Perustelut
Valtiovarainvaliokunta toteaa, että kyseessä on ensimmäinen
Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) kertomus eduskunnalle toiminnastaan. Tarkastusvirasto
siirtyi eduskunnan yhteyteen toimivaksi virastoksi 1.1.2001 lukien.
Tarkastusviraston toiminta vuonna 2001
Eduskunnan alustavia kokemuksia VTV:n toiminnasta
Valtiontalouden tarkastusvirasto on määritelmällisesti
puolueeton ja riippumaton taloudenhoidon tarkastuksen asiantuntijaviranomainen. Viraston
tehtävänä on tarkastaa valtion taloudenhoidon
laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä talousarvion
noudattamista. Uuden perustuslain mukaan valtion taloudenhoidon
ja valtion talousarvion noudattamisen valvonta puolestaan kuuluu
eduskunnan keskuudestaan valitsemille valtiontilintarkastajille.
Siirrettäessä Valtiontalouden tarkastusvirasto
eduskunnan yhteyteen VTV:n tavoitteeksi asetettiin tuottaa eduskunnalle,
valtioneuvostolle ja muille hallinnon ohjaustasoille hyödyllistä ja
luotettavaa tarkastustietoa valtion taloudenhoidon laillisuudesta
ja tarkoituksenmukaisuudesta. Eduskunnan odotukset kohdistuivat
ennen muuta entistä parempaan tiedonsaantiin tarkastusten
tuloksista. Siirron taustalla oli, että eduskunta on runsaan
kymmenen viime vuoden aikana menettänyt merkittävän
osan budjettivallastaan. Jälkikäteisraportoinnin
parantaminen on nähty yhdeksi keinoksi parantaa eduskunnan asemaa
budjettivallan käyttäjänä.
Valiokunta katsoo, että tarkastelujakso arvioitaessa
VTV:n siirron vaikutuksia on vielä erittäin lyhyt
pidemmälle menevien johtopäätösten
tekemiseen. Perusratkaisun voidaan todeta kuitenkin jo nyt osoittautuneen
oikeaksi. Eduskunnan tiedonsaanti VTV:n tarkastusten tuloksista
samoin kuin näiden tarkastustulosten hyödyntäminen
on parantunut. Valtiovarainvaliokunta on ottanut kantaa useisiin
tarkastustuloksiin ja käyttänyt niitä tausta-aineistona
valtion talousarvion käsittelyssä. VTV on jo antanut myös
yhden erilliskertomuksen eduskunnalle, jolloin valtiovarainvaliokunnalla
oli mahdollisuus ottaa kantaa valtion liikelaitosten tulos- ja omistajaohjaukseen
ja esittää samalla näkemyksensä valmisteltavana
olleen valtion liikelaitoslain sisältöön.
Kuten kertomuksesta käy ilmi, tarkastusvirastossa oli
vuoden 2001 päättyessä 145 virkaa. Henkilöstön
keski-ikä oli 45 vuotta ja keskimääräinen
palveluksessaoloaika 11,2 vuotta. Henkilöstöstä 91,5
prosentilla oli korkeakoulututkinto. Valiokunta korostaa osaamisen
merkitystä tarkastustoiminnassa. Koulutuksen ohella merkitsevää on
ennen muuta hallinnon kokemus.
Eduskunnan tiedonsaannin parantaminen talousarvion
ulkopuolisista rahastoista
Valtiolla on 11 talousarvion ulkopuolista rahastoa. VTV voi
suorittaa rahastoissa toiminnantarkastuksia, joista raportoidaan
normaaliin tapaan. Tämä on kertaluonteista tarkastusta,
eivätkä rahastot kuulu VTV:n säännönmukaisen
vuositilintarkastuksen piiriin. Vuositilintarkastusta varten on
rahastoille nimetty ulkopuoliset tilintarkastajat, jotka eivät
kuitenkaan raportoi eduskunnalle.
Valtiovarainvaliokunta toteaa, että eduskunta ei nykyään
saa riittävästi tietoa talousarvion ulkopuolisista
rahastoista eikä niiden toimintaa koskevaa tarkastustietoa.
