Perustelut

Ns. kakkosasunnosta aiheutuvien kustannusten verovähennyskelpoisuus

Työllisyys ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmiin vastaaminen on yksi hallituksen vuoden 2007 budjettiesityksensä tavoitteiksi nostamia asioita. Budjettiesityksen taustamuistion mukaan "on tultu uuteen tilanteeseen, jossa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto on yhä suurempi haaste vahvan työllisyys- ja talouskehityksen jatkumiselle. Näissä oloissa työvoimapolitiikan rooli hyvän työllisyyskehityksen turvaamisessa korostuu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työvoiman liikkuvuuteen, työttömien valmiuksien parantamiseen ja aktiiviseen työnhakuun sekä rakennemuutospaikkakuntien tilanteen helpottamiseen." Hallitus esittääkin työvoiman liikkuvuuden lisäämiseksi mm. matka-avustuksen maksamista neljältä kuukaudelta, harkinnanvaraisen muuttoavustuksen käyttöönottoa ja työmatkakuluvähennyksen enimmäismäärän tuntuvaa korottamista.

Kokoomus tukee työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien ratkaisemiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamista. Erityisesti työmatkakuluvähennyksen enimmäismäärän nostoa kokoomus on vaatinut jo usean vuoden ajan ja on tyytyväinen hallituksen halukkuuteen toteuttaa nyt tämä muutos. Samalla on kuitenkin todettava, että osa hallituksen esittämistä toimenpiteistä on vaikutuksiltaan hyvin rajallisia. Esitämme hallituksen päättämien toimenpiteiden lisäksi tuloverolakia muutettavaksi siten, että ensi vuoden alusta lähtien toisella paikkakunnalla (kuin oma vakituinen asuinkunta) työn vuoksi yöpymään joutuville henkilöille annetaan mahdollisuus vähentää tästä aiheutuvia kustannuksia verotuksessaan. Vähennyksen saa tehdä, mikäli tällainen työn vuoksi yöpyminen on säännöllistä, tapahtuu oman asuinkunnan mukaan määräytyvän työssäkäyntialueen ulkopuolella ja tapahtuu päätoimisen työskentelyn vuoksi.

Verovelvollinen saisi vähentää palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksen lisäksi 3 000 euroa tällaisessa tilanteessa. Toisella paikkakunnalla työssä käyvä henkilö voi järjestää työskentelypaikkakunnalla majoituksensa usealla eri tavalla, kuten vuokraamalla tai ostamalla itselleen asunnon tai yöpymällä esimerkiksi huoneistohotellissa. Yöpymisestä aiheutuu luonnollisesti myös muita kustannuksia kuin majoituskustannukset. Kyseisellä kiinteällä vähennyksen määrällä (3 000 euroa) katetaan kuukausittain 250 euron edestä yöpymisen aiheuttamia kustannuksia. Vähennystä ei saisi tehdä siltä osin kuin verovelvollinen saa verotuksessaan vähentää samoja kustannuksia tuloverolain 95 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella. Verohallinnon tulee antaa tarkemmat ohjeet vähennysoikeuden määräytymisestä ja siitä tavasta, jolla verovelvollisen on osoitettava olevansa oikeutettu kyseiseen vähennykseen.

Kotitalousvähennyksen kehittäminen

Kokoomuksen eduskuntaryhmä esittää kotitalousvähennyksen 2 300 euron enimmäismäärän ulottamista kaikkeen vähennyksen piirissä olevaan työhön (myös remonttityöhön) sekä esittää ko. vähennyksen käyttöalan laajentamista koskemaan kotitalouden tieto- ja viestintätekniikan laitteiden asennus-, korjaus- ja tukipalveluita. Samalla vähennys on ulotettava sellaiseen kotona teetettyyn työhön, jonka vanhemmat teettävät niiden lastensa asunnoissa, joilla on alaikäisiä lapsia. Kokoomus on jättänyt asiasta myös talousarvioaloitteen.

Kokemukset kotitalousvähennyksestä ovat olleet myönteisiä, ja vähennys on osoittautunut kustannustehokkaaksi tavaksi tukea uusien yritysten ja työpaikkojen syntyä. Vähennyksen käyttö on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi, ja sillä olikin vuonna 2004 noin 175 000 käyttäjää (lisäystä vuoteen 2003 verrattuna 23 %) vähennysten määrän noustessa yli 110 miljoonan euron (lisäystä 19 %). Keskimääräinen kotitalouskohtainen vähennys oli 630 euroa. Maaliskuussa 2006 ilmestyneen tutkimuksen (TM Työpoliittinen tutkimus 310/2006) mukaan kotipalveluita ostettiin vuonna 2004 yhteensä 457 miljoonalla eurolla. Kotitalousvähennyksellä aikaansaadut työpaikat ovat tutkimuksen mukaan markkinaehtoisia eli todellisia uusia työpaikkoja, joten niillä ei ole syrjäyttämisvaikutuksia muiden työpaikkojen suhteen.

