Perustelut

Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä voimaantulosäännöksiä koskevin vähäisin muutoksin.

Hallituksen esitys sisältää kolme eri muutosta voimassa olevaan arvonlisäverolakiin. Niistä keskeisin koskee käännetyn verovelvollisuuden käyttöönottoa rakennusalalla. Tavoitteena on pienentää aliurakoitsijoiden epärehellisyydestä johtuvaa arvonlisäveromenetystä ja korjata rehellisten ja epärehellisten verovelvollisten välistä kilpailutilannetta rakennusalalla. Muutokset ovat merkittäviä, ja niiden käyttöönottoon tarvitaan riittävä aika. Esityksessä lähdetään sen vuoksi siitä, että uudet säännökset tulisivat näiltä osin voimaan 1.4.2011.

Käännettyä verovelvollisuutta ehdotetaan sovellettavaksi lisäksi myös kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien myyntiin. Tämä muutos on tarkoitettu ehkäisemään ennalta Suomessa sellaisia huomattavia arvonlisäveropetoksia, joita on tullut ilmi viime aikoina mm. Ranskassa, Hollannissa, Isossa-Britanniassa, Norjassa ja Espanjassa. Useat Euroopan maat ovat muuttaneet tai muuttamassa vastaavasti omaa lainsäädäntöään sen jälkeen, kun se tuli mahdolliseksi arvonlisäverodirektiivin muutoksella tänä keväänä. Vaikkei Suomessa sinänsä ole vielä ilmennyt petollista toimintaa, ehdotettua muutosta pidetään perusteltuna päästökaupan luonteen ja nopearytmisyyden sekä mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen suuruuden vuoksi.

Kolmas muutos on luonteeltaan tekninen, ja se koskee matkatoimistopalvelujen veron perusteen laskentatapaa. Muutostarve johtuu 1.7.2010 voimaantulevista uusista arvonlisäverokannoista, joiden vuoksi voimassa olevaa säännöstä olisi joka tapauksessa muutettava. Ehdotettu säännös on rakenteeltaan nykyistä joustavampi niin, etteivät verokantojen muutokset vaikuttaisi siihen jatkossa. Veron perusteena olisi voittomarginaali ilman veron osuutta.

Päästöoikeuksien käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta koskevat säännökset samoin kuin matkatoimistopalveluiden veron perustetta koskeva muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2010. Esitys sisältää eri voimaantuloajankohtien vuoksi kaksi lakia, joista toinen olisi voimassa väliaikaisesti 1.7.2010—31.3.2011 välisen ajan ja toinen pysyvästi 1.4.2011 lukien.

Valiokunta pitää ehdotuksia kaikkiaan perusteltuina ja tarpeellisina. Päästöoikeuksien käännettyä verovelvollisuutta ja matkatoimistopalvelujen veron perustetta koskevat muutosehdotukset ovat selkeitä eivätkä anna aihetta lisähuomioihin. Koska asian ratkaiseva täysistuntokäsittely siirtyy lähelle kaavailtua voimaantuloajankohtaa 1.7.2010, valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena jättää lakien voimaantuloajankohdat tältä osin avoimiksi ja täydennettäviksi lakien vahvistamisen yhteydessä.

Valiokunta käsittelee seuraavassa yksinomaan rakennusalan käännettyä verovelvollisuutta koskevia ehdotuksia.

Poikkeussääntelyn taustaa

Hallituksen esityksessä on kuvattu monipuolisesti rakennustuotannon rakennetta ja volyymiä sekä rakennusalan harmaan talouden ja talousrikollisuuden määrää ja siitä aiheutuvia haittoja ja menetyksiä. Kuva tarkentuu todennäköisesti huomattavasti vielä tästä, kun tarkastusvaliokunnan tilaama selvitys harmaasta taloudesta valmistuu ennen juhannustaTarkastusvaliokunnan tilaustutkimus Suomen kansainvälistyvä harmaa talous, TRO 7/2008 vp.. Olennaista kuitenkin on, että jo nyt harmaan talouden arvioidaan aiheuttavan rakennusalalla kaikkiaan 400—500 miljoonan euron vuotuiset vahingot. Tästä ilmitulemattoman arvonlisäveron määräksi on arvioitu vajaat 150 miljoonaa euroaVerohallinnon tekemä arvio vuoden 2008 tasolla. ja siitä aliurakoitsijoiden osuudeksi noin 80 prosenttia.

