Perustelut
Keskustan vastalauseessa ehdotetaan toimenpiteitä,
joilla vahvistetaan kotimaisen metsähakkeen ja turpeen
kilpailukykyä sekä samalla heikennetään
niiden kanssa kilpailevan ulkomaisen ja saastuttavan kivihiilen
asemaa. Keskustan esityksessä kivihiilelle asetetaan erillinen,
vain kivihiiltä koskeva kivihiilen haittavero, joka olisi suuruudeltaan
7,00 euroa/tonni. Metsähakkeen ja turpeen aseman
kohentamiseksi vuoden 2013 alusta voimassa olleet turpeen verotuksen
kiristämisratkaisut peruutetaan ja puun syöttötariffin eli
muuttuvahintaisen tuotantotuen ehdot palautetaan vuoden 2012 tasolle.
Tämä tarkoittaa turpeen verotason laskemista 1,9
euroon/MWh ja puun muuttuvahintaisen tuen enimmäismäärän korottamista
18 euroon/MWh. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hyväksytyssä hallituksen esityksessä
turpeen
verotaso lasketaan ainoastaan 3,4 euroon/MWh, mikä ei
ole riittävä taso.
Keskusta ehdottaa hyväksyttäväksi
lausumaan, jossa hallituksen edellytetään valmistelevan
raskaalle liikenteelle suunnattu polttoaineveron palautusjärjestelmä.
Lisäksi keskusta ehdottaa, että pienimuotoinen
sähköntuotanto omaan käyttöön
sallittaisiin verottomana, kun se tapahtuu generaattoriteholtaan
alle 250 kVA:n suuruisessa tuotantoyksikössä.
Muutoksena nykytilaan olisi, että omaan käyttöön
päätyvän tuotannon verottomuus säilyisi,
vaikka osa verokauden tuotannosta myydään verkkoon,
jos tällaisen tuotannon vuosituotanto jää alle
200 MWh:n. Mikäli generaattoriteho on 250—2 000
kVA tai vuosituotanto 200—2 000 MWh, tuottajan
oman kulutuksen veronalaiseksi määräksi
katsotaan vain tehon 200 MWh/v ylittävä oma
kulutus.
Kotimaisten energiamuotojen kilpailukyvyn palauttaminen
Taustaa nykytilanteelle
Osana vaalikauden 2007—2011 suurta energiapakettia
eduskunta hyväksyi puulla tuotetulle sähkölle
ns. muuttuvahintaisen tuotantotuen. Lain tarkoituksena on varmistaa
energian tuottajalle puulle kilpailukykyinen hinta sen tärkeimpään
kilpailijaan, turpeeseen, verrattuna. Lain mukaan päästöoikeuden
hinnan perusteella muuttuvaa tuotantotukea voitiin maksaa enimmillään
18 euroa/MWh, kun kolmen kuukauden päästöoikeuden
markkinahinnan keskiarvo on enintään 10 euroa/tonni.
Tuen määrä laski asteittain päästöoikeuden hinnan
noustessa niin, että tuki loppui päästöoikeuden
hinnan yltäessä 23 euroon/tonni. Uudistus
johti käytännössä toivottuun
kehitykseen. Puun ja turpeen yhteisseoksen kilpailukyky parani tuntuvasti
kivihiileen nähden. Kivihiilen käyttö supistui
vuonna 2012 merkittävästi.
Talouden taantuman ja laman seurauksena päästöoikeuksien
hinnat ovat kuitenkin olleet reippaassa laskussa. Viimeisen vuoden
aikana hintataso on vaihdellut välillä 4,5—7
euroa/MWh. Talousarvioaloitteen jättöaikaan
marraskuun loppupuolella vuonna 2014 hintataso on noin 7 euroa/MWh.
Jo pelkästään tämän
päästöoikeuksien hintatason laskun seurauksena
kivihiilen kilpailukyky on parantunut erittäin merkittävästi.
Kotimaisten bioenergiavaihtoehtojen kilpailuaseman muutokseen
on ollut perusteltua reagoida kuluneella vaalikaudella. Kokoomusjohtoinen
hallitus reagoi kuitenkin tarpeeseen nähden täysin
päinvastaisesti. Hallitus kiristi turpeen verotusta merkittävästi
eli 1,9 eurosta/MWh 4,9 euroon/MWh vuoden 2013
alusta. Turpeen veron noustessa puun muuttuvahintaista tukea laskettiin
vastaavassa suhteessa. Enimmillään leikkaus on
18 eurosta/MWh aina 13 euroon/MWh.
