Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin
vähäisin urheilijarahastoa koskevin muutoksin.
Hallituksen esityksellä on tarkoitus toteuttaa mittavat
ansiotulojen veronkevennykset pääministeri
Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaisesti. Kevennysten kokonaismäärä on esityksessä
1,37
miljardia euroa, mistä jäisi 4 prosentin
inflaatiotarkistuksen ja ansiotason nousun kompensoinnin jälkeen
reaalista veronkevennystä 870 miljoonaa euroa. Tällä halutaan parantaa
työnteon kannattavuutta ja ylläpitää kotimaista
kulutuskysyntää myös yleismaailmallisen
hidastuvan kasvun olosuhteissa.
Veronkevennykset toteutettaisiin ensi vuoden tuloveroasteikkoon
tehtävillä muutoksilla ja ottamalla käyttöön
uusi työtulovähennys. Samalla perustuslain kannalta
ongelmalliseksi osoittautuneesta valtionverotuksen ansiotulovähennyksestä luovuttaisiin.
Verotulojen menetykset kompensoitaisiin kunnille täysimääräisesti
korottamalla sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia.
Tuloveroasteikkoon ehdotetut kevennykset koskevat kaikkia tuloluokkia.
Tulorajoja korotettaisiin kautta linjan ja kaikkia marginaaliveroprosentteja
alennettaisiin 1,0—1,5 prosenttiyksikköä tämän
vuoden veroasteikkoon verrattuna. Lisäksi uuden työtulovähennyksen
enimmäismäärä ja kertymäprosentti
33 000 euron puhtaisiin ansiotuloihin saakka on korkeampi kuin
nykyisessä valtionverotuksen ansiotulovähennyksessä.
Vähennys määräytyisi sinänsä samojen
tulojen perusteella kuin nykyinen vähennys.
Valiokunta pitää ehdotettuja veronkevennyksiä perusteltuina
ja toimenpidettä oikein ajoitettuna sekä riittävän
etupainotteisena vallitsevassa yleismaailmallisessa suhdannetilanteessa. Veronkevennyksillä
voidaan
tukea kotimaista kysyntää ja sen myötä talouden
toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä.
Ne ovat myös osa sitä pitkäaikaista linjaa,
jolla pyritään keventämään työn
verotusta ja parantamaan työnteon kannattavuutta sekä Suomen
asemaa mm. kilpailussa kansainvälisestä osaamispääomasta.
Pääosa muista ehdotetuista muutoksista merkitsee
niin ikään parannuksia tai kevennyksiä verovelvollisille.
Poikkeuksen muodostaa ainoastaan ehdotus asunnon ja työpaikan
välisten matkakustannusten omavastuuosuuden korottamisesta
100 eurolla. Tämäkin muutos tehtäisiin
verotuksen toimittamiseen liittyvistä hyväksyttävistä tehokkuussyistä.
Verovapaisiin sosiaalietuuksiin ehdotetut muutokset ovat puolestaan
puhtaasti teknisiä tarkistuksia, joilla ei ole vaikutusta
etujen verokohteluun.
Etuisuuksien laajennukset kohdistuvat puolestaan verovapaisiin
matkakustannusten korvauksiin, kulttuurisetelin käyttöönottoon
sekä urheilutulon jaksotukseen. Vähennysoikeuden laajennukset
koskevat eläketuloa ja yksityishenkilön mahdollisuutta
lahjoitusvähennykseen. Kotitalousvähennykseen
ehdotetaan sekä ylärajan korotusta että soveltamisalan
laajennusta. Säännöstä on tarkoitus
lisäksi yhtenäistää niin, että se
koskee samansisältöisenä kaikkea siihen oikeuttavaa
työtä.
Valiokunta pitää ehdotuksia perusteltuina. Osa
muutoksista ajoittuu lisäksi suotuisasti myös
suhdannetilanteeseen nähden. Tämä koskee
erityisesti kotitalousvähennyksen enimmäismäärän
korotusta 3 000 euroon verovelvollista kohden ja saman
enimmäismäärän ulottamista myös
asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustöihin.
Muutoksilla voidaan tukea mm. korjausrakentamista ja edistää energiataloudellisesti
järkevien ratkaisujen käyttöönottoa.
