Perustelut

Hallitus esittää jatkettavaksi vuodella erityismenettelyä, jonka nojalla Tulli voi myöntää väliaikaisen ajoluvan ennen autoveropäätöksen tekemistä. Ajoneuvo saataisiin siten ottaa käyttöön ennen kuin siitä on suoritettu autovero. Väliaikainen ajolupa myönnettäisiin enintään kolmeksi kuukaudeksi. Mahdollisuus koskisi, kuten nykyisin, vain yksityishenkilöiden omaan käyttöön tuomia ajoneuvoja. Menettelyn tarkoituksena on vähentää yksityisille verovelvollisille autoveropäätösten odottamisesta syntyviä haittoja.

Hallituksen esitykseen on suhtauduttu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa yleisesti ottaen myönteisesti, ja väliaikaisen ajolupamenettelyn jatkamista on pidetty tarpeellisena. Samalla on kuitenkin huomautettu siitä, ettei autoliikkeillä ole mahdollisuutta vastaavaan etuun. Tämän vuoksi on ehdotettu, että siirtymäsäännöksen voimassaolo ulotettaisiin vain kesäkuun 2004 loppuun.

Tullissa on vireillä tällä hetkellä noin 5 000 yksityishenkilön tuomaa ajoneuvoa koskevaa verotustapausta. Vaikka yksittäisen verotuspäätöksen käsittelyaikaa on onnistuttu lyhentämään koko ajan, se on edelleen noin 28 päivää. Jottei verotuspäätösten viivästymisestä aiheutuisi yksityisille kansalaisille kohtuutonta haittaa, valiokunta pitää väliaikaisen ajolupamenettelyn jatkamista edelleen tarpeellisena. Valiokunta puoltaa menettelyn jatkamista koko ensi vuoden ajaksi, jotta Tulli ennättäisi saada verotusprosessinsa mahdollisimman sujuvaksi.

Valiokunnan saaman tiedon mukaan Tulli huolehtii siitä, että kaikki väliaikaiseen ajolupaan oikeutetut saavat saman kolmen kuukauden edun myös vuoden vaihteessa, jos hallituksen esitys hyväksytään. Valiokunta pitää tätä asianmukaisena ja hyvän hallinnon mukaisena menettelynä.

Lakialoite

Lakialoitteessa LA 152/2003 vp ehdotetaan puolestaan jatkettavaksi siirtymäsäännöstä, joka koskee käytetyn auton määrittelyä. Aloitteen mukaan ennen 1.1.2005 verotettavasta ajoneuvosta, jota on käytetty liikenteessä tai joka on ollut rekisterissä enintään kuusi kuukautta, verotettaisiin kuin vastaavasta uudesta ajoneuvosta.

Samansisältöinen säännös poistettiin autoverolaista (1482/1994) tämän vuoden alussa tehdyn uudistuksen yhteydessä. Säännöksen voimassaoloaikaa jatkettiin kuitenkin tämän vuoden loppuun siirtymäsäännöksen nojalla. Tarkoitus oli, että ensi vuoden alusta käytetyn auton määrittelyssä noudatettaisiin autoverolain (266/2003) 10 §:n säännöstä, jonka mukaan ajoneuvoa pidetään käytettynä, jos se on ollut rekisteröitynä ja käytössä. Tällä tarkoitettiin sellaista tosiasiallista käyttöä, joka vaikuttaa auton arvoon ja jonka jälkeen autoa ei voida pitää enää uutena.

Säännöksen poistamista perusteltiin mm. sillä, että alle kuuden kuukauden ikäisten ajoneuvojen verotuksen erityissääntely liittyi pitkälti hankinta-arvopohjaiseen verotukseen ja sillä keinotteluun. Säännöksen oikeuspoliittinen perusta muuttui, kun autoverotuksessa siirryttiin pääosin kuluttajahintapohjaiseen verotukseen. Lisäksi säännöksen eurooppaoikeudellisesta hyväksyttävyydestä esitettiin eri suuntaisia arvioita. Koska valiokunta esitti säännöksen poistamista, se ei ottanut esitettyihin väitteisiin nimenomaisesti kantaa. Valiokunta totesi kuitenkin, että eräiden asiantuntijoiden mukaan säännös voidaan myös pysyttää laissa.

Lakialoitteen perusteluissa todetaan mm., että kuluttajahintapohjaiseen verojärjestelmään liittyvä ajoneuvon arvon määrittely on osoittautunut alun perin arvioituakin vaikeammaksi. Arvon määrittelyyn liittyy myös rajanveto uuden ja käytetyn auton välillä. Siirtymäsäännöstä on esitetty jatkettavaksi vuodella, jotta ehdittäisiin selvittää tarve yhtenäistää käytetyn ajoneuvon määritelmä eri verolaeissa.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin huoli spekulatiivisen toiminnan viriämisestä, ellei siirtymäsäännöstä jatketa ja lainsäädäntöä tarkenneta. Autokaupalle on esitetty tarjouksia, joissa on ollut tosiasiallisesti kysymys systemaattisesta ja mittavasta autoveron kierrosta. Huoli spekulatiivisen toiminnan viriämisestä on siten valiokunnan mielestä perusteltu.

Autoverolain veronkiertoa koskeva yleissäännös on tarkoitettu lähinnä yksittäistapauksia varten. Lain soveltamisen kannalta on tarkoituksenmukaista, että lain yleiset verotussäännökset ovat sellaisia, että ne eivät anna tilaisuutta systemaattiseen veronkiertoon. Koska autoverolakiin nyt sisältyvä rajanveto uuden ja käytetyn ajoneuvon välillä ei ilmeisestikään riitä estämään spekulatiivista toimintaa autojen maahantuonnissa, valiokunta pitää perusteltuna jatkaa siirtymäsäännöstä vielä vuodella. Näin saadaan lisäaikaa välttämättömäksi osoittautuneeseen säännösten sisällön uudelleen tarkasteluun.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on suhtauduttu myös kriittisesti siirtymäsäännöksen jatkamiseen. Sen on katsottu heikentävän tavallisen kuluttajan asemaa ja mahdollisuuksia tuoda maahan vähän ajettuja, käytettyjä autoja. Valiokunta tiedostaa tämän näkemyksen perusteet, mutta katsoo, että kuluttajan edut ja verojärjestelmän toimivuus on syytä sovittaa huolellisesti yhteen siirtymäsäännöksen suoman aikalisän turvin.