Perustelut
Johdanto
Kehitysmaiden integroituminen maailmantalouteen vahvistuu. Niiden
osuuden globaaleista investoinneista arvioidaan kolminkertaistuvan
ja maailman bruttokansantuotteen osuuden kasvavan noin 60 prosenttiin
vuoteen 2030 mennessä. Tämä siitä huolimatta,
että talouskasvuun liittyy epävarmuustekijöitä,
muun muassa tietotaidon puutteita ja eräissä maissa
kestävyysvajeen vahvistumista. Keskinäisriippuvuus
merkitsee, että kehitysmaiden talouskasvu ja kaupan ja
investointien lisääntyminen luovat kasvun edellytyksiä myös
kriiseistä toipuville teollisuusmaille. Kehitysmaiden ja
kehittyvien maiden geopoliittisen merkittävyyden vahvistuminen
heijastuu näiden maiden toimintaan ja muiden maiden asemoitumiseen
suhteessa tähän maaryhmään.
KiinanKiina on Afrikan suurin kauppakumppani, se on kasvattanut
kauppaansa 10 miljardista USD:sta vuonna 2000 yhteensä 200
miljardiin vuonna 2013, kun esimerkiksi USA:n kaupan volyymi on
noin 100 miljardia USD. lisäksi muun muassa Brasilia,
Intia ja Turkki ovat vahvistaneet poliittista ja taloudellista yhteistyötä erityisesti
Afrikan maiden kanssa. Myös Yhdysvaltojen, Japanin ja Venäjän
kiinnostus Afrikkaa ja yleisemmin kehitysmaaryhmää kohtaan
on lisääntynyt.
Taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymisen
haasteet ovat edelleen merkittäviä. Äärimmäisessä köyhyydessä (alle
1,25 USD päivässä) elää edelleen
noin 1,2 miljardia ihmistä, joista lähes puolet
keskituloisissa kehitysmaissa. Saharan eteläpuolen maiden
BKT-kasvun ennustetaan olevan yli 5 prosenttia vuonna 2014; silti
lähes 50 prosenttia alueen väestöstä elää äärimmäisen
köyhyysrajan alapuolella. Demokratia on puutteellista ja
korruptio on merkittävä ongelma useissa kehitysmaissa.
Selonteossa painotetaan aivan oikein, että kehitysmailla
on keskeinen vastuu kehityksestään. Maiden julkishallinnon,
oikeusvaltion ja demokratian tilanne ja politiikkavalinnat vaikuttavat ihmisten
hyvinvointiin, heidän oikeuksiensa toteutumiseen ja kestävään
kehitykseen. Köyhyyden poistamisen lähtökohta
tulisi olla yksilön hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisääminen.
Valiokunta katsoo, että tavoitteeksi otetun ihmisoikeusperustaisen
politiikan lisäarvo saavutetaan silloin, jos sillä pyritään
vahvistamaan hyvän hallinnon rakenteita ja tuetaan yksilöiden
ihmisoikeuksien toteutumista.
Valiokunta korostaa, että kehityksen moniulotteinen
ja nopeasti muuttuva kokonaisuus edellyttää Suomelta
ketterämpää ja kokonaisvaltaisempaa politiikkaa.
Siihen kuuluu poliittisen yhteistyön kehittäminen
kehitysmaiden kanssa, vaikuttaminen globaalisti kestävien
kehitystavoitteiden valmisteluun, kauppa-, ympäristö-,
turvallisuuspolitiikan ja muiden keskeisten toimien johdonmukaisuus
ja kehitysyhteistyön vaikuttavuuden arviointi ja parantaminen. Myös
suomalainen lisäarvo on oleellinen osa toimintaa. Lisäarvo
tulee nähdä laajasti. Suomalaisen asiantuntemuksen
ja teknologian rinnalle kuuluvat naisten aseman vahvistaminen sekä perusoikeuksien
ja oikeusvaltioperiaatteen tukeminen keskeisinä kehityksen
pilareina.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että kehityspolitiikan
tulisi olla tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
jatkossakin. Valiokunta käsitteleekin mietinnössään
toimintaa kriittisesti, jotta kehitysyhteistyön vaikuttavuutta
voitaisiin vahvistaa ja kehityspolitiikkaa uudistaa vastaamaan toimintaympäristön
muutosta.
Selontekomenettely
Ulkoasiainvaliokunta on käsitellyt ja linjannut tällä vaalikaudella
laajasti kehitykseen liittyviä kysymyksiä kriisinhallinnan
kokonaisvaltaisuuden vahvistamisen lisäksi, mm. Pohjois-Afrikan tilanne
ja sen merkitys EU:lle, luonnonvarojen kestävä käyttö ja
YK-järjestelmän toimivuus (UaVM 2/2012
vp, UaVM 13/2012 vp, UaVL 7/2013
vp). Ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota
siihen, että koko eduskunta ei ole saanut riittävässä määrin
laaja-alaista analyysia kehityspolitiikan tuloksista ja johdonmukaisuuden
toteutumisesta. Valiokunta pitääkin hyvänä, että valiokunnan
aloitteesta (UaVM 13/2010 vp) koko eduskunnalla on nyt
mahdollisuus tarkastella tätä sisä- ja
ulkopoliittisesti tärkeää kokonaisuutta.
Valtioneuvoston selonteko kehityspolitiikan vaikuttavuudesta
ja johdonmukaisuudesta on ajankohtainen, ja sen käsittely
eduskunnan eri valiokunnissa on välttämätöntä kehityksen
laaja-alaisuuden vuoksi. Mietintö ja sen palautekeskustelu
antaa mahdollisuuden tarkastella kehityspolitiikan vaikuttavuutta,
mutta myös YK:n vuoden 2015 jälkeisten kehitystavoitteiden
sisältöä ns. Post-2015 - agendan määrittämiseksi.
Selonteko antaa hyvän kokonaiskuvan Suomen harjoittamasta
toiminnasta. On erittäin tärkeää,
että tarkastelu kattaa avun lisäksi myös muiden
politiikkojen johdonmukaisuuden. Selonteko kuvaa laajasti Suomen
noudattamia periaatteita ja toimintatapoja niin kansallisesti, EU-tasolla
kuin globaalistikin. Valiokunta pitää niitä sinällään
hyvinä. Selonteko kuvaa aiheellisesti globaalitalouden
keskeistä merkitystä kehitysmaiden tulevaisuudelle.
Selonteko ei kuitenkaan täysin vastaa valiokunnan esittämään
keskeiseen kysymykseen, millaisia kestäviä tuloksia
Suomen — ja EU:n — toiminta on saanut aikaan.
Kehitysyhteistyön vaikuttavuuden osoittamiseen eivät
yksinään riitä selonteon eri hankkeista
kertovat anekdootit, jotka sinällään
osoittavat yksittäisen projektin tai hankkeiden onnistumista.
Globaalit mittarit toki osoittavat, että köyhyyttä on
pystytty globaalisti vähentämään
eri sektoreilla, mutta kehitysyhteistyön merkityksen osuus
jää edelleen avoimeksi.
Valiokunta korostaa, että selonteosta puuttuu itsekriittisen
tarkastelun näkökulma. Saadun selvityksen valossa
on selvää, että myös Suomen kehityspolitiikassa
on ollut epäonnistumisia. Suomen yli 50 vuoden kokemus
kehitysyhteistyöstä antaa aihetta syvälliseen
analyysiin niin epäonnistumisten kuin onnistumisenkin taustalla
vaikuttavista tekijöistä. Arvio on välttämätöntä,
jotta kehityspolitiikkaa voidaan tehostaa ja uudistaa vastaamaan
paremmin toimintaympäristön muutoksia.
Kehityspolitiikan tavoitteet ja toimeenpano
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että kehityspolitiikan
lähtökohtana tulee olla kehitystarpeiden tunnistaminen,
tavoitteiden entistä selkeämpi määrittäminen
ja kumppanimaan poliittinen sitoutuminen. Kehitystavoitteiden määrittelyssä tulisi
avunsaajamaan painopisteiden lisäksi huomioida myös
yhteisesti sovitut globaalit tavoitteet. Suomen kehityspolitiikan
päälinjan tulisi olla pitkäjänteistä ja
yli hallituskausien ulottuvaa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus jatkaa kumppanimaiden omistajuuden painottamista. Valiokunta
huomauttaa, että omistajuuden määrittämisessä on
arvioitava kansanvallan todellista toteutumista. Valtioiden kanssa,
joissa demokratia on puutteellista tai ihmisoikeudet eivät riittävästi
toteudu tai korruptio on laajamittaista, on syytä tarvittaessa
ehdollistaa apua tai ohjata apua niin, että se saavuttaa
myös kansalaisyhteiskunnan. Toimiva demokratia on paras
tapa sen varmistamiseksi, että apu ei palvele poliittisen
ja taloudellisen eliitin intressejä. Valiokunta korostaa
demokratiakehityksen tukemista kehityksen oleellisena peruspilarina.
