Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen
sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä sellaisenaan.
Tulon ja menon kohdentaminen varainhoitovuoteen
Valtiovarainvaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä on
varsin kattavasti koottu menojen ja tulojen kohdentamiseen liittyviä soveltamisongelmia.
Siinä tehdyt ehdotukset selkeyttävät ja
yhdenmukaistavat käytäntöjä monelta
osin. Lakitasolla ei kuitenkaan voida ottaa huomioon kaikkia ongelmatilanteita
ja epäjohdonmukaisia sovellutuksia, joihin viime vuosina
on jouduttu muun muassa määrärahakehysten
tiukkuuden takia. Tässä mielessä valiokunta
pitää hyvänä, että säännöksiä tulojen
ja menojen kohdentamisesta varainhoitovuoteen kuuluvaksi voitaisiin
antaa, kuten hallituksen esityksessä todetaan, valtioneuvoston
asetuksella.
Saadun selvityksen mukaan kohdentamisen eri näkökohdat
saattavat vaikuttaa merkittävästikin vuotuiseen
talousarvioon otettavien eräiden määrärahojen
mitoitukseen, erityisesti lakisääteisissä menoissa.
Sen sijaan harkinnanvaraisissa määrärahoissa
kohdentamisen merkitys mitoitukseen on suhteellisen vähäinen;
huomattavasti suurempi merkitys on määrärahakehyspäätöksellä.
Esimerkkinä ongelmallisista määrärahoista mitoituksen
ja kohdentamisperiaatteen selkeyden kannalta valiokunta toteaa muun
muassa eräät luonnonsuojeluohjelmien toteutuksen
määrärahat. Luonnonsuojelukorvaukset
ovat siirtomenoja ja suojelualueiden hankintamäärärahat sijoitusmenoja.
Käytännön syistä myöntöpäätösperusteinen
siirtomääräraha on jouduttu aikanaan
yhdistämään momentilla osittain sovellettavaan
valtuusmenettelyyn. Vastaava käytäntö on
myös ulkoasiainministeriön lähialueinvestointien
määrärahoissa, joita myös ympäristöministeriö käyttää.
Opetusministeriön hallinnonalalla on opetus- ja kulttuuritoimen
valtionosuudet kohdennettu sen vuoden menoksi, jolle vahvistettujen
yksikköhintojen perusteella myönnettävästä valtionosuudesta
lain mukaan on kysymys. Kyseessä on myöntöpäätösperuste,
jonka perusteella hallinnonalan valtionavustukset on kohdennettu
riippumatta siitä, perustuuko niiden myöntäminen valtionosuus-
vai avustuslainsäädäntöön.
Tällaisessa tapauksessa on tärkeää,
että kohdentamista selkeytetään talousarvion
perusteluissa.
Valtiovarainvaliokunta pitää myös
tärkeänä, että hallituksen esityksen
perusteluissa mainittua olennaisuuden periaatetta voidaan noudattaa nyt
ehdotettavien menettelyjen käyttöönotossa. Eräiden
vähäisempien erien osalta saattaa maksuperiaatteen
soveltaminen jatkossakin tulla kysymykseen.
Nettobudjetointi
Valtiovarainvaliokunta otti viimeksi kantaa nettobudjetoinnin
tarkoituksenmukaisuuteen valtiontilintarkastajain vuodelta 2000
antaman kertomuksen käsittelyn yhteydessä (VaVM
3/2002 vp). Tässä yhteydessä valiokunta
toisti aiemman toteamuksensa, että nettobudjetointi on käytännössä heikentänyt
eduskunnan budjettivaltaa. Samalla osa eduskunnan päätösvallasta on
siirtynyt virastoille. Valiokunta kuitenkin katsoi, että menolajikohtaiseen
bruttobudjetointiin paluu ei hallinnon ohjauksen näkökulmasta enää tule
kysymykseen. Toisaalta myöskään nettobudjetointia
ei ole syytä laajentaa nykyisestään
ennen laskentatoimen valmiuksien tuntuvaa kehittämistä.
Hallituksen esitys pyrkii parantamaan eduskunnan budjettivaltaa
nettobudjetoitujen virastojen osalta. Eduskunta on tähän
mennessä voinut ohjata momentin perusteluihin sisältyvällä käyttösuunnitelmalla
niitä nettobudjetoituja virastoja, jotka on merkitty talousarvion
menopuolelle. Hallituksen esityksen mukaan nyt voitaisiin tulopuolelle
merkittyjen virastojen osalta menetellä samalla tavalla
momentin perusteluissa esitetyn käyttösuunnitelman
avulla. Valiokunta toteaa, että valtaosa nettobudjetoiduista virastoista
on tällä hetkellä budjetoitu menopuolelle,
jossa käyttösuunnitelman käyttö on
jo nyt mahdollista. Uudistuksen merkitys konkretisoituu siten tilanteissa,
joissa nettobudjetoituja virastoja siirretään
tulopuolelle.