VALTIOVARAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO 24/2002 vp

VaVL 24/2002 vp - K 3/2002 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2001

Perustuslakivaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 17 päivänä huhtikuuta 2002 lähettänyt hallituksen toimenpidekertomuksen vuodelta 2001 (K 3/2002 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi perustuslakivaliokuntaan ja ulkoasiainvaliokuntaan ja samalla määrännyt, että pysyvien erikoisvaliokuntien on annettava asiasta lausuntonsa perustuslakivaliokunnalle.

Jaostovalmistelu

Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan kaikissa jaostoissa.

Asiantuntijat

Hallinto- ja tarkastusjaostossa ovat olleet kuultavina

kehitysyhteistyöneuvos, linjanjohtaja Matti Kääriäinen, ulkoasiainministeriö

toiminnanjohtaja Folke Sundman, Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry

Turvallisuus- ja puolustusjaostossa ovat olleet kuultavina

suunnittelupäällikkö Jukka Aalto ja neuvotteleva virkamies Aatos Haanpää, sisäasiainministeriö

johtaja Markku Lakomaa, Patria Industries Oyj

Verojaostossa ovat olleet kuultavina

neuvotteleva virkamies Matti Halén ja neuvotteleva virkamies Merja Sandell, valtiovarainministeriö

Maatalousjaostossa ovat olleet kuultavina

talousjohtaja Jan Kivioja, Metsähallitus

toimitusjohtaja Hannu Pelttari, Avena Oy

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Kehitysyhteistyö

Kehitysyhteistyön taso.

Eduskunta edellytti kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä 18.12.2001, että hallitus laatii ohjelman aikatauluineen siitä, kuinka Suomi saavuttaa YK:n suositteleman kehitysyhteistyömenojen tason eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Hallitus päätti Monterreyn kehitysrahoituskonferenssin alla maaliskuun puolivälissä, että kehitysyhteistyövarojen BKT-osuutta nostetaan vuosittain 0,01 prosenttiyksiköllä, jolloin 0,4 prosentin tavoite saavutetaan vuosina 2007—2008. Tällä, noin 20 miljoonan euron vuosittaista kasvua edellyttävällä panostuksella Suomi pysyy EU:n keskiarvotason yläpuolella. EU teki Barcelonan huippukokouksessa päätöksen, jolla jäsenmaat sitoutuvat nostamaan EU:n kehitysyhteistyön keskiarvon nykyisestä noin 0,33 prosentista 0,39 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2006 mennessä.

Valtiovarainvaliokunta pitää Monterreyn kehitysrahoituskonferenssissa saavutettua edistystä myönteisenä. Myös EU:n ja Suomen linjaukset kehitysyhteistyöpanostustensa lisäämiseksi ovat oikeansuuntaisia. Valiokunta toteaa kuitenkin vertailun vuoksi, että esimerkiksi Ruotsi on päättänyt nostaa kehitysapunsa nykyisestä 0,7 prosentista 0,86 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2004 mennessä. Valiokunta katsoo, että Suomi ei voi olla jatkossa ottamatta kansainvälistä kehitystä huomioon. Viimeistään tulevien eduskuntavaalien jälkeen nimitettävä uusi hallitus joutuu ottamaa kantaa aikatauluun, jolla Suomi saavuttaa edellä todetun YK:n suositteleman kehitysyhteistyömenojen tason, 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Monenkeskinen kehitysyhteistyö.

Eduskunta edellytti kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä myös, että hallitus seuraa monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön osoitettujen valtuuksien riittävyyttä ja antaa tarvittaessa tätä koskevat muutosesitykset eduskunnalle lisätalousarvion yhteydessä. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että eduskunnan käsittelyssä oleva lisätalousarvioesitys ei sisällä sopimusvaltuuksien korotusesitystä. Valiokunta pitää tärkeänä, että asiaan palataan toisen lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä.

