Perustelut

Kuten hallituksen esityksessä todetaan, tilatukijärjestelmän käyttöönotolla vuonna 2006 ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia, koska suorien tukien järjestelmään sisältyvät tuet ovat EU:n kokonaan rahoittamia. Valtiovarainvaliokunta keskittyy lausunnossaan arvioimaan ns. modulaation taloudellisia vaikutuksia, tilatukijärjestelmän organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia sekä eräitä verotuksellisia näkökohtia.

Modulaation taloudelliset vaikutukset

EU:n kokonaan rahoittamia, viljelijöille maksettavia suoria tukia on tarkoitus leikata ja siirtää näin leikattu osa maaseudun kehittämisvaroihin. Tämä ns. modulaatio on vuodesta 2005 alkaen pakollinen kaikille jäsenmaille; tähän saakka käytössä ollutta vapaaehtoista modulaatiota ei Suomessa ole sovellettu.

Modulaatio tehdään prosenttileikkauksena kaikkiin suoriin tukiin. Neuvoston tilatukiasetuksen 10 artiklan mukaan viljelijän tiettyyn kalenterivuoteen kohdistuvien suorien tukien määrää vähennetään vuosina 2005—2012 siten, että vuonna 2005 vähennys on kolme prosenttia, vuonna 2006 neljä prosenttia ja vuodesta 2007 alkaen viisi prosenttia vuosittain. Leikkaus tehdään aina tukimaksatuksen yhteydessä.

Leikkaus koskee vain yli 5 000 euron tukioikeuksia. Ensimmäisten 5 000 euron osalta leikatut varat palautetaan erillisenä maksatuksena viljelijöille. Tilatukiasetuksessa palautukselle on säädetty enimmäismäärät. Tämän mukaisesti suomalaisille viljelijöille voidaan palauttaa vuonna 2005 enintään 8,0 miljoonaa euroa, vuonna 2006 enintään 10,8 miljoonaa euroa ja vuosina 2007—2012 kunakin enintään 13,6 miljoonaa euroa.

Alustavien arvioiden perusteella Suomen osuudeksi modulaatiosta maaseudun kehittämistoimiin muodostuisi 1,8 prosenttia. Tämä merkitsisi 9,9 miljoonaa euroa vuonna 2005, 19,8 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja 23,4 miljoonaa euroa kunakin vuonna vuosina 2007—2012. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan olisi kansallisesti päätettävissä, jaetaanko palautus LFA-tukena, ympäristötukena vai esimerkiksi alueellisen kehittämisen kautta. Ehtona on ainoastaan, että ainakin alkuvaiheessa nämä varat on käytettävä maaseudun kehittämiseen.

Valtioneuvoston kehyspäätöksessä vuosille 2006—2009 ns. modulaatiovarat on merkitty kehyksen ulkopuolisiksi menoiksi. Kehyspäätös ei sisällä ehdotusta modulaatiovarojen käytöstä kyseisinä vuosina. Lähtökohtana on, että modulaation käytöstä ei saa aiheutua kansallisen määrärahan lisätarvetta.

Valtiovarainvaliokunta katsoo, että palautusta jaettaessa kaikkien maaseutuasetuksen mukaisten toimien tulee olla käytettävissä. Palautettavat varat on kohdennettava ensisijaisesti niille tiloille, joilta leikkaukset on tehty.

Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esityksen mukaan työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastot tulevat vastaamaan kansalliseen varantoon osoitettujen hakemusten käsittelystä, tukioikeuksien siirtojen hallinnoinnista, tilatukijärjestelmän koulutuksesta ja neuvonnasta sekä lakisääteisten hoitovaatimusten noudattamisen valvonnasta luonnonsuojelulain osalta omalla alueellaan. Tämän on arvioitu lisäävän jokaisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston resurssitarvetta keskimäärin 1,5 henkilötyövuodella.

Valtiovarainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpano edellyttää TE-keskusten maaseutuosastoilla vuositasolla yhteensä 45 henkilötyövuoden lisäystä vuosina 2005—2007 ja 40 henkilötyövuoden lisäystä vuodesta 2008 lähtien. Tästä tarpeesta 14 henkilötyövuoden lisäys rahoitetaan kuluvan vuoden talousarviossa varatulla 875 000 euron määrärahalla. Lisäksi tarkoitukseen siirretään työvoimahallinnosta em. tehtävien vaatimustasoa vastaavat 26 henkilötyövuoden resurssit siten, että ne ovat maaseutuosastojen käytettävissä jo kuluvana keväänä. TE-keskusten yritysosastot ovat varautuneet osoittamaan maaseutuosastojen käyttöön viiden henkilötyövuoden työpanoksen.

Valtiovarainvaliokunta sivusi maatalouden suorien tukien valvontaa sekä EU:n tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksesta 2003 antamassaan lausunnossa VaVL 9/2005 vp että valtiontilintarkastajien kertomusta vuodelta 2003 koskeneessa mietinnössään VaVM 1/2005 vp. Näissä yhteyksissä valiokunta korosti neuvonnan tehostamista ja valvontaresurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. Esimerkkinä hyvistä käytänteistä valiokunta piti eräiden TE-keskusten alueella käytössä olevaa järjestelmää, jossa henkilöstöä siirretään joustavasti tehtävästä toiseen. Ongelmana kuitenkin on, että TE-keskusten eri yksiköiden työmäärä on niin suuri, ettei tällaisia siirtoja osaksikaan vuotta useinkaan voida tehdä.

