Yleisperustelut
Valiokunta esittää, että hallituksen
esitys hyväksytään muutettuna.
Esityksen tarkoitus on panna täytäntöön
kansallisesti neuvoston direktiivi valmisteverojen yleisestä järjestelmästä (2008/118/EY,
jäljempänä valmisteverotusdirektiivi).
Sillä korvataan 1.4.2010 lukien voimassa oleva valmisteverojen alaisia
tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä tuotteiden
hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta annettu neuvoston
direktiivi (92/12/ETY, ns. järjestelmädirektiivi).
Direktiivin kokonaisuudistus on osoittautunut tarpeelliseksi,
jotta unionin alueella havaittuun laajaan petolliseen toimintaan
voidaan puuttua nykyistä tehokkaammalla valvonnalla. Keskeisessä asemassa
on valmisteverotusdirektiivin myötä käyttöön
tuleva yhteinen tietojärjestelmä EMCS
(Excise Movement Control System), jolla viranomaiset voivat
valvoa valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumista unionissa reaaliaikaisesti
sähköisten hallinnollisten saateasiakirjojen perusteella.
Järjestelmän käyttöönottoa
koskenut parlamentin ja neuvoston päätös
(2003/1152/EY) tehtiin vuonna 2003 ja siinä edellytettiin,
että yhteinen tietojärjestelmä otetaan
käyttöön kaikissa jäsenmaissa
kuuden vuoden kuluessa.
Valmisteverotuslain kokonaisuudistus on tullut näin
ajankohtaiseksi uuden direktiivin ja sen edellyttämien
uudistettujen menettelytapojen vuoksi. Esityksellä korvataan
eräin vähäisin poikkeuksin vuoden 1995
alusta voimaan tullut valmisverotuslaki (1469/1994) siihen
myöhemmin tehtyine muutoksineen. Valmisteverotuksen tuotekohtaiset
erityislait säilyisivät sen sijaan tässä yhteydessä ennallaan.
Esityksellä ei puututtaisi siten esimerkiksi veron määriä koskeviin
säännöksiin.
Kysymys on pitkälti menettelyuudistuksesta, jolla ei
muuteta myöskään valmisteverotuksen perusperiaatteita.
Kokonaisuudistus antaa kuitenkin mahdollisuuden parantaa valmisteverotuslain
rakennetta ja ohjata käytäntöä entistä selkeämmällä sääntelyllä.
Samalla uudet menettelytavat tukevat petostenvastaista
työtä.
Valiokunta pitää esitystä lähtökohdiltaan
perusteltuna ja kannatettavana. Sitä on pidetty yleisesti
onnistuneena myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa,
koska sillä yksinkertaistetaan valmisteveron
alaisten tavaroiden liikkumista, parannetaan valvontaa, lisätään
toiminnan varmuutta ja kohdellaan yrityksiä tasapuolisesti.
Myös uuden lain rakennetta on pidetty entistä selkeämpänä ja
mm. velvollisuuksien osalta entistä täsmentyneempänä.
Esitys näyttäisi näin täyttävän
kokonaisuudistuksen taustalla olleet tavoitteet.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että lakiehdotukset
voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä,
1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 96 §:n
2 momentista ja 105 §:n 1 momentista
tekemät valtiosääntöoikeudelliset
huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.
Valiokunta on esittänyt lisäksi eräitä muita tarkennustarpeita
ja huomauttanut, että säännösviittauksissa
tulisi käyttää Euroopan unionin uutta
nimeä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan.
Valtiovarainvaliokunnan kanta
Esitykseen sisältyy kaksi lakiehdotusta, valmisteverotuslakia
koskeva 1. lakiehdotus ja Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero-
ja valmisteverolainsäädäntöön annettua
lakia koskeva 2. lakiehdotus.
Hallitus esittää jälkimmäiseen
pientä muutosta, joka yksinkertaistaisi valmisteveron alaisten tuotteiden
siirtoa maakunnan ja Suomen välillä. Valiokunta
pitää sitä perusteltuna, eikä 2.
lakiehdotus anna aihetta muihin huomautuksiin. Valiokunnan
muutosehdotukset kohdistuvat näin vain 1. lakiehdotukseen.
