Perustelut

Ansiotulojen verotus

Keskusta esittää valtion tuloveroasteikkoon muutoksia, joiden myötä veronmaksajan maksukyky huomioitaisiin Kataisen hallituksen esittämää veroratkaisua paremmin. Oikeudenmukaisuuden vuoksi kiristämme kaikkein suurituloisimpien verotusta.

Valtion tuloverotus olisi keskustan esityksessä tulonsaajan kannalta vastaavanlainen kuin hallituksenkin malli aina 60 900 euron vuotuisiin ansiotuloihin saakka. On kuitenkin syytä huomioida, että keskusta torjuisi samaan aikaan hallituksen esittämät kuntien valtionosuusleikkaukset.

Hallituksen ajamat leikkaukset heijastuvat kuntapalvelujen heikentymisen lisäksi myös kuntien paineeseen korottaa tuntuvasti kunnallisveroa. Hallitus kiristää näin ollen erityisesti pieni- ja keskituloisten ansiotuloverotusta välillisesti kuntaveron kautta eri puolilla Suomea.

Tuloverotuksen painopisteen siirtäminen yhä enemmän kuntaverotuksen kautta tapahtuvaksi tarkoittaa myös sitä, että eriarvoisuus eri kuntien välillä lisääntyy, koska kuntien veronkantokyky vaihtelee merkittävästi. Hallituksen politiikan seurauksena asuinpaikka vaikuttaa yhä enemmän siihen, millaiset julkiset palvelut kunkin kansalaisten ulottuvilla on ja siihen, kuinka paljon kukin joutuu maksamaan tuloistaan veroa.

Hallituksen päätökset ovat täydellisessä ristiriidassa nykyisen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen aiempien puheiden kanssa. Hän on aikaisemmin muun muassa eduskunnassa korostanut, että kuntaverojen korottaminen ei ole kannatettavaa. Eduskunnan täysistunnossa 9.2.2010 hän on kertonut seuraavasti:

"--- Me haluamme, että verotus perustuu veronmaksukykyyn, ja sen takia meistä on väärin, että kuntaveroa nostetaan, koska se on tasavero ja se kohtelee pienituloisia ihmisiä kaikista kovimmalla kädellä. ---"

Keskustan esittämän vaihtoehdon myötä kuntien veronkorotuspainetta voitaisiin sen sijaan hillitä. Keskustan veroratkaisu korostaisi näin ollen myös tätä kautta verotuksen oikeudenmukaisuutta.

Keskustan esittämä verotaulukko on myös vastaus kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen esittämälle kritiikille (mm. Turun Sanomat 27.9.2013), jossa hän on kertonut hallituksen sopimasta rakennepaketista, että "talouden eliittiä se ei kosketa, koska rakenteisiin tehtävät muutokset eivät juuri tunnu siellä. Pitäisi miettiä keinoja, joilla eliitti olisi mukana."

Keskustan mallissa ansiotuloveron asteikkoa muutettaisiin siten, että vero olisi 60 900 euroa ylittävien tulojen osalta 31 prosenttia. Vero nousisi yli 90 000 euron vuositulot ylittävältä osalta 34 prosentin tasolle. Korkein veroasteikko tulisi voimaan yli 160 000 euron vuositulojen kohdalla, jonka ylittävistä tuloista veroa perittäisiin 36 prosenttia. Keskusta on tehnyt aiemmin esittelemäänsä verotaulukkoonsa vastaavat indeksitarkistukset, joista on sovittu työmarkkinaneuvotteluissa pois lukien verotaulukon kaksi ylintä luokkaa eli 90 000 euron ja 160 000 euron veroluokat.

Keskustan ehdottama veroasteikko lisäisi valtion tuloverokertymää 212 miljoonaa euroa vuonna 2014.

Omaisuuden luovutuksesta syntyvän tappion lukeminen pääomatulolajin tappioon

Suomi tarvitsee yrityksiä, jotka kasvavat ja työllistävät. Maassamme on käytetty paljon voimavaroja, noin 4 % bruttokansantuotteestamme, tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Nyt tutkimukseen ja tuotekehitykseen suunnatut varat ovat hiipumassa, emmekä ole löytäneet käytännön keinoja yksityishenkilöiden rohkaisemiseksi sijoittamaan kasvuhakuisiin pk-yrityksiin.

