Perustelut
Yleistä
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että valmistautuminen
vuoden 2004 hallitusten väliseen konferenssiin (jäljempänä HVK)
samoin kuin konferenssin tulokset Euroopan unionin kehittämisessä ovat
erittäin merkityksellisiä Euroopan unionin tulevaisuuden
kannalta.
Samanaikaisesti vuoden 2004 HVK:n valmistelujen kanssa unioni
on käymässä läpi laajinta ja
vaikeinta laajentumisprosessiaan. Maailmantalouden jatkuva globalisoitumiskehitys
korostaa entisestään kansainvälisen yhteistyön
merkitystä. Kansainvälinen poliittinen tilanne
on kuluvana syksynä suurimmassa muutoksessa sitten kylmän
sodan päättymisen jälkeen.
Valiokunta toteaa, että Euroopan unionin toiminta ja
sen tehokkuus on Suomen kannalta erittäin tärkeä kysymys
ottaen huomioon EU:n sääntelyn vaikutuksen eri
elämän alueilla sekä Euroopan unionin
tarjoamat mahdollisuudet Suomen etujen ajamiseen.
Vuoden 2004 HVK:n merkitystä lisää se,
että käsiteltävänä jo
Nizzan sopimukseen sisältyvän julistuksen perusteella
olevat seikat liittyvät keskeisesti unionin toiminnan perusluonteeseen sekä keskeisiin
toimintaperiaatteisiin.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että valtioneuvoston selonteko
on tärkeä asiakirja Suomen valmistautumisessa
tulevaan hallitusten väliseen konferenssiin. Valiokunta
korostaa, että Suomella on oltava selkeä näkemys
siitä, minkälaista Euroopan unionia Suomi haluaa.
Selonteko ei ulkoasiainvaliokunnan mielestä sisällä tarpeeksi
selkeitä näkemyksiä Suomen linjasta, eikä sellaisena
sovi pohjaksi tarpeelliseen ja välttämättömään
kansalaiskeskusteluun Euroopan unionin tulevaisuudesta.
EU:n kehittämisen perussuunta
Selonteon mukaan Euroopan unioni on perusluonteeltaan sekä itsenäisten
jäsenvaltioiden että Euroopan kansojen muodostama
tiivis liitto, jolla on tietyissä asioissa ylikansallista
toimivaltaa. Jäsenvaltioilla on yksinomainen oikeus määrätä toimivallan
perusteista, jotka on kirjattu unionin perussopimuksiin. Perussopimuksia voidaan
muuttaa vain hallitusten välisessä konferenssissa
ja sopimukset on hyväksyttävä jokaisessa
jäsenvaltiossa.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa selontekoon viitaten, että toimivallan
luovuttaminen EU:lle rajoittaa vastaavasti jäsenvaltioiden
valtioelinten vallankäyttöä. Kuten perustuslakivaliokunta
totesi lausunnossaan PeVL 14/1994 vp,
jäsenvaltiot käyttävät osaa
suvereniteetistaan yhdessä muiden täysivaltaisten
jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen yhteistoiminnan hyväksi.
Kyse on kansallisten valtioelinten tiettyjen valtaoikeuksien siirtymisestä yhteisön
toimielimille.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy suuren valiokunnan lausunnossa (SuVL
4/2001 vp) esitettyyn kantaan, jonka mukaan Euroopan
yhteisöjä ja Euroopan unionia ei voida rinnastaa
suoraan mihinkään kansainväliseen järjestöön
tai liittovaltioon. Valiokunta toteaa asiantuntijakuulemisten yhteydessä esitettyyn
viitaten, että selonteon sisältämää yksiselitteistä kantaa,
jonka mukaan jäsenyys Euroopan unionissa ei muuta jäsenvaltioiden
asemaa täysivaltaisina ja itsenäisinä valtioina,
voidaan pitää asioita liiaksi yksinkertaistavana
ja myös muiden selonteon sisältämien yksittäisten
kannanottojen kanssa osin ristiriitaisena.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että olennainen piirre
jäsenvaltioiden kannalta on, että unionin toimivalta
perustuu jäsenvaltioiden nimenomaisesti suorittamaan toimivallan
siirtoon unionille. Kuten perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL
56/2001 vp todetaan, on tärkeää,
että unionin toimivallan määrittely pohjautuu
erillismääräyksiin samalla kuitenkin
varmistaen unionin toiminnan dynaamisuus.
Ulkoasiainvaliokunta pitää suuren valiokunnan
tavoin olennaisena sitä, miten unioni voi tehokkaasti täyttää siihen
kohdistetut odotukset. Selonteossa todettua suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatetta
soveltamalla tulee nykyistä paremmin päästä siihen,
että yhteisö ja unioni keskittyvät toiminnassaan
niihin kysymyksiin, joiden osalta ne voivat tuottaa todellista lisäarvoa kansalliseen
toimintaan nähden. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy myös
suuren valiokunnan kantaan siitä, että ns. yhteisömenetelmä on
osoittautunut toimivaksi niillä aloilla, joilla toimivaltaa on
siirretty ylikansalliselle tasolle.
Globalisaatiokehityksen myötä Euroopan unionin
merkitys Suomen globalisaatiopolitiikan väylänä on
valiokunnan mielestä tärkeä ja korostaa
unionin ulkoisen toiminnan tehokkuuden vaatimusta. Valiokunta viittaa
EU:n roolista globalisaation hallinnassa valtioneuvoston globalisaatioselvityksestä
antamaansa
lausuntoon (UaVL 7/2001 vp).
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Nizzan tulevaisuusjulistuksen
perusteella vuoden 2004 HVK:ssa asialistalle jo sisällytettäväksi
sovitut asiat koskevat näennäisestä teknisyydestään
ja juridisuudestaan huolimatta hyvin keskeisellä tavalla
unionin perusluonnetta ja sen kehittämissuuntaa. Kuten
perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 56/2001
vp todetaan, Nizzan tulevaisuusjulistuksen teemat kietoutuvat
käytännössä läheisesti
toisiinsa. Tämä koskee etenkin toimivallanjaon
tarkentamista, perusoikeuskirjan aseman määrittelyä ja
perussopimusten yksinkertaistamista. Erityisesti perussopimusten yksinkertaistamisen
edellytyksenä on perustuslakivaliokunnan mukaan monin kohdin,
että kannat toimivallanjaon kysymyksiin sekä perusoikeuskirjan
asemaan on kyetty määrittelemään.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy selonteon kantaan, jonka mukaan
Euroopan unionia on jatkossakin kehitettävä itsenäisten jäsenvaltioiden
ja Euroopan kansojen tiiviinä yhteisönä.
