Yleisperustelut

Esityksen taustaa

Hallituksen esitys liittyy Ecofin-neuvoston päättämään laajamittaiseen Euroopan taloutta vakauttavaan toimenpidekokonaisuuteen, jota kutsutaan Euroopan talouden vakautusmekanismiksi. Vakautusmekanismiin sisältyy kolme elementtiä, jotka ovat EU:n talousarviosta rahoitettava noin 60 mrd. euron suuruinen Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi, euroalueeseen kuuluvien valtioiden erityisrahoitusyhtiö, josta käytetään nimeä Euroopan rahoitusvakausväline ja jonka lainanottoa euromaat ovat sopineet takaavansa 440 mrd. euron määrään asti. Kolmantena elementtinä vakautusmekanismiin sisältyy Kansainvälisen valuuttarahaston 250 mrd. euron rahoitusosuus. Koko vakauttamispaketin suuruus on siten 750 mrd. euroa.

Näin mittava vakauttamispaketti katsottiin välttämättömäksi tilanteessa, jossa Kreikasta liikkeelle lähtenyt kriisi näytti leviävän Portugaliin, Espanjaan ja Irlantiin ja vaarantavan koko Euroopan markkinavakauden. Euromaat olivat jo aiemmin päättäneet Kreikalle myönnettävästä 110 mrd. euron tukipaketista, mutta se ei vielä riittänyt rauhoittamaan markkinoita, vaan erityisesti ongelmamaiden lainamarkkinoilla korot nousivat edelleen jyrkästi. Valtioiden lainakustannusten nousun lisäksi kriisi alkoi uhata eurooppalaista pankkijärjestelmää ja tätä kautta koko euroalueen talouden elpymistä.

Suomen osallistuminen Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavaan valtiontakaukseen edellyttää eduskunnan suostumusta. Sen vuoksi hallitus esittää säädettäväksi lain, jonka nojalla valtioneuvosto voi antaa valtiontakauksia erityisrahoitusyhtiön varainhankinnalle. Suomen osuus 440 mrd. euron takauksesta on 1,80 prosenttia eli 7,92 mrd. euroa, joka on myös lakiehdotuksessa mainittu takausten enimmäismäärä. Lakiehdotuksen mukaan valtioneuvoston yleisistunto päättäisi valtiontakauksen myöntämisestä, mutta ennen päätöksentekoa valtioneuvosto antaisi asiasta tiedonannon eduskunnalle.

Valtiovarainvaliokunta pitää esitystä välttämättömänä ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä mainittavin muutosehdotuksin.

Euroopan talouden vakautusmekanismi

Kuten edellä on todettu, Ecofin-neuvoston 10.5.2010 hyväksymään vakautusmekanismiin sisältyy IMF:n rahoituksen lisäksi kaksi erilaista rahoitusinstrumenttia, EU:n budjetista rahoitettava Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi sekä Euroopan rahoitusvakausväline eli erityisrahoitusyhtiö, jolle myönnettävästä valtiontakauksesta nyt on kysymys. Näistä ensin mainittu eli rahoituksenvakautusmekanismi on ensisijainen, ja mainittu mekanismi on jo perustettu 13.5.2010 voimaan tulleella asetuksella.

Rahoituksenvakautusmekanismista myönnettävät lainat tai luottojärjestelyt taataan kokonaisuudessaan unionin talousarviosta, mutta varsinaiset lainanotto- ja lainanantotoimet toteutetaan talousarvion ulkopuolisiin toimiin sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Lainojen ja luottojärjestelyjen pääoma on rajoitettu unionin omien varojen enimmäismäärän mukaisten maksumäärärahojen liikkumavaraan, jonka suuruudeksi komissio on arvioinut enimmillään 60 mrd. euroa. Päätöksen lainasta tai luottojärjestelystä tekee neuvosto määräenemmistöllä, ja lainaa saava jäsenvaltio maksaa kaikki mekanismista aiheutuvat kulut.

Jos EU:n yhteisen vakautusmekanismin varat on käytetty ja rahoitustukea tarvitaan lisää, lainoitusta myönnetään toisessa vaiheessa Euroopan rahoitusvakausvälineestä eli erityisrahoitusyhtiöstä.

Erityisrahoitusyhtiön omistajina ovat kaikki euroalueeseen kuuluvat maat, ja yhtiön päätöksenteko tapahtuu yksimielisesti. Euromaiden osuudet takausjärjestelystä perustuvat euromaiden osuuksiin EKP:n merkitystä pääomasta. Kunkin jäsenvaltion takausvastuu kussakin velkakirjan liikkeeseenlaskussa rajataan kuitenkin 120 prosenttiin velkakirjan pääomasta. Ylitakauksen tarkoituksena on taata yhtiön liikkeeseen laskemille velkakirjoille paras mahdollinen luottoluokitus. Jos euroalueeseen kuuluvat jäsenvaltiot takaisivat kukin ainoastaan EKP:n pääomaosuutensa mukaisesti, liikkeeseen lasketun lainan luottoluokitus annettaisiin alhaisimman luottoluokituksen saaneen jäsenvaltion perusteella.

