Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin vähäisin urheilijarahastoa koskevin muutoksin.

Hallituksen esityksellä on tarkoitus toteuttaa mittavat ansiotulojen veronkevennykset pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaisesti. Kevennysten kokonaismäärä on esityksessä 1,37 miljardia euroa, mistä jäisi 4 prosentin inflaatiotarkistuksen ja ansiotason nousun kompensoinnin jälkeen reaalista veronkevennystä 870 miljoonaa euroa. Tällä halutaan parantaa työnteon kannattavuutta ja ylläpitää kotimaista kulutuskysyntää myös yleismaailmallisen hidastuvan kasvun olosuhteissa.

Veronkevennykset toteutettaisiin ensi vuoden tuloveroasteikkoon tehtävillä muutoksilla ja ottamalla käyttöön uusi työtulovähennys. Samalla perustuslain kannalta ongelmalliseksi osoittautuneesta valtionverotuksen ansiotulovähennyksestä luovuttaisiin. Verotulojen menetykset kompensoitaisiin kunnille täysimääräisesti korottamalla sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia.

Tuloveroasteikkoon ehdotetut kevennykset koskevat kaikkia tuloluokkia. Tulorajoja korotettaisiin kautta linjan ja kaikkia marginaaliveroprosentteja alennettaisiin 1,0—1,5 prosenttiyksikköä tämän vuoden veroasteikkoon verrattuna. Lisäksi uuden työtulovähennyksen enimmäismäärä ja kertymäprosentti 33 000 euron puhtaisiin ansiotuloihin saakka on korkeampi kuin nykyisessä valtionverotuksen ansiotulovähennyksessä. Vähennys määräytyisi sinänsä samojen tulojen perusteella kuin nykyinen vähennys.

Valiokunta pitää ehdotettuja veronkevennyksiä perusteltuina ja toimenpidettä oikein ajoitettuna sekä riittävän etupainotteisena vallitsevassa yleismaailmallisessa suhdannetilanteessa. Veronkevennyksillä voidaan tukea kotimaista kysyntää ja sen myötä talouden toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä. Ne ovat myös osa sitä pitkäaikaista linjaa, jolla pyritään keventämään työn verotusta ja parantamaan työnteon kannattavuutta sekä Suomen asemaa mm. kilpailussa kansainvälisestä osaamispääomasta.

Pääosa muista ehdotetuista muutoksista merkitsee niin ikään parannuksia tai kevennyksiä verovelvollisille.

Poikkeuksen muodostaa ainoastaan ehdotus asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten omavastuuosuuden korottamisesta 100 eurolla. Tämäkin muutos tehtäisiin verotuksen toimittamiseen liittyvistä hyväksyttävistä tehokkuussyistä. Verovapaisiin sosiaalietuuksiin ehdotetut muutokset ovat puolestaan puhtaasti teknisiä tarkistuksia, joilla ei ole vaikutusta etujen verokohteluun.

Etuisuuksien laajennukset kohdistuvat puolestaan verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin, kulttuurisetelin käyttöönottoon sekä urheilutulon jaksotukseen. Vähennysoikeuden laajennukset koskevat eläketuloa ja yksityishenkilön mahdollisuutta lahjoitusvähennykseen. Kotitalousvähennykseen ehdotetaan sekä ylärajan korotusta että soveltamisalan laajennusta. Säännöstä on tarkoitus lisäksi yhtenäistää niin, että se koskee samansisältöisenä kaikkea siihen oikeuttavaa työtä.

Valiokunta pitää ehdotuksia perusteltuina. Osa muutoksista ajoittuu lisäksi suotuisasti myös suhdannetilanteeseen nähden. Tämä koskee erityisesti kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korotusta 3 000 euroon verovelvollista kohden ja saman enimmäismäärän ulottamista myös asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustöihin. Muutoksilla voidaan tukea mm. korjausrakentamista ja edistää energiataloudellisesti järkevien ratkaisujen käyttöönottoa.