Unionin kehittämisen on myös jatkossa perustuttava
jäsenvaltioiden tekemiin toimivallan siirtoihin unionille.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa selonteon kantaa, jonka mukaan
unionin on toimittava tehokkaasti ja kansanvaltaisesti asioissa,
jotka jäsenvaltiot ovat siirtäneet sen toimivaltaan.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy selonteon kantaan, jonka mukaan
Suomen etu on taloudellisesti vahva ja dynaaminen sekä sosiaalisesti
ja ekologisesti vastuullinen Euroopan unioni, joka muodostaa myös todellisen
vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen. Unionin on kyettävä toimimaan
tehokkaasti yhteisten tavoitteidensa puolesta Euroopassa ja koko
maailmassa.
Toimivallan jaon tarkentaminen jäsenvaltioiden ja
unionin välillä
Nizzan julistuksessa yhdeksi vuoden 2004 HVK:n aiheeksi määritellään
"toimivallan jaon tarkentaminen jäsenvaltioiden ja unionin
välillä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja
sen noudattamisen valvonta".
Suuren valiokunnan lausunnossa SuVL 4/2001
vp käsitellään perusteellisesti
toimivallan jakautumista Euroopan unionin, siihen kuuluvien yhteisöjen
sekä jäsenvaltioiden kesken sekä tuodaan
esille toimivallan jakautumiseen liittyviä kysymyksiä.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan PeVL 56/2001
vp, että tulevaisuusjulistuksessa yhteen liitetyt
toimivallanjako ja toissijaisuusperiaate ovat tavallaan saman asian
kaksi puolta. Toimivallanjako määrittää unionin
ja jäsenvaltioiden lainsäädäntötoimivaltaa
yleisellä tasolla, kun taas toissijaisuusperiaatteen merkitys kohdistuu
käytännön lainsäädäntötoimintaan. Perustamissopimuksen
5 artiklan mukaan toissijaisuusperiaate on käytössä vain
aloilla, jotka eivät kuulu yhteisön yksinomaiseen
toimivaltaan.
Kuten valtioneuvoston selonteossa todetaan, kysymys yksityiskohtaisen
toimivaltaluettelon laatimisesta on noussut esille vuoden 2004 HVK:n
valmistelussa, ja on käytännössä selvää, että tätä kysymystä toimivaltaluettelosta
käsitellään ainakin HVK:ta valmistelevassa
konventissa.
Valtioneuvosto toteaa selonteossa suhtautuvansa avoimesti eri
mahdollisuuksiin määritellä tarkemmin
toimivallan jakautuminen unionin ja jäsenvaltioiden välillä.
Selonteon mukaan Suomi suhtautuu kuitenkin varauksellisesti ajatukseen
yksityiskohtaisen ja tyhjentävän toimivaltaluettelon
tekemisestä.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL
56/2001 vp kantaan, jonka mukaan valtioneuvoston
suhtautuminen yksityiskohtaisen ja tyhjentävän
toimivaltaluettelon tekemiseen on aiheellisesti varauksellinen.
Suuren valiokunnan kannan mukaan yksityiskohtainen toimivaltaluettelo
voisi jäykistää unionin toimintaa ja
halvaannuttaa sen kehityksen.
Ulkoasiainvaliokunta pitää myös tärkeänä suuren
valiokunnan lausuntoon sisältyvää kantaa,
jonka mukaan aloja, joilla jäsenvaltioiden toimintavapaus
tulee varmistaa, ovat muun muassa hyvinvointipalvelujen ja koulutuksen tuottaminen.
Ulkoasiainvaliokunta pitää suuren valiokunnan
tavoin erityisen tärkeänä, ettei unionin
tasolla puututa jäsenvaltioiden sisäiseen toimivallanjakoon
esimerkiksi määrittelemällä,
mitkä asiat kuuluvat alue- tai paikallistasolle.
Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota siihen,
että oikeus- ja sisäasioissa puitepäätöksiä tehtäessä lainsäädännön
pääsisältö ei enää ole kansallisen
parlamentin säädettävissä. Tästä syystä valiokunta
suhtautuu suurin varauksin esimerkiksi perhe- tai rikoslainsäädännön
harmonisoimiseen puitepäätöksin. Valiokunta
viittaa tässä yhteydessä myös
perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 41/2001
vp), jonka mukaan rangaistustason vahvistamista puitepäätöksellä tulee
sen mielestä välttää. Parlamentaarisen
vajeen poistaminen ei ulkoasiainvaliokunnan käsityksen
mukaan kuitenkaan voi tapahtua niin, että kolmannen pilarin
asioita suuremmalti siirrettäisiin ensimmäiseen
pilariin ilman, että samalla kansallista lainsäädäntövaltaa
siirtyisi enemmän kuin on välttämätöntä ja
suotavaa yhteisen päätöksenteon piiriin.
Valiokunta arvioi, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen
perustuva alue voidaan toteuttaa ilman suurempaa rikoslainsäädännön
yhtenäistämistä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 56/2001
vp käsitellään toissijaisuusperiaatteen valvonnan
käytännön toteutusta. Toissijaisuusperiaatteen
tärkeyttä ei ole perustuslakivaliokunnan mukaan
syytä asettaa kyseenalaiseksi, vaan valtioneuvoston tavoin
on aiheellista ottaa esille kysymys periaatteen noudattamisen valvonnasta.
Näin saatetaan perustuslakivaliokunnan mukaan onnistua
lisäämään tämän
tärkeän periaatteen käytäntöön
soveltamista ja tarkentamaan sen sisältöä.
