Yksityiskohtaiset perustelut
Arvonlisäverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten,
että tekijän suorittama taide-esineen myynti,
välittäjän suorittama tekijän
omistaman taide-esineen välitys sekä tekijän
omistaman taide-esineen maahantuonti saatetaan arvonlisäveron
piiriin.
Verokannat
Hallituksen esityksessä esitetään
kahta erillistä verokantaa, joista toista sovellettaisiin
taideteoksen ensimyyntiin sekä kaikkien taide-esineiden
maahantuontiin ja toista taidegallerian taiteilijalle myymään
välityspalveluun.
Taideteoksen ensimyynnistä ja taide-esineiden maahantuonnista
esitetään perittäväksi veroa
alimman voimassa olevan eli 8 prosentin verokannan mukaan. Tämä koskee
niin taiteilijan itsensä myymän kuin välittäjän
taiteilijan nimissä myymän taideteoksen verotusta.
Verovelvollinen tästä myynnistä on teoksen
myyjä eli taiteilija.
Gallerian taitelijalle myymästä välityspalvelusta
esitetään perittäväksi normaaliverokannan mukainen
vero eli 22 prosenttia välityspalvelun hinnasta. Verovelvollinen
on palvelun myyjä eli galleria. Taiteilija saa puolestaan
vähentää omassa arvonlisäverotuksessaan
välityspalveluun sisältyneen veron määrän.
Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että välityspalvelun
myyntihinta ei ole välitetyn taideteoksen hinta
vaan yksinomaan välitysprovisio. 22 prosentin verokannan
mukaista veroa peritään siis vain provisiosta.
Siten esimerkiksi, jos taideteoksen myyntihinta ilman veroa on 1 000 euroa
ja välityspalkkio ilman veroa 500 euroa,
- taiteilija maksaa gallerialle
välityspalvelusta 610 euroa, ja
- galleria ottaa veron osuuden 110 euroa huomioon omassa
alv-tilityksessään myyntinä.
Taiteilija saa vähentää tämän
veron, niin kuin kaikkiin muihinkin taideteokseen liittyviin ostoihinsa
sisältyvän avoimen veron. Koska taiteilija suorittaa
veroa taideteoksen myynnistä, johtaa laskelma esimerkkitapauksessa
hänen osaltaan palautukseen:
- suoritettava vero 80 euroa (8 % x
1 000 euroa) ja
- vähennettävä vero välityspalvelusta
110 euroa.
Taiteilija saa siten palautuksena valtiolta 30 euroa eikä siis
maksa valtiolle mitään.
Taideteoksen verollinen hinta on esimerkkitapauksessa
1 080 euroa. Arvonlisäveron osuus taideteoksen
hintaan on siten 80 euroa. Sen kustantaa viime kädessä taideteoksen
ostava kuluttaja.
Eräät taidealan asiantuntijat ovat katsoneet valiokunnan
asiantuntijakuulemisessa, että alennettua verokantaa tulee
soveltaa myös gallerioiden taiteilijoille myymään
välityspalveluun. Myös sivistysvaliokunta on kiinnittänyt
asiaan huomiota ja kehottanut valtiovarainvaliokuntaa tutkimaan
mahdollisuudet säätää 8 prosentin
verokanta taiteilijalle myytyyn välityspalveluun.
Alempaa verokantaa on perusteltu taidepoliittisilla ja gallerioiden
toimeentuloon liittyvillä syillä: Nykyisin noin
85 prosenttia taidekaupasta tapahtuu valiokunnan saaman selvityksen
mukaan gallerioiden kautta. Galleriat toimivat myös tärkeinä taidekonsultteina
yleisölle, jolla on mahdollisuus saada galleriasta tietoa
taiteilijoista ja heidän tuotannostaan. Alan edustajat ovat
katsoneet lisäksi, että galleriat toimivat kulttuurilaitoksina
taatessaan kaikille ilmaisen sisäänpääsyn.
Valiokunnan kuulemat alan asiantuntijat ovat esittäneet
huolensa siitä, että esitys siirtää taidemyyntiä enenevästi
suoraan taiteilijoiden työhuoneelta tai ulkomailta tapahtuvaksi.
Tämä heikentäisi yksityisten, yleensä pienten
gallerioiden toimintaedellytyksiä monin tavoin. Suomessa
on yksityisiä gallerioita noin 50 eri puolella maata, ja
ala on pienyritysvoittoinen, toisin kuin esimerkiksi Saksassa.