Hallituksen esitys on laadittu huolellisesti ja siinä on perusteltu pykälämuutokset avoimesti ja varsin kattavasti. Valiokunnalla ei ole huomautettavaa muutosehdotusten sisältöön urheilijarahastoon siirrettyjen varojen tuloutusaikaa lukuun ottamatta. Sitä koskevaa muutosesitystä on perusteltu erikseen jäljempänä.

Eräät ehdotukset ovat aiheuttaneet muutosvaatimuksia valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Valiokunta käsittelee niitä sen vuoksi seuraavassa hieman tarkemmin.

Kuntakompensaatio

Suomen Kuntaliitto on kiinnittänyt huomiota siihen, että kaavailtu verotulomenetysten kompensaatio ei kohdistu tasapuolisesti kaikkiin kuntiin. Verotulomenetykset vaihtelevat eri kunnissa Kuntaliiton laskelmien mukaan 38:sta 126 euroon asukasta kohden, kun laskennallinen kompensaatio on 71 euroa asukasta kohden. Suurin negatiivinen ero näyttäisi kohdistuvan kuntiin, joissa verotulot ovat ennestään alhaiset, ja vain noin 100 kuntaa saisi täyden kompensaation.

Kuntaliitto on pitänyt kuntien verotusoikeuden ja itsehallinnon kannalta ylipäänsä tärkeänä sitä, että verotusta koskevien esitysten vaikutukset pyritään arvioimaan riittävän tarkasti myös kuntatasolla.

Hallituksen esityksen lähtökohta on se, että verotulomenetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti. Tämä tapahtuisi edellä todetuin tavoin korottamalla sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia.

Asian selvittelyssä on ilmennyt, että korotus, 374 miljoonaa euroa, kompensoi verotulomenetykset kuntasektorille kokonaistasolla. Se ei vastaa kuitenkaan kuntakohtaisesti kaikille kunnille aiheutuvia verotulojen menetyksiä, aivan kuten Kuntaliitto on todennut.

Puute esitetään korjattavaksi erillisessä hallituksen esityksessä (HE 191/2008 vp), jossa valtionosuuslakia esitetään muutettavaksi tarvittavalta osin. Ajatus on, että ensi vuoden valtionosuuksia tasattaisiin kuntien kesken niin, että tulojen muutokset olisivat kuntatasolla mahdollisimman pienet. Esitys ei vaikuttaisi kuitenkaan yleisen valtionosuuden kokonaismäärään eikä valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon.

Kuntakompensaatio kyetään kohdentamaan edellä kuvatuilla toimilla riittävän tarkasti myös kuntatasolla. Asia ei anna sen vuoksi aihetta muihin muutoksiin. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että vireillä olevassa valtionosuusjärjestelmän uudistustyössä tulee ottaa huomioon myös järjestelmän soveltuvuus veronkevennysten kompensointiin.

Eläketulovähennysten muutokset

Esitys sisältää myös ehdotukset eläketuloon kohdistuvista veronkevennyksistä. Ne toteutettaisiin kasvattamalla sekä valtion- että kunnallisverotuksen eläketulovähennystä. Tarkoitus on, että eläketulon veroaste olisi kaikilla tulotasoilla enintään palkkatulon veroasteen suuruinen, kun vertailukohtana pidetään 53 vuotta täyttäneen palkansaajan veroastetta. Lisäksi puolisoiden eläketulovähennystä koskeva erityissääntely kumottaisiin, jolloin eläketuloa saavien puolisoiden eläketulovähennys määräytyisi kunnallisverotuksessa samoilla perusteilla kuin yksinäisen.

Valiokunta pitää ehdotuksia johdonmukaisina ja hyväksyttävinä. Ne poistavat eläkkeensaajapuolisoiden verotukseen sisältyneen ongelman, korostavat yksilöllisen verotuksen periaatetta ja yksinkertaistavat verotusta.

