Perustelut
1. Johdanto
Käsittelyssä oleva vuosikertomus on ensimmäinen
laatuaan. Ulkoasiainvaliokunta on arvioinut kertomusmenettelyn uudistamista
lausunnossaan (UaVL 9/2013 vp) ja korostaa
tässä yhteydessä vielä tarvetta
kehittää kertomuksen sisältöä ja
kertomukseen liittyvää lausumaprosessia, jotta
ne vastaisivat parlamentaariselle valvonnalle asetettuja vaatimuksia.
Ulkoasiainvaliokunta pitää aseriisuntaa ja
-valvontaa keskeisenä osana turvallisuuspolitiikkaa ja
keskittyy (viimeisessä) kertomusmietinnössään
tähän ajankohtaiseen aiheeseen. Valiokunta pitää tärkeänä,
että yhteistyötä asevalvonnassa kehitetään
niin, että valvonta vaikuttaisi vakauttavasti myös
uudenlaisen sodankäynnin ja aseteknologian aikakaudella.
Teknologian nopea kehitys ja saman teknologian soveltuminen
sekä siviili- että sotilastarkoituksiin ovat vaikeuttaneet
asevalvontaa ja muuttaneet sen luonnetta. Kyberturvallisuuteen ja
autonomisiin aseisiin liittyy myös uudenlaisia eettisiä ja
humanitaarisia kysymyksiä sodankäynnin siirtyessä osittain
tietokoneiden ääreen tai robottien toteuttamaksi.
Ydinaseiden kehittäminen ja niiden käyttö osoittavat,
että aseteknologian kehittämisen seurauksia tai
ongelmia on vaikea ennakoida. Monipuolinen ja avoin keskustelu aseteknologian
ja sodankäyntimenetelmien kehityksestä on tärkeää ja
edesauttaa kansalaisten tietoisuuden lisäämistä mm.
kyberturvallisuudesta.
Asevarusteluun ja asevalvontaan liittyvät kysymykset
ovat saaneet osakseen kasvavaa huomiota Ukrainan kriisin myötä.
Ulkoasiainvaliokunta huomauttaa, että Venäjän
toiminta Ukrainan kriisiin yhteydessä ja Krimin kansainvälisen
oikeuden vastainen liittäminen Venäjään muuttaa
Euroopan turvallisuustilannetta ja vaikuttaa oleellisesti kansainvälisen
järjestelmän toimintaan. Asevoimien suorituskykyjä tarkastellaan
muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa tarkemmin myös
voimapolitiikan näkökulmasta. Ukrainan tapahtumat
vaikuttavat koko Euroopan turvallisuuteen vielä pitkään. Venäjä on
politiikallaan eristämässä itseään
kansainvälisestä yhteisöstä,
ja sillä arvioidaan olevan merkitystä myös
aseriisuntaan ja -valvontaan. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi arvioi muuttuneen tilanteen vaikutuksia Euroopan turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaan ja sen seurauksia Suomelle.
2. Aseriisunnan ja -valvonnan tilannekatsaus
Aseriisunnassa ja -valvonnassa edistyttiin merkittävästi
kylmän sodan päätyttyä, mutta
kansainvälisten suhteiden kiristyessä kehitys
on hidastunut. Neuvotteluissa kehittyvien maiden ryhmä esiintyy
yhtenäisemmin ja kansalaisyhteiskunnan rooli on vahvistunut.
Järjestöjen rooli oli merkittävä esimerkiksi
Ottawan jalkaväkimiinasopimuksen ja Oslon rypäleasesopimuksen
aikaansaamisessa. Ottawan sopimuksessa on tällä hetkellä 161
jäsentä, ja muun muassa Yhdysvallat ja Venäjä ovat
edelleen sopimuksen ulkopuolella.
Aseriisunnan yhtenä tavoitteena on ollut rajoittaa
tai kieltää tiettyjä aselajeja niiden
aiheuttamien humanitaaristen seurausten vuoksi. Kansainvälisen
asekauppasopimuksen (ATT) hyväksyminen on esimerkki tästä lähestymistavasta. Sopimus
sääntelee ensimmäistä kertaa
maailmanlaajuisesti tavanomaisten aseiden kauppaa. Neuvotteluprosessi
vahvisti YK:n asemaa aseriisunnassa. Suomi ratifioi sopimuksen 2.4.2014. Myös
rypäleasesopimus kuuluu tähän ryhmään. Suomi
ei ole sopimuksen jäsen, mutta saadun selvityksen mukaan
Suomi ei ole sopimuksen voimaantulon jälkeen hankkinut
sopimuksen kieltämiä rypäleaseita. Hallitusohjelman
mukaan Suomen kantaa rypäleasesopimukseen arvioidaan vuosittain.
2.1. Joukkotuhoaseet
Ydinaseiden käytöllä olisi katastrofaaliset
humanitaariset seuraukset, ja niiden leviämistä on yritetty
rajoittaa monin tavoin. Ydinaseettomia vyöhykkeitä on
onnistuttu luomaan muun muassa Etelämannerta, merenpohjaa
ja ulkoavaruutta koskien. Täydellinen ydinkoekieltosopimus
ei ole vielä voimassa, mutta asiantuntijoiden mukaan on
todennäköistä, etteivät viisi
virallista ydinasevaltiota tee uusia ydinkokeita.