Valiokunta ehdottaa, että 1. lakiehdotusta täsmennetään
perustuslakivaliokunnan esittämin tavoin. Siihen tulisi
tehdä lisäksi eräitä teknisluonteisia
tarkennuksia. Näitä muutoksia on perusteltu tarkemmin
yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Valiokunta käsittelee seuraavassa lyhyesti eräitä yksittäiskysymyksiä,
joissa on ilmennyt epäselvyyttä asiantuntijakuulemisessa
mutta jotka eivät edellytä säännösmuutoksia.
Yksittäiskysymyksiä
Lupatiedot.
EMCS-järjestelmän automaattinen, sähköinen
tarkistus perustuu viranomaisten myöntämiä lupia
koskeviin lupatietoihin.
Toimijoiden kannalta on olennaisen tärkeää, että lähettäjän
ja vastaanottajan lupatiedot ovat oikeina voimassa järjestelmän
käyttämässä Finseed-rekisterissä.
Jos rekisteristä ei löydy lähettäjän
tai vastaanottajan lupaa, sähköistä hallinnollista
asiakirjaa ei vahvisteta eikä tuotteen siirron katsota
tapahtuvan väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty huoli siitä,
kyetäänkö lupatiedot pitämään ajantasaisina
ja virheettöminä. Ainakin nykyisessä tietopohjassa
on ilmennyt epäjohdonmukaisuuksia siitä huolimatta,
että tiedot on toimitettu viranomaiselle alun perin oikein.
Valiokunta pitää tärkeänä sitä,
että tietojen oikeellisuudesta pidetään
huolta ja että havaitut puutteet korjataan välittömästi.
Käyttöön otettava EMCS-järjestelmä tarjoaa
tähän sinänsä hyvät
edellytykset, koska jäsenmaiden viranomaiset vaihtavat
sen välityksellä tietoja päivittäin,
ja järjestelmä on voimassa pakollisena kaikissa
jäsenmaissa. Tilanteen pitäisi siis parantua olennaisesti
nykyiseen verrattuna.
Yksinkertaistettu menettely.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että valmisteverotuslaissa säädettäisiin
yksinkertaistetusta menettelystä, jossa sähköisen
menettelyn sijasta kuljetuksen mukaan liitetään
säädetyt tiedot sisältävä paperinen
asiakirja. Menettely koskisi ainoastaan jäsenvaltion
alueella tapahtuvia siirtoja.
Yksinkertaistettua menettelyä voitaisiin käyttää siirrettäessä tuotteita
verottomien varastojen välillä. Valiokunta toteaa
selvyyden vuoksi, että tämä koskisi kaikkia
verottomien varastojen välisiä siirtoja riippumatta
siitä, siirretäänkö tuotteita
saman omistajan eri varastojen välillä vai eri
omistajien varastojen välillä.
Hävikki.
Hallituksen esityksessä on muutettu hävikkiä koskevat
säännökset valmisteverotusdirektiivin
mukaisiksi. Lähtökohtana on pidetty sitä,
että ainoastaan kulutukseen luovutetut tuotteet
verotetaan. Laissa määriteltäisiin, mitä tällä tarkoitetaan.
Hävikkiä ei siis enää säädettäisi
verottomaksi. Sen sijaan lain 9 §:ssä säädettäisiin
siitä, ettei väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä tuhoutuneita
tuotteita katsota luovutetuksi kulutukseen. Tuhoutumisella tarkoitettaisiin
tuotteiden täydellistä tuhoutumista tai lopullista
menettämistä. Koska tuotteita ei katsottaisi näissä tilanteissa
luovutetuksi kulutukseen, ei niistä syntyisi myöskään
valmisteveron suorittamisvelvollisuutta.
