Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Taustaa
Esityksen tarkoituksena on ottaa myös Suomessa käyttöön
erityinen korkomenojen vähennysoikeuden rajoittamista koskeva
säännös. Elinkeinoverolakiin esitetään
sen vuoksi lisättäväksi uusi 18 a §,
jossa säädettäisiin elinkeinotoimintaan
liittyvien korkojen vähennyskelpoisuudesta. Siihen sisältyviä rajoituksia
sovellettaisiin yhteisöjen, avointen yhtiöiden
ja kommandiittiyhtiöiden sekä vastaavien ulkomaisten yhteisöjen
ja yhtiöiden verotuksessa Suomessa. Rajoitukset koskisivat
ns. etuyhteysyritykseltä välittömästi
ja välillisesti otettujen lainojen korkomenojaEtuyhteys
määritellään samoin kuin verotusmenettelylain
31 §:ssä. Velkasuhteen osapuolet olisivat
siten etuyhteydessä toisiinsa, jos osapuolella on toisessa osapuolessa
määräysvalta tai kolmannella osapuolella on
yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa
määräysvalta velkasuhteen molemmissa
osapuolissa verotusmenettelylain 31 §:n 2 momentissa
tarkoitetulla tavalla. Velkasuhteen osapuolilla tarkoitetaan koron
maksajaa ja korkomenoa vastaavan tulon tosiasiallista edunsaajaa..
Korkorajoituksia koskeva sääntelytarve on ollut
yleisesti tiedossa jo pitkään. Korkojen vähennysoikeutta
on rajoitettu kaikissa Suomen kannalta keskeisissä kilpailijamaissa
erityisesti viime vuosina. Suomi on siis nykyisin pikemminkin poikkeus,
kun se sallii edelleen vähentää rajoituksetta
myös etuyhteyssuhteissa maksetut korot. Kansainväliset
yritykset voivat hyödyntää tätä laajaa
korkovähennysoikeutta ja siirtää täällä omistamansa
yhtiön tai kiinteän toimipaikan tuloksen Suomea
kevyemmän verotuksen piiriin.
Tätä mahdollisuutta on myös käytetty
yleisesti hyväksiKansainvälisten yritysten
pääomarakenteesta tehdyt ulkomaiset tutkimukset
osoittavat, että tytäryhtiöiden pääomarakenteet
ovat korkean verotuksen maissa velkapainotteisempia kuin matalan
verotuksen maissa. Prof. Seppo Penttilän esitys "Korkojen
vähennysoikeuden rajoittaminen yritysverotuksessa",
Keskuskauppakamarin Suuri veropäivä 2012, ss.
21—42. Havaintoa
tukee myös valtiovarainministeriön keväällä 2009
julkaisema selvitys "Korkovähennysrajoitukset elinkeinotulon
verotuksessa". Tilanne pysyi samana, tarkasteltiinpa aineistoa liikevaihdon
suuruuden tai toimialaluokittelun perusteella. Selvitys koski vuosia
2003—2007. VM:n vero-osaston selvitys 3.4.2009.,
ja korkovähennyksen ongelmallisuus on näyttäytynyt
nimenomaan rajat ylittävissä tilanteissa. Tämän
vuoden alusta toteutettu yhteisöverokannan alennus
ei sekään ole esityksen perustelujen mukaan vähentänyt
merkittävästi näitä järjestelyitä.
Erityissääntelyä on pidetty näistä syistä tarpeellisena
Suomen veropohjan turvaamiseksi ja kansainvälisen veropaon
estämiseksi. Esityksellä pyritään
lisäksi tasoittamaan myös kotimaisten ja ulkomaisten
konsernien keskinäistä kilpailuasetelmaa.
