Perustelut

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on pääosin tyytyväinen hallituksen päätökseen kotitalousvähennyksen kehittämisestä. Kokoomus on esittänyt kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistamista kahteen otteeseen ennen hallituksen tekemää ratkaisua, ensin vuoden 2004 budjetin eduskuntakäsittelyn yhteydessä (LA 120/2003 vp) ja sitten vuoden 2005 budjetin eduskuntakäsittelyn yhteydessä (LA 102/2004 vp). Hallituksen linjaus kotitalousvähennyksen kehittämisestä jää kuitenkin puolinaiseksi, eikä kaikkia potentiaalisia työllisyysvaikutuksia saada hyödynnettyä. Valiokunnan sellaisenaan hyväksymässä hallituksen esityksessä kotitalousvähennystä ehdotetaan muutettavaksi niin, että vähennyksen enimmäismäärä kaksinkertaistetaan vain siltä osin kuin kyse on kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöstä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä toteaa, ettei kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistamisen ulkopuolelle pidä jättää mitään kotona teetettävää työtä. Valiokunta esittää kokoomuksen lakialoitteen (LA 119/2005 vp) hylkäämistä ja on täten hallituksen esityksen mukaisesti jättämässä remonttityön (asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö) enimmäismäärän nykyiselleen perustellen tätä saavutettavissa olevien työllisyysvaikutusten pienuudella. Kuitenkin remonttialan yrittäjät ovat todenneet enimmäismäärän korotuksen lisäävän kysyntää laajoille remonteille, joiden työllisyysvaikutukset olisivat heidän mukaansa kaikkein suurimpia. Samalla mahdollistettaisiin esimerkiksi laajempien, kotona asumista tukevien remonttien teettäminen myös ikääntyville yksin asuville ihmisille.

Valiokunta esittää myös edustaja Perhon lakialoitteen (LA 59/2005 vp) hylkäämistä. Aloitteessa esitetään kotitalousvähennyksen käytön laajentamista myös sellaisiin tilanteisiin, jossa vanhemmat ostavat kotipalveluja sellaisen lapsensa kotiin, jolla on alaikäisiä lapsia. Vain keskimääräistä hyvätuloisemmilla lapsiperheillä on tänä päivänä mahdollisuus käyttää kotitalousvähennystä hyväkseen esimerkiksi säännölliseen ja jatkuvaan siivous- tai hoivatyöhön. Yhteistä aikaa on vähän, asunto- ja opintovelkaa usein paljon ja elämiseen liittyvät kulut ovat suuria. Monet vanhemmat, joiden lapset elävät näitä taloudellisesti tiukkoja vuosia, saattaisivat mielellään kustantaa lastensa arkea helpottavia palveluja. Tämä mahdollisuus olisi tarpeen erityisesti silloin, kun lapset perheineen asuvat kaukana ja isovanhemmat pystyvät tarjoamaan apua esimerkiksi lastenlastensa hoitoon vain harvoin. Kotitalousvähennykseen oikeutettujen määrän laajentaminen edellä esitetyllä tavalla olisi perusteltua niin työllisyyden, perheiden hyvinvoinnin kuin sosiaalisen tasa-arvoisuudenkin kannalta.

Kokemukset kotitalousvähennyksestä ovat olleet hyvin myönteisiä, ja vähennys on osoittautunut kustannustehokkaaksi tavaksi tukea uusien yritysten ja työpaikkojen syntyä. Vähennyksen käyttö on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi, ja sillä olikin 174 500 käyttäjää vuonna 2004 vähennysten määrän noustessa 110,5 miljoonaan euroon. Huhtikuussa 2005 ilmestyneen tutkimuksen (TM Työpoliittinen tutkimus 266/2005) mukaan kotitalousvähennyksen piirissä tehdyn työn määrä oli vuonna 2003 arviolta 5 400—6 700 henkilötyövuotta, mikä merkitsee noin 8 000 työpaikkaa. Noin puolen näistä työpaikoista laskettiin syntyneen vähennysoikeuden myötä. Vuonna 2004 uusia työpaikkoja syntyi lisää noin 2 000 henkilötyövuoden verran. Tutkimuksessa arvioitiin vähennystä käyttävien kotitalouksien määrän nousevan tulevina vuosina yli 400 000:een, jolloin vähennystä hyödyntäisi joka kuudes talous.

Kotitalousvähennyksen vaikutus harmaan talouden vähentäjänä on merkittävä. Mainittuun tutkimukseen osallistuneet yrittäjät arvioivat kotitalousvähennyksen vähentäneen pimeän työn suhteellista osuutta kotitalouspalveluissa noin 60 prosentista neljäsosaan. Tätä kautta yhteiskunnan saamat verotulot ovat kasvaneet tuntuvasti. Kuitenkin on huomattava, että 25 % pimeän työn suhteellisena osuutena on edelleen kohtuuttoman suuri. Vähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistaminen myös remonttitöissä luo lisäkannusteen tuoda nämäkin työt pois harmaan talouden piiristä.

Perustelut

Tässä vastalauseessa arvostellaan Vanhasen ja Heinäluoman hallituksen tulo- ja varallisuuseroja kasvattavaa sekä hyvinvointipalvelujen ja liikenteen rahoittamista vaikeuttavaa veropolitiikkaa ja varoitetaan hallituksen olevan kulkemassa kohti tasaveroa.

