Perustelut
Ulkoasiainvaliokunta on hallituksen toimenpidekertomuksen käsittelyssä paneutunut
Suomen YK-politiikkaan. Edellisessä kertomusmietinnössä (UaVM
9/2008 vp) valiokunta käsitteli siviilikriisinhallintaa.
Mietinnössään (UaVM 1/2010
vp) Suomen ihmisoikeuspolitiikasta annetusta valtioneuvoston
selonteosta ulkoasiainvaliokunta käsitteli kattavasti ihmisoikeuskysymyksiä,
mistä johtuen Suomen YK-politiikan ihmisoikeusulottuvuutta
ei käsitellä tässä mietinnössä.
Monenkeskinen yhteistyö ja YK
Ulkoasiainvaliokunnan mielestä monenkeskisen yhteistyön
edistäminen on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan läpileikkaava
periaate. Valiokunta korostaa, että globaalihallinnan haasteisiin
tulee etsiä mahdollisimman hyvin toimivia järjestelyjä.
Epäviralliset tai vasta muotoutumassa olevat järjestelyt
voivat tukea vakiintuneempia monenkeskisen yhteistyön järjestelyjä,
sillä niissä voidaan etsiä keskitetymmin ratkaisuja
ajankohtaisiin ongelmiin. Valiokunta kiinnittää huomiota
G20-ryhmän nopeasti kasvaneeseen merkitykseen eräänlaisena
taloudellisena turvallisuusneuvostona. Suomen kannalta on tärkeää,
että Suomi pystyy vaikuttamaan EU:n kannanmuodostukseen
G20:n tapaisten järjestelyjen puitteissa.
Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen
ohjelmassa kiteytetään Suomen suhde Yhdistyneisiin
kansakuntiin määrittelemällä YK keskeisimmäksi
monenkeskisen yhteistyön välineeksi. Hallituksen
tavoitteeksi määritellään työn
jatkaminen YK:n arvovallan ja toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä YK-järjestelmän
tehokkuuden lisäämiseksi. Ulkoasiainhallinnon toukokuussa
2008 valmistuneen ja julkistetun YK-strategian tarkoituksena oli
selkiyttää sitä roolia, joka YK-vaikuttamisella
on turvallisuus-, kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikkaa koskevien hallituksen
tavoitteiden edistämisessä. Strategia valmisteltiin
yhdessä muiden ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen
kanssa. Edellinen YK-strategia laadittiin vuonna 2001. Ulkoasiainvaliokunnan
mielestä ulkoasiainhallinnon YK-strategiaa on syytä päivittää säännöllisesti
esimerkiksi vaalikauden alussa.
YK:n jäsenvaltiona Suomi vaikuttaa päätöksentekoon
ensisijaisesti yleiskokouksessa. Turvallisuusneuvoston vaihtuva
jäsenyys ja jäsenyys YK:n talous- ja sosiaalineuvosto
ECOSOC:issa ovat olleet tärkeitä vaikuttamisen
kanavia, samoin kuin erilaiset luottamustoimet YK:n elimissä,
ohjelmien, rahastojen ja erityisjärjestöjen hallinnossa.
Suomen turvallisuusneuvostoehdokkuus kaudelle 2013—2014
on keskeinen hanke, jonka edistämiseen myös seuraavan
hallituksen on vankasti sitouduttava.
EU on Suomen keskeisin viiteryhmä ja yhteistyökumppani
YK-politiikassa. Ulkoasiainvaliokunta on aikaisemmin (UaVM 5/2009
vp) todennut pitävänsä EU:n jäsenyyttä YK:n
turvallisuusneuvostossa oikeana tavoitteena, mutta huomauttanut
samalla sen edellyttävän sekä nykyisten
pysyvien jäsenten Ison-Britannian ja Ranskan luopumista
paikoistaan että EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen
päätöksenteon vahvistumista siten, että unioni
pystyy muodostamaan kantansa kaikissa tilanteissa. Valiokunnan mielestä EU-koordinaation
kehittäminen on nopein tapa vahvistaa unionin vaikutusmahdollisuuksia
YK:ssa. Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja EU:n ulkosuhdehallinnon
perustamisen myötä on entistä tärkeämpää kyetä vaikuttamaan
riittävän aikaisessa vaiheessa EU:n YK-asioita
koskevaan kannanmuodostukseen.
Perinteisesti Pohjoismaat ovat muodostaneet Suomelle YK:ssa
luontevan viiteryhmän. Valiokunta katsoo, että vahva
pohjoismainen esiintyminen voi täydentää EU:n
kautta tapahtuvaa vaikuttamista. Valiokunta pitää tärkeänä,
että pohjoismaista yhteistyötä jatketaan
aktiivisesti myös tulevaisuudessa.
Valiokunta kiinnittää huomiota eduskunnan ja
kansalaisjärjestöjen vahvaan roolin Suomen YK-politiikan
kokonaisuudessa. Ulkoasiainvaliokunnan vuotuiset vierailut YK-edustustossa ja
poliittisten puolueiden säännöllinen
osallistuminen YK:n työhön on syventänyt
Suomen tavoitteiden ja YK-järjestelmän toiminnan
tuntemusta poliittisten päätöksentekijöiden
tasolla. Valiokunta pitää hyödyllisenä UM:n
vuosittain järjestämää kansalaisjärjestökuulemista
Suomen ja EU:n yleiskokousprioriteeteista. Kansalaisjärjestöillä on
tärkeä yhteistyökumppanin rooli YK-toiminnan
kaikilla sektoreilla.
Suomen YK-politiikan tavoitteet
Suomen YK-toiminnan pitkäaikainen päälinja painottaa
ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän
kehityksen toteutumista kaikkialla maailmassa. Tavoitteena on laajan
turvallisuuden edistäminen, missä YK:lla toimialaltaan
kattavana maailmanjärjestönä on keskeinen
rooli. YK toimii samanaikaisesti niin perinteisen turvallisuuden,
kehityskysymysten kuin ihmisoikeuksien alueilla. Voidaan sanoa, että laajan
turvallisuuden käsite yhdistää YK-toiminnan
pääpilarit toisiinsa.
