Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin
vähäisin muutosesityksin.
Veronkevennykset ja valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon
tarkistuksen aikaistaminen
Hallituksen esitys on osa sitä laajaa kokonaisuutta,
joka perustuu viimeisen tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä tehtyyn
hallituksen kannanottoon 30.11.2004. Hallitus sopi tuolloin siitä,
että ansiotulojen verotusta kevennetään
vuosina 2005—2007 yhteensä 1 700 milj.
euroa. Ensi vuodeksi ehdotetut kevennykset ovat siis viimeinen osa
tätä kokonaisuutta. Niiden vaikutus on 590 milj.
euroa, minkä lisäksi verotusta ehdotetaan kevennettäväksi
65 milj. eurolla, jotta veronkevennys toteutuisi kaikilla tulotasoilla vähintään
hallituksen kannanoton suuruisena. Nyt ehdotetut muutokset merkitsevät
siis yhteensä 655 milj. euron kevennyksiä ansiotulojen
veroihin.
Esitykseen liittyy veronkevennysten lisäksi myös
merkittävä rakenteellinen painotus; sen lisäksi,
että verotuottomenetykset tulevat valtion rasitukseksi,
kuten yleisesti viime vuosina, kunnallisverotuksen veropohjaa tiivistetään supistamalla
kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen soveltamisalaa.
Sitä kautta kunnille voidaan kompensoida niin ehdotetuista
muutoksista aiheutuvat verotuottomenetykset, noin 24 milj. euroa,
kuin valtion ja kuntien välisen kustannusten jaon tarkistuksen
viimeinen erä 185 milj. euroa, joka muutoin tulisi maksettavaksi
vasta vuonna 2008. Määrä on tarkoitus ottaa
huomioon vastaavasti vuoden 2008 valtionosuuksien tarkistuksessa.Valiokunta
pitää näitä esityksen keskeisimpiä linjauksia
perusteltuina. Ne tukevat yleistä työllisyyspolitiikkaa
lisäämällä työn tarjontaa
ja kysyntää sekä parantamalla työnteon
kannattavuutta suhteessa yhteiskunnan tukiin. Lisäksi ne vahvistavat
kuntien verotulopohjaa ja lisäävät kunnallisverotuksen
läpinäkyvyyttä.
Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena myös
sitä tapaa, jolla veronkevennykset on tarkoitus toteuttaa
eli suurentamalla valtionverotuksen ansiotulovähennystä ja
keventämällä valtion tuloveroasteikkoa.
Asteikon rakenteellinen muutos neliportaiseksi vastaa sekin keskeisiä verolinjauksia.
Hallintovaliokunnan lausunto
Hallintovaliokunta on pitänyt esitystä yleisesti perusteltuna
ja tervetulleena. Sen mielestä kuntien taloustilanteen
kannalta on tärkeää, että kustannustenjaon
tarkistus toteutetaan nopeutetussa aikataulussa kokonaisuudessaan
kuluvan vaalikauden aikana. Esitys on perusteltu tältä osin, vaikka
siitä aiheutuu kuntakohtaisesti vähäisiä eroja
verrattuna siihen vaihtoehtoon, että tarkistus olisi tehty
valtionosuuksia lisäämällä.
Valiokunta tähdentää kuitenkin, että samalla,
kun kunnille annetaan uusia tehtäviä, tulee huolehtia myös
tehtävien edellyttämän rahoituksen riittävyydestä.
Hallintovaliokunta pitää esitystä perusteltuna myös
siltä osin kuin siinä korvataan kunnille vähennysten
muutoksista aiheutuvat verotulomenetykset. Esitys vastaa tältä osin
hallitusohjelman linjauksia.
Hallintovaliokunta on ottanut lisäksi vielä kantaa
seurakuntien yhteisöveron merkitykseen. Tätä on
käsitelty erikseen jäljempänä omassa
asiayhteydessään.
