Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.

Taustaa

Esityksen tarkoituksena on ottaa myös Suomessa käyttöön erityinen korkomenojen vähennysoikeuden rajoittamista koskeva säännös. Elinkeinoverolakiin esitetään sen vuoksi lisättäväksi uusi 18 a §, jossa säädettäisiin elinkeinotoimintaan liittyvien korkojen vähennyskelpoisuudesta. Siihen sisältyviä rajoituksia sovellettaisiin yhteisöjen, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden sekä vastaavien ulkomaisten yhteisöjen ja yhtiöiden verotuksessa Suomessa. Rajoitukset koskisivat ns. etuyhteysyritykseltä välittömästi ja välillisesti otettujen lainojen korkomenoja [Etuyhteys määritellään samoin kuin verotusmenettelylain 31 §:ssä. Velkasuhteen osapuolet olisivat siten etuyhteydessä toisiinsa, jos osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta velkasuhteen molemmissa osapuolissa verotusmenettelylain 31 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Velkasuhteen osapuolilla tarkoitetaan koron maksajaa ja korkomenoa vastaavan tulon tosiasiallista edunsaajaa.] .

Korkorajoituksia koskeva sääntelytarve on ollut yleisesti tiedossa jo pitkään. Korkojen vähennysoikeutta on rajoitettu kaikissa Suomen kannalta keskeisissä kilpailijamaissa erityisesti viime vuosina. Suomi on siis nykyisin pikemminkin poikkeus, kun se sallii edelleen vähentää rajoituksetta myös etuyhteyssuhteissa maksetut korot. Kansainväliset yritykset voivat hyödyntää tätä laajaa korkovähennysoikeutta ja siirtää täällä omistamansa yhtiön tai kiinteän toimipaikan tuloksen Suomea kevyemmän verotuksen piiriin.

Tätä mahdollisuutta on myös käytetty yleisesti hyväksi [Kansainvälisten yritysten pääomarakenteesta tehdyt ulkomaiset tutkimukset osoittavat, että tytäryhtiöiden pääomarakenteet ovat korkean verotuksen maissa velkapainotteisempia kuin matalan verotuksen maissa. Prof. Seppo Penttilän esitys "Korkojen vähennysoikeuden rajoittaminen yritysverotuksessa", Keskuskauppakamarin Suuri veropäivä 2012, ss. 21—42. Havaintoa tukee myös valtiovarainministeriön keväällä 2009 julkaisema selvitys "Korkovähennysrajoitukset elinkeinotulon verotuksessa". Tilanne pysyi samana, tarkasteltiinpa aineistoa liikevaihdon suuruuden tai toimialaluokittelun perusteella. Selvitys koski vuosia 2003—2007. VM:n vero-osaston selvitys 3.4.2009.] , ja korkovähennyksen ongelmallisuus on näyttäytynyt nimenomaan rajat ylittävissä tilanteissa. Tämän vuoden alusta toteutettu yhteisöverokannan alennus ei sekään ole esityksen perustelujen mukaan vähentänyt merkittävästi näitä järjestelyitä.

Erityissääntelyä on pidetty näistä syistä tarpeellisena Suomen veropohjan turvaamiseksi ja kansainvälisen veropaon estämiseksi. Esityksellä pyritään lisäksi tasoittamaan myös kotimaisten ja ulkomaisten konsernien keskinäistä kilpailuasetelmaa.

Valiokunta yhtyy näkemykseen ja pitää korkovähennysrajoituksia koskevan nimenomaisen säännöksen käyttöönottoa välttämättömänä viimeistään nyt. Yhtä lailla on selvää, ettei sääntelyä voida jättää nykyisen yleisen veronkiertosäännöksen (verotusmenettelylain 28 §) tai siirtohinnoitteluoikaisua koskevan säännöksen (verotusmenettelylain 31 §) varaan, vaikkakin niitä voidaan soveltaa edelleen nyt ehdotetun sääntelyn rinnalla. Vallitseva tilanne kuvaa näiden säännösten heikkoa tehoa ja soveltamiseen liittyviä ongelmia. Nimenomainen erityissäännös tarkkoine soveltamisedellytyksineen on siis tarpeen. Lisäksi se parantaa verotuksen ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta ja helpottaa siten niin verovelvollisten kuin Verohallinnonkin toimintaa.