Yhdysvallat ja Venäjä ovat kahdenvälisin
sopimuksin vähentäneet strategisia ydinaseitaan noin
85 prosenttia. Taktisista ydinaseista ei ole neuvoteltu, eivätkä neuvottelujen
tulevaisuudennäkymät ole hyvät. Ydinaseriisunnan
mittavan saavutuksen eli INF-sopimuksen (sopimuksella hävitettiin
keskipitkänmatkan ohjukset, ns. Euro-ohjukset) tulevaisuus
on epävarma. Yhdysvaltain ja Venäjän
kahdenvälisten rajoitustoimien jatkaminen on erittäin
vaikeaa Naton ohjuspuolustukseen liittyvien erimielisyyksien vuoksi.
Ydinsulkusopimuksen (NPT) tarkastelukonferenssin onnistuminen
(2010), Venäjän ja Yhdysvaltain välisen
uuden START-sopimuksen voimaantulo vuonna 2011 sekä Yhdysvaltain
aktivoituminen ydinaseiden leviämisen estämiseksi
antavat toivoa yhteistyöstä joukkotuhoaseiden
osalta. Edistys Iranin ydinohjelmaa koskevissa neuvotteluissa on
niin ikään myönteinen kehityssuunta.
On kuitenkin muistettava, että NPT:n heikkous on, että Intia,
Israel ja Pakistan ovat sopimuksen ulkopuolella ja Pohjois-Korea on
irtautunut sopimuksesta.
Arvioiden mukaan ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden leviämisen
riski on kasvanut Ukrainan kriisin myötä. Venäjä rikkoi
toiminnallaan ns. Budapestin sopimusta, jolla Venäjä, Yhdysvallat
ja Iso-Britannia lupasivat vuonna 1994 turvatakuut Ukrainalle, kun
se luopui alueellaan olleista (neuvostoliittolaisista) ydinaseista.
Vielä on vaikea arvioida, miten tämä ydinaseiden
leviämisen estämiseen oleellisesti liittyvän
turvatakuun vesittäminen vaikuttaa ydinaseita havittelevien
valtioiden sitoutumiseen ja uskoon neuvottelupohjaisiin ratkaisuihin.
Lisäksi on muistettava, että terroristijärjestöillä tai
muilla toimijoilla ei ole samanlaisia pidäkkeitä kuin
valtioilla. Toiminta ydinmateriaalien turvaamiseksi ja ydinaseteknologian
leviämisen estämiseksi on edelleen keskeistä.
Yhdysvaltojen puolustusministeriön tiedeneuvoston tuoreen
raportinThe Assessment of Nuclear Treaty Monitoring and Verification
Technologies, www.acq.osd.mil mukaan valvonnassa on monia puutteita
ja sen kehittämistä on jatkettava mm. parantamalla
todentamis- ja havaitsemiskykyä.
Kemiallisten aseiden kieltosopimus on lähes universaali
(jäseniä on 190). Kemiallisten aseiden osalta
merkittävä edistysaskel on kansainvälinen
yhteistyö Syyrian kemiallisten aseiden hävittämiseksi.
Vaikein vaihe Syyrian kemiallisten aseiden hävittämistoiminnassa
on arvioiden mukaan kuitenkin vielä edessä. Syyrian
liittyminen kieltosopimukseen luo paineita myös Israelin
ja Egyptin liittymiselle.
2.2. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ)
Tavanomaisia aseita Euroopassa rajoittavan sopimuksen (TAE)
yhtenä tärkeänä tavoitteena
oli vaikeuttaa massiivisen yllätyshyökkäyksen mahdollisuutta.
Venäjä päätti jäädyttää sopimuksen
soveltamisen joulukuussa 2007, koska se katsoi sopimuksen olevan
sille epäedullinen. TAE - sopimus on käytännössä umpikujassa,
ja sitä pyritään uudistamaan, ja keskusteluissa
on esitetty mm. sotilaallisten suorituskykyjen muutoksen ja joukkojen
liikuteltavuuden liittämistä sopimukseen.
Euroopan turvallisuuden perusasiakirja (Pariisi 1990 ja Wienin
asiakirja 1994) on toiminut pääsääntöisesti
hyvin. Asiakirjan mukaan ETYJ- maat joutuvat tekemään
melko yksityiskohtaisia ilmoituksia asevoimista ja sotilaskalustosta.
Sotaharjoituksiin osallistuville joukoille on määrätty
enimmäisvahvuus, ja harjoituksiin on kutsuttava jäsenmaiden
tarkkailijoita. Jäsenmaan on oltava valmis vastaamaan tarkastuspyyntöihin.
Sopimusta pyritään uudistamaan muun muassa sotilastiedonvaihdon
laajentamisella, valvonnan ulottamisella merelliseen toimintaan ja
suuriin joukkojensiirtoihin.
Avoin taivas- sopimuksella (1992) pyritään lisäämään
avoimuutta ja luottamusta lisääviä toimia
asevalvonnassa. Kuvauslentojen aineisto on erittäin merkittävää asejärjestelmien
todentamisessa asevalvonnassa. Aineistoa voidaan käyttää myös
konfliktien ehkäisemisessä ja kriisinhallinnassa.