Hallituksen esitys on laadittu huolellisesti ja siinä on
perusteltu pykälämuutokset avoimesti ja varsin
kattavasti. Valiokunnalla ei ole huomautettavaa muutosehdotusten
sisältöön urheilijarahastoon
siirrettyjen varojen tuloutusaikaa lukuun ottamatta. Sitä koskevaa
muutosesitystä on perusteltu erikseen jäljempänä.
Eräät ehdotukset ovat aiheuttaneet muutosvaatimuksia
valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Valiokunta käsittelee
niitä sen vuoksi seuraavassa hieman tarkemmin.
Kuntakompensaatio
Suomen Kuntaliitto on kiinnittänyt huomiota siihen,
että kaavailtu verotulomenetysten kompensaatio ei kohdistu
tasapuolisesti kaikkiin kuntiin. Verotulomenetykset vaihtelevat
eri kunnissa Kuntaliiton laskelmien mukaan 38:sta 126 euroon asukasta
kohden, kun laskennallinen kompensaatio on 71 euroa asukasta kohden.
Suurin negatiivinen ero näyttäisi kohdistuvan
kuntiin, joissa verotulot ovat ennestään alhaiset,
ja vain noin 100 kuntaa saisi täyden kompensaation.
Kuntaliitto on pitänyt kuntien verotusoikeuden ja itsehallinnon
kannalta ylipäänsä tärkeänä sitä,
että verotusta koskevien esitysten vaikutukset pyritään
arvioimaan riittävän tarkasti myös kuntatasolla.
Hallituksen esityksen lähtökohta on se, että verotulomenetykset
kompensoidaan kunnille täysimääräisesti.
Tämä tapahtuisi edellä todetuin tavoin
korottamalla sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia.
Asian selvittelyssä on ilmennyt, että korotus, 374
miljoonaa euroa, kompensoi verotulomenetykset kuntasektorille kokonaistasolla.
Se ei vastaa kuitenkaan kuntakohtaisesti kaikille kunnille aiheutuvia
verotulojen menetyksiä, aivan kuten Kuntaliitto
on todennut.
Puute esitetään korjattavaksi erillisessä hallituksen
esityksessä (HE 191/2008 vp),
jossa valtionosuuslakia esitetään muutettavaksi
tarvittavalta osin. Ajatus on, että ensi vuoden valtionosuuksia
tasattaisiin kuntien kesken niin, että tulojen
muutokset olisivat kuntatasolla mahdollisimman pienet. Esitys ei
vaikuttaisi kuitenkaan yleisen valtionosuuden kokonaismäärään eikä valtion
ja kuntien väliseen kustannustenjakoon.
Kuntakompensaatio kyetään kohdentamaan edellä kuvatuilla
toimilla riittävän tarkasti myös kuntatasolla.
Asia ei anna sen vuoksi aihetta muihin muutoksiin. Valiokunta painottaa
kuitenkin sitä, että vireillä olevassa
valtionosuusjärjestelmän uudistustyössä tulee
ottaa huomioon myös järjestelmän
soveltuvuus veronkevennysten kompensointiin.
Eläketulovähennysten muutokset
Esitys sisältää myös ehdotukset
eläketuloon kohdistuvista veronkevennyksistä.
Ne toteutettaisiin kasvattamalla sekä valtion- että kunnallisverotuksen
eläketulovähennystä. Tarkoitus on, että eläketulon
veroaste olisi kaikilla tulotasoilla enintään
palkkatulon veroasteen suuruinen, kun vertailukohtana pidetään
53 vuotta täyttäneen palkansaajan veroastetta.
Lisäksi puolisoiden eläketulovähennystä koskeva
erityissääntely kumottaisiin, jolloin eläketuloa
saavien puolisoiden eläketulovähennys määräytyisi kunnallisverotuksessa
samoilla perusteilla kuin yksinäisen.
Valiokunta pitää ehdotuksia johdonmukaisina
ja hyväksyttävinä. Ne poistavat eläkkeensaajapuolisoiden
verotukseen sisältyneen ongelman, korostavat yksilöllisen
verotuksen periaatetta ja yksinkertaistavat verotusta.