Erityisrahoitusyhtiön antama lainoitus on määräaikainen järjestely, jonka kestoksi on määritetty kolme vuotta yhtiön perustamisesta. Valiokunta toteaa, että tämä ei kuitenkaan rajoita yhtiön liikkeeseen laskemien velkakirjojen tai sen myöntämien lainojen voimassaoloaikaa eikä euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden myöntämien takausten kestoa.

Kummankin rahoitusinstrumentin keskeisenä lähtökohta on se, että jäsenmaan saama rahoitus sidotaan tiukkoihin ehtoihin, joilla varmistetaan tukea hakevan maan sitoutuminen talouden vakautusohjelmaan. Valiokunta pitää tiukkaa ehdollisuutta välttämättömänä vaatimuksena koko järjestelmän uskottavuuden varmistamiseksi. Vakautuspaketin uskottavuuden kannalta on myös tärkeää, että erityisrahoitusyhtiön toiminta saadaan pian käyntiin ja että se on tarpeen vaatiessa käytettävissä.

Yhtiön toiminnan yksityiskohdista ja menettelytavoista sovitaan euromaiden ja rahoitusvakausvälineen välisellä puitesopimuksella, joka tulee vielä erikseen eduskunnan käsiteltäväksi. Erityisrahoitusyhtiön toiminnan aloittaminen on otettu huomioon myös kuluvan vuoden kolmannessa lisätalousarviossa (HE 70/2010 vp), jossa esitetään yhden miljoonan euron määräraha rahoitusvakausvälineen osakkeiden merkitsemiseen sekä järjestelyn toteutukseen liittyvien muiden menojen maksamiseen.

Johtopäätökset

Valiokunta pitää takausten hyväksymistä välttämättömänä, sillä nyt esitetyt valtiontakaukset ovat kiinteä osa euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi tähtäävästä toimenpidekokonaisuudesta. Vakauttamispaketin avulla vahvistetaan koko euroalueen ja myös Suomen taloudellista vakautta. Lisäksi päätetyt toimenpiteet antavat lisäaikaa niihin toimiin, joita euroalueen ja EU:n jäsenmaiden talouden pysyvämpi vakauttaminen edellyttää. Jos tarvittavia päätöksiä ei olisi saatu aikaiseksi, seuraukset olisivat olleet mitä todennäköisimmin vakavia ja laajakantoisia.

Siitä, minkälaisella todennäköisyydellä takaukset voivat realisoitua, ei ole esitetty tarkempia arvioita. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa takauksiin liittyviä riskejä on pidetty kuitenkin vähäisinä. Myös valiokunnan käsityksen mukaan takausten realisoituminen on epätodennäköistä. Vakauttamispaketti on vaikuttava ja uskottava, ja sen onnistumista tukee ratkaisevalla tavalla se, että IMF on mukana järjestelyssä. Erityisrahoitusyhtiön käyttö on myös toissijaista, sillä mikäli jokin euroalueeseen kuuluva jäsenvaltio tarvitsisi rahoitustukea, se maksettaisiin ensi vaiheessa Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista.

Valiokunta toteaa kuitenkin, että takaukseen liittyy sinänsä aina riski takausvastuiden realisoitumisesta. Takaussitoumuksia tehtäessä on siksi varauduttava myös siihen, että mahdollisista vastuista voidaan selviytyä taloudellisesti vaikeissakin olosuhteissa.

Ecofin-neuvoston sopima vakautuspaketti on rauhoittanut markkinoita, ongelmamaiden valtionlainojen korot ovat laskeneet, ja ne ovat sen jälkeen kehittyneet aiempaa vakaammin. Tilanne maailman rahoitusmarkkinoilla ja Euroopan taloudessa on kuitenkin edelleen epävarma. Pidemmällä aikavälillä vakauttamisen onnistuminen edellyttää ehdottomasti sitä, että kaikki euromaat sitoutuvat kestävään ja vastuulliseen talouspolitiikkaan, jolla syvien alijäämien ja ylivelkaantumisen kierre saadaan katkaistua.

Valiokunta käsittelee seuraavassa erityisrahoitusyhtiön varainhankintaan ja yhtiön likviditeetin turvaamiseen liittyviä lakiehdotuksen 2 ja 3 §:n säännöksiä, joita on syytä tarkistaa valiokunnan asiantuntijakuulemisessa saadun selvityksen perusteella.