Oma kysymyksensä on veroasteiden vertailu eläkkeen- ja palkansaajien kesken. Palkansaajien veroasteeseen on luettu hallituksen esityksessä myös ne pakolliset vakuutusmaksut, joita ei peritä eläketulosta. Näitä ovat työntekijän eläkevakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksu sekä sairaanhoitovakuutuksen päivärahamaksu. Tarkoituksena on ottaa huomioon kaikki palkansaajien käytettävissä olevia tuloja pienentävät pakolliset erät. Vertailu on sitten suoritettu näin saadun kokonaisrasituksen perusteella.

Verovapaat matkakustannusten korvaukset

Esityksen kenties visaisimmat kysymykset liittyvät verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin, joita koskevia säännöksiä on pidetty ongelmallisina erityisesti komennusmiehiä koskevissa olosuhteissa. Verovapauden perusteita on nyt tarkoitus laajentaa viime kesäkuussa raporttinsa jättäneen Komennusmiestyöryhmä 2008:n ehdotusten pohjalta.

Muutokset toteutettaisiin laajentamalla työmatkan käsitettä niin, että työn tilapäisyydelle tuloverolain 72 a §:ssä säädettyjen kahden — tai erityistilanteissa kolmen — vuoden aikarajojen sisällä tehdyt komennukset työkohteille olisivat nykyistä useammin tuloverolain tarkoittamia työmatkoja. Asiasta säädettäisiin tuloverolain 72 §:n uudessa 2 momentissa. Sen mukaan muualla kuin oman työnantajan toimipaikassa työskentelevän katsottaisiin olevan työmatkalla, jos

• työskentely on tilapäistä tuloverolain 72 a §:ssä tarkoitetulla tavalla,
• työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja
• verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.

Muutos laajentaisi merkittävästi yöpyvien komennusmiesten oikeutta verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin. Oikeus ei enää riippuisi varsinaisen työpaikan olemassaolosta. Myös työkohteisiin suoraan palkatut tilapäismajoituksessa yöpyjät olisivat ehdotuksen perusteella oikeutettuja verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin.

Työnantajan toimipaikalla tarkoitettaisiin perusteluissa tarkemmin kuvatuin tavoin työnantajan omistamaa, vuokraamaa tai muutoin hallitsemaa muuta kuin tilapäistä tilaa. Työnantajan toimipaikka olisi esimerkiksi toimisto, varasto, myymälä, tuotantolaitos, kokoonpanohalli tai muu pysyvä liikepaikka, joka on työnantajan hallinnassa. Käsite on uusi, ja sen tulkinnasta muodostuisi merkittävä raja sille, voidaanko työntekijälle maksaa verovapaita korvauksia.

Muut ehdotetut muutokset ovat pitkälti oikeustilaa selkiinnyttäviä. Tämä koskee niin varsinaisen työpaikan käsitteen nostamista lain tasolle (72 b §:n 1 ja 2 mom.) kuin tilapäistä työskentelyä erityisellä työntekemispaikalla koskevien säännösten täsmennyksiä (72 a §:n 2 ja 3 mom.) Ehdotukset vastaavat nykykäytäntöä, eikä niillä ole siten oikeustilaa muuttavaa vaikutusta.

Lisäksi todettaisiin nimenomaisesti, ettei varsinaisena työpaikkana pidettäisi työntekemispaikkaa, jonne työntekijä tekee 72 §:n uudessa 2 momentissa tarkoitetun työmatkan (72 b §:n 3 mom.). Työskentelyn katsottaisiin silloin tapahtuvan aina erityisellä työntekemispaikalla, ja työnantajalla olisi siten mahdollisuus maksaa työmatkan perusteella verovapaita matkakustannusten korvauksia.