Dialogia kumppanimaiden parlamentaarikkojen kanssa tulee vahvistaa.
Eduskunta tukee demokratiayhteistyötä mm. Demo
ry:n ja muiden kansalaisjärjestöjen toimesta ja
on vahvistamassa omaa rooliaan tässä työssä (puhemiesneuvoston
käsittelemä pj. Soinin työryhmän
raportti).
Toiminnassa tulee korostaa voimavarojen tehokasta kohdentamista
ja priorisointia niin, että käytettävissä olevilla
määrärahoilla saadaan mahdollisimman
suurta vaikuttavuutta. Tavoitteena tulee olla omien vahvuuksiemme
hyödyntäminen. Valiokunta korostaa koulutuksen
merkitystä kehitykselle. Erityisesti koulutuksen laadun
vahvistaminen on keskeistä mukaan lukien opettajien riittävyys
ja ammatillinen koulutus. Valiokunta huomauttaa, että laajasti
kehitykseen vaikuttavan ruoka- ja ravitsemusturvan parantamiseksi
on oleellista lisätä äitien tietoisuutta
oikeanlaisesta ruuasta, hygieniasta ja lastenhoidosta jo perusopetuksessa.
Tyttöjen koulunkäynnin ensisijaisuutta — ei
vain perheen vaan myös pitemmän aikavälin
kehityksen kannalta — on korostettava erityisesti miehille,
joilla monissa kehitysmaissa on edelleen päätösvalta
lasten koulutuksesta.
OECD:n suositusten mukaisesti avun keskittämistä tulee
edelleen jatkaa. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että jo
pelkästään kansalaisjärjestöjen
kautta kanavoitu toiminta antaa tilastojen valossa mielikuvan avun
hajanaisuudesta. Yhteistyötä tehdään
noin 300 järjestön kanssa lähes 100 maassa
ja hankkeita on yli 900. Monelle suomalaiselle juuri yhteistyö kansalaisjärjestöjen
kanssa on tutuin kehitysyhteistyön muoto, ja sillä on
perinteisesti ollut vahva tuki myös eduskunnassa.
Ulkoasiainvaliokunta peräänkuuluttaa konkreettisia
toimenpiteitä, jotta kehitysyhteistyö nykymuodossaan
käy pitemmällä aikavälillä tarpeettomaksi.
Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa avun
perillemenon varmistaminen, muita toimenpiteitä korostava
kokonaisvaltainen lähestymistapa, muiden politiikkojen
johdonmukaisuuden lisääminen, yksityissektorin
roolin vahvistaminen, apuriippuvuuden tunnistaminen ja analysointi
ja maakohtaisten ehdollistettujen exit-strategioiden laatiminen
perinteiselle kehitysyhteistyölle.
Kehitysyhteistyöhön käytettävät
määrärahat
Suomi käyttää kehitysyhteistyöhön
ja humanitaariseen apuun vuonna 2014 yli 1,15 mrd. euroa, mikä on
määrällisesti enemmän kuin koskaan
aiemmin, mutta se vastaa vain noin 0,56:ta prosenttia bruttokansantulosta.
Valtion taloudellisen tilanteen vuoksi vuosille 2015—2018
esitetään leikkauksia myös kehitysyhteistyömäärärahoihin.
Tämä merkitsee, että vuonna 2015 määrärahat
laskevat. On tärkeää, että päästöhuutokauppatuloja
suunnattaisiin myös vastaisuudessa kehitysyhteistyöhön. Valiokunta
katsoo, että 0,7 prosentin BKTL - osuuden tulee kuitenkin
olla Suomen pitemmän aikavälin — mahdollisuuksien
mukaan jo kehyskaudella — tavoite kansainvälisten
sitoumusten mukaisesti. Valiokunta viittaa keskusteluihin mm. OECD:ssä uusien
innovatiivisten rahoituslähteiden hyödyntämisestä ja
pitää tärkeänä, että Suomi
kehittää myös omaa rahoitustaan innovatiivisesti.
Valiokunta peräänkuuluttaa määrärahojen hallinnoinnin
tehostamista. Valtiontalouden tarkastusvirasto ja valtiovarainvaliokunta
ovat aiheellisesti kiinnittäneet huomiota esimerkiksi siihen,
että ns. siirtyvät erät ovat merkittäviä, vuonna
2014 lähes 50 % kaikista määrärahoista. Valtiovarainvaliokunnan
tavoin ulkoasiainvaliokunta pitää tarpeellisena
selvittää, voidaanko määrärahan
käyttöä ja samalla vaikuttavuutta tehostaa
ottamalla vuosittaisen määrärahan suunnittelussa
nykyistä paremmin huomioon määrärahan
todellinen käyttö. Valiokunta kuitenkin muistuttaa,
että määrärahojen ennakoitavuus, josta
siirtyvien määrärahojen menetelmä osaltaan
johtuu, on OECD-arvioiden mukaan yksi keskeinen suunnitelmallisempaa
kehitystä tukeva tekijä.
Kehitysyhteistyön vaikuttavuus — avun pitkäaikaiset
seuraukset
Ulkoasiainvaliokunta pitää välttämättömänä, että selonteko
korostaa vahvasti tulosperusteisuutta hallituksen kehityspoliittisen
toimintaohjelman mukaisesti. Tämä tarkoittaa tavoitteellisuutta,
tuloshakuisuutta, pitkäjänteisyyttä ja
eri politiikka-alojen johdonmukaista työskentelyä yhteisten
tavoitteiden hyväksi.
YK:n kehitysapuohjelma (UNDP) ja monet erityisjärjestöt
kaipaavat saadun selvityksen mukaan merkittäviä uudistuksia
avun tehostamiseksi. Esimerkiksi ONE-UN - hanke ei ole edennyt toivotulla
tavalla. Valiokunta tukee monenvälistä yhteistyötä,
mutta pitää erittäin tärkeänä,
että ministeriössä harjoitetaan tehokkaampaa
vaikuttamista kansainvälisten järjestöjen
toimintaan. Henkilöstörekrytointien suunnitelmallisempi hyödyntäminen
on yksi keino johtokuntaohjauksen lisäksi.
Saadun selvityksen mukaan tuloksellisuutta parannetaan yhteistyökumppaneiden
määrän vähentämisellä,
asiakokonaisuuksia rajaamalla ja hankkeiden hallinnointia tehostamalla.
Hankkeilta tulee edellyttää läpinäkyvyyttä ja
niiden toteuttajilta "käyttäjäystävällisiä" raportteja niin,
että hankeseuranta ei vie kohtuuttomasti resursseja. Valtiovarainvaliokunta
korostaa, että täsmälliset tavoitteet,
tavoitteille asetetut selkeät mittarit ja niiden avoin
valvonta lisäävät osaltaan myös
yleistä luottamusta kehitysyhteistyöhön
sekä kansalaisten sitä kohtaan osoittamaa hyväksyntää.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että avun vaikuttavuuden
ongelmana on kasvavassa määrin kansainvälisen
yhteistyön ja pelisääntöjen
vesittyminen. Yhä useammin taloudelliset ja poliittiset
intressit ohjaavat avunantajien toimintaa. Valiokunta korostaa keskustelua
erityisesti Kiinan kanssa avun pelisäännöistä.
OECD:ssä tehdyistä päätöksistä huolimatta
merkittäviä parannuksia avun koordinaatioon ja
hallinnointiin ei ole käytännössä saatu
aikaan lähinnä avunantajien ja järjestöjen
omien intressien takia. Valiokunta peräänkuuluttaa
avun keskittämistä, parempaa koordinaatiota ja
mm. yhteisten raportointijärjestelmien käyttöönottoa
avun perillemenon tehostamiseksi ja byrokratian vähentämiseksi.