Periaatteen poliittisluonteisen ja tarkoituksenmukaisuusharkintaan
painottuvan sisällön vuoksi vaikuttaa perustuslakivaliokunnan
mukaan soveliaalta, että sen noudattamista valvotaan ennakollisesti
ja poliittisella tasolla. Jälkikäteinen tuomioistuinvalvonta
jäisi tätä täydentäväksi.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan,
jonka mukaan poliittisluonteinen etukäteisvalvonta ja oikeudellinen
jälkivalvonta eivät suinkaan sulje pois toisiaan,
vaan ne ennen muuta muodostavat yhdessä kattavan valvontajärjestelyn.
Suuri valiokunta suhtautuu lausunnossaan SuVL 4/2001
vp varauksellisesti ajatukseen, jonka mukaan kansallisten
parlamenttien edustajista muodostuva elin valvoisi toissijaisuusperiaatteen
noudattamista ennakollisesti arvioimalla komission ehdotuksia. Toissijaisuusperiaatteen
soveltamisen valvonta ei poliittisesta tärkeydestään
huolimatta anna suuren valiokunnan mielestä aihetta luoda
kansallisia parlamentteja koskevia uusia institutionaalisia ratkaisuja
(ks. myös SuVL 2/1996 vp).
Esitetyn kaltainen muodollinen ennakollinen valvonta halvaannuttaisi
suuren valiokunnan kannan mukaan myös unionin päätöksentekojärjestelmän. Toissijaisuusperiaatteen
noudattamisen valvonnan tulee olla käytännössä sekä etu-
että jälkikäteistä. Suuri valiokunta
korostaa kaikkien toimielinten sekä kansallisten parlamenttien
valvontavastuuta oman toimivaltansa puitteissa.
Ulkoasiainvaliokunnan mielestä kansallisilla parlamenteilla
tulee olla tärkeä rooli toissijaisuusperiaatteen
tulkinnassa ja ennakollisessa valvonnassa. Ulkoasiainvaliokunta
katsoo myös, että kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä toissijaisuusperiaatteen
toteutumisen osalta olisi lisättävä,
vaikka yhteistyölle ei valiokunnan mielestä ole
tarpeen muodostaa institutionaalisia puitteita.
Selonteossa käsitellään myös
niin sanotun avoimen koordinaatiomenetelmän käyttämistä unionin
toiminnassa tavoitteena yhteisön ja jäsenvaltioiden
toiminnan yhteensovittaminen politiikan eri aloilla. Tätä menetelmää käyttämällä ei
selonteon mukaan siirretä EU:lle uutta toimivaltaa, vaan
toimivalta ja toimielinten asema voivat vaihdella joustavasti eri
asioissa. Koordinaatiomenetelmän käytön
lisäämistä on pidetty joillakin aloilla
hyödyllisenä, mutta menetelmää on
selonteon mukaan arvosteltu yhtäältä unionin
toiminnan laajentamisesta kansallisen toimivallan alueelle ja toisaalta
yhteisömenetelmän heikentämisestä niillä aloilla,
joilla unionilla on perussopimusten nojalla lainsäädäntövaltaa.
Tästä huolimatta jäsenvaltiot ja komissio ovat
jatkuvasti laajentaneet menetelmän soveltamisaluetta. Viimeksi
sitä on ehdotettu koulutus- sekä maahanmuuttopolitiikkaan.
Suuren valiokunnan lausunnnossa SuVL 4/2001 vp suhtaudutaan
avoimen koordinaation käytön laajentamiseen yhteisön
toiminnassa lähtökohtaisen kielteisesti.
Ulkoasiainvaliokunta tukee unionin nykyisten tehtävien
ja toimivallanjaon selkeyttämistä vuoden 2004
HVK:ssa. Toimivallan jaon selkeyttäminen lisäisi
unionin ymmärrettävyyttä kansalaisten
silmissä ja helpottaisi vastuusuhteiden hahmottamista.
Selkeyttäminen on tarpeen myös laajentumista ajatellen.
Ulkoasiainvaliokunta suhtautuu varauksellisesti sitovan toimivaltaluettelon
laatimiseen.
Ulkoasiainvaliokunta suhtautuu lähtökohtaisen
varauksellisesti avoimen koordinaation käytön
laajentamiseen yhteisön toiminnassa.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy selonteon kantaan, jonka mukaan
erityistoimivallan on säilyttävä edelleen
unionin toimivallan määrittelyn lähtökohtana.
Ulkoasiainvaliokunta ei kannata uusien toimielinten perustamista
toissijaisuusperiaatteen valvontaa varten. Ulkoasiainvaliokunta
korostaa kansallisten parlamenttien roolia toissijaisuusperiaatteen valvonnassa.
Perusoikeuskirjan aseman määrittely
Nizzan tulevaisuusjulistuksen mukaan kysymys Euroopan unionin
perusoikeuskirjan asemasta on yksi vuoden 2004 HVK:n aiheista.
Selonteossa todetaan, että perusoikeuskirjan aseman
määrittely on läheisessä yhteydessä toimivaltasuhteiden
tarkentamiseen sekä perussopimusten yksinkertaistamiseen.
Perusoikeuskirjaan sisältyy nimenomainen määräys
siitä, ettei sillä voida laajentaa yhteisölle
ja unionille perussopimuksissa annettuja toimivaltuuksia ja tehtäviä.
Mikäli perusoikeuskirja sellaisenaan liitettäisiin
perussopimuksiin, se voisi selonteon mukaan edellä mainitusta
määräyksestä huolimatta aiheuttaa
muutoksia toimivaltasuhteisiin yhteisön ja jäsenvaltioiden
välillä, koska asiakirjaan sisältyy myös
määräyksiä, jotka ovat yksinomaisen
kansallisen toimivallan piirissä.
Suuri valiokunta pitää lausunnossaan SuVL 4/2001
vp unionin perusoikeusulottuvuuden vahvistamista tärkeänä.
Perusoikeuksien turvaaminen on suuren valiokunnan mukaan keskeisessä asemassa
kehitettäessä unionia vapauden, turvallisuuden
ja oikeuden alueena. Perusoikeuksien merkitys korostuu erityisesti
yhteistyön tiivistyessä sisäiseen ja
ulkoiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Myös modernin teknologian kehittyminen nostaa esille uudentyyppisiä perusoikeuskysymyksiä.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 25/2001
vp käsitellyt yksityiskohtaisesti perusoikeuskirjan
oikeudellisen aseman vahvistamiseen Suomen perustuslain kannalta
liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Perustuslakivaliokunta
tähdentää lausunnossaan, että Suomen
perustuslain mukaisen perusoikeusjärjestelmän
tulee olla perusoikeuskirjan oikeudellistamisen jälkeenkin
lähtökohtaisesti yhtä kattava kuin nykyisin.