Valiokunta puoltaa esityksiä kaikin osin. Ne laajentavat tilapäisestä työmatkasta maksettavien verovapaiden kustannusten korvausten soveltamisalaa merkittävästi ja selkiinnyttävät monin tavoin nykytilaa. Tämä perustuu erityisesti lakiin otettaviin selkeisiin määritelmiin, riittävän tarkkoihin rajauksiin ja nykytilaa selventäviin täsmennyksiin. Työnantajat voivat siten nykyistä luotettavammin arvioida verovapaiden korvausten maksuperusteiden olemassaolon, kuten esityksen tarkoitus on ollut.

Esitystä on kuitenkin arvosteltu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa siltä osin kuin siinä on asetettu verovapauden edellytykseksi 100 kilometrin raja. Vaatimus jättää ison joukon komennusmiehiä uudistuksen ulkopuolelle, vaikka heidän olosuhteensa vastaavat käytännössä muutoin verovapaudelle asetettuja edellytyksiä. Tällaisia tilanteita syntyy esimerkiksi turkulaisen työntekijän työskennellessä komennuksella Raumalla tai pääkaupunkiseudulta olevan työntekijän työskennellessä komennuksella Loviisassa.

Kilometrirajaa on vaadittu alennettavaksi näistä syistä 80 kilometriin, joka oli toinen esillä ollut vaihtoehto Komennusmiestyöryhmässä. Muutosvaatimusta on perusteltu lisäksi sillä, että 100 kilometrin rajan alle jääville mutta tosiasiassa yöpyville komennusmiehille muodostuisi verotettavaa asuntoetua komennuskohteessa. He eivät olisi kuitenkaan oikeutettuja työasuntovähennykseen.

Valiokunta toteaa ensinnäkin, että selvä kilometriraja on ylipäänsä välttämätön, jotta vältytään keinotekoisilta järjestelyiltä. Lisäksi se parantaa verotuksen selkeyttä ja ennustettavuutta. Rajan tulee myös olla riittävän korkea niin, että se tukee yöpymiskriteeriä.

Ehdotettu 100 kilometriä pohjautuu Komennusmiestyöryhmän esitykseen. Se saa lisäksi tukea voimassa olevasta laista, jossa sama etäisyysraja on asetettu yhdeksi työmatkan tilapäisyyden ja työasuntovähennyksen kriteeriksi. Valiokunta pitää sitä sen vuoksi johdonmukaisena myös tässä yhteydessä.

Kysymys on viime kädessä kuitenkin kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja muutosten vaikutuksista julkiseen talouteen; monet käyvät nykyisin töissä päivittäin tai viikoittain kauempaakin kuin 80 tai 100 kilometrin päästä ilman, että he saavat siitä mitään erityisetua verotuksessa. Rajan on oltava riittävän korkea myös tähän nähden. Esityksestä käy lisäksi ilmi, että verovapaiden päivärahojen ja ateriakorvausten yhteismäärä oli vuonna 2007 noin 836 miljoonaa euroa. Pienetkin muutokset voivat siten vaikuttaa merkittävästi verotuottoihin.

Valiokunta katsoo näillä perusteilla, ettei esitystä tule muuttaa. Valiokunta kannattaa lisäksi ajatusta matkakustannusten korvauksia koskevien säännösten kokonaisuudistuksesta.

Liikunta- ja kulttuuritoiminnan tuki

Esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi verovapaiden henkilökuntaetujen piiriä niin, että se koskisi myös työnantajan tarjoamia kulttuuripalveluita. Niitä olisi siten mahdollisuus tarjota jatkossa verovapaasti samalla tavalla kuin liikuntapalveluita nykyisin. Esitys perustuu opetusministeriön asettaman työryhmän muistioon (opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:13). Se mahdollistaa toteutuessaan myös verovapaan kulttuurisetelijärjestelmän ja toteuttaisi siten hallitusohjelman tätä koskevan tavoitteen.

