Perustelut

Kokoomuksen esitys toimivaksi ja kannustavaksi opintotukimalliksi on kuvattu hallituksen esityksen yhteydessä käsitellyssä edustaja Suvi Lindénin lakialoitteessa (LA 9/2005 vp). Lakialoitteessa esitetään opintotuen opintorahan korottamista vastaamaan paremmin opiskelijoiden elinkustannuksia ja opiskelijan vapaan tulon rajojen korottamista kymmenellä prosentilla. Opintotuen yhteenlaskettu taso nostettaisiin enimmillään 750 euroon kuussa. Tältä osin esitys poikkeaa hallituksen linjasta kehittää opintotukea lainapainotteiseksi ilman, että opintorahaan osoitetaan mitään uusia resursseja.

Kokoomuksen mielestä opintotukijärjestelmää on uudistettava sellaiseksi, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun ja siten vauhdittaa valmistumista. Tämä tarkoittaa koulutuspoliittisten keinojen lisäksi panostuksia opiskelijan hyvinvointiin ja toimeentuloon. Kokoomuksen esityksessä opintojen alkuvaihetta tuettaisiin nykyistä selkeästi korkeammalla opintorahan määrällä. Opiskelun loppuvaiheessa, ensimmäisen 30 opintotukikuukauden jälkeen, opintolainan osuus opintotuesta olisi suurempi. Opintotuen tulorajojen korottaminen antaisi opiskelijalle mahdollisuuden myös hankkia tarvittaessa lisätuloja.

Kokoomuksen malliin sisältyy hallituksen esitystä muistuttava opintolainavähennys, joka myönnettäisiin jokaiselle korkeakoulututkinnon suorittaneelle kymmenen vuoden ajan valmistusajankohdasta siten, että opiskelija voisi vähentää 50 prosenttia lyhennyksen määrästä suoraan verosta. Vähennyksen enimmäismäärä on korkeampi kuin hallituksen esityksessä, joten kannustava vaikutus opintolainan ottamiseen on suurempi. Tätä näkemystä tukivat myös asiantuntijakuulemisissa esitetyt mielipiteet.

Hallituksen esittämä opintolainavähennysmalli on myös hyvin monimutkainen mm. omavastuuosuuden vuoksi. Samoin vähennysoikeuden riippuminen valmistumisesta määräajassa on opiskelijan kannalta ongelma, sillä valmistumisen aikataulu todennäköisesti selviää opiskelijalle vasta selvästi lainanottoajankohdan jälkeen. Mielestämme vähennyksen saantiin liittyvien ehtojen tulisikin olla niin selkeitä, että opiskelija tietää lainanottohetkellä, miten hänen kannattaa toimia ja mitä häneltä edellytetään. Tämä ei ole tilanne hallituksen esityksen osalta. Valtiovarainvaliokunta toteaakin, että epävarmuus etuuden saannista ja määrästä voivat muodostaa esteen tukimuodon hyödyntämiselle.

Hallituksen esittämä vähennysmalli johtaa liialliseen hallinnon paisumiseen ja hallinnollisten kustannusten kasvuun, mitä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Tutkintokohtainen enimmäismäärä ja sen seuranta tekevät järjestelmästä paitsi opiskelijan näkökulmasta epäselvän ja epävarman, myös hallinnon näkökulmasta mutkikkaan ja raskaan. Jos veroetuuden saamisen ehdot ja etuuden määrä sen sijaan säädettäisiin mahdollisimman selkeiksi ja läpinäkyviksi, mukaan ei tarvittaisi Kansaneläkelaitoksen hallintoa, vaan verottaja voisi tehdä vähennyksen suoraan saatuaan oppilaitoksesta tiedon opiskelijan valmistumisesta ja pankista tiedon opintolainojen lyhennyksistä.

Perustelut

Hallituksen ehdottamilla asumislisän vuokrakaton ja opintolainan valtiontakauksen korotuksilla ja opintojen suorittamisaikaan sidotulla verovähennysmallilla tähdätään kokopäiväisen opiskelun mahdollistamiseen ja opintoaikojen lyhentämiseen. Hallituksen tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia, on hyvä että opiskelijoille halutaan turvata mahdollisuus keskittyä opintoihin ja suorittaa opinnot ilman taloudellisiin syihin liittyvää viivästystä.