Perusoikeuskirjan muodolliseen oikeudellistamiseen ei perustuslakivaliokunnan
mukaan pidä pyrkiä, jos mm. kysymyksiin TSS-oikeuksien
sekä ympäristöä ja vähemmistöjä suojaavien
oikeuksien kuulumisesta unionin perusoikeuksiin sekä kysymykseen
EU:n perusoikeuksien ja kansallisten perusoikeuksien suhteesta ei
saada tyydyttäviä ratkaisuja.
Perustuslakivaliokunnan mukaan EU:n perusoikeuksien mainitussa
lausunnossa kuvatulla tavalla laaja sovellettavuus ei ole kansalliselta kannalta
hyväksyttävissä ilman EU:n perusoikeuksien
ja Suomen perustuslain perusoikeussäännösten
sisällön hyvin suurta vastaavuutta. Tätä selontekoa
koskevassa lausunnossaan PeVL 56/2001 vp perustuslakivaliokunta
toteaa, että kysymys perusoikeuskirjan oikeudellisen aseman
määrittelystä ei kaiken kaikkiaan ole ajankohtaisuuden
ja tärkeyden perusteella arvioituna ensisijainen asia unionin
tulevaisuuden kannalta.
Perusoikeuskirja on jo nykyisessä oikeudellisesti sitomattomassa
muodossaan saanut oikeudellisia ja muita vaikutuksia. Tämä perusoikeuskirjan
tosiasiallisena soveltamisena näkyvä kehitys uskottavasti
vain voimistuu. Nykyinen perusoikeuskirja on myös ulkoasiainvaliokunnan mielestä perusoikeuksien
suojaamisen ja kehittämisen kannalta selvästi
parempi vaihtoehto kuin se, että sitovina perusoikeuksina
saatettaisiin voimaan perusoikeuskirjan merkittävästi
riisuttu versio.
Selonteossa todetaan, että Suomi on pitänyt tärkeänä yhteisön
liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Perusoikeuskirjan
hyväksymisen myötä yhteisön
liittyminen sopimukseen on tullut valtioneuvoston mukaan entistä ajankohtaisemmaksi.
Yhteisön liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ei
loisi ristiriitaa EU:n perusoikeuskirjan määräysten
kanssa. Mikäli Euroopan unionista muodostettaisiin oikeushenkilö,
liittyminen voisi selonteon mukaan koskea myös unionia.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy selonteon kantaan, jonka mukaan
Suomi kannattaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojan vahvistamista
Euroopan unionissa ja näkee perusoikeuskirjan yhtenä keinona vahvistaa
tätä suojaa.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että perusoikeuskirjan
aseman määrittelyn yhteydessä on Suomen
kantoja määritettäessä tarkkaan
arvioitava sen mahdollisen oikeudellistamisen vaikutuksia unionin
ja jäsenvaltioiden välisiin toimivaltasuhteisiin
perustuslakivaliokunnan lausunnoissa
PeVL 25/2001
vp ja
PeVL 56/2001 vp esitetyt
seikat huomioon ottaen.
Valiokunta yhtyy suuren valiokunnan lausunnon
SuVL
4/2001 vp kantaan, jonka mukaan perusoikeusulottuvuuden
vahvistaminen tulee toteuttaa ensisijaisesti siten, että Euroopan
yhteisö liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen.
Perussopimusten yksinkertaistaminen
Selonteossa todetaan, että Euroopan unionin perussopimukset
ovat syntyneet Euroopan yhdentymishistorian eri vaiheissa ja ne
muodostavat monimutkaisen ja epäyhtenäisen kokonaisuuden.
Kolmessa perustamissopimuksessa sekä unionisopimuksessa
on yli 700 artiklaa. Keskeiset ja teknisemmät sopimusmääräykset
ovat rinnakkain ja hajallaan eri sopimuksissa. Perussopimusten liitteinä on
lukuisia oikeudellisesti velvoittavia pöytäkirjoja
ja poliittisesti sitovia julistuksia. Lisäksi primäärioikeudellisia
määräyksiä sisältyy
myös liittymissopimuksiin ja muihin asiakirjoihin.
Perussopimusten yksinkertaistaminen aloitettiin jo Amsterdamin
sopimuksella, jolla kumottiin ja poistettiin joitakin vanhentuneita
määräyksiä ja uusittiin artiklojen
numerointi. Lisäksi unionisopimuksesta ja EY:n perustamissopimuksesta
laadittiin konsolidoidut versiot, jotka eivät kuitenkaan
ole oikeudellisesti sitovia.
Kuten suuren valiokunnan lausunnossa SuVL 4/2001
vp todetaan, Euroopan unionin perussopimusten yksinkertaistaminen
on sekä oikeudellisesti että poliittisesti haasteellinen
hanke. Keskeinen kysymys on, onko perussopimusten yksinkertaistaminen
mahdollista toteuttaa muuttamatta sopimusmääräysten
sisältöä. Sopimusmääräysten
sisällön, rakenteen ja sijaintipaikan tekninenkin
muuttaminen voi periaatteessa vaikuttaa niitä koskevaan
tulkintakäytäntöön.
Perussopimusten yksinkertaistamisen yhteydessä nostetaan
selonteossa esille myös kysymys EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössään kehittämien
yhteisön oikeuden periaatteiden kirjaamisesta itse perussopimukseen.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 56/2001
vp todetaan, että oikeuskäytännön
kirjaaminen perussopimuksiin lisäisi unionin oikeuden läpinäkyvyyttä.
Asian toteuttamisessa on kuitenkin perustuslakivaliokunnan mukaan
se vaikeus, että oikeuskäytäntö on
aina jossain määrin tapaussidonnaista ja että oikeuskäytännön
hienojakoisuudet saattavat kadota yleisessä normimuodossa.
