Yksityiskohtaiset perustelut

Arvonlisäverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tekijän suorittama taide-esineen myynti, välittäjän suorittama tekijän omistaman taide-esineen välitys sekä tekijän omistaman taide-esineen maahantuonti saatetaan arvonlisäveron piiriin.

Verokannat

Hallituksen esityksessä esitetään kahta erillistä verokantaa, joista toista sovellettaisiin taideteoksen ensimyyntiin sekä kaikkien taide-esineiden maahantuontiin ja toista taidegallerian taiteilijalle myymään välityspalveluun.

Taideteoksen ensimyynnistä ja taide-esineiden maahantuonnista esitetään perittäväksi veroa alimman voimassa olevan eli 8 prosentin verokannan mukaan. Tämä koskee niin taiteilijan itsensä myymän kuin välittäjän taiteilijan nimissä myymän taideteoksen verotusta. Verovelvollinen tästä myynnistä on teoksen myyjä eli taiteilija.

Gallerian taitelijalle myymästä välityspalvelusta esitetään perittäväksi normaaliverokannan mukainen vero eli 22 prosenttia välityspalvelun hinnasta. Verovelvollinen on palvelun myyjä eli galleria. Taiteilija saa puolestaan vähentää omassa arvonlisäverotuksessaan välityspalveluun sisältyneen veron määrän.

Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että välityspalvelun myyntihinta ei ole välitetyn taideteoksen hinta vaan yksinomaan välitysprovisio. 22 prosentin verokannan mukaista veroa peritään siis vain provisiosta. Siten esimerkiksi, jos taideteoksen myyntihinta ilman veroa on 1 000 euroa ja välityspalkkio ilman veroa 500 euroa,

• taiteilija maksaa gallerialle välityspalvelusta 610 euroa, ja
• galleria ottaa veron osuuden 110 euroa huomioon omassa alv-tilityksessään myyntinä.

Taiteilija saa vähentää tämän veron, niin kuin kaikkiin muihinkin taideteokseen liittyviin ostoihinsa sisältyvän avoimen veron. Koska taiteilija suorittaa veroa taideteoksen myynnistä, johtaa laskelma esimerkkitapauksessa hänen osaltaan palautukseen:

• suoritettava vero 80 euroa (8 % x 1 000 euroa) ja
• vähennettävä vero välityspalvelusta 110 euroa.

Taiteilija saa siten palautuksena valtiolta 30 euroa eikä siis maksa valtiolle mitään.

Taideteoksen verollinen hinta on esimerkkitapauksessa 1 080 euroa. Arvonlisäveron osuus taideteoksen hintaan on siten 80 euroa. Sen kustantaa viime kädessä taideteoksen ostava kuluttaja.

Eräät taidealan asiantuntijat ovat katsoneet valiokunnan asiantuntijakuulemisessa, että alennettua verokantaa tulee soveltaa myös gallerioiden taiteilijoille myymään välityspalveluun. Myös sivistysvaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota ja kehottanut valtiovarainvaliokuntaa tutkimaan mahdollisuudet säätää 8 prosentin verokanta taiteilijalle myytyyn välityspalveluun.

Alempaa verokantaa on perusteltu taidepoliittisilla ja gallerioiden toimeentuloon liittyvillä syillä: Nykyisin noin 85 prosenttia taidekaupasta tapahtuu valiokunnan saaman selvityksen mukaan gallerioiden kautta. Galleriat toimivat myös tärkeinä taidekonsultteina yleisölle, jolla on mahdollisuus saada galleriasta tietoa taiteilijoista ja heidän tuotannostaan. Alan edustajat ovat katsoneet lisäksi, että galleriat toimivat kulttuurilaitoksina taatessaan kaikille ilmaisen sisäänpääsyn.

Valiokunnan kuulemat alan asiantuntijat ovat esittäneet huolensa siitä, että esitys siirtää taidemyyntiä enenevästi suoraan taiteilijoiden työhuoneelta tai ulkomailta tapahtuvaksi. Tämä heikentäisi yksityisten, yleensä pienten gallerioiden toimintaedellytyksiä monin tavoin. Suomessa on yksityisiä gallerioita noin 50 eri puolella maata, ja ala on pienyritysvoittoinen, toisin kuin esimerkiksi Saksassa.