Sopimusta pyritään ajantasaistamaan digitalisoimalla
kuvausjärjestelmät.
ETYJin puitteissa sovittiin ensimmäistä kertaa
alueellisesti myös kyberturvallisuuteen liittyvistä luottamusta
lisäävistä toimista (2013). Nyt keskustellaan
siitä, millä tavalla yhteistyötä voidaan
jatkossa syventää.
ETYJin toimintakykyä kuvastaa tarkkailutehtävän
aloittaminen Ukrainan kriisin yhteydessä. Tämä on
toistaiseksi ainoa myönteinen kehitys tilanteen vakauttamiseksi.
Samalla myös Venäjä on saatu mukaan kansainvälisen
yhteisön toimintaan. ETYJillä on Ukrainassa myös
muita vakautta ja rauhaa edistäviä hankkeita,
ja se valmistautuu toukokuussa pidettävien presidentinvaalien
tarkkailuun. Valiokunta pitää tärkeänä, että ETYJ
ja Euroopan neuvosto tekevät tiivistä yhteistyötä Ukrainassa.
2.3. Venäjän puolustusvoimien uudistaminen
Puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen on
Venäjän presidentti Putinin keskeinen prioriteetti.
Sotilasasiantuntijat pitävät asevoimien reformia
välttämättömänä.
Meneillään oleva reformi aloitettiin Georgian
sodan kokemusten johdosta. Tavoitteena on asevoimien nopean taisteluvalmiuden
ja liikkuvuuden parantaminen sekä varustaminen. Myös
kyberturvallisuutta vahvistetaan entisestään.
Venäjän luoteiset osat kuuluvat maan strategiseen
ydinalueeseen, ja alueella toimivien joukkojen suorituskyvyn kehittäminen
on asevoimien uudistamisen painopisteitä. Huomionarvoisia
ovat toimenpiteet täsmäaseiden määrän
lisäämiseksi ja maavoimien ilmatulenjohtokyvyn kehittämiseksi.
Tykistöohjusten määrä Läntisen sotilaspiirin
alueella tulee todennäköisesti kasvamaan yhtenä vastatoimenpiteenä Naton
ohjustorjuntakyvyn kehittämiselle.
Arvioiden mukaan asevoimareformin sotilaalliset tavoitteet ovat
alkaneet yhä selkeämmin mukailla geopoliittisia
tavoitteita. Saadun selvityksen mukaan Itämeren alueella
ja Pohjoisella Jäämerellä Venäjän
asevoimien asteittainen uudistuminen on tosiasia, joka vaikuttaa alueen
muiden valtioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Uudistuksiin on suunniteltu käytettäväksi noin
500 mrd. euroa vuoteen 2020 mennessä. Puolustusmenojen
osuus noussee määrällisesti noin 15 prosenttiin
budjetista ja lähes 4 prosenttiin bruttokansantulosta.
Uudistus ei saadun selvityksen mukaan ole kaikilta osiltaan edennyt odotetulla
tavalla, ja sen tavoitteet toteutuvat arvioiden mukaan vain osittain
muun muassa korruption takia. On kuitenkin huomattava, että asiantuntijoiden
mukaan uudistuksen tuloksia oli nähtävissä jo
Ukrainan/Krimin kriisin yhteydessä. Hitaan talouskasvun
pitkittyminen tai mahdollinen syveneminen vaikuttaisi suurella todennäköisyydellä
puolustusreformia
hidastavasti.
3. Teknologian kehityksen merkitys ja haasteet asevalvonnassa
Markkinoille tulee uusia teknisesti kehittyneitä asejärjestelmiä,
joita olemassa olevat sopimukset eivät kata. Esimerkkejä ovat
autonomisiin päätöksiin kykenevät
taistelurobotit sekä elektroshokkeihin tai akustisiin ominaisuuksiin
perustuvat aseet. Turvallisuussyihin perustuva teknologian salaaminen
viivästyttää tai jopa estää keskustelun
uusien asejärjestelmien valvonnasta kansainvälisesti.
Ohjuspuolustus on esimerkki teknologian kehityksen merkityksestä.
Vihollisen ilmatilassa toimiminen on erittäin vaikeaa muille
kuin häivelentokoneille (stealth). Korkeiden tuotantokustannusten
vuoksi häivelentokoneiden valmistus on jäänyt
pieneksi, mutta häivetekniikkaa sovelletaan yleisesti mm.
miehittämättömien lentokoneiden, risteilyohjusten
ja merivoimien alusten valmistuksessa.
Satelliittinavigoinnin (GPS ja vastaavat järjestelmät)
myötä aseiden, ml. ohjukset, ohjaus tarkentuu
entisestään ja vähentää kustannuksia. Ohjusten
GPS-osumatarkkuuden kehityksellä arvioidaan olevan vaikutus
etenkin ilmavoimien (vähenevään) merkitykseen
monessa maassa. Taktisten ballististen ohjusten torjunta on helpompaa,
ja Israelilla on jo toimiva ohjustorjuntajärjestelmän
ballististen ohjusten uhkaa vastaan.
Kemian ja biologian alalla luodaan uusia aineita, joita ei tunnettu
neuvoteltaessa kemiallisen tai biologisen aseen kieltosopimuksista.