Ulkoasiainvaliokunta esittää suuren valiokunnan
lausunnossa esitettyyn kannanottoon viitaten vuoden 2004 HVK:n valmisteluprosessin
aikana selvitettäväksi, tulisiko eräät
keskeiset Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehittyneet
periaatteet kirjata perussopimuksiin niiden läpinäkyvyyden,
ymmärrettävyyden ja selkeyden lisäämiseksi.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa asiantuntijakuulemisen yhteydessä esitettyyn
viitaten, että perussopimusten selkeyttäminen
sisältää aina normatiivisia ja juridisia
vaikutuksia, etenkin kun EU:n tapauksessa selkeyttäminen
tapahtuisi HVK:ssa eli hallitusten välisessä poliittisessa prosessissa.
Tällaisessa prosessissa sopimusmääräysten
sanamuodot syntyvät poliittisten kompromissien tuloksena,
mikä tekee pelkän "teknisen" selkeyttämisen
käytännössä mahdottomaksi.
Suuren valiokunnan lausunnossa SuVL 4/2001
vp käsitellään yksityiskohtaisesti,
myös Firenzen Eurooppa-instituutin aiemmin suorittamaan
valmistelutyöhön viitaten, mahdollisuutta jakaa
"teknisesti" perussopimukset kahteen osaan, toisaalta perustavaa
laatua oleviin sekä toisaalta luonteeltaan teknisempiin
artikloihin. Ulkoasiainvaliokunta toteaa perustuslakivaliokunnan
lausuntoon PeVL 56/2001 vp viitaten, että perussopimusten
jakamisajatukseen kytkeytyvä käsitys sopimusten
eri osien erilaisesta muuttamismenettelystä tarkoittaa
sopimusvelvoitteiden luonteen muuttamista, mikä voi periaatteelliselta
kannalta olla oleellisempi muutos kuin jonkin sopimusvelvoitteen
sisällön tarkistaminen.
Perustuslakivaliokunta toteaa mainitussa lausunnossaan myös,
että yksinkertaistamiskeskustelussa esillä olleet
asiat ovat tärkeydeltään varsin erilaisia.
Yksinkertaistamistavoite on perustuslakivaliokunnan mukaan hyvin
epärealistinen, jos edellytetään, että sopimusten
sisältö ei aineellisesti muutu. Perustuslakivaliokunta
korostaakin valtioneuvoston kantaa, jonka mukaan toimivaltasuhteita
koskevat ratkaisut vaikuttavat olennaisesti yksinkertaistamistyöhön.
Tähän viitaten ulkoasiainvaliokunta yhtyy selonteon kantaan,
jonka mukaan mahdollinen perussopimusten yksinkertaistaminen olisi
tarkoituksenmukaista tehdä uudistustyön siinä vaiheessa, kun
varsinaisista sopimusmuutoksista ja erityisesti toimivaltasuhteista
on riittävä yksimielisyys.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että mahdollisen
perussopimusten yksinkertaistamiseen tähtäävän
uudistustyön tavoitteena pitäisi olla selkeä,
yksinkertainen ja sitova perusasiakirja, jossa tavoitteiden, tehtävien
ja toimivaltasuhteiden perusteet on määritelty.
EU:n toimivaltasuhteita koskevat ratkaisut vaikuttavat olennaisesti
perussopimusten yksinkertaistamistyöhön.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy selonteon kantaan, jonka mukaan
Suomella on oltava valmius harkita muiden kuin perussopimusten keskeisimpien,
perustavaa laatua olevien määräysten
muuttamismenettelyyn liittyviä kysymyksiä. Muuttamisen edellytyksenä on
kuitenkin aina oltava jäsenvaltioiden yksimielisyys.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että vuoden 2004
HVK:n valmisteluprosessin aikana tulee selvittää,
tulisiko keskeisiä Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten
oikeuskäytännössä kehittyneitä periaatteita
kirjata perussopimuksiin niiden läpinäkyvyyden,
ymmärrettävyyden ja selkeyden lisäämiseksi.
Kansallisten kansanedustuslaitosten asema eurooppalaisissa
rakenteissa
Tulevaisuusjulistuksessa keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu
unionin hyväksyttävyyden ja demokraattisuuden
vahvistaminen sekä unionin tuominen lähemmäksi
kansalaisia. Tähän tavoitteeseen liittyen yhdeksi
tarkastelun kohteeksi seuraavassa HVK:ssa on otettu kansallisten
parlamenttien vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet eurooppalaisissa
rakenteissa.
Selonteon mukaan kansalaisten osallistuminen EU-asioiden käsittelyyn
toteutuu pääosin edustuksellisesti yhtäältä kansallisten
parlamenttien luottamusta nauttivien hallitusten kautta neuvostossa
ja toisaalta välittömillä vaaleilla valitun
Euroopan parlamentin toimesta. Sen lisäksi jäsenmailla,
komissiolla ja Euroopan parlamentilla on erilaisia suoria yhteydenpitotapoja
kansalaisyhteiskunnan kanssa.
Kuten suuren valiokunnan lausunnossa SuVL 4/2001
vp todetaan, Euroopan unioni perustuu täten niin
sanottuun kaksoislegitimiteettiin. Kansalliset kansanedustuslaitokset
ja Euroopan parlamentti on nähty sekä keskenään
kilpailevina että toisiaan täydentävinä eliminä.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy suuren valiokunnan kantaan, jonka mukaan
unionin toiminnan demokraattisuuden kannalta on tärkeää varmistaa kansallisten
parlamenttien ja Euroopan parlamentin hyvät ja toimivat
suhteet.
Suomessa on eduskuntaan luotu kattava järjestelmä EU-asioiden
seurantaa varten. Ulkoasiainvaliokunta viittaa suuren valiokunnan
arvioon, jonka mukaan Suomessa käytössä oleva järjestelmä on
hyvä esimerkki siitä, miten kansallisten parlamenttien
vaikutusvalta voidaan turvata kansanvaltaa vahvistavalla tavalla.
Ulkoasiainvaliokunta kannattaa suuren valiokunnan pyrkimyksiä ryhtyä hakijavaltioiden
parlamenttien kanssa yhteistyöhön näiden
valmistautuessa unionin jäsenyyteen.
