Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä perintö-
ja lahjaverolain 16 §:ää koskevin
teknisin tarkistuksin.
Hallituksen esitys sisältää tavallisia
perinnönsaajia koskevat laajimmat muutokset sitten vuoden
1996. Tuolloin muutos oli verotusta kiristävä,
nyt varsinkin pieniä perintöosuuksia merkittävästi
lieventävä. Esityksessä on arvioitu,
että yksistään perintöverotettavan
osuuden alarajan korotus 3 400 eurosta 20 000
euroon vähentää perintöveroa
maksavien määrää 60 prosentilla nykyisestä.
Lisäksi puolisovähennyksen korotus 6 800
eurosta 60 000 euroon ja alaikäisyysvähennyksen
korotus 3 400 eurosta 40 000 euroon parantavat
merkittävästi perillisenä olevan lesken
ja alaikäisten lasten asemaa, kuten tarkoitus on ollutkin.
Perintöverotukseen ehdotetut muut muutokset helpottavat
nekin useiden perinnönsaajien asemaa. Näitä ovat
ennen kaikkea nykyisen kolmannen veroluokan — ja sen myötä kolminkertaisen
veron — poisto ja ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvien
joukon laajennus pitkälti nykyisiä perherakenteita
vastaavaksi. Veroasteikkoon ehdotetut rajojen muutokset vaikuttavat
nekin samaan suuntaan, joskin asteikko itsessään
säilyy nykyiseen tapaan suhteellisen suppeana; ylin veroprosentti
tulisi sovellettavaksi jatkossa, kun verotettava osuus
ylittää 60 000 euroa. Nykyinen raja on
50 000 euroa. Verokannat itsessään säilyisivät
ennallaan, eli ne olisivat perintöosuuden suuruuden
mukaan 10, 13 tai 16 prosenttia myös jatkossa.
Lahjaverotukseen ehdotetut muutokset ovat edellä kuvattuja
vähäisempiä. Keskeisin on verotettavan
lahjan alarajan korotus kuluttajahintaindeksiä vastaavasti
nykyisestä 3 400 eurosta 4 000 euroon.
Lisäksi edellä mainitut veroluokkatarkistukset
koskevat myös lahjaverotusta.
Esitys sisältää näiden määrällisten
muutosten lisäksi periaatteellisesti uudenlaisen ratkaisun, kun
perintö- ja lahjaveroasteikot eriytetään
toisistaan. Nykyistä yhteistä asteikkoa ei siis
sovellettaisi enää jatkossa. Ratkaisu on ollut
käytännössä tarpeen, jotta perintöverotukseen
on voitu esittää tavoitellun suuruisia veronkevennyksiä.
Valiokunta pitää esitystä tervetulleena
ja hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita hyvin vastaavana. Myönteistä on
myös se, että esitys on tuotu eduskuntaan näin
nopeasti ja että se on tarkoitus saada voimaan heti ensi
vuoden alusta. Tähän näkemykseen ovat
yhtyneet myös kaikki valiokunnan kuulemat asiantuntijat.
Keskeistä on se, että uusissa säännöksissä on otettu
nykyistä paremmin huomioon perintöosuuden saajan
todellinen veronmaksukyky. Tämä koskee erityisesti
leskiä ja alaikäisiä lapsia. Esitys merkitsee
käytännössä sitä, että tavallinen
perheasunto voi useimmissa tapauksissa periytyä verotta
perittävän alaikäisille lapsille tai
perillisasemassa olevalle leskelle. Tätä on pidetty
yleisesti yhtenä tavoitetilana viime vuosina käydyssä perintöverokeskustelussa.
Veronmaksukykyisyyden näkökulmasta voidaan
puoltaa myös sitä rajausta, jota on ehdotettu
alaikäisyysvähennykseen. Vähennys koskisi esityksen
mukaan vain niitä alaikäisiä, jotka ovat
lähinnä perintöön oikeutettuja,
ei esimerkiksi elossa olevien perillisten lapsia, jos nämä saavat
perinnön vanhempiensa perinnöstä luopumisen
vuoksi. Kysymys on silloin vapaaehtoisesta järjestelystä,
eikä alaikäisen suojan tarve ole samanlainen kuin
perheen huoltajan kuollessa.