Valiokunta yhtyy näkemykseen ja pitää korkovähennysrajoituksia
koskevan nimenomaisen säännöksen käyttöönottoa
välttämättömänä viimeistään
nyt. Yhtä lailla on selvää, ettei sääntelyä voida
jättää nykyisen yleisen veronkiertosäännöksen (verotusmenettelylain
28 §) tai siirtohinnoitteluoikaisua koskevan
säännöksen (verotusmenettelylain 31 §)
varaan, vaikkakin niitä voidaan soveltaa edelleen nyt ehdotetun sääntelyn
rinnalla. Vallitseva tilanne kuvaa näiden säännösten
heikkoa tehoa ja soveltamiseen liittyviä ongelmia. Nimenomainen
erityissäännös tarkkoine soveltamisedellytyksineen
on siis tarpeen. Lisäksi se parantaa verotuksen ennakoitavuutta
ja oikeusvarmuutta ja helpottaa siten niin verovelvollisten kuin
Verohallinnonkin toimintaa.
Yleinen korkorajoitusmalli
Uusi säännös on luonteeltaan yleinen,
tuloslaskelmaan perustuva rajoitus erotuksena
kohdennetulle korkojen vähennyskelpoisuuden rajoitukselle,
jollainen on käytössä mm. Ruotsissa.
Esityksen perusrakenteet ovat samoja kuin eräissä muissa
valtioissa, eritoten Saksassa, mutta muissa valtioissa olevia säännöksiä ei
esitetä omaksuttaviksi sellaisenaan meillä. Tämä johtuu
kansallisen lainsäädäntömme
muusta rakenteesta ja erityispiirteistä, kuten
tulolähdejaosta.
Lähtökohtana on jo elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmässäElinkeinoverotuksen
asiantuntijatyöryhmä, VM 158:00/2011.
Työryhmän toimikausi on 1.1.2012—31.3.2013. Työryhmän
tehtäviin kuuluvia kysymyksiä ovat veropohjan
turvaaminen ja kansainvälinen voitonsiirto, konserniverotuksen
uudistaminen, tulolähdejaon poistamisen mahdollisuudet,
yritysten tappiontasausjärjestelmän laajentaminen,
Suomen verotusvallasta poistumista koskeva sääntelytarve,
yritysverotuksen kotipaikkasääntely ja yritysjärjestelysäännösten
toimivuus. omaksuttu linjaus, jonka mukaan säännöksen
soveltaminen ei edellytä veronkiertotarkoitusta. Ehdotettua
korkovähennysrajoitusta voitaisiin siis soveltaa
siitä riippumatta, onko koronmaksu perustunut liiketaloudellisiin
syihin vai muihin motiiveihin. Tällä on haluttu
selventää tulkintaa sekä lisätä verotuksen
ennustettavuutta ja sääntelyn tehokkuutta.
Valiokunta pitää näitä peruslinjauksia
onnistuneina. Ne helpottavat vähennysoikeuden arviointia
ja parantavat ratkaisevasti sääntelyn tehoa. Toisin
kuin kohdennetuissa korkorajoitusmalleissa, merkitystä ei
ole esimerkiksi korkotulon saajavaltiolla. Soveltaminen
ei myöskään edellytä verokannan
määrittelyä korkomenoa vastaavan tulon
asuinvaltiossa eikä tulon tosiasiallisen edunsaajan
määrittelyä. Juuri tämä tekee
yleisestä mallista kohdennettua toimivamman.
Valinta merkitsee samalla käytännössä myös sitä,
että uutta säännöstä on
sovellettava yhtä lailla sekä kotimaisiin että kansainvälisiin
tilanteisiin. Näin on myös tarkoitus, ja perusteet
ovat valiokunnan mielestä selvät: Rajat ylittävät,
vain EU- ja ETA-alueen ulkopuolisia tilanteita koskevat säännöt
eivät poistaisi ongelmaa. Ne vain ohjaisivat koronmaksun
EU- ja ETA-valtioiden välityksellä tehtäviin
järjestelyihin. Tästä on saatu viitteitä mm.