Rahastot ovat kuitenkin eduskunnan budjettivallan kannalta erityisessä asemassa.
Niiden talous on useissa tapauksissa rahavirtojen osalta yhteydessä budjettitalouteen,
jota tarkastusvirasto tarkastaa. Nykyisenkaltaisella erillisellä tilintarkastusmenettelyllä
voivat
rahastojen ja budjettitalouden rajapinnat ja kytkennät
jäädä liian vähäiselle
huomiolle.
Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä,
että hallituksen raportointia eduskunnalle talousarvion
ulkopuolisista rahastoista voidaan parantaa esimerkiksi hallituksen
ns. tilakertomuksessa, johon voitaisiin lisätä erillinen
rahastojen toimintaa kuvaava jakso. Valtiovarainvaliokunta katsoo
myös, että hallituksen tulisi selvittää, voitaisiinko
talousarvion ulkopuolisten rahastojen vuositilintarkastus keskittää ja
säätää Valtiontalouden tarkastusviraston
tehtäväksi. Tällöin VTV voisi
raportoida rahastokohtaisten tarkastuskertomusten lisäksi
rahastojen taloudenhoidosta ja toiminnasta sekä eduskunnalle
että hallinnolle.
Valtiovarainministeriön kokemukset
Valtiovarainvaliokunta on tässä yhteydessä selvittänyt,
miten Valtiontalouden tarkastusviraston toiminta runsaan puolentoista
viime vuoden aikana on koettu valtioneuvostossa ja erityisesti valtiovarainministeriössä.
Taustana ovat ne epäilyt ja suoranainen vastustus, jotka
aikanaan VTV:n siirtoon eduskunnan yhteyteen kohdistettiin.
Valtiovarainministeriön alustavat havainnot ovat osin
kriittisiä. Tarkastusviraston itsenäisyys ei valtiovarainministeriön
näkökulmasta näytä lisääntyneen.
Ministeriössä on ilmennyt tarvetta sisäisen
tarkastuksen lisäämiseen ja osin myös
ulkopuolisilta ostettavien tilintarkastuspalvelujen käyttöön.
Valtiovarainministeriön ja hallinnon näkökulmasta
VTV:n siirto eduskunnan yhteyteen ei ole tuonut mukanaan parannuksia,
vaan pikemminkin vaarana näyttäisi olevan viraston
etääntyminen käytännön
taloushallinnon arkipäivän todellisuudesta ja
toisaalta myös finanssipolitiikan kokonaiskehikosta. Palvelujen
hyödyntämisen, VTV:n tulosten hyödynnettävyyden
ja vuoropuhelun koetaan ainakin jossakin määrin
vaikeutuneen. Toisaalta tunnustetaan, että hallinto ei
liene omalta puoleltaan tehnyt kaikkeaan VTV:n asiantuntemuksen
hyödyntämiseksi.
Uudistunut näkemys ulkoiselle tarkastukselle sopivasta
roolista sisäisen valvonnan ja tarkastuksen kehittämisessä sekä VTV:n
institutionaalisen aseman muutos ovat valtiovarainministeriön
näkemyksen mukaan olleet omiaan korostamaan ministeriön
vastuuta ja velvoitteita sisäisen valvonnan ja tarkastuksen
kehittäjänä ja ohjaajana. Saadun
selvityksen mukaan ministeriöt ja virastot pyytävät
asiantuntija- ja konsultointiapua valtiovarainministeriöltä kehittäessään
valvonta- ja tarkastustointaan aiempaa enemmän.
Valtiovarainministeriö ei ole toistaiseksi organisoinut
talouden ja toiminnan sisäisen valvonnan ja tarkastuksen
tukitoimintoa ja siihen liittyvää koordinaatiota.
Tähän tähtääviä ratkaisuja
on kuitenkin systemaattisesti pohdittu osana tilinpäätösmenettelyiden
kehittämistä. Parhaillaan ollaan arvioimassa edellytyksiä yksityisen
sektorin malleista ja kansainvälisistä hyvistä käytännöistä Suomen
valtionhallinnon tarpeisiin mukautetun muutaman henkilön
vahvuisen controller-toiminnan perustamiseksi. Controller-toiminta
ei olisi uusi tarkastusyksikkö, vaan se koordinoisi ja
tukisi raportointia sekä sen yhteensovittamista
ja hyödyntämistä taloudellisessa päätöksenteossa — samoin
kuin sisäistä valvontaa, tarkastusta ja kehittämistä.
