Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä perintö- ja lahjaverolain 16 §:ää koskevin teknisin tarkistuksin.

Hallituksen esitys sisältää tavallisia perinnönsaajia koskevat laajimmat muutokset sitten vuoden 1996. Tuolloin muutos oli verotusta kiristävä, nyt varsinkin pieniä perintöosuuksia merkittävästi lieventävä. Esityksessä on arvioitu, että yksistään perintöverotettavan osuuden alarajan korotus 3 400 eurosta 20 000 euroon vähentää perintöveroa maksavien määrää 60 prosentilla nykyisestä. Lisäksi puolisovähennyksen korotus 6 800 eurosta 60 000 euroon ja alaikäisyysvähennyksen korotus 3 400 eurosta 40 000 euroon parantavat merkittävästi perillisenä olevan lesken ja alaikäisten lasten asemaa, kuten tarkoitus on ollutkin.

Perintöverotukseen ehdotetut muut muutokset helpottavat nekin useiden perinnönsaajien asemaa. Näitä ovat ennen kaikkea nykyisen kolmannen veroluokan — ja sen myötä kolminkertaisen veron — poisto ja ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvien joukon laajennus pitkälti nykyisiä perherakenteita vastaavaksi. Veroasteikkoon ehdotetut rajojen muutokset vaikuttavat nekin samaan suuntaan, joskin asteikko itsessään säilyy nykyiseen tapaan suhteellisen suppeana; ylin veroprosentti tulisi sovellettavaksi jatkossa, kun verotettava osuus ylittää 60 000 euroa. Nykyinen raja on 50 000 euroa. Verokannat itsessään säilyisivät ennallaan, eli ne olisivat perintöosuuden suuruuden mukaan 10, 13 tai 16 prosenttia myös jatkossa.

Lahjaverotukseen ehdotetut muutokset ovat edellä kuvattuja vähäisempiä. Keskeisin on verotettavan lahjan alarajan korotus kuluttajahintaindeksiä vastaavasti nykyisestä 3 400 eurosta 4 000 euroon. Lisäksi edellä mainitut veroluokkatarkistukset koskevat myös lahjaverotusta.

Esitys sisältää näiden määrällisten muutosten lisäksi periaatteellisesti uudenlaisen ratkaisun, kun perintö- ja lahjaveroasteikot eriytetään toisistaan. Nykyistä yhteistä asteikkoa ei siis sovellettaisi enää jatkossa. Ratkaisu on ollut käytännössä tarpeen, jotta perintöverotukseen on voitu esittää tavoitellun suuruisia veronkevennyksiä.

Valiokunta pitää esitystä tervetulleena ja hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita hyvin vastaavana. Myönteistä on myös se, että esitys on tuotu eduskuntaan näin nopeasti ja että se on tarkoitus saada voimaan heti ensi vuoden alusta. Tähän näkemykseen ovat yhtyneet myös kaikki valiokunnan kuulemat asiantuntijat.

Keskeistä on se, että uusissa säännöksissä on otettu nykyistä paremmin huomioon perintöosuuden saajan todellinen veronmaksukyky. Tämä koskee erityisesti leskiä ja alaikäisiä lapsia. Esitys merkitsee käytännössä sitä, että tavallinen perheasunto voi useimmissa tapauksissa periytyä verotta perittävän alaikäisille lapsille tai perillisasemassa olevalle leskelle. Tätä on pidetty yleisesti yhtenä tavoitetilana viime vuosina käydyssä perintöverokeskustelussa.

Veronmaksukykyisyyden näkökulmasta voidaan puoltaa myös sitä rajausta, jota on ehdotettu alaikäisyysvähennykseen. Vähennys koskisi esityksen mukaan vain niitä alaikäisiä, jotka ovat lähinnä perintöön oikeutettuja, ei esimerkiksi elossa olevien perillisten lapsia, jos nämä saavat perinnön vanhempiensa perinnöstä luopumisen vuoksi. Kysymys on silloin vapaaehtoisesta järjestelystä, eikä alaikäisen suojan tarve ole samanlainen kuin perheen huoltajan kuollessa.