Suuren valiokunnan lausunnossa todetaan, että Suomen
EU-asioiden parlamentaarisen seurannan ja valmistelun keskeisiä elementtejä ovat:
1) eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien asiallinen kattavuus ja seurannan
säännöllisyys, 2) valmisteluun osallistumisen
laajuus erikoisvaliokunnissa tapahtuvan valmistelun kautta,
3)
eduskunnan kannanmuodostuksen ajoittaminen käsittelyn alkuvaiheeseen
ja asian seuranta koko lainsäädäntöprosessin
ajan sekä 4) käsittelyn julkisuus, joka toteutuu
laajan asiakirjajulkisuuden kautta.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy suuren valiokunnan arvioon, jonka
mukaan myös eduskunnan EU-asioiden käsittelyjärjestelmää on
tarpeen kehittää edelleen. Jatkuvaa huomiota on
ulkoasiainvaliokunnan mielestä kiinnitettävä valtioneuvoston
eduskunnalle toimittaman tiedon oikea-aikaisuuteen, täsmällisyyteen
sekä kattavuuteen, jotta eduskunnalle jäisi riittävästi
aikaa valmistella kannanottoja unionin toimielimissä käsiteltäviin
ehdotuksiin.
Ulkosasiainvaliokunta esittää myös
selvitettäväksi, miten varmistetaan, että komission
alaisessa ns. komitologiatyössä käsiteltävät
eduskunnan toimivaltaan kuuluvat tai muutoin merkitykseltään
tärkeät unioniasiat saatettaisiin kattavasti eduskunnan
käsiteltäviksi.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa suuren valiokunnan lausunnossa SuVL
4/2001 vp esitettyyn kantaan viitaten, että kansallisten
parlamenttien kannalta olisi tärkeää palauttaa
direktiiveille niiden alkuperäinen luonne lainsäädäntöä ohjaavina
sisällöltään yleisluontoisina
säädöksinä, jotka jättäisivät
kansallista liikkumavaraa.
Kansallisten valmistelu- ja päätöksentekojärjestelmien
toimivuus edellyttää myös unionin tason
toiminnan kurinalaisuuden, ennakoitavuuden, vastuullisuuden ja avoimuuden
lisäämistä, kuten suuren valiokunnan
lausunnossa todetaan.
Keskeinen periaate kansallisten parlamenttien roolin kehittämisestä on
todettu perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 25/2001
vp. Koska jäsenvaltion puolesta poliittista puhevaltaa
käyttää normaalisti sen kansaedustuslaitoksen
enemmistöä edustava hallitus, ei mahdollisessa
unionin tasolla toimivassa elimessä edustetun jäsenvaltion
parlamentin kanta voisi olla merkittävästi erilainen
jäsenvaltion hallituksen kantaan verrattuna.
Ulkoasiainvaliokunta toteaakin perustuslakivaliokunnan kantaan
yhtyen, että tärkeintä on kehittää kansallisten
parlamenttien mahdollisuuksia vaikuttaa neuvoston työskentelyyn oman
maan hallituksen välityksellä. Näiden
järjestelyjen toteuttaminen kuuluu, kuten perustuslakivaliokunnan
lausunnossa todetaan, kunkin jäsenvaltion perustuslaissa
säädettäväksi. Ulkoasiainvaliokunta
toteaa, myös suuren valiokunnan lausunnossaan esittämään
kantaan viitaten, että seuraavassa HVK:ssa voidaan yleisellä tasolla
keskustella mahdollisuuksista turvata tarvittaessa perussopimuksiin
kirjatuilla yleisillä periaatteilla kansallisten kansanedustuslaitosten tehokkaat
mahdollisuudet vaikuttaa unionin toimintaan unionin kansanvaltaisuuden
vahvistamiseksi.
Ulkoasiainvaliokunta näkee tarvetta kehittää kansallisten
parlamenttien välistä, kuten myös Euroopan
parlamentin kanssa tapahtuvaa, yhteistyötä EU-järjestelmän
demokraattisen kontrollin tehostamiseksi. Ulkoasiainvaliokunta viittaa
esimerkkinä suuren valiokunnan lausuntoon sisältyviin
kantoihin COSAC-yhteistyön sekä puhemiesten välisen
yhteistyön kehittämisestä sekä Euroopan
parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyösuhteen
kehittämisestä.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että kansallisten
parlamenttien vaikutusmahdollisuuksia EU-politiikassa pitää vahvistaa kehittämällä
kansallisia
EU-politiikan valmistelu- ja päätöksentekojärjestelmiä.
Ulkoasiainvaliokunta suhtautuu avoimesti mahdollisuuteen
kirjata perussopimukseen kansallisten parlamenttien EU-asioiden
käsittelyä koskevia periaatteita, esimerkiksi
suuren valiokunnan lausunnossa
SuVL 4/2001 vp määriteltyjen
Suomen EU-asioiden parlamentaarisen seurannan ja valmistelun keskeisten
elementtien pohjalta.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tarpeellisena,
että tulevaisuustyössä selonteossa mainitulla
tavalla käsitellään erilaisia mahdollisuuksia
lisätä unionin kansanvaltaisuutta ja kansalaisten
luottamusta unionin päätöksentekojärjestelmään.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä unionin toimielinten
avoimuuteen, vastuunalaisuuteen sekä hyvään
hallintoon.
Valiokunta suhtautuu selonteon tavoin pidättyvästi
uusien toimielinten perustamiseen.
Ulkoasiainvaliokunta pitää suuren valiokunnan
lausuntoon yhtyen erityisen tärkeänä,
että hakijavaltioita tuetaan niiden kehittäessä omia
kansallisia EU-politiikan valmistelu- ja päätöksentekojärjestelmiään.
Muut tulevaisuuskeskustelun aiheet
Kuten selonteossa todetaan, Nizzan tulevaisuusjulistuksen asialista
on esimerkinomainen. Vuoden 2004 HVK:ssa tullaan mitä ilmeisimmin
käsittelemään myös muita EU:n
tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä, joita selonteossa
esitetyllä tavalla on tuotu esille lukuisa määrä eurooppalaisessa
keskustelussa.
Unionin päätöksenteon tehostaminen.