Yleinen korkorajoitusmalli

Uusi säännös on luonteeltaan yleinen, tuloslaskelmaan perustuva rajoitus erotuksena kohdennetulle korkojen vähennyskelpoisuuden rajoitukselle, jollainen on käytössä mm. Ruotsissa. Esityksen perusrakenteet ovat samoja kuin eräissä muissa valtioissa, eritoten Saksassa, mutta muissa valtioissa olevia säännöksiä ei esitetä omaksuttaviksi sellaisenaan meillä. Tämä johtuu kansallisen lainsäädäntömme muusta rakenteesta ja erityispiirteistä, kuten tulolähdejaosta.

Lähtökohtana on jo elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmässä [Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmä, VM 158:00/2011. Työryhmän toimikausi on 1.1.2012—31.3.2013. Työryhmän tehtäviin kuuluvia kysymyksiä ovat veropohjan turvaaminen ja kansainvälinen voitonsiirto, konserniverotuksen uudistaminen, tulolähdejaon poistamisen mahdollisuudet, yritysten tappiontasausjärjestelmän laajentaminen, Suomen verotusvallasta poistumista koskeva sääntelytarve, yritysverotuksen kotipaikkasääntely ja yritysjärjestelysäännösten toimivuus.] omaksuttu linjaus, jonka mukaan säännöksen soveltaminen ei edellytä veronkiertotarkoitusta. Ehdotettua korkovähennysrajoitusta voitaisiin siis soveltaa siitä riippumatta, onko koronmaksu perustunut liiketaloudellisiin syihin vai muihin motiiveihin. Tällä on haluttu selventää tulkintaa sekä lisätä verotuksen ennustettavuutta ja sääntelyn tehokkuutta.

Valiokunta pitää näitä peruslinjauksia onnistuneina. Ne helpottavat vähennysoikeuden arviointia ja parantavat ratkaisevasti sääntelyn tehoa. Toisin kuin kohdennetuissa korkorajoitusmalleissa, merkitystä ei ole esimerkiksi korkotulon saajavaltiolla. Soveltaminen ei myöskään edellytä verokannan määrittelyä korkomenoa vastaavan tulon asuinvaltiossa eikä tulon tosiasiallisen edunsaajan määrittelyä. Juuri tämä tekee yleisestä mallista kohdennettua toimivamman.

Valinta merkitsee samalla käytännössä myös sitä, että uutta säännöstä on sovellettava yhtä lailla sekä kotimaisiin että kansainvälisiin tilanteisiin. Näin on myös tarkoitus, ja perusteet ovat valiokunnan mielestä selvät: Rajat ylittävät, vain EU- ja ETA-alueen ulkopuolisia tilanteita koskevat säännöt eivät poistaisi ongelmaa. Ne vain ohjaisivat koronmaksun EU- ja ETA-valtioiden välityksellä tehtäviin järjestelyihin. Tästä on saatu viitteitä mm. Ruotsista, jota käytetään maan veroviranomainen Skatteverketin mukaan konsernin sisäisen lainauksen läpikulkuvaltiona. Pelkästään rajat ylittävä, mutta EU:n sisäiset tilanteet kattava sääntely edellyttäisi taas objektiivista ja ulkopuolisen tarkistettavissa olevaa näyttöä veronkiertotarkoituksesta. Se nostaisi soveltamiskynnyksen korkealle ja heikentäisi sääntelyn tehoa.

Valiokunnan kuulemat vero-oikeuden asiantuntijat ovat pitäneet kotimaisten ja kansainvälisten tilanteiden yhtäläistä kohtelua kaikkiaan perusteltuna ja EU-oikeudelliset näkökohdat asianmukaisesti huomioon ottavana. Ratkaisu on linjassa myös korkojen siirtohinnoittelua koskevan VML 31 §:n kanssa. Nämä näkökohdat puoltavat niin ikään ehdotusta.

Joustotarpeet

Yleinen korkorajoitus on luonteensa mukaisesti laajavaikutteinen. Se kattaa edellä todetuin tavoin myös tilanteet, joissa ei ole kysymys veronkierrosta. Sääntely kohdistuu siten myös aloille ja toimijoihin, joiden korkojen vähennysoikeutta ei ole lähtökohtaisesti tarvetta rajoittaa. Esitykseen on sisällytetty näistä syistä useita joustokohtia, joilla korkovähennysrajoitusten alaa on kavennettu.

