Perustelut
Valiokunta tarkastelee selontekoa valtion talouden näkökulmasta
keskittyen aluksi kehitysyhteistyöhön käytettäviin
määrärahoihin ja niiden vaikuttavuuteen.
Lisäksi käsitellään suomalaisyritysten
toimintaa kehitysmaissa sekä verotusta yhtenä kehityspoliittisena
painopistealueena.
Valiokunta on viime vuosina budjettimietinnöissään
kiinnittänyt erityistä huomiota kehitysyhteistyön
vaikuttavuuteen ja pitää käsittelyssä olevaa
selontekoa tarpeellisena.
Valiokunta toteaa, että lausunnon laatimiseen annettu
aika on lyhyt eikä se mahdollista asian syvällistä käsittelyä.
Määrärahat
Suomi käyttää kehitysyhteistyöhön
ja humanitaariseen apuun vuonna 2014 yli 1,15 mrd. euroa, mikä on
enemmän kuin koskaan aiemmin. Rahoituksemme on noin 0,56
prosenttia bruttokansantulosta.
Julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2015—2018
hallitus on joutunut valtion taloudellisen tilanteen vuoksi leikkaamaan
myös kehitysyhteistyömäärärahoja.
Näin ollen vuonna 2015 määrärahakehitys
kääntyy laskuun. Lisäksi rahoitukseen
suunnataan edelleen päästöhuutokauppatuloja.
Valiokunta toteaa, että uudet linjaukset eivät
varmista tasaista määrärahakehitystä kohti
asetettua 0,7 prosentin tavoitetta bruttokansantulosta.
Valiokunta nostaa tässä yhteydessä esiin Valtiontalouden
tarkastusviraston havainnon koskien varsinaisen kehitysyhteistyön
momentin (mom. 24.30.66) edelliseltä vuodelta siirtyvää erää,
joka on yhteensä 414 miljoonaa euroa vuonna 2014. Osa siirtyvistä määrärahoista
on sidottu sopimuksiin ja hankkeisiin, ja mm. 23 miljoonaa euroa
selittyy joulukuussa 2013 momentille lisätyillä päästöhuutokauppatuloilla.
Valiokunta pitää siirtyvää erää suurena
ja pitää tarpeellisena selvittää,
voidaanko määrärahan käyttöä tehostaa
ottamalla vuosittaisen määrärahan suunnittelussa
nykyistä paremmin huomioon määrärahan
todellinen käyttö. Valiokunta kuitenkin painottaa,
että toiminnan laatu tulee aina varmistaa ennen määrärahan
käyttöä, vaikka aikataulu sen seurauksena
viivästyisikin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kehitysyhteistyömäärärahojen
määrästä ja sisällöstä käydään aktiivista
keskustelua. Tarpeellista on myös etsiä uusia
innovatiivisia rahoituslähteitä sekä tunnistaa
ne taloudelliset ja muut vaikutusmekanismit, jotka hidastavat kehitystä.
Niukoista määrärahoista huolimatta hallituksen
tulee pyrkiä säilyttämään
Suomen maine vastuullisena ja pitkäjänteisenä toimijana.
Maailmanlaajuinen kestävä kehitys, köyhyyden
ja eriarvoisuuden vähentäminen on vastuullisen
toiminnan lisäksi myös Suomen vientivetoisen talouden
etu.
Vaikuttavuus
Suomen resurssit kehitysyhteistyöhön ovat
rajalliset, joten käytettävissä olevilla
määrärahoilla tulee pyrkiä mahdollisimman
suureen vaikuttavuuteen.
Valiokunta pitää siten hyvänä,
että selonteko korostaa vahvasti tulosperusteisuutta, joka
on linjattu jo hallituksen kehityspoliittisessa toimintaohjelmassa
(2012). Tämä tarkoittaa tavoitteellisuutta, tuloshakuisuutta,
pitkäjänteisyyttä ja eri politiikka-alojen
johdonmukaista työskentelyä yhteisten tavoitteiden
hyväksi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi pienenä maana saa tavoitteensa esiin
myös kansainvälisissä järjestöissä ja
kehitysrahoituslaitoksissa. Selonteon mukaan ulkoasiainministeriö onkin aiempaa
systemaattisemmin analysoinut Suomen toimintaa ja laatinut suurten
avustusten saajien vaikuttamissuunnitelmat.