Verotusnäkökohdat

Valtiovarainvaliokunta on tarkastellut tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevaa esitystä myös siitä näkökulmasta, mikä merkitys tukioikeuden irrottamisella tuotannosta on verotuksellisesti. Esityksessä on otettu huomioon ainoastaan se tilanne, jossa viljelijä luovuttaa saamansa tukioikeuden vastikkeetta vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä. Kun luovutus tapahtuu ehdotetun määräajan sisällä, sitä ei pidettäisi lahjana. Esitys on tältä osin perusteltu, eikä valiokunnalla ole siihen huomautettavaa.

Kysymys erikseen luovutettavissa olevasta tukioikeudesta on kuitenkin vaikutuksiltaan edellä esitettyä laajempi. Se heijastuu ennen kaikkea voimassa oleviin maatalouden sukupolvenvaihdoksia koskeviin huojennussäännöksiin, joissa huojennus on nimenomaisesti haluttu ulottaa yritystoiminnan harjoittamisen kannalta keskeiseen kiinteään omaisuuteen. Kun tukioikeuksia voitaisiin siirtää vastaisuudessa viljelijältä toiselle maapohjasta erillisenä, niistä muodostuu erikseen luovutettavissa olevia oikeuksia ja sellaisina irtainta omaisuutta. Tukioikeudet jäisivät siten nykyisten huojennusten soveltamisalan ulkopuolelle ilman, että tätä on varsinaisesti tarkoitettu. Itse asiassa esityksen keskeiset tavoitteet ovat juuri päinvastaisia. Niillä tähdätään mm. maatalouden kilpailukyvyn säilyttämiseen ja aktiiviviljelijöiden tukemiseen.

Valiokunta katsoo, ettei aikanaan säädettyjen erityishuojennusten piiriä ole perusteltua kaventaa yksinomaan siitä syystä, että tukioikeus erotetaan tuotannosta. Jotta menettely olisi verotuskäytännössä mahdollisimman yhtenäinen ja johdonmukainen, valiokunta esittää nykytilan säilyttävän sääntelyn turvaamista tuloverolakiin sekä perintö- ja lahjaverolakiin sisällytettävin säännöksin. Säännösehdotukset ovat lausunnon liitteenä.

Tuloverolaki

Tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetty luovutusvoiton verovapaus koskee maa- ja metsätalouteen kuuluvan kiinteän omaisuuden luovutuksesta saatua voittoa. Verovapaudelle on asetettu tarkat omistusaikaa ja saajaa koskevat edellytykset. Veroetu voidaan lisäksi menettää, jos saaja luovuttaa omaisuuden ennen kuin viisi vuotta on kulunut hänen saannostaan. Verovapaus ei koske maatalousirtaimiston eikä kotieläinten, varastojen tai kasvavan sadon myyntiä. Niistä saatu kauppahinta on siten kokonaan veronalaista, ja se verotetaan tavanomaiseen tapaan myös sukupolvenvaihdosluovutusten yhteydessä.

Jotta nykyisenlaajuinen verovapauden piiri voidaan säilyttää myös vastaisuudessa, valiokunta esittää, että tuloverolain 48 §:ään lisätään uusi 7 momentti, jonka mukaan "Mitä 1 momentin 3 kohdassa säädetään maatalouteen kuuluvan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, sovelletaan vastaavasti maatalousmaan luovutuksen yhteydessä samalle luovutuksensaajalle luovutettavaa maatalousmaata vastaavan CAP-maatilatukioikeuden luovutukseen". Huojennus koskisi siten vain maatalousmaata vastaavaa tukioikeutta. Jos jollakulla on tukioikeutta sitä enemmän, ylimenevän osan luovutuksesta saatu mahdollinen voitto olisi tavalliseen tapaan veronalainen.

Perintö- ja lahjaverolaki

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä on maatilan ja muiden yritysten sukupolvenvaihdoksia koskeva huojennussäännös. Huojennus koskee itse maatilaa rakennuksineen ja rakennelmineen sekä koneita, kalustoa ja laitteita, mutta ei kotieläimiä eikä yksinomaan metsätaloutta harjoittavia tiloja. Toisin kuin tuloverotuksessa, se koskee kaikkia maatalouden tai maa- ja metsätalouden jatkajia sukulaisuussuhteesta riippumatta. Myös tähän säännökseen liittyy veroedun peräytyminen, jos huojennuksen kohteena ollut omaisuus luovutetaan ennen viiden vuoden määräaikaa.

Huojennuksen piirissä oleva omaisuus arvostetaan huojennuksen määrän laskennassa 40 prosenttiin omaisuuden varallisuusveroarvosta. Tämä koskisi myös vastaisia tukioikeuksia. Ilman erityissääntelyä olisi kuitenkin mahdollista, että pellot ja tukioikeudet arvostettaisiin erikseen toisin kuin nyt, jolloin pellon arvossa on mukana tuotanto-oikeuden arvo. Jotta vältettäisiin peltojen ja tukioikeuksien päällekkäinen arvostus ja säilytettäisiin veronhuojennuksen laajuus nykyisellään, valiokunta esittää, että perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momenttiin tehdään CAP-maatilatukioikeuksia koskeva tarkennus ja että pykälään lisätään uusi 6 momentti, jonka mukaan "Edellä 2 momenttia sovellettaessa maatalousmaa ja samalla luovutettava maatalousmaata vastaava CAP-maatilatukioikeus arvostetaan yhdessä määrään, joka vastaa 40 prosenttia maatalousmaan varallisuusverotuksessa noudatetusta arvosta". Myös tässä veronhuojennus kohdistuisi vain luovutettavaa maatalousmaata vastaavaan tukioikeuteen. Mahdollinen ylimenevä osuus arvostettaisiin erikseen.