Ruotsista, jota käytetään maan veroviranomainen
Skatteverketin mukaan konsernin sisäisen
lainauksen läpikulkuvaltiona. Pelkästään
rajat ylittävä, mutta EU:n sisäiset tilanteet
kattava sääntely edellyttäisi taas objektiivista
ja ulkopuolisen tarkistettavissa olevaa näyttöä veronkiertotarkoituksesta.
Se nostaisi soveltamiskynnyksen korkealle ja heikentäisi
sääntelyn tehoa.
Valiokunnan kuulemat vero-oikeuden asiantuntijat ovat pitäneet
kotimaisten ja kansainvälisten tilanteiden yhtäläistä kohtelua
kaikkiaan perusteltuna ja EU-oikeudelliset näkökohdat
asianmukaisesti huomioon ottavana. Ratkaisu on linjassa myös
korkojen siirtohinnoittelua koskevan VML 31 §:n
kanssa. Nämä näkökohdat puoltavat
niin ikään ehdotusta.
Joustotarpeet
Yleinen korkorajoitus on luonteensa mukaisesti laajavaikutteinen.
Se kattaa edellä todetuin tavoin myös tilanteet,
joissa ei ole kysymys veronkierrosta. Sääntely
kohdistuu siten myös aloille ja toimijoihin, joiden korkojen
vähennysoikeutta ei ole lähtökohtaisesti
tarvetta rajoittaa. Esitykseen on sisällytetty näistä syistä useita
joustokohtia, joilla korkovähennysrajoitusten alaa on kavennettu.
Merkittävin rajaus kohdistuu tuloverolain mukaan
verotettavaan toimintaan, joka on jätetty kokonaan
vähennysrajoitusten ulkopuolelle ainakin tässä vaiheessa.
Uusi säännös koskee siis vain elinkeinotoiminnan
tulolähteen korkoja. Tätä rajausta on
perusteltu pääasiassa asuntopoliittisilla syillä,
koska asunto- ja keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä verotetaan
yleensä tuloverolain nojalla. Sääntelyllä on
merkitystä myös eläkeyhtiöiden
tuottoihin. Toimivana ei ole pidetty toisaalta sitäkään,
että rajanveto tehtäisiin tuloverolain mukaan
verotettavan toiminnan sisällä.
Ehdotettu rajaus on saanut vahvan tuen alan toimijoilta niin
valmistelun eri vaiheissa kuin valiokunnan asiantuntijakuulemisessakin.
Toisaalta on todettu avoimesti, että juuri tämä rajaus
jättää sääntelyyn ratkaisevan
vuotokohdan, koska samalla myös useat kansainvälistä kiinteistösijoitustoimintaa
harjoittavat yritykset jäävät lain soveltamisalan
ulkopuolelle. Näkemysero on painokas, ja se edellyttää jatkossa soveltamiskäytännön
seurantaa ja asian uudelleenarviointia. Merkitystä on
myös tulolähdejakoa koskevilla ratkaisuilla. Tämä työ on parhaillaan
käynnissä elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmässä.
Valiokunta pitää sen vuoksi asianmukaisena
odottaa työryhmän työn tuloksia ja arvioida
asiaa uudelleen sen pohjalta. Valiokunta pitää hallituksen
esitystä sen vuoksi tältä osin nyt hyväksyttävänä.
Soveltamisalan ulkopuolelle on ehdotettu jätettäviksi
kokonaan myös luotto-, vakuutus- ja eläkelaitokset sekä eräiltä osin
niiden konserniyhtiöt. Pääasiallisena
perusteena on se, että näiden alojen toimintaa
ja vakavaraisuutta säädellään
ja valvotaan muun lainsäädännön
perusteella. Linjakas lainsäädäntö kattaisi
sinänsä kaikki toimialat, mutta rajaus on valiokunnan mielestä hyväksyttävä esitetyistä
syistä.
Toimialojen erityisluonteesta johtuva laaja ja velvoittava erityissääntely
merkitsee valiokunnan käsityksen mukaan toisaalta myös
sitä, ettei kyseessä ole notifioitia edellyttävä selektiivinen
verotuki. Tähän liittyvät näkökohdat
merkitsevät toisaalta myös sitä, ettei
sääntelyä ole perusteltua laajentaa koskemaan
esimerkiksi pankin haltuun ottamia yrityksiä, niin kuin
asiantuntijakuulemisessa on esitetty.