Oma kysymyksensä on veroasteiden vertailu eläkkeen-
ja palkansaajien kesken. Palkansaajien veroasteeseen
on luettu hallituksen esityksessä myös ne pakolliset
vakuutusmaksut, joita ei peritä eläketulosta.
Näitä ovat työntekijän eläkevakuutus-
ja työttömyysvakuutusmaksu sekä sairaanhoitovakuutuksen
päivärahamaksu. Tarkoituksena on ottaa huomioon
kaikki palkansaajien käytettävissä olevia
tuloja pienentävät pakolliset erät. Vertailu
on sitten suoritettu näin saadun kokonaisrasituksen perusteella.
Verovapaat matkakustannusten korvaukset
Esityksen kenties visaisimmat kysymykset liittyvät
verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin, joita koskevia säännöksiä on
pidetty ongelmallisina erityisesti komennusmiehiä koskevissa
olosuhteissa. Verovapauden perusteita on nyt tarkoitus laajentaa
viime kesäkuussa raporttinsa jättäneen
Komennusmiestyöryhmä 2008:n ehdotusten pohjalta.
Muutokset toteutettaisiin laajentamalla työmatkan käsitettä niin,
että työn tilapäisyydelle tuloverolain
72 a §:ssä säädettyjen
kahden — tai erityistilanteissa kolmen — vuoden
aikarajojen sisällä tehdyt komennukset työkohteille
olisivat nykyistä useammin tuloverolain tarkoittamia työmatkoja.
Asiasta säädettäisiin tuloverolain 72 §:n
uudessa 2 momentissa. Sen mukaan muualla kuin oman työnantajan
toimipaikassa työskentelevän katsottaisiin olevan
työmatkalla, jos
- työskentely on tilapäistä tuloverolain 72 a §:ssä tarkoitetulla
tavalla,
- työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin
etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja
- verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn
matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin
vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.
Muutos laajentaisi merkittävästi yöpyvien komennusmiesten
oikeutta verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin. Oikeus ei
enää riippuisi varsinaisen työpaikan
olemassaolosta. Myös työkohteisiin suoraan palkatut
tilapäismajoituksessa yöpyjät
olisivat ehdotuksen perusteella oikeutettuja
verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin.
Työnantajan toimipaikalla tarkoitettaisiin
perusteluissa tarkemmin kuvatuin tavoin työnantajan omistamaa,
vuokraamaa tai muutoin hallitsemaa muuta kuin tilapäistä tilaa.
Työnantajan toimipaikka olisi esimerkiksi toimisto, varasto, myymälä,
tuotantolaitos, kokoonpanohalli tai muu pysyvä liikepaikka,
joka on työnantajan hallinnassa. Käsite on uusi,
ja sen tulkinnasta muodostuisi merkittävä raja
sille, voidaanko työntekijälle maksaa verovapaita
korvauksia.
Muut ehdotetut muutokset ovat pitkälti oikeustilaa
selkiinnyttäviä. Tämä koskee
niin varsinaisen työpaikan käsitteen
nostamista lain tasolle (72 b §:n 1 ja 2 mom.)
kuin tilapäistä työskentelyä erityisellä työntekemispaikalla koskevien
säännösten täsmennyksiä (72 a §:n 2 ja
3 mom.) Ehdotukset vastaavat nykykäytäntöä,
eikä niillä ole siten oikeustilaa muuttavaa vaikutusta.
Lisäksi todettaisiin nimenomaisesti, ettei varsinaisena
työpaikkana pidettäisi työntekemispaikkaa,
jonne työntekijä tekee 72 §:n uudessa
2 momentissa tarkoitetun työmatkan (72 b §:n
3 mom.). Työskentelyn katsottaisiin silloin tapahtuvan
aina erityisellä työntekemispaikalla, ja työnantajalla
olisi siten mahdollisuus maksaa työmatkan perusteella verovapaita matkakustannusten
korvauksia.