Tilanne on lisäksi huonontunut koko 2000luvun. Rakennusalan harmaan talouden määrä on kääntynyt kasvuun, ja rikokset ovat muuttuneet entistä törkeämmiksi. Tämä näkyy sekä talousrikostutkinnassa että verotarkastuskertomusten maksuunpanoesityksissä. Huolestuttavin piirre on kenties se, että toimijoina on yhä useammin järjestäytyneen rikollisuuden edustajia ja että toimintatavat esimerkiksi kuittikaupassa ovat entistä ammattimaisempia.

Petollinen toiminta vähentää verotuloja, työllistää verovalvonnan, talousrikostutkinnan ja tuomioistuimet sekä vääristää kilpailua. Kokonaiskuvan vakavuutta kuvaa se, että poliisin tietoon arvioidaan tulevan vain 5—10 prosenttia kaikista talousrikoksista. Piilorikollisuuden osuus on siis huomattava. Verorikosten ja niiden liitännäisrikosten osuus kaikista talousrikoksista Suomessa on esityksen perusteluiden mukaan noin 50—60 prosenttia. Talousrikollisuuden vastainen työ edellyttää siis verotusta koskevia ratkaisuja.

Yksi rakennusalalle sitkeästi juurtunut petoksentekotapa on se, jossa aliurakoitsija jättää arvonlisäverot maksamatta valtiolle, vaikka pääurakoitsija vähentää aliurakoitsijan laskuttamat arvonlisäverot omassa arvonlisäverotuksessaan. Tämä koskee erityisesti pitkiä aliurakointiketjuja, joiden loppupäässä toimivien yritysten toimintatavoista ei voida varmistua, vaikka pääurakoitsija toimisi kuinka huolellisesti. Esityksellä on tarkoitus estää juuri tämä veropako.

Johtopäätöksiä

Rakennusalan harmaan talouden systemaattinen torjunta aloitettiin Suomessa 1990-luvun puolivälissä eli noin 15 vuotta sitten. Tänä aikana on kehitetty rakennusalan valvontaa koskevaa lainsäädäntöä (mm. tilaajavastuulaki) ja sovittu Verohallinnon ja muiden viranomaistahojen sekä rakennusalan kesken toimenpiteistä, joilla on pyritty estämään petollista toimintaa (mm. kulkulupajärjestelmä). Tästä huolimatta harmaan talouden aiheuttamat fiskaaliset menetykset ovat huomattavat ja rehellisille yrittäjille aiheutuva vakava kilpailuhaitta yleisesti tunnustettu.

Vallitseva tilanne on siis se, että hyvästä tarkoituksesta, yhteisestä tahtotilasta ja tähänastisista toimista huolimatta tilanne on huonontunut entisestään. Tosiasia on myös, että harmaan talouden ongelmia ei voida ratkaista nykynäkymin yksinomaan verovalvonnalla. Valiokunta pitää sen vuoksi käytännössä välttämättömänä ottaa käyttöön uusia keinoja harmaan talouden torjuntaan.

Rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus on ollut usein esillä yhtenä keinona tehostaa harmaan talouden vastaista työtä. Järjestelmän käyttöönottoa on vastustettu ennen muuta siksi, että siitä aiheutuisi tulkintaongelmia, merkittävää lisätyötä ja hallinnollisia kustannuksia niin yrityksille kuin Verohallinnolle. Järjestelmä olisi myös haavoittuva mm. pääurakoitsijoiden maksukyvyttömyys- tai konkurssitilanteissa. Vero saattaisi jäädä silloin kertymättä koko rakennusurakan ja siihen liittyvän materiaalin osalta. Lisäksi on arveltu, että aliurakointiin liittyvä veronkierto hakisi vain uusia muotoja eikä tavoiteltua kokonaissäästöä syntyisikään. Merkittävänä perusteena on ollut lisäksi se, ettei järjestelmä estä veropaon pahimpia muotoja, pimeää työtä ja kuittikauppaa.