Vastalauseessa ehdotetaan ehdotettua valtionverotuksen ansiotulovähennystä muutettavaksi niin, että se ei ulottuisi niin suuriin tuloihin kuin hallitus on esittänyt.

Edelleen vastalauseessa ehdotetaan lausumaa sellaisista vähennyksistä, jotka toisivat nyt palkansaajia koskevien ansiotulovähennysten ulottamista myös etuustuloihin.

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ja valtionverotuksen ansiotulovähennys

Valtion tuloveroa ei makseta pienimmistä palkka-, yrittäjä- tai etuustuloista. Siksi 1990-luvun alusta alkaen on pienituloisimpien palkansaajien ansiotulojen ja yrittäjien ansiotulo-osuuden verotuksen keventämiseksi vuosittain kasvatettu kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä. Se vähennetään kunnallisverotuksessa verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta. Vähennys ei koske eläketuloja, joissa on oma vähennyksensä, eikä muita etuustuloja.

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys pienenee asteittain siirryttäessä suurempiin tuloihin. Tämä pieneneminen tapahtuu kuitenkin sangen hitaasti tulojen kasvaessa. Niinpä vähennys ulottuu varsin suuriin tuloihin, nykyisin runsaan 110 000 euron tulotasolle saakka.

Vasemmistoliitto ei ole pitänyt oikeana vähennyksen ulottumista näin suuriin tuloihin ja on siksi esittänyt, että vähennys pienenisi nopeammin tulojen kasvaessa. Esitimme valiokunnassa, että tulon ylittäessä 33 000 euroa vähennys pienenisi 0,80 prosentilla puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. Tällöin vähennys poistuisi 52 625 euron puhtaan vuositulon kohdalla eikä vasta yli kaksinkertaisesta summasta.

Olemme muutoinkin olleet tyytymättömiä siihen, että veroja on kevennetty tarpeettomasti suurissa tuloissa. Niinpä toiseen hallituksen esitykseen (HE 116/2005 vp) sisältyvän vuoden 2006 veroasteikon osalta esitämmekin ensi vuodeksi asteikkoa, jossa suurimpiin tuloihin ei tehtäisi hallituksen esittämän suuruista kevennystä. Selvää on myös, ettemme voi hyväksyä hallituksen päätöstä heikentää edelleen verotuksen progressiivisuutta poistamalla yksi tuloluokka valtion progressiivisesta tuloverotuksesta vuonna 2007.

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen merkitys on nykyään tuntuva. Tähän asti vähennys on otettu huomioon kuntien ja valtion välisessä kustannustenjaon tarkastelussa ja veromenetyksiä on hyvitetty kunnille valtionosuusjärjestelmän kautta. Vähennys vähentää myös sairausvakuutusmaksun ja kirkollisveron tuottoa. Nyt on tarkoitus ottaa käyttöön valtion verosta tehtävä vähennys.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää virheellisenä Vanhasen ja Heinäluoman hallituksen tulo- ja varallisuuseroja kasvattavaa verolinjaa. Räikeä esimerkki tästä linjasta on varallisuusveron poistaminen.

Epäsosiaalinen ja tuloeroja kasvattava hallituksen linja on myös siksi, että euromääräisesti suurimmat inflaation ylittävät kevennykset tulevat suurimpiin tuloihin, ja siksi, että ansiotulovähennys ei koske eläke- ja muita etuustuloja. Tässä suhteessa eläketulovähennys, jonka suuruus riippuu kansaneläkkeeseen tehtävistä tasokorotuksista, jää jälkeen ansiotulovähennyksestä, saati että muihin etuustuloihin ei kohdistu sitäkään vähennystä. Hallitus ei myöskään halua parantaa eläkeläisten asemaa toista kautta eli riittävällä kansaneläkkeen tasokorotuksella vaan tyytyy vain aikaistamaan muutamalla kuukaudella viiden euron tasokorotuksen. Työmarkkinatukeen ei myöskään tehdä tasokorotusta.

Vanhasen ja Heinäluoman hallituksen päätös poistaa tuloverotuksesta yksi luokka vuonna 2007 on tasaveron esikartano. Se on selkeä askel kohti tasaverotusta, jota ei sovelleta pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa, mutta kylläkin vähemmän kehittyneissä, nomenklatuuran diktatuurista vapautuneissa maissa.

Väärä hallituksen veropolitiikka on myös siksi, että veroja kevennetään niin paljon yli inflaatiotarkistuksen, että kansalaisten palvelut heikkenevät eikä valtio kykene myöskään huolehtimaan teistä ja rautateistä eikä riittävästä joukkoliikenteen ylläpidosta. Muuttamalla valtionosuusjärjestelmää hallitus nyt suorastaan kannustaa pienten kyläkoulujen lakkauttamiseen.

Ennen viime eduskuntavaaleja sosialidemokraatit varoittivat kokoomuksen linjasta, jonka he sanoivat johtavan palvelujen ahdinkoon. Nyt sosialidemokraatit ovat vaalien jälkeen toteuttaneet hallituksessa kokoomuksen veropolitiikkaa.