Toiminnolla tulisi olla toimivaltuudet saada eri hallinnonaloilta
tietoja ja tehdä selvityksiä valtioneuvoston päätöksentekotilanteita
sekä erityisesti tilinpäätösinformaation
oikeellisuuden ja riittävyyden arviointia varten.
Valtiovarainvaliokunta pitää edellä todettuja valtiovarainministeriön
esittämiä näkökohtia sinänsä merkityksellisinä.
Valiokunta pitää tarpeellisena selvittää,
missä määrin Valtiontalouden tarkastusvirasto
voisi nykyisten resurssiensa puitteissa palvella myös valtioneuvostoa
ja valtiovarainministeriötä nykyistä paremmin. Tiedonkulun
parantamiseksi näistä tarpeista valiokunta esittää harkittavaksi,
olisiko VTV:n neuvottelukunnassa oltava myös valtiovarainministeriön
budjettiosaston edustus.
Tilintarkastushavainnot
Tarkastusvirasto on useiden aiempien vuosien tapaan suorittanut
vuonna 2001 tilintarkastuksen kaikissa 115 tilivirastossa ja lisäksi
valtion keskuskirjanpidon ja tilinpäätöslaskelmien
tarkastuksen. Tarkastus on kohdistunut budjetointimenettelyihin,
tilinpäätökseen, kirjanpitoon ja muuhun
laskentatoimeen, sisäiseen valvontaan sekä talousarvion
ja sitä koskevien keskeisten säännösten
noudattamiseen.
Talousarvion ja sitä koskevien keskeisten säännösten
noudattamisen osalta erityistä huomiota kiinnittää laillisuusmuistutusten
poikkeuksellisen suuri määrä.
Tällainen muistutus annettiin kaikkiaan 50 tilivirastolle.
Yhtenä syynä muistutusten kasvuun olivat lahjoitusvarojen ja
sponsoritulojen budjetointi- ja tilinpäätösmenettelyt
erityisesti yliopistojen kohdalla. Maksullisen toiminnan kannattavuuden
seurannan ja vuosituloksen esittämisen puutteista jouduttiin
myös antamaan tilivirastoille lukuisia muistutuksia.
Valtiovarainvaliokunta korostaa, että tarkasteltaessa
yliopistojen taloutta tulee ottaa huomioon niiden tehtävä ylimmän
opetuksen ja tutkimuksen hoitajina ja se, että niiden tehtävät ovat
huomattavasti laajentuneet viime vuosina. Ne eroavat siten olennaisesti
ns. normaalista valtion tilivirastosta. Jotta yliopistot voivat
hoitaa asianmukaisesti lainsäädännön
niille asettamat tehtävät, tulee tämä mahdollisuuksien
mukaan ottaa huomioon myös talouden arviointeja tehtäessä.
Myös opetusministeriön tulee huolehtia siitä,
että yliopistojen taloushallinnon menettelytjä ja
säännöksiä kehitetään
siten, että yliopistot voivat hoitaa tehtävänsä joustavasti
ja ilman epätarkoituksenmukaista byrokratiaa.
Valtiovarainvaliokunta yhtyy tarkastusviraston toteamukseen,
että talousarvion selkeyden, hallittavuuden ja valvonnan
kannalta olisi suotavaa, että budjetoinnissa noudatettaisiin
menomomenttien vakiosisältöä. Jos tästä periaatteesta
poiketaan, tulisi tämä ottaa huomioon myös talousarvion
toteutumisen seurannassa. Tarkastusvirasto on aiheellisesti todennut,
että virastojen budjetointia tulee kehittää niin,
että kaikki niiden toiminnasta kertyvät tulot
ja siitä aiheutuvat menot sisällytetään
vuosittain talousarvioon.