Puolustustarviketeollisuus

Eduskunta edellytti 21.6.2000, että hallitus tulevissa talousarvioissa huolehtii kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toimintaedellytyksistä ja työllisyydestä. Vuotta myöhemmin edellytettiin, että hallitus esittää pikaisesti tarvittavat lisämäärärahat kotimaisen ruuti- ja ampumatarviketeollisuuden tuotannon jatkamiseksi ja pitkäjänteiseksi kehittämiseksi. Edelleen eduskunta edellytti 8.11.2001, että hallitus laatii pikaisesti pitkän tähtäyksen kehittämissuunnitelman ruuti- ja ammustarviketuotannon turvaamiseksi Suomessa.

Vuonna 2001 tarkistetussa valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todettiin, että sotilaallisen maanpuolustuksen tuontiriippuvuus on kasvanut, mikä merkitsee uhkaa kriisitilanteessa. Edelleen todettiin, että puolustusmateriaaliteollisuuden kansainvälisen yhteistyön tavoitteena on luoda kotimaiselle teollisuudelle edellytyksiä toimia eurooppalaisen teollisuuden merkittävänä yhteistyökumppanina. Selonteosta puolustusvaliokunnalle antamassaan lausunnossa valtiovarainvaliokunta totesi tämän edellyttävän huomattavasti nykyistä merkittävämpää panostusta tutkimus- ja kehitystoimintaan. Kotimaisen puolustustarviketeollisuuden uhkana valtiovarainvaliokunta näki antamassaan lausunnossa sen, että puolustusvoimien materiaalitarpeet suuntautuvat lisääntyvästi sellaisiin järjestelmiin ja tarvikkeisiin, joita ei valmisteta kotimaassa. Ilman kansainvälistä verkottumista niiden valmistuskykyä ja riittäviä resursseja ei Suomeen voitane myöskään aikaansaada kannattavasti.

Kotimaisen puolustustarviketeollisuuden ongelmallisin alue on raskas ampumatarviketeollisuus. Em. selonteossa todettiin, että sodan ajan edellyttämää ruuti- ja ammustuotantoa ei kyetä enää ylläpitämään käytettävissä olevalla puolustushallinnon rahoituksella. Hallituksen kertomuksessa todetaan, että ruuti- ja ammustuotannon kokonaisuutta ja tietotaidon sekä tuotannon ylläpitoa tulee tarkastella osana kotimaista teollisuusstrategiaa ja huoltovarmuutta. Kaikissa tapauksissa tulevaisuudessa tarvitaan ruuti- ja ammustuotannon sekä eri tuotantomenetelmien osaamista kotimaassa. Tässä yhteydessä kertomuksessa viitataan osaamiskeskusten perustamiseen. Kertomuksessa todetaan myös eduskunnan edellyttämän kehittämissuunnitelman valmistelun alkaneen.

Valtiovarainvaliokunta katsoo, että kotimaisen puolustustarviketeollisuuden tilauskannan turvaaminen edellyttää riittäviä vuosittaisia määrärahoja myös puolustusvoimien hankintoihin. Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että kotimaiselta teollisuudelta tehtävien hankintojen osuutta pyritään lisäämään siten, että vuoden 2003 loppuun mennessä vähintään puolet puolustusmateriaalihankintoihin käytettävissä olevista määrärahoista kohdistuu kotimaahan ottaen huomioon vastakaupat ja materiaalin elinjaksokustannukset. Valiokunta katsoo, että tämän tavoitteen toteutuminen tulee varmistaa.