Suomen YK-politiikan tavoitteet tukevat YK:n asettamien päämäärien
saavuttamista. YK-strategian mukaisesti Suomen painopisteitä kertomuskaudella
63. yleiskokouksessa olivat kestävän kehityksen
vahvistaminen, ympäristö- ja ilmastokysymykset,
naisten aseman edistäminen konflikteissa, hyvän
hallinnon ja oikeusvaltiokehityksen tukeminen, rauhanrakentamistoiminta
sekä rauhanturvaamistoiminnan vahvistaminen.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen YK-politiikan
tavoitteet on asetettu oikein. Valiokunnan mielestä on
tärkeää, että valtioneuvosto
kiinnittää jatkuvasti huomiota YK-politiikan kokonaisvaltaisuuteen,
koska valiokunnan mielestä on ilmeistä, että YK:n
toiminnan peruspilarien välisten kytkösten merkitys
on entisestään korostumassa. Esimerkiksi kehityspolitiikassa
on syytä painottaa entistä vahvemmin ympäristö-
ja ilmastokysymyksiä, kriisien ennaltaehkäisyä sekä rauhanprosessien
tukemista. Valiokunta painottaa YK-reformin merkitystä ja
pitää tärkeänä, että Suomen
YK-politiikan painotukset tukevat tätä prosessia.
Konfliktien ehkäisy ja kriisinhallinta
Konfliktien ehkäisy edellyttää riittävää panostusta
keinovalikoiman kehittämiseen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Samalla kriisit ja niiden hoito on nähtävä kokonaisvaltaisesti. Luonteva
jatkumo eri kriiseissä on tarpeen —haasteena on,
miten sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta sovitetaan tehokkaasti
yhteen rauhanrakentamisen ja kehitysyhteistyön kanssa.
Kokonaisvaltaisuutta palvelee luontevasti myös kansalaisjärjestöjen
vahva panos siviilikriisinhallinnan, kehitysyhteistyön
ja humanitaarisen avun alueilla. Valiokunta painottaa, että kehitys
kriisien kehityskuluissa ei ole useinkaan lineaarista, ja toteaa,
että nykyiset mekanismit operaatioiden mandaattien muuttamiseksi
ja voimavarojen tarkistamiseksi eivät ole riittävän
joustavia.
Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut kriisinhallinnan
ja kehitysyhteistyön välistä yhteyttä.
Valiokunta muun muassa edellytti hallituksen toimenpidekertomuksesta
vuodelta 2006 annetussa mietinnössään
(UaVM 1/2007 vp), että tuolloin
valmisteilla olleessa vuoden 2007 kehityspoliittisessa ohjelmassa huomioidaan
riittävällä tavalla kehitysavun merkitys
kriisinhallinnassa ja konfliktien ennaltaehkäisyssä.
Kehityspoliittisen ohjelman linjaukset jäivät
tässä suhteessa varsin vaatimattomiksi. Valiokunta
kuitenkin toteaa, että käytännön
operaatioiden tasolla, varsinkin Afganistanin vakauttamiseen tähtäävässä toiminnassa,
kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön sekä humanitaarisen
avun yhteensovittamisessa on kuljettu valiokunnan mielestä oikeaan
suuntaan.
Rauhanturvaaminen
YK:n rauhanturvatoiminta on kuluneella vuosikymmenellä kasvanut
merkittävästi ja sen tärkeimmäksi
kohdealueeksi on muodostunut Afrikka. YK:n rauhanturvaoperaatioissa
palveli vuonna 2009 noin 115 000 henkilöä.
YK-rauhanturvatoiminnan resursseihin kohdistuvien kasvupaineiden
lisäksi myös rauhanturvatoiminnan laadullista
suorituskykyä on pyritty uudistamaan vastaamaan entistä vaativampien
operaatioiden tarpeita. YK:n rauhanturvatoiminnan reformiprosessin
kannalta tärkeässä vuonna 2000 valmistuneessa
Brahimi-raportissa esitettiin joukko uudistussuosituksia YK-rauhanturvaamisen
tehostamiseksi. Rauhanturvatoiminnan vaatimusten edelleen muuttuessa
YK-sihteeristö tuotti jatkotyönä vuonna
2009 epävirallisen New Horizon -konseptin, jonka tavoitteena
on kehittämistyötä koskevan dialogin
jatkaminen jäsenmaiden kanssa. Konseptin sisältämien
suuntaviivojen toivotaan osaltaan ohjaavan jäsenmaiden
rauhanturvaamistoimintaan soveltuvien voimavarojen kehittämistä.
YK:n yhteistyö alueellisten organisaatioiden, kuten
AU:n, EU:n ja Naton, kanssa on viime vuosien aikana tiivistynyt.
Yhteistyön kehittyminen parantaa kansainvälisen
yhteisön kykyä vastata konflikteihin ja kriiseihin.
YK:lla ja alueellisilla järjestöillä on
selkeästi toisiaan tukeva rooli rauhanturvaamistoiminnassa.
Valiokunnan mielestä yhteistoiminnan kehittämisen
kannalta olisi perusteltua, että YK ottaisi tulevaisuudessa
joukkolaskelmissaan huomioon jäsenmaiden esimerkiksi EU:n
ja Naton johtamiin YK:n mandaatilla toimiviin operaatioihin osoittamat
voimavarat. Kun jäsenvaltioilla ei ole erillisiä voimavaroja
suunnattavaksi eri järjestöjen johtamiin operaatioihin,
olisi kokonaisuuden kannalta järkevää ottaa
nykyistä paremmin huomioon käynnissä olevat
operaatiot ja tiedossa olevat osallistumissuunnitelmat.
Valiokunnan mielestä Suomen tulee aktiivisella panoksella
tukea YK:n rauhanturvaamisen laadullista kehittämistä esimerkiksi
operaatioiden mandaattien selkiyttämiseksi. Vaikka Suomen
kriisinhallintaosallistumisen painopiste on viime vuosina siirtynyt
EU- ja Nato -johtoisiin operaatioihin, tulee Suomen jatkossakin
osallistua YK-rauhanturvatoimintaan ja sen toimintaedellytysten
parantamiseen Suomen perinteisen YK-roolin mukaisesti.
Rauhanvälitys
YK:n harjoittama välitystoiminta voi perustua turvallisuusneuvoston
mandaattiin tai YK:n peruskirjassa mainittuun pääsihteerin
aloitteeseen ns. "hyvien palvelujen" tarjoamiseksi. Vuonna 2009
oli käynnissä lähes kolmekymmentä YK:n tukemaa
välitystehtävää Afrikassa, Aasiassa, Euroopassa
ja latinalaisessa Amerikassa. Niiden painopisteet vaihtelevat perinteisestä rauhanvälitystyöstä
ennaltaehkäisytoimintaan
ja valtioiden sisäisiin kriiseihin sekä alueellisiin
kysymyksiin luonnonvaroista.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että rauhanvälitystoiminnan
muodostuminen keskeiseksi osaksi YK:n konfliktien ennaltaehkäisytoimintaa
tulisi ottaa huomioon Suomen YK-politiikan painotuksissa. Suomella
on valiokunnan mielestä historiansa ja välitystoiminnasta
hankitun kokemuksen perusteella hyvät edellytykset kehittyä rauhanvälitystoiminnan
kansainvälisenä tekijänä. Suomen
osaamista tällä alueella voitaisiin tarjota YK:n
ohella myös muiden kansainvälisten järjestöjen
tarpeisiin. Valiokunta korostaa, että rauhanvälitystoiminnan
edistämisessä voitaisiin hyödyntää myös
suomalaista kansalaisjärjestökenttää.