Uusien aineiden saaminen sopimusten piiriin on erittäin
vaikeaa. Erityisesti käytössä olevien
ns. inkapasitoivien (lamaannuttavien) kemiallisten aineiden käytön
säätelyn edistämisestä tulisi keskustella
esimerkiksi OPCW:ssa. Tarkastusten painopisteen siirtämisestä teollisuuden
tuotantolaitoksiin, joissa on periaatteessa mahdollista valmistaa
nopeasti suuria määriä joukkotuhoaseita,
ei ole yksimielisyyttä useiden kehittyvien maiden vastustaessa
aloitetta. Synteettinen biologia on saadun selvityksen mukaan tieteenala,
joka kasvaa nopeasti ja mahdollistaa uusien komponenttien tuotannon.
Lisäksi on huomattava, että useat sotilasorganisaatiot
tukevat lääketeollisuutta, mikä mahdollistaa
tutkimustulosten käytön myös (ei-toivottuihin)
sotilaallisiin tarkoituksiin.
3.1. Uuden teknologian aseet ja kansainvälinen oikeus
Aseteknologian kehitys asettaa uusia vaatimuksia humanitaarisen
oikeuden soveltamiselle. Kansainvälisen oikeuden mukaan
kaikkien aseiden käytön yhteydessä tulee
kyetä erottelemaan taistelijat siviileistä sekä arvioimaan,
mikä vaikutus aseen käytöllä olisi
siviiliväestölle sekä siviilikohteille.
Uuden teknologian myötä ”taistelijan” anonymiteetti
säilyy ja vastuutahojen määrittely on
haastavaa. Kyberhyökkäysten (määritelmästä ei
ole yhteisymmärrystä) yksi tavoite on, että operaation
toteuttajaa ei voida todentaa. Autonomisten aseiden osalta vastuun määrittäminen
on vaikeaa, jos keinoälyllä varustettu robotti
syyllistyy sotarikoksiin.
Kuulemisten perusteella ei ole selvää, miten Suomessa
toimeenpannaan velvoite tutkia uusien aseiden käytön
laillisuus Geneven I lisäpöytäkirjan
36 artiklan mukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä,
että se saa selvityksen, miten Suomi toimeenpanee uusien
aseiden laillisuusarvioinnin.Katso ICRC:n opas: A Guide to
the Legal Review of New Weapons, Means and Methods of Warfare; Measures
to Implement Article 36 of Additional Protocol I of 1977.
Valiokunta katsoo, että Suomen tulee osallistua
aktiivisesti sodankäynnin uuden teknologian humanitaarisia
seurauksia koskevaan keskusteluun.
3.2. Miehittämättömät lennokit
ja muut kauko-ohjattavat aseet
Lennokit ovat esimerkki, miten suhteellisesti pieni teknologinen
kehitys on muuttanut sodankäyntiä merkittävällä tavalla.
Lennokkien autonomisia toimintoja kehitetään edelleen
mm. käyttötarkoitusten muuttuessa ja kustannussyistä.
Lennokkien käyttö on mahdollistanut uudenlaisen
tiedonkeruun. On muistettava, että lennokeilla on merkittäviä myönteisiä mahdollisuuksia
siviilipuolen teknologian kehittämisessä mm. maanviljelyssä ja
rajavalvonnassa.
Humanitaarinen oikeus ei kiellä lennokkien käyttöä aseina.
Saadun selvityksen mukaan joissain taistelutilanteissa täsmäasein
aseistettujen lennokkien käyttö saattaa olla jopa
perustellumpaa, koska lennokkien käyttö mahdollistaa
rajoitetumman ja tarkemman tulenkäytön. Miehittämättömien
lennokkien käytön seurauksista ja vaikutuksista
on niukasti luotettavaa tietoa. Lennokkien käyttöön
liittyy kiistanalaisia kansainvälisoikeudellisia kysymyksiä,
erityisesti jos niitä käytetään
aseellisen selkkauksen ulkopuolella. Tällöin humanitaarinen
oikeus ei sovellu, mutta on korostettava, että silloin
tappavaa voimankäyttöä sääntelevät
kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet.
3.3. Autonomiset aseet
Autonomiset aseet eroavat automaattisista aseista siten, että aseet
kykenevät itse keinoälyn avulla oppimaan ja muuttamaan
toimintatapojaan. Autonomisten aseiden kehityksessä nähdään merkittäviä taloudellisia
mahdollisuuksia. Autonomisia aseita ei ole vielä käytetty
taistelukentällä, mutta ne ovat herättäneet
paljon keskustelua. Aseiden käyttöön
ja kansainväliseen oikeuteen liittyvistä kysymyksistä tulisi
käydä mahdollisimman laajaa ja avointa keskustelua
ennen kuin kyseistä teknologiaa tuodaan taistelukentälle.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että TAE-sopimuksen puitteissa näiden aseiden
käyttöön liittyvistä haasteista
on tarkoitus keskustella toukokuussa 2014 Genevessä.
