Perustelut

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvosto hyväksyi 14 päivänä elokuuta 2000 Sierra Leonen tilanteesta päätöslauselman 1315 (2000), jossa se ilmaisi syvän huolensa Sierra Leonen kansaa ja YK:n henkilökuntaa vastaan tehdyistä erittäin vakavista rikoksista samoin kuin siitä, ettei alueella vakavampiin rikoksiin syyllistyneitä ollut saatettu oikeuden eteen. Turvallisuusneuvosto totesi Sierra Leonen hallituksen pyytäneen YK:n apua vahvan ja uskottavan tuomioistuimen perustamisessa ja pyysi YK:n pääsihteeriä neuvottelemaan Sierra Leonen hallituksen kanssa sopimuksen uuden riippumattoman tuomioistuimen (Special Court for Sierra Leone, Sierra Leonen erityistuomioistuin) perustamisesta. YK ja Sierra Leonen hallitus allekirjoittivat tuomioistuimen perustamissopimuksen 16 päivänä tammikuuta 2002.

Tuomioistuin käyttää toimivaltaansa henkilöihin, jotka kantavat kaikkein suurimman vastuun Sierra Leonen alueella 30 päivänä marraskuuta 1996 jälkeen tehdyistä vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja Sierra Leonen oikeuden loukkauksista. Tuomioistuin aloitti toimintansa Sierra Leonessa heinäkuussa 2002. YK:n turvallisuusneuvosto vahvisti 28 päivänä maaliskuuta 2003 hyväksymässään päätöslauselmassa 1470 (2003) jo aikaisemmin antamansa tuen erityistuomioistuimelle ja kehotti mainitussa päätöslauselmassa samoin kuin 6 päivänä toukokuuta 2003 hyväksymässään päätöslauselmassa 1478 (2003) kaikkia valtioita toimimaan täydessä yhteistyössä tuomioistuimen kanssa.

Tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan mukaan vankeusrangaistukset ovat määräaikaisia. Perussäännön 22 artiklan mukaan vankeusrangaistukset pannaan täytäntöön Sierra Leonessa tai, olosuhteiden niin vaatiessa, valtiossa, joka on tehnyt sopimuksen tuomioiden täytäntöönpanosta joko Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen (International Criminal Tribunal for Rwanda) tai entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän kansainvälisen sotarikostuomioistuimen (Intarnational Criminal Tribunal for the former Yugoslavia, ICTY) kanssa ja joka on ilmoittanut valmiutensa tuomioiden täytäntöönpanoon. Tällä hetkellä arvioidaan, että vankeusrangaistuksia ei voida panna täytäntöön Sierra Leonessa vankiloiden riittämättömän tason ja maan sisäiseen tilanteeseen liittyvien tekijöiden vuoksi. Ruotsi, Itävalta, Iso-Britannia ja Ruanda ovat tehneet Sierra Leonen erityistuomioistuimen kanssa sopimuksen tuomioistuimen määräämien vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta.

Kaikkein vakavimpien kansainvälisten rikosten rankaisemattomuuden vähentäminen kuuluu Suomen YK-politiikan painopistealueisiin. Suomi on tukenut Sierra Leonen erityistuomioistuimen perustamista ja toimintaa taloudellisesti vuosina 2001—2003 ja 2006—2009 sekä tehnyt tuomioistuimen kanssa sopimuksen oikeudenkäynneissä kuultavina olleiden tai kuultaviksi tulevien todistajien ja heidän läheistensä sijoittamisesta Suomen alueelle (SopS 59—60/2006).