Valiokunta pitää yhtenä luontevana suomalaisena
painotuksena naisten roolia ja osallistumista rauhanprosesseihin
sekä rauhanturvaamiseen ja rauhanrakennusprosesseihin.
Valiokunta toteaa, että profiilinnosto rauhanvälitystoiminnassa
edellyttää Suomelta pitkäjänteisyyttä ja
riittävien voimavarojen osoittamista tarvittavien valmiuksien
kehittämiseen. Valiokunnan mielestä olisi myös
syytä harkita Suomen taloudellisen tuen lisäämistä YK:n
rauhanvälitystoiminnan tueksi.
Rauhanrakentaminen
YK on omaksunut kokonaisvaltaisen lähestymistavan,
jossa konfliktien ennaltaehkäiseminen liittyy tiiviisti
rauhanrakentamiseen ja kehitykseen. YK:n rauhanrakennussarkkitehtuurin ytimen
muodostavien YK:n rauhanrakennuskomission (Peacebuilding Commission,
PBC), rauhanrakentamisen tukitoimiston (Peacebuilding Support Office,
PBSO) sekä pääsihteerin alaisen rauhanrakennusrahaston
(PBF) perustamisesta sovittiin YK:n huippukokouksen päätösten mukaisesti
2005 YK:n turvallisuusneuvoston ja yleiskokouksen päätöslauselmilla.
Toiminta käynnistyi vuoden 2006 kuluessa, ja vuonna 2010
tehdään ensimmäinen toiminnan väliarviointi.
Rauhanrakennuskomissio on luonteeltaan neuvoa-antava elin, jonka
tavoitteena on konflikteista toipuvien maiden saattaminen kohti kestävää rauhaa
ja kehitystä. PBC:n kohdemaita ovat tällä hetkellä Sierra
Leone, Burundi, Guinea-Bissau sekä Keski-Afrikan tasavalta.
Rauhanrakennusrahasto muodostaa YK:n rauhanrakennusarkkitehtuurin
rahoituskanavan, joka tukee maatasolla rauhanrakennustyötä.
PBF on muodollisesti rauhanrakennuskomissiosta irrallinen pääsihteerin
alainen rahasto. Rahoituskelpoisia ovat rauhanrakennuskomission
kohdemaat, mutta pääsihteerin ehdotuksesta rahasto voi
tukea myös muita konfliktista toipuvia maita. Suomi tuki
PBF:ää vuonna 2009 2 miljoonalla eurolla, ollen
tällä hetkellä rahaston kahdenneksitoista
suurin rahoittaja.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että Suomi jatkaa toimintaansa ja pyrkii vahvistamaan panostaan
rauhanrakennuskysymyksissä. Valiokunta katsoo, että rauhanrakentamiskyvyn vahvistamisella
voitaisiin merkittävällä tavalla lyhentää rauhanturvaoperaatioiden
kestoa, joka on joukkoja luovuttavien maiden kannalta yhä vakavampi
ongelma. Valiokunnan mielestä on syytä harkita,
olisiko Suomen mahdollista ottaa suurempi strateginen rooli esimerkiksi
maatasolla tai jossakin keskeisessä temaattisessa kysymyksessä.
Valiokunnan mielestä tällainen painopisteytys
voisi tukea merkittävällä tavalla Suomen
turvallisuusneuvostokampanjaa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi osallistuu aktiivisesti vuoden 2010 väliarviointiin
rauhanrakennustoiminnan vakiinnuttamiseksi YK-järjestelmässä.
Myös rahoituksen ylläpitämistä ja
mahdollista kasvattamista tulisi tarkastella ennakkoluulottomasti.
Rauhanrakennusrahasto tuottaa lisäarvoa tukemalla maita
jotka muuten jäisivät rahoituksen katveeseen.
Oikeusvaltioperiaate
Kansainvälisellä tasolla oikeusvaltioperiaatteen (Rule
of Law, RoL) toteutuminen merkitsee ennen muuta kansainvälisen
oikeuden kunnioitusta ja vahvistamista. Keskeiset painopistealueet liittyvät
rankaisemattomuuden vastaiseen toimintaan, kansainväliseen
rikosoikeuteen ja siirtymävaiheen oikeuteen. YK-tasolla
tärkeimpiin ajankohtaisiin oikeudellisiin kysymyksiin kuuluvat
pakoteregiimien oikeusturvakysymykset, YK:n hallinnollisen tuomioistuimen
perussäännön uudistaminen ja YK-henkilöstön
rikosoikeudellisen vastuun varmistaminen. Tämä liittyy
saumattomasti kansakuntien sisällä tapahtuvaan
demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamispyrkimykseen.
YK:ssa on vuosituhathuippukokouksesta vuodesta 2000 lähtien
kiinnitetty huomiota oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisen
oikeuden vahvistamiseen YK:n kaikessa toiminnassa. Suomi on profiloitunut
YK:ssa yhtenä voimakkaimmista oikeusvaltioperiaatteen puolestapuhujista.
Suomen tuella YK-sihteeristöön perustettiin 2007
RoL-yksikkö ja koordinaatioryhmä, joka on aktiivisesti
toiminut YK:n RoL-toiminnan ja sen koherenssin parantamiseksi. YK:lle on
nyt laadittu yhteinen RoL-työohjelma sekä järjestelmän
laajuinen ohjeistus.
Suomi tukee myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen
vahvaa mandaattia sekä maatasolla sellaisia siirtymävaiheen
oikeuden rakenteita (totuus- ja sovintokomissiot, sotarikoksiin
ja laajoihin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden henkilöiden
vetäytyminen erityisesti turvallisuus- ja oikeussektorin
avainpaikoilta, hyvitykset rikosten ja loukkausten uhreille), joissa naisia
sekä haavoittuvimpia väestöryhmiä kohdellaan
syrjimättömästi ja joissa siirtymävaiheen
oikeus on olennainen osa rauhan- ja jälleenrakennusprosessia.
Oikeusvaltio-tematiikan edistäminen YK:n toiminnassa
edellyttää poliittista sitoutumista periaatteen
edistämiseen. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että Suomi esiintyy jatkossakin aktiivisesti oikeusvaltiokysymyksissä YK:ssa.