Esitykseen sisältyy edellä kuvattujen vapautettujen
alojen lisäksi myös kaikkia koskevia yleisiä joustokohtia.
Vähennysrajoitukset koskevat ylipäänsä vain nettokorkomenoja eli
korkotulon ylittäviä korkomenoja, ja niitäkin
vain silloin, kun verovuoden nettokorkomenot ylittävät
500 000 euroa. Korkomenot voidaan vähentää edelleen
tämänkin jälkeen, jos ne ovat enintään
30 prosenttia lainkohdassa määritellystä oikaistusta
elinkeinotoiminnan tuloksesta
EBITDA (earnings
before interest, taxes, depreciation and amortization). Elinkeinotoiminnan
tulokseen on lisätty korkomenot, verotuksessa vähennettävät
poistot sekä rahoitusomaisuuden menetykset ja arvonmuutokset
sekä saatu konserniavustus. Elinkeinotoiminnan
tuloksesta vähennetään vastaavasti annettu
konserniavustus. Elinkeinotoiminnan tuloksella tarkoitetaan verotettavaa
tulosta ennen tuloveroja ja muita vähennyskelvottomia veroja. .
Prosenttimääräisen rajan ylittävät
nettokorkomenot eivät olisi vähennyskelpoisia,
kuitenkin niin, että vähennyskelvotonta olisi enintään
etuyhteysyritysten välisten nettokorkomenojen määrä.
Jos korkoja ei makseta lainkaan etuyhteysyrityksille, uusi säännös
ei rajoittaisi korkomenojen vähennysoikeutta
lainkaan.
Joustoperusteissa on pyritty ottamaan huomioon lisäksi
myös konsernien keskitettyyn rahoitusrakenteeseen liittyvät
tarpeet. Niistä verotuottovaikutuksiltaan ehkä merkittävin — arviolta
40 milj. euroa — on konserniyhtiöiden taseisiin
perustuva vertailu. Korkovähennysrajoituksia ei sovellettaisi
nimittäin silloin, kun verovelvollisen yrityksen kirjanpidon
mukainen oman pääoman suhde vahvistetun tilinpäätöksen
mukaiseen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri
kuin vahvistetun konsernitaseen loppusumma verovuoden lopussa. Tällaista omavaraisuustestiä sovellettaisiin
vain silloin, kun konsernitase on laadittu EU- tai ETA-valtiossa
tai valtiossa, jonka kanssa Suomella on voimassa kaksinkertaisen
verotuksen välttämistä koskeva sopimus.
Edellytyksenä olisi lisäksi se, että verovelvollinen
esittää selvityksen tällaisesta riittävästä omavaraisuusasteestaan.
Keskitettyyn konsernirahoitukseen liittyy niin ikään
ehdotus, jonka mukaan vakuuksista vain etuyhteysosapuolen antama
saatava voi muuttaa kolmannelta osapuolelta otetun lainan etuyhteysvelaksi.
Kolmannen osapuolen kautta järjestettävä lainoitus
on sinänsä välttämätöntä ottaa
osaksi sääntelyä yksinkertaisen veronkierron
estämiseksi.
Korkovähennysrajoitus on pikemmin jaksotus-
kuin menon vähennyskelpoisuutta koskeva säännös.
Vähennyskelvottomat korot voidaan näet vähentää seuraavien
vuosien tuloista, jos yleiset vähennysedellytykset täyttyvät
silloin. Kyseessä on siis eräänlainen carry
forward -menettely. Se lieventää sääntelyn
ei-toivottuja vaikutuksia myös aloilla, joissa tulos vaihtelee
voimakkaasti eri vuosina.