Puolustuspoliittisen selonteon eduskuntakäsittelyn yhteydessä todettiin, että kotimainen ruuti- ja ammustarviketuotanto on säilytettävä jo riittävän huoltovarmuuden takaamiseksi. Samoin katsottiin, että vuoden 2004 selonteon valmistelun yhteydessä on selvitettävä, mitä muuta puolustusvälineteollisuutta Suomessa tarvitaan sotilaallisessa kriisitilanteessa, ja luotava toimintastrategia tämän säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. Valtiovarainvaliokunta katsoo, että kokonaisvaltaista strategista suunnittelua tarvitaan eri hallinnonalojen ja teollisuuden kesken. Kuten vuoden 2001 selonteon käsittelyssäkin todettiin, puolustusteollisuus verkottuu jatkossa yhä enenevässä määrin pohjoismaisen ja eurooppalaisen teollisuuden kanssa. Tälle kansainväliselle yhteistyölle on luotava edellytyksiä. Rakennemuutoksella puolustustarviketeollisuudessa on pyrittävä vahvistamaan niitä kehittämisalueita, jotka ovat joko kehitysintensiivisiä tai sotilaallisesti ja huoltovarmuuden näkökulmasta strategisia. On ilmeistä, että tämä pitkäjänteinen kehitystyö voidaan turvata vain pitkäaikaisilla kumppanuussopimuksilla valtionhallinnon ja puolustustarviketeollisuuden välillä.

Poliisitoimen määrärahat

Vuoden 2001 talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä valtiovarainvaliokunta piti tärkeänä, että poliisitoimen vaatima kokonaisrahoitustarve selvitetään pikaisesti. Poliisin taloudellista tilannetta, budjetointia ja laskentatointa on selvittänyt sisäasiainministeriön asettama selvitysmies, jonka raportti valmistui vuoden 2002 alussa. Laskentatoimen tila on selvitysmiehen mukaan varsin hyvä ja perusteet ovat kunnossa. Raportin mukaan vuoden 2000 tasoisella budjettirahoituksella (lisäbudjetit mukaan lukien 483 miljoonaa euroa) poliisitoimen talous ei kestä. Vaikka vuoden 2001 lopun rahoitustilanne oli jonkin verran edellisvuotta parempi, se ei saadun selvityksen mukaan ole kuitenkaan riittävän hyvä ottaen huomioon vuoden 2002 ja tulevien vuosien tiedossa olevat menot. On ilmeistä, että tulevien vuosien ainoat vaihtoehdot ovat joko budjettirahoituksen nostaminen tai henkilöstömäärän vähentäminen.

Valtiovarainministeriön hallinnonala

Valtiovarainvaliokunta toteaa, että useisiin valtiovarainministeriön hallinnonalalla todettuihin lausumiin annettu selvitys on riittämätön. Tällainen on esimerkiksi PK-yritysten omavaraisuuden parantamista koskevaan lausumaan (HE 106/1996 vp, s. 159) annettu vastaus, jossa on viitattu muun muassa parantuneeseen taloustilanteeseen. Valiokunta katsoo, että muut kuin jäljempänä olevassa luettelossa todetut valtiovarainministeriön hallinnonalan lausumat vaativat lisätoimenpiteitä mahdollisista tähänastisista toimenpiteistä huolimatta. Erityistä huomiota tulisi valiokunnan mielestä kiinnittää muun muassa sukupolvenvaihdoksia koskeviin verotussäännöksiin ja energia- ja ympäristöverojen kehittämiseen.

Valiokunta toteaa, että joissakin tapauksissa annettu selvitys koskee muuta kuin lausumassa tarkoitettua ongelmaa. Tällainen on esimerkiksi Venäjällä työskentelevien verotusta koskeva lausuma (HE 101/1999 vp, s. 170), jossa tarkoitettiin journalistien verotuskohtelua. Koska Venäjän verosopimustilanne on vielä avoin, valtiovarainvaliokunta pitää lausumaa edelleen perusteltuna.

Opetusministeriön hallinnonala

Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallitus ei ole noudattanut useissa opetusministeriön hallinnonalan lausumissa olevia aikamääriä eri valmistelutoimenpiteiden suhteen. Tämä on aiheuttanut muun muassa sen, että eduskunta on joutunut toistuvasti edellyttämään samasta asiasta valmistelutoimenpiteitä. Esimerkkinä voidaan mainita vieläkin kesken oleva kansalaisopistojen valtionosuuden laskentaperusteiden uudistaminen (HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp, s. 201 sekä HE 115/2001 vp ja HE 206/2001 vp, s. 205).