Suomen päälinja EU:n kehittämisessä on
ollut tehokas päätöksenteko niissä kysymyksissä,
jotka kuuluvat unionin toimialaan. Keskeisin elementti näissä pyrkimyksissä on
ollut määräenemmistöpäätöksenteon
käyttöalan lisääminen, johon Suomi
on johdonmukaisesti pyrkinyt sekä vuoden 1996 että vuoden
2000 HVK:ssa. Ulkoasiainvaliokunta pitää tarpeellisena,
että määräenemmistöpäätösten
käyttöalaa pyritään Suomen taholta
edelleen artiklakohtaisen harkinnan perusteella laajentamaan vuoden
2004 HVK:ssa. Ulkoasiainvaliokunta viittaa tässä yhteydessä erityisesti
vuoden 2000 HVK:n aikana esittämäänsä varaukselliseen
kantaan, mitä tulee määräenemmistöpäätösten
lisäämiseen YUTP-kysymyksissä.
Määräenemmistöpäätösten
käyttöalan lisääminen liittyy
yhtenä kysymyksenä laajempaan keskusteluun unionin
toimielinten tehokkuuden parantamisessa. Selonteossa nostetaan yleisellä tasolla
esiin useita tähän aihepiiriin liittyviä kysymyksiä,
joihin vuoden 2004 HVK:n valmistelujen yhteydessä on syytä palata.
Tällaisia ovat esimerkiksi tarve lähentää kolmanteen
pilariin kuuluvien oikeus- ja sisäasioiden toimivaltamääräyksiä yhteisöpilarin
määräyksiin, kysymys yhteispäätösmenettelyn
uudistamisesta sekä kysymys yksinkertaisen kaksoisenemmistön käyttöönotosta
neuvoston päätöksenteossa.
EU:n kansainvälisen toiminnan rakenne.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy selonteon näkemykseen, jonka
mukaan laajentumisen ja globalisaation mukanaan tuomat haasteet
asettavat uusia vaatimuksia unionin toiminta- ja päätöksentekokyvylle.
Selonteossa todetaan, että Suomi on Amsterdamin sopimukseen
johtaneissa neuvotteluissa kannattanut unionin ja yhteisöjen
muodostamista yhdeksi oikeushenkilöksi. Ulkoasiainvaliokunta
otti yhden unionin oikeushenkilöllisyyden mahdollisuuden
esille vuoden 2000 HVK:ta koskevassa mietinnössään UaVM
2/2000 vp tarkastellessaan kysymystä EU:n
tai EY:n liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.
Samaa kysymystä on pohtinut perustuslakivaliokunta useampaan
otteeseen (esim. PeVL 29/2000 vp, PeVL
25/2001 vp).
Suuri valiokunta toteaa tätä selontekoa koskevassa
lausunnossaan SuVL 4/2001 vp, että sillä on
valmius tarkastella unionin oikeushenkilöllisyyteen liittyviä kysymyksiä.
Samalla suuri valiokunta toteaa, että oikeushenkilöllisyys
tulee kuitenkin toteuttaa siten, ettei se merkitse toimivaltuuksien
hallitsematonta siirtymistä jäsenvaltioilta Euroopan
unionille eikä unionin pilarijaon vesittymistä siten,
että yhteisöpilariin siirtyisi hallitusten välisiä elementtejä tai
päinvastoin.
Selonteon mukaan ulkosuhteiden alalla voitaisiin tarkastella
myös kysymystä ulkosuhdekomissaarin ja korkean
edustajan tehtävien yhdistämisestä unionin
yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Ulkoasiainvaliokunta
toteaa, että tähän kysymykseen ja sen
vaikutuksiin esimerkiksi pilarirakenteen kannalta tulee palata valtioneuvoston
tarkemman selvityksen pohjalta.
Hallitusten välisen konferenssin valmistelutapa
Kansalaiskeskustelu
Ulkoasiainvaliokunta on useaan otteeseen korostanut kansalaiskeskustelun
merkitystä ja valtioneuvoston vastuuta EU:ta koskevan tiedon
jakamisessa. Valiokunta totesi valmistautumista vuoden 2000 HVK:hon
koskevassa mietinnössään (UaVM
2/2000 vp), että selkeällä ja
kattavalla tiedottamisella sekä kansalaisille että kansalaisjärjestöille
kyetään valiokunnan mielestä selkeyttämään
Suomen EU-politiikkaa ja hälventämään
mahdollisia Euroopan unionin kehitystä ja laajentumista
koskevia epäluuloja.
Valtioneuvoston taholta tapahtuvan tiedottamisen merkitystä ei
valiokunnan mielestä vähennä se, että vuoden
2004 HVK:ta valmistelee laajapohjainen konventti, jonka yhteydessä tulee
ilmeisesti toimimaan erillinen kansalais- ja etujärjestöjen
yhteistyöfoorumi.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että nyt käsiteltävänä oleva
selonteko ei sovellu erityisen hyvin kansalaiskeskustelun edistämiseen,
koska se keskittyy EU:n tunnetusti monimutkaisen päätöksentekojärjestelmän
ja sen yksityiskohtien käsittelyyn. Tästä syystä selonteko
sisältää runsaasti tähän
liittyviä vaikeasti avautuvia käsitteitä ja
periaatteita. Selonteon on ulkoasiainvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa
myös todettu sisältävän unionin
kehittämissuunnan suhteen osin ristiriitaisia kannanottoja.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että valtioneuvoston
on kyettävä tuomaan EU:n tulevaisuutta koskevaan
keskusteluun kansalaisille aineksia, joiden lähtökohtana
ovat Suomen kannat EU:n politiikan sisällön ja
tavoitteiden suhteen, eikä niinkään EU:n
päätöksentekojärjestelmän yksityiskohdat.
Ulkoasiainvaliokunta tulee myös omassa vuoden 2004 HVK:ta
koskevassa työssään edistämään
kansalaiskeskustelua eri tavoin sekä kuulemaan kansalaisyhteiskunnan edustajia,
kun asiaa käsitellään valiokunnassa.
Varsinainen valmisteluvaihe (valmistelukunta)
Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella
selvänä, että seuraavan HVK:n valmistelussa
käytetään perusoikeuskirjan mallin mukaista
valmistelukuntaa eli nk. konventtia.