Valiokunta puoltaa esityksiä kaikin osin. Ne laajentavat
tilapäisestä työmatkasta maksettavien
verovapaiden kustannusten korvausten soveltamisalaa merkittävästi
ja selkiinnyttävät monin tavoin nykytilaa. Tämä perustuu
erityisesti lakiin otettaviin selkeisiin määritelmiin, riittävän
tarkkoihin rajauksiin ja nykytilaa selventäviin täsmennyksiin.
Työnantajat voivat siten nykyistä luotettavammin
arvioida verovapaiden korvausten maksuperusteiden olemassaolon,
kuten esityksen tarkoitus on ollut.
Esitystä on kuitenkin arvosteltu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa
siltä osin kuin siinä on asetettu verovapauden
edellytykseksi 100 kilometrin raja. Vaatimus jättää ison
joukon komennusmiehiä uudistuksen ulkopuolelle, vaikka
heidän olosuhteensa vastaavat käytännössä muutoin
verovapaudelle asetettuja edellytyksiä. Tällaisia
tilanteita syntyy esimerkiksi turkulaisen työntekijän
työskennellessä komennuksella Raumalla tai pääkaupunkiseudulta
olevan työntekijän työskennellessä komennuksella
Loviisassa.
Kilometrirajaa on vaadittu alennettavaksi näistä syistä 80
kilometriin, joka oli toinen esillä ollut vaihtoehto Komennusmiestyöryhmässä. Muutosvaatimusta
on perusteltu lisäksi sillä, että 100
kilometrin rajan alle jääville mutta tosiasiassa
yöpyville komennusmiehille muodostuisi verotettavaa
asuntoetua komennuskohteessa. He eivät olisi kuitenkaan
oikeutettuja työasuntovähennykseen.
Valiokunta toteaa ensinnäkin, että selvä kilometriraja
on ylipäänsä välttämätön,
jotta vältytään keinotekoisilta järjestelyiltä.
Lisäksi se parantaa verotuksen selkeyttä ja ennustettavuutta. Rajan
tulee myös olla riittävän korkea niin,
että se tukee yöpymiskriteeriä.
Ehdotettu 100 kilometriä pohjautuu Komennusmiestyöryhmän
esitykseen. Se saa lisäksi tukea voimassa olevasta
laista, jossa sama etäisyysraja on asetettu yhdeksi työmatkan
tilapäisyyden ja työasuntovähennyksen
kriteeriksi. Valiokunta pitää sitä sen
vuoksi johdonmukaisena myös tässä yhteydessä.
Kysymys on viime kädessä kuitenkin kansalaisten
yhdenvertaisuudesta ja muutosten vaikutuksista julkiseen talouteen;
monet käyvät nykyisin töissä päivittäin
tai viikoittain kauempaakin kuin 80 tai 100 kilometrin päästä ilman, että he
saavat siitä mitään erityisetua verotuksessa.
Rajan on oltava riittävän korkea myös
tähän nähden. Esityksestä käy
lisäksi ilmi, että verovapaiden päivärahojen
ja ateriakorvausten yhteismäärä oli
vuonna 2007 noin 836 miljoonaa euroa. Pienetkin muutokset voivat
siten vaikuttaa merkittävästi verotuottoihin.
Valiokunta katsoo näillä perusteilla, ettei
esitystä tule muuttaa. Valiokunta kannattaa lisäksi ajatusta
matkakustannusten korvauksia koskevien säännösten
kokonaisuudistuksesta.
Liikunta- ja kulttuuritoiminnan tuki
Esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi verovapaiden
henkilökuntaetujen piiriä niin, että se koskisi
myös työnantajan tarjoamia kulttuuripalveluita.
Niitä olisi siten mahdollisuus tarjota jatkossa verovapaasti
samalla tavalla kuin liikuntapalveluita nykyisin. Esitys perustuu
opetusministeriön asettaman työryhmän
muistioon (opetusministeriön työryhmämuistioita
ja selvityksiä 2008:13). Se mahdollistaa toteutuessaan myös
verovapaan kulttuurisetelijärjestelmän ja toteuttaisi
siten hallitusohjelman tätä koskevan tavoitteen.
Verovapaata olisi esityksen mukaan enintään 400
euron vuosittainen etu työnantajan tarjoamasta
työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta.