Lisäksi valiokunta huomauttaa, että joidenkin sellaisten lausumien osalta, joissa tarkoitettu asia on hoidettu eduskunnan omin toimenpitein, kertomuksessa ei ole mainintaa tästä seikasta (esim. liikunnan tukeminen, HE 105/1998 vp, s. 195).

Metsähallituksen tuloutustavoite

Eduskunta edellytti 19.12.2000, että Metsähallituksen tuloutustavoitetta määriteltäessä varmistetaan, ettei siihen jouduta käyttämään lainarahoitusta. Tältä on valiokunnan saamien tietojen mukaan viime vuosina juuri ja juuri vältytty. Metsähallituksen tuloutus valtiolle on vuodesta 1998 alkaen ylittänyt toiminnan rahoituksellisen tuloksen. Tuloutuksen maksaminen vaaditun suuruisena on ollut mahdollista käyttämällä tähän Metsähallituksen sijoituksia ja muita rahavaroja. Saadun selvityksen mukaan vuoden 2001 tuloksesta vuonna 2002 maksettava tuloutus voidaan maksaa ilman lainarahoitusta jaksottamalla tuloutus useaan erään. Viimeistään vuoden 2003 tuloksesta vuonna 2004 maksettava tuloutus joudutaan rahoittamaan lainarahalla. Valtiovarainvaliokunta ei pidä tätä asianmukaisena.

Valiokunta katsoo, että asetettuun tuloutustavoitteeseen pyrkiminen ei saa aiheuttaa sellaista hakkuuvolyymiä, joka on kestävän metsätalouden kanssa ristiriidassa. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota Metsähallituksen vuosittain metsämaan ostoon käyttämien varojen määrään. Metsähallituksen omaisuutta joudutaan myös varsin runsaasti myymään varojen saamiseksi luonnonsuojelualueiden hankintaan.

Avena Oy

Eduskunta edellytti 28.11.2001, että Avena Oy:n henkilöstön asema turvataan tulevissa omistusjärjestelyissä. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että Avena Oy:tä koskeva järjestely on vielä kesken. Tämänhetkisen näkemyksen mukaan tekeillä olevan kaupan henkilöstövaikutukset tulevat olemaan vähäisiä ja kohdistumaan lähinnä keskushallintojen henkilöstöön. Yrityskaupan henkilöstövaikutuksista on otettu lausuma lopulliseen osakekauppakirjaan.

Omaishoito

Omaishoidon asemaa koskevan lausuman (HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp, s. 283) osalta valtiovarainvaliokunta viittaa aiempaan, valtiontilintarkastajain kertomuksesta antamaansa mietintöön VaVM 3/2002 vp, jossa valiokunta käsitteli muun muassa omaishoidon epäkohtia ja kehittämistarpeita. Valiokunta toteaa edelleen, että omaishoidon rahoituspohjaa ja sen asemaa kuntien palvelujärjestelmässä on vahvistettava. Myös omaishoitajien tukipalvelujen järjestämiseen sekä erityisesti iäkkäiden hoitajien jaksamiseen ja tukemiseen tulee jatkossa kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota.

Aravalainojen ehdot

Aravalainojen ehtoja koskevan lausuman (HE 115/2001 vp ja HE 206/2001 vp, s. 308) osalta valtiovarainvaliokunta viittaa niin ikään valtiontilintarkastajain kertomuksesta antamaansa mietintöön VaVM 3/2002 vp, jossa käsiteltiin muun muassa asuntomarkkinoiden kehitystä. Tuolloin todettiin, että hallitus oli alentanut uusien aravavuokralainojen reaalikorkoa 3,7 prosentista 2,95 prosenttiin. Myös lainojen lyhennykset alkavat nyt aiempaa aikaisemmin. Vanhassa aravalainakannassa alennettiin joitakin yksittäisiä korkeimpia korkoja. Tehdyt muutokset paransivat uusien lainojen lainaehtoja, mutta vain hieman, eikä niillä ole vaikutusta vuokratasoon. Valtiovarainvaliokunta toteaa edelleen, että hallituksen tekemät ratkaisut eivät paranna kaikilta osin etenkään vanhojen lainojen lainaehtoja eduskunnan edellyttämällä tavalla. Aravalainajärjestelmän kehittämistä tulee jatkaa ko. lausumassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Eduskunnan lausumat