Valmistelukunnan kokoonpanoon kuuluisivat selonteon mukaan hallitusten,
kansallisten kansanedustuslaitosten, Euroopan parlamentin ja komission
edustajat. Myös hakijamaiden osallistuminen on selonteon
perusteella varmaa, vaikka kaikkia hakijamaiden osallistumiseen liittyviä yksityiskohtia
ei vielä ole sovittu.
Suuren valiokunnan lausunnossa SuVL 4/2001
vp todetaan, että valmistelujen tässä vaiheessa
näyttää siltä, että konventissa
tulee olemaan edustajia kaksi kutakin kansallista parlamenttia kohti,
mikä ei kaikissa tapauksissa riitä turvaamaan
poliittista edustavuutta. Suuren valiokunnan mukaan poliittisten
ryhmittymien täysipainoiset vaikutusmahdollisuudet on varmistettava
nimittämällä kansallisten parlamenttien edustajille
varajäsenet sekä luomalla kansalliset seurantajärjestelyt.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy suuren valiokunnan kannanottoihin konventin kokoonpanosta.
Selonteossa kannatetaan pysyvän puheenjohtajan nimeämistä konventille
sekä kannatetaan konventin sihteeristön perustumista
ennen kaikkea neuvoston sihteeristön asiantuntemuksen varaan.
Valtioneuvosto toteaa, että konventin mandaatin eli valtuutuksen
lähtökohtina tulisi olla Nizzan neljä teemaa
laajasti tulkittuina siten, että niihin kuuluisivat myös
unionin toiminta- ja päätöksentekokyvyn
turvaamiseen liittyvät kysymykset.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 56/2001
vp tuonut esiin mahdollisuuden, että eduskunta
perustaisi perustuslain 35 §:n 1 momentin mukaisen tilapäisen
valiokunnan seuraamaan konventin työtä. Suuri
valiokunta toteaa lausunnossaan, että se aikoo työjärjestyksensä mukaisesti
omalta osaltaan nimetä jaoston seuraamaan tulevan valmisteluelimen
työn etenemistä.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että kysymykseen eduskunnan
osallistumisesta konventin työhön ja sen seuraamiseen
ei voida ottaa kantaa ennen kuin Laekenin Eurooppa-neuvoston kokouksen
päätökset valmistelukunnan suhteen ovat
tiedossa. Ulkoasiainvaliokunta pitää selvänä,
että toimivaltaisten valiokuntien tulee seurata tiiviisti
valmistelukunnan työtä. Koska kysymys on unionin
perussopimusten muuttamista koskevasta valmistelusta, joiden käsittely
eduskunnan valiokuntien työnjaossa kuuluu ensi sijassa
ulkoasiainvaliokunnalle, ulkoasiainvaliokunta tulee koordinoimaan
valmistelukunnan seurantatyötä.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa suuren valiokunnan lausuntoon SuVL
4/2001 vp viitaten edelleen, että eduskunnan
sisäisin järjestelyin on turvattava toimivaltaisten
valiokuntien osallistuminen perussopimuksia koskevien Suomen kansallisten
kantojen valmisteluun.
Kuten suuren valiokunnan lausunnossa todetaan, kansallisten
parlamenttien osallistuminen tulevaan valmisteluelimeen ei voi korvata
kansallisen EU-politiikan parlamentaarista valvontaa sekä yhteistyötä valtioneuvoston
ja eduskunnan välillä, vaan yhteydenpidon eduskunnan
ja valtioneuvoston välillä tulee jatkua perustuslain säännösten
mukaisesti myös valmistelukunnan työn aikana.
Perustuslain mukaan eduskunnan toimivaltaisten valiokuntien tulee
osallistua ennakolta Suomen kantojen muodostamiseen.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa suuren valiokunnan lausuntoon viitaten,
että myös tulevan vuoden 2004 HVK:ssa tapahtuvan
Euroopan unionin perussopimusten uudistuksen kansallisen valmistelun
tulee perustua valtioneuvoston ja eduskunnan tiiviiseen vuorovaikutukseen
myös ennen varsinaisen HVK:n alkamista.
Ulkoasiainvaliokunta tukee laajapohjaisen valmistelukunnan
eli konventin perustamista Laekenin Eurooppa-neuvoston kokouksessa.
Konventin tulee koostua jäsenvaltioiden hallitusten, kansallisten parlamenttien,
Euroopan parlamentin ja komission nimeämistä edustajista.
Edustajilla tulee olla varajäsenet, jotka toimisivat varsinaisten
edustajien ollessa estyneinä.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy selonteon kantoihin konventin
valtuutuksesta, työn järjestämisestä (mm.
puheenjohtajisto ja sihteeristö), työskentelytavasta
sekä konventin ja vuoden 2004 HVK:n työn aikatauluttamisesta.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että eduskunnan valiokuntien
ja poliittisten ryhmien mahdollisuudet seurata valmistelukunnan
työtä on turvattava soveltuvin järjestelyin.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka
mukaan kaikkien hakijamaiden pitäisi voida osallistua konventtiin
tasavertaiselta pohjalta niin, että sekä niiden
hallitukset että kansalliset kansanedustuslaitokset voivat
lähettää edustajansa osallistumaan sen
työhön.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää,
että valtioneuvosto antaa eduskunnalle säännöllisesti
selvityksiä tulevan valmisteluelimen työn etenemisestä sekä eri
asiakokonaisuuksia koskevista neuvotteluista.
Laekenin Eurooppa-neuvostoon valmistautuminen
Valiokunta pitää Suomen Eurooppa-politiikan parlamentaarisen
vastuun kannalta tärkeänä, että eduskunnan
kannat Euroopan unionin tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin ovat
käytettävissä ennen Laekenin Eurooppa-neuvoston
kokousta.
Valiokunta on tästä syystä pyrkinyt
valmisteluaikataulussaan siihen, että tämä mietintö ehdittäisiin
käsitellä eduskunnan täysistunnossa ennen
kuin pääministeri perustuslain 97 §:n
mukaisesti selostaa Suomen valmistautumista Laekenin Eurooppa-neuvoston
kokoukseen ulkoasiainvaliokunnalle ja suurelle valiokunnalle.