Perustelut

Valiokunta puoltaa ehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

Kansainvälisen verotuksen perusperiaatteisiin kuuluu kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen. Kaksinkertainen verotus, joka syntyy, kun sekä tulon lähdevaltio että tulonsaajan asuinvaltio verottavat samaa tuloa omien kansallisten verolainsäädäntöjen nojalla, voidaan poistaa kansallisella lainsäädännöllä tai asianomaisten valtioiden välisen verosopimuksen nojalla.

Ulkomailta saadun tulon kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta säädetään Suomessa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (menetelmälaki), jossa päämenetelmänä on hyvitysmenetelmä: vieraasta valtiosta saadusta tulosta siellä suoritettu vero vähennetään samasta tulosta Suomessa suoritettavasta verosta. Hyvitys ei voi ylittää tulosta Suomessa suoritettavien verojen määrää. Hyvityksen enimmäismäärä lasketaan menetelmälain mukaan maakohtaisesti ja tulolähteittäin (elinkeinotulo, maataloustulo, henkilökohtainen tulo) sekä luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien verotuksessa tulolajeittain (pääomatulo, ansiotulo).

Ulkomaisen veron hyvitys on enintään yhtä suuri osa tulolähteen tai tulolajin tulosta täällä suoritettavasta verosta kuin vieraasta valtiosta saatu tulo on tulolähteen ja tulolajin tulosta. Suhdelukua laskettaessa katsotaan tuloiksi määrät, jotka saadaan, kun tuloista vähennetään tulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Huomioon otetaan Suomessa veronalaiset tulot, joista on vieraassa valtiossa maksettava menetelmälain mukaan hyvittävää veroa.

Jos ulkomaista veroa ei rajoitusten vuoksi voida hyvittää kokonaan, käyttämätön ulkomaisen veron hyvitys vähennetään seuraavalta verovuodelta samasta valtiosta saadusta tulosta määrättävästä verosta.

Valiokunnan arvio

Valiokunta pitää perusteltuna hyvitysmenettelyn kehittämistä siten, että ulkomaisen veron hyvittämiseen liittyvät teknisluonteiset rajoitukset eivät asettaisi kotimaisia kansainvälisesti toimivia yrityksiä toisiin valtioihin sijoittautuneita yrityksiä huonompaan kilpailuasemaan. Asian merkitys kilpailukykynäkökulmasta on kasvanut yritystoiminnan yhä kansainvälistyessä.

Hyvityksen enimmäismäärän maakohtaisuuden poistaminen, käyttämättömän ulkomaisen veron hyvityksen vähentämisajan pidentäminen viidellä vuodella samoin kuin niiden vähentämisjärjestystä koskeva muutos edistäisivät lain tavoitteena olevaa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista. Lakiehdotus on otettu tyytyväisyydellä vastaan myös valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden piirissä. Yrityksille muutos tuo merkittävää säästöä verokustannuksissa.

Esityksen perusteluissa on todettu, että muutokset vähentävät Suomen verokertymää, mutta arvioita vaikutuksista verotuloihin ei kuitenkaan ole esitetty. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on todettu, että taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida, mutta niiden voidaan arvioida olevan useita kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Kyse on valiokunnan käsityksen mukaan verrattain mittavasta vaikutuksesta verotuloihin, siihen nähden että kyse on menettelysäännösten muuttamisesta. Vuosina 2006 ja 2007 kotimaisille yhteisöille hyvitettiin Suomessa ulkomailla maksettuja veroja keskimäärin 193 miljoonaa euroa ja luonnollisille henkilöille 31 miljoonaa euroa.

Yrityksen rahoituskustannuksia vähentäisi myös ehdotus, jonka mukaan Suomesta suoritettavasta verosta voitaisiin vähentää paitsi ulkomainen lopullinen vero myös lopullista veroa vastaava ennakkovero. Ehdotukseen sisältyy tietty ajallinen ristiriita: silloin, kun ulkomainen vero menetelmälain mukaan Suomen verotuksessa hyvitetään suoritetun ulkomaisen ennakkoveron perusteella, ulkomaisen lopullisen veron määrä ei vielä voi olla tiedossa. Onkin selvää, että jos myöhemmin osoittautuu, että lopullinen vero on hyvitettyä ennakkoveroa pienempi, verotusta on oikaistava. Lain 9 §:ssä, jota nyt ei ehdoteta muutettavaksi, säädetään verovelvollisen velvollisuudesta ilmoittaa, jos ulkomaisen veron hyvityksen perusteena ollutta vieraan valtion veroa on muutettu. Säännöksen on katsottava soveltuvan paitsi veron muuttamiseen, myös tilanteeseen, jossa hyvitys on myönnetty ennakkoveron perusteella ja lopullinen vero poikkeaa siitä. Tällöin verotusta voitaisiin mainitun 9 §:n nojalla oikaista.

Valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa riittävin hallinnollisin järjestelyin se, että lopullinen vero määrältään vastaa vähintään hyvityksen perusteena olevaa ulkomaista ennakkoveroa. Muussa tapauksessa on vaarana, että ehdotus johtaa ulkomaisen veron hyvittämiseen liian suurena ja aiheuttaa siten verotulojen menetyksiä. Ilman uskottavaa valvontaa järjestelmä on myös altis keinottelulle. Tällainen vaara on olemassa erityisesti, jos tulon lähdevaltiossa yritykset voivat maksaa ennakkoveroa haluamansa määrän — esimerkiksi Suomessa käytössä olevaa ennakon täydennysmaksua vastaavalla tavalla.

Muutoksia ehdotetaan sovellettavaksi ensimmäisen kerran vuodelta 2010 toimitettavassa verotuksessa. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on esitetty, että lakia sovellettaisiin jo vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa tai että käyttämättömän ulkomaisen veron hyvittämistä koskevaa ehdotusta sovellettaisiin jo verovuonna 2009 maksettuun veroon. Valiokunta toteaa, viitaten myös esitettyihin arvioihin muutosten vaikutuksista verotuloihin, että ehdotetut muutokset tuovat kansainvälisille suomalaisyrityksille verrattain suuren edun nykytilanteeseen verrattuna. Valiokunta ei näe syytä laajentaa säännösten ajallista soveltamista esitetyllä tavalla.