Merkittävin rajaus kohdistuu tuloverolain mukaan verotettavaan toimintaan, joka on jätetty kokonaan vähennysrajoitusten ulkopuolelle ainakin tässä vaiheessa. Uusi säännös koskee siis vain elinkeinotoiminnan tulolähteen korkoja. Tätä rajausta on perusteltu pääasiassa asuntopoliittisilla syillä, koska asunto- ja keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä verotetaan yleensä tuloverolain nojalla. Sääntelyllä on merkitystä myös eläkeyhtiöiden tuottoihin. Toimivana ei ole pidetty toisaalta sitäkään, että rajanveto tehtäisiin tuloverolain mukaan verotettavan toiminnan sisällä.

Ehdotettu rajaus on saanut vahvan tuen alan toimijoilta niin valmistelun eri vaiheissa kuin valiokunnan asiantuntijakuulemisessakin. Toisaalta on todettu avoimesti, että juuri tämä rajaus jättää sääntelyyn ratkaisevan vuotokohdan, koska samalla myös useat kansainvälistä kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavat yritykset jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Näkemysero on painokas, ja se edellyttää jatkossa soveltamiskäytännön seurantaa ja asian uudelleenarviointia. Merkitystä on myös tulolähdejakoa koskevilla ratkaisuilla. Tämä työ on parhaillaan käynnissä elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmässä. Valiokunta pitää sen vuoksi asianmukaisena odottaa työryhmän työn tuloksia ja arvioida asiaa uudelleen sen pohjalta. Valiokunta pitää hallituksen esitystä sen vuoksi tältä osin nyt hyväksyttävänä.

Soveltamisalan ulkopuolelle on ehdotettu jätettäviksi kokonaan myös luotto-, vakuutus- ja eläkelaitokset sekä eräiltä osin niiden konserniyhtiöt. Pääasiallisena perusteena on se, että näiden alojen toimintaa ja vakavaraisuutta säädellään ja valvotaan muun lainsäädännön perusteella. Linjakas lainsäädäntö kattaisi sinänsä kaikki toimialat, mutta rajaus on valiokunnan mielestä hyväksyttävä esitetyistä syistä. Toimialojen erityisluonteesta johtuva laaja ja velvoittava erityissääntely merkitsee valiokunnan käsityksen mukaan toisaalta myös sitä, ettei kyseessä ole notifioitia edellyttävä selektiivinen verotuki. Tähän liittyvät näkökohdat merkitsevät toisaalta myös sitä, ettei sääntelyä ole perusteltua laajentaa koskemaan esimerkiksi pankin haltuun ottamia yrityksiä, niin kuin asiantuntijakuulemisessa on esitetty.

Esitykseen sisältyy edellä kuvattujen vapautettujen alojen lisäksi myös kaikkia koskevia yleisiä joustokohtia.

Vähennysrajoitukset koskevat ylipäänsä vain nettokorkomenoja eli korkotulon ylittäviä korkomenoja, ja niitäkin vain silloin, kun verovuoden nettokorkomenot ylittävät 500 000 euroa. Korkomenot voidaan vähentää edelleen tämänkin jälkeen, jos ne ovat enintään 30 prosenttia lainkohdassa määritellystä oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta [EBITDA (earnings before interest, taxes, depreciation and amortization). Elinkeinotoiminnan tulokseen on lisätty korkomenot, verotuksessa vähennettävät poistot sekä rahoitusomaisuuden menetykset ja arvonmuutokset sekä saatu konserniavustus. Elinkeinotoiminnan tuloksesta vähennetään vastaavasti annettu konserniavustus. Elinkeinotoiminnan tuloksella tarkoitetaan verotettavaa tulosta ennen tuloveroja ja muita vähennyskelvottomia veroja. ] . Prosenttimääräisen rajan ylittävät nettokorkomenot eivät olisi vähennyskelpoisia, kuitenkin niin, että vähennyskelvotonta olisi enintään etuyhteysyritysten välisten nettokorkomenojen määrä. Jos korkoja ei makseta lainkaan etuyhteysyrityksille, uusi säännös ei rajoittaisi korkomenojen vähennysoikeutta lainkaan.