Muut ehdotetut muutokset
Hallituksen esitys sisältää edellä mainittujen periaatteellisten
ehdotusten lisäksi eräitä yksittäisiä muutosehdotuksia.
Seuraavassa niitä käsitellään
vain siltä osin kuin siihen on aihetta valiokunnan
asiantuntijakuulemisessa esitettyjen näkökohtien
perusteella.
Valiokunnalla ei ole huomautettavaa esitykseen siltä osin
kuin se koskee kotitalousvähennyksen käyttöalan
laajennusta pientalojen lämmitystapamuutoksiin tai itse
tehdyn työn rajaamista vähennyksen piiristä.
Samoin kuolinpesän tulosta tehtäviä vähennyksiä koskeva
muutos on perusteltu ja verovelvollisten edun mukainen. Lakeihin
2 ja 3 ehdotetut muutokset ovat puolestaan täysin teknisiä lakiviittauskorjauksia.
Seurakuntien yhteisöveron jako-osuus
Kunnallisverotuksen ansiotulovähennykseen ehdotetut
muutokset kasvattavat kuntien verotulojen lisäksi
myös seurakuntien verotuloja. Niiden on arvioitu lisääntyvän
noin 11 milj. euroa. Koska esityksen tarkoituksena on vaikuttaa vain
kuntien asemaan, on seurakuntien ennakoitu verotulonlisäys
tarkoitus ottaa huomioon verontilityslakia muuttamalla.
Seurakuntien jako-osuutta yhteisöveron tuotosta ehdotetaan sen
vuoksi alennettavaksi nykyisestä 1,94 prosentista 1,75
prosenttiin. Muutos 0,19 prosenttiyksikköä vastaisi
siis arvioitua verotulojen kasvua 11 milj. euroa.
Valiokunta pitää ehdotusta johdonmukaisena ja
perusteltuna, koska esityksen tarkoituksena ei ole kasvattaa seurakuntien
verotulokertymää. Näin kävisi,
jos jako-osuutta ei alennettaisi. Sama koskee myös sairausvakuutuksen
sairaanhoitomaksun maksupohjaa, minkä vuoksi myös sairaanhoitomaksuprosenttia
on tarkoitus alentaa nousua vastaavasti.
Hallintovaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen,
että seurakuntien yhteisövero-osuus on tarkoitettu
mm. kattamaan seurakuntien velvollisuudeksi säädetyn
hautaustoimen kustannukset koko väestön osalta.
Yhteisöverotuotoilla katetaan myös muiden yhteiskunnallisesti
merkittävien toimien kustannuksia. Hallintovaliokunta korostaa
sen vuoksi valtion velvollisuutta osaltaan huolehtia siitä,
etteivät yhteisöverojärjestelmässä tapahtuvat
muutokset heikennä kirkon mahdollisuuksia hoitaa yhteiskunnallisia
tehtäviään. Valtiovarainvaliokunta yhtyy
tähän näkemykseen.
Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut
Esityksen eräänä tarkoituksena on
edistää työvoiman liikkuvuutta verotuksen
keinoin ja siten helpottaa työvoiman kysynnän
ja tarjonnan kohtaamista. Tätä on pidetty tärkeänä,
jotta vallitseva myönteinen työllisyys- ja talouskehitys
voisi jatkua vahvana myös vastaisuudessa.
Asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen verovähennysoikeuden
ylärajaa ehdotetaan nostettavaksi näistä syistä 4 700
eurosta 7 000 euroon. Tämä pienentäisi
verotuloja yhteensä noin 14 milj. euroa. Vähennys
kattaisi 145 kilometrin päivittäiset matkat oman
auton käytön perusteella laskettuna
ja kannustaisi näin laajentamaan työssäkäyntialueita
nykyisestä.