Naisen aseman edistäminen
Naisten aseman ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen
on ollut suuri haaste sekä YK-järjestelmän
sisällä että järjestön
operatiivisessa toiminnassa. Merkittävä edistysaskel
naisten aseman huomioimisessa saavutettiin vuonna 2000, kun turvallisuusneuvosto
hyväksyi päätöslauselman 1325
"Naiset, rauha ja turvallisuus", joka velvoitti YK:n jäsenmaat
ottamaan huomioon naiset toimijoina sekä konfliktin ratkaisemisessa
että sen kohteina. Tämän jälkeen on
hyväksytty useita päätöslauselmia
(1820, 1888 ja 1889), jotka ovat täydentäneet
1325-päätöslauselman periaatteita ja
laajentuneet koskemaan myös seksuaalisen väkivallan
käyttöä aseena konflikteissa.
YK:n tasa-arvorakenteita on uudistettu osana YK-reformia. Tavoitteena
on ollut vahvan tasa-arvoyksikön luominen toiminnan järkeistämiseksi
ja tehostamiseksi. Vuonna 2009 tehtiin päätös
uuden tasa-arvoyksikön perustamisesta alipääsihteerin
tasoisen virkamiehen johtoon ja se tulisi panna toimeen mahdollisimman
pian. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yksikön rahoitus
perustuu pitkälti jäsenmaiden vapaaehtoisuuteen.
Naisten aseman ja tasa-arvon edistäminen YK:ssa on
Suomen YK-politiikan keskeisiä tavoitteita. Suomi on ollut
aloitteentekijä ja näkyvä toimija YK-foorumeilla
naisten oikeuksien vahvistamiseksi mm. UNIFEM:in (United Nations
Development Fund for Women) kautta. Ulkoasiainvaliokunta pitää tätä painotusta
oikeana. Työtä naisten aseman parantamiseksi sekä naisten
ja tyttöjen oikeuksien edistämiseksi Suomen YK-poliitikan
keskeisenä osana tulee jatkaa ja tehostaa. Suomen tulee
jatkossakin pyrkiä edistämään
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman
1325 toimeenpanoa sekä päätöslauselman
valtavirtaistamista turvallisuusneuvoston työssä.
Valiokunta kiinnittää huomiota naisten edelleenkin
suhteellisen vähäiseen määrään
korkeissa YK-tehtävissä. Valiokunnan mielestä Suomen
tulee kiinnittää huomiota kysymykseen ja pyrkiä edistämään
suomalaisten naisehdokkaiden pääsyä merkittäviin
YK-tehtäviin. Suomen tulee muutenkin jatkossa pyrkiä säilyttämään riittävä edustautuminen
YK-järjestelmässä. Parhaimmat edellytykset
tähän on osa-alueilla, joilla Suomi toimii aktiivisesti
ja osaavien yksilöiden kautta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomella
on kokonaispanokseensa suhteutettuna selvä aliedustus YK:ssa
ja sen erityisjärjestöissä. Valiokunta
pitää erittäin tärkeänä,
että valtionjohto tukee jatkossakin aktiivisesti suomalaisehdokkaiden
sijoittumista Suomen kannalta tärkeiden sektoreiden avaintehtäviin.
Ehdokkuuksien edistämiseen tulee myös varata riittävät
resurssit.
Suojeluvastuu
Suojeluvastuun (Responsibility to Protect) käsite juontaa
juurensa 1990-luvun Ruandan, Bosnian ja Kosovon kriisien
yhteydessä käytyyn keskusteluun, jossa kansainvälistä yhteisöä kritisoitiin
voimakkaasti kyvyttömyydestä reagoida kaikkein
vakavimpiin ihmisarvoa loukkaaviin rikoksiin. Suojeluvastuun käsitteellä tarkoitetaan
kahta asiaa. Jokaisella valtiolla on ensisijainen vastuu oman väestönsä suojelusta,
mutta tämä vastuu voi tietyissä tilanteissa
siirtyä kansainväliselle yhteisölle,
erityisesti, jos kyseinen valtio itse osallistuu väestönsä tuhoamiseen
tai on täysin kyvytön sitä estämään.
Suojeluvastuu kattaa siten käsitteenä sekä valtioiden
ensisijaisen että kansainvälisen yhteisön
toissijaisen vastuun, jonka viimekätisenä ilmenemismuotona voidaan
pitää velvollisuutta interventioon.
YK:n yleiskokous hyväksyi vuoden 2005 huippukokouksen
loppuasiakirjassa suojeluvastuun yleiskäsitteenä rajaten
sen joukkotuhonnan, ihmisyyteen kohdistuvien rikosten, etnisen puhdistuksen
ja (vakavien) sotarikosten estämiseen ja torjumiseen ja
korostaen YK:n turvallisuusneuvoston valtuuksia puuttua tällaisiin
tilanteisiin tarvittaessa voimatoimin.
Suojeluvastuu on yksi keskeisimmistä YK:n edistämistä normatiivisista
käsitteistä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi korostaa YK:n mekanismien ja instrumenttien
hyödyntämistä suojeluvastuun toiminnallistamisessa
sekä painottaa ennaltaehkäisyä ja siihen
liittyen kansallisten ihmisoikeuskapasiteettien tukemista. Suojeluvastuun
toiminnallistamisen säännöllinen tarkastelu
YK:ssa on tärkeää, jotta teema pysyy kansainvälisen
huomion kohteena.
Kestävä kehitys ja globaalit kehityskysymykset
Suomen kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö perustuvat
vuonna 2007 hyväksyttyyn valtioneuvoston kehityspoliittiseen
ohjelmaan, jonka mukaan taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti
kestävän kehityksen edistäminen on Suomen
YK-politiikan keskeinen tavoite. Se on myös keskeinen osa
laajaa turvallisuutta, johon liittyy myös köyhyyden
poistaminen ja ihmisoikeusperustainen kehitys.
Suomi ajaa myös kehityspoliittisen ohjelman läpileikkaavien
teemojen valtavirtaistamista sekä YK:n normatiivisessa
että operatiivisessa työssä. Teemat ovat
1) naisten ja tyttöjen oikeudet ja aseman parantaminen;
sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon vahvistaminen;
2) helposti syrjäytyvien ryhmien, erityisesti lasten, vammaisten
henkilöiden, alkuperäiskansojen ja etnisten vähemmistöjen
oikeuksien ja tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen;
sekä 3) HIV/AIDS:in vastainen taistelu; HIV/AIDS
terveydellisenä ja yhteiskunnallisena kehityskysymyksenä.