Kulttuuritoiminnalla tarkoitettaisiin käyntiä lainkohdassa
mainituissa kohteissa ja tilaisuuksissa, mm. käyntiä museossa,
teatterissa, elokuvateatterissa tai urheilutapahtumassa.
Koska etuuden käyttöala on laaja ja perustuu työntekijän
itsensä valitsemaan ajankohtaan ja käyttötapaan,
lisäksi edellytettäisiin, että etuus
on ainoastaan työntekijän käytettävissä.
Muutoin noudatettaisiin verovapaita henkilökuntaetuuksia
koskevia yleisiä edellytyksiä.
Edun enimmäismäärä kattaisi
sekä liikuntaan että kulttuuritoimintaan tarjottavan
tuen yhteensä. Säännös ei asettaisi
muutoin rajoja sille, miten etu jakautuu liikunta- ja kulttuuripalveluiden
kesken.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on pidetty ongelmana sitä,
että verovapaaksi hyväksyttävän
toiminnan tulee olla työnantajan järjestämää.
Tämä merkitsee käytännössä sitä,
että työnantajan pitää maksaa
kustannukset suoraan palvelun tuottajalle. Tästä aiheutuu
ylimääräistä hallinnollista
vaivaa, joka voitaisiin välttää, jos työnantaja
voisi maksaa työntekijöiden itse maksamien omaehtoisten
liikunta- tai kulttuuripalveluiden kustannukset kuitteja vastaan.
Valiokunta puoltaa hallituksen esityksessä omaksuttua
kantaa. Ehdotettu vaihtoehtoinen toteuttamistapa merkitsisi käytännössä 400
euron verovapaata palkanosaa kaikille. Se olisi myös vastoin
verotuksessa yleisesti noudatettua tulkintaa, jonka mukaan rahana
maksetut palkat ovat aina veronalaista tuloa. Verottajalla ei olisi myöskään
mitään mahdollisuuksia valvoa sitä, että etuuden
käyttäjä on nimenomaan työntekijä — ajateltakoonpa
vaikka osallistumista elokuvaesitykseen tai urheilutapahtumaan.
Ajankäyttö tällaiseen ei olisi muutoinkaan
tarkoituksenmukaista.
Hallituksen esitys on selkeä ja seikkaperäinen.
Se antaa työnantajalle mahdollisuuden järjestää usealla
vaihtoehtoisella tavalla etuuden alaista toimintaa. Merkitystä ei
siten ole esimerkiksi sillä, onko työnantaja hankkinut
yksittäiseen harrastuspaikkaan käyviä lippuja
vai useaan liikunta- tai kulttuuripaikkaan käyviä seteleitä.
Veroetu koskee molempia tilanteita, kun lippu tai muu maksujärjestely
on henkilökohtainen.
Vaikka etuuden käyttö aiheuttaa käytännössä jonkin
verran vaivaa, valiokunta pitää sille asetettuja
ehtoja perusteltuina ja tarpeellisina. Tämä on
hyväksyttävää myös
siihen nähden, että sääntelyn
taustalla on ylipäänsä työntekijän
tuetusta omaehtoisesta toiminnasta työnantajalle koituva
hyöty.
Valiokunta tähdentää vielä lopuksi,
ettei esityksellä ole välitöntä vaikutusta
yleishyödyllisten yhteisöjen tarjoamien liikunta-
tai kulttuuripalveluiden arviointiin. Palveluiden maksutapa esimerkiksi
liikuntaseteliä käyttäen ei siis ratkaise
itsessään yhteisön harjoittaman toiminnan luonnetta.
Kysymystä on tarkasteltava silloinkin kokonaisvaltaisesti
kaikkien elinkeinotoiminnan yleisten tunnusmerkkien perusteella.
Kotitalousvähennys
Kotitalousvähennystä koskevat muutokset perustuvat
hallitusohjelmaan, ja niiden tarkoituksena on edistää toimivien
palvelumarkkinoiden syntyä. Tavoitteena on myös
edistää pientalojen energiatehokkuutta parantavia
hankkeita ja ympäristöystävällisiä lämmitystapamuutoksia. Vähennyksen
enimmäismäärää esitetään
korotettavaksi näistä syistä 3 000
euroon. Sama enimmäismäärä koskisi
vastedes kaikkea vähennykseen oikeuttavaa työtä.
