Perustelut
Johdanto
Käsittelyssä oleva sopimus on tärkein
ja laaja-alaisin Euroopan Unionin (EU) ja Etelä-Afrikan suhteita
määrittelevä kauppaa, kehitystä ja
yhteistyötä koskeva sopimus (Trade, Development and
Cooperation Agreement, TDCA-sopimus). Sopimus tuli voimaan 2004
(SopS 67 ja 68/2004). Sopimuksen mukainen määräaikaistarkastelu
aloitettiin EU:n komission johdolla jo 2006, ja sopimus valmistui
2009. Lähtökohtana oli syventää yhteistyötä tietyillä aloilla
ja ajantasaistaa EU:n ja Etelä-Afrikan sopimussuhteet kansainvälisten
sitoumusten ja velvoitteiden, kuten Cotonou-sopimuksen (SopS 69/2005), YK:n
vuosituhatjulistuksen ja eri YK-sopimusten ja päätöslauselmien
kanssa. Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta
hyväksyisi muutetun sopimuksen.
Yleistä
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
yleisemmin Afrikan kehitykseen ja talouskasvun mahdollisuuksiin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi ja EU kehittävät suhteita
Afrikan maihin laaja-alaisesti.
Saadun selvityksen mukaan useat Afrikan valtiot ovat maailman
nopeimmin kasvavia talouksia. Talouden moottoreina ovat väestö,
nopea kaupungistuminen, teknologiasovellusten vaikuttavuus ja hallintokulttuurin
paraneminen. Kiinan investoinneilla ja luonnonvarojen hyödyntämisellä on
tärkeä osuus tässä kehityksessä. Kiina
on kasvattanut asemaansa Afrikassa erityisesti öljy- ja
kaivosteollisuudessa. Myös teleliikenne ja matkapuhelinpalvelut
ovat tärkeä talouskasvun lähde. Matkapuhelinliittymien
määrä on kasvanut Afrikassa tasaisesti
20 prosenttia vuosittain. Arvioiden mukaan pankkialalla on hyvät
mahdollisuudet laajentua Afrikassa.
Väestörakenne on Afrikalle sekä mahdollisuus
että haaste. Tulevaisuudessa puolet maailman väestörikkaimmista
talouksista on Afrikassa. Väestörakenne on nuori
verrattuna ikääntyvään Eurooppaan
ja Kiinaan. Afrikassa on runsaasti työvoimaa. Halvan työvoiman
määrä saattaakin siirtää tulevaisuudessa
tuotantoa Aasian ikääntyvistä yhteiskunnista
Afrikkaan. Afrikan haasteena on hyödyntää kestävällä tavalla
inhimillinen pääoma. Koulutetusta työvoimasta
on puute. Valiokunta muistuttaa, että arvioiden mukaan
Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa noin joka kolmas lapsi
ei pääse kouluun. Koulutetun työvoiman
puute on johtanut muun muassa siihen, että yritykset kouluttavat
itse omaa henkilökuntaansa.
Useat kasvavat taloudet Afrikassa ovat perushyödykeriippuvaisia,
mikä tekee niistä haavoittuvia esim. hintavaihteluille
ja globaaleille talouskriiseille. Talouskasvusta huolimatta yhteiskunnat
ovat useissa Afrikan maissa edelleen epätasa-arvoisia.
Afrikan talouden yksi suurimmista haasteista on infrastruktuurin
puute. Tämä on keskeinen alue, johon alueen valtioiden
tulisi investoida.
Valiokunta muistuttaa, että Afrikan talouskasvu riippuu
alueen valtioiden vakaudesta. Alueen demokratisoitumiskehitys on
ollut lupaavaa. Toisaalta esimerkiksi Pohjois-Afrikan ja Sahelin
tilanne on edelleen epävakaa ja kehitystä on vaikea
arvioida. Arabikevät on osoittanut, että sosiaaliset
ongelmat vaativat laaja-alaista muutosta, josta talouskasvu on vain
yksi osa. Valiokunta katsoo, että demokratia- ja oikeusvaltiokehitys
on oleellinen osa kestävää kehitystä Afrikassa.
Yksityiskohtaiset perustelut
Valiokunta huomauttaa, että Etelä-Afrikalla
on keskeinen rooli eteläisen Afrikan ja laajemmankin alueen
talousintegraatiossa. Etelä-Afrikasta ei kuitenkaan ole
kehittynyt niin vahvaa Afrikan talouden tai demokratian veturia
kuin aikoinaan arvioitiin. African National Congress (ANC) on ollut
vallassa 18 vuotta, ja tyytymättömyys sen toimintaan
ja saavutuksiin on lisääntynyt. Kansainvälisen
taloustilanteen lisäksi Etelä-Afrikan pitkäaikaiset
rakenteelliset ongelmat ovat vaikuttaneet siihen, ettei maa ole
pysynyt hallituksen tavoittelemissa kasvuprosenteissa. Etelä-Afrikan
talouskasvuennuste on noin kolme prosenttia, mikä on alle
eteläisen Afrikan ja BRICS-maiden kasvulukemien. Eräiden asiantuntijoiden
mukaan hallituksen epäröivä suhtautuminen
tiettyihin kansainvälisiin yritysostoihin sekä ANC:n
nuorisojärjestön aloittama keskustelu kaivosten
kansallistamisesta on vaikuttanut kielteisesti Etelä-Afrikan
maineeseen investointikohteena. Työttömyys on
korkea, vain 55 prosentilla työikäisistä on
työtä ja alle 25-vuotiaista eteläafrikkalaisista
yli puolet on työttöminä.
