Perustelut
Hallituksen esitys HE 37/2005 vp laiksi sähkön ja
eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta
ei pysty tyydyttävästi vastaamaan Suomen energia-
ja ilmastopolitiikan haasteisiin.
Siinä esitetty turpeen veron poistaminen heikentäisi
uusiutuvien polttoaineiden asemaa Suomessa. Samoin se heikentäisi
työllisyysnäkymiä, kun metsähaketta
korvattaisiin turpeella ja puuenergiateknologian vientimahdollisuudet huonontuisivat.
Ehdotus myös tekisi kasvihuonekaasupäästöjen
alentamisesta vaikeampaa ja kalliimpaa ohjaamalla energiasektoria
investoimaan tekniikkaan, jolla puun energiakäytön
kasvattaminen on vaikeaa. Samoin ehdotus olisi huomattavan kallis
ja epäkäytännöllinen tapa taata
puunjalostusteollisuuden raaka-aineen saanti sekä turpeen
kilpailuasema kivihiileen verrattuna. Fossiilisten polttoaineiden
polttoaineverojen korottaminen ja suora julkinen tuki päästökaupasta
kärsiville puunjalostusteollisuuden aloille täyttäisivät
hallituksen esityksessä mainitut tavoitteet aiheuttamatta
haittavaikutuksia.
Hallituksen esityksessä todetaan, että turpeen kilpailuaseman
heikkeneminen päästökaupan seurauksena
johtaa ensi vaiheessa puupolttoaineiden kysynnän
kasvuun ja turpeen kilpailukyvyn heikkenemiseen puuhun verrattuna.
Näin tapahtuu, koska turvetta ja puuta käyttävät
voimalaitokset voivat muuttaa käyttämiensä polttoaineiden
suhteellisia osuuksia nopeasti. Jokainen laitos valitsee sellaiset
turpeen ja puun osuudet, jotka tuottavat pienimmät kustannukset. Turveveron
alennus toimisi päästökaupan kanssa vastakkaiseen
suuntaan alentaen hintaa, jonka laitokset ovat valmiita maksamaan
puusta, ja siten johtaisi puun osittaiseen korvaamiseen turpeella.
Turveveron poistamisen vaikutus Suomen ilmastopolitiikan tavoitteiden
toteutumiseen olisi siis negatiivinen — se johtaisi päästöttömän
bioenergian korvaamiseen turpeella, joka on ilmaston kannalta haitallisin
Suomessa käytettävä polttoaine. Tästä huolimatta
hallitus väittää virheellisesti, ettei
turpeen veron poistaminen kasvata ilmastopäästöjä.
Veron poistaminen heikentää myös
työllisyyttä. Metsähakkeen ja peltobiomassan
tuotannon kasvattaminen on kansallisen ilmastostrategian tärkeimpiä ilmastopäästöjä
vähentäviä toimenpiteitä.
Toteutuessaan se luo runsaasti työpaikkoja suoraan energian
tuotantoketjuissa. Päästökaupan on arvioitu
luovan 2 000 puuenergia-alan työpaikkaa pelkästään
Itä-Suomeen, jossa asuu 11 % Suomen väestöstä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön tilaaman selvityksen
mukaan bioenergian käyttöä tukevien politiikkatoimien
tärkein työllisyysvaikutus on noin 8 500 työpaikan
syntyminen uusiutuvan bioenergian teknologian valmistukseen. Alan
viennin uskotaan kohoavan miljardiin euroon vuoteen 2010 mennessä.
Turpeen veron poistaminen uhkaisi näiden tavoitteiden toteutumista
heikentämällä puun kilpailukykyä,
sillä puun käytön muutokset näkyvät
nimenomaan metsähakkeen käytössä.
Sen hankinta luo energiayksikköä kohti 1,5—2
kertaa niin paljon työpaikkoja kuin turpeen tuotanto.
Turpeen veron poistaminen kokonaisuudessaan vaikeuttaisi myös
ilmastonmuutoksen torjumista, toisin kuin hallituksen esityksessä väitetään.
Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttääkin lähivuosikymmeninä huomattavasti
tiukempia päästövähennystavoitteita
kuin Kiotossa sovitut.
Nykyisin monissa lämmön ja sähkön
yhteistuotantolaitoksissa käytössä olevalla
tekniikalla puun osuutta ei tyypillisesti kyetä taloudellisesti kasvattamaan
yli 30 prosentin, mikä rajoittaa oleellisesti mahdollisuuksia
päästöjen vähentämiseen.
Turpeen veron poistaminen rohkaisisi energiasektoria investoimaan
jatkossakin tällaiseen polttotekniikkaan tehden tulevista
päästövähennyksistä vaikeampia
ja kalliimpia.
Turpeen vero on itse asiassa jo nyt todella alhainen: vain neljäsosa
sille hiilisisällön mukaan kuuluvasta. Tämä merkitsee
noin 49 miljoonan euron vuotuista verotukea turpeelle. Turve aiheuttaa
20 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.
Päästöjä syntyy turpeentuotantoalueilla,
turpeen nostossa ja kuivatuksessa sekä itse poltossa. Näistä ainoastaan
poltossa syntyvät päästöt, 56 % koko
päästömäärästä,
ovat turpeen käyttäjän vastuulla — lopuista
44 prosentista vastaa valtio. Näiden päästöjen
arvo päästökaupassa olisi 200 miljoonaa
euroa päästöoikeuden hinnalla 15 euroa
hiilidioksiditonnilta, ja valtion kannettavaksi jäävällä osuudellakin
olisi hintaa 90 miljoonaa euroa. Kun verotuen ja valtion taakaksi
jäävät päästöt
laskee yhteen, on turpeen julkinen tuki noin 140 miljoonaa euroa vuodessa — tai
1 600 euroa kuukaudessa jokaista turvealan työntekijää kohti.
Toimia turpeen kilpailuaseman säilyttämiseksi
kivihiileen verrattuna voidaan pitää työllisyysnäkökulmasta
perusteltuina, kunhan uusiutuvan energian kilpailukykyä ei
vaaranneta. Kokonaisuuden kannalta edullisin ratkaisu onkin kivihiilen
veron korottaminen turpeen kilpailukyvyn varmistamiseksi myös
rannikolla sijaitsevissa voimaloissa.
Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman ohjauskeinotyöryhmän
mukaan puunjalostusteollisuuden raaka-aineensaannin tukemiseen löytyy
keinoja, jotka eivät vaaranna kasvavan bioenergia-alan
tuotteiden kysyntää ja työpaikkoja. Suora
tuki olisi turpeen veron poistamista edullisempi ja luotettavampi
tuen muoto niille puunjalostusteollisuuden aloille, jotka kärsivät puun
kysynnän kasvusta päästökaupan
seurauksena.
On myös huomattava, että toisin kuin hallituksen
esityksessä väitetään puun käytön lisäämisessä on
kysymys hakkuutähteistä ja muusta sellaisesta,
joka ei kilpaile teollisuuden raaka-ainekäytöstä.
Eikä turpeen suhteen voida myöskään
puhua käytön romahduksesta, sillä se putoaisi
nykyiseltä ennätystasoltaan korkeintaan joitakin
kymmeniä prosentteja ja tämänkin verran
vain korkeilla päästöoikeuden hinnoilla.
Hallituksen esityksen sijaan onkin perusteltua korottaa fossiilisten
polttoaineiden veroa ja porrastaa turpeen verotus sen mukaan, kuinka paljon
voimalassa käytetään turvetta uusiutuvien
polttoaineiden seospolttoaineena. Porrastus on tarpeen, koska turpeen
osittainen käyttö parantaa huoltovarmuutta ja
on polttoteknisesti järkevää. Tämä on
tärkeää etenkin pienille biovoimalaitoksille,
joissa turve on tarpeellinen polttoaine uusiutuvien polttoaineiden
seospolttoaineena. Porrastus on kuitenkin rakennettu niin, että kaiken
kokoisissa voimaloissa säilyy kannustin nostaa uusiutuvan
energian osuutta mahdollisimman korkeaksi.