Perustelut
Hallituksen esityksellä on saatettu eduskunnan hyväksyttäviksi
kolme erillistä, mutta toisistaan riippuvaa sopimusta eli
sopimus Euroopan unionin
käyttöön asetettujen joukkojen ja esikuntien asemasta
(ns. EU SOFA), sitä täydentävä korvausvaatimuksista
luopumista EU:n jäsenvaltioiden välillä EU:n
kriisinhallintaoperaatioiden yhteydessä koskeva sopimus
sekä kolmantena Naton rauhankumppanuudessa mukana
olevien valtioiden välillä joukkojen asemasta
tehdyn sopimuksen (ns. PfP SOFA) toinen lisäpöytäkirja.
Suomi on hyväksynyt varsinaisen PfP SOFA -sopimuksen
vuonna 1997 (SopS 64—65/1997). Lisäksi
eduskunnan hyväksyttäväksi annetaan EU
SOFAn 17 artiklaan kohdistuvan selityksen antaminen sekä Suomen
Pfp SOFAan aiemmin antamaa selitystä koskevan viittauksen tekeminen.
Näiden selitysten tarkoituksena on vahvistaa ja selventää,
että lähettäjävaltion tuomioistuinten
oikeus käyttää tuomiovaltaa Suomen alueella
on poissuljettu.
Valiokunta korostaa, että osallistuminen kansainväliseen
kriisinhallintaan on oleellinen osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa.
Kokemukset kriisinhallinnasta ovat olleet hyviä, ja osallistuminen
on myös puolustusvoimien valmiuksien kehittämisen
kannalta tärkeää. Käsiteltävinä olevat
sopimukset pyrkivät tehostamaan EU:n kriisinhallinnan ja
Naton rauhankumppanuuden toimeenpanoa sekä yhteistyötä sopimuspuolten
välillä, ja ulkoasiainvaliokunta pitää esitystä perusteltuna
ja tarpeellisena.
Turvallisuusuhkien globalisoituessa EU:n kriisinhallinnan voimavarojen
vahvistaminen ja itsenäisen toimintakyvyn saavuttaminen
kriisinhallinnassa on yhä tärkeämpää.
Kriisinhallintakyvyn kehittäminen lisää osaltaan
myös unionin ulkopolitiikan uskottavuutta. Valiokunta katsoo,
että Suomen tulee osallistua aktiivisesti EU:n kriisinhallinnan
kehittämiseen.
Euroopan unionin jäsenvaltiot päättivät
Helsingissä 1999 perustaa pysyvät poliittiset
ja sotilaalliset rakenteet osana unionin konfliktienesto- ja kriisinhallintatehtävien
toimeenpanoa. Tarkoituksena oli vahvistaa EU:n itsenäisiä sotilaallisia
kriisinhallintaoperaatioita ilman tukeutumista Naton johto- ja komentorakenteisiin.
Näihin
voimavaroihin kuuluu pääsihteerin alaisuudessa
toimiva monikansallinen sotilasesikunta (EUSE), jonka pääasiallisena
tehtävänä on tilannearviointi, varhaisvaroitus
ja strateginen suunnittelu. Esikunta laatii unionin sotilaskomitean
ohjauksessa erilaisia kriisinhallinnassa tai harjoituksissa tarvittavia
välineitä ja valmiuksia. Esikunnassa toimii tällä hetkellä noin
150 henkeä, ja määrä kasvanee
kuluvana vuonna lähelle 200 henkeä, kun siviili-
ja sotilasyksikköä laajennetaan.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että EUSE:n palvelukseen siirretty henkilöstö voi
suorittaa tehtävänsä riippumattomasti,
ilman että jäsenvaltiot tai kolmannet valtiot
voivat puuttua heidän yksittäisiin toimiinsa.
Käsiteltävänä olevalla EU SOFA
-sopimuksella luodaan tähän edellytykset määrittelemällä henkilöstön
asema jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella
ja myöntämällä henkilöstölle
heidän tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat
erioikeudet ja vapaudet.
EU SOFA -sopimus vastaa sisällöltään
pitkälle edellä mainittua Suomen vuonna 1997 hyväksymää PfP
SOFA -sopimusta. EU SOFA sisältää määräyksiä henkilöstön
oikeudellisesta koskemattomuudesta virantoimituksessa, rikos- lainkäyttö-
ja kurinpitovaltaa koskevan toimivallan jakautumisesta, vahingonkorvausvaatimuksista
luopumisesta sekä tietyistä hallinnollisista ja
prosessuaalisista pakkokeinoista ja turvaamistoimenpiteistä.
Lakivaliokunta totesi lausunnossaan, että sopimusmääräykset
sisältävät selkeitä poikkeuksia
Suomen viranomaisten siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta
lainkäyttö- ja tuomiovallasta. Yhtyen puolustus-
ja lakivaliokuntien kantaan ulkoasiainvaliokunta pitää Euroopan
unionin oman sopimusjärjestelmän luomista perusteltuna.