Opintolainan verovähennysmalli on kuitenkin valitettavasti varsin epäonnistunut esitys. Valmistumisaikaan sidottu verovähennys on epäreilu tukimuoto, joka auttaa ennen muuta hyvin pärjääviä ja nopeasti valmistuvia opiskelijoita. Tämän vuoksi on myös kyseenalaista, kuinka paljon ehdotettu malli lyhentäisi valmistumisaikoja tulevaisuudessa. Mallin epäreiluutta korostaa se, että eri aloilla valmistumisajat ovat hyvin erilaisia. Verovähennysmalli saattaa siis johtaa siihen, että ne, jotka jo nyt valmistuvat nopeasti, saavat ylimääräisen lisäedun. On hyvä, että hallituksen esityksessä on pyritty ottamaan huomioon erilaiset elämäntilanteet. On kuitenkin ilmeistä, että lasten saaminen tai sairastaminen voi monissa tilanteissa pidentää opintojen suorittamisaikaa enemmän kuin minkä sairausloma tai vanhempainloma kestää.

Verovähennysmallin epäreiluutta voitaisiin lievittää, jos yllä mainittuihin seikkoihin haluttaisiin kiinnittää huomiota ja muokata esitystä. Sekä eri alojen erilaisuuden vuoksi että erilaisten elämäntilanteiden huomioimiseksi olisi tarpeellista luopua verovähennyksen sidoksesta opiskeluaikaan ja verovähennys pitäisi myöntää kaikille valmistuneille. Tällöin myös pidempään opiskelleilla olisi kannustin suorittaa opinnot loppuun. Tämä lisäisi myös opiskelijan varmuutta siitä, että hän todella tulee vuosien päästä saamaan verovähennyksen hyväkseen. Mikäli opiskelija luottaisi siihen, että hänen täytyy maksaa vain osa lainastaan takaisin valmistumisen jälkeen, hänellä olisi hallituksen esitystä suurempi kannustin ottaa opintolainaa.

Vaikka verovähennysmalliin liittyviä epäreiluuskysymyksiä ei näkisi periaatteellisina ongelmina, esitys on ratkaisuiltaan heikko. Opintotukijärjestelmä on jo nyt opiskelijan näkökulmasta verrattain monimutkainen ja edellyttää erilaista laskemista. Esityksen järjestelmälle luomaa lisärasitusta korostaa erityisesti se, että vähennykseen oikeuttava enimmäislainamäärä on tutkintokohtainen eivätkä pääomitetut korot kuulu vähennyksen piiriin. Verovähennyksen piiriin kuuluvan opintolainan osan laskeminen yhdessä jo aiemmin olemassa olevien tutumpien elementtien kanssa on opiskelijalle vaativa tehtävä, ja monissa tapauksissa verovähennykseen tulee liittymään epäselvyyksiä ja virheellisiä käsityksiä. Järjestelmän vaikean ymmärrettävyyden epäillään myös vähentävän lainanoton houkuttavuutta, joka ei parhaimmillaankaan ole kovin hyvä.

Kokonaisuutena arvioiden järjestelmä on monimutkainen ja työläs, ja sen toteuttaminen vaatii huomattavaa lisätyötä Kelalta, verohallinnolta ja pankeilta. Ei voida pitää järkevänä, että jo nyt vaikeasti hallinnoitavia järjestelmiä hankaloitetaan entisestään, kun suunnan pitäisi olla kohti selkeämpää ja yksiselitteisempää sosiaaliturvaa ja verotusta. Etenkin verojärjestelmän osalta ehdotus suuntautuu hallinnon nykyisiä strategisia tavoitteita vastaan. Yleinen suuntaus on nimenomaan poispäin tällaisista tapauskohtaista tutkintaa ja päätöksentekoa edellyttävistä erityisvähennyksistä.

Järjestelmän monimutkaistamista voidaan tuskin pitää tarkoituksenmukaisena, etenkin kun esityksen tavoitteiden täyttyminen vaikuttaa vähintäänkin epävarmalta. Järjestelmän kustannustehottomuus on todellinen ongelma, jota ei pitäisi jättää huomiotta. Koska ehdotuksen keskeinen sisältö on antaa stipendin kaltainen bonus nopeille valmistujille, tehokkaampi ratkaisu olisi suoraan antaa opintolainan lyhentämiseen käytettävä stipendi valmistumisen jälkeen. Tämä olisi myös siinä mielessä perustellumpi ratkaisu, että yleensä ihmisten aikapreferenssit painottuvat nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen, eikä jopa vuosikymmenen kuluttua saatava veroetu oletettavasti toimi tehokkaana kannustimena haluttuun suuntaan. Etuus, jonka saa suoraan tai lähes välittömästi, on kannustavampi kuin tulevaisuudessa saatava etu, etenkin kun sen saamiseen liittyy epävarmuustekijöitä. Valmistumiseen kuluva aika on jokaiselle yksittäiselle opiskelijalle kuitenkin sellainen asia, jonka arvioiminen on mahdollista vasta vuoden tai useampia lainanoton jälkeen.