Hallituksen kehityspolitiikan tavoitteena on YK:n vuosituhattavoitteiden
(MDG) saavuttaminen. MDG-tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015
mennessä edellyttää kehittyneiltä mailta
vahvaa sitoutumista aikatauluun taloustaantumasta huolimatta. Kehityspoliittisessa
työssä YK
erityis- ja alajärjestöineen sekä toimintaohjelmineen
on avainasemassa. Yhteistyön lähtökohtana
on, että YK-järjestöjen tekemä työ ja
Suomen kahdenvälinen yhteistyö täydentävät
toisiaan. Kehitysyhteistyössä Suomi tukee YK:n
vahvaa asemaa sekä maatasolla että YK-rakenteissa
tehtävän kehittämistyön puitteissa.
Suomen tärkeimpiin vaikuttamiskeinoihin kuuluu osallistuminen
kehitysohjelmien politiikkaohjaukseen ja rahoitukseen. Vaikutusmahdollisuuksien
ja suunnitelmallisuuden parantamiseksi Suomi on pyrkinyt monivuotisiin sitoumuksiin
YK:lle.
Pääosa Suomen YK-järjestöille
suuntaamasta ydinrahoituksesta kohdennetaan nykyisin yleistukena
neljälle keskeiselle toimijalle: YK:n kehitysohjelmalle
(UNDP), lastenrahastolle (UNICEF), väestörahastolle
(UNFPA) sekä elintarvikeohjelmalle (WFP). Temaattista rahoitusta kohdennetaan
YK-järjestöjen kautta enenevästi kestävään
kehitykseen, ympäristö-, ilmasto- ja metsäteemoihin,
kehitysmaiden taloudellisen kapasiteetin, oikeusvaltiokehityksen
ja kauppapoliittisen osaamisen vahvistamiseen sekä maailmanlaajuisten
terveysuhkien ennaltaehkäisyyn.
Humanitaarinen apu
YK:lla on johtava rooli humanitaarisen avun koordinoijana, ja
Suomi kanavoi suuren osan humanitaarisesta avustaan keskitetysti
YK-järjestelmän kautta. Suomi korostaa hyvän
humanitaarisen avunannon periaatteiden mukaisesti monenkeskisen
yhteistyön tärkeyttä ja YK-järjestelmän
keskeisyyttä humanitaarisena toimijana. Suomi ajaa aktiivisesti
YK:n humanitaarisen avun uudistusprosessia toiminnan tehostamiseksi.
YK:n vuoden 2005 huippukokous perusti uuden keskitetyn hätäapurahaston
(CERF), jota Suomi tukee ja rahoittaa.
Suomen humanitaarinen apu on sekä ihmisoikeusperustaista
että tarvepohjaista. Suomen humanitaarinen apu nojaa YK:n
ja muiden järjestöjen toimesta suoritettuihin
tarvearviointeihin, joista tärkein on YK:n yhteinen hätäapuvetoomus
(CAP). Humanitaarinen apu mahdollistaa paluun kehityksen piiriin
ja luo edellytyksiä poistaa äärimmäinen
köyhyys. Humanitaarinen toiminta edistää rauhanponnisteluja
konfliktialueella.
Ympäristö ja ilmastonmuutos
Suomi painottaa kehityspolitiikassaan aiempaa vahvemmin ilmasto-
ja ympäristökysymyksiä. Valiokunta toistaa
lausunnossaan (UaVL 8/2009 vp) hallituksen
esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2010 ottamansa
kannan, jonka mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan on osoitettava
uutta määrärahaa. Valiokunta katsoo,
että riittävän ilmastorahoituksen turvaamiseksi
tarvitaan erilaisia lähteitä mukaan lukien innovatiiviset
rahoitusmekanismit ja -mallit. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi on aktiivisesti mukana kansainvälisessä yhteistyössä,
jossa kehitetään valtion budjetista rahoitettavaa
kehitysyhteistyötä täydentäviä uusia
rahoitusmekanismeja ja -malleja.
Suomi tukee erityisesti köyhimpien ja haavoittuvimpien
maiden energiansaantia sekä edistää niiden
sopeutumista ilmastonmuutoksen seurauksiin. Ulkoasiainvaliokunta
pitää tärkeänä, että Suomi
pitää ilmastonmuutokseen vastaamista aktiivisesti
esillä myös kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten
tasolla käytävässä keskustelussa.
Ulkoasiainvaliokunta pitää oikeana painotuksena
tavoitetta edistää naisten asemaa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa
sekä panostamista kehitysmaiden ympäristöosaamisen
ja kapasiteetin vahvistamiseen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluprosesseissa
ja keskeisten ympäristösopimusten toimeenpanossa.
Valiokunta toteaa, että YK:n ympäristöhallintoa
tulee kehittää ja vahvistaa osana YK-reformia.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi edistää toiminnallaan YK:n
eri järjestöjen ja ohjelmien keskinäistä koordinaatiota
ja toiminnan johdonmukaisuutta kestävän kehityksen
asioissa sekä ympäristö- ja ilmastokysymyksissä.
Ilmastonmuutokseen liittyvien kysymysten käsittely YK-järjestelmässä edellyttää myös
ympäristöohjelma UNEP:n (United Nations Environment
Programme) resurssien entistä tehokkaampaa hyödyntämistä.
Suomi on tukenut UNEP:n toiminnan vahvistamista ympäristödiplomatian ja
konfliktien jälkeisen toiminnan alueilla ja edistänyt
sen ympäristöturvallisuusasiantuntemuksen laajempaa
hyödyntämistä YK-järjestelmässä.
Ulkoasiainvaliokunta pitää oikeana painotuksena,
että Suomi tukee YK:n metsäpoliittista prosessia.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi osallistuu jatkossakin YK:n metsäfoorumin
toimintaan ja edistää oikeudellisesti sitovien
metsiä koskevien normien luomista. UNFCCC:n (United Nations
Framework Convention on Climate Change) puitteissa tehtävä metsien
merkitystä ilmastonmuutoksessa koskeva työ on
tässä suhteessa keskeisessä asemassa.
Kauppa ja kehitys
Kauppa ja kehitys -teema on yksi Suomen kehityspolitiikan keskeisimmistä painopistealueista.
Ulkoasiainvaliokunta
toteaa, että erityisesti köyhimpien kehitysmaiden
kannalta on tärkeää, että kehitysmaiden
tuotteiden parempi markkinoille pääsy, tasapainoiset,
myös köyhimpien kehitysmaiden erityistarpeet huomioon
ottavat säännöt ja luvattu tekninen apu
kauppakapasiteetin vahvistamiseksi toteutuvat myös käytännössä.