EU on edelleen Etelä-Afrikan suurin kauppakumppani,
mutta se on tiivistänyt suhteitaan nouseviin talouksiin,
erityisesti Kiinaan. Se on ainoana Afrikan maana G20-ryhmän
jäsen. Etelä-Afrikka on EU:n tärkein
kauppakumppani Afrikassa. Se sijoittui EU:n kauppakumppaneista viennin
ja tuonnin osalta sijalle 17 vuonna 2010. Etelä-Afrikan
viennistä EU:hun suuntautui vuonna 2010 lähes
30 % ja tuonnista yli 30 % oli EU:n alueelta.
Tuonti EU:n alueelle on kasvanut viime vuosina ja valikoima on laajentunut.
Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa on jatkanut
kasvuaan, mutta se ei ole yltänyt talouskriisiä edeltäneelle
tasolle. Suomen tuonti (pääosin nikkeliä)
Etelä-Afrikasta on kasvanut viime vuosina, ja sen arvo
kohosi yli 301 miljoonaan euroon vuonna 2011. Viennin arvo jää edelleen selvästi
alhaisemmaksi kuin taantumaa edeltävänä aikana.
(Huippuvuotena 2007 viennin arvo oli yli 546 miljoonaa euroa). Merkittävä tekijä on
puhelinlaitteiden,
niiden osien ja tarvikkeiden osuuden lasku noin kolmasosaan vuodesta
2008. EU:n jäsenvaltiona Suomen ja Etelä-Afrikan
väliset suhteet määrittyvät
olennaisilta osin TDCA-sopimuksen kautta. Tärkeimmät
maiden väliset kahdenväliset sopimukset käsittelevät kaksinkertaisen
verotuksen välttämistä ja sijoitusten
edistämistä ja vastavuoroista suojaamista sekä kehitysyhteistyötä.
Hallituksen esityksen mukaan käsittelyssä olevan
sopimuksen tarkistuksen keskeinen tavoite oli uudistaa tietyt TDCA-sopimuksen
poliittista yhteistyötä koskevat sopimusmääräykset
ja jatkaa kaupan vapauttamista. Kauppaa koskevat määräykset
suljettiin kuitenkin neuvotteluiden ulkopuolelle, kun Etelä-Afrikka
liittyi EU:n ja eteläisen Afrikan maista koostuvan SADC-ryhmän
(Southern African Development Community) välillä samaan
aikaan käytyihin talouskumppanuusneuvotteluihin (EPA eli
Economic Partnership Agreement). Etelä-Afrikka jättäytyi
kuitenkin EU:n ja AKT-maiden välillä vuonna 2007
neuvotellun tavarakauppaan rajoittuneen ensivaiheen EPA-sopimuksen
ulkopuolelle. Neuvottelut maan osallistumisesta EPA-sopimukseen
ovat edelleen kesken. Valiokunta viittaa aikaisempiin EPA-sopimuksista
esittämiinsä kantoihin (UaVX 8/2011 vp,
UaVX 4/2010 vp) ja korostaa näiden sopimusten
neuvottelemista niin, että ne edistävät
johdonmukaisella ja kestävällä tavalla
EU:n ja kehitysmaiden välistä yhteistyötä.
Valiokunta korostaa, että neuvotteluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota
siihen, että sopimuksilla edistettäisiin alueellista
integraatiota sekä kumppanimaiden välistä yhteistyötä.
Etelä-Afrikka on yksi EU:n strategisista kumppaneista.
EU on korostanut tässä kumppanuudessa Etelä-Afrikan
roolia koko Afrikan tasolla ja sen asemaa alueen ankkurivaltiona.
Valiokunta viittaa aikaisempaan esitykseensä strategisten
kumppanuuksien kehittämisestä ja yksilöidymmästä maakohtaisesta
tavoitteenasettelusta (UaVM 3/2012 vp).
Valiokunta pitää tärkeänä,
että muutetussa sopimuksessa osapuolet sitoutuvat toimimaan
yhteistyössä torjuakseen terrorismia, rahanpesua
ja terrorismin rahoittamista, järjestäytynyttä rikollisuutta,
joukkotuhoaseiden leviämistä, pien- ja kevytaseiden
laitonta leviämistä sekä palkkasotilastoimintaa.
Sopimus kattaa myös maahanmuuttoa koskevan yhteistyön,
mukaan lukien laittoman siirtolaisuuden torjunnan. Valiokunta pitää hyvänä,
että sopimuksessa korostetaan aiempaa vahvemmin kestävää kehitystä ja
EU:n ja Etelä-Afrikan väliseen vuoropuheluun kuuluviin
aloihin on lisätty kunnollisten työolojen edistäminen.
Muutettu sopimus on tehty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn
sopimuksen (nyt SEUT 217 ja 218 artiklat) pohjalta. Sopimus sisältää sekä unionin
että sen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia
määräyksiä ja on näin
ollen jaetun toimivallan sopimus (niin sanottu sekasopimus), jossa
osapuolina ovat sekä EU että sen jäsenvaltiot.
Sopimus edellyttää siksi sekä unionin
että jäsenvaltioiden hyväksyntää.
Hallituksen esityksessä on tehty perusteellisesti selkoa
eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta ja käsittelyjärjestyksestä.
Esityksen mukaan sopimus voidaan hyväksyä äänten
enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi
voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.