Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.
Uusi direktiivi ja asetus koskevat sähköisten tuotteiden
eli radio- ja televisiolähetyspalveluiden sekä eräiden
muiden sähköisessä muodossa toimitettavien
palvelujen arvonlisäverokohtelua. Niillä muutetaan
yhteisössä sovellettavaa ns. kuudetta arvonlisäverodirektiiviä siten,
että sähköiset tuotteet voidaan verottaa
kansainvälisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan
siellä, missä ne kulutetaan.
Uuden direktiivin mukaan yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen
myyjän on suoritettava veroa yhteisöön
sijoittautuneille kuluttajille myymistään sähköisistä tuotteista.
Vero on suoritettava kuhunkin jäsenvaltioon, jossa myyjällä on kuluttaja-asiakkaita.
Yrityksille aiheutuvien hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi
sähköisten palveluiden osalta otetaan käyttöön
erityisjärjestelmä, jossa myyjä voi hoitaa
verotukseen liittyvät ilmoitus- ja maksuvelvoitteensa yhden
jäsenvaltion verohallinnon kautta. Siten esimerkiksi
Yhdysvalloissa asuva myyjä, joka myy sähköisiä tuotteita
Suomessa olevalle kuluttajalle, on velvollinen maksamaan veroa myynnistä Suomeen meillä
tuotteeseen
sovellettavan verokannan mukaan. Jos myyjä on rekisteröitynyt
erityisjärjestelmän sallimalla tavalla esimerkiksi
Iso-Britanniaan, hän voi kuitenkin hoitaa verotukseensa
liittyvät velvoitteet yksinomaan siellä. Iso-Britannia
puolestaan tilittää veron edelleen Suomeen.
Uuden direktiivin mukaan myös yhteisön ulkopuolelta
yhteisöön sijoittautuneille elinkeinonharjoittajille
myydyt sähköiset tuotteet verotetaan kattavasti
yhteisössä. Verotuspaikka on ostajan sijoittautumisvaltio,
ja verovelvollinen on ostaja. Myyjän ei siten tarvitse
rekisteröityä yhteisöön näistä myynneistä.
Sähköisten tuotteiden myynti yhteisön
ulkopuolelle on uusien sääntöjen mukaan
kaikilta osin vapautettu verosta. Yhteisöön sijoittautuneen
myyjän toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille
kuluttajille myymien sähköisten tuotteiden verokohtelu
säilyy ennallaan. Verotus tapahtuu aikaisempaan tapaan
myyjän sijoittautumisvaltiossa.
Sähköisten tuotteiden myynti toiseen jäsenvaltioon
sijoittautuneille elinkeinonharjoittajille verotetaan kaikilta osin
ostajan valtiossa, ja siihen sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.
Uuden direktiivin tavoitteena on tehdä mahdolliseksi
yhteisön alueella kulutettavien sähköisten
tuotteiden verotus yhteisössä. Lisäksi sillä on
haluttu poistaa nykyisistä säännöksistä johtuva
kilpailun vääristymä yhteisön
ulkopuolelle ja yhteisöön sijoittautuneiden yritysten
välillä. Säädöksillä pyritään
lisäksi helpottamaan veronkantoa sähköisessä liiketoimintaympäristössä sekä yritysten
että veroviranomaisten kannalta.
Uusi direktiivi koskee vain sähköisiä tuotteita.
Niitä ovat kaupallisten radio- ja televisiolähetysten
lisäksi eräät sähköisen
verkon kautta toimitettavat sähköiset palvelut,
kuten atk-ohjelmat ja -pelit sekä erilaiset tieto-, kulttuuri-
ja viihdepalvelut. Direktiivi ei koske sähköisen verkon
kautta tilattuja, mutta fyysisesti toimitettuja tavaroita. Niiden
verotus ei siten muutu tässä yhteydessä.
Direktiivillä ei ole tarkoitus myöskään
luoda uusia veroja eikä korottaa vanhoja.
