Perustelut
Hallitus esittää jatkettavaksi vuodella erityismenettelyä,
jonka nojalla Tulli voi myöntää väliaikaisen
ajoluvan ennen autoveropäätöksen tekemistä.
Ajoneuvo saataisiin siten ottaa käyttöön
ennen kuin siitä on suoritettu autovero. Väliaikainen
ajolupa myönnettäisiin enintään
kolmeksi kuukaudeksi. Mahdollisuus koskisi, kuten nykyisin, vain
yksityishenkilöiden omaan käyttöön
tuomia ajoneuvoja. Menettelyn tarkoituksena on vähentää yksityisille
verovelvollisille autoveropäätösten odottamisesta
syntyviä haittoja.
Hallituksen esitykseen on suhtauduttu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa
yleisesti ottaen myönteisesti, ja väliaikaisen
ajolupamenettelyn jatkamista on pidetty tarpeellisena. Samalla on
kuitenkin huomautettu siitä, ettei autoliikkeillä ole
mahdollisuutta vastaavaan etuun. Tämän vuoksi
on ehdotettu, että siirtymäsäännöksen
voimassaolo ulotettaisiin vain kesäkuun 2004 loppuun.
Tullissa on vireillä tällä hetkellä noin
5 000 yksityishenkilön tuomaa ajoneuvoa koskevaa verotustapausta.
Vaikka yksittäisen verotuspäätöksen
käsittelyaikaa on onnistuttu lyhentämään koko
ajan, se on edelleen noin 28 päivää.
Jottei verotuspäätösten viivästymisestä aiheutuisi
yksityisille kansalaisille kohtuutonta haittaa, valiokunta pitää väliaikaisen
ajolupamenettelyn jatkamista edelleen tarpeellisena. Valiokunta
puoltaa menettelyn jatkamista koko ensi vuoden ajaksi, jotta Tulli
ennättäisi saada verotusprosessinsa mahdollisimman
sujuvaksi.
Valiokunnan saaman tiedon mukaan Tulli huolehtii siitä,
että kaikki väliaikaiseen ajolupaan
oikeutetut saavat saman kolmen kuukauden edun myös vuoden
vaihteessa, jos hallituksen esitys hyväksytään.
Valiokunta pitää tätä asianmukaisena
ja hyvän hallinnon mukaisena menettelynä.
Lakialoite
Lakialoitteessa LA 152/2003 vp ehdotetaan puolestaan
jatkettavaksi siirtymäsäännöstä,
joka koskee käytetyn auton määrittelyä.
Aloitteen mukaan ennen 1.1.2005 verotettavasta ajoneuvosta, jota
on käytetty liikenteessä tai joka on ollut rekisterissä enintään
kuusi kuukautta, verotettaisiin kuin vastaavasta uudesta ajoneuvosta.
Samansisältöinen säännös
poistettiin autoverolaista (1482/1994) tämän
vuoden alussa tehdyn uudistuksen yhteydessä. Säännöksen
voimassaoloaikaa jatkettiin kuitenkin tämän vuoden
loppuun siirtymäsäännöksen nojalla.
Tarkoitus oli, että ensi vuoden alusta käytetyn
auton määrittelyssä noudatettaisiin autoverolain (266/2003)
10 §:n säännöstä,
jonka mukaan ajoneuvoa pidetään käytettynä,
jos se on ollut rekisteröitynä ja käytössä.
Tällä tarkoitettiin sellaista tosiasiallista käyttöä,
joka vaikuttaa auton arvoon ja jonka jälkeen autoa ei voida
pitää enää uutena.
Säännöksen poistamista perusteltiin
mm. sillä, että alle kuuden kuukauden ikäisten
ajoneuvojen verotuksen erityissääntely liittyi
pitkälti hankinta-arvopohjaiseen verotukseen ja sillä keinotteluun.
Säännöksen oikeuspoliittinen perusta
muuttui, kun autoverotuksessa siirryttiin pääosin
kuluttajahintapohjaiseen verotukseen. Lisäksi säännöksen
eurooppaoikeudellisesta hyväksyttävyydestä esitettiin
eri suuntaisia arvioita. Koska valiokunta esitti säännöksen
poistamista, se ei ottanut esitettyihin väitteisiin nimenomaisesti
kantaa. Valiokunta totesi kuitenkin, että eräiden
asiantuntijoiden mukaan säännös voidaan
myös pysyttää laissa.
Lakialoitteen perusteluissa todetaan mm., että kuluttajahintapohjaiseen
verojärjestelmään liittyvä ajoneuvon
arvon määrittely on osoittautunut alun perin arvioituakin
vaikeammaksi. Arvon määrittelyyn liittyy myös
rajanveto uuden ja käytetyn auton välillä.
Siirtymäsäännöstä on
esitetty jatkettavaksi vuodella, jotta ehdittäisiin selvittää tarve
yhtenäistää käytetyn ajoneuvon määritelmä eri
verolaeissa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin huoli spekulatiivisen
toiminnan viriämisestä, ellei siirtymäsäännöstä jatketa
ja lainsäädäntöä tarkenneta.
Autokaupalle on esitetty tarjouksia, joissa on ollut tosiasiallisesti
kysymys systemaattisesta ja mittavasta autoveron kierrosta. Huoli
spekulatiivisen toiminnan viriämisestä on siten
valiokunnan mielestä perusteltu.
Autoverolain veronkiertoa koskeva yleissäännös
on tarkoitettu lähinnä yksittäistapauksia
varten. Lain soveltamisen kannalta on tarkoituksenmukaista, että lain
yleiset verotussäännökset ovat sellaisia,
että ne eivät anna tilaisuutta systemaattiseen
veronkiertoon. Koska autoverolakiin nyt sisältyvä rajanveto
uuden ja käytetyn ajoneuvon välillä ei
ilmeisestikään riitä estämään spekulatiivista
toimintaa autojen maahantuonnissa, valiokunta pitää perusteltuna
jatkaa siirtymäsäännöstä vielä vuodella.
Näin saadaan lisäaikaa välttämättömäksi
osoittautuneeseen säännösten sisällön
uudelleen tarkasteluun.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on suhtauduttu myös
kriittisesti siirtymäsäännöksen
jatkamiseen. Sen on katsottu heikentävän tavallisen
kuluttajan asemaa ja mahdollisuuksia tuoda maahan vähän
ajettuja, käytettyjä autoja. Valiokunta tiedostaa
tämän näkemyksen perusteet, mutta katsoo,
että kuluttajan edut ja verojärjestelmän
toimivuus on syytä sovittaa huolellisesti yhteen siirtymäsäännöksen
suoman aikalisän turvin.