Kehitysyhteistyön luonteeseen kuuluu, että sitä ei
voida tehdä riskittömissä olosuhteissa. Kehitysyhteistyö itse
asiassa vaatii tiettyä riskinsietokykyä. Valtiovarainvaliokunta
muistuttaa aivan oikein, että toimimatta jättäminenkin voi
olla riski, koska konfliktin puhkeamisen jälkeen toiminnan
kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin ennalta ehkäiseminen.
Toimintaympäristö asettaa puitteet myös
sille, mitä voidaan realistisesti edellyttää esimerkiksi
ao. valtion seurantamekanismeilta. On muistettava, että resurssien
painottaminen väärinkäytösten
etsimiseen — niin tarpeellista kuin se onkin — ei
sinällään edistä tai ilmennä avun vaikuttavuutta
laajemmin. Valiokunta katsoo, että Suomen avun keskittäminen
kaikkein köyhimpiin maihin on oikea lähtökohta,
vaikka se sinällään lisää toiminnan
riskialttiutta.
Selonteon ja ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan
kehitysyhteistyöllä on aikaansaatu tuloksia. Hanketasolla
lyhyen aikavälin välittömät
tavoitteet voidaankin osoittaa ja ne yleensä saavutetaan,
mutta kansallisen tason pitkän aikavälin vaikutuksia
ei juuri ole, tai niitä on ollut vaikea osoittaa. Valiokunta
korostaa, että kehityspolitiikan arviointia tulee kehittää merkittävästi
vaikuttavuuden mittaamiseksi. Seurannan ei tule keskittyä vain
kehitysyhteistyöhön, vaan on pyrittävä eri
politiikkojen vaikutuksia mittaavan arvion kehittämiseen.
Kokonaisvaltaisempi arviointi on haastavaa, mutta välttämätöntä,
kun kehitykseen vaikuttavien ulkoisten tekijöiden, kuten
ilmaston muutos, ruoka- tai vesiturva ja konfliktit, merkitys kasvaa. On
hyvä, että Tansanian osalta on päätetty
valmistella kokonaisvaltainen vaikuttavuusarvio.
Ulkoasiainvaliokunta viittaa saamaansa selvitykseen ja toteaa,
että kehitysavun roolin mittaaminen köyhyyden
vähentämisessä on erittäin vaikeaa.
Kehitykseen vaikuttavat syy- ja seuraussuhteet ovat monimutkaiset,
ja taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen vaikuttavat kehitysavun
lisäksi huomattavasti laaja-alaisemmat taloudelliset ja
poliittiset tekijät. Erityisesti Afrikan maissa voidaan
kehitysavun arvioida kuitenkin vaikuttaneen myönteisesti
köyhimpien maiden kehitykseen vertailemalla pelkästään
ao. maiden budjettien suurta apuosuutta suhteessa muihin rahavirtoihin.
Kehitysavun ja kehityksen pysyviä vaikutuksia voidaan asiantuntijoiden
mukaan mitata ja arvioida kuitenkin ainoastaan pitkällä aikavälillä (noin
15 vuotta). Tällöin on selvää,
että esimerkiksi eri rahavirtojen syy ja -seurausketjujen
selvittäminen globaalissa maailmantaloudessa yksittäisten
maiden kehitykseen on lähes mahdotonta.
Julkisessa tai yksityisessä toiminnassa tulosten tai
ainakin toiminnan merkityksen mittaaminen on silti välttämätöntä,
jotta varojen käyttöä voidaan seurata
ja edelleen tehostaa. Valiokunta painottaa jatkossa arviointeihin
käytettyjen menetelmien ja analyysin syventämistä.
Tulosperustaiseen toimintatapaan siirryttiin vasta vuodesta 2013
lähtien. Tämän tuloksena mm. maaohjelmien
kehitystavoitteet ja tulosten arviointi on kirjattu selkeämmin
ja niissä onkin jo nähtävissä selvää parannusta
tässä suhteessa. Valiokunta kannustaa ministeriötä hyödyntämään maaohjelmia
tehokkaasti mm. syventämällä niiden analyysia,
kartoittamalla "parhaat käytännöt" -toimintamalleja
ja arvioimalla myös epäonnistumisia avoimemmin.
Budjettituen uudistetut ohjeet ovat tarpeelliset.
Kehitysmäärärahojen mittaluokka huomioon ottaen
on arviointeihin käytettävien resurssien oltava
riittävät. Ulkopuolinen asiantuntemus ja tutkimuslaitosten
hyväksikäyttö sekä vertaisarviointi
ovat itseisarvoja sinällään. On kuitenkin tärkeää,
että kehityspolitiikan kokemus voidaan turvata ja arviointiin
liittyvää asiantuntemusta vahvistaa myös
ulkoasiainministeriössä.
Avun väärinkäytösten valvonta
Kehitysyhteistyön toteutuksessa avoimuus on tärkeää sekä valvonnan
että kansalaisten luottamuksen kannalta, ja Suomi onkin
perustellusti lisännyt aktiivisuuttaan tällä sektorilla.
Budjettitukeen liittyvä ehto läpinäkyvyydestä on
saadun selvityksen mukaan lisännyt läpinäkyvyyttä myös
laajemmin avunsaajan hallinnossa. Ulkoasiainvaliokunta toistaa kantansa,
että Suomen tulisi aktiivisesti tukea kansainvälisiä aloitteita, joilla
pyritään lisäämään
avun määrän ja kohteiden ajantasaista
julkistamista (kuten Publish What You Fund -tyyppiset kampanjat;
http://www.publiswhatyoufund.org).
Saadun selvityksen perusteella todennettujen varojen väärinkäytösten
osuus kokonaisuudesta on ollut melko pieni. On kuitenkin välttämätöntä,
että epäilyt tutkitaan. Ulkoasiainministeriön kesäkuussa
2014 käyttöönottaman väärinkäytösten
ilmoittamista helpottavan "punainen nappi" -järjestelmän
helppo käytettävyys myös seitsemässä kumppanimaassa
tulisi varmistaa, esimerkiksi ao. maiden edustustojen verkkosivuilla.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että eduskunta
saa kerran vaalikaudessa selonteon, jossa Suomen kehityspolitiikan sisällön,
mukaan lukien painopisteiden ja kohdemaiden, lisäksi arvioidaan
saavutettuja tavoitteita, pitkän aikavälin vaikuttavuutta
ja toimeenpanossa ilmenneitä ongelmia.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että eduskunnalle
annetaan seuraavan vaalikauden alussa selvitys, jossa arvioidaan ennakkoluulottomasti
myös erilaisia uusia ja täydentäviä vaihtoehtoja
kehitysmaiden tukemiseksi nykyisen kehitysyhteistyön uudistamiseksi.
Kehityspoliittinen johdonmukaisuus
Kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus pyrkii siihen,
että kehityspolitiikan näkökulma otetaan
huomioon esimerkiksi kauppa-, maatalous-, maahanmuutto- ja ilmastopolitiikassa
ja että kehitysavun eri muodot tukevat toisiaan.
Ulkoasiainvaliokunta pitää välttämättömänä, että johdonmukaisuutta
vahvistetaan. Globaali ja kansallinen keskinäisriippuvuus
on asettanut rajat sektoriajattelulle. Tuloksellinen toiminta edellyttää muiden
politiikkojen huomioimista. Ellei kehityspolitiikan tavoitteita
ole integroitu muiden sektoreiden suunnitteluun ja päätöksentekoon,
vaikuttaminen pelkästään kehityspolitiikan
kautta on tehotonta eikä se ole kestävää.
Kehitys on rinnasteinen muille kansallisille politiikoille, mutta
sen merkitys korostuu pitkällä aikavälillä osana
globaalitalouden vakauttamista, ilmasto- ja ympäristöpolitiikan
hallintaa sekä merkittävänä ulko-
ja turvallisuuspolitiikan pilarina.
Kun asioita tarkastellaan pidemmällä aikavälillä,
Suomen ja kehitysmaiden intressit ovat monissa asioissa yhteisiä.
Näihin kuuluvat turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen,
kestävä kehitys sekä eriarvoisuuden vähentäminen. Johdonmukaisuuden
ja yhteisten intressien merkitys korostuu edelleen, kun kehitysmaihin suuntautuvat
rahavirrat — kuten kauppa, investoinnit ja siirtolaisten
rahalähetykset — kasvavat. Niillä on
kehitysyhteistyötä huomattavasti suurempi merkitys
köyhien maiden talouskasvulle.
Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) johdonmukaisuuteen keskittyvä yksimielinen
vuosiraportti 2014 on tärkeä poliittinen kannanotto, joka
nostaa esille monia tärkeitä kehittämiskohteita.
Kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toimeenpano
Hallitusohjelma ja kehityspoliittinen toimenpideohjelma nostavat
politiikkajohdonmukaisuuden keskeiseksi tavoitteeksi erityisesti
seuraavilla aloilla: ruokaturva, kauppa, verotus, turvallisuus ja
muuttoliike. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tietoisuus johdonmukaisuuskysymyksistä
on
valtionhallinnossa lisääntynyt, mutta konkreettisia
tuloksia on ollut vähän.
Ulkoasiainvaliokunta huomauttaa, että OECD:n kehitysapukomitea
DAC:in vertaisarviossa (2012) politiikkajohdonmukaisuutta pidettiin heikoimmin
edistyneenä osa-alueena Suomen kehityspolitiikassa. Suomen
hallinnonalojen väliset yhteistyömekanismit perustuvat
liikaa epävirallisiin verkostoihin, eivätkä ne
toimi tehokkaasti todellisten eturistiriitojen tilanteessa. OECD:n
mielestä Suomen tulee varmistaa, että hallituksen
muut kehitysmaihin vaikuttavat politiikkapäätökset
tukevat kehitysmaiden mahdollisuutta kehitykseen tai että ne
eivät ainakaan heikennä niiden asemaa.
Johdonmukaisuuden sisällyttäminen muiden politiikkasektoreiden
toimintaan on merkittävä poliittinen haaste. Valiokunta
katsoo, että selonteossa olisi sen vuoksi ollut perusteltua
tarkastella, miten valtionhallinto kokonaisuudessaan on onnistunut
hallituksen linjaamien johdonmukaisuus- ja kehitystavoitteiden toteuttamisessa vaalikauden
aikana. Selonteko ei kuitenkaan sisällä tällaista
arviota johdonmukaisuuden toteuttamiseen liittyvistä todellisista
ongelmista tai onnistumisista. Vain yhdessä selonteon info-laatikossa
käsitellään epäjohdonmukaisuuden
seurauksia.
Poliittisen ohjauksen vahvistaminen johdonmukaisuuden lisäämiseksi
Valiokunta korostaa, että johdonmukaisuus on väline,
jolla voidaan maksimoida ja tehostaa Suomen kokonaispanosta kehitykseen.
Veronmaksajien ja hyvän hallinnon kannalta on lähtökohtaisesti
tärkeää, että eri politiikat
eivät ole keskenään ristiriidassa. Päätöksenteko
edellyttää laaja-alaista tietoa eri toimintojen
vaikutuksista.
Selonteon mukaan tällä vaalikaudella valtionhallinnon
yhteistyömenetelmiä ja verkostoja on kehitetty
ja asiantuntemusta lisätty johdonmukaisuuden lisäämiseksi
erityisesti ulkoasiainministeriön johdolla. Valtioneuvoston
korkean tason johdonmukaisuusverkosto sopi toukokuussa 2012 EU-koordinaation
tehokkaammasta hyödyntämisestä. Ministeriöiden
välinen yhteistyö onkin tiivistynyt mm. EU:n maatalouspolitiikan uudistamisen
osalta. Valiokunta pitää kehitystä hyvänä,
mutta toteaa, että ulkoasiainministeriön voimavarat
ja toimivalta ovat riittämättömät koko
valtionhallinnon koordinaation tarpeisiin. EU-koordinaation merkitys
on tärkeä, koska EU:n kauppa-, maatalous- ja ympäristöpolitiikalla
vaikuttaa kehitysmaiden kehitykseen. Valtioneuvoston EU-asioiden
koordinaatiomekanismi luo puitteet yhteensovittamiselle ja mahdollisten
ristiriitojen ratkaisemiselle Suomen kokonaisedun vahvistamiseksi.
Selonteon ja OECD:n suositusten mukaisesti valiokunta katsoo, että pääministerin
johdolla toimivan valtioneuvoston kanslian tulisi toimenkuvansa
ja toiminnan horisontaalisuuden vuoksi ottaa päävastuu johdonmukaisuuden
toteutumisen seurannasta valtionhallinnossa.
Eduskunnassa kehityspolitiikan sisältöä käsitellään
pääsääntöisesti vain
ulkoasiainvaliokunnassa ja osin myös valtiovarainvaliokunnassa. Ulkoasiainvaliokunta
pitää tärkeänä, että eduskunnan
valiokunnat, joissa käsitellään kehitysmaihin
vaikuttavia politiikkapäätöksiä — kuten ympäristö,
maatalous, maahanmuutto, verotus — ottaisivat aiempaa aktiivisemmin
ja vahvemmin kehitysnäkökulman huomioon. Valiokunta painottaa
EU:n sisäisten politiikkojen ulkoisten vaikutusten parempaa
huomioimista EU:n ulkoisessa toiminnassa. Suuri valiokunta voi osaltaan edistää johdonmukaisuuden
toteutumista käsitellessään ja koordinoidessaan
eduskunnan kantoja EU:n sisäisistä politiikoista.
Ulkoasiainvaliokunta toistaa aiemman kantansa, että UTVA,
TP-UTVA ja EU-ministerivaliokunta muodostavat puitteet, joissa poliittisesti
merkittävät strategiset linjaukset tulisi tehdä kehitysvaikutukset
huomioon ottaen.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa valtioneuvoston vastuuta
kehityspoliittisen johdonmukaisuuden seurannassa ja esittää,
että valtioneuvoston kanslian johdolla EU-koordinaatiota
sekä virkamies- että ministeritasolla käytetään
tehokkaasti kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toteuttamiseksi.
Eduskunnan roolin vahvistaminen kehitystä tukevan
politiikkajohdonmukaisuuden seurannassa on tärkeää ja
edellyttää, että eduskunta saa riittävästi
tietoa käsiteltävien asioiden vaikutuksista kehitysmaihin.
Asiantuntemuksen vahvistaminen
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että tietoisuutta eri
politiikkojen kehitysmaavaikutuksista ja johdonmukaisuuden merkityksestä tulee
lisätä. Tässä yhteydessä tutkimuslaitosten
ja kansalaisjärjestöjen rooli on tärkeä.
Valiokunnan kuulemisten perusteella on selvää,
että johdonmukaisuus liitetään usein
kehitysyhteistyöhön eikä muiden sektoreiden
kehitysvaikutukseen.
Tulosten arvioimiseksi on kehitettävä mittareita
eri politiikkapäätösten pitkän
aikavälin vaikutuksista. Luotettavalla tulosanalyysilla
voidaan parhaiten vaikuttaa poliittiseen kannanmuodostukseen ja
julkiseen keskusteluun. Resursseja tulisikin kohdistaa enenevässä määrin eri
politiikkojen vaikutusarviointiin. Erityisesti komission vaikutusarvioinneilla
on avainrooli EU-päätöksenteon kehitysvaikutusten
arvioinnissa.
Vaikuttaminen EU:ssa
Lissabonin sopimus vahvisti olennaisesti kehitystä tukevan
politiikkajohdonmukaisuuden oikeudellista perustaa ja roolia EU:n
kehityspolitiikassa. Monet kehitysmaihin vaikuttavat keskeiset politiikan
alat ovat joko kokonaan tai osin EU-politiikkaa, ja vaikuttaminen
EU:n päätöksentekoon on siten tärkeää.
Valiokunta pitää selonteon keskeisenä puutteena,
että siinä ei ole lainkaan käsitelty
Suomen vaikuttamista EU:n politiikkaan. Lisäksi on muistettava,
että Suomen kehitysmäärärahoista lähes
viidennes ohjataan EU:n kautta. Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Suomen
tulisi vahvistaa vaikuttamistaan EU:ssa. Valiokunta on viimeksi
lausunnossaan (UaVL 2/2014 vp) uuden
komission ja korkean edustajan työohjelmaan vaikuttamisesta
korostanut nimenomaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan
vahvistamista.
Euroopan parlamentin vahvistunut rooli tulee ottaa huomioon
johdonmukaisuuden edistämisessä. EU:n ulkosuhdehallinnon
toiminnassa kehitysnäkökulma tulisi varmistaa
riittävällä asiantuntemuksella ja säännönmukaisella
yhteistyöllä uuden komission kanssa. Suomen tulee
tukea aktiivisesti yhtenäisempää budjetointimenettelyä kehitysrahoitukseen;
näin vahvistettaisiin tehokkuutta, läpinäkyvyyttä ja
valvontaa.