Ratkaisujen lopputulos on, että puuta ja turvetta käyttävien
energiayhtiöiden raaka-ainevertailussa puun ja turpeen
yhteisseoksen hinta nousi erittäin merkittävästi
juuri silloin, kun kivihiilen hinta puolestaan romahti. Tämä on
johtanut siihen, että useat suomalaiset energialaitokset,
jotka jo ennättivät vähentää kivihiilen käyttöä,
ovat palanneet sen käyttöön. Monissa laitoksissa
ollaan valmistautumassa sen käyttöön.
Kivihiilestä luopumisen sijaan Suomi jatkaa ja on osin
jopa siirtymässä tukevammin kohti hiilenmustaa
energiapolitiikkaa.
Turpeen verotaso ja hakkeen tukitasot palautettava vuonna 2012
voimassa olleelle tasolle
Suomi iskee korville kotimaista työtä ja omavaraista
energiaa. Puun ja turpeen vero- ja tukikohtelu on täysin
nurinkurinen ja väärä. Vuoden 2013 alusta
voimassa olleet turpeen verotuksen kiristämisratkaisut
ja puun syöttötariffin eli muuttuvahintaisen tuotantotuen
ehdot on palautettava sille tasolle, jolla ne olivat vielä vuonna 2012.
Suomi voi tehdä tämän muutoksen ilman, että asiasta
tarvitsee keskustella uudestaan EU:n kanssa, koska lainsäädännössämme
oleva turpeen ja metsähakkeen keskinäinen riippuvuussuhde
on hyväksytty kertaalleen.
Turpeen veron alentaminen vuotta 2013 edeltäneelle
tasolle tarkoittaisi sen alentamista 3 eurolla/MWh eli
nykyisestä 4,9 eurosta/MWh tasolle 1,9 euroa/MWh.
Tämä supistaisi turpeesta saatavia verotuloja
noin 12 miljoonaa euroa verrattuna hallituksen esitykseen, jossa
veroa alennetaan vain puoliväliin eli tasolle 3,4 /MWh.
Vastaavasti metsähakkeella tuotetun sähkön syöttötariffin
enimmäismäärän korottaminen
5 eurolla/Mwh (13 euroa/MWh -> 18 euroa/MWh)
vuonna 2014 voimassa olleesta tukitasosta lisäsi määrärahatarvetta
noin 12 miljoonalla eurolla verrattuna hallituksen esitykseen, jossa
tukea nostetaan 13,13 eurosta/MWh noin 15,9 euroon/MWh.
Yhteensä keskustan esittämän turpeen
veron alentamisen ja hakkeen tuen korottamisen kustannusvaikutus
olisi 24 miljoonaa euroa suurempi kuin hallituksen esittämä puolivälin
ratkaisu, joka ei riitä palauttamaan kotimaisten energiamuotojen
kilpailukykyä.
Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteessa 5.11.2014
kerrottiin, että hallituksen vuodelle 2015 esittämät "tasot
eivät kuitenkaan riitä parantamaan kotimaisten
polttoaineiden kilpailukykyä merkittävästi
ja pysyvästi. Tämän vuoksi turpeen verotuksen
alentamista on tarkoitus jatkaa vuoden 2016 alusta siten, että verotaso
palautuu vuoden 2012 tasolle eli 1,9 euroon/MWh. Samalla
metsähakkeen syöttötariffia korotetaan vastaavasti."
Hallituksen esityksessä vuoden 2016 muutoksesta ei
kuitenkaan ole mitään takeita, eli asiasta ei
nyt tehdä lakimuutosta. Hallitus ainoastaan ilmoittaa,
että sen tarkoituksena on myöhemmin ehdottaa,
että polttoturpeen verotaso alennettaisiin 1,9 euroon megavattitunnilta
vuonna 2016. Asiasta jää nyt kuitenkin kalvamaan
merkittävä epävarmuus, mikä estää kotimaisen
tuotantoketjun vahvistumisen.
Epävarmuutta lisää entisestään
se, että TEM aikoo tiedotteensa mukaan "aloittaa
välittömästi metsähakkeen syöttötariffia
koskevien lainsäädäntömuutosten
kartoittamisen. --- Tukijärjestelmän mahdolliset
muutokset on todennäköisesti hyväksytettävä myös
Euroopan komissiolla." Suomen kannalta on syntymässä tilanne, jossa
EU:n käsiteltävä on samaan aikaan kaksi pienpuun
tukiasiaa, Kemera ja metsähakkeen syöttötariffi.