Valiokunta puoltaa esitystä ja katsoo samalla, ettei
vähennysoikeuden ylärajaa tule poistaa kokonaan,
kuten valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu. Perusteet
ovat sekä periaatteelliset että fiskaaliset; asunnon
ja työpaikan välisten matkakulujen on vakiintuneesti
katsottu olevan ainoastaan osittain tulonhankkimiskulujen luonteisia.
Ylärajalla on merkitystä myös verotulojen
kannalta.
Valiokunta ei pidä perusteltuna myöskään
sitä, että vähennykseen sisältyvää omavastuuosuutta
alennettaisiin nykyisestä 500 eurosta tai että siitä luovuttaisiin
kokonaan. Näin verotuki kohdistuu verovelvollisiin, joilla
on matkakuluja vähäistä enemmän.
Omavastuu kattaa nykyisellään käytännössä esimerkiksi
pääkaupunkiseudulla ns. sisäisistä matkoista
perittävät kustannukset. Vähäinenkin
muutos toisi vähennyksen piiriin huomattavan määrän
verovelvollisia ilman, että hyöty olisi heidän
kannaltaan merkittävä. Muutos lisäisi
merkittävästi myös hallinnollista työtä ja
olisi siten verotusmenettelyn kehittämislinjojen
vastainen.
Luonnonsuojelulain mukaiset korvaukset
Valiokunta puoltaa muutosehdotusta, jonka tarkoituksena on selventää suojelupäätöksien
vuoksi
maksettavien kertakaikkisten korvausten verovapautta. Tarkoitus
on siis, että kaikki nykyisen luonnonsuojelulain (1096/1996)
53 §:n mukaiset korvaukset taloudellisen hyödyn
menetyksistä olisivat verovapaita.
Säännökseen soveltamisalaan ehdotettu
tarkennus on sen sijaan herättänyt epäselvyyttä valiokunnassa.
Hallitus ehdottaa, että säännös
koskisi ainoastaan luonnollisia henkilöitä, kuolinpesiä ja
yhteismetsiä. Sen ulkopuolelle jäisivät näin
esimerkiksi tuloverolain nojalla verotettavat yhteisöt.
Valiokunta katsoo, ettei säännöksen
soveltamisalaa ole syytä muuttaa nykyisestä. Tätä puoltaa
erityisesti se, että metsäomistus on aiempaa pirstoutuneempaa,
ja yhteisömuotoinen omistus sen seurauksena aiempaa yleisempi.
Yhteisöjen taustalla on usein kuitenkin tavallisia luonnollisia
henkilöitä, esimerkiksi sisarusjoukko, joka hoitaa
metsäomistustaan yhteiseen lukuun yhtiömuodossa.
Näissäkin tilanteissa pitäisi voida tukea
lain luonnonsuojelutavoitteita.
Valiokunta esittää näistä syistä,
että säännöksestä poistetaan
siihen ehdotetut saajaa koskevat rajoitukset. Verovapaiden korvausten
saajia voisivat siten olla suojelualueen omistajat siitä riippumatta,
ovatko saajat luonnollisia henkilöitä, kuolinpesiä,
yhteismetsiä vai tuloverolain nojalla verotettavia yhteisöitä.
Verovapaus ei koskisi elinkeinotoimintaa harjoittavia yhteisöjä, kuten
ei nykyisinkään.
Urheilutulo
Valiokunta kannattaa muutosehdotusta, jonka mukaan myös
ulkomailta saatuja tuloja voitaisiin pitää rahastoimiskelpoisina
urheilutuloina samoin edellytyksin kuin Suomesta saatuja tuloja.