Joustoperusteissa on pyritty ottamaan huomioon lisäksi myös konsernien keskitettyyn rahoitusrakenteeseen liittyvät tarpeet. Niistä verotuottovaikutuksiltaan ehkä merkittävin — arviolta 40 milj. euroa — on konserniyhtiöiden taseisiin perustuva vertailu. Korkovähennysrajoituksia ei sovellettaisi nimittäin silloin, kun verovelvollisen yrityksen kirjanpidon mukainen oman pääoman suhde vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen loppusumma verovuoden lopussa. Tällaista omavaraisuustestiä sovellettaisiin vain silloin, kun konsernitase on laadittu EU- tai ETA-valtiossa tai valtiossa, jonka kanssa Suomella on voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus. Edellytyksenä olisi lisäksi se, että verovelvollinen esittää selvityksen tällaisesta riittävästä omavaraisuusasteestaan.

Keskitettyyn konsernirahoitukseen liittyy niin ikään ehdotus, jonka mukaan vakuuksista vain etuyhteysosapuolen antama saatava voi muuttaa kolmannelta osapuolelta otetun lainan etuyhteysvelaksi. Kolmannen osapuolen kautta järjestettävä lainoitus on sinänsä välttämätöntä ottaa osaksi sääntelyä yksinkertaisen veronkierron estämiseksi.

Korkovähennysrajoitus on pikemmin jaksotus- kuin menon vähennyskelpoisuutta koskeva säännös. Vähennyskelvottomat korot voidaan näet vähentää seuraavien vuosien tuloista, jos yleiset vähennysedellytykset täyttyvät silloin. Kyseessä on siis eräänlainen carry forward -menettely. Se lieventää sääntelyn ei-toivottuja vaikutuksia myös aloilla, joissa tulos vaihtelee voimakkaasti eri vuosina.

Vähennyskelvottomat nettokorkomenot siirtyvät lisäksi sulautumisissa ja jakautumisissa sekä muissa omistajanvaihdoksissa ilman erityisedellytyksiä tai aikarajaa. Ehdotus on siis tältä osin lievempi kuin vahvistettuihin tappioihin sovellettavat nykyiset säännökset.

Valiokunta pitää esitystä konsernien osalta kaikkiaan varsin joustavana. Liikkumavaraa lisää myös se, että konsernit voivat tasata tulostaan konserniavustuksilla. Ehdotettu sääntely lieventää myös niitä tilanteita, joita voi syntyä mm. kunnissa ja kuntakonserneissa [Konsernilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kunnan omistaman osakeyhtiön muodostamaa konsernia. ] . Lisähuojennuksiin ei ole sen vuoksi yleistä tarvetta. Valiokunta ei pidä mahdollisena rajata myöskään kuntia tai niiden omistamia osakeyhtiöitä kokonaan sääntelyn ulkopuolelle, vaikka kysymys koskisi toimintaa, joka ei ole kilpailtua. Tällainen määrittely olisi ylipäänsä hankalaa nykypäivänä. Siinä tulisi ottaa lisäksi huomioon EU:n valtiontukea koskeva sääntely.

Valiokunnan yleisarvio

Valiokunta pitää esitystä kaikkiaan huolelliseen valmisteluun ja avoimeen kuulemiseen perustuvana, tarkkaan harkittuna kokonaisuutena. Siinä on otettu huomioon tasapainoisesti vaatimus tehokkaasta sääntelystä, joka ei kuitenkaan rajoita kohtuuttomasti tavallisten, veroetua tavoittelemattomien yritysten toimintaa. Sääntely kohdistuu ylipäänsä isohkoihin yrityksiin, ei siis juurikaan pk-sektoriin, mikä sekin helpottaa osin mutkikkaan ja työllistävän sääntelyn vaikutuksia.

Asiantuntijakuulemisessa ei ole tuotu ylipäänsä esiin sellaisia uusia seikkoja, joita ei olisi arvioitu ja otettu monin osin huomioon jo valmistelun kuluessa. Uudet lisämuutokset voisivat horjuttaa myös siihen nähden säännösten keskinäistä tasapainoa. Valiokunta pitää esitystä näistä syistä sellaisenaan perusteltuna.

Eri asia on, että uudet säännökset edellyttävät edellä todetuin tavoin välttämättä seurantaa ja mahdollisia korjaustoimia saadun tiedon pohjalta. Seurannassa on tärkeä saada tietoa verotuskäytännöstä, koska verosuunnittelun menetelmät voivat muuttua lainmuutoksen myötä. Valiokunta ehdottaa näistä syistä lainmuutosten vaikutusten käytännön seurantaa ja lain jatkotarkastelutarvetta koskevaa lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).

Seuranta antaa tietoa myös esityksen vaikutuksista. Verotuottoarvioksi on esitetty nyt vuositasolla noin 70 milj. euroa, eikä tätä ole kyseenalaistettu valiokunnan kuulemisessa ainakaan alaspäin. Viitteitä on siitä, että tuotto voisi olla myös tätä huomattavasti suurempi. Seurantatieto on myös tämän vuoksi merkityksellistä.

Uusia säännöksiä on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Tämä on sinänsä tarpeen yrityksissä mahdollisesti olevien murrettujen tilikausien vuoksi. Se antaa lisäksi kaikille toimijoille jossain määrin aikaa valmistautua muutoksiin. Esitys on siten myös tältä osin hyvin perusteltu.

Valiokunta käsittelee selvyyden vuoksi seuraavassa vielä eräitä yksittäisiä kysymyksiä, jotka ovat nousseet asiantuntijakuulemisessa erityisesti esiin.

Yksittäiskysymyksiä

Euromääräinen 500 000 euron raja.

Monet tahot ovat esittäneet asian käsittelyn yhteydessä, että korkovähennysrajoituksista vapaiden nettokorkomenojen määrää, ehdotettua enintään 500 000 euron rajaa, korotettaisiin huomattavasti tai määrää pidettäisiin ehdottomana.

Valiokunta ei pidä näitä muutoksia perusteltuina, vaikka raja voi johtaa yksittäistapauksissa karkealta vaikuttaviin seuraamuksiin. Se tuskin on kuitenkaan käytännössä yleisesti tyypillistä, kun otetaan huomioon sääntelyn monipiirteisyys.

Viime kädessä kysymys on sääntelyn tehokkuudesta. Ehdotettu raja on tarkoitettu itsenäiseksi, erilliseksi kriteeriksi, jolla arvioidaan säännöksen soveltuvuutta ensi vaiheessa. Jos nettokorkomenot ylittävät 500 000 euroa, seuraavaa 30 prosentin kriteeriä on tarkoitus tarkastella taas itsenäisesti. Kummatkin tarkastelut tapahtuvat täysin erilaisten pohjalukujen perusteella, eikä niitä ole senkään vuoksi perusteltua sekoittaa keskenään.

Ehdotus vastaa tältä osin Saksan mallia. Vaikka raja Saksassa on korkeampi, 3 milj. euroa, vähennyskelpoisuuden rajoitus koskee myös riippumattomille osapuolille maksettuja korkoja. Sääntelyyn liittyy lisäksi myös muita erityispiirteitä. Suora vertailu ei anna siihenkään nähden oikeaa kuvaa asiasta.

Vähennyskelvottoman nettokorkomenon siirto seuraaville vuosille (carry forward).

Vähennyskelvottomat nettokorkomenot siirtyvät siis seuraaville vuosille rajoituksitta. Tätä on pidetty yhtenä joustokohtana edellä kuvatuin tavoin. Se muodostaa kuitenkin samalla herkästi haavoittuvan kohdan, jollainen johti aikoinaan myös tappioita koskevan sääntelyn kiristymiseen.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on asetettu harkittavaksi myös nyt, tulisiko siirtyvien korkojen käsittelyä tiukentaa omistajanvaihdostilanteissa. Menettely voisi olla vastaava kuin tappioiden verokohtelussa.

Valiokunta ei pidä tätä kuitenkaan perusteltuna tässä vaiheessa, kun tappioiden käsittelyä koskeva oikeustila on epävarma korkeimman hallinto-oikeuden tekemän ennakkoratkaisupyynnön [KHO 2011:118, asia C-6/12, P Oy, joka koskee Suomen tappiontasausjärjestelmän poikkeuslupamenettelyn yhteensopivuutta EU:n valtiontukisääntelyn kanssa. ] vuoksi. Vähennyskelvottomien nettokorkomenojen käyttämistä mm. osakekaupoissa sekä jakautumisissa ja sulautumisissa tulee kuitenkin seurata. Lakiesitystä voitaisiin muuttaa tarvittaessa esimerkiksi niin, että vähennyskelvoton nettokorkomeno pienenisi vuosittain määrätyn prosenttiosuuden. Samalla olisi kuitenkin ratkaistava, edellyttääkö muutos vähennyskelvottomien nettokorkomenojen seuraamista vuositasolla.

Vapautusperusteena olevan taseen määrittelyvuosi.

Korkovähennysrajoituksia ei siis sovellettaisi tilanteissa, joissa yrityksen tase on riittävän vahva konsernitaseeseen verrattuna. Vertailu tehdään verovuoden lopun taseen perusteella.

Valiokunta pitää vertailuvuotta perusteltuna, koska se kuvaa taseiden pääomarakennetta siltä vuodelta, jolta korkomenot on tarkoitus vähentää. Valiokunta ei puolla sen vuoksi ehdotettua muutosta, jossa vertailuperusteena olisi selvyyden vuoksi edellisen vuoden tase. Erityisenä ongelmana ei voida pitää sitä, että konsernitase on käytettävissä vasta verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alkupuolella. Myös konserniavustusten määrää varten tarvittava tieto on yleensä käytettävissä vasta verovuoden päättymisen jälkeen.

Käyttämätön EBITDA.

Kuulemisessa on ehdotettu myös, että yrityksen käyttämätön EBITDA siirtyisi tuleville vuosille. Yritys voisi vähentää näin korkoja tulevina vuosina siltä osin kuin nettokorkomenot ovat olleet aikaisempana verovuotena vähemmän kuin 30 prosenttia oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta. Valiokunta katsoo kuitenkin, ettei tälle ole perusteita. Ehdotus ei ole saanut tukea aikoinaan myöskään elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmässä.

Esitys sisältää jo monia yleisiä joustokohtia. Valiokunta tyytyy viittaamaan niihin tässä vain lyhyesti. Meillä ei olla myöskään ottamassa käyttöön useita erilaisia rajoitusmekanismeja, kuten on laita useissa maissa. Lisäksi lisähuojennus vain mutkistaisi sääntelyä, veisi siltä tehoa ja pienentäisi edelleen verotulojen tuottoarviota.

Vaikuttaa myös siltä, että eräissä muissa valtioissa, kuten Saksassa, käyttämättömän EBITDAn siirrossa eteenpäin on ollut ongelmia. Tähän viittaa mm. vuonna 2010 toteutettu lainmuutos, jonka mukaan käyttämätön EBITDA voidaan siirtää eteenpäin enintään viisi vuotta.

Mankala-periaate.

Esitystä on pohdittu valmisteluvaiheessa myös ns. Mankala-periaatteella [Mankala-periaate perustuu korkeimman hallintooikeuden päätökseen KHO 1963 I 5. Asiasta ei ole erityistä lainsäännöstä. Alkuaan periaatetta sovelsivat voimalaitosyhtiöt. Niiden omistajat maksoivat yhtiön kustannukset ja saivat vastineeksi sähköä omistusosuutensa mukaisessa suhteessa omakustannushintaan. Yhtiöjärjestyksessä oli sovittu sähkönjakoperusteista osakkaille.] verotettavien yhtiöiden verotuksessa. Tältä osin ei kuitenkaan ole ehdotettu erityissääntelyä. Yhtenä syynä on mahdollisuus käyttää yhtiöitä verosuunnittelussa, jos ne vapautettaisiin korkovähennysoikeuden rajoituksista.

Erityissääntelyyn ei ole kaikin osin välttämättä myöskään tarvetta. Mankala-periaatteella toimivien yhtiöiden omistusrakenne voi ensinnäkin olla sellainen, että yhtiöllä ei voida katsoa olevan velkasuhdetta etuyhteysosapuoleen. Tällöin yhtiö ei maksa korkoja etuyhteysosapuolelle eikä rajoitussäännöksiä sovelleta. Energiayhtiöiden ongelmat saattavat ratketa osittain myös lakiesityksen vakuussääntelyn nykyisellä muotoilulla. Rajoituksesta voi vapautua myös oman pääoman ja taseen loppusumman suhdeluvulla. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös EU-oikeudelliset näkökohdat.

Oma hankaluutensa aiheutuu myös siitä, että Mankala-periaate on muodostunut oikeuskäytännössä eikä siitä ole erityistä säännöstä. Siihen on sen vuoksi ongelmallista viitata muualla lainsäädännössä.

Valiokunta katsoo näillä perusteilla, ettei säännökseen ole perusteita tehdä muutoksia myöskään näistä syistä.

Lakialoite

Valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään.