Perustelut
Valiokunta on päättänyt antaa yhteisen
lausunnon Euroopan rahoitusvakausvälinettä (ERVV) koskevan
sopimuksen sekä Euroopan vakausmekanismia (EVM)
koskevan sopimuksen muuttamista koskevista valtioneuvoston kirjelmistä (U
26 ja U 27/2011 vp).
Valiokunta viittaa 14.6.2011 antamaansa lausuntoon VaVL
1/2011 vp, jossa se käsitteli EVM:n
perustamista koskevaa sopimusta sekä ERVV-sopimuksen muuttamista.
EVM:n perustamissopimus on sittemmin allekirjoitettu 11.7.2011,
ja mekanismin on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2013. ERVV:tä koskeva
sopimusmuutos on puolestaan allekirjoitettu 13.7.2011, mutta
sopimusmuutos ei ole vielä tullut voimaan.
Uudet tukimuodot.
Euroalueen päämieskokous päätti
21.7.2011 pitämässään kokouksessa
vielä eräistä uusista sopimusmuutoksista,
joilla pyritään parantamaan kriisinhallintavälineiden
tehokkuutta sekä niiden kykyä ennaltaehkäistä syvimpiä markkinanotkahduksia.
Päätöksen taustalla oli euromaiden, komission
ja EKP:n yhtenevä näkemys siitä, että euroalueen
rahoitusvakaus oli vakavasti uhattuna. Sopimusmuutoksia
käsiteltiin sekä ennen päämieskokousta
että sen jälkeen suuressa valiokunnassa; suuri
valiokunta totesi 20.7.2011, että sillä ei ole
huomauttamista valtioneuvoston toimintalinjaan. (SuVX 68/2011
vp).
Uudet tukimuodot eivät vastaa kaikilta osin Suomen
lähtökohtia, mutta Suomen kannalta päämieskokouksen
keskeinen tavoite oli Kreikan tukipakettiin liittyvän vakuusvaatimuksen hyväksyminen.
Neuvottelujen lopputulos oli siksi kokonaisuutena hyväksyttävissä.
Päämiesten sopimat uudet toimintatavat ovat ennakollisen
tuen antaminen, lainan antaminen valtiolle rahoituslaitosten pääomittamisen
rahoittamista varten (mukaan lukien valtiot, joille ei ole vahvistettu
talouden sopeutusohjelmaa) sekä oikeus ostaa poikkeustapauksissa
valtioiden joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta Euroopan
keskuspankin suorittaman arvion perusteella. Päämiehet
sopivat myös ERVV:n ja EVM:n lainoista perittävän
koron alentamisesta vastaamaan Euroopan komission niin sanotusta
maksutaseavusta perimää korkoa, kuitenkin siten,
että korko kattaa aina varainhankintakulut.
Valiokunta toteaa, että kriisinhallintavälineiden
luominen on haastavaa tilanteessa, jossa markkinoiden levottomuus
sekä euromaiden sisäiset jännitteet
luovat ristiriitaisia paineita. Valiokunta pitää periaatteessa
hyväksyttävinä uusia tukimuotoja, joilla
pyritään lisäämään rahoitusvälineen
tehokkuutta, uskottavuutta ja joustavuutta sekä parantamaan
sen ennaltaehkäisevää vaikutusta.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota pankkien
pääomitukseen liittyviin ongelmiin. Valiokunnan
mielestä asia vaatii vielä lisäselvitystä.
Siinä yhteydessä tulee myönteisesti arvioida
mahdollisuudet menettelyyn, jossa ERVV tai EVM saa pankkien pääomituksen
vastineeksi asianmukaisen omistusosuuden ko. rahoituslaitoksessa.
Tämä voisi myös ehkäistä tukeen
muutoin helposti liittyviä pankkien keskinäisiä kilpailuneutraliteettiongelmia.
Valiokunnan mielestä on myös perusteltua edellyttää,
että ennakollista tukea saavalta maalta vaaditaan uskottava
talouden sopeutusohjelma viimeistään siinä vaiheessa,
kun lainaa halutaan nostaa.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tapaan perusteltuna,
että uusiin tukimuotoihin liitetään riittävä vaatimus
yksimielisistä päätöksistä.
Samalla on kuitenkin huomattava, että yksimielisyysvaatimus
saattaa hidastaa päätöksentekoa ja jopa
vaarantaa välineiden tehokkaan toiminnan. Valiokunta pitää valtioneuvoston
kantaa kuitenkin perusteltuna, sillä se turvaa pienten
euromaiden aseman päätöksenteossa.
Vakuudet.
Suomi ilmoitti jo kesäkuun euroryhmässä,
että se voi osallistua euromaiden lisätukemiseen
vain sillä ehdolla, että se saa vakuudet euromaiden
tukijärjestelyiden riskien kattamiseksi. Tämä linja
on kirjattu myös hallitusohjelmaan.
Euromaiden päämieskokouksessa sovitun mukaisesti
vakuusjärjestely perustetaan ja ERVV-sopimukseen lisätään
vakuuksia koskeva maininta. Tätä koskevan uuden
2 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan ERVV ja
tuensaaja voivat tarvittaessa perustaa vakuus- tai muun järjestelyn,
jolla voidaan kattaa jäsenvaltioille niiden ERVV:lle
antamista takauksista aiheutuva riski. Tämä merkitsee
käytännössä sitä, että mahdollisiin
vakuuksiin on saatava kaikkien euromaiden hyväksyntä.
Heikkenevän taloussuhdanteen vuoksi nyt tarvitaan päättäväisiä,
nopeita ja riittävän tehokkaita toimenpiteitä,
jotka vakauttavat rahoitusmarkkinoita ja edistävät
eurotalouksien pääsyä kestävän
talouskasvun uralle. Suomen talouden kannalta on erityisen tärkeää,
että kriisin leviäminen kyetään
estämään. Euromaiden on luonnollisesti
itse huolehdittava julkisen taloutensa tervehdyttämisestä,
mutta on myös välttämätöntä,
että rahoitusinstrumentit toimivat tehokkaasti, joustavasti
ja ennakoitavasti eri tilanteissa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi neuvottelee aktiivisesti sellaisten ratkaisujen
puolesta, joilla turvataan riittävät vakuudet
ja rajataan Suomen vastuiden kasvua hallitusohjelman mukaisesti.
Valiokunta korostaa myös avun kohteena olevien maiden
talouden sopeutusohjelmien toimeenpanon merkitystä ja kiinnittää samalla
huomiota siihen, että mahdollisten väistyvien
takaajien poistuminen on riski järjestelmälle.
Lisäksi valiokunta uudistaa eurobondeja koskevan kielteisen
kantansa.
Budjettivaikutukset.
Valiokunta ei ole tässä yhteydessä käsitellyt
tarkemmin ehdotusten vaikutuksia Suomen budjettitalouteen, mutta
toteaa, että kyse on nyt valtaosin takuista, joilla ei
ole välittömiä budjettivaikutuksia. Nyt
kaavaillut uudet tukimuodot eivät sinänsä kasvata
jo aiemmin sovittujen vastuiden pääomaa, mutta
ne laajentavat instrumentin soveltamisalaa. Siksi on tärkeää,
että kaikessa euromaiden tukemista koskevassa päätöksenteossa
kiinnitetään huomiota Suomen valtiontalouden
rajallisiin mahdollisuuksiin tukea muita maita sekä huolehtia
Suomen työllisyydestä ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tiukkaa tukilinjausta
tästäkin syystä perusteltuna.