Yksityissektorin rooli kehityksessä korostuu
Yksityisillä rahavirroilla, kaupalla ja investoinneilla
on huomattavasti kehitysyhteistyötä suurempi vaikutus
kehitysmaiden talouskasvuun.
Yritykset luovat kehitysmaihin työpaikkoja, pääomia,
osaamista ja teknologiaa. Yritysten toiminnan lähtökohta
on taloudellisesti kannattava toiminta, joten kynnys sijoittaa kehitysmaihin
on korkealla, erityisesti pk-yrityksillä. Mikäli
yksityissektorin osallistumista halutaan lisätä, on
yhteistyömuotoja kehitettävä vastaamaan
nykyistä toimintaympäristöä.
Valiokunta korostaa, että kaiken tukitoiminnan tulee olla
läpinäkyvää ja sen kehitysvaikutukset
tulee arvioida. Valiokunta peräänkuuluttaa aktiivista
toimintaa ja innovatiivisia rahoitus- ja tukiratkaisuja, jotta yritystoiminnalla
voidaan edistää kehitysmaiden omaehtoista yksityisen
sektorin kehittymistä. Esillä ollut "yhden
luukun neuvontapalvelu" olisi toteutettava kiireellisesti.
On huomattava, että Suomen pitkäaikaisista kumppanimaista
osa on nousemassa varteenotettaviksi sijoituskohteiksi ja silloin
kehitysyhteistyöstä saatuja kokemuksia ja luottamusta
voitaneen hyödyntää myös liiketaloudelliselta
pohjalta.
Taloudellisten ulkosuhteiden toimintaohjelman mukaan kehitysmaiden
integroitumista maailmankauppaan tuetaan erilaisin kauppapoliittisin
toimin sekä kauppaa tukevan kehitysyhteistyön
keinoin (Aid for Trade). Team Finland - malli tarjoaa yhteistyön
ja tukimuotojen kehittämiseen laajan pohjan, mutta valiokunnan
saaman selvityksen mukaan kehityspoliittinen näkökulma
on toiminnassa jäänyt toistaiseksi vähäiseksi.
Yritysyhteistyötä tuetaan Finnfundin ja Finnpartnershipin
kautta. Valiokunta pitää Finnfundin toimintaedellytysten
kehittämistä tärkeänä ja tehtyjä pääomasijoituksia
riittämättöminä ottaen huomioon
toiminnan vaikuttavuus ja tukee pääoman korotusten
jatkamista Finnfundille. Uusi erityisriskirahoitus on tervetullut
tuki rahoitusriskien kasvaessa. Ulkoasiainvaliokunta pitää kokonaistaloudellisesti
arvioituna harkitsemisen arvoisena esitystä valtionlainatakuiden myöntämisestä Finnfundin
myöntämille lainoille. Kehitettäessä korkotukiluotto-ohjelmalle korvaavaa
instrumenttia, on tärkeää, että toimintaan
aiemmin liittyneitä epäkohtia ei toisteta. Erityisesti
tulisi huomioida pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien parantaminen.
Nykyisten tukipalvelujen yhteyteen on esitetty perustettavaksi
kehitysinnovaatio-ohjelma. Valiokunta kiirehtii ohjelman toteuttamista
ja korostaa suomalaista teknologiaosaamista, jota voitaisiin hyödyntää köyhyyden
vähentämisessä ja kestävän
kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan Ruotsissa ja Tanskassa on kehitetty innovatiivisia tukimalleja,
joiden käyttökelpoisuutta tulisi tutkia myös
Suomessa.
Yritysvastuu on osa kestävää ja reilun
kilpailun tunnusmerkit täyttävää yritystoimintaa,
jota ohjaavat kansainvälisesti tunnustetut periaatteet,
kuten YK:n Global Compact ja OECD:n toimintaohjeet monikansallisille
yrityksille. Pitkissä arvo- ja alihankintaketjuissa vastuullisuuden
toteuttaminen ja kehitysvaikutukset huomioiva yhteistyö on
kuitenkin vaikeasti seurattavissa. Valiokunta korostaa median ja
kansalaisjärjestöjen roolia puutteiden esiin nostamisessa. Tärkeä osa
yritysvastuuta on säällisten työpaikkojen
ja ihmisarvoisen työn luominen ILO:n määrittelemien
yleissopimusten mukaisesti. Sääntelyä on
perusteltua kehittää globaalisti yritysten yhdenvertaisuuden
varmistamiseksi. Yrityksiä tulisi myös pyrkiä kannustamaan
vastuunkantoon esimerkiksi tuomalla myönteisiä toimenpiteitä aktiivisesti
julkisuuteen.
Kauppa ja kehitys
Valiokunta korostaa aiempaa kantaansa, että kaupan
merkitys kestävälle talouskasvulle ja köyhyyden
vähentämiselle on kiistaton. Sopimuspohjainen
ja hallittu kaupan vapauttaminen, protektionismin ehkäiseminen
ja kehitysmaiden markkinoillepääsyn turvaaminen
ovat osa kestävää kehitystä.
Suomen tulee jatkossakin vaikuttaa siihen, että Maailman
kauppajärjestössä, EU:ssa ja OECD:ssä valmisteltavat
säädökset huomioisivat kehitysmaiden
näkökulman. Valiokunta toistaa kantansa, että huomiota
tulisi vastaisuudessa kohdistaa ns. muihin kaupan esteisiin, kuten
polkumyyntitullien käyttö (tai niillä uhkaaminen)
ja lisääntyneet terveys- ja kasvinsuojelumääräykset
sekä ympäristönormit. Näitä sinällään
legitiimejä säännöksiä on
osittain pyritty käyttämään uusina
kaupan esteinä, kun tulleista on pääosin luovuttu.
Kehitysmaiden kapasiteettia tulee vahvistaa, koska lisääntyvä normisto
voi olla käytännössä viennin
este puutteellisen tietotaidon ja kapasiteetin vähäisyyden
vuoksi.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että tuonnin avoimuuden
edistäminen EU-alueelle on niin Suomen elinkeinoelämän
ja kuluttajien kuin kehitysmaidenkin etu. Avoimuuden edistäminen eri
kauppapolitiikan alueilla ei ole itsestäänselvyys,
sillä jäsenmailla on kehitysmaiden kanssa kilpailevaa
tuotantoa, mikä johtaa ajoittain protektionistisiin paineisiin
EU:n kauppapolitiikassa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut
kauppa- ja maatalouspolitiikassa vähiten kehittyneiden maiden
osalta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi on aktiivinen ja tukee aloitteita, joiden tavoitteena
on kehitysmaiden markkinoillepääsyn edistäminen.
Suomi on perustellusti suunnannut kauppapoliittista erityiskohtelua
vähiten kehittyneille maille (LDC).
Kaupan ja kehityksen väliset yhteydet sekä vähiten
kehittyneiden maiden erityistarpeet kauppapolitiikassa on tunnistettu
hallitusohjelmassa. Valiokunta pitää erikoisena,
että selonteossa ei käsitellä tai analysoida
lainkaan EU:n kauppapolitiikan vaikutuksia kehitysmaihin. Suomi
tukee kauppapolitiikan nostamista uuden komission keskeiseksi teemaksi,
joten olisi johdonmukaista käsitellä kauppaa myös
kehitysmaanäkökulmasta, erityisesti kun markkinoiden kasvu
on odotettavissa juuri sillä suunnalla.
Neuvottelut Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren kanssa ovat pitkittyneet
ja vaikuttavat kielteisesti mm. alueelliseen integraatiokehitykseen ja
myös poliittisiin suhteisiin etenkin Afrikan kanssa nyt,
kun mantereen taloudellinen potentiaali vahvistuu ja yhteistyötä tulisi
nimenomaan kehittää. Valiokunta on useaan otteeseen kiinnittänyt
huomiota esimerkiksi EPA-talouskumppanuussopimusneuvotteluihin (Economic Partnership
Agreements) (viimeksi UaVL 2/2014 vp).