Asiantuntijakuulemisessa on viitattu myös taiteilijaliittojen
omistamien gallerioiden saamaan yhteiskunnan tukeen ja arvonlisäverovapauteen
yleishyödyllisyyden perusteella.
Valiokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettuja
verokantoja perusteltuina. Taide-esineen ensimyyntiin ja maahantuontiin
ehdotettu verokanta on sama kuin kirjoilla tai eräissä kulttuuripalveluissa.
Myös sivistysvaliokunta on kannattanut esitystä tältä osin
kulttuuripoliittisista syistä. Gallerian taiteilijalle
myymään välityspalveluun ei sen sijaan
voida soveltaa muuta kuin yleistä verokantaa yhteisön
säännösten mukaan. Kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä on
lueteltu tyhjentävästi ne tavarat ja palvelut, joiden
myyntiin voidaan soveltaa alennettua verokantaa. Välityspalvelu
ei kuulu niiden piiriin.
Välityspalveluun sovelletaan valiokunnan saaman selvityksen
mukaan myös muissa jäsenmaissa yleistä verokantaa.
Ainoan poikkeuksen muodostaa Iso-Britannia, jota vastaan komissio on
käynnistänyt kanteen asiassa. Valiokunta katsoo
näillä perusteilla, ettei välityspalveluun
voida soveltaa edes taide- tai kulttuuripoliittisten syiden perusteella
alennettua verokantaa.
Välityspalvelun verokantaan ei vaikuta myöskään
se, miten yleishyödyllisiä yhteisöjä verotetaan.
Valiokunta toteaa kuitenkin selvyyden vuoksi, että kaikkien
yleishyödyllisten yhteisöjen harjoittama elinkeinotoiminta
on lähtökohtaisesti veronalaista tuloverotuksessa.
Siitä on suoritettava siten myös arvonlisäveroa
yleisten säännösten mukaan. Yleishyödyllisten
yhteisöjen veronhuojennuslautakunta voi kuitenkin myöntää määräaikaisen
verovapauden tuloverotuksesta, jos huojennus on perusteltu yhteisön toiminnan
yhteiskunnalle tuottamaan etuun nähden. Päätöksenteossa
otetaan huomioon mm. yhteisön varojen käyttö yhteiskunnan
kannalta tärkeään yleishyödylliseen
toimintaan. Perusteena on lisäksi se, ettei huojennuksesta
aiheudu vähäistä suurempaa haittaa muille
elinkeinonharjoittajille. Huojennus koskee vain tuloverotusta, eikä se
vaikuta siten arvonlisäveron suoritusvelvollisuuteen. Huojennuksia
on myönnetty valiokunnan saaman selvityksen mukaan vain
harvoissa tapauksissa.
Liittojen galleriatoimintaa pidetään valiokunnan
saaman selvityksen mukaan yleensä myös käytännössä elinkeinotoimintana
ja siitä saatua tuloa veronalaisena. Verovapaus voi syntyä käytännössä vain
sitä kautta, että toiminta ei vähäisyytensä tai
muun perusteen vuoksi täytä elinkeinotoiminnan
tunnusmerkkejä.
Gallerioiden merkitys taiteilijoiden tuotannon esille tuojana,
esittelijänä ja myyjänä on valiokunnan
saaman selvityksen mukaan ratkaisevan tärkeä.
Tämän vuoksi esimerkiksi Suomen Taiteilijaseura
ei pitänyt todennäköisenä sitä, että taiteen
välitys siirtyisi pois gallerioista. Lisäksi taiteilijaliittojen
gallerioita on siksi vähän, etteivät
ne riitä yksin täyttämään
tarpeita. Yksityiset galleriat ovat siten keskeisessä asemassa jatkossakin.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että uuden arvonlisäverokohtelun vaikutuksia galleriatoimintaan
seurataan ja mahdollisiin ongelmiin puututaan ripeästi.
Asian käsittelyn yhteydessä on ilmennyt, että uusiin
säännöksiin liittyy paljon epätietoisuutta niiden
soveltamisesta ja todellisista vaikutuksista. Valiokunta kiinnittää huomiota
tähän seikkaan ja katsoo, että muutosten
käytännöllisistä vaikutuksista
olisi tiedotettava mahdollisimman hyvin heti lain tultua vahvistetuksi.