Näkemykset on toistettu myös tämän asian käsittelyn yhteydessä, ja ne ovat sinänsä tärkeitä ja huomioon otettavia näkökohtia. Tulkintaan on löydettävissä kuitenkin yhteinen näkemys ja lisätyön tarvetta voidaan keventää riittävällä ja aktiivisella ohjauksella. Havainnot veronkierron uusista muodoista merkitsevät puolestaan verovalvonnan toimenpiteiden uudelleen kohdennusta. Pääurakoitsijoiden määrä on joka tapauksessa pienempi kuin alalla toimivien aliurakoitsijoiden, ja osuvalla kohdehaulla valvontaa voidaan tarkentaa lisää. Jos arvonlisäverotukseen liittyvät petokset saadaan hallintaan, valvonnan voimavarat voidaan kohdentaa pimeään työhön ja työnantajasuoritusten valvontaan.

Rakentamispalveluiden käännetty arvonlisäverovelvollisuus estää joka tapauksessa aliurakoitsijoiden arvonlisäverotilitysten laiminlyönneistä aiheutuvat vahingot. Tämä perustuu siihen, että aliurakoinnissa arvonlisäveron suorittaisi aliurakoitsijan sijasta työsuorituksen ostaja eli pääurakoitsija, joka voisi myös vähentää ilmoittamansa veron. Pääurakoitsija suorittaisi arvonlisäveroa koko rakennustyön arvosta, myös aliurakoitsijan arvonlisäyksen osalta. Viimeinen myynti pääurakoitsijalta tilaajalle olisi tavalliseen tapaan verollinen, ja pääurakoitsija maksaisi sen perusteella arvonlisäveroa valtiolle.

Esityksessä on arvioitu, että järjestelmä voi lisätä arvonlisäverotuottoja 80—120 miljoonaa euroa vuositasolla. Arvio on karkea, ja siihen liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä. Siinä ei ole otettu huomioon myöskään aiheettomista arvonlisäveropalautuksista aiheutuvia uusia verotulomenetyksiä. Näiden ohella on kuitenkin muistettava, että käännetty arvonlisäverovelvollisuus pienentää rakennusalan harmaan talouden kokonaishyötyä arvonlisäveron osuuden verran. Tämä yksistään oikaisee vinoutunutta kilpailutilannetta. Välillisesti se voi vähentää myös kiinnostusta hankkia rikoshyötyä rakennusalalta.

Valinta järjestelmän käyttöönotosta on siis tehtävä tilanteessa, jossa muutoksesta tiedetään olevan selvä hyöty mutta johon sisältyy uusia huolia. Yksiselitteistä hyvää ratkaisua ei ole olemassa. Valiokunta on päätynyt kuitenkin edellä esitettyjen vakavien huolien vuoksi puoltamaan ehdotetun järjestelmän käyttöönottoa.

Käännetty arvonlisäverovelvollisuus on myös se pääasiallinen keino, jota useat Euroopan taloudellisesti vauraat maat ovat pitäneet rakennusalalla käyttökelpoisena ja tehokkaanaRakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus on ollut voimassa esimerkiksi Saksassa vuodesta 2004, Itävallassa vuodesta 2002 sekä Alankomaissa ja Belgiassa jo viime vuosituhannen puolelta. Se on otettu käyttöön viimeksi Ruotsissa heinäkuussa 2007. Suomen lisäksi myös Norjassa kaavaillaan järjestelmän käyttöönottoa.. Näin, vaikka rikoshyödyn tavoittelun on oletettu etsiytyvän järjestelmän käyttöönoton myötä toisaalle. Järjestelmän merkitystä kuvaa osaltaan myös se, että rakennusalan käännetty verovelvollisuus hyväksyttiin vuonna 2006 direktiivimuutoksella kaikkien jäsenvaltioiden käyttöön aiemman poikkeuslupamenettelyn sijasta.

Määritelmistä

Yleinen arvonlisäverojärjestelmä perustuu myyjän verovelvollisuudelle. Tavaran tai palvelun myyjä laskuttaa ostajaa verollisella laskulla ja tilittää myynnin arvonlisäveron valtiolle. Ostajalla on vastaavasti oikeus vähentää ostoon sisältyvä arvonlisävero omassa arvonlisäverotuksessaan. Arvonlisävero maksetaan näin joka kerran, kun tavara tai palvelu myydään edelleen eli jokaisessa vaihdannan vaiheessa mutta vain sille kussakin vaiheessa syntyneestä arvonlisäyksestä.

Käännetty verovelvollisuus olisi poikkeus tästä yleisestä järjestelmästä. Siksi sen soveltamisalan tulee olla mahdollisimman selvä ja tarkkarajainen. Lisäksi sama yritys voi toimia eri hankkeissa eri rooleissa, yhdessä varsinaisena pääurakoitsijana eli ostajana ja toisessa aliurakoitsijana eli rakentamispalvelun myyjänä. Arvonlisäverotuksessa noudatettavat säännökset ovat silloin erilaiset, ja se on kyettävä ottamaan huomioon jo tarjousten teossa, urakkasopimuksissa ja aikanaan laskutuksessa. Soveltamistilanteet voivat siis vaihdella käytännössä yhden yrityksen sisällä, mikä korostaa soveltamisalan määrittelyn tärkeyttä.

Menettelyä ehdotetaan sovellettavaksi arvonlisäverolain 31 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen rakentamispalvelujen myyntiin ja työvoiman vuokraukseen rakentamispalveluja varten. Lainkohdassa tarkoitettuja rakentamispalveluita ovat kiinteistöön kohdistuvat rakennus- ja korjaustyöt sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovutus. Edellytyksenä on lisäksi se, että palvelun ostaja on elinkeinonharjoittaja, joka muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluita tai suorittaa kiinteistön luovutuksia. Soveltamisalan kannalta keskeisiä tekijöitä ovat siten ostajan ja palvelun määrittely. Rakentamispalvelun myyjän status tai toiminnan luonne ei sen sijaan ole soveltamisalan kannalta ratkaiseva, eikä myyjää tarvitse sen vuoksi määritellä erikseen.

Soveltamisalan rajaukset.

Soveltamisala ilmenisi arvonlisäverolakiin otettavasta uudesta 8 c §:stä. Koska ongelmana on nimenomaan aliurakointiin liittyvä veropako, soveltamisala on tarkoitus rajata vain aliurakoitsijoiden ja pääurakoitsijan välisiin myynteihin — ei sen sijaan ketjun viimeiseen myyntiin tilaajalle. Soveltamisala ei siten laajenisi tarpeettomasti kaikkiin loppukäyttäjiin. Tämä rajaus on valiokunnan mielestä perusteltu ja selkeä. Kun yritys toimii urakkaketjussa osin aliurakoitsijana ja osin urakoitsijana, käännettyä verovelvollisuutta sovellettaisiin kaikkiin ketjussa tapahtuviin myynteihin. Vasta pääurakoitsijan myynti tilaajalle olisi verollinen.

Soveltamisalan toinen rajaus on sitä vastoin ongelmallisempi eli kun kysymys on elinkeinotoimintaa harjoittavasta ostajasta, joka muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluita tai suorittaa kiinteistön luovutuksia. Rajaus on tehty käytännön toimijoiden aloitteesta, jotta järjestelmä ei laajenisi turhan laajalle rakennusalan ulkopuolelle. Rajaus on valiokunnan mielestä perusteltu ja hyväksyttävä, vaikka siitä aiheutuu väistämättä tulkintaongelmia soveltamisalan rajoista. Sääntely vastaa myös Ruotsin ja Saksan malleja. Valiokunta on käsitellyt rajanveto-ongelmia erikseen jäljempänä.

Kolmas rajaus liittyy rakentamispalveluiden määrittelyyn. Soveltamisalan ulkopuolelle on tarkoitus jättää rakennusten suunnittelu- ja valvonta- ja muu niihin verrattava palvelu eli arvonlisäverolain 31 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaiset palvelut. Rajaus on johdonmukainen esityksen tarkoituksen kannalta, ja se vastaa niin ikään Ruotsin ja Saksan mallia. Valiokunnalla ei ole siihen huomautettavaa. Koska lain soveltamispiiriin tulevien rakentamispalveluiden rajaus on osoittautunut muutoin ongelmalliseksi, valiokunta käsittelee käsitteen tulkintaa jäljempänä vielä erikseen.

Soveltamisalan viimeinen rajaus koskee vähäistä liiketoimintaa, joka on myös tarkoitus jättää soveltamisalan ulkopuolelle. Vaikka ostaja täyttäisi siis 8 c §:n yleiset soveltamisedellytykset, käännettyä verovelvollisuutta ei sovellettaisi, jos myyjän liiketoiminta on arvonlisäverolain 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin vähäistä. Rajaus on ymmärrettävä ja perusteltu, eikä valiokunnalla ole siihen huomautettavaa. Lisäksi soveltamistilanteet lienevät harvinaisia.

Soveltamisalan laajennus.

Säännökseen ehdotetaan edellä olevien soveltamisalan rajausten lisäksi yhtä lisäystä, joka koskee ns. välimiestilanteita. Sen tarkoituksena on ainoastaan estää bulvaanimainen toiminta, jolla soveltamisalaa voitaisiin kiertää näennäisen väliyhtiön avulla. Lisäys on välttämätön, eikä se sinällään aiheuta tulkintaongelmia. Sikäli kuin säännös toimii tältä osin ennaltaehkäisevästi, ongelmaksi ei muodostu myyjän kannalta myöskään pitenevästä urakkaketjusta aiheutuvat tiedonsaantivaikeudet.

Yleislinjaus.

Valiokunnan näkemys asiantuntijakuulemisen perusteella on se, että olennaisempaa on rajojen selkeys kuin se, missä raja lopulta kulkee. Selkeyden vaatimus korostuu, kun otetaan huomioon arvonlisäverotuksen luonne transaktiokohtaisena verona: osapuolten tulee tietää verovelvollisasemansa ja velvollisuutensa vaihdannan jokaisessa vaiheessa. Koska soveltamistilanteita on jatkuvasti paljon, tiedon on oltava käytännöllistä ja helposti saatavilla. Viime kädessä kysymys on verovelvollisten oikeusturvasta.

Ostajana rakentamispalveluita muutoin kuin satunnaisesti myyvä elinkeinonharjoittaja

Lakiin on siis tarkoitus ottaa uusi käsite, jonka avulla määriteltäisiin säännöksen soveltamisala. Esityksen ongelma on, ettei tätä käsitettä ole avattu juuri ollenkaan. Milloin siis on kysymys ostajasta, joka muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluita tai suorittaa kiinteistön luovutuksia.

Esityksen perusteluissa on todettu, että käännettyä verovelvollisuutta on tarkoitus soveltaa lähinnä rakennusalan yritysten välisiin myynteihin. Tämä on arvioinnin keskeisin lähtökohta. Kun lisäksi otetaan huomioon sääntelyn tarkoitus kitkeä petollinen toiminta aliurakointiketjuissa, säännöstä tulisi soveltaa valiokunnan käsityksen mukaan rakennusyritysten välisissä liiketoimissa laajassa merkityksessä Ruotsin mallin mukaisesti. Edellytyksenä ei siis olisi esimerkiksi se, että ostajan toiminta olisi pääasiallisesti rakennustoimintaa. Tulkinta vastaa Ruotsissa omaksuttua linjaa.