Tuloksellisuutta parannetaan myös yhteistyökumppaneiden
määrän vähentämisellä,
asiakokonaisuuksia rajaamalla ja hankkeiden hallinnointia tehostamalla.
Hankkeilta edellytetään läpinäkyvyyttä ja
niiden toteuttajilta tilivelvollisuutta. Selonteossa mainitun korruption
vastaisen toiminnan lisäksi valiokunta korostaa muutenkin
hankkeiden hyvää hallintoa.
Oleellinen osa kehitysyhteistyötä on sekä avunantaja-
että kohdemaan taholta toteutettava valvonta. Ulkoasiainministeriö teettää riippumattomia
arviointeja hankkeiden ja kehityspolitiikan toteutuksesta. Valtiontalouden
tarkastusviraston suorittama valvonta lisää osaltaan
luottamusta, ja tärkeää on myös
kumppanimaiden omien hallinto- ja seurantajärjestelmien
kehittäminen. Jatkuvan seurannan avulla kehitysyhteistyötä tulee
ohjata haluttuun suuntaan.
Valiokunnan saaman selvityksen perusteella todennettujen varojen
väärinkäytösten osuus kokonaisuudesta
on ollut melko pieni (noin 800 000 euroa vuonna 2013).
Valiokunta pitää kuitenkin myönteisenä,
että jokainen epäily tutkitaan ja että Suomella
on nollatoleranssi väärinkäytösten
suhteen. Valiokunta tukee myös uusien, avoimien valvontamekanismien
kehittämistä. Esimerkiksi vuoden 2014 aikana ulkoasiainministeriö ottaa
käyttöön järjestelmän, jonka
avulla voi nimellään tai nimettömänä ilmoittaa
Suomen kehitysyhteistyövaroihin liittyvistä väärinkäytösepäilyistä.
Valiokunta korostaa, että täsmälliset
tavoitteet, tavoitteille asetetut selkeät mittarit ja niiden
avoin valvonta lisäävät osaltaan myös
yleistä luottamusta kehitysyhteistyöhön
sekä kansalaisten sitä kohtaan osoittamaa hyväksyntää.
Valiokunta pitää selonteon mukaisesti myös tarpeellisena,
että ulkoasiainministeriö arvioi kehitysyhteistyöhön
liittyviä riskejä järjestelmällisesti
ja niiden toteutumisen ennaltaehkäisy kuuluu vakiintuneesti
jokaiseen hankkeeseen. Huomioon on syytä ottaa myös
se, että toimimatta jättäminenkin voi
olla riski, koska konfliktin puhkeamisen jälkeen toiminnan
kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin ennaltaehkäiseminen.
Suomalaiset yritykset toimijoina
Valtion ja kansalaisjärjestöjen lisäksi
valiokunta pitää selonteon tavoin tärkeinä toimijoina
kehitysmaissa suomalaisia yrityksiä. Suomalaistaustaiset
yritykset ovat kehitysmaihin suuntautuvan ja siellä tapahtuvan
liiketoiminnan lisäksi osallistuneet myös kahdenvälisten
hankkeiden toteutukseen. Hankkeiden kautta on siirtynyt tietoa ja
osaamista kohdemaiden yrityskenttään ja valtionhallintoon.
Valtio-omisteinen rahoituslaitos Finnfund edistää osaltaan
kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla
niissä vastuullista yritystoimintaa. Valiokunta pitää tarpeellisena
myös Finnfundin yhteyteen luotua erityisriskirahoitusta,
joka helpottaa suomalaisyritysten mahdollisuuksia aloittaa
toimintansa ns. hauraissa valtioissa. Liikekumppanuusohjelma Finnpartnership
rahoittaa puolestaan suomalaisten ja kehitysmaiden välisten
liikekumppanuuksien valmistelukustannuksia. Yritykset voivat hakea
tukea esimerkiksi paikallisen työvoiman ammattikoulutukseen.