Veroluokitukseen ehdotettuja muutoksia voidaan puoltaa yleisillä kohtuusyillä. Kolmas veroluokka on koettu pitkään turhan ankaraksi ja yleisiä elämäntilanteita huonosti huomioon ottavaksi. Tältä osin ehdotettu muutos on varsin perusteltu. Lisäksi henkilöpiiriltään modernisoitu luokitus vastaa pitkälti nykyaikaisia perherakenteita niin, että kaikki läheisimmät perinnönsaajat kuuluvat nyt ensimmäiseen veroluokkaan. Sen mukainen vero koskisi siis kaikkia perittävän tai lahjanantajan suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa olevia sukulaisia sekä aviopuolisoa ja tämän suoraan alenevassa polvessa olevia sukulaisia. Lisäksi kaikki ottolapsisuhteessa olevat rinnastettaisiin suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa oleviin.

Veroasteikon muutokset ovat puolestaan omiaan lähentämään verotasoa lähemmäksi keskimääräistä eurooppalaista tasoa erityisesti, kun aivan pienten perintöosuuksien verotuksesta on nyt tarkoitus luopua.

Valiokunta pitää lisäksi perusteltuna sitä, että perintöveroasteikko eriytettäisiin lahjaverotuksesta. — Kuten todettu, tämä ratkaisu on antanut mahdollisuuden nyt tehtyihin perintöverotusta koskeviin tarkistuksiin. Se on perusteltu kuitenkin myös muista syistä; se on ensinnäkin omiaan pitämään veropohjaa tiiviinä. Toisaalta lahjaverotukseen ei myöskään liity samanlaista veronmaksukyvyn huomioon ottamisen tarvetta kuin perintöverotukseen, koska lahjoitukset ovat yleensä huolellisesti valmisteltuja toimia osapuolten kesken ja veron suoritusvelvollisuus voidaan ottaa näin ennakoidusti huomioon.

Valiokunta haluaa lopuksi nostaa esiin muutamia asiantuntijakuulemisessa esitettyjä näkökohtia, joihin valiokunta ei ota tässä yhteydessä yksityiskohtaisesti kantaa mutta jotka ovat jatkoa ajatellen pohtimisen arvoisia. Näkökohdat liittyvät perintöveroasteikon porrastukseen, alaikäisyysrajaan sekä lesken hallintaoikeuden ja perillisten veronmaksukyvyn väliseen yhteyteen.

Perintöveroasteikon porrastus

Ensimmäinen huomio koskee perintöveroasteikon suppeutta. Verotettavien osuuksien porrastus kattaa vain 20 000 euron ja 60 000 euron välisen alueen. Tämä johtaa käytännössä siihen, että veroa maksetaan varsin usein korkeimman verokannan mukaan. Tämä näkyy myös esitykseen sisältyvistä tilastotiedoista; perintöverosta yli 65 prosenttia kertyy 60 000 euroa ylittävistä perintöosuuksista. Jatkossa tämän osuuden arvellaan nousevan 80 prosenttiin.

Asiantuntijakuulemisessa on huomautettu lisäksi siitä, että hallituksen esityksessä oleva kansainvälinen vertailu antaa asiasta turhan kapean kuvan. Vaikka perintöverotus on esimerkiksi eurooppalaisittain yleinen verotusmuoto ja verokannat ovat monissa maissa Suomea korkeammat, eroa on siinä, kuinka suurista osuuksista korkeimpia veroja peritään. Tässä vertailussa Suomi sijoittuu eri tasolle kuin esimerkiksi Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Irlanti tai Alankomaat. Näissä maissa ylintä verokantaa sovelletaan vasta, kun perintöosuus on moninkertainen Suomeen verrattuna. Korkein veroprosentti on tällöin myös huomattavasti korkeampi kuin Suomessa.

Valtiovarainministeriö on todennut lausunnossaan, ettei porrastukseen ole voitu puuttua ennen kaikkea fiskaalisista syistä. Käytettävissä oleva verovara on suunnattu pieniin perintöosuuksiin, niin kuin on perusteltua.