Syntyneet tappiot voidaan suomalaisessa tappiontasausjärjestelmässä yleensä vähentää kymmenenä seuraavana vuotena syntyneistä voitoista. Tappiontasaus toimitetaan tulolajeittain ja tulolähteittäin. Näin ollen ansiotulolajin tappiot vähennetään vain ansiotuloista ja pääomatulolajin tappiot pääomatuloista. Henkilökohtaisen tulolähteen tappiot, elinkeinotulolähteen tappiot ja maatalouden tulolähteen tappiot voidaan vähentää kymmenenä vuotena saman tulolähteen tuloista.

Tästä linjakkaasta tappiontasauksesta poikkeuksena ovat luovutustappiot. Niitä ei voida vähentää muista pääomatuloista, vaan ainoastaan luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna. Luovutustappioista on siis muodostettu oma erillinen luokkansa pääomatulolajin sisään.

Luovutustappioiden hyvin rajatulle vähentämisoikeudelle ei ole riittäviä perusteita. Luovutustappiot eivät usein tule lainkaan vähennettäviksi, koska tappioita kärsinyt verovelvollinen ei säännönmukaisesti saa luovutusvoittoja viiden vuoden aikana. Näin hän joutuu liikaverotuksen kohteeksi, koska pääomatulot ovat koko ajan verotuksen kohteena, mutta pääomatulolajiin kuuluvat tappiot eivät tule vähennetyiksi.

Verolainsäädännön lähtökohtana tulee olla tasapuolisuus ja selkeys. Pienten kasvuhakuisten yritysten pääomarahoitus sisältää aina suuren riskin. Suurin ongelma verotuksessa on, että sijoitustoiminnassa tulevat tappiot saa vähentää vain luovutusvoitoista. Sijoitustoiminta on luonteeltaan pitkäjänteistä. Voitot ja tappiot saattavat ajoittua kauas toisistaan. Tämä ongelma näkyy esimerkiksi ns. bisnesenkeleiden verotuksessa. Tällä toimialalla luovutustappiot ovat tavallisia. Voittoja tulee harvemmin — vaikkakin ne saattavat toteutuessaan olla suuria. Jos verovelvollinen ei saa vähentää tappioitaan muista pääomatuloista, ehkäisee tämä riskinottoa. Kuitenkin kasvuyritysten rahoituksen riittävyyden turvaamiseksi tarvittaisiin tahoja, jotka ovat valmiita taloudellisen riskin kantamiseen. Verotuksessa tulisi mieluummin kannustaa sijoitusriskin ottamiseen kuin nimenomaisesti rangaista tästä toiminnasta.

Keskusta on esittänyt, että ns. bisnesenkelilaki kumotaan ja tuloverolakia muutetaan siten, että pääomatulolajin tappioon luetaan myös omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio. Tämä uudistus olisi tasapuolinen kaikkia yrityksiä ja sijoittajia kohtaan. Tappiontasauksen laajennuksen kohdistaminen vain bisnesenkeleihin ei ole ollut perusteltua. Kaikilla verovelvollisilla tulisi olla oikeus luovutustappioiden vähentämiseen samalla tavalla kuin he vähentävät muut pääomatulolajin tappiot. Näin päästäisiin normaalitapauksessa oikeampaan verotukselliseen lopputulokseen. Jos luovutustappiot saataisiin vähentää kaikista pääomatuloista kymmenen vuoden aikana, yksinkertaistuisi verotus ja verotuksen tuloksena olisi oikeamääräinen nettoverotus. Ruotsissa malli on otettu käyttöön ja kokemukset ovat hyviä.

Perustelut

Tuloveroasteikkolaki

Jokaisen työhön kykenevän Suomen kansalaisen on maksukykynsä perusteella maksettava veroja, jotta valtio pystyy kaventamaan tuloeroja ja rahoittamaan palveluja. Jo nyt on havaittavissa, että valtion verokertymästä yhä suurempi osa tulee erilaisista tasaveroista, kuten arvonlisä-, yhteisö- tai pääomaveroista. Lisäksi valtapuolueiden tekemät kevennykset valtion keräämiin tuloveroihin ovat johtaneet kunnallisverojen korottamiseen, ja näin veropolitiikalla on hyödytetty selvästi eniten suurituloisia. Monet verovähennyksetkin hyödyttävät lähinnä suurituloisia, ja niiden elinkeinopoliittinen merkitys on kyseenalainen.

Taloustieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, etteivät suurituloisten veronkorotukset johda heidän työn tarjontansa alenemiseen. Lisäksi riippumattomat suomalaiset asiantuntijat ovat laskeneet, että ottaen huomioon suomalaisen hyvinvointivaltion tulonjaolliset tavoitteet olisi Suomen suurituloisia aiheellista verottaa selvästi ankarammin kuin mitä 15 viime vuoden aikana on tehty.

Näistä syistä esitämme 4. portaan (yli 71 400 euroa vuodessa) marginaaliveron korottamista 29,75 prosentista 32 prosenttiin. Lisäksi ehdotamme viime vuoden tapaan ns. Wahlroos-veroa, eli poikkeuksellisen suurituloisiin henkilöihin kohdistuvaa verotusta. Tämä tarkoittaisi 5. portaan (yli 100 000 euroa) marginaaliveroprosentin korottamista 31,75 prosentista 36 prosenttiin. Korkein marginaaliveroprosenttimme olisi tämän korotuksen jälkeenkin kansainvälisessä vertailussa varsin kohtuullinen.

Säätiöiden ja yhdistysten pääomatulon verotus

Veropohjaa tulisi laajentaa oikeudenmukaisella tavalla ottamalla verotuksen piiriin suurten säätiöiden ja yhdistysten saamat pääomatulot. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on arvioinut, että pelkästään viiden suurimman säätiön vuosittainen veroetu oli 29—45 miljoonaa euroa vuosina 2004—2005. Säätiöiden varallisuudeksi VTV arvioi 12—15 miljardia euroa. On kohtuutonta, että pienetkin yritykset, jotka toimivat markkinariskin alaisina, joutuvat maksamaan pääomaveroa, kun todella vauraat yhdistykset ja säätiöt saavat vakaat pääomatulonsa verottomina.

Ehdottamamme uudistus koskisi ainoastaan suurimpia säätiöitä ja hyvin varakkaita yhdistyksiä. Suomessa on lukuisia pieniä yhdistyksiä ja säätiöitä, joiden toiminta riippuu verottomista pääomatuloista, joten niiden pääomatulot voitaisiin jättää verovapaiksi 100 000 euroon asti. Verokanta voisi myös olla yleistä pääomaverokantaa alempi, 15 prosenttia. Täten uudistus ei koskettaisi lainkaan valtaosaa suomalaisista yhdistyksistä ja säätiöistä. Se ei myöskään haittaisi ns. Linnanmäki-tyypin yleishyödyllisiä säätiöitä ja yhdistyksiä, joiden tulot koostuvat muista kuin pääomatuloista. Säätiömuotoisia yliopistoja emme asettaisi pääomaverotuksen piiriin, sillä niistä on erikseen säädetty tuloverolain 21 a §:ssä, ja säätiömuotoisten yliopistojen toisenlainen kohtelu asettaisi ne epäedulliseen asemaan.

Kotitalousvähennys

Perussuomalaiset kantavat huolta Suomen työllisyydestä ja talouskasvusta. Mielestämme valtion tulisi nykyistä paremmin tukea pk-yritysten kasvua, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana käytännössä kaikki uudet työpaikat ovat syntyneet pk-sektorille ja ennen kaikkea pieniin alle 5 henkilön yrityksiin.

Perussuomalaiset vastustivat jo vuoden 2012 varjobudjetissaan Kataisen hallituksen päätöstä leikata kotitalousvähennystä. Kotitalousvähennys on synnyttänyt uutta yritystoimintaa ja on monen pienen palveluyrittäjän liiketoiminnan elinehto. Perussuomalaiset katsovat, että kotitalousvähennyksen korottaminen on oiva keino tukea yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Tämän lisäksi kotitalousvähennyksen korotus torjuu harmaata taloutta, kun se kannustaa kotitalouksia teettämään pienet työt rehellisillä yrittäjillä. Perussuomalaiset ovatkin tyytyväisiä siihen, että hallitus on myöntänyt virheensä ja on vuoden 2014 alusta korottamassa kotitalousvähennyksen enimmäismäärää 2 400 euroon. Pidämme kuitenkin hallituksen päätöstä riittämättömänä ja ehdotammekin, että kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korotuksen lisäksi kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työkorvauksen määrää nostetaan 45 prosentista takaisin 60 prosenttiin.

Muuta

Perussuomalaiset ovat tyytyväisiä siitä, että hallitus on perumassa mielestämme epäonnistunutta päätöstä leikata kilometrikorvausten määrää.