Verovapaata olisi esityksen mukaan enintään 400 euron vuosittainen etu työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta. Kulttuuritoiminnalla tarkoitettaisiin käyntiä lainkohdassa mainituissa kohteissa ja tilaisuuksissa, mm. käyntiä museossa, teatterissa, elokuvateatterissa tai urheilutapahtumassa. Koska etuuden käyttöala on laaja ja perustuu työntekijän itsensä valitsemaan ajankohtaan ja käyttötapaan, lisäksi edellytettäisiin, että etuus on ainoastaan työntekijän käytettävissä. Muutoin noudatettaisiin verovapaita henkilökuntaetuuksia koskevia yleisiä edellytyksiä.

Edun enimmäismäärä kattaisi sekä liikuntaan että kulttuuritoimintaan tarjottavan tuen yhteensä. Säännös ei asettaisi muutoin rajoja sille, miten etu jakautuu liikunta- ja kulttuuripalveluiden kesken.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on pidetty ongelmana sitä, että verovapaaksi hyväksyttävän toiminnan tulee olla työnantajan järjestämää. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että työnantajan pitää maksaa kustannukset suoraan palvelun tuottajalle. Tästä aiheutuu ylimääräistä hallinnollista vaivaa, joka voitaisiin välttää, jos työnantaja voisi maksaa työntekijöiden itse maksamien omaehtoisten liikunta- tai kulttuuripalveluiden kustannukset kuitteja vastaan.

Valiokunta puoltaa hallituksen esityksessä omaksuttua kantaa. Ehdotettu vaihtoehtoinen toteuttamistapa merkitsisi käytännössä 400 euron verovapaata palkanosaa kaikille. Se olisi myös vastoin verotuksessa yleisesti noudatettua tulkintaa, jonka mukaan rahana maksetut palkat ovat aina veronalaista tuloa. Verottajalla ei olisi myöskään mitään mahdollisuuksia valvoa sitä, että etuuden käyttäjä on nimenomaan työntekijä — ajateltakoonpa vaikka osallistumista elokuvaesitykseen tai urheilutapahtumaan. Ajankäyttö tällaiseen ei olisi muutoinkaan tarkoituksenmukaista.

Hallituksen esitys on selkeä ja seikkaperäinen. Se antaa työnantajalle mahdollisuuden järjestää usealla vaihtoehtoisella tavalla etuuden alaista toimintaa. Merkitystä ei siten ole esimerkiksi sillä, onko työnantaja hankkinut yksittäiseen harrastuspaikkaan käyviä lippuja vai useaan liikunta- tai kulttuuripaikkaan käyviä seteleitä. Veroetu koskee molempia tilanteita, kun lippu tai muu maksujärjestely on henkilökohtainen.

Vaikka etuuden käyttö aiheuttaa käytännössä jonkin verran vaivaa, valiokunta pitää sille asetettuja ehtoja perusteltuina ja tarpeellisina. Tämä on hyväksyttävää myös siihen nähden, että sääntelyn taustalla on ylipäänsä työntekijän tuetusta omaehtoisesta toiminnasta työnantajalle koituva hyöty.

Valiokunta tähdentää vielä lopuksi, ettei esityksellä ole välitöntä vaikutusta yleishyödyllisten yhteisöjen tarjoamien liikunta- tai kulttuuripalveluiden arviointiin. Palveluiden maksutapa esimerkiksi liikuntaseteliä käyttäen ei siis ratkaise itsessään yhteisön harjoittaman toiminnan luonnetta. Kysymystä on tarkasteltava silloinkin kokonaisvaltaisesti kaikkien elinkeinotoiminnan yleisten tunnusmerkkien perusteella.

Kotitalousvähennys

Kotitalousvähennystä koskevat muutokset perustuvat hallitusohjelmaan, ja niiden tarkoituksena on edistää toimivien palvelumarkkinoiden syntyä. Tavoitteena on myös edistää pientalojen energiatehokkuutta parantavia hankkeita ja ympäristöystävällisiä lämmitystapamuutoksia. Vähennyksen enimmäismäärää esitetään korotettavaksi näistä syistä 3 000 euroon. Sama enimmäismäärä koskisi vastedes kaikkea vähennykseen oikeuttavaa työtä. Säännöksen rakennetta yksinkertaistettaisiin siis niin, että nykyinen, remontteja koskeva erillisraja poistuisi.