Muutos on perusteltu niin säätelyn syrjivyyden
poistamiseksi kuin rahastointijärjestelmän yleisen
tarkoituksen toteuttamiseksi. Ajatuksenahan on parantaa urheilijoiden
mahdollisuuksia kattaa tulevia valmennuskulujaan ja varautua urheilu-uran
jälkeiseen aikaan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu
lisäksi, että urheilutulon jaksottamiseen liittyviä rajoja
väljennettäisiin nykyisestä. Tämä koskisi
ensinnäkin valmennusrahastoa, jonka verovapaata vuotuista
enimmäismäärää tulisi
ehdotuksen mukaan nostaa nykyisestä 20 000 eurosta
50 000 euroon. Lisäksi urheilijarahastoon tulisi
voida siirtää urheilutuloa rajoituksetta, kun
nykyisin verovapaan siirron enimmäismäärä on
30 prosenttia verovuoden urheilutulosta, enintään
kuitenkin 50 000 euroa vuodessa. Kertyneet varat tulisi
voida nostaa urheilu-uran päättymistä seuraavien
vähintään kahden ja enintään
kymmenen vuoden aikana, kun nykyinen nosto-oikeus alkaa aikaisintaan
viiden vuoden kuluttua uran päättymisestä.
Muutoksilla tähdättäisiin siihen,
että urheilijat voisivat valmistautua urheilu-uran jälkeiseen aikaan
mahdollisimman hyvin ja esimerkiksi kouluttautua uuteen ammattiin
ilman yhteiskunnan tukia. Valmennusrahastokaton korotusta on pidetty
tärkeänä ennen muuta siksi, että urheilija
voisi turvata tarpeen vaatiessa myös omakustanteisen valmentautumisen.
Tällainen saattaa tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi loukkaantumisen
jälkeen.
Näiden keskeisten muutosesitysten lisäksi
on ehdotettu, että urheilutulon alaraja muutettaisiin samaksi
kuin urheilijoiden eläke- ja tapaturmalaissa oleva vakuuttamisvelvollisuuden
raja. Nykyinen 9 400 euron raja tulisi sen vuoksi nostaa 9 600 euroon.
Valiokunta puoltaa muutosesitystä ainoastaan siltä osin
kuin se koskee urheilutulon alarajan nostamista 9 600
euroon. Valiokunta esittää sen vuoksi, että tuloverolain
116 c §:n 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin
tätä koskeva muutos.
Muulta osin valiokunta ei ole nähnyt aihetta muutoksiin
ainakaan tässä yhteydessä. Rajoja korotettiin
hiljattain vuonna 2003, eikä tarve käytännössä ole
muuttunut siitä. Nykyisiä rahastointimahdollisuuksia
ei ole edelleenkään käytetty yleisesti
täysimääräisesti hyväksi.
Esimerkiksi ammattijääkiekkoilijoista vain noin
kolmannes rahastoi urheilutuloaan tällä hetkellä. Lisäksi
jääkiekkoilijoiden keskimääräinen rahasto-osuus
oli vielä vuoden 2005 lopussa hieman vajaat 40 000 euroa.
Muutokset olisivat ongelmallisia myös verotuksen tasapuolisuusvaatimuksen
kannalta. Nykysääntely merkitsee sinällään
jo muita edullisempaa verokohtelua. Tämä ero kasvaisi
muutosten myötä.
Yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistötulon verotus
Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu lisäksi, että yleishyödyllisten
yhteisöjen kiinteistöstä saaman muun
kuin elinkeinotulon verotuksesta luovuttaisiin kokonaan. Tätä puoltaisivat
ennen kaikkea käytännölliset syyt, koska
asian fiskaalinen merkitys on vähäinen.
Valiokunta ei puolla ehdotusta, koska kuntien verotulopohja
on parhaillaan yleisen pohdinnan alainen. Erillismuutoksiin ei ole
siten aihetta juuri nyt. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotukseen
liittyy lisäksi jo nykyään merkittäviä huojennuksia,
jotka koskevat mm. kiinteistöstä saadun tulon
verotusta. Lisähuojennus ei olisi perusteltu tähänkään
nähden.
Eduskunta-aloitteet
Valiokunta on päätynyt käsittelemiensä eduskunta-aloitteiden
suhteen kielteiselle kannalle.