Valiokunta katsoo, että seuraavien lausumien johdosta suoritetut, kertomuksessa selostetut toimenpiteet ovat riittäviä tai lausumat ovat muutoin käyneet tarpeettomiksi:

  • Ulkomailla työskentelevien sosiaaliturvaa koskevien ongelmien ratkaiseminen

    HE 100/1997 vp (s. 113)

  • Arktisen neuvoston lisärahoitustarve

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 116)

  • Poliisien virat, määrärahat

    HE 103/1996 vp (s. 134)

  • Puolustusvälineteollisuuden toimintaedellytykset

    HE 105/1998 vp (s. 151)

  • Puolustusvoimien toimintamenomääräraha

    HE 105/1998 vp (s. 151)

  • Ilmavoimien lentäjien sitoumusjärjestelmä

    HE 105/1998 vp (s. 152)

  • Merenkulun veronhuojennukset

    HE 199/1993 vp (s.157)

  • Autoverotus

    HE 321/1994 vp (s. 157)

  • Pk-yritysten omavaraisuuden parantaminen

    HE 106/1996 vp, LA 62/1995 vp, LA 45/1996 vp (s.159)

  • Energiaveron kehittäminen

    HE 225/1996 vp (s. 160) siltä osin kuin siinä on kysymys

    a) yhdenmukaisen ympäristöverojärjestelmän ja pohjoismaisen ympäristöverojärjestelmän aikaansaamisesta sekä

    b) energiapuun korjuun ja puun energiakäytön kannattavuuden kehittämisestä

  • Energiaverotus

    HE 194/1997 vp (s. 162)

  • Kasvihuoneviljelyn energiaverorasitus sekä eräiden moottoriajoneuvojen kokonaisverorasitus

    HE 55/1998 vp (s. 166)

  • Yritystulon pääomatulolaskenta ja talletuksien lisääminen elinkeinoharjoittajien nettovarallisuuteen

    HE 32/1999 vp (s. 167) siltä osin kuin siinä on kysymys

    a) tuloverolain 38 §:n korjaamisesta siten, että yritystulon pääomatulon osuus voidaan jättää tietyissä tapauksissa vahvistamatta sekä

    b) liiketoimintaan kuuluvien talletusten lisäämisestä elinkeinonharjoittajien nettovarallisuuteen

  • Taloutta koskeva valtion ja kuntien yhteistyöasiakirja

    HE 71/1999 vp (s. 169)

  • Internet-yhteydet verotustietoihin

    HE 149/1999 vp (s. 170)

  • Tulovero

    HE 102/2000 vp (s. 173) siltä osin kuin siinä on kysymys matalilla tulotasoilla olevien yrittäjien ja maatilatalouden harjoittajien verotuksesta

  • Kansallisen innovaatiojärjestelmän voimavarat

    HE 72/1995 vp (s. 179, 1. lausuma)

  • Valtion vammaisten koulujen ja ammatillisten erityisoppilaitosten taloudellisten toimintaedellytysten turvaaminen

    HE 100/1997 vp (s. 188)

  • Liikunnan tukeminen

    HE 100/1997 vp (s. 189)

  • Yliopistojen perusrahoituksen turvaaminen

    HE 105/1998 vp (s. 194)

  • Veikkausvoittovarojen käyttäminen kirjastojen valtionosuuksiin

    HE 105/1998 vp (s. 195)

  • Liikunnan tukeminen

    HE 105/1998 vp (s. 195)