Jotta ulkomaankauppa edistää köyhyyden
vähentämistä köyhimmissä maissa
on oleellista, että kehitysyhteistyöllä tuetaan
myös laajemmin niiden tuotannollisen kapasiteetin vahvistumista. Tässä erityisesti
maatalouteen, maaseudun kehittämiseen sekä palveluelinkeinoihin
keskittyvillä YK-järjestöillä on
erityisrooli.
Kehitysmaiden kestävä integroituminen kansainväliseen
kauppajärjestelmään voi tapahtua vain
siten, että se tukee niiden omia kehitystavoitteita. Ulkoasiainvaliokunta
katsoo, että hallittu integroituminen kansainväliseen
talouteen, mistä ulkomaankauppa on oleellinen osa, edistää taloudellista
ja sosiaalista kehitystä köyhissä maissa.
Universaali, sääntöpohjainen, avoin ja kaikkien
osapuolten edut tasapuolisesti huomioon ottava monenkeskinen
kauppajärjestelmä luo puitteet ja edellytykset
kaupan asteittaiselle vapauttamiselle ja sen myönteisille
vaikutuksille taloudelliseen kasvuun, työllisyyteen ja kehitykseen
kaikissa maissa. Yksi keskeinen edellytys tällaiselle hallitulle
integraatioprosessille on, että luodaan edellytykset kehitysmaiden
kansallisten kehitysohjelmien ja köyhyyden vähentämisohjelmien
toteutumiselle. Myös kansainvälisessä kehitys-
ja kauppapolitiikassa on huomioitava kehitysmaiden tuotannollisten
rakenteiden vahvistaminen ja köyhyyden vähentäminen.
Ulkoasiainvaliokunta painottaa YK-järjestöjen
roolia kehitysmaiden kaupankäyntikyvyn, tuotannollisen
kapasiteetin ja kauppapoliittisen osaamisen vahvistamisessa. Esimerkiksi
YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTADin ja YK:n teollistamisjärjestö UNIDOn
neuvontatyöllä on kehitysmaille tärkeä merkitys.
Valiokunta pitää tärkeänä.
että kauppakapasiteetin kehittämisen osalta Suomi
tukee jatkossakin YK-järjestöjen yhteistyön
tiivistämistä Maailman kauppajärjestön,
Maailmanpankin ja alueellisten kehitysrahoituslaitosten kanssa.
Johtopäätöksiä Suomen YK-politiikasta
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen YK-politiikan
painopisteet on asetettu oikein. Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston
huomiota YK-politiikan kokonaisvaltaisuuden jatkuvan kehittämisen
tarpeeseen. Valiokunta pitää tarpeellisena, että ulkoasiainhallinnon
YK-strategiaa on syytä päivittää vaalikausittain.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa konfliktineston, kriisinhallinnan,
rauhanrakentamisen ja kehitysyhteistyön välistä yhteyttä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi pyrkii jatkossa vahvistamaan panostaan YK:n
rauhanrakennus- ja rauhanvälitystoiminnassa. Valiokunnan
mielestä lisäpanostus rauhanrakennus- ja rauhanvälitystoimintaan
palvelisi lyhyellä tähtäimellä Suomen turvallisuusneuvostokampanjaa,
johon liittyy läheisesti myös Suomen osallistuminen
YK:n rauhanturvaamistoimintaan. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen
tulee jatkossakin osallistua YK:n rauhanturvaoperaatioihin ja niiden
toimintaedellytysten parantamiseen Suomen perinteisen YK-roolin
mukaisesti.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että Suomi esiintyy aktiivisesti YK:ssa oikeusvaltiokysymyksissä ja
jatkaa toimintaansa naisten ja tyttöjen aseman ja sukupuolten
tasa-arvon edistämiseksi kaikilla YK:n painopistealueilla.
Valiokunta korostaa suojeluvastuun periaatteen merkitystä ja
pitää tärkeänä, että Suomi
korostaa YK:n mekanismien ja instrumenttien hyödyntämistä suojeluvastuun
toiminnallistamisessa.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Suomi painottaa kehityspolitiikassaan
aiempaa vahvemmin ilmasto- ja ympäristökysymyksiä.
Ilmastonmuutoksen torjuntaan on osoitettava uutta määrärahaa.
Sen löytämiseksi on kehitettävä uusia rahoitusmekanismeja
ml. innovatiiviset rahoitusmekanismit ja -mallit. Valiokunta toteaa,
että YK:n ympäristöhallintoa tulee kehittää ja
vahvistaa osana YK-reformia. Valiokunta pitää oikeana
painotuksena, että Suomi pyrkii toiminnallaan edistämään
YK:n eri järjestöjen ja ohjelmien keskinäistä koordinaatiota
ja toiminnan johdonmukaisuutta ympäristö- ja ilmastokysymyksissä.
Ulkoasiainvaliokunta painottaa kaupan ja kehityksen välistä suhdetta.
Kehitysmaiden kestävä integroituminen kansainväliseen
kauppajärjestelmään voi tapahtua vain
siten, että se tukee niiden omia kehitystavoitteita. Yksi
keskeinen edellytys tällaiselle hallitulle integraatioprosessille
on, että kehitysmaiden kaupan vahvistamiseen liittyvät
haasteet sisällytetään osaksi kehitysmaiden
kansallisia kehitysohjelmia tai köyhyyden vähentämisohjelmia.
Myös kansainvälisessä kehitys- ja kauppapolitiikassa
on huomioitava niissä asetetut tavoitteet.
Kehityspolitiikka
Kehitysyhteistyömäärärahojen
osalta ulkoasiainvaliokunta viittaa lausuntoonsa (UaVL 8/2009
vp) valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2010.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Suomi on Euroopan unionissa
sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyön bruttokansantulo-osuuden
0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.
Vuoden 2010 talousarvioon sisältyvä kansainväliseen
kehitysyhteistyöhön tarkoitettu noin 966 miljoonan
euron määräraha nostaa Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen
suhteellisen BKTL-osuuden 0,55 prosentin tasolle. Lisäyksen
myötä Suomi saavuttaa Euroopan unionissa sovitun
kehitysyhteistyön bruttokansantulo-osuuden vähintään
0,51 prosentin tason vuonna 2010. Noin 50 miljoonan euron lisäys
kehitysyhteistyön määrärahoihin
näkyy luonnollisesti BKTL-osuudessa selvästi suurempana
kasvuna, kuin mitä maailmantalouden taantumaa edeltävinä vuosina
vastaavalla summalla olisi voitu saavuttaa. Valiokunta painottaa,
että 0,7 prosentin tavoitteen haastavuus korostuu, mikäli
lähivuosille asetetut kansantalouden kasvutavoitteet toteutuvat.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa aikaisemman linjansa mukaisesti
pitkäjänteisyyden ja suunnitelmallisuuden tarvetta
määrärahojen nostamisessa Suomen sitoumusten
mukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä,
että vuoden 2015 0,7 prosentin tavoitteen toteuttamista
helpotetaan lähestymällä sitä suunnitelmallisesti
joka vuosi sekä euromääräisesti
että prosenttiosuuden kannalta merkittävällä tavalla.