Lakivaliokunta on lausunnossaan (LaVL 3/2005
vp) kiinnittänyt huomiota siihen, että EU SOFAn
12 artikla koskee poliisioikeuksien käyttämistä leireissä,
laitoksissa, esikunnissa ja muissa tiloissa sekä myös
niiden ulkopuolella. Artiklan 1 kappale jättää lakivaliokunnan
mukaan tulkinnanvaraiseksi, kenellä on oikeus käyttää poliisin
valtuuksia lähettäjävaltion tiloissa
oleviin muihin kuin lähetettyihin joukkoihin kuuluviin
henkilöihin. Perustuslakivaliokunta on todennut (PeVL
16/2005 vp), että lähettäjävaltion
valtuudet on sopimuksessa rajattu alueellisesti lähettäjävaltion
yksikköjen hallussa oleviin tiloihin ja aineellisesti toimenpiteisiin,
jotka ovat tarpeellisia järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämiseksi näissä tiloissa.
Lähettäjävaltion poliisilla on toimivaltaa
toimia ainoastaan sikäli, kuin sellainen oikeus sopimuksella nimenomaisesti
annetaan. Muilta osin poliisin valtuudet kuuluvat vastaanottajavaltion
poliisille. Saamansa selvityksen perusteella ulkoasiainvaliokunta
katsoo, että oikeus käyttää poliisin valtuuksia
lähettäjävaltion tiloissa mahdollisesti
oleviin muihin kuin lähetettyihin joukkoihin kuuluviin
henkilöihin kuuluu vastaanottajavaltion poliisille.
Valiokunta toteaa lisäksi, että kriisinhallintaoperaatioiden
ja harjoitusten tai koulutuksen järjestämisestä sovitaan
tavanomaisesti kyseistä operaatiota tai harjoitusta koskevalla
asiakirjalla, joka tehdään yleensä ns.
Memorandum of Understanding (MoU) -asiakirjana. Tällaisessa asiakirjassa
voidaan tarvittaessa sopia EU SOFAn täytäntöönpanoon
liittyvistä yksityiskohdista. Sopimusta tehtäessä tulisi
siten tarpeen mukaan varmistua lähettäjävaltion
poliisin valtuuksien pysymisestä 12 artiklan 1 kappaleen määräämissä rajoissa.
Perustuslakivaliokunnan kannan (PeVL 16/2005 vp)
mukaan tällainen järjestely ei ole ongelmallinen
perustuslain täysivaltaisuussäännösten
kannalta.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan EU SOFAn 12 artiklan
2 kappaleen määräys lähettäjävaltion
poliisitoiminnasta sen yksikköjen hallussa olevien tilojen
ulkopuolella ei ole ongelmallinen perustuslain näkökulmasta.
Toiminta on määräyksessä sidottu
vastaanottajavaltion viranomaisen myötävaikutukseen
ja rajattu siihen, mikä on tarpeen kurin ja järjestyksen
ylläpitämiseksi lähettäjävaltion
yksiköiden henkilöstön keskuudessa.
Viitaten perustuslaki- ja lakivaliokunnan kantoihin ulkoasiainvaliokunta
pitää perusteltuna, että Suomi antaa
Ruotsin ja Itävallan tavoin sopimuksen hyväksymisen
yhteydessä selityksen, jonka mukaan Suomi ei tulkitse EU
SOFAn 17 artiklan tarkoittavan lähettäjävaltion
tuomioistuinten oikeutta käyttää tuomiovaltaa
Suomen alueella. Valiokunta pitää niinikään
perusteltuna, että Suomi sitoutuessaan toiseen lisäpöytäkirjaan
viittaa Pfp SOFAn ratifioinnin yhteydessä antamaansa NATO
SOFAn VII artiklaan kohdistuvaan tuomiovaltaa koskevaan selitykseen.
Korvausvaatimuksista luopumisesta Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioiden
yhteydessä tehdyssä sopimuksessa määritellään
säännöt, joita sovelletaan, kun jäsenvaltioiden
väliset korvausvaatimukset johtuvat aavalla merellä tai
kolmannen maan alueella tehdystä teosta.
PfP SOFAn toisen lisäpöytäkirjan
mukaan sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan keskinäisissä suhteissaan
Pariisissa vuonna 1952 kansainvälisten sotilasesikuntien
asemasta tehtyä pöytäkirjaa tarvittavin
mukautuksin. Saadun selvityksen perusteella toisen lisäpöytäkirjan
hyväksyminen selkeyttää erityisesti Suomen
Naton esikunnissa toimivien yhteysupseerien asemaa. Pöytäkirjalla
on merkitystä myös sopimuspuolten kriisinhallintaharjoituksissa
ja tilanteissa, joissa EU:n kriisinhallintaoperaatioissa käytetään
Naton voimavaroja.
Hyväksymisestä ja lakiehdotuksista päättäminen
Esityksen sisältämät sopimukset ja
toisen lisäpöytäkirjan hyväksyminen
voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan (PeVL 16/2005
vp) päättää äänten
enemmistöllä. Samoin äänten
enemmistöllä päätetään
eduskunnan suostumuksesta EU SOFAn 17 artiklaan kohdistuvan selityksen antamiseen
sekä Suomen Pfp SOFAan aiemmin antamaa selitystä koskevan
viittauksen tekemiseen.
Perustuslakivaliokunnan mukaan velvoitteiden määräykset
eivät ole ongelmallisia perustuslain kannalta eikä lakiehdotuksista
ole huomautettavaa perustuslain näkökulmasta,
joten lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.