  • Ammattilentäjien koulutus

    HE 40/1999 vp (s. 196)

  • Omaehtoisen ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahat

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 200)

  • Naisjärjestöjen valtiontuki

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 201)

  • Kansallinen tukipaketti ja investointituet

    HE 103/1996 vp (s. 215)

  • Puurakentamisen edistäminen

    HE 40/1999 vp (s. 224)

  • Maa- ja puutarhatalouden kansallinen tuki vuonna 2001

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 229)

  • BSE-tutkimusten lisärahoitus

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 230)

  • E18-hanke ja Kerava—Lahti-rataosa

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 239)

  • TEKES, myöntämisvaltuudet

    Innovaatiojärjestelmä

    HE 72/1995 vp (s. 245)

  • Teknologian kehittämiskeskuksen resurssit

    HE 3/1996 vp (s. 246)

  • Energiapuutuki

    HE 105/1998 vp (s. 252)

  • Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukeminen

    HE 105/1998 vp (s. 253)

  • Telakkatuen tilausvaltuuksien käyttö

    HE 241/1998 vp (s. 253)

  • Kuljetusten alueellinen tukeminen

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 254)

  • Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden rahoitus

    HE 115/2001 vp ja HE 206/2001 vp

    (s. 255)

  • Raha-automaattiyhdistyksen jakamatta jääneen tuoton käyttäminen

    HE 100/1997 vp (s. 266)

  • Sairaaloiden peruskorjaustarpeen kartoitus

    HE 105/1998 vp (s. 276)

  • Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia koskevan määrärahan palauttaminen arviomäärärahaksi

    HE 105/1998 vp (s. 276)

  • Lasten ja nuorten hyvinvointi

    HE 40/1999 vp (s. 278)

  • Vanhusten hoidon laatusuositus

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp (s. 283)

  • Työllisyysmäärärahojen käyttö

    HE 105/1998 vp (s. 295)

  • TE-keskusten työllisyysmäärärahatarpeiden tarkistaminen

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp (s. 297)

  • Puurakentamisen edistäminen

    HE 40/1999 vp (s. 305)

  • Asukasvalintojen tulorajat

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 306)

  • Asunto-osakeyhtiötalolainojen korkotuki

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 306)

  • Asumistukeen hyväksyttävä enimmäisvuokrataso

    HE 109/2000 vp ja HE 187/2000 vp

    (s. 307).

Lausunto

Lausuntonaan valtiovarainvaliokunta kunnioittavasti esittää,

että perustuslakivaliokunta ottaa huomioon, mitä tässä lausunnossa on esitetty.

Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2002

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Maria Kaisa Aula /kesk
  • vpj. Kari Rajamäki /sd
  • jäs. Olavi Ala-Nissilä /kesk
  • Pirjo-Riitta Antvuori /kok (osittain)
  • Timo Ihamäki /kok
  • Reijo Laitinen /sd
  • Markku Laukkanen /kesk
  • Hanna Markkula-Kivisilta /kok
  • Tuija Nurmi /kok
  • Mauri Pekkarinen /kesk (osittain)
  • Virpa Puisto /sd (osittain)
  • Matti Saarinen /sd
  • Anni Sinnemäki /vihr (osittain)
  • Sakari Smeds /kd
  • Irja Tulonen /kok
  • Marja-Liisa Tykkyläinen /sd (osittain)
  • Kari Uotila /vas
  • Jukka Vihriälä /kesk
  • vjäs. Ulla Anttila /vihr (osittain)
  • Liisa Hyssälä /kesk
  • Ulla Juurola /sd (osittain)
  • Kari Kantalainen /kok (osittain)
  • Mikko Kuoppa /vas
  • Ulla-Maj Wideroos /r

Valiokunnan sihteereinä jaostokäsittelyissä ovat toimineet

valiokuntaneuvos Alpo Rivinoja

valiokuntaneuvos Hellevi Ikävalko

valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen

valiokuntaneuvos Marjo Hakkila