Säännöksen rakennetta yksinkertaistettaisiin
siis niin, että nykyinen, remontteja koskeva erillisraja
poistuisi.
Valiokunta puoltaa ehdotuksia ja pitää niitä vallitsevaan
suhdannetilanteeseen nähden hyvin ajoittuvina. Enimmäismäärän
korotus ja erillisrajan poisto tukevat erityisesti rakennusalan työllisyyttä.
Jotta esitys ei lykkäisi suunniteltujen remonttien
aloitusta tarpeettomasti ensi vuoden puolelle, valiokunta muistuttaa
henkilöverotuksessa noudatettavasta kassaperiaatteesta.
Sen mukaan vähennys tehdään — jollei
erityisestä syystä muuta johdu — sinä verovuonna,
jona maksu on suoritettu (TVL 113 §). Vähennysoikeuden kannalta
on siis ratkaisevaa, milloin verovelvollinen on maksanut vähennykseen
oikeuttavan menon. Siten, vaikka remontti- tai muu työ tehtäisiin
kuluvan loppusyksyn aikana, mutta verovelvollinen maksaa suorituksen
vasta ensi vuoden puolella, vähennysoikeus määräytyy
vuoden 2009 säännösten perusteella.
Vähennysoikeuden piiriin kuuluisivat esityksen mukaan
jatkossa myös tieto- ja viestintätekniikan
laitteiden, ohjelmistojen, tietoturvan ja tietoliikenneyhteyksien
asennus-, kunnossapito- ja opastustyöt. Muutoksen
taustalla on pyrkimys edistää kansallisen tietoyhteiskuntastrategian
tavoitteita. Valiokunta puoltaa esitystä myös
tältä osin. Valiokunta ei pidä sen sijaan
perusteltuna vähennysoikeuden laajentamista hallituksen
esityksestä. Ratkaisevaa olisi siten edelleen se, että varsinainen
työ tehdään kotona tai vapaa-ajan asunnolla.
Vähennysoikeus ei voisi siten koskea esimerkiksi suunnitteilla
olevan valokuitu- tai muun erittäin nopean runkoverkon
ja kodin välisen tilaajayhteyden rakentamista.
Kotitalousvähennykseen ehdotetut muutokset ovat määrällisesti
merkittäviä. Ne vähentävät
verotuloja arviolta 70 miljoonaa euroa, mistä pääosa
tulee todennäköisesti kohdistumaan kunnossapito-
ja perusparannustöihin, kuten tähänkin
asti. Koska säännön soveltamisalaa ei
ole rajattu tältä osin sen tarkemmin, vähennysoikeus
voi kohdistua moniin erityyppisiin hankkeisiin. Valiokunta pitää esityksen
tavoitteiden ja taloudellisen merkityksen vuoksi kuitenkin tärkeänä,
että vähennysoikeus kohdistuisi ekologisesti ja
energiataloudellisesti perusteltuihin muutostöihin. Esityksen
vaikutuksia tulisi sen vuoksi seurata ja sääntelyä kehittää edelleen,
jos se osoittautuu tarpeelliseksi.
Lahjoitusvähennys
Uuden, luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille
suunnatun määräaikaisen lahjoitusvähennyksen
tarkoitus on tukea uudistuvan yliopistolaitoksen varainhankintaa.
Tätä on pidetty tarkoituksenmukaisena voimassa
olevan, yksinomaan yhteisöjä koskevan vähennysoikeuden lisäksi.
Vähennyskelpoisia olisivat tiedettä tai taidetta
edistävään tarkoitukseen tehdyt vähintään
850 euron ja enintään 250 000 euron suuruiset
rahalahjoitukset, kun saajana on yliopisto, korkeakoulu tai näiden
yhteydessä oleva yliopistorahasto. Rajat olisivat
lahjansaajakohtaisia. Vähennysoikeus olisi voimassa
vuosina 2009 ja 2010.
Määräaikainen vähennysoikeus
voi kannustaa myös muita kuin yhteisöjä tekemään
rahalahjoituksia tieteen tai taiteen hyväksi. Tämä on
arvokasta käynnissä olevan yliopistouudistuksen onnistumiseksi.