Verokausi
Hallituksen esityksessä ei ole ehdotettu poikkeuksia
yleiseen ilmoittamisvelvollisuuteen. Veron piiriin tulevien taiteilijoiden
olisi siten annettava veroilmoitus yleiseen tapaan kuukausittain.
Ilmoitusvelvollisuus koskisi vain verollisen toiminnan harjoittajia
eli niitä taiteilijoita, joiden kalenterivuoden liikevaihto
ylittää 8 500 euroa tai jotka ovat hakeutuneet
toiminnastaan verovelvollisiksi.
Suomen Taiteilijaseura ja eräät taiteilijoiden edustajat
ovat esittäneet valiokunnan asiantuntijakuulemisessa, että kuvataiteilijoiden
ilmoittamisvelvollisuuteen sovellettaisiin samanlaista menettelyä kuin
alkutuottajilla. Vaatimusta on perusteltu taiteen erityisluonteella.
Taiteilijoiden työskentelyprosessi on yleensä pitkäkestoinen
ja tulot siitä kertyvät epätasaisesti.
Taiteellisen työn luonteeseen sopisi asiantuntijoiden mukaan
paremmin vuosittainen kuin kuukausittainen tarkastelu.
Sivistysvaliokunnan mielestä taiteilijoille ei tule
sälyttää epätarkoituksenmukaista
ilmoittamisvelvollisuutta, joka haittaa taiteilijoiden luovaa työtä eli
taiteen tekemistä. Sivistysvaliokunta on esittänyt
lausunnossaan, että valtiovarainvaliokunta muuttaisi ilmoitusvelvollisuutta
koskevia säännöksiä niin, että menettely
on taiteilijan kannalta tarkoituksenmukainen.
Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että kuvataiteilijoita
on Suomessa tällä hetkellä noin 2 000.
Näistä osalla vuosituotot jäävät
alle verollisen liiketoiminnan rajan 8 500 euroa. Valtiovarainministeriö ei
ole pitänyt tällaisia pieniä erityisryhmiä koskevia
poikkeuksia suotavina. Ministeriössä on lisäksi
vireillä kaikkia pienyrittäjiä koskevan
kevennetyn valvontajärjestelmän suunnittelu. Myöskään
sen vuoksi yksittäisiä poikkeuksia ei ole pidetty
tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisina.
Verohallitus on ollut taiteilijoiden verokauden pituuden suhteen
samaa mieltä kuin ministeriö. Sen käsityksen
mukaan ei ole tarkoituksenmukaista eikä yrittäjiä kohtaan
tasapuolista luoda eri toimialoille erilaisia valvontajaksoja.
Verohallitus on pitänyt kuitenkin vuoden pituista valvontajaksoa
teknisesti mahdollisena toteuttaa. Se on pitänyt lisäksi
pienyrittäjien valvontajärjestelmän yksinkertaistamista
tarkoituksenmukaisena hallinnollisista syistä.
Valiokunta pitää vuoden mittaista verokautta tarkoituksenmukaisena
kuvataiteilijoiden työn erityisluonteen vuoksi. Taiteilijoilla
tulisi olla kuitenkin alkutuottajien tapaan oikeus hakeutua kuukausikohtaisen
ilmoittamisvelvollisuuden piiriin. Valiokunta ehdottaa näitä vastaavia muutoksia
arvonlisäverolain 162 §:n 4 ja 5 momenttiin.
Samalla valiokunta haluaa omalta osaltaan kiirehtiä vireillä olevaa
hanketta, joka tähtää kaikkien pienyrittäjien
ilmoitus- ja valvontamenettelyn keventämiseen.
Eräät tekniset tarkistukset
Valtiovarainministeriö on esittänyt kahta
täsmennystä hallituksen esitykseen. Arvonlisäverolain
79 f §:n 5 kohtaa esitetään täydennettäväksi niin,
että siinä otetaan huomioon myös nyt
veronalaisiksi säädettävien taide-esineiden
hankinta. Voittomarginaalin laskennassa käytettävän
ostohinnan määrittelyä esitetään
puolestaan täydennettäväksi 79 j §:ssä siltä osin
kuin kysymys on verovelvollisen jälleenmyyjän
suorittamasta taide-esineen yhteisöhankinnasta.
79 f §:ssä rajataan ne käytetyt tavarat
taikka taide-, keräily- tai antiikkiesineet, joihin verovelvollinen
jälleenmyyjä voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä.