Saadun selvityksen mukaan komissio ei ole riittävästi
ottanut huomioon kehitysmaiden näkemyksiä. Valiokunta
on huolissaan komission toimintatavasta ja kokonaisvaltaisemman
näkemyksen puutteesta.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että Suomi
vaikuttaa aktiivisesti komission suuntaan, jotta EU:n kauppapolitiikassa ja
erityisesti EPA-talouskumppanuussopimusneuvotteluissa otetaan kehitystavoitteet
vahvemmin huomioon.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että Team Finlandin toiminnassa otetaan huomioon nykyistä vahvemmin
kehityspoliittiset näkökohdat, ml. yritysvastuun
korostaminen.
Verotus ja kehitys
Veroparatiisit, kansainvälinen veronkierto ja yritysten
aggressiivinen verosuunnittelu on aiheellisesti nostettu osaksi
kehityspoliittista keskustelua. Kehitysmaiden on arvioitu menettävän
verotuloja moninkertaisesti enemmän kuin mitä ne
saavat kehitysapua. Veropohjaa rapauttava veronkierto ja julkisuuden
paine luovat yhteisen intressin vastatoimiin. OECD:n ja G20-ryhmän
johdolla yhteistyötä on vahvistettu aggressiivisen
verosuunnittelun, veronkierron ja veroparatiisien torjumiseksi.
Suomen toimet on koottu Hallituksen kansainvälisen veronkierron vastaiseen
toimintaohjelmaan (E 61/2014 vp), johon
kohdistuu myös vaatimus politiikkatoimien johdonmukaisuudesta.
Valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan käsitellyt aihetta
yksityiskohtaisemmin.
On tärkeää, että Suomi tukee
esimerkiksi kaivannais-, öljy- ja kaasuteollisuuden rahavirtojen läpinäkyvyyttä ajavan
EITI:n (Extractive Industries Transparency Initiative) toimintaa
ja selvittää verohallinnon kanssa asiantuntija-avun antamista
kehitysmaiden siirtohinnoitteluvalvonnassa. Finnfund on pidättäytynyt
vuoden 2013 alusta sijoituksista sellaisten maiden kautta, jotka
OECD on nimennyt niin sanotuiksi "non-compliant" — eli
yhteistyöhaluttomiksi — maiksi.
Selonteon mukaan pääomapako kehittyvistä talouksista
ja kehitysmaista kasvaa yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Kansainvälisten
pelisääntöjen ja johdonmukaiseuuden tarve
on siis suuri. Valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan kantaan,
että kestävän verojärjestelmän
tärkeimpiä ominaisuuksia ovat oikeudenmukaisuuden
lisäksi neutraalisuus ja ennustettavuus. Verojen tulisi
kertyä valtioon, jossa taloudellista toimintaa harjoitetaan.
Keinotekoisia rakenteita käyttäen hyväksyttävästä verosuunnittelusta etäännytään
veronkierron ja laittoman keinottelun puolelle. Näihin
järjestelyihin tulisi kyetä puuttumaan kansainvälisellä yhteistyöllä,
yhteisillä standardeilla ja tehokkaalla tietojenvaihdolla.
Voittoja ohjataan myös laillisia keinoja käyttäen,
merkittävimpänä konserniyhtiöiden
välinen siirtohinnoittelu. Yhteiset toimintamallit ja standardit
ovat keinoja tällaisen toiminnan sääntelyn
parantamiseen. Valtiovarainvaliokunnan mukaan muutosten edellyttämään
päätöksentekoon tarvitaan aikaa ja kaikkien
osapuolten osallisuutta tasapainoisen ja toimivan ratkaisun löytämiseksi.
Valtiovarainvaliokunnan tavoin ulkoasiainvaliokunta pitää erityisen
perusteltuna näkemystä, jossa kehitysmaiden verotuskapasiteettiä kehitetään.
Kysymys ei ole vain verojärjestelmän oikeudenmukaisuudesta
vaan samalla kehitysmaiden kyvystä hallinnoida alueellaan
syntynyttä tuottoa. Toimiva verojärjestelmä on
lisäksi merkittävä demokratian tukipylväs.
Se lisää läpinäkyvyyttä ja
vastuusuhdetta kansalaisten ja hallinnon välille ja antaa
siten keinon valvoa hallinnon legitimiteettiä.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Suomen tulee
jatkaa aktiivista toimintaa aggressiivisen verosuunnittelun, veronkierron
ja veroparatiisien torjumiseksi.
Ympäristö ja kehitys
Ulkoasiainvaliokunta korostaa ympäristövaliokunnan
tavoin, että köyhyyttä ei voida poistaa
ilman radikaaleja muutoksia ympäristönsuojelussa,
tuotanto- ja kulutustavoissa, resurssitehokkuudessa sekä luonnon
monimuotoisuuden turvaamisessa. Valiokunta korostaa kestävän
kehityksen kolmen ulottuvuuden parempaa yhteensovittamista sekä kestävän
kehityksen maailmanlaajuisen hallinnan vahvistamista.
Ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota
globaaliin luonnonvarojen kestämättömään
kulutukseen, luonnon monimuotoisuuden häviämiseen
ja ilmastonmuutokseen. Maailman väkiluvun on arvioitu kasvavan
9,5 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, jolloin väestönkasvu
taittuisi elintason nousun myötä laskuun. Luonnonvarojen
käytön tehostaminen voi siten jäädä käytännössä tuloksettomaksi.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat erityisesti köyhiä maita.
Köyhyyttä ei voida vähentää,
ellei niin ilmastonmuutoksen hillintää kuin monimuotoisuuden
köyhtymistä ja luonnonvarojen kestämätöntä kulutusta
kytketä osaksi kehitysagendaa ja integroida kestävän
kehityksen ulottuvuuksia johdonmukaiseksi, vaikuttavaksi politiikkakokonaisuudeksi.
Kestävän kehityksen turvaamiseksi kehitysmaiden
oma politiikka on ensisijaista. Tosiasia kuitenkin on, että ympäristö tai
ilmastonmuutos ei ole painopiste monessakaan kehitysmaassa. Kehitysyhteistyön
tulisi sitouttaa kumppanimaita kestävään
kehitykseen ja tukea niiden toimia kehityksen turvaamiseksi.
Ympäristövaliokunta korostaa, että ympäristö-
ja kehityspolitiikkaan tulisi liittää toimivat seuranta-
ja palautejärjestelmät. Näin pystyttäisiin
paremmin arvioimaan yhteistyön vaikuttavuutta ja esimerkiksi
seuraamaan kansainvälisten ympäristösopimusten
toimeenpanon toteutumista.
Kehitykselle välttämätön
talouskasvu on tuotettava ympäristön ja ihmisen
hyvinvoinnin kannalta kestävällä tavalla.
Valiokunta painottaa olemassa olevien kansainvälisten ympäristösopimusten
hyödyntämistä vuoden 2015 jälkeisen politiikkakokonaisuuden
osana. Tuki kansainvälisten ympäristösopimusten
toimeenpanolle kehitysmaissa voi edistää kestävien
kansallisten kehitysstrategioiden aikaansaamista, ympäristön
tilan parantamista ja köyhyyden vähentämistä.
Keskinäisriippuvuuksien ja tuotannon arvoketjujen vuoksi
on tärkeää, että kaikki maat
osallistuvat ilmastotalkoisiin kykyjensä mukaan. Valiokunta
katsoo, että tulisi pyrkiä yhteiseen ilmastorahoituksen
laskenta- ja arviointimalliin. Suomen tulisi olla aktiivisesti mukana
kansainvälisessä yhteistyössä kehittämässä innovatiivisia
rahoitusmekanismeja.
Ulkoasiainvaliokunta tukee vihreään
talouteen siirtymistä ja luonnonvarojen resurssitehokasta
ja demokraattista hallintaa.
Maatalous ja ruokaturva
Kasvavan väestön ruokkimiseksi maataloustuotannon
tulee arvioiden mukaan kasvaa 50—70 prosenttia vuoteen
2050 mennessä. Tästä lisäyksestä 80
prosenttia pitäisi tulla jo viljelyssä olevilta
alueilta. Selonteossa on täysin sivuutettu tämä hyvin
moniulotteinen ongelma, johon vaaditaan johdonmukaisempaa kauppa-
ja maatalouspolitiikkaa sekä kehitysmaiden maatalouspolitiikan
uudistamista ja sen tukemiseksi myös kehitysyhteistyövaroja.