Tuomioiden täytäntöönpanosta Suomi on aikaisemmin tehnyt sopimuksen ICTY:n kanssa (SopS 27/1997). Suomessa on ICTY:n kanssa tehdyn sopimuksen nojalla pantu täytäntöön joitakin sotarikostuomioistuimen määräämiä vankeusrangaistuksia. Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön (SopS 55—56/2002) hyväksymisen yhteydessä eduskunta hyväksyi myös Kansainväliselle rikostuomioistuimelle perussäännön 103 artiklan mukaisesti annettavan ilmoituksen valmiudesta ottaa vastaan tuomioistuimen vankeusrangaistukseen tuomitsemia henkilöitä. Sopimus Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa vankeusrangaistusten täytäntöönpanoon liittyvistä käytännön menettelytavoista on viimeisteltävänä.

Ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan sopimuksen pohjaksi esiteltiin erityistuomioistuimen valmistelema mallisopimus, joka vastaa pitkälle Suomen ja ICTY:n välillä tehtyä sopimusta. Mallisopimukseen tehdyt muutokset ottavat huomioon ICTY:n määräämien vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta Suomessa saadut kokemukset ja Suomen lainsäädännöstä johtuvat vaatimukset. Soveltuvin osin on huomioitu myös ICC:n Suomelle esittämä mallisopimus, jotta tuomioiden täytäntöönpanoa koskevat järjestelyt olisivat mahdollisimman yhdenmukaiset.

Sopimuksen mukaan tuomioistuimen määräämiä vankeusrangaistuksia voidaan panna täytäntöön Suomessa, mikäli Suomi tapauskohtaisen harkinnan perusteella suostuu tuomioistuimen esittämään täytäntöönpanopyyntöön. Tuomioistuimen antaman tuomion pituus sitoo Suomea täytäntöönpanovaltiona. Päätöksenteko tuomitun vapauttamisesta ennen rangaistusajan päättymistä, armahtamisesta ja rangaistuksen lieventämisestä kuuluu tuomioistuimen presidentille. Muuten täytäntöönpanovaltion lainsäädäntö sääntelee vankeusolosuhteita, joita tuomioistuin valvoo erityisesti Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tekemien tarkastusten muodossa. Tuomioistuin vastaa kuluista, jotka aiheutuvat tuomitun siirtämisestä täytäntöönpanovaltioon ja täytäntöönpanovaltiosta. Täytäntöönpanovaltio vastaa muista täytäntöönpanoon liittyvistä kuluista.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 22/2009 vp) mukaan Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välillä erityistuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanosta tehty sopimus sisältää useita määräyksiä, joiden kuulumisesta lainsäädännön alaan on esityksen perusteluissa tehty perustuslakivaliokunnan käytännön pohjalta asianmukaisesti ja yksityiskohtaisesti selkoa. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan eduskunnan suostumus sopimukseen on perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan tarpeen.

Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan erityistuomioistuimessa tuomittuja henkilöitä vastaanottaessaan Suomi toimii vain rangaistuksen toimeenpanijana, sillä tuomituilla henkilöillä ja heidän rikoksillaan ei ole rangaistusten täytäntöönpanon ohella mitään muuta yhteyttä Suomeen. Sopimuksesta seuraavalla tasavallan presidentin armahdusoikeuden rajoituksella ei perustuslakivaliokunnan mielestä siksi puututa tasavallan presidentin armahdusvallan keskeiseen tarkoitukseen. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota myös siihen, että poikkeamisen vähäisyyttä korostaa se, että Suomessa täytäntöönpantavien vankeusrangaistusten määrä tulee hallituksen esityksen perustelujen mukaan jäämään erittäin pieneksi.

Kansainvälisen erityistuomioistuimen antamia tuomioita täytäntöönpannessaan Suomi osallistuu perustuslain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät sellaisinaan ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa. (PeVL 22/2009 vp).

Perustuslakivaliokunnan mielestä sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleesta ja 9 artiklasta seuraava tasavallan presidentin armahdusvallan sitominen erityistuomioistuimen presidentin päätökseen ei edellä mainituista syistä merkitse sitä, että nämä määräykset olisivat ristiriidassa perustuslain 105 §:n 1 momentin kanssa. Tämän vuoksi sopimus voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja lakiehdotus sopimuksen voimaansaattamisesta voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan.