Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä perintöverotaulukkoa koskevin vähäisin tarkennuksin.

Esitys on yksi niistä verotuloja lisäävistä toimista, joista on sovittu vuosia 2015—2018 koskevassa julkisen talouden suunnitelmassa. Sillä tavoitellaan noin 50 milj. euron lisäystä vuotuiseen perintö- ja lahjaverotuottoon vuodesta 2016 alkaen. Ensi vuodeksi arvioitu lisäys on huomattavasti tätä pienempi, noin 10 milj. euroa lähinnä perintöverotukseen liittyvien viipeiden vuoksi. Arvioihin liittyy jossain määrin myös muutoin perintö- ja lahjaveron tuoton ennakoinnille tyypillistä epävarmuutta. — Todettakoon yleisesti, että perintö- ja lahjaverokertymä on vaihdellut viimeisten kuuden vuoden aikana toteutettujen erisuuntaisten muutosten vuoksi vajaasta 400 milj. eurosta viime vuoden 646 milj. euroon. Veron tuotto on ollut kasvava vuosien 2012 ja 2013 alusta toteutettujen korotusten jälkeen. Esityksen odotetaan siis jatkavan tätä linjaa.

Veronkorotus on tarkoitus toteuttaa niin, että perintö- ja lahjaveroasteikkojen rajaveroprosentteja korotetaan yhdellä prosenttiyksiköllä molemmissa (I ja II) veroluokissa. Lisäksi määräaikaiseksi tarkoitettu, 1 000 000 euroa ylittäviin perintöosuuksiin ja lahjoihin sovellettava ylin porras säädettäisiin pysyväksi. Perintöihin ja lahjoihin sovellettava ylin rajaveroprosentti olisi siten ensivuoden alusta I veroluokassa 20 % ja II veroluokassa 36 %. Rajaveroprosenttien vaihteluväli olisi vastaavasti I veroluokassa 8—20 % ja II veroluokassa 21—36 % verotettavan osuuden arvon mukaan. Alle 20 000 euron suuruiset perintöosuudet ja alle 4 000 euron suuruiset lahjat olisivat nykyiseen tapaan edelleen verottomia.

Valiokunta pitää esitystä perusteltuna ja lähtökohtaisesti hyväksyttävänä. Julkisen talouden sopeutustoimet heijastuvat koko yhteiskuntaan ja edellyttävät tiukennuksia myös verotukseen. Perintö- ja lahjavero on yksi taloudellista toimeliaisuutta vähiten haittaavista veromuodoista, minkä vuoksi korotus on perusteltua kohdistaa myös siihen. Esitetyt korotukset koskevat kaikkia veronalaisia perintöosuuksia tai lahjoja saavia ja jakautuvat siten isolle maksajajoukolle. Tämä on omiaan pitämään yksittäiset korotukset kohtuullisina. Tärkeä on myös muistaa, että enin osa perinnönsaajista ei edelleenkään maksa lainkaan veroa perintöosuuden pienuuden vuoksi ja että valtaosa verotetuistakin perinnöistä sijoittuu asteikon alimpiin portaisiin. Veroaste jää silloin alle 10 prosentin.

Pienimpien saantojen kevyt verotus merkitsee toisaalta sitä, että verotuotto kertyy merkittävältä osin asteikon keski- ja yläpäähän sijoittuvista perintöosuuksista ja lahjoista. Tämä johtuu veroasteikon progressiivisuudesta. Kun lisäksi määräaikainen ylin veroporras muutetaan pysyväksi, esitys lisää verorasitusta selvimmin yli 1 000 000 euron suuruisilla saannoilla. Tällaisia perintöjä ja lahjoja oli vuonna 2013 yhteensä noin 310 ja niistä maksuunpannut verot yhteensä noin 100 milj. euroa. Saannoista osa oli kuitenkin verovapaita ja osaan voitiin kohdistaa sukupolvenvaihdoshuojennus. Täyden veron piirissä oli lopulta noin 230 tapausta. — Myös tässä vuosittainen vaihtelu on suurta.

Esitys on herättänyt valiokunnan asiantuntijakuulemisessa myös yleistä pohdintaa mm. perintö- ja lahjaverotuksen roolista ja parhaasta tavasta verottaa vastikkeettomia saantoja. Tähän ovat antaneet aihetta esityksen perusteluissakin mainitut kaksi tutkimusta Sukupolvenvaihdoksen vaikutus perheyritysten toimintaan, VATT tutkimukset 174, lokakuu 2013 sekä Voisiko Suomi seurata Ruotsin ja Norjan esimerkkiä? Näkökohtia perintö- ja lahjaverosta sekä luovutusvoittoverosta, PTT raportteja 246, Helsinki 2014. sekä tiiviiseen tahtiin vuosina 2008, 2009, 2012 ja 2013 toteutetut erisuuntaiset lainsäädäntömuutokset, joista esityksen perustelut antavat hyvän kuvan. Toisaalta on huomautettu, että perintö- ja lahjavero on valtion talouden kannalta tärkeä veromuoto ja samalla tehokas keino tasata varallisuuseroja sukupolvien välillä.

Valiokunta pitää esitettyjä näkökohtia sinänsä huomionarvoisina. Hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia, mm. ennustettavuutta, johdonmukaisuutta, neutraalisuutta, on syytä vaalia myös perintö- ja lahjaverotuksessa. Tässä suhteessa viime vuodet antavat aihetta itsekritiikkiin. Kestävien johtopäätösten teko tätä laajemmin edellyttää kuitenkin — yhteiskunnallisen keskustelun ohella — myös lisätutkimusta mm. sukupolvenvaihdosluovutuksiin vaikuttavista merkityksellisistä syy-seuraussuhteista. Tämä koskee myös esityksessä mainittua VATTin tutkimusta, jonka tuloksia on laitoksen edustajan mukaan ylitulkittu julkisessa keskustelussa.

Valiokunta ehdottaa lopuksi lain 14 §:n 2 momentin verotaulukkoon korjausta siltä osin kuin on kysymys veron vakioerästä osuuden alarajalla. Tämän pitäisi olla 9 700 euroa, kun verotettavan osuuden arvo on 60 000—1 000 000 euroa. Esitykseen on jäänyt erehdyksessä vanhan verotaulukon mukainen määrä 9 300 euroa. Korjaus on luonteeltaan tekninen.