Valiokunta painottaa, että globaalissa ruokaturvassa
on perimmiltään kyse köyhyydestä ja köyhyyden
vähentämisestä. Elintarvikkeiden ja maataloushyödykkeiden
hintojen nousu on pysyvä kehityssuunta. Vaurastumisen myötä väestön
elintarvikkeiden kysynnän kasvu ja kulutustottumukset ovat
suuntautuneet voimakkaasti liha- ja maitotuotteisiin. Vuonna 2050
kaupunkiväestön osuus on jo noin 70 prosenttia
koko maailman väestöstä.
Elintarvikkeiden tuotantokykyä tulisi vahvistaa maailmanlaajuisesti.
Kehitysmaiden toimenpiteet tuotannon tehostamiseksi ja lisäämiseksi ovat
tärkeitä. Kehitysmaiden maaseudun elinkelpoisuutta
ja elinkeinojen monipuolistumista on tärkeää vahvistaa
tukemalla tutkimusta, koulutusta ja neuvontapalveluja sekä yksityissektoria.
Kehityspolitiikalla tulee — myös suomalaista maatalouden
osaamista hyödyntäen — tukea tuottavuutta
ja kestävämmän teknologian käyttöönottoa.
Pientuotannon ja paikallisten markkinoiden toimintaedellytysten
parantaminen lievittää köyhyyttä ja
vahvistaa ravitsemusturvaa. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu globaaliin
ruoantuotannon vahvistamiseen. Lisää yksityisiä investointeja
tarvitaan kehitysmaiden maataloussektorin kehittämiseen.
Valiokunta korostaa, että yksityisiin (ulkomaisiin ja kansallisiin)
sijoituksiin kaivattaisiin lisää avoimuutta, jotta voitaisiin
arvioida niiden hyöty ja vaikutus kehitysmaiden pitkän
aikavälin kasvuun. Naisilla on huomattava merkitys ruoantuotannossa.
Suomen tulisi vahvistaa naisten aseman parantamista mukaan lukien
oikeus maanomistukseen sekä koulutukseen ja neuvontaan.
Valiokunta pitää perusteltuna, että apua
ehdollistetaan suhteessa siihen, miten vastaanottajamaassa on turvattu naisten
maanomistusoikeudet. Suomen tulisi soveltaa tätä periaatetta
kumppanimaiden osalta ottaen huomioon, että ne kaikki ovat
sitoutuneet jo 20 vuotta sitten tähän periaatteeseen
Pekingin naistenasemaa koskevassa toimintaohjelmassa http://www.un.org/womenwatch/daw/beijing
Ruoantuotannon tulisi perustua kestävään
kehitykseen. Maatalous käyttää 80 prosenttia
koko makean veden kulutuksesta. Veden riittävyys tulee
olemaan tulevaisuuden keskeisiä haasteita. Ruoantuotannossa
veden kulutus koko ruokaketjussa tulisi ottaa paremmin huomioon.
Selonteossa ei ole arvioitu ilmastonmuutoksen seurauksia ruoantuotantoon,
eikä se käsittele uusien innovaatioiden tarvetta
ruoantuotannossa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan
muun muassa sääolosuhteiden aiheuttamat suuret
tuotantovaihtelut maataloudessa edellyttävät tasapainottavia
toimia, kuten interventiojärjestelmää ja
siihen liittyvää varastointia.
Metsien häviämisellä on tuhoisat
vaikutukset niin luonnon monimuotoisuuteen kuin myös ilmastonmuutokseen
ja miljoonien ihmisten elämään. Selonteossa
on mainittu monia metsätalouden kannalta keskeisiä reunaehtoja,
kuten maaomistusolot, investointien houkuttelu ja se, että toimijoiden
mahdollisuus päästä rahoitusmarkkinoille
edellyttää omistusoikeuksien turvaamista. Maa-
ja metsätalousvaliokunta kiinnittää huomiota
siihen, että selonteossa metsien säilymistä ja
kestävää taloudellista hyödyntämistä tukeville
toimille ei ole annettu sellaista merkitystä, jota kestävän
kehityksen edistäminen edellyttäisi.
Valiokunta korostaa, että kehitysmaissa tuotettavan
biomassan tuotanto-olosuhteiden hyväksyttävyys
ympäristön ja sosiaalisen näkökulman
kannalta on varmistettava samoin kuin se, että biopolttoaineiden
raaka-ainetuotantoon sovelletaan asianmukaisia vähimmäisvaatimuksia tuotantopaikasta
riippumatta.
Ulkoasiainvaliokunta pitää ansiokkaana edistysaskeleena
ulkoasiainministeriön johdolla toteutettua ruokaturvapilottia.
On tärkeää, että pilotin kokemukset
ja toimintatavat otetaan käyttöön kaikilla
painopistealueilla (turvallisuus, maahanmuutto, verotus, kauppa)
johdonmukaisuuden lisäämiseksi käytännön
työssä.
Valiokunta toistaa kantansa ruuan haaskauksen vähentämisen
tarpeesta. Yli puolet tuotetusta ruuasta pilaantuu, heitetään
pois tai jätetään hyödyntämättä tehottomuuden
vuoksi. Ruuan hävikkiä voidaan ja tulee voida
pienentää myös kehitysmaissa, muun muassa
sadon paremmalla varastoinnilla.
Kehitysmaiden ruokaturvan parantamisen kannalta EU:n maatalous-,
kauppa- ja kehityspolitiikkaa tulee käsitellä kokonaisuutena.
EU:n tulee maatalouspolitiikan keinoin vahvistaa sekä maailmanlaajuista
ruokaturvaa että EU:n alueellisen tuotannon säilyttämistavoitetta.
Maa- ja metsätalousvaliokunta muistuttaa jokaisen maan oikeudesta
omavaraisuus- ja huoltovarmuusnäkökohtien huomioon
ottamiseen erityisesti ruokaturvan osalta.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Suomen tulee
toimia aktiivisesti, jotta EU:n maatalouspolitiikka ei vaikuta haitallisesti
kehitysmaiden ruokaturvaan, maataloustuotantoon tai markkinoillepääsyyn. Valiokunta
edellyttää, että kehitysyhteistyön
rahoitusta elintarviketuotantoon ja maaseudun kehittämiseen
kasvatetaan.
Muuttoliike ja kehitys
Muuttoliikkeiden hallinta on osa kehityspolitiikkaa. Erityisen
tärkeää on analysoida muuton ns. alkusyitä.
Siirtolaisia on YK:n arvion mukaan 232 miljoonaa, ja maailman runsaasta
15 miljoonasta pakolaisesta noin 80 prosenttia on kehitysmaissa.
Siirtolaisuus ja pakolaisuus koskettavat siten eniten kehitysmaita.
Siirtolaisuus ja laillinen maahanmuutto on perinteisesti ollut keskeinen
myönteinen talouskasvun tekijä niin lähtö- kuin
vastaanottajamaassa. Siirtolaisuutta on tarkasteltava laajasti ja
pitemmällä aikavälillä, jotta
sen vaikutuksia kehitykseen voidaan arvioida.
Siirtolaisten rahalähetykset ovat merkittäviä kehitysmaiden
talouskasvulle. Maailmanpankin mukaan rahalähetykset kehitysmaihin
olivat 414 miljardia USD vuonna 2013 — eli yli kolme kertaa
virallista kehitysapua suurempi määrä.
Rahalähetykset käytetään suureksi
osaksi yksityiseen kulutukseen päinvastoin kuin kehitysapu,
joka suuntautuu julkisiin investointeihin. Rahalähetysten
kasvaessa niiden hallinnoinnin helpottaminen ja välityspalkkioiden
laskeminen on johdonmukaista kehityspolitiikkaa. Erityisesti siirtolaisnaiset
välittävät entisiin kotimaihinsa erilaista
osaamista ja arvoja mukaan lukien tyttöjen koulutuksen
merkitys. Valiokunta kannustaa yhteistyön kehittämiseen
diasporan kanssa, jotta kehitystä tukevia arvoja ja käytäntöjä voidaan välittää systemaattisemmin.
Siirtolaisuus ja vapaaehtoinen maastamuutto on yksilön
oikeus; sitä ei voida rajoittaa, vaikka se aiheuttaisi
myös kielteisiä vaikutuksia niin, että lähtömaiden
kehitykselle välttämätöntä koulutettua
työvoimaa lähtee ulkomaille. OECD:n mukaan esimerkiksi
kiertomuuton helpottaminen erilaisin viisumijärjestelyin
voi edesauttaa sitä, että maahanmuuttajat voivat
hyödyntää oppimiaan taitoja myös
omassa kotimaassaan. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös kehitysmaiden
koulutusjärjestelmien vahvistamisen tarpeeseen mukaan lukien
ammatti- ja korkeakoulut.