Direktiivi on määräaikainen. Se on
voimassa kolme vuotta, minkä jälkeen on tarkoitus
antaa pysyvät säännökset. Direktiivi
on pantava täytäntöön kansallisessa
lainsäädännössä 1.7.2003.
Valiokunnan kuulemat asiantuntijatahot ovat kannattaneet direktiivin
hyväksymistä, koska se sisältää selkeät
ja neutraalit pelisäännöt yhteisön
sisällä ja sen ulkopuolella toimivien yritysten
välillä. Samalla myös yhteisön
sisällä toimivien yritysten myynnit yhteisön
ulkopuolelle tulevat olemaan direktiivin mukaan selkeästi
verottomia.
Asiantuntijakuulemisessa on pidetty hyvänä myös
sitä, että yhteisön ulkopuolisen myyjän
tulee ilmoittautua vain yhteen jäsenvaltioon. Ilman erityisjärjestelmää tällainen
myyjä joutuisi rekisteröitymään
kaikkiin niihin jäsenvaltioihin, joihin se myy sähköisiä palveluitaan.
Erityisjärjestelmästä aiheutuvat hallinnolliset
rasitteet saattavat tosin kasautua sellaisiin maihin, joiden kieli
on valtakielenä maailmalla, esimerkiksi Iso-Britanniaan
ja Irlantiin. Direktiivin väliaikaisuus antaa mahdollisuuden
kerätä kokemuksia tältäkin osin.
Lisäksi valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi
Suomen verohallinnon tarkoituksena on tehdä suomen- ja ruotsinkielisten
ohjeiden lisäksi myös englanninkielinen sovellus.
Myyjien rekisteröitymiseen liittyvää erityisjärjestelmää on
pidetty hyvänä myös siksi, että siinä voidaan
samalla harjoitella pienoismuodossa jäsenvaltioiden välisiä tilityksiä eli
eräänlaista miniclearingiä. Tämä on
omiaan auttamaan ns. lopulliseen järjestelmään
siirtymistä.
Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esiin sähköisen
kaupan valvontaongelmat. Suurin haaste järjestelmälle
tulee olemaan rekisteröintien valvonta. Kansainvälisillä sopimuksilla
ja muilla valvontatoimilla tulee kuitenkin pyrkiä siihen, ettei
järjestelmään jää merkittäviä vuotokohtia, jotka
heikentäisivät samoilla aloilla toimivien yritysten
mahdollisuuksia tarjota palveluitaan. Valiokunta katsoo lisäksi,
että velvoitteet tulee myös käytännössä säilyttää riittävän
yksinkertaisina ja houkuttelevina, jotta niiden noudattaminen ei
syrjäydy mutkikkuuden vuoksi. Jo nyt pidettiin hyvänä sitä,
että kaikki arvonlisäverovelvolliset myyjät
voivat antaa rekisteröinti- ja veroilmoitustietonsa sähköisesti.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa arvosteltiin myös
ehdotettujen säännösten vaikealukuisuutta.
Veronmaksajien oikeusturvan kannalta pidettiin tärkeänä sitä,
että noudatettavat säännökset
ovat selkeitä ja ymmärrettäviä.
Valiokunta yhtyy tähän käsitykseen, mutta
pitää hyvänä toisaalta sitä,
että ehdotetut säännökset ovat
helposti irrotettavissa, jos direktiiviä ei jatketa tässä muodossa
kolmen vuoden kuluttua.
Ahvenanmaan maakunta on omalta osaltaan esittänyt,
että se jätettäisiin kokeilun ulkopuolelle.
Samalla se on edellyttänyt, ettei ehdotuksesta aiheudu
lisää rajanveto-ongelmia Ahvenanmaan kanssa käytävään
kauppaan. Valiokunta toteaa, että Ahvenanmaan erityisasemaa
on pyritty ottamaan huomioon esityksessä ja katsoo, ettei
esitystä ole aiheellista muuttaa tältä osin.