Valiokunta puoltaa ehdotuksia ja pitää niitä vallitsevaan suhdannetilanteeseen nähden hyvin ajoittuvina. Enimmäismäärän korotus ja erillisrajan poisto tukevat erityisesti rakennusalan työllisyyttä.

Jotta esitys ei lykkäisi suunniteltujen remonttien aloitusta tarpeettomasti ensi vuoden puolelle, valiokunta muistuttaa henkilöverotuksessa noudatettavasta kassaperiaatteesta. Sen mukaan vähennys tehdään — jollei erityisestä syystä muuta johdu — sinä verovuonna, jona maksu on suoritettu (TVL 113 §). Vähennysoikeuden kannalta on siis ratkaisevaa, milloin verovelvollinen on maksanut vähennykseen oikeuttavan menon. Siten, vaikka remontti- tai muu työ tehtäisiin kuluvan loppusyksyn aikana, mutta verovelvollinen maksaa suorituksen vasta ensi vuoden puolella, vähennysoikeus määräytyy vuoden 2009 säännösten perusteella.

Vähennysoikeuden piiriin kuuluisivat esityksen mukaan jatkossa myös tieto- ja viestintätekniikan laitteiden, ohjelmistojen, tietoturvan ja tietoliikenneyhteyksien asennus-, kunnossapito- ja opastustyöt. Muutoksen taustalla on pyrkimys edistää kansallisen tietoyhteiskuntastrategian tavoitteita. Valiokunta puoltaa esitystä myös tältä osin. Valiokunta ei pidä sen sijaan perusteltuna vähennysoikeuden laajentamista hallituksen esityksestä. Ratkaisevaa olisi siten edelleen se, että varsinainen työ tehdään kotona tai vapaa-ajan asunnolla. Vähennysoikeus ei voisi siten koskea esimerkiksi suunnitteilla olevan valokuitu- tai muun erittäin nopean runkoverkon ja kodin välisen tilaajayhteyden rakentamista.

Kotitalousvähennykseen ehdotetut muutokset ovat määrällisesti merkittäviä. Ne vähentävät verotuloja arviolta 70 miljoonaa euroa, mistä pääosa tulee todennäköisesti kohdistumaan kunnossapito- ja perusparannustöihin, kuten tähänkin asti. Koska säännön soveltamisalaa ei ole rajattu tältä osin sen tarkemmin, vähennysoikeus voi kohdistua moniin erityyppisiin hankkeisiin. Valiokunta pitää esityksen tavoitteiden ja taloudellisen merkityksen vuoksi kuitenkin tärkeänä, että vähennysoikeus kohdistuisi ekologisesti ja energiataloudellisesti perusteltuihin muutostöihin. Esityksen vaikutuksia tulisi sen vuoksi seurata ja sääntelyä kehittää edelleen, jos se osoittautuu tarpeelliseksi.

Lahjoitusvähennys

Uuden, luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille suunnatun määräaikaisen lahjoitusvähennyksen tarkoitus on tukea uudistuvan yliopistolaitoksen varainhankintaa. Tätä on pidetty tarkoituksenmukaisena voimassa olevan, yksinomaan yhteisöjä koskevan vähennysoikeuden lisäksi.

Vähennyskelpoisia olisivat tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen tehdyt vähintään 850 euron ja enintään 250 000 euron suuruiset rahalahjoitukset, kun saajana on yliopisto, korkeakoulu tai näiden yhteydessä oleva yliopistorahasto. Rajat olisivat lahjansaajakohtaisia. Vähennysoikeus olisi voimassa vuosina 2009 ja 2010.