Jälleenmyyjä voi soveltaa menettelyä mm.
62 §:ssä tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan
luovuttajalta ostamiinsa esineisiin. Liiketoimintaa jatkava jälleenmyyjä voi
siis soveltaa marginaaliverotusmenettelyä sellaisten liiketoiminnan
luovuttajalta verotta ostettujen tavaroiden myyntiin, joihin luovuttaja
olisi voinut soveltaa tätä menettelyä.
Liiketoiminnan luovuttajan itse maahantuomien taide-, keräily- ja
antiikkiesineiden osalta edellytyksenä on 79 §:n
5 kohdan mukaan lisäksi se, että luovuttaja ei
ole tehnyt maahantuonnin yhteydessä suoritettavasta verosta
10 luvussa tarkoitettua vähennystä. Koska hallituksen
esityksen mukaan verovelvollisella jälleenmyyjällä olisi mahdollisuus
soveltaa marginaaliverotusmenettelyä myös alennetulla
verokannalla ostamiinsa taide-esineisiin, 79 f §:n 5 kohtaa
esitetään täsmennettäväksi
vastaavalla tavalla.
Voittomarginaali on arvonlisäverolain 79 j §:n
1 momentin mukaan tavaran myynnistä saadun vastikkeen ja
tavaran ostohinnan erotus, ellei 79 k §:ssä säädetä toisin.
Säännöstä sovelletaan hallituksen
esityksen mukaan myös jälleenmyyjän ostamiin,
alennetun verokannan alaisiin taide-esineisiin, jolloin jälleenmyyjän voittomarginaali
on myynnistä saadun vastikkeen ja verollisen ostohinnan
erotus. Silloin, kun kysymys on taide-esineen yhteisöhankinnasta toisesta
jäsenvaltiosta, esineen ostohintaan ei sisälly
arvonlisäveroa, vaan hankkija on velvollinen suorittamaan
sen. Tämän vuoksi 79 j §:n 2 momenttia
ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että verovelvollisen
jälleenmyyjän suorittaman 79 g §:ssä tarkoitetun
taide-esineen yhteisöhankinnassa ostohintana pidetään
73 a §:ssä tarkoitettua veron perustetta lisättynä veron
osuudella.
Valiokunta ehdottaa hallituksen esitystä täydennettäväksi
esitetyin tavoin.
Taiteilijatili
Kuvataiteilijoiden tulonmuodostukselle on luonteenomaista tulojen
suuri vaihtelu vuosittain sekä työn kustannusten
epätasainen jakautuminen eri vuosille. Tästä saattaa
aiheutua ongelmia verotuksessa. Tämä, sinänsä pitkään
tiedossa ollut näkökohta on tuotu esille valiokunnan asiantuntijakuulemisessa.
Samoin sivistysvaliokunta on kiinnittänyt siihen huomiota
omassa lausunnossaan. Se on katsonut, että kuvataiteilijoiden
taloudellista asemaa koskevat ongelmat tulee ottaa huomioon myös
taiteilijoiden verotusta tarkasteltaessa ja siitä päätettäessä.
Valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on viitattu
useissa eri yhteyksissä esillä olleisiin ehdotuksiin
kuvataiteilijoita koskevasta ns. taiteilijatilistä tai
erityisestä menovarauksesta. Ajatuksena on ollut se, että osa
taiteilijoiden saamista tuloista voitaisiin siirtää taiteilijatilin
tai menovarauksen kautta käytettäväksi
tulevaisuudessa. Siirrettyä osuutta ei verotettaisi kertymävuoden
tulona vaan vasta määräajan kuluttua
siltä osin kuin sitä ei ole käytetty
taiteelliseen työhön kohdistuvien menojen kattamiseen.
Valiokunta katsoo, että kuvataiteilijat ovat työnsä luonteen
vuoksi erityisryhmä, jonka verotukseen saattaa liittyä erityisongelmia.
Taiteilijatili antaa yhden hyvän mahdollisuuden kehittää taiteilijoiden
verotusta urheilijoita koskevien erityissäännösten
tapaan. Jotta asia selvitettäisiin perusteellisesti ja
tutkittaisiin mahdollisuudet päästä toteuttamiskelpoiseen
ratkaisuun, valiokunta ehdottaa asiaa koskevaa lausumaa.
Toimenpidealoite
Valiokunta katsoo, ettei sen käsittelemä toimenpidealoite
anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.