Soveltamisalaa ei ole sidottu kuitenkaan yksinomaan rakennusalan yrityksiin, vaan palvelun edelleen myyjänä voi olla myös muun alan yritys, kuten Ruotsissa. Yrityksen toimialaluokituksella yksistään ei siten ole ratkaisevaa merkitystä.

Myynnin satunnaisuutta on kuvattu esityksen perusteluissa termeillä poikkeuksellisesti ja yksittäisissä tilanteissa. Jos siis ostaja myy rakentamispalveluja poikkeuksellisesti ja yksittäisissä tilanteissa, käännettyä verovelvollisuutta ei sovellettaisi. Arvioinnissa otettaisiin huomioon esityksen perustelujen mukaan ostajan pääasiallinen toimiala ja toiminta, palvelujen tarjoamisen ja myynnin säännöllisyys sekä palvelusuoritusten määrä ja laajuus. Ratkaisu perustuisi siis näiden perusteella tehtävään kokonaisarviointiin. Esityksessä ei ole kuitenkaan kuvattu tätä tarkemmin, miten herkästi soveltamiskynnys ylittyy.

Valiokunta on harkinnut mahdollisuutta täsmentää ehdotettua 8 c §:ää niin, että siinä määriteltäisiin, mitä rakentamispalveluiden satunnaisella myynnillä tarkoitettaisiin. Tällainen lisäys on osoittautunut ongelmalliseksi mm. riittävän tarkkarajaisuuden kannalta. Valiokunta on halunnut lisäksi välttää sellaisia määrittelyitä, jotka saattaisivat antaa aiheetonta suojaa juuri sellaiselle toiminnalle, jota järjestelmällä halutaan kitkeä.

Valiokunta pitää kuitenkin aiheellisena tarkentaa perustelujen tasolla käsitettä siten, että rakentamispalveluiden satunnaisella myynnillä tarkoitetaan pääasiassa kertaluontoista, tilapäistä, ei-toistuvaa ja vähäistä rakentamista, jota ei ole tarkoitettu jatkuvaksi toiminnaksi. Soveltamiskynnys on siten myös tässä melko alhainen.

Rakentamispalvelu

Esityksen keskeisin käsite on rakentamispalvelu; käännetyssä arvonlisäverovelvollisuudessa on kysymys niiden myynnistä tai työvoiman vuokrauksesta niitä varten. Käsite on määritelty arvonlisäverolain 31 §:n 3 momentissaRakentamispalveluja ovat (1) kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovutus sekä (2) tällaiseen työhön liittyvä suunnittelu, valvonta ja muu niihin verrattava palvelu (arvonlisäverolaki 31 §:n 3 mom.) 2 kohdan mukaiset palvelut on rajattu kuitenkin käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden ulkopuolelle. , ja sillä on jo oma soveltamiskäytäntönsä. Se ei ole sen vuoksi lähtökohtaisesti niin ongelmallinen kuin edellä rakentamispalveluita muutoin kuin satunnaisesti myyvän elinkeinonharjoittajan määrittely. Käytännössä tilanne saattaa olla kuitenkin toinen mm. siksi, ettei käännettyä verovelvollisuutta sovelleta tavaran myyntiin. Rajanveto tavaran ja palvelun välillä voi olla kuitenkin vaikeaa silloin, kun suoritteeseen sisältyy molempia, kuten työn yhteydessä asennetun tavaran myynnissä, esimerkiksi parketin asennuksessa.

Esityksen perusteluissa on todettu yleisesti, että käännettyä verovelvollisuutta on tarkoitus soveltaa rakennusyritysten välisissä liiketoimissa varsin laajasti erilaisiin rakennusalan palveluihin. Lisäksi yksityiskohtaisissa perusteluissa on lueteltu palveluja, joihin sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta. Vastaavasti on kuvattu palveluita, jotka jäävät soveltamisalan ulkopuolelle. Kummatkin ovat esimerkkiluetteloita, joita ei ole tarkoitettu kattaviksi. Ne kuvaavat kuitenkin olennaisimmat soveltamisalan piiriin tulevat palvelut.