Vähennyskelvottomat nettokorkomenot siirtyvät lisäksi
sulautumisissa ja jakautumisissa sekä muissa omistajanvaihdoksissa
ilman erityisedellytyksiä tai aikarajaa. Ehdotus on siis tältä osin
lievempi kuin vahvistettuihin tappioihin sovellettavat nykyiset
säännökset.
Valiokunta pitää esitystä konsernien
osalta kaikkiaan varsin joustavana. Liikkumavaraa lisää myös
se, että konsernit voivat tasata tulostaan konserniavustuksilla.
Ehdotettu sääntely lieventää myös
niitä tilanteita, joita voi syntyä mm. kunnissa
ja kuntakonserneissaKonsernilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kunnan omistaman
osakeyhtiön muodostamaa konsernia. . Lisähuojennuksiin
ei ole sen vuoksi yleistä tarvetta. Valiokunta ei pidä mahdollisena
rajata myöskään kuntia tai niiden omistamia
osakeyhtiöitä kokonaan sääntelyn
ulkopuolelle, vaikka kysymys koskisi toimintaa, joka ei ole kilpailtua. Tällainen
määrittely olisi ylipäänsä hankalaa
nykypäivänä. Siinä tulisi ottaa
lisäksi huomioon EU:n valtiontukea koskeva sääntely.
Valiokunnan yleisarvio
Valiokunta pitää esitystä kaikkiaan
huolelliseen valmisteluun ja avoimeen kuulemiseen perustuvana, tarkkaan
harkittuna kokonaisuutena. Siinä on otettu huomioon tasapainoisesti
vaatimus tehokkaasta sääntelystä, joka
ei kuitenkaan rajoita kohtuuttomasti tavallisten, veroetua tavoittelemattomien
yritysten toimintaa. Sääntely kohdistuu ylipäänsä isohkoihin
yrityksiin, ei siis juurikaan pk-sektoriin, mikä sekin
helpottaa osin mutkikkaan ja työllistävän
sääntelyn vaikutuksia.
Asiantuntijakuulemisessa ei ole tuotu ylipäänsä esiin
sellaisia uusia seikkoja, joita ei olisi arvioitu ja otettu monin
osin huomioon jo valmistelun kuluessa. Uudet lisämuutokset
voisivat horjuttaa myös siihen nähden säännösten
keskinäistä tasapainoa. Valiokunta pitää esitystä näistä syistä sellaisenaan
perusteltuna.
Eri asia on, että uudet säännökset
edellyttävät edellä todetuin tavoin välttämättä seurantaa
ja mahdollisia korjaustoimia saadun tiedon pohjalta. Seurannassa
on tärkeä saada tietoa verotuskäytännöstä,
koska verosuunnittelun menetelmät voivat muuttua lainmuutoksen
myötä. Valiokunta ehdottaa näistä syistä lainmuutosten vaikutusten
käytännön seurantaa ja lain jatkotarkastelutarvetta
koskevaa lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).
Seuranta antaa tietoa myös esityksen vaikutuksista.
Verotuottoarvioksi on esitetty nyt vuositasolla noin 70 milj. euroa,
eikä tätä ole kyseenalaistettu valiokunnan
kuulemisessa ainakaan alaspäin. Viitteitä on siitä,
että tuotto voisi olla myös tätä huomattavasti
suurempi. Seurantatieto on myös tämän
vuoksi merkityksellistä.
Uusia säännöksiä on tarkoitus
soveltaa ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa
verotuksessa. Tämä on sinänsä tarpeen
yrityksissä mahdollisesti olevien murrettujen tilikausien vuoksi.
Se antaa lisäksi kaikille toimijoille jossain määrin
aikaa valmistautua muutoksiin. Esitys on siten myös tältä osin
hyvin perusteltu.
Valiokunta käsittelee selvyyden vuoksi seuraavassa
vielä eräitä yksittäisiä kysymyksiä,
jotka ovat nousseet asiantuntijakuulemisessa erityisesti esiin.
Yksittäiskysymyksiä
Euromääräinen 500 000 euron
raja.