Sääntelyllä ei ole tarkoitus muuttaa
nykykäytäntöä siltä osin
kuin on kysymys tuotteiden perusominaisuuksista johtuvasta
hävikistä eli tuhoutumisesta tai menettämisestä,
joka johtuu tuotteiden luonteesta johtuvasta syystä, kuten vanhentumisesta,
haihtumisesta tai muusta näihin verrattavasta syystä,
ylivoimaisesta esteestä tai ennalta arvaamattomasta tapahtumasta,
kuten tulipalosta, rikkoutumisesta tai muusta vastaavasta tapahtumasta.
Yksityiskohtaiset perustelut
19 §.
Säännös koskee muonituksen verottomuutta.
Voimassa olevan lain 16 §:n 6 kohdassa on säädetty
ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevien
vesi- ja ilma-alusten muonitusten sekä alusten poltto-
ja voiteluaineitten verottomuudesta. Tämän
laissa säädetyn verottomuuden lisäksi
valtiovarainministeriö on voinut päättää verottomuudesta
silloin, kun kysymyksessä on ollut mm. viranomaisen käytössä oleva
alus.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että verottomuudesta
säädettäisiin kokonaisuudessaan laissa
eikä enää osaksikaan valtiovarainministeriön
päätöksellä. Tarkoitus ei ole
ollut muuttaa eikä poistaa nykyistä virkakäytössä olevien
alusten verotonta muonitusta. Koska tätä koskeva
kohta on jäänyt erehdyksessä pois säännöksestä,
valiokunta ehdottaa, että 19 §:ään
lisätään uusi kolmas momentti. Siinä todettaisiin viranomaisten
käytössä olevien alusten muonituksen
verottomuuden edellytykset, jotka vastaisivat voimassa olevassa
mutta uuden lain voimaantulon myötä kumoutuvassa
valtiovarainministeriön päätöksessä olevia
edellytyksiä.
30 §:n 2 momentti.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että voimassa
olevan lain salassapitoa koskevat säännökset
(66 ja 67 §) jäisivät voimaan.
Säännökset koskevat myös tietojen
luovuttamista. Koska ehdotetun valmisteverotuslain 30 §:n
2 momentissa myös säädettäisiin
tietojen luovuttamisesta, momenttia tulisi tarkentaa niin, että voimaan
jäävät säännökset
otettaisiin siinä huomioon. Momenttiin tulisi lisätä sen vuoksi
viittaus lakiesityksen 113 §:ään,
jossa säädetään kumottavista — ja
siten myös voimaan jäävistä — säännöksistä.
89 §:n 2 momentti.
Säännöksessä oleva tekninen
viittausvirhe tulisi korjata niin, että viittaus koskisi
6 §:n 5 kohtaa. Lisäksi viittaus Euroopan yhteisöön
tulisi muuttaa viittaukseksi Euroopan unioniin.
96 ja 97 §.
Säännökset koskevat tulliviranomaisten
tarkastusoikeuksia ja -valtuuksia.
Perustuslakivaliokunta on todennut lausunnossaan, että viranomaisten
tarkastusvaltuuksia koskevan lainsäädännön
on oltava riittävän täsmällistä ja
tarjottava riittävät takeet väärinkäytöksiä vastaan
myös silloin, kun kysymys on yrityksiin kohdistuvista tarkastuksista.
Lainsäädännön on sisällettävä tämän
toteutumiseksi riittävät menettelylliset ja oikeusturvatakeet.
Valiokunta on arvioinut tarkastusvaltuuksia perustuslain 10 §:n
yksityiselämän suojaa koskevien säännösten
ja niitä valottavan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytännön kannalta. Valiokunnan
arvio on, etteivät ehdotetut säännökset
sisällä riittäviä menettelyllisiä ja oikeusturvatakeita.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt aiheellisena, että säännöksiin
lisätään viittaus hallintolain tarkastusta
koskevaan 39 §:ään. Siinä säädettyjä menettelytapoja
noudatettaisiin silloin soveltuvin osin myös valmisteverotuslain
alaisissa tarkastuksissa. Säännöksistä tulisi
ilmetä lisäksi, mihin tarkoitusedellytyksiin tarkastusvaltuudet on
sidottu sekä se, voidaanko tarkastajaksi määrätä myös
muu kuin viranomaisvastuulla toimiva henkilö. Jos näin
on tarkoitettu, säännöksiä olisi
täydennettävä merkittävästi.