Asiantuntijakuulemisessa on viitattu myös taiteilijaliittojen omistamien gallerioiden saamaan yhteiskunnan tukeen ja arvonlisäverovapauteen yleishyödyllisyyden perusteella.

Valiokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettuja verokantoja perusteltuina. Taide-esineen ensimyyntiin ja maahantuontiin ehdotettu verokanta on sama kuin kirjoilla tai eräissä kulttuuripalveluissa. Myös sivistysvaliokunta on kannattanut esitystä tältä osin kulttuuripoliittisista syistä. Gallerian taiteilijalle myymään välityspalveluun ei sen sijaan voida soveltaa muuta kuin yleistä verokantaa yhteisön säännösten mukaan. Kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä on lueteltu tyhjentävästi ne tavarat ja palvelut, joiden myyntiin voidaan soveltaa alennettua verokantaa. Välityspalvelu ei kuulu niiden piiriin.

Välityspalveluun sovelletaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös muissa jäsenmaissa yleistä verokantaa. Ainoan poikkeuksen muodostaa Iso-Britannia, jota vastaan komissio on käynnistänyt kanteen asiassa. Valiokunta katsoo näillä perusteilla, ettei välityspalveluun voida soveltaa edes taide- tai kulttuuripoliittisten syiden perusteella alennettua verokantaa.

Välityspalvelun verokantaan ei vaikuta myöskään se, miten yleishyödyllisiä yhteisöjä verotetaan. Valiokunta toteaa kuitenkin selvyyden vuoksi, että kaikkien yleishyödyllisten yhteisöjen harjoittama elinkeinotoiminta on lähtökohtaisesti veronalaista tuloverotuksessa. Siitä on suoritettava siten myös arvonlisäveroa yleisten säännösten mukaan. Yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuslautakunta voi kuitenkin myöntää määräaikaisen verovapauden tuloverotuksesta, jos huojennus on perusteltu yhteisön toiminnan yhteiskunnalle tuottamaan etuun nähden. Päätöksenteossa otetaan huomioon mm. yhteisön varojen käyttö yhteiskunnan kannalta tärkeään yleishyödylliseen toimintaan. Perusteena on lisäksi se, ettei huojennuksesta aiheudu vähäistä suurempaa haittaa muille elinkeinonharjoittajille. Huojennus koskee vain tuloverotusta, eikä se vaikuta siten arvonlisäveron suoritusvelvollisuuteen. Huojennuksia on myönnetty valiokunnan saaman selvityksen mukaan vain harvoissa tapauksissa.

Liittojen galleriatoimintaa pidetään valiokunnan saaman selvityksen mukaan yleensä myös käytännössä elinkeinotoimintana ja siitä saatua tuloa veronalaisena. Verovapaus voi syntyä käytännössä vain sitä kautta, että toiminta ei vähäisyytensä tai muun perusteen vuoksi täytä elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä.

Gallerioiden merkitys taiteilijoiden tuotannon esille tuojana, esittelijänä ja myyjänä on valiokunnan saaman selvityksen mukaan ratkaisevan tärkeä. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomen Taiteilijaseura ei pitänyt todennäköisenä sitä, että taiteen välitys siirtyisi pois gallerioista. Lisäksi taiteilijaliittojen gallerioita on siksi vähän, etteivät ne riitä yksin täyttämään tarpeita. Yksityiset galleriat ovat siten keskeisessä asemassa jatkossakin. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että uuden arvonlisäverokohtelun vaikutuksia galleriatoimintaan seurataan ja mahdollisiin ongelmiin puututaan ripeästi.

Asian käsittelyn yhteydessä on ilmennyt, että uusiin säännöksiin liittyy paljon epätietoisuutta niiden soveltamisesta ja todellisista vaikutuksista. Valiokunta kiinnittää huomiota tähän seikkaan ja katsoo, että muutosten käytännöllisistä vaikutuksista olisi tiedotettava mahdollisimman hyvin heti lain tultua vahvistetuksi.