Valiokunta katsoo, että vuoden 2015 tavoitteen merkittävä lähestyminen
on tärkeää myös hallitusohjelman
toteutumisen kannalta, jossa kehityspolitiikan tärkeimmäksi
tavoitteeksi asetetaan YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen.
Ulkoasiainvaliokunta painottaa kehitysyhteistyön vahvan
määrärahakehityksen rinnalla kehityspolitiikan
johdonmukaisuutta, täydentävyyttä ja
vaikuttavuutta toimeenpanon keskeisinä periaatteina. Kehityspoliittinen
johdonmukaisuus tarkoittaa sen varmistamista, että kehityspolitiikan
tavoitteet ja köyhyyden vähentäminen
eivät heikenny kehitysmaihin vaikuttavien muiden politiikkojen
vuoksi ja että nämä muut politiikat tukevat
kehitystavoitteita. Täydentävyyttä on
määritelty parhaana mahdollisena eri toimijoiden
työnjakona siten, että tuloksena on taloudellisten
ja henkilöstöresurssien optimaalinen käyttö.
Tämän mukaan apu kohdennetaan aloille, joilla
sillä saadaan merkittävimmin lisäarvoa
köyhyyden vähentämiseksi, kun otetaan huomioon
muiden toiminta. Vaikuttavuudella viitataan siihen, että kehityspoliittisten
tavoitteiden saavuttaminen edellyttää rahoituksen
lisäämisen ohella myös toiminnan vaikuttavuuden
lisäämistä, jonka toteutumista voidaan
mitata tarkoitusta varten kehitetyillä indikaattoreilla.
Ulkoasiainvaliokunnan mielestä kehityspolitiikan toimeenpanon
periaatteiden edistäminen edellyttää selkeästi
julkilausuttua poliittista sitoutumista kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Valtionhallintoon tulee luoda epävirallisia ja virallisia
verkostoja eri tasoille tiedonkulun ja päätöksenteon
valmistelun varmistamiseksi. Lisäksi tarvitaan järjestelmiä,
joiden avulla seurataan eri politiikkasektorien vaikutuksia kehitysmaihin
ja köyhyyden vähentämiseen. Ulkoasiainvaliokunta
edellyttää, että toimeenpanon periaatteisiin
liittyviin kysymyksiin kiinnitetään kehitysyhteistyökertomuksissa
jatkossakin riittävän tarkkaa huomiota.
Lausumat
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko.
Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon
(VNS 6/2004 vp) käsittelyyn
liitettiin eduskunnan lausuma pohjoisen Euroopan alueellisen yhteistyön
kehittämisestä ja pohjoisen ulottuvuuden kehittämisestä.
Valiokunta toteaa aihealueen jatkuvan ajankohtaisuuden ja katsoo,
että kertomuksessa on syytä tehdä jatkossakin
selkoa lausumaan liittyvistä toimenpiteistä.
Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon
käsittelyyn liitettiin myös eduskunnan lausuma
vuoden 2008 selonteon valmistelusta. Valtioneuvoston kanslia asetti
turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän 20.9.2007. Valtioneuvoston
selonteko (VNS 1/2009 vp) annettiin
eduskunnalle 6.2.2009. Valiokunta katsoo, että lausuman
johdosta suoritetut, kertomuksessa selostetut toimenpiteet ovat
riittäviä ja että lausuma on käynyt
tarpeettomaksi.
Ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä.
Hallituksen esitykseen HE 50/2005 vp liitetyssä eduskunnan
lausumassa edellytettiin hallituksen tarkkaan seuraavan ja arvioivan
ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmän toimivuutta sekä ryhtyvän
seurannan ja arvioinnin perusteella, tarvittaessa nopeastikin, tarpeellisiin
lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin.
Korvausjärjestelmän kehittämistarpeista
valmistui esiselvitys kertomusvuoden aikana, ja vuoden 2009 kuluessa
laadittiin hallituksen esitys mahdollisista lainsäädäntöön
kohdistuvista muutostarpeista. Valiokunta katsoo, että lausuman
johdosta suoritetut, kertomuksessa selostetut toimenpiteet ovat
riittäviä. Kertomuksessa on jatkossakin syytä tehdä selkoa
tähän lausumaan liittyvistä toimenpiteistä.
Euroopan unionin yhteisvastuulausekkeen ja turvatakuulausekkeen
vaikutukset ja toimeenpano; Eurooppa-neuvoston kokouksista tiedottaminen.
Hallituksen esitykseen perustuslakisopimuksen hyväksymisestä (HE
67/2006 vp) liitetyssä eduskunnan lausumassa edellytettiin
että Euroopan unionin yhteisvastuulausekkeen ja turvatakuulausekkeen
vaikutuksista ja toimeenpanoon vaadittavista toimenpiteistä annetaan eduskunnalle
selvitys vaalikauden alussa. Valiokunta toteaa, että asiaa
on seikkaperäisesti selvitetty hallituksen esityksessä Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
muuttamisesta tehdyn Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä ja
laiksi sen lainsäädännön alaan
kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
(HE 23/2008 vp) sekä valtiosihteeri
Teija Tiilikaisen laatimassa ulkoasiainministeriön selvityksessä,
joka annettiin ulkoasiainvaliokunnalle huhtikuussa 2008 (UTP 7/2008
vp). Valiokunta katsoo, että lausuman johdosta suoritetut,
kertomuksessa selostetut toimenpiteet ovat riittäviä.
Kertomuksessa on syytä jatkossakin tehdä selkoa
yhteisvastuulausekkeen ja turvatakuulausekkeen toimeenpanoon vaadittavista
toimenpiteistä.
Venäjä-politiikka.
Ulkoasiainvaliokunta lausui hallituksen toimenpidekertomusta
vuodelta 2005 käsitellessään pitävänsä Venäjän
kehitystä Suomen ja Euroopan vakauden ja turvallisuuden yhtenä keskeisenä kysymyksenä.
Valiokunta katsoi, että Suomen tulee lisätä yhteistyötä demokratia-
ja oikeusvaltiokehityksen edistämiseksi Venäjällä ja
pyrkiä hyödyntämään
Venäjän taloudellisen kehityksen tarjoamat mahdollisuudet.