Valiokunta puoltaa sen vuoksi esitystä ja toteaa selvyyden
vuoksi, että vähennysoikeus koskee yhtä lailla
myös ammattikorkeakouluille tehtyjä rahalahjoituksia.
Näin on tulkittu vakiintuneesti jo nyt yhteisöjä koskevaa lahjoitusvähennystä sovellettaessa.
Selvyyden vuoksi todettakoon myös, ettei yliopiston
juridisella muodolla ole merkitystä vähennysoikeuteen.
Kumpikaan säännös, tuloverolain 57 § ja
uusi 98 a § ei sisällä tällaista
rajausta. Siten myös säätiömuotoinen
yliopisto voi olla lahjoituksen saajana yhtä lailla kuin
muutkin yliopistot. Vastaavasti myös ammattikorkeakoulut voivat
olla erilaisia juridiselta muodoltaan.
Urheilutulojen verokohtelu
Valiokunnalla ei ole huomautettavaa esitykseen siltä osin
kuin se koskee urheilijarahastoon verovapaasti siirrettävien
vuotuisten enimmäismäärien korotuksia.
Valiokunta esittää lisäksi muutosta
tuloverolain 116 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään
urheilurahastoon siirrettyjen varojen tuloutusajasta. Voimassa oleva
5—10 vuoden aika tulisi muuttaa 2—10 vuodeksi,
jotta se tukisi nykyistä paremmin säännöksen
perusideaa turvata mm. uuteen ammattiin kouluttautumismahdollisuudet
urheilu-uran jälkeen.
Muutosesityksen taustalla on tieto, jonka mukaan urheilijarahastossa
oleva keskimääräinen varallisuus ei ole
kovin suuri. Se on esimerkiksi rahaston suurimmalla käyttäjäryhmällä ammattijääkiekkoilijoilla
noin 45 000 euroa, mistä voitaisiin siis tulouttaa
nykyisin enintään 9 000 euroa vuodessa.
Jos sama varallisuus voitaisiin tulouttaa tarpeen tullen kahdessa
vuodessa, se loisi nykyistä paremmat edellytykset keskittyä esimerkiksi
täysitehoiseen opiskeluun. Muutoksen on arveltu lisäksi
kannustavan urheilijoita käyttämään
rahastointimahdollisuutta nykyistä useammin ja
siten varautumaan uran jälkeiseen aikaan.
Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu lisäksi myös,
että valmennusrahastoon vuosittain jätettävää verovapaata
enimmäismäärää korotettaisiin
nykyisestä 20 000 eurosta 50 000 euroon. Tämä tukisi
nykyistä paremmin yksilöurheilijoiden mahdollisuuksia
varautua urheilusta aiheutuviin menoihin.
Valiokunta ei puolla esitystä, koska valmennusrahasto
ja urheilurahasto ovat luonteeltaan erilaisia; urheilijarahaston
tarkoituksena on tukea edellä kuvatuin tavoin urheilu-uran
jälkeistä aikaa. Se on sekä yksilö-
että joukkueurheilijoiden käytössä.
Edellä esitetyt muutokset hyödyttävät
siis myös yksilöurheilijoita. Valmennusrahasto
on tarkoitettu puolestaan vain yksilöurheilijoille.
Se antaa mahdollisuuden melko joustavaan tulontasaukseen ja viime
kädessä myös verotuksen minimointiin.
Sitä koskevan sääntelyn tulee olla sen
vuoksi riittävän kapea-alaista. Tätä tukee
mm. rahastoon vuosittain jätettävän verovapaan
määrän rajaus.
Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota niiden
taiteilijoiden asemaan, joille saattaa kertyä iso kertatulo
usean vuoden työskentelyn jälkeen. Valiokunta
pitää suotavana, että sopivassa yhteydessä tarkastellaan
myös sitä, onko nykyisin voimassa oleva tulontasausjärjestelmä tällaisiin
tilanteisiin nähden riittävä.
Eduskunta-aloitteet
Valiokunta esittää, että laki- ja
toimenpidealoitteet hylätään.