Monet tahot ovat esittäneet asian käsittelyn
yhteydessä, että korkovähennysrajoituksista
vapaiden nettokorkomenojen määrää,
ehdotettua enintään 500 000 euron rajaa,
korotettaisiin huomattavasti tai määrää pidettäisiin
ehdottomana.
Valiokunta ei pidä näitä muutoksia
perusteltuina, vaikka raja voi johtaa yksittäistapauksissa karkealta
vaikuttaviin seuraamuksiin. Se tuskin on kuitenkaan käytännössä yleisesti
tyypillistä, kun otetaan huomioon sääntelyn
monipiirteisyys.
Viime kädessä kysymys on sääntelyn
tehokkuudesta. Ehdotettu raja on tarkoitettu itsenäiseksi,
erilliseksi kriteeriksi, jolla arvioidaan säännöksen
soveltuvuutta ensi vaiheessa. Jos nettokorkomenot ylittävät
500 000 euroa, seuraavaa 30 prosentin kriteeriä on
tarkoitus tarkastella taas itsenäisesti. Kummatkin tarkastelut
tapahtuvat täysin erilaisten pohjalukujen perusteella,
eikä niitä ole senkään vuoksi
perusteltua sekoittaa keskenään.
Ehdotus vastaa tältä osin Saksan mallia. Vaikka
raja Saksassa on korkeampi, 3 milj. euroa, vähennyskelpoisuuden
rajoitus koskee myös riippumattomille osapuolille maksettuja
korkoja. Sääntelyyn liittyy lisäksi myös
muita erityispiirteitä. Suora vertailu ei anna siihenkään
nähden oikeaa kuvaa asiasta.
Vähennyskelvottoman nettokorkomenon siirto seuraaville
vuosille (carry forward).
Vähennyskelvottomat nettokorkomenot siirtyvät
siis seuraaville vuosille rajoituksitta. Tätä on
pidetty yhtenä joustokohtana edellä kuvatuin tavoin.
Se muodostaa kuitenkin samalla herkästi haavoittuvan
kohdan, jollainen johti aikoinaan myös tappioita
koskevan sääntelyn kiristymiseen.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on asetettu harkittavaksi
myös nyt, tulisiko siirtyvien korkojen käsittelyä tiukentaa
omistajanvaihdostilanteissa. Menettely voisi olla vastaava kuin
tappioiden verokohtelussa.
Valiokunta ei pidä tätä kuitenkaan
perusteltuna tässä vaiheessa, kun tappioiden käsittelyä koskeva
oikeustila on epävarma korkeimman hallinto-oikeuden tekemän
ennakkoratkaisupyynnönKHO 2011:118, asia C-6/12,
P Oy, joka koskee Suomen tappiontasausjärjestelmän
poikkeuslupamenettelyn yhteensopivuutta EU:n valtiontukisääntelyn
kanssa. vuoksi. Vähennyskelvottomien nettokorkomenojen
käyttämistä mm. osakekaupoissa sekä jakautumisissa
ja sulautumisissa tulee kuitenkin seurata. Lakiesitystä voitaisiin
muuttaa tarvittaessa esimerkiksi niin, että vähennyskelvoton
nettokorkomeno pienenisi vuosittain määrätyn
prosenttiosuuden. Samalla olisi kuitenkin ratkaistava, edellyttääkö muutos
vähennyskelvottomien nettokorkomenojen seuraamista vuositasolla.
Vapautusperusteena olevan taseen määrittelyvuosi.
Korkovähennysrajoituksia ei siis sovellettaisi tilanteissa,
joissa yrityksen tase on riittävän vahva konsernitaseeseen
verrattuna. Vertailu tehdään verovuoden lopun
taseen perusteella.
Valiokunta pitää vertailuvuotta perusteltuna, koska
se kuvaa taseiden pääomarakennetta siltä vuodelta,
jolta korkomenot on tarkoitus vähentää.
Valiokunta ei puolla sen vuoksi ehdotettua muutosta, jossa vertailuperusteena
olisi selvyyden vuoksi edellisen vuoden tase. Erityisenä ongelmana
ei voida pitää sitä, että konsernitase
on käytettävissä vasta verovuoden päättymistä seuraavan
vuoden alkupuolella. Myös konserniavustusten määrää varten
tarvittava tieto on yleensä käytettävissä vasta
verovuoden päättymisen jälkeen.
Käyttämätön EBITDA.
Kuulemisessa on ehdotettu myös, että yrityksen
käyttämätön EBITDA siirtyisi
tuleville vuosille. Yritys voisi vähentää näin
korkoja tulevina vuosina siltä osin kuin nettokorkomenot
ovat olleet aikaisempana verovuotena vähemmän
kuin 30 prosenttia oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta. Valiokunta katsoo
kuitenkin, ettei tälle ole perusteita. Ehdotus ei ole saanut
tukea aikoinaan myöskään elinkeinoverotuksen
asiantuntijatyöryhmässä.
Esitys sisältää jo monia yleisiä joustokohtia. Valiokunta
tyytyy viittaamaan niihin tässä vain lyhyesti.
Meillä ei olla myöskään ottamassa käyttöön
useita erilaisia rajoitusmekanismeja, kuten on laita useissa maissa.
Lisäksi lisähuojennus vain mutkistaisi
sääntelyä, veisi siltä tehoa
ja pienentäisi edelleen verotulojen tuottoarviota.
Vaikuttaa myös siltä, että eräissä muissa valtioissa,
kuten Saksassa, käyttämättömän EBITDAn
siirrossa eteenpäin on ollut ongelmia. Tähän
viittaa mm. vuonna 2010 toteutettu lainmuutos, jonka mukaan käyttämätön EBITDA voidaan
siirtää eteenpäin enintään
viisi vuotta.
Mankala-periaate.
Esitystä on pohdittu valmisteluvaiheessa myös
ns. Mankala-periaatteellaMankala-periaate perustuu korkeimman
hallintooikeuden päätökseen
KHO 1963 I 5. Asiasta ei ole erityistä lainsäännöstä.
Alkuaan periaatetta sovelsivat voimalaitosyhtiöt. Niiden
omistajat maksoivat yhtiön kustannukset ja saivat vastineeksi
sähköä omistusosuutensa mukaisessa suhteessa
omakustannushintaan. Yhtiöjärjestyksessä oli
sovittu sähkönjakoperusteista
osakkaille. verotettavien yhtiöiden verotuksessa.
Tältä osin ei kuitenkaan ole ehdotettu erityissääntelyä. Yhtenä syynä on
mahdollisuus käyttää yhtiöitä verosuunnittelussa,
jos ne vapautettaisiin korkovähennysoikeuden rajoituksista.
Erityissääntelyyn ei ole kaikin osin välttämättä myöskään
tarvetta. Mankala-periaatteella toimivien yhtiöiden omistusrakenne
voi ensinnäkin olla sellainen, että yhtiöllä ei
voida katsoa olevan velkasuhdetta etuyhteysosapuoleen. Tällöin
yhtiö ei maksa korkoja etuyhteysosapuolelle eikä rajoitussäännöksiä sovelleta.
Energiayhtiöiden ongelmat saattavat ratketa osittain myös
lakiesityksen vakuussääntelyn nykyisellä muotoilulla.
Rajoituksesta voi vapautua myös oman pääoman
ja taseen loppusumman suhdeluvulla. Arvioinnissa tulee
ottaa huomioon myös EU-oikeudelliset näkökohdat.
Oma hankaluutensa aiheutuu myös siitä, että Mankala-periaate
on muodostunut oikeuskäytännössä eikä siitä ole
erityistä säännöstä.
Siihen on sen vuoksi ongelmallista viitata muualla lainsäädännössä.
Valiokunta katsoo näillä perusteilla, ettei säännökseen
ole perusteita tehdä muutoksia myöskään
näistä syistä.
Lakialoite
Valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään.