Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi New Yorkissa huhtikuussa 2013 tehdyn asekauppasopimuksen. Suomi allekirjoitti sopimuksen kesäkuussa 2013.

Asekauppasopimus on ensimmäinen tavanomaisten aseiden kauppaa koskeva kansainvälinen sopimus. Sopimuksen tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman tiukat yhteiset kansainväliset vaatimukset, joilla säännellään tavanomaisten aseiden kansainvälistä kauppaa tai parannetaan sen sääntelyä. Sopimuksella pyritään myös torjumaan laitonta asekauppaa. Sopimuksella määrätään aseiden vientiin, tuontiin, kauttakuljetukseen, mukaan lukien uudelleenlastaus, sekä välitykseen liittyvistä asesiirtojen edellytyksistä. Sopimusta sovelletaan kaikkiin tavanomaisiin aseisiin, ampumatarvikkeisiin sekä osiin ja komponentteihin. Sopimus sisältää tavanomaisten aseiden siirtoja koskevat kieltomääräykset. Lisäksi sopimus asettaa kansainväliset vähimmäisvaatimukset kansalliselle vientilupahakemusten arvioinnille. Sopimukseen sisältyy vuosittainen raportointivelvollisuus.

Sopimuksen voimaansaattaminen ei edellytä muutoksia Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Suomen voimassa olevan vientivalvontajärjestelmän voidaan katsoa vastaavan nykyisellään asekauppasopimuksen valvontajärjestelmälle asettamia vaatimuksia.

Sopimuksen kansainvälisen voimaantulon edellytyksenä on, että viisikymmentä valtiota ratifioi sopimuksen. Sopimus tulee voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä, kun viideskymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu tallettajan huostaan. Sopimus ei vielä ole tullut kansainvälisesti voimaan.

Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä ehdotus laiksi sopimuksen 6 ja 7 artiklan väliaikaisesta soveltamisesta. Sopimuksen voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan. Sopimuksen 6 ja 7 artiklan väliaikaista soveltamista koskeva laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana mahdollisimman pian sen jälkeen, kun Suomi on tallettanut oman sitoutumiskirjansa.