Täysipäiväisen opiskelun pitää olla mahdollista jokaiselle taustasta riippumatta. Tämän vuoksi on erittäin kannatettavaa, että hallitus nyt ehdottaa opintotuen asumislisän korottamista. Asumislisän korotus on hyvä ensiaskel tiellä, jonka päässä opintotuki on tasapainoinen sosiaaliturvan muoto, jonka turvin on mahdollista hankkia korkea koulutustaso, vaikka taloudelliset lähtökohdat olisivat heikot. Seuraavan opintotuen kehittämistoimenpiteen pitäisikin kohdistua opintorahaan, joka tarvitsee yleistä tasokorotusta.

Perustelut

Lausunnossaan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä opintotukilain muuttamisesta ja opintolainavähennyksen edellyttämiksi muutoksiksi verolainsäädäntöön (HE 11/2005 vp) valtiovarainvaliokunta aivan oikein esittää painavaa kritiikkiä, mutta ei kuitenkaan päädy lakiehdotuksen hylkäämisen kannalle.

Esitimme valiokunnassa hallituksen esityksen hylkäämistä, koska esitetty opintolainavähennyksen toteuttaminen lisää opintotuen lainapainotteisuutta ja opiskelijoiden taloudellista eriarvoisuutta. Esityksen vaikutuksesta opiskelijoista itsestään riippumattomista syistä johtuvat opintoaikojen pidennykset tulevat muodostumaan opintososiaalisten etuuksien saamisen esteiksi.

Opintoaikojen lyhentämisestä ja opiskelijoiden opiskelun aikaisesta toimeentulon turvasta on huolehdittava samanaikaisesti. Käsityksemme mukaan tämä toteutuisi opintorahaa korottamalla. Tällainen esitys sisältyy ed. Valppaan lakialoitteeseen (LA 8/2005 vp), jossa vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää 15 prosentin opintorahan korotusta, asumislisän maksamista myös kesälomakuukausilta ja eräitä muita parannusehdotuksia.

Valiokunnan kuulemissa asiantuntijalausunnoissa on käynyt ilmi, että opintojen pitkittyminen johtuu ennen kaikkea opintojen aloitusvaiheen viivästymisestä, usein jopa kahdella tai kolmella vuodella. Samoin opiskeluvaiheen pitkittymiseen vaikuttavat työssäolojaksojen pituus. Asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmeiseksi, että työssäolo johtuu taloudellisten seikkojen ohella tärkeän työkokemuksen hankkimisesta. Nämä ehdotuksen arviointiin olennaisesti vaikuttavat seikat valiokunta on kuitenkin sivuuttanut omassa punninnassaan. Myös valiokunnan lausunnossa epäillään, että opintotuen muutokset eivät tässä suhteessa tulisi vastaisuudessakaan vaikuttamaan opiskelijoiden työssäkäyntiin.

Opiskelijoiden ansiotyössä käyminen johtuu ennen kaikkea opintotuen alhaisuudesta. Yli puolet korkeakouluopiskelijoista käy opintojen ohessa ansiotyössä, mikä hidastaa valmistumista (HE 11/2005 vp, s. 10/II). Hallituksen esityksestä ilmenee, että tällä hetkellä Suomen opintotuki on Pohjoismaiden alhaisin. Pohjoismaiden opintotukiviranomaisten yhteistyössä tekemän selvityksen mukaan opiskelijoiden asema opintotuen tasolla mitattuna ei ole parantunut Suomessa yhtä hyvin kuin muissa Pohjoismaissa.Vaihtoehtona hallituksen esittämälle linjalle on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ehdottama opintorahan yleinen korotus. Olemme esittäneet rinnakkaislakialoitteessa opintorahan korottamista 15 prosentilla. Lisäksi olemme esittäneet, että vanhempien tulot eivät enää pienentäisi alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintorahan määrää. Niin ikään olemme ehdottaneet, että opiskelijoiden asumislisää voitaisiin maksaa myös kesälomakuukausien ajalta. Näillä tukien korotuksilla opintorahan ja asumislisän reaaliarvo voidaan palauttaa vuoden 1995 tasolle ja antaa opiskelijoille mahdollisuus opiskeluun ilman hallituksen esittämiä opintoaikojen lisäkiristyksiä.