Vaarana on silloin, että kumpikin näistä ehdotuksista
joutuu EU:n kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Keskusta rahoittaisi turpeen veron kevennyksen ja puun syöttötariffin
korottamisen kiristämällä kivihiilen
veroa. Parantamalla kotimaisten vaihtoehtojen kilpailukykyä ja
heikentämällä samanaikaisesti maailmalta,
erityisesti Venäjältä, tuotavan kivihiilen
kilpailukykyä voidaan saavuttaa toivottu lopputulos, jossa
kotimainen energiatuotanto ohittaa kilpailukyvyltään
kivihiilen. Näin toimimalla parannetaan sekä vaihtotasetta
että kotimaista työllisyyttä.
Keskusta ehdottaa, että kivihiilelle asetetaan erillinen
vain kivihiiltä koskeva kivihiilen lisävero, joka
olisi 7,00 euroa/t. Tilastokeskuksen energiatilastojen
mukaan kivihiilen kulutus vuonna 2012 oli 3 554 000 tonnia. Mikäli
kivihiilen kulutus olisi vuonna 2015 samalla tasolla kuin se oli
vuonna 2012, saavutettaisiin noin 25 miljoonan euron lisäverokertymä,
kun kivihiileen kohdistettaisiin lisävero noin 7 euroa/tonni.
Keskustan esityksellä kotimaisesta tuotantoketjusta
sekä suoraan että välillisesti kertyvien ansio-
ja pääomatulojen verokertymä kasvaisi. Lisäksi
tällä tavalla saataisiin syntymään
työpaikkoja työttömyydestä voimakkaasti
kärsiville alueille, mikä puolestaan vähentäisi
työttömyysmenojen tarvetta.
Yhden uuden työpaikan voi arvioida parantavan julkisen
talouden tilannetta noin 20 000 euroa vuositasolla. Tästä 50 % syntyy
lisääntyvistä verotuloista (ansiotuloverojen
ja arvonlisäverojen kasvanut tuotto sekä suurempi
sosiaalivakuutusmaksukertymä). Loput julkisen talouden kohentuvasta
tilanteesta selittyy puolestaan sillä, että sosiaaliturvamenot
alentuvat (työttömyysturva, asumistuki, toimeentulotuki).
Mikäli kotimaisia energialähteitä suosiva
reformi toisi turpeen ja hakkeen koko tuotantoketjuihin vähintään
1 500 uutta lisätyöpaikkaa suomalaisille
hallituksen esitykseen verrattuna, kertyisi yksinomaan tästä 25
miljoonan euron hyöty julkiseen talouteen. Uusien työpaikkojen
potentiaali voi olla todellisuudessa paljon suurempikin.
Polttoaineveron palautusjärjestelmä suomalaiselle
kuorma-autoliikenteelle
Maanteiden tavaraliikenne kuluttaa hieman yli miljardi litraa
dieselpolttoainetta vuodessa. Dieselin hinta on noussut lähes
30 % vuodesta 2010. Samalla aikavälillä kuorma-autoliikenteen
kustannukset ovat nousseet noin 14 %, mikä on
merkittävä kustannuslisä suomalaiselle
kaupalle ja teollisuudelle. Erityisesti tällä vaalikaudella polttoaineveroa
on korotettu useaan otteeseen ja tuntuvasti.
Kuljetuskustannusten nousulla on merkittäviä haittavaikutuksia.
Se rasittaa Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja
suomalaista kauppaa ja teollisuutta sekä lisää harmaata
taloutta. Ahtaimmalle ovat joutuneet tunnollisesti asiansa hoitaneet
kuljetusyritykset. Kesällä julkistetussa Kuljetusbarometrissa
yrittäjät pitivät käsistä karkaavia
kustannuksia suurimpana haasteenaan.
Suomessa voidaan kohtuullisin kustannuksin ottaa käyttöön
polttoaineveron palautusjärjestelmä, jossa kuljetusyrityksille
palautetaan maksettua polttoaineveroa. Esim. viiden sentin alennus litralta
alentaisi valtion verotuloja noin 50—60 miljoonalla eurolla,
mutta se alentaisi logistisia kustannuksia ja kohentaisi Suomen
kilpailukykyä.