Veroluokitukseen ehdotettuja muutoksia voidaan puoltaa yleisillä kohtuusyillä.
Kolmas veroluokka on koettu pitkään
turhan ankaraksi ja yleisiä elämäntilanteita
huonosti huomioon ottavaksi. Tältä osin ehdotettu
muutos on varsin perusteltu. Lisäksi henkilöpiiriltään
modernisoitu luokitus vastaa pitkälti nykyaikaisia perherakenteita
niin, että kaikki läheisimmät perinnönsaajat
kuuluvat nyt ensimmäiseen veroluokkaan. Sen mukainen vero
koskisi siis kaikkia perittävän tai
lahjanantajan suoraan ylenevässä ja alenevassa
polvessa olevia sukulaisia sekä aviopuolisoa ja tämän
suoraan alenevassa polvessa olevia sukulaisia. Lisäksi
kaikki ottolapsisuhteessa olevat rinnastettaisiin suoraan ylenevässä ja
alenevassa polvessa oleviin.
Veroasteikon muutokset ovat puolestaan omiaan lähentämään
verotasoa lähemmäksi keskimääräistä eurooppalaista
tasoa erityisesti, kun aivan pienten perintöosuuksien verotuksesta
on nyt tarkoitus luopua.
Valiokunta pitää lisäksi perusteltuna
sitä, että perintöveroasteikko eriytettäisiin
lahjaverotuksesta. — Kuten todettu, tämä ratkaisu
on antanut mahdollisuuden nyt tehtyihin perintöverotusta koskeviin
tarkistuksiin. Se on perusteltu kuitenkin myös muista syistä;
se on ensinnäkin omiaan pitämään
veropohjaa tiiviinä. Toisaalta lahjaverotukseen
ei myöskään liity samanlaista veronmaksukyvyn
huomioon ottamisen tarvetta kuin perintöverotukseen, koska
lahjoitukset ovat yleensä huolellisesti valmisteltuja toimia
osapuolten kesken ja veron suoritusvelvollisuus voidaan ottaa näin
ennakoidusti huomioon.
Valiokunta haluaa lopuksi nostaa esiin muutamia asiantuntijakuulemisessa
esitettyjä näkökohtia, joihin valiokunta
ei ota tässä yhteydessä yksityiskohtaisesti
kantaa mutta jotka ovat jatkoa ajatellen pohtimisen arvoisia. Näkökohdat liittyvät
perintöveroasteikon porrastukseen, alaikäisyysrajaan
sekä lesken hallintaoikeuden ja perillisten veronmaksukyvyn
väliseen yhteyteen.
Perintöveroasteikon porrastus
Ensimmäinen huomio koskee perintöveroasteikon
suppeutta. Verotettavien osuuksien porrastus kattaa vain 20 000
euron ja 60 000 euron välisen alueen.
Tämä johtaa käytännössä siihen, että veroa
maksetaan varsin usein korkeimman verokannan mukaan. Tämä näkyy
myös esitykseen sisältyvistä tilastotiedoista; perintöverosta yli
65 prosenttia kertyy 60 000 euroa ylittävistä perintöosuuksista.
Jatkossa tämän osuuden arvellaan nousevan 80 prosenttiin.
Asiantuntijakuulemisessa on huomautettu lisäksi
siitä, että hallituksen esityksessä oleva kansainvälinen
vertailu antaa asiasta turhan kapean kuvan. Vaikka perintöverotus
on esimerkiksi eurooppalaisittain yleinen verotusmuoto ja verokannat
ovat monissa maissa Suomea korkeammat, eroa on siinä, kuinka
suurista osuuksista korkeimpia veroja peritään.
Tässä vertailussa Suomi sijoittuu eri tasolle
kuin esimerkiksi Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Irlanti tai Alankomaat.
Näissä maissa ylintä verokantaa sovelletaan
vasta, kun perintöosuus on moninkertainen Suomeen verrattuna.
Korkein veroprosentti on tällöin myös
huomattavasti korkeampi kuin Suomessa.
Valtiovarainministeriö on todennut lausunnossaan, ettei
porrastukseen ole voitu puuttua ennen kaikkea fiskaalisista syistä.
Käytettävissä oleva verovara on suunnattu
pieniin perintöosuuksiin, niin kuin on perusteltua.