Valiokunnan mielestä näitä toimintamalleja
tulee edelleen kehittää.
Valiokunta nostaa esiin myös Team Finland -verkoston,
joka kokoaa laajasti yhteen suomalaisia toimijoita. Verkoston neuvontapalveluiden
tehostaminen auttaa osaltaan kehityspoliittisten yritysinstrumenttien
markkinointia suomalaisille yrityksille. Samoin korkeakoulujen ja instituutioiden
yhteistyöllä voidaan tuoda suomalaista asiantuntemusta
kumppaneiden käyttöön, kuten on tehty
esimerkiksi Etiopiassa Geologisen tutkimuslaitoksen ja Ilmatieteen
laitoksen toimesta.
Verotus
Verotus on nimetty hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa
yhdeksi niistä viidestä painopistealueesta, joilla
kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta voidaan vahvistaa.
Tämä heijastuu erityisesti siihen kansainväliseen
yhteistyöhön, jolla pyritään
yhä aktiivisemmin turvaamaan eri maiden veropohjia ja ehkäisemään haitallista
verokilpailua. Vireillä olevista hankkeista kenties keskeisin
on OECD:n johdolla etenevä BEPS-hanke (Action Plan
on Base Erosion and Profit Shifting, OECD 2013), joka on saanut
vahvaa tukea myös G20- ja G8-maista ja jonka työhön
Suomi osallistuu OECD:n eri työryhmissä.
Taustalla on toisaalta se yleinen asennemuutos, jonka seurauksena
toimista aggressiivista verosuunnittelua, veronkiertoa ja veroparatiiseja
vastaan on tullut keskeinen kansainvälinen huomion kohde.
Muutokset näkyvät jo käytännön
tasolla, kun automaattinen verotustietojen vaihto on ottamassa edistysaskelia
ennennäkemättömällä nopeudella
osin USA:n FATCA-lainsäädännön
ansiosta (Foreign Account Tax Compliance Act, 2010). Kehitysmaiden
kannalta on puolestaan merkittävää, että veropohjaa
rapauttava veronkierto koskettaa ilmiönä myös teollistuneita
maita. Intressi tehokkaisiin vastatoimiin on siten näiltä osin
yhteinen.
Suomen toimet on koottu selonteon kanssa samanaikaisesti julkaistuun Hallituksen
kansainvälisen veronkierron vastaiseen toimintaohjelmaan (E
61/2014 vp). Siinä kuvatut käytännön toimenpiteet
on ryhmitelty niin ikään viiteen painopistealueeseen,
joista yksi koskee nimenomaisesti veroasioita kehitysyhteistyössä.
Toisaalta myös muut toimenpiteet parantavat edellä todetun
intressiyhteyden vuoksi suoraan tai välillisesti kehitysmaiden
asemaa. Toimintaohjelma on siten kokonaisuus, johon kohdistuu myös vaatimus
politiikkatoimien johdonmukaisuudesta.
Valiokunta pitää erityisen perusteltuna näkemystä,
jossa kehitysmaiden verotuskapasiteettiä kehitetään
osana kehitysyhteistyötä. Kysymys on yhtäältä verojärjestelmän
oikeudenmukaisuudesta ja toimivuudesta mutta myös kehitysmaiden
kyvystä hallinnoida alueellaan syntynyttä tuottoa.
Kehitysmaiden omien verojärjestelmien ja hallintojen
kehittäminen on siten tärkeä osa kokonaisuutta.
Siinä saavutettavat edistysaskeleet vähentävät
myös kehitysmaiden riippuvuutta kehitysyhteistyöstä ja
estävät osaltaan kehitysyhteistyön määrärahoihin
liittyvää verokeinottelua.
Arviot kehitysmaiden ja kehittyvien talouksien menettämästä verotulosta
vaihtelevat eri tutkimuksissa ja tarkastelukulman perusteella. Yleinen
käsitys on kuitenkin, että kehitysmaat menettävät
verotuloja moninkertaisesti enemmän kuin ne saavat kehitysapuna.
Selonteossa on todettu lisäksi, että sääntelemätön
pääomapako kehittyvistä talouksista ja
kehitysmaista kasvaa yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Kansainvälisten
pelisääntöjen ja johdonmukaisen kehityspolitiikan
tarve on siis suuri.
Valiokunta tukee Suomen näkemystä, jonka mukaan
verojen tulisi kertyä valtioon, jossa taloudellista toimintaa
harjoitetaan todellisuudessa. Kansainvälistynyt liiketoiminta,
globaali finanssitalous ja kehittynyt tietotekniikka luovat kuitenkin
puitteet, joissa yritysten on mahdollista hyötyä eri
maiden verojärjestelmien eroista. Kun tämä tapahtuu
täysin keinotekoisia rakenteita tai muita järjestelyjä käyttäen,
hyväksyttävästä verosuunnittelusta
etäännytään veronkierron ja
laittoman keinottelun puolelle. Näihin järjestelyihin
tulisi kyetä puuttumaan kansainvälisellä yhteistyöllä,
yhteisillä standardeilla ja tehokkaalla tietojenvaihdolla.
Tässä OECD:n johtava rooli ja laaja yhteistyö myös
sen ulkopuolisten maiden, kuten Kiinan, Intian, Brasilian, Venäjän
ja Etelä-Afrikan, kanssa on keskeinen.
Voittoja ohjataan toisaalta myös laillisia keinoja
käyttäen, merkittävimpänä konserniyhtiöiden
välinen siirtohinnoittelu. Muita tyypillisiä keinoja
ovat esimerkiksi yhtiöiden välinen lainoitus ja
siihen perustuvat korkosuoritukset, erilaisten hybridi-intrumenttien
käyttö, palvelu- ja lisenssimaksujen veloitus
jne. Konserniyhtiöiden väliset suoritteet muodostavat
ylipäänsä merkittävän
osan kaikesta kansainvälisestä rajat ylittävästä rahaliikenteestä,
ja siksi niitä koskevat yhteiset toimintamallit ja standardit
ovat tärkeitä. Valiokunta tukee myös
näiltä osin OECD:n ja EU:n piirissä tapahtuvaa
suunnitelmallista työtä.
Selonteossa on todettu kuitenkin realistisesti, että verotukseen,
pääomaliikkeisiin ja niiden sääntelyyn
liittyy eri osapuolilla runsaasti keskenään ristiriitaisia
intressejä. Muutosten edellyttämään
keskusteluun ja päätöksentekoon tarvitaan
sen vuoksi aikaa ja kaikkien osapuolten osallisuutta. Tämä työ edellyttää toimia
myös kansallisella tasolla. Esimerkiksi yritysvastuuseen
ja yrityksen verojalanjäljen todentamiseen liittyvää maakohtaisen
raportoinnin mallia on hyvä työstää yhdessä valtionhallinnon,
elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen
kesken. Tämän pohjalta asiaa voidaan edistää myös
EU:ssa ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä.
Myös monet muut kysymykset edellyttävät
huolellista valmistelua, jossa on perusteltua ottaa huomioon mm.
järkevä tasapaino tiedonsaannin avoimuuden ja
yritysten hallinnollisen taakan kesken, viranomaisten valmius käyttää saamaansa
tietoa hyväksi jne.
Valiokunta toteaa lopuksi, että kestävän
verojärjestelmän tärkeimpiä ominaisuuksia
ovat oikeudenmukaisuuden lisäksi neutraalisuus ja ennustettavuus.
Tällainen järjestelmä ei luo myöskään
tarvetta aggressiiviseen verosuunnitteluun ja on siksi myös
kansainvälisesti kilpailukykyinen. Näitä yksinkertaisia
hyveitä on syytä edistää myös
muiden maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.