Palautukseen oikeutettuja olisivat hakemuksesta EU-maassa rekisteröidyt
tavaraliikenteen yritykset, ja se koskisi kantavuudeltaan vähintään
7,5 tonnin kuorma-autojen käyttämää dieselpolttoainetta.
Kuljetusyritys voisi hakea palautusta polttoaineverosta ostotositteiden
perusteella esim. kaksi kertaa vuodessa.
Omaan käyttöön tulevan piensähköntuotannon
oltava aina verovapaata
Ehdotamme lausumaa, että hallitus ryhtyisi toimiin
verottoman oman sähköntuotannon sallimiseksi aina,
kun se tapahtuu generaattoriteholtaan alle 250 kVA:n suuruisessa
tuotantoyksikössä. Verottomuutta ei menettäisi
silloinkaan, kun osa verokauden tuotannosta myydään
verkkoon, jos tällaisen tuotannon vuosituotanto jää alle
200 MWh:n. Mikäli generaattoriteho on 250—2 000
kVA tai vuosituotanto 200—2 000 MWh, tuottajan
oman kulutuksen veronalaiseksi määräksi
katsotaan vain tehon 200 MWh/v ylittävä oma
kulutus.
Suomi on asettanut tavoitteekseen lisätä mittavasti
uusiutuvaa, päästötöntä energiaa.
Olemme sitoutuneet EU:n meille asetettujen velvoitteiden toteuttamiseen.
Niistä selviydymme vaivatta. Suomen energiaomavaraisuus
on edelleen kuitenkin alhainen, noin 33—34 %.
Meillä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet nostaa omavaraisuusasteemme
2030-luvulle tultaessa selvästi yli 60 %:n, maassa
tuotettu ydinvoima mukaan lukien yli 80 %:n.
Uusiutuvan energian lisäämismahdollisuuksia
on niin nestemäisten polttoaineiden kuin myös
lämmön- ja sähköntuotannossa.
Tänään Suomessa kulutettavasta sähköstä noin
56 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla ja noin 15 % on
tuontisähköä.
Suomen eduskunta on asettanut tavoitteeksi saattaa sähkön
oma tarjonta ja kysyntä tasapainoon 2020-luvulle tultaessa.
Tämä edellyttää päästöttömän
tuotannon lisäämistä.
Pienen, joskaan ei ratkaisevan osan päästöttömän
sähkön tarjonnan lisäämisestä tarjoavat
monet eri energialähteisiin tukeutuvat pienimuotoisen tuotannon
muodot. Pienimuotoinen aurinkosähkö, tuulisähkö sekä pienimuotoinen
bioenergian CHP-tuotanto ovat tällaisia. Useissa tapauksissa
kysymys on sähkön tuottajan omaan kulutukseen
käyttämästä tuotannosta. Joissakin tapauksissa
ylijäävä tuotanto halutaan myydä jakeluverkkoon.
Nykyinen lainsäädäntö ei
tee oikeutta omaan kulutukseen käytettävälle
sähköntuotannolle. Enintään
50 kilovolttiampeerin tehoisessa generaattorissa tai useiden sähköntuotantolaitteistojen
muodostamalla enintään 50 kilovolttiampeerin nimellistehoisella
kokonaisuudella tuotettu sähkö ei ole valmisteveron
alaista riippumatta siitä, kuluttaako valmistaja sen itse
tai myykö hän sen jakeluverkkoon. Tällaisia
tuottaja/kuluttajia on Suomessa jo monia satoja.
Teholtaan 50 kVA—2 000 kVA:n generaattoreissa
tuotettu sähkö sitä vastoin on verotonta vain,
mikäli valmistaja kuluttaa sen itse. Jos osakin tuotetusta
sähköstä myydään verokaudella ulos,
tällöin tuottajan oma kulutus muuttuu veronalaiseksi.
Tällaisia tuottaja/kuluttajia on maassa muutamia
kymmeniä.
Käytännössä nykyinen lainsäädäntö merkitsee
sitä, ettei esim. pienehkön teollisuustilan tai kauppakeskuksen
pienimuotoinen sähköntuotanto, lähinnä auringolla
tai tuulella tuotettu, saa verovapautta, jos ajoittainen yli oman
kulutuksen tapahtuva tuotanto johdetaan kaupalliseen verkkoon.