Virastojen toiminnan tuloksellisuuteen ja ministeriöiden
hyväksymien tulostavoitteiden seurantaan valtiovarainvaliokunta
ottaa täsmällisemmin kantaa hallituksen ns. tilakertomuksen käsittelyn
yhteydessä.
Valtion keskuskirjanpidon ja valtion tilinpäätöslaskelmien
tarkastuksessa sekä kaikkien valtioneuvoston alaisten tilivirastojen
tilintarkastuskertomuksissa esiin tuodut puutteet, virheet tai riskit
eivät olennaisuuden periaate huomioon ottaen olisi kertomuksen
mukaan esteenä valtion tilinpäätöksen
vahvistamiselle, mikäli tällainen menettely olisi
olemassa. Tämä havainto on valtiovarainvaliokunnan
mielestä tärkeä. Valtion tilinpäätös
on laadittu voimassa olevien säännösten
mukaisesti.
Valtiovarainvaliokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
valtion taloushallinnon henkilökunnan osaamiseen. Valtion
taloushallinnosta vastaavan henkilökunnan keski-ikä on
melko korkea. Myös osaamisen organisoinnissa on usein ongelmia.
Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että henkilökunnan
osaamisesta ja riittävyydestä pidetään
huolta vastaisuudessa niin, että myös taloushallinnon
toimia voidaan hoitaa tehokkaasti ja osaavasti.
Hallinnon tila vuonna 2001
Valtiontalouden tarkastusvirasto on eduskunnalle antamassaan
kertomuksessa esittänyt yhteenvedon hallinnon tilasta vuoden
2001 tilintarkastusten perusteella. Se on arvioinut hallinnon tulosohjauksen
tilaa suorittamiensa tilintarkastusten pohjalta ja erityisesti toiminnan
taloudellisuutta tai kustannustietoja ministeriön asettamissa
tulostavoitteissa ja tilivirastojen esittämissä tilinpäätöstiedoissa.
Tarkastusviraston arvion perusteella taloudellisten tulostavoitteiden
tilanne vuonna 2001 vastasi suunnilleen edellisen vuoden arviota.
Tilivirastoista 18 prosentille on asetettu taloudelliset
tavoitteet. Tilivirastoista 52 prosenttia antaa tilinpäätöksissään
taloudellisuutta tai kustannuskehitystä koskevat oikeat
ja riittävät tiedot. Tilanteen on tältä osin
arvioitu parantuneen, koska vuoden 2000 osalta vastaava luku oli
36 prosenttia.
Jos tulosohjauksen kriteereinä pidetään
taloudellisuuteen tai kustannuskehitykseen liittyviä tavoitteita
ja tilinpäätösten oikeita ja riittäviä tietoja,
näyttää tilanne tarkastusviraston havaintojen
mukaan entisenlaiselta: vain 14 prosenttia tilivirastoista toimii
tulosohjauksessa. Maksullisen toiminnan osalta tilanne on parempi.
Tarkastushavaintojen mukaan noin 55 prosentille näistä tilivirastoista
on hyväksytty kannattavuustavoite ja 63 prosenttia tilivirastoista
on antanut tilinpäätöksissään
oikeat ja riittävät tiedot. Tarkastusvirasto on
myös tuonut esiin, että tilinpäätösten
oikeat ja riittävät tiedot ovat välttämätön perusta
laadukkaalle informaatiolle talousarvion toteutumisesta
ja hallinnon tuloksellisuudesta tilakertomusta laadittaessa.
Valtiovarainvaliokunta on esimerkinomaisesti kiinnittänyt
huomiota Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tuloksellisuusraportointiin, jonka
osalta sillä on ollut käytettävissään
tarkastusviraston tarkastuskertomus 21/2002. Tarkastuksessa
arvioitiin tulostavoiteasettelua, sen luonnetta ja kattavuutta sekä tuloksellisuusraportoinnin
luotettavuutta ja riittävyyttä.
Tarkastuksen yleishavaintona todettiin Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitoksen tuloksellisuusraportoinnin olevan pääosin
luotettavaa, kattavaa ja tavoitteisiin nähden yhtenevää.
Puutteita oli lähinnä siinä, että laitoksen
ja ministeriön toimintakertomuksen perusteella
ei ollut helppo muodostaa käsitystä toiminnan
onnistumisen asteesta.
