Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.

Uusi direktiivi ja asetus koskevat sähköisten tuotteiden eli radio- ja televisiolähetyspalveluiden sekä eräiden muiden sähköisessä muodossa toimitettavien palvelujen arvonlisäverokohtelua. Niillä muutetaan yhteisössä sovellettavaa ns. kuudetta arvonlisäverodirektiiviä siten, että sähköiset tuotteet voidaan verottaa kansainvälisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan siellä, missä ne kulutetaan.

Uuden direktiivin mukaan yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen myyjän on suoritettava veroa yhteisöön sijoittautuneille kuluttajille myymistään sähköisistä tuotteista. Vero on suoritettava kuhunkin jäsenvaltioon, jossa myyjällä on kuluttaja-asiakkaita.

Yrityksille aiheutuvien hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi sähköisten palveluiden osalta otetaan käyttöön erityisjärjestelmä, jossa myyjä voi hoitaa verotukseen liittyvät ilmoitus- ja maksuvelvoitteensa yhden jäsenvaltion verohallinnon kautta. Siten esimerkiksi Yhdysvalloissa asuva myyjä, joka myy sähköisiä tuotteita Suomessa olevalle kuluttajalle, on velvollinen maksamaan veroa myynnistä Suomeen meillä tuotteeseen sovellettavan verokannan mukaan. Jos myyjä on rekisteröitynyt erityisjärjestelmän sallimalla tavalla esimerkiksi Iso-Britanniaan, hän voi kuitenkin hoitaa verotukseensa liittyvät velvoitteet yksinomaan siellä. Iso-Britannia puolestaan tilittää veron edelleen Suomeen.

Uuden direktiivin mukaan myös yhteisön ulkopuolelta yhteisöön sijoittautuneille elinkeinonharjoittajille myydyt sähköiset tuotteet verotetaan kattavasti yhteisössä. Verotuspaikka on ostajan sijoittautumisvaltio, ja verovelvollinen on ostaja. Myyjän ei siten tarvitse rekisteröityä yhteisöön näistä myynneistä.

Sähköisten tuotteiden myynti yhteisön ulkopuolelle on uusien sääntöjen mukaan kaikilta osin vapautettu verosta. Yhteisöön sijoittautuneen myyjän toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille kuluttajille myymien sähköisten tuotteiden verokohtelu säilyy ennallaan. Verotus tapahtuu aikaisempaan tapaan myyjän sijoittautumisvaltiossa.

Sähköisten tuotteiden myynti toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille elinkeinonharjoittajille verotetaan kaikilta osin ostajan valtiossa, ja siihen sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

Uuden direktiivin tavoitteena on tehdä mahdolliseksi yhteisön alueella kulutettavien sähköisten tuotteiden verotus yhteisössä. Lisäksi sillä on haluttu poistaa nykyisistä säännöksistä johtuva kilpailun vääristymä yhteisön ulkopuolelle ja yhteisöön sijoittautuneiden yritysten välillä. Säädöksillä pyritään lisäksi helpottamaan veronkantoa sähköisessä liiketoimintaympäristössä sekä yritysten että veroviranomaisten kannalta.

Uusi direktiivi koskee vain sähköisiä tuotteita. Niitä ovat kaupallisten radio- ja televisiolähetysten lisäksi eräät sähköisen verkon kautta toimitettavat sähköiset palvelut, kuten atk-ohjelmat ja -pelit sekä erilaiset tieto-, kulttuuri- ja viihdepalvelut. Direktiivi ei koske sähköisen verkon kautta tilattuja, mutta fyysisesti toimitettuja tavaroita. Niiden verotus ei siten muutu tässä yhteydessä. Direktiivillä ei ole tarkoitus myöskään luoda uusia veroja eikä korottaa vanhoja.

Direktiivi on määräaikainen. Se on voimassa kolme vuotta, minkä jälkeen on tarkoitus antaa pysyvät säännökset. Direktiivi on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä 1.7.2003.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijatahot ovat kannattaneet direktiivin hyväksymistä, koska se sisältää selkeät ja neutraalit pelisäännöt yhteisön sisällä ja sen ulkopuolella toimivien yritysten välillä. Samalla myös yhteisön sisällä toimivien yritysten myynnit yhteisön ulkopuolelle tulevat olemaan direktiivin mukaan selkeästi verottomia.

Asiantuntijakuulemisessa on pidetty hyvänä myös sitä, että yhteisön ulkopuolisen myyjän tulee ilmoittautua vain yhteen jäsenvaltioon. Ilman erityisjärjestelmää tällainen myyjä joutuisi rekisteröitymään kaikkiin niihin jäsenvaltioihin, joihin se myy sähköisiä palveluitaan. Erityisjärjestelmästä aiheutuvat hallinnolliset rasitteet saattavat tosin kasautua sellaisiin maihin, joiden kieli on valtakielenä maailmalla, esimerkiksi Iso-Britanniaan ja Irlantiin. Direktiivin väliaikaisuus antaa mahdollisuuden kerätä kokemuksia tältäkin osin. Lisäksi valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi Suomen verohallinnon tarkoituksena on tehdä suomen- ja ruotsinkielisten ohjeiden lisäksi myös englanninkielinen sovellus.

Myyjien rekisteröitymiseen liittyvää erityisjärjestelmää on pidetty hyvänä myös siksi, että siinä voidaan samalla harjoitella pienoismuodossa jäsenvaltioiden välisiä tilityksiä eli eräänlaista miniclearingiä. Tämä on omiaan auttamaan ns. lopulliseen järjestelmään siirtymistä.

Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esiin sähköisen kaupan valvontaongelmat. Suurin haaste järjestelmälle tulee olemaan rekisteröintien valvonta. Kansainvälisillä sopimuksilla ja muilla valvontatoimilla tulee kuitenkin pyrkiä siihen, ettei järjestelmään jää merkittäviä vuotokohtia, jotka heikentäisivät samoilla aloilla toimivien yritysten mahdollisuuksia tarjota palveluitaan. Valiokunta katsoo lisäksi, että velvoitteet tulee myös käytännössä säilyttää riittävän yksinkertaisina ja houkuttelevina, jotta niiden noudattaminen ei syrjäydy mutkikkuuden vuoksi. Jo nyt pidettiin hyvänä sitä, että kaikki arvonlisäverovelvolliset myyjät voivat antaa rekisteröinti- ja veroilmoitustietonsa sähköisesti.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa arvosteltiin myös ehdotettujen säännösten vaikealukuisuutta. Veronmaksajien oikeusturvan kannalta pidettiin tärkeänä sitä, että noudatettavat säännökset ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Valiokunta yhtyy tähän käsitykseen, mutta pitää hyvänä toisaalta sitä, että ehdotetut säännökset ovat helposti irrotettavissa, jos direktiiviä ei jatketa tässä muodossa kolmen vuoden kuluttua.

Ahvenanmaan maakunta on omalta osaltaan esittänyt, että se jätettäisiin kokeilun ulkopuolelle. Samalla se on edellyttänyt, ettei ehdotuksesta aiheudu lisää rajanveto-ongelmia Ahvenanmaan kanssa käytävään kauppaan. Valiokunta toteaa, että Ahvenanmaan erityisasemaa on pyritty ottamaan huomioon esityksessä ja katsoo, ettei esitystä ole aiheellista muuttaa tältä osin.