Valiokunta pitää eri näkökantoja
ymmärrettävinä ja perusteltuina. Veroasteikon
rakenteen tarkastelu edellyttää kuitenkin kokonaisvaltaista
näkemystä siitä, miten perintöverotusta
halutaan kehittää vastaisuudessa. Mahdolliset
korjaukset olisi siis tehtävä tällaisen
uudistuksen yhteydessä.
Alaikäisyysraja
Alaikäisyysvähennys myönnetään
edellä mainituin rajauksin vain niille perinnönsaajille,
jotka eivät ole täyttäneet perittävän
kuolinhetkellä 18:aa vuotta. Raja on siis ehdoton
ja jyrkkä, ja sen porrastusta on esitetty harkittavaksi.
18 vuotta täyttäneen nuoren veronmaksukyky ei
ole yleensä sen vahvempi kuin muutamaa vuotta nuoremmalla.
Veronmaksua voidaan helpottaa nykyisin laissa olevien veronmaksun
lykkäämistä ja huojennusta koskevien
normien nojalla. Eri asia on, miten yleisesti näistä tiedetään
ja miten laajasti ne johtavat esimerkiksi maksuajan lykkäämiseen.
Valiokunta viittaa näihin lain nyt jo suomiin keinoihin,
joita tulee soveltaa silloin, kun veron periminen olisi erityisestä syystä kohtuutonta.
Alaikäisyysvähennyksen
ikärajaa koskeva kysymys saattaisi kuitenkin ansaita selkeän
ratkaisun lain tasolla. Se poistaisi myös hakemusten aiheuttaman
työn niin verovelvollisilta kuin verohallinnolta.
Lesken hallintaoikeus
Useat asiantuntijat ovat huomauttaneet myös niistä ongelmista,
joita lesken elinikäinen hallintaoikeus saattaa aiheuttaa.
Kärjistyneimmillään voi käydä jopa
niin, etteivät perilliset ehdi saada perintöä haltuunsa
ennen kuolemaansa. Näin siitä huolimatta, että he
ovat maksaneet aikanaan perintöveron.
Toimivan ratkaisun löytäminen ei ole valiokunnan
mielestä tässä asiassa helppoa. Ehdotettu
veronmaksun lykkääminen voisi johtaa usean veron
samanaikaiseen maksuunpanoon, jos leski ja ensimmäinen
perinnönsaaja kuolevat ajallisesti lähekkäin.
Perityn omaisuuden seuranta ehkä vuosikymmeniä olisi
sekin käytännössä varsin hankalaa
ja joka tapauksessa ratkaisuna verohallinnon kannalta epätarkoituksenmukainen.
Edellä mainittu mahdollisuus lykätä veronmaksua
erityisestä syystä saattaa tarjota yhden ratkaisun
kohtuuttomilta tuntuvissa tilanteissa. Yleissääntö sekään
ei voisi valiokunnan mielestä olla yksistään
jo siitä syystä, että lesken hallintaoikeus
otetaan perintöosuutta alentavana tekijänä aina
huomioon.
Lain kehittämistarve
Hallituksen esityksessä on ehdotettu korjattavaksi
suurimmat perintö- ja lahjaverolaissa tällä hetkellä olevat
epäkohdat. Edellä esitetyt näkökohdat
antavat kuitenkin aiheen pohtia lain jatkokehittämistä.
Suomessa on usean viime vuoden ajan käyty asiantuntijapiirissä tasokasta
ja vilkasta keskustelua perintöverotuksen kehittämistarpeista
ja korostettu lain systemaattisen uudistamisen tarvetta. Tällaisen
uudistuksen yhteydessä olisi luontevaa paitsi linjata perintöverotuksen
asema ja veropoliittiset tavoitteet myös tutkia
tämän esityksen käsittelyssä esiin
tulleita näkökohtia.
16 §:n korjaus
Esitykseen sisältyvään 16 §:n
2 momenttiin on jäänyt vanha termi leimavero.
Se tulisi korvata termillä varainsiirtovero. Valiokunta
esittää tätä koskevaa muutosta.
Lakialoitteet
Valiokunta on päätynyt käsittelemiensä lakialoitteiden
suhteen kielteiselle kannalle.