96 §:ssä tulisi suojata kotirauhan piiri
97 §:ssä ehdotetuin tavoin.
Valtiovarainvaliokunta esittää, että säännöksiä täydennetään
perustuslakivaliokunnan edellyttämin tavoin. Samalla säännösten
rakennetta tarkistettaisiin muutosten vuoksi.
Tarkastusoikeuksia ja -valtuuksia koskevilla säännöksillä pyritään
turvaamaan se, että valmisteverotuslain ja asianomaisten
erityislakien säännöksiä noudatetaan
asianmukaisesti. Verotusintressi on huomattava, ja toiminta väliaikaisen
verottomuuden järjestelmässä varsin säädeltyä.
Toiminnan on oltava aukotonta myös unionitasolla yhdenmukaisuuden
takaamiseksi ja petosten ehkäisemiseksi. Valiokunta ehdottaa,
että tämä säännösten
valvontaa koskeva tarkoitusedellytys todetaan 96 ja 97 §:iin
lisättävässä uudessa
1 momentissa.
Yhtä lailla on selvää, että tarkastuksissa
tulee taata verovelvollisille riittävät menettelylliset
ja oikeusturvatakeet. Näistä on säädetty
verraten yksityiskohtaisesti hallintolain 39 §:ssä.
Valiokunta ehdottaa sen vuoksi, että 96 §:n
1 momenttiin ja 97 §:n 3 momenttiin lisätään
tätä koskeva viittaus. Tarkastuksissa noudatettaisiin
silloin siis soveltuvin osin hallintolain 39 §:n
säännöksiä, esimerkiksi asianosaisen
oikeutta olla läsnä tarkastuksessa ja esittää kysymyksiä tarkastukseen
liittyvistä seikoista.
Valiokunta esittää lisäksi 96 §:n
2 momenttiin lisäystä, joka nimenomaisesti rajaa
kotirauhan piiriin kuuluvat tilat tarkastusten ulkopuolelle. Momentti
vastaisi muutoin esityksen 1 momenttia. Vastaava kotirauhan piiriä suojaava säännös
sisällytettäisiin edelleen 97 §:n
2 momenttiin.
Tarkoituksena on, että varsinaisen tarkastuksen toimittaisi
tulliviranomainen, mutta tarkastuksessa voisi olla läsnä myös
muu viranomainen. Sillä olisi tällöin
oikeus tutustua tarkastuksessa käsiteltävään
aineistoon.
Käytännössä tarkastuksissa
ei ole käytetty mahdollisuutta ulkopuoliseen tarkastajaan,
minkä voimassa oleva laki sinänsä jo
sallisi. Olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista sallia mm. sellaiset
tarkastukset, joissa on mukana toisen jäsenvaltion
viranomaisia tai muita kotimaisia viranomaisia, esimerkiksi Valviran edustajia. Valiokunta
ehdottaa sen vuoksi, että 96 §:n 1 momentissa
ja 97 §:n 3 momentissa todetaan tämä muun
viranomaisen läsnäolo-oikeus.
Todettakoon lisäksi, että hallinnollisesta
yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla annetussa neuvoston
asetuksessa (2073/2004/EY) säädetään
läsnäolosta virastossa ja osallistumisesta hallinnollisiin
tutkimuksiin. Yhteistyö perustuu jäsenvaltion
esittämään pyyntöön.
Pyynnön esittäneen viranomaisen virkamiehet eivät
saa käyttää pyynnön vastaanottaneen
viranomaisen virkamiehille myönnettyjä tarkastusvaltuuksia. Heillä on
kuitenkin oikeus päästä samoihin toimitiloihin
ja saada käyttöönsä samoja asiakirjoja
kuin pyynnön vastaanottaneen viranomaisen virkamiehet näiden
välityksellä mutta vain meneillään
olevaa hallinnollista tutkimusta varten. Ehdotettu lisäys
olisi johdonmukainen näin myös unionitason viranomaisyhteistyön
kannalta.
105 §.
Säännös koskee veronhuojennusta
ja maksunlykkäystä.
Tullihallitus voi myöntää huojennuksen
erityisistä syistä ja määräämillään
ehdoilla, jos valmisteveron periminen täysimääräisenä olisi
olosuhteet huomioon ottaen ilmeisen kohtuutonta. Huojennus myönnettäisiin
hakemuksesta, ja se koskisi osaksi tai kokonaan suoritettua tai
suoritettavaa valmisteveroa tai lainkohdassa tarkemmin mainittuja
eriä.
Tullihallitus voisi niin ikään myöntää erityisistä syistä lykkäystä veron
maksamiseen. Lykkäys myönnettäisiin hakemuksesta
ja valtiovarainministeriön määräämin
ehdoin.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt ehdotetun kaltaisen
veronhuojennustoimivallan säätämistä viranomaiselle
sinänsä valtiosääntöoikeudellisesti
mahdollisena, kunhan huojennusmahdollisuus jää selvästi
poikkeukselliseksi suhteessa laissa säädettäviin
veron määräytymisperusteisiin. Laista
tulee käydä ilmi huojennuksen hyväksyttävät
myöntämisperusteet, samoin kuin se, missä tarkoituksessa
huojennuksia voidaan myöntää. Näkemys
perustuu osin perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksiin,
jotka on otettava asianmukaisesti huomioon myös huojennuskäytännössä.
Perustuslakivaliokunta on todennut sinänsä, että koska
erityisten syiden vaatimus liittyy suoraan veron täysimääräisen
perimisen kohtuuttomuuteen, sääntely ei vaikuta
ehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Erityisiä syitä olisi
kuitenkin syytä luonnehtia esimerkein.
Valiokunta on katsonut lisäksi, että Tullihallituksen
oikeus myöntää huojennusta "määräämillään
ehdoin" on perustuslain näkökulmasta liian avoin
säännös. Se ei ole sopusoinnussa perustuslain
81 §:n 1 momentissa olevan lailla säätämisen
vaatimuksen eikä julkiseen valtaan perustuslain
2 §:n 3 momentin mukaan kohdistuvan lainalaisuusvaatimuksen
kanssa. Säännöstä on sen vuoksi
täydennettävä viranomaisen toimivaltaa
rajaavilla maininnoilla. Rajaukset voisivat koskea esimerkiksi sitä,
mistä seikoista tai minkä tyyppisiä tai
miltä kannalta tarpeellisia ehtoja huojennuspäätöksellä voidaan
asettaa verovelvolliselle. Valiokunta on katsonut, että lakiehdotuksen
täydentäminen tällä tavoin on edellytys
sen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että huojennusta
koskevasta 105 §:n 1 momentista poistetaan erityisten
syiden edellytys. Huojennus voitaisiin siis myöntää,
jos valmisteveron periminen täysimääräisenä olisi
olosuhteet huomioon ottaen ilmeisen kohtuutonta.
Koska huojennus voi koskea myös suoritettavaa veroa,
on tärkeää, että sille
voidaan edelleen asettaa ehtoja. Niiden tarkoituksena olisi varmistua
siitä, että hakija täyttää huojennuksen edellytykset
esimerkiksi juuri tulevaisuudessa suoritettavaksi tulevan veron
osalta.
Huojennuksia on myönnetty käytännössä myös
ympäristöystävällisten tuotteiden
tai uusiutuvista luonnonvaroista saatavien polttoaineiden
tekniseen kehittämiseen energiaverodirektiivin
(2003/96/EY) 15 artiklaa vastaavasti. Kysymys
ei ole silloin perimisen kohtuuttomuudesta vaan tuesta
kehityshankkeelle. Jotta tämä käytäntö voisi
jatkua, tällaisesta energiaverodirektiiviin perustuvasta
huojennusperusteesta tulisi säätää erikseen
1 momentissa. Huojennus voitaisiin myöntää sellaisille
veronalaisille tuotteille, joita käytetään
rajoitetun ajan tutkimus- tai kehittämishankkeissa. Jotta
huojennus kohdistuisi tarkoitetuin tavoin rajattuun toimintaan,
sille pitäisi voida asettaa ehtoja edellytysten täyttymisen
valvomiseksi.
Momentin rakennetta tulisi tarkistaa muutosten vuoksi. Huojennusperusteista
säädettäisiin 1 momenttiin lisättävillä 1-
(kohtuuttomuusperuste) ja 2-kohdilla (tutkimus- ja kehittämishanke).
Uudessa 2 momentissa todettaisiin lisäksi mahdollisuus
asettaa huojennuspäätökseen ehtoja valvonnallisista
syistä.
Esityksessä oleva maksunlykkäystä koskeva 105 §:n
2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Valiokunta ehdottaa,
että siihen lisätään esimerkkeinä erityisistä syistä hakijasta
riippumattomat poikkeukselliset olosuhteet tai veronmaksukyvyn olennainen
alentuminen. Lykkäystä voitaisiin siis myöntää mm.
tällaisten tai muiden vastaavien erityisten syiden vuoksi.
Lykkäystä koskevissa päätöksissä on
tarpeen voida asettaa ehtoja veron suorittamisen varmistamiseksi.
Tyypillisiä olisivat korkoa ja vakuutta koskevat ehdot.
Niistä on säädetty tällä hetkellä valtiovarainministeriön
asetuksessa eräiden verojen lykkäyksen ehdoista
(VvMA 30.12.2002/1285). Valiokunta esittää,
että 105 §:n 3 momenttiin lisätään
vastaavia ehtoja koskevat maininnat.
Lykkäys voitaisiin siis myöntää ehdolla,
että lykätyn veron määrälle
peritään lykkäysajalta korkoa, joka lasketaan
siten kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun
lain (1556/1995) 4 §:ssä säädetään
viivekorosta. Lykkäys voitaisiin myöntää myös
ilman korkoa erityisen painavista kohtuusyistä.
Lykätyn määrän suorittamisesta
tulisi antaa lykättyä määrää vastaava
vakuus. Vakuus voitaisiin jättää vaatimatta
erityisestä syystä, kuten silloin, kun maksettava
määrä on vähäinen tai lykkäysaika
on lyhyt.
Säännöksen rakennetta tarkistettaisiin
edellä olevien muutosten vuoksi niin, että valtiovarainministeriön
mahdollisuus ottaa periaatteellisesti tärkeä asia
ratkaistavakseen todettaisiin 4 momentissa. Ministeriön
otto-oikeus koskisi sekä huojennus- että lykkäysasiaa.
Esityksen 3 ja 4 momentit siirtyisivät vastaavasti uusiksi
5 ja 6 momenteiksi.
Muut korjaukset.
Jo aiemmin mainittujen säännöskohtien
lisäksi seuraavissa säännöksissä oleva
viittaus Euroopan yhteisöön tulisi muuttaa viittaukseksi Euroopan
unioniin: 2 §, 3 §:n 1,
3 ja 4 momentti, 5 §:n 1, 3, 4 ja 5 kohta, 6 §:n
3, 4, 15 ja 20 kohta, 8 §:n 4 kohta, 12 §:n
1 momentin 6 kohta ja 2 momentti, 13 §:n 3 momentti, 14 §:n 2 momentti,
18 §:n 6 momentti, 51 §:n 1 momentin
johdantolause, 55 §:n 1 momentti, 57 §,
65 §:n 1 momentti, 69 §:n 2
momentti, 71 §:n 2 momentti, 10 luvun otsikko,
84 §:n 1 momentti, 85 §:n
4 momentti, 87 §:n 2 momentti, 88 §,
89 §:n 1 ja 2 momentti, 90 §,
91 §, 114 §:n 4 ja 7 momentti ja 115 §:n
2 momentti.