Perustelut

Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

Arvonlisäverolaissa ei ole sen paremmin henkilöauton kuin muihinkaan autoluokkiin kuuluvien ajoneuvojen määritelmiä. Verotuksessa on nojauduttu toistaiseksi ajoneuvolainsäädännössä tai vastaavassa aikaisemmassa lainsäädännössä käytettyihin määrittelyihin. Hallituksen esityksen tarkoituksena on nyt lisätä arvonlisäverolakiin kaksikäyttöauton määritelmä selvyyden vuoksi. Lisäystä pidetään tarpeellisena ajoneuvolainsäädännössä toteutettujen muutosten vuoksi.

Kaksikäyttöautoja koskevasta vähennysrajoituksesta on sen sijaan ollut nimenomainen säännös arvonlisäverolaissa vuoden 1999 alusta (962/1998). Vähennysoikeus oli rajoitettu myös sitä ennen siltä osin kuin kaksikäyttöajoneuvot luokiteltiin henkilöautoihin eli silloin, kun niissä oli enemmän istumapaikkoja kuin voitiin sijoittaa kuljettajan istuimen vierelle. Hallituksen esityksessä tarkoitetut kaksikäyttöautot ovat olleet siten varsin vakiintuneesti vähennysrajoitusten alaisia. Taustalla on ajatus, että kaksikäyttöautot vastaavat henkilökuljetusominaisuuksiltaan ja tosiasialliselta käyttötarkoitukseltaan henkilöautoja. Säätelyllä on pyritty säilyttämään henkilöautoja koskevien vähennysrajoitusten tosiasiallinen soveltamisala ennallaan ja estämään sellaiset kysynnän vääristymät, jotka aiheutuvat yksinomaan veroetujen tavoittelusta.

Lainsäätäjän tarkoitus rajoittaa kaksikäyttöautojen hankintahintaan sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeutta on siis ilmaistu selvästi jo vuoden 1998 lainsäädäntömuutoksen yhteydessä ja vastaa pitkään noudatettua käytäntöä. Sääntelystä on tiedotettu verovelvollisille mm. Verohallituksen ohjeissa vuonna 1999 ja 2004, ja se ilmenee myös oikeuskirjallisuudesta. Valiokunta katsoo näillä perusteilla, että hallituksen esityksessä ei ole kysymys oikeustilan muuttamisesta vaan lainsäädännön selkiinnyttämisestä ja oikeustilan pysyvyyden varmistamisesta. Se seikka, että ajoneuvolainsäädännössä kaksikäyttöajoneuvon käsite korvattiin vuonna 2003 termillä monikäyttöauto, ei muuta asiantilaa.

Kaksikäyttöauton määrittely

Kaksikäyttöauto määriteltäisiin arvonlisäverolaissa samalla tavalla kuin ajoneuvoverotuksessa. Sillä tarkoitettaisiin nykyiseen tapaan pakettiautoa, joka on varustettu kuljettajan istuimen ja sen vieressä olevien istuinten lisäksi muilla istuinpaikoilla tai niiden kiinnitykseen tarkoitetuilla laitteilla. Sääntelyn ulkopuolelle jäisivät autoverolain 24 §:n mukaiset tilapäiseen käyttöön tarkoitetut istuimet tai ennen 30 syyskuuta 1998 voimassa olleiden tieliikennesäännösten mukaisesti pakettiautoon hyväksytyt istuimet.

Valiokunta on käsitellyt määrittelyä tarkemmin hallituksen esityksen HE 190/2004 vp yhteydessä ja pitänyt ehdotusta selkeänä ja siten oikeusvarmuutta ja verotuksen yhdenmukaisuutta edistävänä.

Valiokunta on tutkinut asian käsittelyn yhteydessä myös mahdollisuutta rajata kaksikäyttöauton käsitteen ulkopuolelle sellaiset double cab- ja pick up -tyyppiset ajoneuvot, joita käytetään käytännössä vain työkäytössä. Tämä olisi sinänsä suotavaa esimerkiksi monien pienyrittäjien kannalta. Lopputulema on ollut kuitenkin se, ettei kaksikäyttöautoja koskevaan määrittelyyn ole mahdollista tehdä tässä vaiheessa poikkeuksia ilman uhkaa merkittävistä verotuottojen menetyksistä. Asiaa on käsitelty tarkemmin HE 190/2004 vp:n yhteydessä.

Voimaantulo

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että kaksikäyttöautojen vähennysrajoitusta sovellettaisiin vasta vuoden 2005 alusta rekisteröitäviin autoihin tai vasta lain voimaantulopäivästä alkaen. Valiokunta ei pitä tätä kuitenkaan mahdollisena eikä perusteltuna.

Kuten edellä on todettu, hallituksen esitys ei muuta oikeustilaa, vaan ainoastaan selkeyttää sitä. Oikeussuojan antaminen esitetyin tavoin takautuvasti ei ole siihen nähden perusteltua. Se, että vähennysoikeus riippuisi rekisteröintiajankohdasta eikä automallista, olisi myös epäoikeudenmukaista muihin verovelvollisiin nähden.

Ehdotetut muutokset olisivat erityisen ongelmallisia yhteisölainsäädännön ja verotulojen kannalta; jäsenvaltio, joka verolainsäädännössään luopuu tietoisesti vähennysrajoituksesta, ei voi yhteisölainsäädännön mukaan enää sen jälkeen ottaa rajoitusta käyttöön.

Yhteisölainsäädäntö ei salli myöskään samanlaisten tuotteiden erilaista verokohtelua. Saman ajoneuvomallin eri rekisteröintiajankohta ei tee autoista luonteeltaan erilaisia hyödykkeitä. Vähennysoikeuden myöntäminen tiettynä ajanjaksona rekisteröidyille autoille merkitsisi siis sitä, että vastaava vähennys olisi myönnettävä kaikille muillekin kaksikäyttöautoille. Tämä veisi pohjan nyt ehdotetuilta muutoksilta. Se heijastuisi puolestaan suoraan valtion verotuottoihin, kun otetaan huomioon muutosrekisteröinnin helppous. Lisäksi se voisi rapauttaa henkilöautojen vähennysrajoituksen tarkoituksen. Sitä kautta uhattuna on viime kädessä henkilöautojen vähennysrajoituksen koko verotuottovaikutus, noin 220 miljoonaa euroa vuosittain. Tämä kuvaa valiokunnan mielestä hyvin sitä, mikä merkitys lainsäädännön selkeydellä on myös tässä yhteydessä.

Matkailuperävaunut

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että arvonlisäverolain vähennysoikeuden piiriin otettaisiin yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitut matkailuperävaunut. Niitä joudutaan käyttämään esimerkiksi koneurakoinnissa yrittäjien ja heidän työntekijöittensä työmaamajoitukseen.

Matkailuperävaunujen vähennysoikeutta on rajoitettu henkilöautojen, moottoripyörien sekä eräiden huvikäyttöön tarkoitettujen vesi- ja ilma-alusten ohella hallinnollisista ja valvonnallisista syistä. Yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankittua henkilöautoa koskeva poikkeus on lisätty aikanaan lakiin asian eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Poikkeuksen laajentaminen matkailuperävaunuihin aiheuttaisi jonkin verran rajanvetovaikeuksia ja valvonnallisia ongelmia, koska vaunuja käytetään myös yksityisiin tarkoituksiin. Vähennysrajoitus koskee lisäksi myös muita kulkuneuvoja, joita saatetaan käyttää vain liiketoiminnassa. Poikkeuksen laajentaminen niihin lisäisi edelleen valvonnallisia ongelmia.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komissio on antanut hiljakkoin ehdotuksen ns. yhden yhteyspisteen mekanismiksi. Siinä täsmennetään myös eri jäsenvaltioissa sovellettavien vähennysrajoitusten piiriä. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena sitä, että mahdolliset vähennysrajoituksia koskevat tarkistukset arvonlisäverolakiin tehdään yhdellä kertaa ja samanaikaisesti uuden direktiivin mahdollisesti edellyttämien muutosten kanssa. Valiokunta ei pidä sen vuoksi ehdotettua erillismuutosta tässä yhteydessä perusteltuna.