Valiokunta korosti lausumassaan, että Venäjä-osaamista
Suomessa tulee vahvistaa ja yhteistyötä eri hallinnonalojen,
elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan välillä kehittää. Valiokunta
pitää Venäjä-politiikan kehittämistä pysyvänä haasteena
ja katsoo, että kertomuksessa on syytä tehdä jatkossakin
selkoa tähän lausumaan liittyvistä toimenpiteistä.
Terrorismin ennaltaehkäisy.
Hallituksen esitykseen HE 81/2007 vp liitetty
eduskunnan lausuma edellytti hallituksen selvittävän,
ovatko rikoslainsäädäntöön
nykyisin sisältyvät valmistelutyyppisiä tekoja
koskevat rangaistussäännökset johdonmukaisia
ja vastaavatko ne riittävästi vakavien rikosten
torjunnan asettamia vaatimuksia. Oikeusministeriö on antanut
17.3.2008 eduskunnan lakivaliokunnalle lausunnon ryöstön
valmistelun säätämistä rangaistavaksi
koskevasta lakialoitteesta (LA 124/2007 vp).
Oikeusministeriö on pitänyt tarpeellisena odottaa maaliskuun
lopussa 2009 annettavaa poliisi-, pakkokeino- ja esitutkintalain
kokonaisuudistusraporttia, ennen kuin lausumaa koskevan asian valmistelua
jatketaan. Valiokunta katsoo, että kertomuksessa on syytä jatkossakin
tehdä selkoa tähän lausumaan liittyvistä toimenpiteistä.
Hallituksen Itämeri-politiikka.
Eduskunta hyväksyi 24.10.2007 ulkoasiainvaliokunnan
mietinnön (UaVM 7/2007 vp)
mukaisen kannanoton, jonka mukaan eduskunta edellyttää valtioneuvostolta
selontekoa Itämeri-politiikasta vuoden 2008 aikana. Valtioneuvosto
antoi selonteon eduskunnalle 10.6.2009. Valiokunta katsoo, että lausuman
johdosta suoritetut, kertomuksessa selostetut toimenpiteet ovat
riittäviä. Kertomuksessa on syytä jatkossakin
tehdä selkoa tähän lausumaan liittyvistä toimenpiteistä.
Humanitaaristen järjestöjen toimintaedellytysten
turvaaminen.
Käsitellessään hallituksen toimenpidekertomusta
vuodelta 2006 ulkoasiainvaliokunta piti kysymystä humanitaaristen
järjestöjen toimintaedellytyksistä tärkeänä ja
pyysi, että valtioneuvosto antaisi asiaa koskevan selvityksen
ulkoasiainvaliokunnalle. Valiokunta katsoo, että lausuman
johdosta annettu ulkoasiainministeriön selvitys (UTP
21/2008 vp) on riittävä ja
että lausuma on käynyt tarpeettomaksi.
Afganistanin tilanne.
Käsitellessään hallituksen toimenpidekertomusta
vuodelta 2006 ulkoasiainvaliokunta katsoi, että Afganistanin
tilanne edellyttää kokonaisvaltaista tarkastelua,
ja pyysi valtioneuvostoa antamaan asiaa koskevan selvityksen ulkoasiainvaliokunnalle
tai, jos valtioneuvosto niin harkitsee, selonteon eduskunnalle.
Selvitys Suomen tuesta Afganistanin vakauttamiselle annettiin eduskunnalle
20.12.2007. Ulkoasiainvaliokunta esitti lausuntonaan, että valtioneuvosto
laatii kokonaisvaltaisen kriisinhallintastrategian ja Afganistania
koskevan toimintaohjelman (UaVL 1/2008 vp),
joiden valmistelut käynnistettiin kertomusvuoden aikana.
Valiokunta katsoo, että lausuman johdosta suoritetut, kertomuksessa
selostetut toimenpiteet ovat riittäviä. Kertomuksessa
on syytä tehdä jatkossakin selkoa tähän
lausumaan liittyvistä toimenpiteistä.
Suomen osallistuminen sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan
2008, ilmakuljetushanke SAC:n nykyvaihe ja Naton NRF-konseptin uudistaminen.
Ulkoasiainvaliokunta edellytti valtioneuvoston selonteon VNS
2/2007 vp johdosta selvitystä Suomen
osallistumisesta sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan vuonna
2008, selvitystä strategisen ilmakuljetushankkeen (Strategic
Airlift Capability — SAC) nykyvaiheesta ja selvitystä Naton
NRF (NATO Response Force) -konseptin uudistamisesta. Valiokunta
katsoo, että lausuman johdosta suoritetut, kertomuksessa
selostetut toimenpiteet ovat riittävät. Kertomuksessa
on syytä jatkossakin tehdä selkoa Suomen osallistumisesta
sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan sekä Naton NRF-konseptin
kehityksestä. SAC:n muututtua vuonna 2008 toimivaksi ohjelmaksi
lausuma on käynyt sen osalta tarpeettomaksi.
Kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö; kehitysyhteistyökertomuksen
laadinta.
Eduskunta hyväksyi 27.11.2008 ulkoasiainvaliokunnan
mietinnön mukaisen kannanoton, jonka mukaan eduskunta edellyttää valtioneuvostolta
vuosittaista selvitystä Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan linjausten
toimeenpanosta mukaan lukien ruokaturvan vahvistaminen. Valtioneuvosto
päätti 18.12.2008 ryhtyä lausumasta aiheutuviin
toimenpiteisiin ja sisällyttää kehityspolitiikkaa
ja kehitysyhteistyötä käsittelevään
kertomukseen kulloinkin ajankohtaisten teemojen, kuten ruokakriisin,
toimeenpanoa koskevan kuvauksen. Valiokunta katsoo, että lausuman
johdosta suoritetut, kertomuksessa selostetut toimenpiteet ovat
riittäviä ja että lausuma on käynyt
tarpeettomaksi.
Kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö; kehitysyhteistyömäärärahat.
Käsitellessään hallituksen toimenpidekertomusta
vuodelta 2007 ulkoasiainvaliokunta esitti kannanottonaan,
että euromääräisten lisäysten
ohella hallitus sitoutuu yksiselitteisesti täyttämään
0,51 prosentin kehitysyhteistyömäärärahatavoitteen
vuonna 2010 tarvittaessa lisäämällä kehitysyhteistyömäärärahoja.
Hallitus on vahvistanut Suomen sitoutuneen EU:n yhteiseen tavoitteeseen
nostaa julkinen kehitysrahoitus 0,51 prosenttiin BKTL:stä vuoteen
2010 mennessä. Valiokunta katsoo, että kertomuksessa
on syytä jatkossakin tehdä selkoa tähän
lausumaan liittyvistä toimenpiteistä.