Monien tarkastuksessa todettujen ongelmien voidaan katsoa johtuvan
tulosohjauksen kevyestä säädöspohjasta
ja sen seurauksena vähäisestä tilivelvollisuudesta.
Ongelmat liittyivät suoritetun tarkastuksen mukaan myös
informaation niukkuuteen varsinaisesta toiminnasta (tutkimus) sekä tavoitteiden
ja kustannusten väliseen yhteyteen; ulkopuolisen on mahdotonta
saada kuvaa eri tavoitteiden taloudellisista vaikutuksista.
Valtiovarainvaliokunta toteaa, että Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitoksen tuloksellisuusraportointia koskevat
havainnot ovat monilta osin yleispäteviä. Eräiltä osin
RKTL tuloksellisuusraportointinsa osalta poikkeaa edukseen verrattuna
muihin tilivirastoihin.
Toiminnantarkastus
Tarkastusviraston suorittama toiminnantarkastus painottuu aina
tarkoituksenmukaisuuteen, joskin myös laillisuusnäkökulmasta
on tehty tarkastuksia.
Toiminnantarkastusten kohteet valitaan vuosittain. Vuoden 2001
tarkastustoiminnan painopistealueet olivat kertomuksen mukaan hallinnon
taloudelliset ohjausjärjestelmät, valtionavustukset
ja muut tuet, valtion tulot ja rahoitusjärjestelmät
sekä investoinnit ja hankinnat. Muilta osin valmistuneet
toiminnantarkastuksen kertomukset sisältävät
yksittäisiä havaintoja.
Tarkastusvirasto tekee kaikkien toiminnantarkastusten osalta
myös jälkiseurannan, jossa selvitetään,
mihin toimiin hallinto on tarkastuksen kohteena olleessa asiassa
ryhtynyt, sekä arvioidaan tarkastuksen vaikuttavuutta.
Tällainen jälkiseurantaraportti annetaan yleensä 2—3
vuoden kuluttua tarkastuskertomuksen valmistumisesta. Jälkiseurantaraportissa
on havaittu, että tiettyä parannusta joiltakin
osin on tapahtunut.
Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota viiveeseen,
joka syntyy tarkastuksesta tehtyjen havaintojen raportoinnissa.
Kuten jäljempänä esimerkiksi THL-tilausvaltuuden
kohdalla on havaittu, hallinto voisi ryhtyä korjaaviin
toimenpiteisiin nopeamminkin, jos tarkastushavainnot olisivat sen
käytettävissä. Tarkastushavaintojen saattaminen
ajoissa eduskunnan tietoon puolestaan saattaisi joissakin tapauksissa
mahdollistaa niihin reagoinnin esimerkiksi talousarvioaloitteen
muodossa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että myös tarkastuksissa esille tulleet hyvät
käytänteet tuotaisiin jossakin muodossa sekä eduskunnan
että hallinnon tietoon. Erityisesti toiminnantarkastuksen kertomukset
ovat nykyisellään tietynlaisia negaatioita;
tarkastus lopetetaan, jos kaiken todetaan olevan virastossa hyvin.
Valiokunta pitää toisaalta ymmärrettävänä,
ettei Suomessa voida vähäisemmillä resursseilla
päästä eräissä muissa
maissa noudatettuun menettelyyn, jossa kaikki asiat käydään
joka vuosi läpi.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
eräisiin tarkastusviraston poliittisluonteisiin kannanottoihin
tarkastuskertomusten yhteydessä. Poliittisluonteisina voidaan
pitää esimerkiksi eräitä Vuosaaren
satamahanketta (15/2001) koskevia havaintoja. Tällaiset
kannanotot kuuluvat luontevammin eduskunnan valiokuntalaitoksen
tehtäviin.
Valiokunta toteaa, että toiminnantarkastuksen puolella
erityisesti erilaisten toimintastrategioiden tarkastus edellyttää korkeaa
osaamista. Vuonna 2001 esillä ovat olleet erityisesti hankintastrategiat.
Seuraavassa valiokunta on käsitellyt yksityiskohtaisemmin
eräitä yksittäisiä tarkastushavaintoja.
THL-tilausvaltuuden käyttö (11/2001)
Puolustusvoimien tutkimustoiminnan ja hankintaedellytysten luomisen
(THL) tilausvaltuuden käyttöä tarkastettiin
maavoimien vuosina 1999 ja 2000 suorittamien hankintojen osalta.
Näiden hankintojen joukosta löydettiin lukuisia
tapauksia, joissa THL-tilausvaltuutta ei ollut käytetty talousarvioperusteiden
mukaisesti. Käyttöperusteluihin huonosti sopiviksi
katsottiin muun muassa hankinnat ulkomaisilta toimittajilta
sekä normaalit varustehankinnat, jotka eivät liittyneet
tuotekehittelyyn. Myös tilausvaltuuden käytön
suunnittelu todettiin puutteelliseksi. Vuosille 1997—2001
ajoittuneen THL-tilausvaltuuden kokonaismäärä oli
2,7 miljardia markkaa (noin 450 miljoonaa euroa).
Yleisten, puolustushallinnon hankintaprosessin ongelmia koskeneiden,
havaintojen ja johtopäätösten lisäksi
VTV esitti kertomuksessaan eräitä kehittämistoimenpiteitä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan puolustusvoimissa ja koko
puolustushallinnon alalla on toteutettu tämän
jälkeen runsaasti tarkastushavaintoihin sekä yleensä puolustusmateriaalihankintoihin
liittyviä kehittämistoimenpiteitä,
joiden ansiosta muun muassa tarkastuskertomuksessa mainittuihin
epäkohtiin kyetään jatkossa puuttumaan. Nykyisen
käytännön mukaan talousarvioehdotukseen
liitetään entistä tarkemmat perustelumuistiot,
joiden perusteella tilausvaltuuden tarkat käyttösuunnitelmat
laaditaan. Tilausvaltuuksien valmistelua on uudistettu ja tilausvaltuuksien
ja määrärahojen käytöstä ja
käyttökohteesta on annettu yksityiskohtaiset ohjeet.
Tilausvaltuuksille on myös määritelty
selkeät vastuutahot. Myös hankintoja
koskevia määräyksiä on tarkennettu.
Materiaalihankintojen kotimaisuusasteen määrittelemiseksi
asetettiin työryhmä, jonka työskentelyn
tuloksia otettaneen käyttöön jo vuonna
2003.
Valtiovarainvaliokunta pitää Valtiontalouden tarkastusviraston
kertomuksessaan esittämiä havaintoja sinänsä merkittävinä.
Toisaalta korjaavia toimenpiteitä olisi saattanut nopeuttaa
näiden havaintojen saattaminen puolustushallinnon tietoon
jo aiemmin, ennen varsinaisen kertomuksen valmistumista. Kertomuksen
julkistamisen jälkeen puolustusvoimat ja koko puolustushallinto
on ryhtynyt ripeästi toimiin, jotta havaitut puutteet voitaisiin
korjata ja tulevaisuudessa noudattaa menettelytapoja, joilla nykyistä paremmin
voidaan huolehtia talousarvioperusteiden noudattamisesta.
Verosaatavien kuittaus (18/2001)
Kuittausoikeuden yleisten edellytysten mukaan vain sellaiset
molemminpuoliset ja samanlaatuiset saamisoikeudet, jotka ovat päteviä,
riidattomia ja maksettavaksi erääntyneitä,
voidaan kuitata keskenään.
Veronkuittauksesta on olemassa omat erillissäännöksensä,
jotka turvaavat verojäämien ja veronpalautusten
keskinäisen kuittaamisen tehokkaasti. Veronpalautus on
myös kuitattava verojäämän suoritukseksi,
jos kuittauksen edellytykset täyttyvät.
Vastakkaisten saamisoikeuksien kuittaamisesta ei ole sen sijaan
yleisiä säännöksiä.
Niiden antamista on vaikeuttanut se, että kuittausvaatimuksia
voidaan esittää hyvin erilaisilla perusteilla
ja koskien erilaisia suoritteita. Tällaisen kuittauksen
edellytykset ovat kehittyneet oikeuskäytännössä ja
-kirjallisuudessa, mutta niiden merkitys esimerkiksi julkisoikeudellisten saatavien
kuittaamisessa on vähäinen. Myöskään
veronkuittausta koskevista säännöksistä ei ole
johdettavissa veroviraston yleistä toimivaltaa muiden kuin
veronpalautusten ja verojäämien keskinäiseen
kuittaukseen.
Oikeusministeriössä on suunniteltu, että julkisoikeudellisten
saatavien perintää koskevia yleisiä säännöksiä ruvettaisiin
valmistelemaan. Verohallinnossa puolestaan kaavaillaan säännös-
ja menettelymuutoksia, joilla siirryttäisiin verovelvolliskohtaiseen
verotiliin. Valtiovarainvaliokunta katsoo, että näitä hankkeita
tulisi edistää ja päästä tilanteeseen,
jossa valtion maksamia suoritteita voitaisiin kuitata samalta saajalta
olevia saamisia vastaan nykyistä tehokkaammin.
EU-rahoituksen toteutuminen ohjelmakauden 1995—1999
rakennerahastohankkeissa (28/2002)
Rakennerahastoja koskevassa tarkastuksessa selvitettiin valtion
talousarviosta EU:n puolesta maksettujen menojen määrää ja
rahastoista saatujen tuloutusten kertymää sekä tukien
seurantajärjestelmien ja rakennerahastovarojen tuloutusprosessin
toimivuutta. Suomelle myönnettiin ohjelmakaudella tukea
Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), Euroopan sosiaalirahastosta
(ESR) ja Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosastosta
(EMOTR-O) yhteensä noin kymmenen miljardia markkaa. Päähavainto
oli, että Suomi on maksanut EU:n puolesta menoja ennen
kuin EU:lta on saatu tuloja, mistä on aiheutunut
valtiolle korkomenoa. Korkomenoa on aiheutunut myös
viiveistä maksatushakemusten lähettämisessä EU:lle
sekä EU:n noudattamasta maksukäytännöstä.
Vakavana voidaan pitää VTV:n tarkastuksessaan
tekemää havaintoa, että maksatuksen ja
sen seurannan puutteiden vuoksi Suomelta jäi ilmeisesti
saamatta sille ohjelmakaudelle kuulunutta Euroopan sosiaalirahaston
rahoitusta. Selvänä puutteena pidettiin myös,
ettei kirjanpidon ja seurantajärjestelmien tuottamien tietojen
yhdenmukaisuutta ole varmistettu. Osa ESR-ohjelmiin liittyvistä koulutustuista
ja työmarkkinatuista on läpi koko ohjelmakauden
jäänyt pois seurantajärjestelmästä ja
maksettu kokonaan kansallisista varoista. Puutteet on havaittu sekä työministeriön
sisäisissä tarkastuksissa että myös
EU:n komission tarkastuksissa. Vielä tarkastusajankohtana
työministeriö ei kuitenkaan ollut ryhtynyt riittäviin
toimenpiteisiin asiaintilan korjaamiseksi. Näin
Suomelta jää ilmeisesti saamatta myös
ohjelmakaudelle kuulunutta ESR-rahoitusta.
Valtiovarainvaliokunta toteaa, että rakennerahastovarojen
hallinnoinnissa on tärkeää huolehtia
siitä, että maksatukset toimivat moitteettomasti.
Valiokunta on aiemmissa yhteyksissä kiinnittänyt
huomiota myös vastinrahoituksen riittävyyteen.
ESR-tukeen liittyvien puutteiden korjaamiseksi on työministeriö nyt
valiokunnan saaman selvityksen mukaan ryhtynyt toimenpiteisiin yhdessä muiden
viranomaisten kanssa. Ohjelmakaudella on useilla osa-alueilla päästy
hyviin tuloksiin. ESR-ohjelmiin on sisältynyt työttömyyden
vähentämisen hankkeita, työssäoleville suunnattuja
kehittämishankkeita sekä toimenpiteitä alueellisen
ja hallinnollisen kehittämisen alueella. Projekteissa on
saatu aikaan myös hyviä käytäntöjä,
joita on pyritty levittämään edelleen.