Keskeiset opiskelijajärjestöt ovat kiinnittäneet niin ikään huomioita siihen, että hallituksen esittämässä muodossa opintolainavähennys on epätasa-arvoinen, monimutkainen ja byrokraattinen ja muuttaa suomalaisen opintotukijärjestelmän opintolainapainotteiseen suuntaan. Valiokunnan lausunnossa tuodaan esille esityksen tähän liittyvät ydinongelmat ja se ympäristö, johon opintolainavähennys asetetaan. Esityksen mukaan vähennys myönnetään takautuvasti ja se perustuu yksinomaan lainamuotoiseen tukeen. Vaikka valiokunta yhtyy lausunnossaan käsityksiin ehdotetun sääntelyn mutkikkuudesta ja läpinäkyvyyden puutteesta verojärjestelmän kannalta sekä sen tuomasta hallinnon raskaudesta ja työläydestä, valiokunta ei tee tästä oikeita loppujohtopäätöksiä. Ehdotus lisää rasitusta yleistä opintotukijärjestelmää kohtaan, joka sisältää jo nyt esimerkiksi tukien takaisinperintään liittyviä ongelmakohtia.

Ehdotus on vastoin hallinnon nykyisiä strategiatavoitteita, joista yhtenä on henkilöverotuksen saaminen selkeämmäksi ja kaavamaisemmaksi muun muassa niukentuvien resurssien ohjaamiseksi. Opintolainavähennysehdotus toteutuessaan vaatii tapauskohtaista tutkintaa ja päätöksentekoa, mikä sopii huonosti henkilöverotuksen kehittämisen yleisiin yksinkertaistamistavoitteisiin. Tähän valiokunta kiinnittää huomiota, mutta ei tee lausunnossaan tälläkään perusteella oikeita johtopäätöksiä.

Opintolainaa käytetään täällä hetkellä opintojen rahoituksessa Suomessa muita Pohjoismaita vähemmän. Toimeentuloselvitysten perusteella opintolainaa ei suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa mielletä osaksi opintotukea (HE 11/2005 vp, s. 11/II).

Suomen järjestelmän myönteisenä puolena pohjoismaisessa vertailussa on pidetty opintorahan merkittävää osuutta opintotuessa, joka vähentää opiskelusta aiheutuvaa velkarasitusta. Tässä suhteessa hallituksen esitys vie Suomen järjestelmää sellaisen mallin suuntaan, joka lisää opiskelijoiden velkaantumista. Esimerkiksi Norjan opintovelkapainotteisessa mallissa opiskelijoiden velkaantuminen on kolminkertaista suomalaiseen opiskelijaan nähden.

Toisin kuin valiokunnan mietinnössä sanotaan, emme katso, että opiskelijoiden lainanottohalukkuutta tulisi lisätä. Mielestämme tulevien vuosien työssäkäyntiin sidottu opintolainavähennys, jota valiokunnan mietinnössä kuvataan opintotukioptioksi, lisää epätasa-arvoa eri tutkintoja suorittavien välillä ja erilaisista sosiaalisista taustoista tulevien opiskelijoiden välillä. Esitys lisää yhteiskunnallista pahoinvointia ja vähentää hyvinvointia.

Sosiaalietuuksien korvaaminen pankkilainoituksella heikentää jokaiselle perustuslaissa turvattua oikeutta yhtäläisiin mahdollisuuksiin saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta (PL 16.2 §).

Suomessa noin 40 prosenttia korkeakouluopiskelijoista ottaa opintojen aikana opintolainaa, ja keskimäärin korkeakoulusta valmistuneella oli vuonna 2003 lainaa noin 6 350 euroa, joka on noin puolet mahdollisesta 55 tukikuukauden mukaan määräytyvästä lainan enimmäismäärästä. Opiskelijoiden toimeentulotutkimuksen perusteella työssäkäynti lukukausien aikana täydensi toimeentuloa yli puolella opiskelijoista. Nyt hallituksen ajatus on se, että näiden ansiotulojen sijaan opiskelijat ryhtyisivät ottamaan velkarahaa ja laskelmoimaan tulevilla verovähennyksillä olemattomista työtuloista saatavia etuja. Ajatus ei varmasti saa kovin suuren opiskelijajoukon kannatusta.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella voidaan sanoa, että ajatus opintolainavähennyksen kannustavuudesta opintojen aikana on kyseenalainen. Asiantuntijakuulemisessa on niin ikään kyseenalaistettu itse lainasubvention riittävyys ja kannustavuus. Tällä perusteella voidaan arvioida, että ehdotus opintolainavähennyksestä jää hyvin vähämerkitykselliseksi niiden tavoitteiden kannalta, joilla ehdotusta perustellaan.