Perusteluista ilmenee niin ikään, että kun pääsuorite, kuten asennus- ja liitäntätyö, on hyvin kattava, koko toimitusta pidetään palvelun myyntinä. Esimerkkejä voidaan yleistää valiokunnan käsityksen mukaan siten, että yleensä, kun tavaran myyntiin liittyy asennus arvonlisäverolaissa tarkoitetun kiinteistön osaksi, kysymyksessä on rakentamispalvelu. Näin tavaran myynniksi jäisi käytännössä lähinnä juuri sellaiset yksinkertaiset tilanteet kuin jääkaapin tai pakastimen myynti ja liitäntä.

Ohjaustarpeet

Uusi sääntely kohdistuu laajasti yrityskenttään, vaikka sen varsinainen tarkoitus on estää epärehellisesti toimivilta vilpin mahdollisuus. Sen vuoksi on tärkeää, että uusia säännöksiä voitaisiin soveltaa alusta asti mahdollisimman yhtenäisesti ja ongelmitta. Tätä palvelee ajoissa annettava, käytännönläheinen ja riittävän tarkka ohjeistus. Sellaista valmistellaan parhaillaan valtiovarainministeriön johdolla. Työryhmässä on ministeriön ja Verohallinnon edustajien lisäksi myös elinkeinoelämän ja rakennusalan edustus. Viime kädessä Verohallinto antaa ja vastaa ohjeesta.

Valiokunta katsoo, että tällainen tavallista laajempi taustatyö ohjeistusta varten on tässä tilanteessa erityisen perusteltu ja suotava. Jotta asiansa hyvin hoitavat yritykset voisivat toimia myös uusien säännösten nojalla ilman kohtuutonta hallinnollista lisärasitetta, käytännössä ilmenevät tavallisimmat rajanveto- ja määrittelyongelmat tulee ratkoa ennakolta. Olennaista on saada muodostetuksi yhtenäinen käsitys soveltamisalan rajoista käytännön moninaisissa tulkintatilanteissa. Tätä palvelee nimenomaan hyvin työstetty ja toimintakäytännöt tunnistava ohjeistus.

Uudistus tulee vaatimaan joka tapauksessa lisätyötä niin yritysten kuin Verohallinnon piirissä. Rakennusyritysten hallintokulujen lisäykseksi on arvioitu noin 30 miljoonaa euroa, mistä valtaosa aiheutuu lisähenkilöstön palkkakuluista sekä tilitoimistojen lisäveloituksista. Vaikka kustannukset vaihtelevat yrityksen koon mukaan, lukua voi suhteuttaa siihen, että Suomessa rakennusalalla toimii yli 40 000 yritystä.

Verohallinnon ohjeistukseen, koulutukseen ja perusvalvontaan on arvioitu tarvittavan kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden aikana noin 60 henkilötyövuotta ja sen jälkeen pysyvästi noin 30 henkilötyövuotta. Myös tätä voi suhteuttaa siten, että vastaavalla henkilömäärällä ei olisi kerrytettävissä verohallinnon edustajan arvion mukaan nyt arvioitua 80—120 miljoonan euron vuotuista verotuoton lisäystä.

Ohjeistusta voidaan antaa paitsi kirjallisella yleisohjeella, myös verotarkastusten yhteydessä. Verotarkastuksessa olisi suotavaa omaksua alkuvaiheessa ohjaava rooli ja noudattaa maltillisuutta tulkinnoissa. Lisäksi tahattomissa virhetilanteissa tulisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan arvonlisäverolain 178 §:n kuittaussäännöstä, koska laskutusvastuu säilyy esityksen mukaan myyjällä. Tällä ei ole kuitenkaan käytännössä aina mahdollisuutta varmistua ostajan antamien tietojen oikeellisuudesta.

