kun otetaan huomioon käsiteltävien asioiden odotettavissa oleva määrä ja talousvyöhykkeen laajuus. Valiokunnan mielestä nämä seikat puoltavat sitä, että toimivaltaisia tuomioistuimia on useampia. Tällöin esimerkiksi meriympäristön pilaantumista aiheuttaneen teon seuraukset ovat tuomioistuinten paremmin arvioitavissa, koska tapahtumapaikka ja sen ympäristö saattavat olla jo muista asioista tuttuja. Rikosoikeudellisesti arvioitava teko voi myös liittyä tapahtumasarjaan, jonka perusteella on annettava merilaissa (674/1994) tarkoitettu meriselitys.

Lakivaliokunnan mielestä merilain 21 luvussa tarkoitettuina merioikeuksina toimivat käräjäoikeudet ovatkin alueellisesti soveliaita oikeuspaikkoja käsittelemään myös talousvyöhykelaissa tarkoitettuja rikosasioita. Näiden käräjäoikeuksien keskinäinen toimivalta on puolestaan tarkoituksenmukaista ratkaista soveltaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 4 luvun 1 §:ssä säädetään rikoksen tekopaikan määrittämisestä. Muilta osin näiden käräjäoikeuksien keskinäistä toimivaltaa koskeviin erityiskysymyksiin, esimerkiksi useiden rikosten tai rikokseen osallisten tapauksiin, voidaan lisäksi soveltaa, mitä mainitussa 4 luvussa säädetään. Lakivaliokunnan lausunnossaan esittämä ratkaisu on tarkoitettu koskemaan vain käräjäoikeuksien alueellista toimivaltaisuutta, eikä siitä näin ollen sinänsä seuraa, että talousvyöhykelaissa tarkoitetut rikosasiat olisi kyseisissä käräjäoikeuksissa käsiteltävä merilain mukaisessa erityiskokoonpanossa. Ulkoasiainvaliokunta kannattaa lakivaliokunnan esittämää lain 23 §:n muuttamista.

9. Laki kalastuslain muuttamisesta

Lakivaliokunta viittaa lausunnossaan ehdotettuun kalastuslain 113 §:ää koskevaan muutokseen, jossa säädettäisiin toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi Helsingin käräjäoikeus. Pykälää koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa (s. 35/II) viitataan tältä osin talousvyöhykelain 23 §:ssä ehdotettuun ratkaisuun. Lakivaliokunta esittää lausunnossaan kalastuslain 113 §:ää muutettavaksi samalla tavalla kuin valiokunta ehdottaa lausunnossaan muutettavaksi talousvyöhykelain 23 §:ää. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy ehdotukseen.

10. Laki rikoslain muuttamisesta

48 a luvun 7 §.

Rikoslain 48 a lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 §, jossa säädetään ulkomaiselta alukselta talousvyöhykkeellä tehdystä kalastusrikoksesta ja kalastusrikoksella saadun laittoman saaliin kätkemisestä. YK:n merioikeusyleissopimuksen 73 artiklan 3 kappaleen sisältämän määräyksen mukaisesti rangaistukseksi tällaisesta rikoksesta voidaan tuomita vain sakkoa, jollei Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella ole toisin säädetty. Koska tämän sakkorikoksen vanhentumisesta ei ehdoteta erikseen säädettäväksi, se vanhenee rikoslain 8 luvun 1 §:ssä olevan yleisen säännön mukaan kahdessa vuodessa. Ilman ehdotettua 7 §:ään sisältyvää erityissäännöstä kalastusrikoksesta voitaisiin tuomita enintään kaksi vuotta vankeutta, jolloin rikos vanhenisi viidessä vuodessa. Laittoman saaliin kätkemisen vanhentumiseen 7 §:n erityissäännös ei sen sijaan vaikuta, koska siinä enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta.

Lakivaliokunnan mielestä kahden vuoden vanhenemisaika saattaa kalastusrikoksen tutkinnan ja syytteeseen saattamisen kannalta osoittautua lyhyehköksi. Tämän vuoksi olisi perusteltua, että myös 48 a luvun 7 §:ssä tarkoitetun rikoksen vanhentumisajaksi säädettäisiin kolme vuotta. Koska pykälän mukaan kansainvälisessä velvoitteessa voidaan myöhemmin sopia myös vankeusrangaistuksen soveltamisesta joissakin tapauksissa, tulee säännöksessä kuitenkin mainita, että kyseessä on nimenomaan lyhin mahdollinen vanhentumisaika. Lakivaliokunta esittää, että rikoslain 48 a luvun 7 §:ssä tarkoitetun rikoksen vanhentumisaika olisi kolme vuotta. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy ehdotukseen.

11. Laki metsästyslain muuttamisesta

Ympäristövaliokunta toteaa lausunnossaan (YmVL 19/2004 vp), että hallituksen esitykseen ei metsästyslain osalta sisälly kalastuslakiehdotuksen 99 §:ää vastaavaa, lähinnä tulliviranomaisten valvontavaltaa koskevaa ehdotusta toimivallan ulottamisesta talousvyöhykkeelle. Tullin valvontatoimivalta olisi tämän johdosta metsästyslain osalta kalastuslakia suppeampi, mikä saattaisi johtaa tietyissä tilanteissa epäjohdonmukaisuuksiin tullin harjoittaessa valvontatehtäviään. Ympäristövaliokunta esittää tullin toimivaltaa koskevan lisäyksen tekemistä metsästyslain 88 §:ään. Myös maa- ja metsätalousministeriö on ulkoasiainvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa esittänyt samaa muutosta. Ulkoasiainvaliokunta ehdottaakin tämän tullin toimivaltaa koskevan täydennyksen tekemistä metsästyslain 88 §:n 1 momenttiin.