Valiokunta pitää eri näkökantoja ymmärrettävinä ja perusteltuina. Veroasteikon rakenteen tarkastelu edellyttää kuitenkin kokonaisvaltaista näkemystä siitä, miten perintöverotusta halutaan kehittää vastaisuudessa. Mahdolliset korjaukset olisi siis tehtävä tällaisen uudistuksen yhteydessä.

Alaikäisyysraja

Alaikäisyysvähennys myönnetään edellä mainituin rajauksin vain niille perinnönsaajille, jotka eivät ole täyttäneet perittävän kuolinhetkellä 18:aa vuotta. Raja on siis ehdoton ja jyrkkä, ja sen porrastusta on esitetty harkittavaksi. 18 vuotta täyttäneen nuoren veronmaksukyky ei ole yleensä sen vahvempi kuin muutamaa vuotta nuoremmalla.

Veronmaksua voidaan helpottaa nykyisin laissa olevien veronmaksun lykkäämistä ja huojennusta koskevien normien nojalla. Eri asia on, miten yleisesti näistä tiedetään ja miten laajasti ne johtavat esimerkiksi maksuajan lykkäämiseen.

Valiokunta viittaa näihin lain nyt jo suomiin keinoihin, joita tulee soveltaa silloin, kun veron periminen olisi erityisestä syystä kohtuutonta. Alaikäisyysvähennyksen ikärajaa koskeva kysymys saattaisi kuitenkin ansaita selkeän ratkaisun lain tasolla. Se poistaisi myös hakemusten aiheuttaman työn niin verovelvollisilta kuin verohallinnolta.

Lesken hallintaoikeus

Useat asiantuntijat ovat huomauttaneet myös niistä ongelmista, joita lesken elinikäinen hallintaoikeus saattaa aiheuttaa. Kärjistyneimmillään voi käydä jopa niin, etteivät perilliset ehdi saada perintöä haltuunsa ennen kuolemaansa. Näin siitä huolimatta, että he ovat maksaneet aikanaan perintöveron.

Toimivan ratkaisun löytäminen ei ole valiokunnan mielestä tässä asiassa helppoa. Ehdotettu veronmaksun lykkääminen voisi johtaa usean veron samanaikaiseen maksuunpanoon, jos leski ja ensimmäinen perinnönsaaja kuolevat ajallisesti lähekkäin. Perityn omaisuuden seuranta ehkä vuosikymmeniä olisi sekin käytännössä varsin hankalaa ja joka tapauksessa ratkaisuna verohallinnon kannalta epätarkoituksenmukainen.

Edellä mainittu mahdollisuus lykätä veronmaksua erityisestä syystä saattaa tarjota yhden ratkaisun kohtuuttomilta tuntuvissa tilanteissa. Yleissääntö sekään ei voisi valiokunnan mielestä olla yksistään jo siitä syystä, että lesken hallintaoikeus otetaan perintöosuutta alentavana tekijänä aina huomioon.

Lain kehittämistarve

Hallituksen esityksessä on ehdotettu korjattavaksi suurimmat perintö- ja lahjaverolaissa tällä hetkellä olevat epäkohdat. Edellä esitetyt näkökohdat antavat kuitenkin aiheen pohtia lain jatkokehittämistä.

Suomessa on usean viime vuoden ajan käyty asiantuntijapiirissä tasokasta ja vilkasta keskustelua perintöverotuksen kehittämistarpeista ja korostettu lain systemaattisen uudistamisen tarvetta. Tällaisen uudistuksen yhteydessä olisi luontevaa paitsi linjata perintöverotuksen asema ja veropoliittiset tavoitteet myös tutkia tämän esityksen käsittelyssä esiin tulleita näkökohtia.

16 §:n korjaus

Esitykseen sisältyvään 16 §:n 2 momenttiin on jäänyt vanha termi leimavero. Se tulisi korvata termillä varainsiirtovero. Valiokunta esittää tätä koskevaa muutosta.

Lakialoitteet

Valiokunta on päätynyt käsittelemiensä lakialoitteiden suhteen kielteiselle kannalle.