Verokausi

Hallituksen esityksessä ei ole ehdotettu poikkeuksia yleiseen ilmoittamisvelvollisuuteen. Veron piiriin tulevien taiteilijoiden olisi siten annettava veroilmoitus yleiseen tapaan kuukausittain. Ilmoitusvelvollisuus koskisi vain verollisen toiminnan harjoittajia eli niitä taiteilijoita, joiden kalenterivuoden liikevaihto ylittää 8 500 euroa tai jotka ovat hakeutuneet toiminnastaan verovelvollisiksi.

Suomen Taiteilijaseura ja eräät taiteilijoiden edustajat ovat esittäneet valiokunnan asiantuntijakuulemisessa, että kuvataiteilijoiden ilmoittamisvelvollisuuteen sovellettaisiin samanlaista menettelyä kuin alkutuottajilla. Vaatimusta on perusteltu taiteen erityisluonteella. Taiteilijoiden työskentelyprosessi on yleensä pitkäkestoinen ja tulot siitä kertyvät epätasaisesti. Taiteellisen työn luonteeseen sopisi asiantuntijoiden mukaan paremmin vuosittainen kuin kuukausittainen tarkastelu.

Sivistysvaliokunnan mielestä taiteilijoille ei tule sälyttää epätarkoituksenmukaista ilmoittamisvelvollisuutta, joka haittaa taiteilijoiden luovaa työtä eli taiteen tekemistä. Sivistysvaliokunta on esittänyt lausunnossaan, että valtiovarainvaliokunta muuttaisi ilmoitusvelvollisuutta koskevia säännöksiä niin, että menettely on taiteilijan kannalta tarkoituksenmukainen.

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että kuvataiteilijoita on Suomessa tällä hetkellä noin 2 000. Näistä osalla vuosituotot jäävät alle verollisen liiketoiminnan rajan 8 500 euroa. Valtiovarainministeriö ei ole pitänyt tällaisia pieniä erityisryhmiä koskevia poikkeuksia suotavina. Ministeriössä on lisäksi vireillä kaikkia pienyrittäjiä koskevan kevennetyn valvontajärjestelmän suunnittelu. Myöskään sen vuoksi yksittäisiä poikkeuksia ei ole pidetty tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisina.

Verohallitus on ollut taiteilijoiden verokauden pituuden suhteen samaa mieltä kuin ministeriö. Sen käsityksen mukaan ei ole tarkoituksenmukaista eikä yrittäjiä kohtaan tasapuolista luoda eri toimialoille erilaisia valvontajaksoja.

Verohallitus on pitänyt kuitenkin vuoden pituista valvontajaksoa teknisesti mahdollisena toteuttaa. Se on pitänyt lisäksi pienyrittäjien valvontajärjestelmän yksinkertaistamista tarkoituksenmukaisena hallinnollisista syistä.

Valiokunta pitää vuoden mittaista verokautta tarkoituksenmukaisena kuvataiteilijoiden työn erityisluonteen vuoksi. Taiteilijoilla tulisi olla kuitenkin alkutuottajien tapaan oikeus hakeutua kuukausikohtaisen ilmoittamisvelvollisuuden piiriin. Valiokunta ehdottaa näitä vastaavia muutoksia arvonlisäverolain 162 §:n 4 ja 5 momenttiin.

Samalla valiokunta haluaa omalta osaltaan kiirehtiä vireillä olevaa hanketta, joka tähtää kaikkien pienyrittäjien ilmoitus- ja valvontamenettelyn keventämiseen.

Eräät tekniset tarkistukset

Valtiovarainministeriö on esittänyt kahta täsmennystä hallituksen esitykseen. Arvonlisäverolain 79 f §:n 5 kohtaa esitetään täydennettäväksi niin, että siinä otetaan huomioon myös nyt veronalaisiksi säädettävien taide-esineiden hankinta. Voittomarginaalin laskennassa käytettävän ostohinnan määrittelyä esitetään puolestaan täydennettäväksi 79 j §:ssä siltä osin kuin kysymys on verovelvollisen jälleenmyyjän suorittamasta taide-esineen yhteisöhankinnasta.