3.4. Kyberturvallisuus — kyberaseet
Yhteiskunnan riippuvuus kyberympäristöstä lisääntyy
ja haavoittuvaisuus kasvaa. Saadun selvityksen mukaan erityisen
tärkeää olisi asettaa kriittisen infrastruktuurin
suojaamiselle tietyt minimivaatimukset ja vahvistaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä
(resilienssi),
koska täydellistä suojaa ei voida luoda. Ulkoasiainvaliokunta
korostaa aiempaan tapaan (UaVM 1/2013 vp),
että kyberturvallisuuden tulee olla lähivuosien
yksi keskeisistä turvallisuuspoliittisista painopisteistä uhkan
vakavuus huomioon ottaen. Ulkoasiainvaliokunta seuraa aktiivisesti
kyberturvallisuusstrategian toimeenpanoa ja edellyttää saavansa
asiasta säännönmukaisia selvityksiä (UaVM
1/2013 vp).
Maaliskuussa valmistunut kyberstrategian toimeenpano-ohjelma
sisältää konkreettisia muutos- ja parannustoimenpiteitä eri
hallinnonaloille. Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että kyberympäristöä voidaan
hyödyntää mm. kilpailukyvyn, tutkimuksen
ja innovaatioiden tukemiseen. Valiokunta pitää tärkeänä,
että strategian toimeenpanossa otetaan huomioon eri toimijoiden,
ml. yritysmaailma ja kansalaisjärjestöt, näkemykset.
Dialogi ja tiedonvaihto valtionhallinnon ja yritysten välillä on
välttämätöntä jo kyberteknologian
omistussuhteet huomioon ottaen.
Valiokunta toistaa kantansa (UaVM 1/2013 vp),
että strategian toimeenpanossa valtioneuvoston tulisi pääministerin
johdolla käyttää poliittista ohjausta
yhtenäisen toiminnan saavuttamiseksi. Valiokunta painottaa
niin kansallisen kuin kansainvälisenkin yhteistyön
välttämättömyyttä kyberturvallisuuden
lisäämiseksi.
Saadun selvityksen mukaan uskottava puolustus edellyttää vahvaa
kyberturvallisuuskykyä, koska kybersota tulee arvioiden
mukaan olemaan vastaisuudessa osa tavanomaista sodankäyntiä.
Ulkoasiainvaliokunta toistaa kantansa (UaVM 1/2013 vp),
että kyberpuolustuskyvyn kehittäminen edellyttää lähtökohtaisesti
myös kyberhyökkäysosaamisen kehittämistä.
Hyökkäysmenetelmien ja ohjelmien tunnistaminen
on välttämätöntä, jotta
voidaan kehittää riittävää puolustuskykyä ja
tietämyksellä on ennalta ehkäiseviä vaikutuksia
häiriöiden ehkäisemiseksi. Valiokunta
pitää tärkeänä, että kehitettäessä Suomen
kyberpuolustuskykyä humanitaarisen oikeuden velvoitteet
otetaan huomioon. Valmiustoiminnan parantamiseksi tulisi selvittää, millaisiin
humanitaarisiin seurauksiin kyberoperaatiot voivat johtaa.
Kyberaseiden valvonta on kehittymätöntä. Valvonta
on ongelmallista, koska aseet/teknologia/ohjelmat
kehittyvät erittäin nopeasti ja ne pidetään
lähtökohtaisesti salassa; tietoa jaetaan esim.
EU-maiden kesken vain rajoitetusti. Lisäksi kyberteknologia
on suurimmaksi osaksi yritysten hallussa. Valvonnan kehittäminen
on kuitenkin tärkeää, joten keskusteluja
ja avoimuutta tulisi edistää. Keskusteltaessa
kyberturvallisuudesta ja valvonnan kehittämisestä on otettava
huomioon perusoikeuksien toteutuminen. Yhteistyöhön
tulisi saada mukaan erityisesti valtiot, joiden kyberosaaminen on
vahvaa, kuten Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Iran,
Israel, Iso-Britannia ja Ranska.
Ulkoasianvaliokunta katsoo, että kyber-aseiden
kilpavarustelun hillitsemiseksi on tärkeää,
että keskusteluja luottamusta lisäävistä toimista
ja avoimuuden lisäämisestä jatketaan
monenvälisissä neuvotteluissa muun muassa ETYJissä,
EU:ssa ja Natossa.
4. Vientivalvonta
Teknologian nopea kehitys ja konsensuspäätösmenettely
ovat haaste kansainväliselle vientivalvonnalle. Saadun
selvityksen mukaan vientivalvonta on aina hieman teknologiakehityksen
jäljessä.
Puolustustarvikkeiden vientiä valvoo puolustusministeriö,
siviiliaseiden sekä patruunoiden vientiä Poliisihallitus
ja kaksikäyttötuotteiden vientiä ulkoasiainministeriö.
Valiokunta katsoo, että tiivis yhteistyö eri viranomaisten
välillä on tärkeää valvonnan
johdonmukaisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi. Viennillä tarkoitetaan pääsääntöisesti
vientiä Euroopan unionin ulkopuolelle; sisämarkkinakaupassa
lupa vaaditaan vain erityisen arkaluonteisille tuotteille. Ennen lupaviranomaisten
käsittelyä hakemukset käsitellään
ulkoasiainministeriön vientivalvontaryhmässä,
joka valmistelee vientilupahakemukseen liittyvän ulko-
ja turvallisuuspoliittisen kannan. On muistettava, että aseilla
on tietyissä tilanteissa legitiimi käyttötarkoitus
valtioiden itsemääräämisoikeuden
puolustamisessa.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että vientivalvonta
on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Vientivalvonnalla voidaan edistää terrorismin
vastaista toimintaa, konfliktien ehkäisyä ja ihmisoikeuksien
kunnioittamista. Ehdottomia esteitä aseiden viennille ovat
YK:n turvallisuusneuvoston tai EU:n asettamat pakotteet. EU:n asevientiä koskevalla
yhteisellä kannalla (2008/944/YUTP) on
pyritty yhdenmukaistamaan EU:n jäsenvaltioiden kolmansiin maihin
suuntautuvan puolustustarvikeviennin lupamenettelyä. Sitoviin
kriteereihin kuuluvat mm. ihmisoikeuksien kunnioittaminen vastaanottajamaassa
ja vietävien aseiden kulkeutuminen muulle kuin lailliselle
loppukäyttäjälle. EU:n yhteisessä kannassa—toisin
kuin asekauppasopimuksessa—ei ole nimenomaista sukupuolittunutta
väkivaltaa koskevaa kriteeriä. Valiokunta katsoo,
että Suomen tulisi toimia niin, että tämä kriteeri
sisällytettäisiin myös EU:n yhteiseen
kantaan, kun kantaa seuraavan kerran tarkastellaan. Sukupuolittuneella
väkivallalla tarkoitetaan tekoa, jonka pääasiallisena
motiivina on sukupuoli. Tällöin vientiä koskevassa
arvioinnissa olisi huomioitava myös se mahdollisuus, että aseita
ja tarvikkeita käytettäisiin törkeään
naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan tai tällaisen
väkivallan edistämiseen.
Valiokunta huomauttaa, että asevientipäätökset
ovat kansallisia päätöksiä,
joten käytännössä täydelliseen
EU:n jäsenvaltioiden viennin yhdenmukaisuuteen ei ole päästy.
Saadun selvityksen mukaan lupakäytäntöihin
kohdistuu erilaista riskiarviointia ja julkisuuskäytännöt
ovat erilaiset, joten viennin kokonaisuuden hahmottaminen ja arviointi
on vaikeaa. Valiokunta pitää Suomen kannalta tärkeänä,
että jäsenmaiden välisiä eroja
pyritään kaventamaan yhteisen turvallisuuspolitiikan
vahvistamiseksi ja yritysten tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi.
4.1. EU:n sisäiset siirrot
Neuvoston puolustusmateriaalisiirtoja koskevan direktiivin (2009/43/EY)
tavoitteena on yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa EU:n sisäisiä puolustustarvikesiirtoja
sisämarkkinaperiaatteiden mukaisesti. Siviilikäyttöön
tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden säännösten
yhdenmukaistamisesta säädetään
ns. räjähdedirektiivissä (93/15/ETY).
Asedirektiivissä (91/477/ETY) ja räjähdedirektiivissä on
luotu EU:n sisäisille siirroille siirtolupajärjestelmä,
jossa lähtövaltion viranomainen antaa siirtoluvan
saatuaan vastaanottajavaltion viranomaiselta ilmoituksen, ettei
siirrolle ole estettä. Suomessa siirtoluvan antamisen edellytyksinä ovat
määrämaan viranomaisen antama suostumus
siirrolle sekä siirto-olosuhteiden turvallisuus. Ampuma-aselaissa
on säädetty lupaviranomaiselle yleinen harkintavalta
luvan antamiselle ("lupa voidaan antaa.."), jolloin
saadun selvityksen mukaan lupahakemus voitaisiin tarvittaessa hylätä ulko-
ja turvallisuuspoliittisista syistä.
4.2. Kaksikäyttötuotteiden valvonta
Kaksikäyttötuotteet ovat ohjelmistoja tai
teknologioita, jotka soveltuvat normaalin siviilikäytön
lisäksi myös sotilaallisiin tarkoituksiin tai joukkotuhoaseiden
kehittämiseen. Kaksikäyttötuotteiden
arvioidaan muodostavan tulevaisuudessa noin 70 % sotateknologiasta.
Vientivalvonnan tavoitteena on joukkotuhoaseiden leviämisen
ja tuotteiden epätoivotun sotilaallisen käytön
estäminen. Yleisimmät Suomesta vietävät
kaksikäyttötuotteet ovat mobiiliverkkoihin liittyvät
tuotteet, taajuusmuuntimet, viranomaisverkot, verkkotyökalut,
venttiilit ja kaasunilmaisimet.
On muistettava, että toimiva vientivalvonta on myös
yritysten ja akateemisten toimijoiden etu, koska vientivalvonnalla
ehkäistään yrityksen tuotteiden joutumista
ei-toivottuun käyttöön.
Tuotteiden valvonnanalaisuudesta päätetään kansainvälisissä vientivalvontajärjestelyissä,
joissa
Suomi on jäsenenä. Wassenaar-ryhmähttp://www.wassenaar.org/ Argentiina,
Australia, Belgia, Bulgaria, Espanja, Etelä-Afrikka, Hollanti, Iso-Britannia,
Irlanti, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Korean tasavalta,
Kreikka, Kroatia, Latvia, Liettua, Luxembourg, Malta, Meksiko, Norja,
Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia,
Suomi, Sveitsi, Tanska, Tsekin tasavalta, Turkki, Unkari, Ukraina,
Uusi-Seelanti, Venäjä, Viro, Yhdysvallat. on viime
aikoina pyrkinyt vahvistamaan kyberturvallisuuden valvontaa. Saadun
selvityksen mukaan myös ihmisoikeusnäkökulma
on lupaharkinnassa saanut aikaisempaa enemmän painoa.
Valvonnanalaisten tuotteiden vientivalvonnassa on otettava huomioon
maiden sisäisen tilanteen ajoittain yllättävä muuttuminen.
Tästä on esimerkkinä arabikevät
sekä Iranin vastaiset pakotteet. Maissa, joissa tieteellisen
ja sotilaallisen tutkimuksen rajat ovat häilyvät,
tulee korkean teknologian vientiä arvioida erittäin
huolellisesti, erityisesti tuotteen loppukäytön
osalta.
Saadun selvityksen mukaan merkittävimmät haasteet
kaksikäyttötuotteiden viennissä ovat kyberturvallisuus
ja haittaohjelmat sekä immateriaalisen teknologian valvonta.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että kyberturvallisuus
on merkittävä vientivalvontakysymys, jossa on
huomioitava yhteiskunnan haavoittuvuus ja tietoturva sekä toisaalta
pyrkimys korkean teknologian ja viennin tukemiseen ja yhteiskunnan
avoimuuteen. Valiokunta pitää tärkeänä,
että lupaviranomaiset käyvät aktiivista
keskustelua yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa,
jotta tiedon/tuotteiden mahdollista käyttöä ei-toivottuihin
tarkoituksiin voidaan ehkäistä.
5. Suomen rooli aseriisunnassa ja -valvonnassa
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että Suomi korostaa jatkossakin monenkeskisiin sopimuksiin
pohjautuvia aserajoituspyrkimyksiä ja osallistuu monenkeskisen
asevalvontajärjestelmän tehostamiseen. EU on Suomelle
tärkeä vaikutuskanava, mutta YK:n merkitystä monenkeskisen asevalvonta-
ja aseriisuntajärjestelmän foorumina tulee vahvistaa.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että asevalvonnan kehittämiseksi
Suomen tulisi olla aktiivisesti mukana ja edistää keskustelua
uusien asejärjestelmien ja kyberaseiden valvontaan liittyvissä kysymyksissä.
Keskusteluissa tulisi arvioida myös näiden aseiden
suhdetta humanitaarisen oikeuden kunnioittamiseen ja aseiden käytön vaikutuksia
siviiliväestöön.
Ulkoasiainvaliokunta viittaa aiempaan kantaansa (UaVX
3/2012 vp) ja korostaa, että erityisesti
kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan merkitys
on kasvamassa kyberturvallisuuden ja kehittyvien teknologioiden
myötä.
Ulkoasiainvaliokunta pitää hyvänä,
että Suomi on aktiivinen joukkotuhoaseita koskevissa prosesseissa,
ml. osallistuminen ydinturvayhteistyöhön, jäsenyydet
Kansainvälisen atomienergiajärjestön
(IAEA) hallintoneuvostossa 2013 — 2016 ja Kemiallisten
aseiden kieltojärjestön (OPCW) hallintoneuvostossa
2014 — 2016. Suomi isännöi ydinterrorismin
torjuntaa koskevan globaalialoitteen (GICNT) yleiskokouksen vuonna
2015, ja alivaltiosihteeri Laajava toimii fasilitaattorina haastavassa
Lähi-idän ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista
koskevassa hankkeessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi
edistää myös pohjoismaista yhteistyötä ydinaseiden
rajoittamisessa ja ydinaseiden humanitaarisia vaikutuksia koskevassa
keskustelussa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että VERIFINillä on resursseja tukea tehokkaasti
kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontaa kehittämällä tutkimusmenetelmiä kemiallisille
taisteluaineille ja antamalla alaan liittyvää koulutusta.
Säteilyturvallisuuskeskuksella (STUK) on tärkeä tehtävä edistää säteilyturvallisuutta
kansallisesti ja kansainvälisesti.
LAUSUMAT
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009 (VNS 1/2009
vp — EK 17/2009 vp) Eduskunta hyväksyi
seuraavat kannanotot:
1. Eduskunta edellyttää, että turvallisuus-
ja puolustuspoliittista selontekomenettelyä jatketaan ja
että valtioneuvosto ryhtyy välittömiin toimiin
menettelyn kehittämiseksi ottaen huomioon mietinnössä esitetyt
näkemykset, mukaan lukien laajan turvallisuuskäsityksen
määritelmä.
2. Eduskunta edellyttää, että selonteosta
kehitetään kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia, joka
ohjaa tasapainoisesti kaikkien turvallisuuden alalla toimivien hallinnonalojen
kehittämistä, mukaan lukien voimavarat.
3. Eduskunta edellyttää, että selkeään
toimeksiantoon perustuva parlamentaarinen seurantaryhmä asetetaan
jatkossakin tukemaan selonteon valmistelua.
4. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto sisällyttää seuraavaan
turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon seikkaperäisen
arvion siitä, miten puolustusvoimien rakenteita on suunniteltu
muutettaviksi tulevilla selontekokausilla. Näin tulee tehdä varsinkin,
jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi
talous- ja finanssikriisin johdosta.
5. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy
toimiin siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien kehittämiseksi
tasolle, joka mahdollistaa Suomen siviilikriisinhallintaosallistumisen
kestävän kohottamisen vähintään
siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian määrittämälle
vähimmäistasolle.
6. Eduskunta edellyttää, että eduskunnalle
annetaan tarpeen mukaan selvitys pohjoismaisen puolustusalan kehittämistä ja
syventämistä koskevien uusien päätösten
valmistelusta.
Hallitus on ryhtynyt lausuman johdosta toimenpiteisiin. Lausuma
on käynyt tarpeettomaksi siltä osin kuin esitettyihin
selvityspyyntöihin vastataan valiokunnan mietinnön
UaVM 1/2013 vp mukaisesti ja se voidaan poistaa, paitsi
kohta 5.
EU-koordinaation käyttäminen kehityspoliittisen
johdonmukaisuuden toteuttamiseksi (K 5/2010 vp — EK
56/2010 vp) Eduskunta hyväksyi seuraavan kannanoton:
Eduskunta edellyttää, että EU-koordinaatiota käytetään
säännönmukaisesti ja tehokkaasti kehityspoliittisen
johdonmukaisuuden toteuttamiseksi.
Hallitus on ryhtynyt asian johdosta toimenpiteisiin ja antaa
lausuman johdosta eduskunnalle selonteon toukokuussa 2014. Lausuma
on käynyt tarpeettomaksi ja voidaan poistaa.
Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2010, K2/2012
vp — EK 7/2012 vp
Eduskunta edellytti, että valtioneuvosto antaa vuoden
2012 loppuun mennessä selvityksen Suomen toimintalinjasta
EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseksi ja
Suomen kansallisten intressien turvaamiseksi eri yhteistyömuotoja
hyväksikäyttäen ottaen huomioon ulkoasiainvaliokunnan
mietinnössä esitetyt kannat.
Hallitus on ryhtynyt lausuman johdosta toimenpiteisiin. Lausuma
on käynyt tarpeettomaksi tässä yhteydessä,
ja se voidaan poistaa.
EU-koordinaation käyttäminen kehityspoliittisen
johdonmukaisuuden toteuttamiseksi, K 5/2010 vp — EK
56/2010 vp
Eduskunta edellytti 10.3.2011 käsitellessään hallituksen
toimintakertomusta vuodelta 2009: 2. että EU-koordinaatiota
käytetään säännönmukaisesti
ja tehokkaasti kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toteuttamiseksi.
Hallitus on ryhtynyt lausuman johdosta toimenpiteisiin. Lausuma
on käynyt tarpeettomaksi, ja se voidaan poistaa.
Jalkaväkimiinat, HE 15/2011 vp — EV 47/2011
vp
Eduskunta hyväksyi seuraavat kannanotot:
1. Eduskunta edellytti 25.11.2011, että valtioneuvosto
toteuttaa jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen
tarkoitetut ohjelmat puolustusmenojen leikkaamisesta huolimatta.
2. Eduskunta edellytti, että jalkaväkimiinojen korvausohjelman
toteuttamisesta annetaan vuosittain selvitys ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnille.
3. Eduskunta edellytti, että valtioneuvosto edistää Ottawan
sopimuksen kattavuuden ja tehokkuuden lisäämistä,
muun muassa Euroopan unionin kautta.
Hallitus on ryhtynyt lausuman johdosta osin toimenpiteisiin.
Lausuma on edelleen tarpeellinen.
Ulkoasiain-, puolustus- ja sisäministeriön
yhteisen vakausrahaston perustamismahdollisuuden selvittäminen,
K 5/2010 vp — EK 56/2010 vp
Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto
selvittää seuraavan vaalikauden alussa ulkoasiain-, puolustus-
ja sisäministeriön yhteisen vakautusrahaston perustamismahdollisuutta.
Hallitus on ryhtynyt lausuman johdosta osin toimenpiteisiin.
Lausuma on edelleen tarpeellinen.
Afganistanin tilanne, VNS 2/2011 vp — EK 4/2012
vp, Afganistan, sotilaallinen kriisinhallinta
Eduskunta edellytti 30.3.2012 valtioneuvoston ryhtyvän
seuraaviin toimenpiteisiin:
1. Valtioneuvosto valmistelee vastaisuudessa eduskunnalle annettavat
kriisinhallintatilanteita koskevat selvitykset tai selonteot kokonaisvaltaisesti,
mukaan lukien Suomen osallistumisen kaikki osa-alueet kattaen diplomatian,
kehityksen, rauhanvälityksen, siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen
kriisinhallinnan sekä toiminnan vaikuttavuusarvion.
2. Valtioneuvosto antaa eduskunnalle säännönmukaisesti
selvityksen Afganistanin kehityksestä ja Suomen kokonaispanoksen
toimeenpanosta ja vaikuttavuudesta, mukaan lukien kriisinhallintaoperaation
kehitys.
3. Valtioneuvosto antaa eduskunnalle hyvissä ajoin
laaja-alaisen selvityksen suunnitelmista Suomen mahdollisiksi osallistumismuodoiksi
ISAF-seuraajaoperaatioon
vuoden 2014 jälkeen.
Hallitus on ryhtynyt lausuman johdosta osin toimenpiteisiin.
Lausuma on edelleen tarpeellinen.