Laittoman maahanmuuton torjunnassa yhteistyön tiivistäminen
on keskeistä, jotta voitaisiin torjua myös siihen
usein liittyvää rikollisuutta ja ihmiskauppaa.
Yhteistyöhön liittyy myös kielteisen
oleskelupäätöksen saaneiden takaisinoton
edistäminen kotimaahansa.
Suomen Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategian tavoitteena
on aktiivinen ja suunnitelmallinen maahanmuuttopolitiikka. Kehityspoliittisen
johdonmukaisuuden periaate on mainittu strategiassa ja siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että strategian toimeenpanossa otetaan huomioon myös lähtömaan
kehityksen näkökulma. Suomen tulee olla aktiivinen
EU:n maahanmuuttopolitiikan kehityspoliittisen johdonmukaisuuden
lisäämisessä.
Turvallisuus ja kehitys
Turvallisuus ei synny ilman kehitystä, eikä kehitys
ole kestävää ilman turvallisuutta. Kehitys
ei kuitenkaan luo automaattisesti vakautta, ja eriarvoistava talouskasvu
voi myös kiihdyttää konfliktiherkkyyttä.
Turvallisuuden ja kehityksen välinen kiinteä,
mutta moniulotteinen suhde näkyy erityisesti ns. hauraissa
valtioissa, joita OECD:n mukaan on jo lähes kolmannes maailman valtioista.
Hallitus on sitoutunut kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan,
jossa sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa sekä kehitysyhteistyötä ja
humanitaarista apua pyritään koordinoimaan keskenään parhaan
mahdollisen yhteisvaikutuksen aikaansaamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota
tähän asiakokonaisuuteen liittyviin useisiin erillisiin
linjauksiinmm. Rauhanvälityksen toimintaohjelma; Turvallisuus-
ja puolustuspoliittinen selonteko; 1325-toimintaohjelma; Humanitaarisen
avun linjaus; Suomen ulkoasiainhallinnon YK-strategia; Hauraiden
valtioiden toimintaohje (2014); Siviilikriisinhallinnan strategian
päivitys., mikä ei saadun selvityksen mukaan
välttämättä palvele kokonaisvaltaista
lähestymistapaa. Valiokunta katsoo, että tavoitteena
tulisi olla käytännön toiminnan suunnitelmallisuuden
parantaminen sekä kriisinhallinnan eri kykyjen parempi
yhteensovittaminen. Uhkakuvien muuttuessa myös yhteistyö yksityissektorin
kanssa on välttämätöntä.
Valiokunta on jo pitkään edellyttänyt,
että se saa esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioista päätettäessä selvityksen
kaikista Suomen ja EU:n toimista alueella, jotta toiminnan pitkäjänteisyys
voidaan huomioida. Ulkoasiainvaliokunnankin peräämä ja
hallitusohjelmassa mainittu vakauttamisrahaston kehittäminen
ei ole edennyt, mutta myönteistä on, että rauhanvälityksen rahoitukseen
on saatu tiettyä joustavuutta myös kehitysyhteistyövaroista.
Suomesta puuttuu edelleen yhtenäinen suunnittelu- ja päätöksentekoprosessi,
joka tukisi kokonaisvaltaista toimintaa. Valiokunta korostaa, että Suomen
tulee aktiivisesti edistää ihmisoikeuksien ja
tasa-arvon huomioimista rauhanprosesseissa ja kriisinhallinnassa
YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti.
Selonteon mukaan hauraiden valtioiden tukeminen on riski, joka
Suomenkin kannattaa ottaa. Valiokunta toteaa saadun selvityksen
perusteella, että hauraisiin valtioihin liittyvä toiminta vaatii
ulkopuolisilta erityisen syvällistä analyysia.
Kyse ei ole vain oman riskin hallitsemisesta, vaan siitä,
että ulkopuolisen interventio voi vaikuttaa tilanteeseen
myös kielteisesti. Nykyinen kehitysyhteistyö on
suunnattu suhteellisen vakaisiin toimintaympäristöihin,
eikä se nykyisellään voi ottaa riittävästi
huomioon hauraiden valtioiden erityispiirteitä. Jokainen
hauras "valtio" olisi käsiteltävä tapauskohtaisesti
laajan asiantuntemuksen ja analyysin perusteella. Paras asiantuntemus
hauraiden maiden ongelmien ratkaisuun on ao. maissa. Saadun selvityksen mukaan
asiantuntemus Suomessa edelleen on varsin tapauskohtaista lähinnä eräiden
kansalaisjärjestöjen piirissä. Valiokunta
korostaa Suomessa asuvien maahanmuuttajien (diaspora) asiantuntemuksen
ja verkostojen hyödyntämistä.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa varovaista ja hyvin suunniteltua
sekä muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä tehtävää etenemistä hauraiden
valtioiden tukemisessa, jotta toiminnan vaikuttavuus voidaan varmistaa.
Hauraiden valtioiden tukemisen tulee olla jatkumo, jossa otetaan huomioon
myös muu kuin kehitysyhteistyön toteutus, jota
ulkoasiainministeriön hauraita valtioita koskeva ohje koskee.
Toiminta voi, ja sen tulee olla samanaikaisesti sekä turvallisuus-
että kehityspolitiikkaa. Turvallinen toimintaympäristö mahdollistaa
pitkäjänteisen kehityksen. Sen luominen edellyttää ennen
kaikkea, että paikallisten yhteisöjen legitiimit
edustajat ovat sitoutuneet tukemaan vakauttamista. Riittävän
sitoutumisen saavuttaminen on edelleen keskeinen ongelma kriisitilanteissa.
On tärkeää, että erityisesti
EU-tasolla päästäisiin ulkoisessa toiminnassa
vihdoin kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan korkean
edustajan ja komission antaman tiedonannon (joulukuu 2013) pohjalta.
Suomen tulee jatkaa aktiivisesti turvallisuus- ja kehityspolitiikan
välisen johdonmukaisuuden edistämistä neuvoston
eri kokoonpanoissa.
Naisten roolia rauhanvälityksessä ja
-rakennuksessa tulee konkretisoida käyttämällä selkeitä tavoitteita
ja toteutumisen mittareita.
Ulkoasiainvaliokunta esittää, että kokonaisvaltaisen
lähestymistavan vahvistamiseksi tulisi eduskunnalle laatia
vaalikauden alussa kehityksen ja turvallisuuden strateginen toimintalinjaus.
Kestävän kehityksen tavoitteet ja Post 2015
-agenda
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että Suomi on aktiivinen Post 2015 -agendan valmistelussa. Valmistelut
niin EU:ssa kuin kansallisestikin vaativat laaja-alaista yhteistyötä.
Valiokunta tukee hallituksen tähän saakka esittämiä tavoitteita
agendan sisällöksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että kestävän
kehityksen tavoitteita ja vuosituhattavoitteita koskeva työ yhdistetään
ja muodostetaan yhteiset globaalit ympäristöön,
sosiaaliseen kehitykseen ja talouteen liittyvät tavoitteet,
joissa otetaan huomioon kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatteet.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa erityisesti erillistä tavoitetta
sukupuolten tasa-arvosta ja naisten aseman vahvistamisesta ja oikeuksien
toteutumisesta, mukaan lukien seksuaaliterveys. Naisten vaikutusvallan
lisääminen edellyttää tasa-vertaista
osallistumismahdollisuutta niin poliittisessa kuin taloudellisessakin
päätöksenteossa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että rauhan ja turvallisuuden teema saadaan mukaan kehityksen
tärkeänä osana. Niin ikään
tavoitteet oikeusvaltiosta ja hyvästä hallinnosta,
kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta
sekä luonnonvaroista, ekosysteemipalveluista ja monimuotoisuudesta ovat
keskeisiä globaalin kehityksen kannalta. Valiokunta katsoo,
että Suomen tulisi nostaa kestävä ruoka-
ja ravitsemusturva niin kansallisen kuin globaalinkin agendan prioriteetiksi.
Ulkoasiainvaliokunta ottaa tarkemmin kantaa Post 2015 -agendaan
valmistelujen edetessä.