79 f §:ssä rajataan ne käytetyt tavarat taikka taide-, keräily- tai antiikkiesineet, joihin verovelvollinen jälleenmyyjä voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä. Jälleenmyyjä voi soveltaa menettelyä mm. 62 §:ssä tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan luovuttajalta ostamiinsa esineisiin. Liiketoimintaa jatkava jälleenmyyjä voi siis soveltaa marginaaliverotusmenettelyä sellaisten liiketoiminnan luovuttajalta verotta ostettujen tavaroiden myyntiin, joihin luovuttaja olisi voinut soveltaa tätä menettelyä. Liiketoiminnan luovuttajan itse maahantuomien taide-, keräily- ja antiikkiesineiden osalta edellytyksenä on 79 §:n 5 kohdan mukaan lisäksi se, että luovuttaja ei ole tehnyt maahantuonnin yhteydessä suoritettavasta verosta 10 luvussa tarkoitettua vähennystä. Koska hallituksen esityksen mukaan verovelvollisella jälleenmyyjällä olisi mahdollisuus soveltaa marginaaliverotusmenettelyä myös alennetulla verokannalla ostamiinsa taide-esineisiin, 79 f §:n 5 kohtaa esitetään täsmennettäväksi vastaavalla tavalla.

Voittomarginaali on arvonlisäverolain 79 j §:n 1 momentin mukaan tavaran myynnistä saadun vastikkeen ja tavaran ostohinnan erotus, ellei 79 k §:ssä säädetä toisin. Säännöstä sovelletaan hallituksen esityksen mukaan myös jälleenmyyjän ostamiin, alennetun verokannan alaisiin taide-esineisiin, jolloin jälleenmyyjän voittomarginaali on myynnistä saadun vastikkeen ja verollisen ostohinnan erotus. Silloin, kun kysymys on taide-esineen yhteisöhankinnasta toisesta jäsenvaltiosta, esineen ostohintaan ei sisälly arvonlisäveroa, vaan hankkija on velvollinen suorittamaan sen. Tämän vuoksi 79 j §:n 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että verovelvollisen jälleenmyyjän suorittaman 79 g §:ssä tarkoitetun taide-esineen yhteisöhankinnassa ostohintana pidetään 73 a §:ssä tarkoitettua veron perustetta lisättynä veron osuudella.

Valiokunta ehdottaa hallituksen esitystä täydennettäväksi esitetyin tavoin.

Taiteilijatili

Kuvataiteilijoiden tulonmuodostukselle on luonteenomaista tulojen suuri vaihtelu vuosittain sekä työn kustannusten epätasainen jakautuminen eri vuosille. Tästä saattaa aiheutua ongelmia verotuksessa. Tämä, sinänsä pitkään tiedossa ollut näkökohta on tuotu esille valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Samoin sivistysvaliokunta on kiinnittänyt siihen huomiota omassa lausunnossaan. Se on katsonut, että kuvataiteilijoiden taloudellista asemaa koskevat ongelmat tulee ottaa huomioon myös taiteilijoiden verotusta tarkasteltaessa ja siitä päätettäessä.

Valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on viitattu useissa eri yhteyksissä esillä olleisiin ehdotuksiin kuvataiteilijoita koskevasta ns. taiteilijatilistä tai erityisestä menovarauksesta. Ajatuksena on ollut se, että osa taiteilijoiden saamista tuloista voitaisiin siirtää taiteilijatilin tai menovarauksen kautta käytettäväksi tulevaisuudessa. Siirrettyä osuutta ei verotettaisi kertymävuoden tulona vaan vasta määräajan kuluttua siltä osin kuin sitä ei ole käytetty taiteelliseen työhön kohdistuvien menojen kattamiseen.

Valiokunta katsoo, että kuvataiteilijat ovat työnsä luonteen vuoksi erityisryhmä, jonka verotukseen saattaa liittyä erityisongelmia. Taiteilijatili antaa yhden hyvän mahdollisuuden kehittää taiteilijoiden verotusta urheilijoita koskevien erityissäännösten tapaan. Jotta asia selvitettäisiin perusteellisesti ja tutkittaisiin mahdollisuudet päästä toteuttamiskelpoiseen ratkaisuun, valiokunta ehdottaa asiaa koskevaa lausumaa.

Toimenpidealoite

Valiokunta katsoo, ettei sen käsittelemä toimenpidealoite anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.