Valvontatarpeet

Hallituksen esityksessä on kuvattu yleisesti myös rakennusalan harmaan talouden aiheuttamia ongelmia ja haasteita viranomaistaholle. Vaikka nyt ehdotettu rakentamispalveluiden käännetty arvonlisäverovelvollisuus tukkii tiettyjä veropaon muotoja, olemassa olevat ongelmat ja muutoksen myötä syntyvät uudet keinottelumuodot edellyttävät edelleen tehokasta valvontaa. Kuten edellä on jo todettu, uusi järjestelmä ei poista pimeää työtä eikä harmaan talouden suurinta yksittäistä ongelmaa, kuittikauppaa. Se ei estä myöskään muita arvonlisäveropetoksia rakennusalalla. Esillä on ollut erityisesti perusteettomien arvonlisäveropalautusten hakijat, joiden määrän arvellaan lisääntyvän.

Valvonta ja viranomaisyhteistyö ovat siis edelleen välttämättömiä. Entistä tärkeämpää on myös tunnistaa uudenlaiset veroriskit ja kohdentaa valvontaresurssit tarpeen mukaan uudella lailla. Tilannetta helpottaa osaltaan Verohallintoon 1.5.2010 lukien perustettu veroriskien hallintaan keskittyvä yksikkö, joka on jo aloittanut yhteistyön verotarkastusyksikön kanssa. Verohallinnon toimintojen uudelleenjärjestely toimialakohtaiseksi tukee sekin asiantuntemuksen keskittymistä ja yhtenäisten toimintatapojen kehittämistä. Näiden kaikkien arvioidaan parantavan mm. verovalvonnan resurssien ohjausta ja työn vaikuttavuutta. Tämän ohella tulee kuitenkin huolehtia siitä, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan on uusien haasteiden edessä riittävä määrä resursseja.

Asian käsittelyn yhteydessä on ilmennyt toisaalta huolta siitä, että uudet valvontatoimet viivästyttävät myös oikeutettujen arvonlisäveropalautusten maksatusta. Huolta ovat lisänneet myös uudessa verotilijärjestelmässä ilmenneet alkuvaikeudet. Valiokunta pitää tärkeänä huolehtia siitä, että asiansa hyvin hoitavat yritykset saavat palautuksensa nopeasti, kuten verotilijärjestelmän käyttöönoton yhteydessä tarkoitettiin. Valvontatoimet tulisi siis kyetä kohdentamaan myös tästä syystä mahdollisimman osuvasti vain riskikohteisiin.

Näkökohta on ollut esillä myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa, ja Verohallinnon tarkastusyksikkö on tunnistanut edellä olevat tarpeet. Se on arvioinut lisäksi, että vastikään 1.1.2010 käyttöön otettu verotilijärjestelmä toimii alkuvaikeuksien jälkeen sujuvasti vuoden kuluttua, kun rakennusalan käännetty verovelvollisuus tulee voimaan.

Hallituksen joulukuussa 2009 vahvistamaan talousrikosohjelmaan sisältyy useita kehittämiskohteita, joilla voitaisiin tehostaa pimeän työn valvontaa. Tarkoituksena on parantaa viranomaisten yhteistyötä ja tietojenvaihtoa ja mahdollisuuksia puuttua yhä ammattimaisemmaksi muuttuneeseen talousrikollisuuteen. Toimet ovat ensiarvoisen tärkeitä harmaan talouden yhteiskunnalle aiheuttaman kaikkinaisen haitan vähentämiseksi.

Seuranta

Käännettyä verovelvollisuutta koskeva muutos on edellä kuvatuin tavoin varsin haasteellinen käytännön kenttätyössä. Valiokunta pitää sen vuoksi tärkeänä saada tietoa uudistuksesta kertyvistä kokemuksista ja käytännössä noudatetuista linjauksista. Valtiovarainministeriön tulisi sen vuoksi antaa asiaa koskeva selvitys valiokunnalle vuoden 2012 loppuun mennessä. Silloin voidaan myös arvioida, liittyykö ehdotettuun sääntelyyn tarkentamis- tai muita lainsäädäntötarpeita.