Määräaikainen vähennysoikeus voi kannustaa myös muita kuin yhteisöjä tekemään rahalahjoituksia tieteen tai taiteen hyväksi. Tämä on arvokasta käynnissä olevan yliopistouudistuksen onnistumiseksi. Valiokunta puoltaa sen vuoksi esitystä ja toteaa selvyyden vuoksi, että vähennysoikeus koskee yhtä lailla myös ammattikorkeakouluille tehtyjä rahalahjoituksia. Näin on tulkittu vakiintuneesti jo nyt yhteisöjä koskevaa lahjoitusvähennystä sovellettaessa.

Selvyyden vuoksi todettakoon myös, ettei yliopiston juridisella muodolla ole merkitystä vähennysoikeuteen. Kumpikaan säännös, tuloverolain 57 § ja uusi 98 a § ei sisällä tällaista rajausta. Siten myös säätiömuotoinen yliopisto voi olla lahjoituksen saajana yhtä lailla kuin muutkin yliopistot. Vastaavasti myös ammattikorkeakoulut voivat olla erilaisia juridiselta muodoltaan.

Urheilutulojen verokohtelu

Valiokunnalla ei ole huomautettavaa esitykseen siltä osin kuin se koskee urheilijarahastoon verovapaasti siirrettävien vuotuisten enimmäismäärien korotuksia.

Valiokunta esittää lisäksi muutosta tuloverolain 116 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään urheilurahastoon siirrettyjen varojen tuloutusajasta. Voimassa oleva 5—10 vuoden aika tulisi muuttaa 2—10 vuodeksi, jotta se tukisi nykyistä paremmin säännöksen perusideaa turvata mm. uuteen ammattiin kouluttautumismahdollisuudet urheilu-uran jälkeen.

Muutosesityksen taustalla on tieto, jonka mukaan urheilijarahastossa oleva keskimääräinen varallisuus ei ole kovin suuri. Se on esimerkiksi rahaston suurimmalla käyttäjäryhmällä ammattijääkiekkoilijoilla noin 45 000 euroa, mistä voitaisiin siis tulouttaa nykyisin enintään 9 000 euroa vuodessa. Jos sama varallisuus voitaisiin tulouttaa tarpeen tullen kahdessa vuodessa, se loisi nykyistä paremmat edellytykset keskittyä esimerkiksi täysitehoiseen opiskeluun. Muutoksen on arveltu lisäksi kannustavan urheilijoita käyttämään rahastointimahdollisuutta nykyistä useammin ja siten varautumaan uran jälkeiseen aikaan.

Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu lisäksi myös, että valmennusrahastoon vuosittain jätettävää verovapaata enimmäismäärää korotettaisiin nykyisestä 20 000 eurosta 50 000 euroon. Tämä tukisi nykyistä paremmin yksilöurheilijoiden mahdollisuuksia varautua urheilusta aiheutuviin menoihin.

Valiokunta ei puolla esitystä, koska valmennusrahasto ja urheilurahasto ovat luonteeltaan erilaisia; urheilijarahaston tarkoituksena on tukea edellä kuvatuin tavoin urheilu-uran jälkeistä aikaa. Se on sekä yksilö- että joukkueurheilijoiden käytössä. Edellä esitetyt muutokset hyödyttävät siis myös yksilöurheilijoita. Valmennusrahasto on tarkoitettu puolestaan vain yksilöurheilijoille. Se antaa mahdollisuuden melko joustavaan tulontasaukseen ja viime kädessä myös verotuksen minimointiin. Sitä koskevan sääntelyn tulee olla sen vuoksi riittävän kapea-alaista. Tätä tukee mm. rahastoon vuosittain jätettävän verovapaan määrän rajaus.

Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota niiden taiteilijoiden asemaan, joille saattaa kertyä iso kertatulo usean vuoden työskentelyn jälkeen. Valiokunta pitää suotavana, että sopivassa yhteydessä tarkastellaan myös sitä, onko nykyisin voimassa oleva tulontasausjärjestelmä tällaisiin tilanteisiin nähden riittävä.

Eduskunta-aloitteet

Valiokunta esittää, että laki- ja toimenpidealoitteet hylätään.