Em. tutkimuksen mukaan kotitalousvähennyksellä luodut työpaikat maksavat kansantaloudellisesti tarkasteltuna itsensä takaisin. Kotitalousvähennyksellä on myös muita tunnettuja taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittäviä vaikutuksia — mm. pimeästi tehdyn työn väheneminen, yhteiskunnallisen työnjaon tehostuminen, naisten työmarkkina-aseman parantuminen, taloutta aktivoivan kulutuksen lisääntyminen sekä kotitalouksien oman työnteon ja vapaa-ajan lisääntyminen.

Hallitus uudisti kuluvan vuoden alusta kotitalousvähennystä siten, että vähennyksen enimmäismäärä kaksinkertaistettiin 2 300 euroon siltä osin kuin kyse on kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöstä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ilmaisi tätä lakimuutosta käsiteltäessä tyytyväisyytensä hallituksen haluun kehittää kotitalousvähennystä. Kokoomus oli aikaisemmin esittänyt jo kahteen otteeseen kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistamista. Kuitenkin jo viime vuonna toimme esille hallituksen ratkaisun remonttityön (asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö) jättämisestä korkeamman enimmäismäärän ulkopuolelle jättävän uudistamisen puolitiehen, eikä hallitus siten ole kyennyt hyödyntämään kaikkia kotitalousvähennyksen potentiaalisia työllisyysvaikutuksia. Kokoomus korostaa edelleen, ettei kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistamisen ulkopuolelle pidä jättää mitään kotona teetettävää työtä. Hallitus perusteli ratkaisua saavutettavissa olevien työllisyysvaikutusten pienuudella. Kuitenkin juuri remonttityö kattaa em. tutkimuksenkin mukaan suurimman osan kotitalousvähennyksen määrästä ja suurimman osan syntyneistä työpaikoista. Myös remonttialan yrittäjät ovat todenneet enimmäismäärän korotuksen lisäävän kysyntää laajoille remonteille, joiden työllisyysvaikutukset olisivat heidän mukaansa kaikkein suurimpia.

Toinen kotitalousvähennykseen esitettävä muutos koskee käyttöalan laajentamista kotitalouden tieto- ja viestintätekniikan laitteiden asennus-, korjaus- ja tukipalveluihin. Tällöin kotitalousvähennyksen piiriin tuotaisiin mm. kotitietokoneen ja digisovittimen asentaminen käyttövalmiiksi. Edellä mainitun tutkimuksen yhteydessä selvisi myös, että kotitaloudet itse haluaisivat hyödyntää vähennystä atk- ja digipalveluiden hankintaan.

Kolmas vähennykseen esitettävä muutos laajentaisi kotitalousvähennyksen käyttöä tilanteisiin, jossa isovanhemmat ostavat kotipalveluita sellaisen lapsensa kotiin, jolla on alaikäisiä lapsia. Esityksen taustalla on se tosiasia, että lapsiperheistä vain keskimääräistä hyvätuloisemmilla on mahdollisuus käyttää kotitalousvähennystä hyväkseen esimerkiksi säännölliseen ja jatkuvaan siivous- ja hoivatyöhön. Yhteistä aikaa on perheillä vähän, asunto- ja opintovelkaa usein paljon, ja eläminen nielee suurimman osan perheen käytettävissä olevista tuloista. Näinä elämän "ruuhkavuosina" monet vanhemmat saattaisivat mielellään kustantaa lastensa arkea helpottavia palveluita, mikäli yhteiskunta edes vähäisessä määrin tukisi tätä verotuksellisesti.

Seurakuntien osuus yhteisöveron tuotosta

Kokoomus pitää tärkeänä, että seurakuntien yhteisövero-osuus pidetään nykyisenä 1,94 prosentissa hallituksen esittämän 1,75 prosentin sijaan siitä huolimatta, että kirkollisverotulojen arvioidaan nousevan noin 11 miljoonaa euroa verovähennysten tason alentamisen johdosta. Tältä osin esitämme siis, ettei veronsaajaryhmien lakiin kirjattuja jako-osuuksia muuteta nykyisestään.

Seurakuntien yhteisövero-osuudella katetaan muun muassa hautaustoimen kustannukset. Hautaustoimilain mukaan evankelis-luterilaisen kirkon tulee pitää yllä yleisiä hautausmaita koko väestölle. Hautaustoimen kokonaiskustannukset vuonna 2005 olivat 83,2 miljoonaa euroa. Hautaustoimilain antama lisävelvoite, jonka mukaan seurakuntien tulee perustaa tunnuksettomia hautausmaita, tulee täysmittaisesti voimaan vuoden 2007 alusta ja lisää osaltaan hautaustoimen kustannuksia.

Eduskunnan hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa Kirkkohallitus muistuttaa, ettei seurakuntien yhteisövero-osuutta ole kuitenkaan tarkoitettu yksinomaan hautaustoimen menoihin, vaan sillä on tarkoitus kattaa myös seurakuntien yhteiskunnallisia tehtäviä, vaikka tälle ei olekaan samanlaisia lainsäädännöllisiä perusteita. Pelkästään hautaustoimen ja kirkonkirjojen hoidon kokonaiskustannukset vuonna 2005 olivat 102,4 miljoonaa euroa, kun seurakuntien yhteisövero-osuuden tuotto samaan aikaan oli hiukan pienempi (102 miljoonaa euroa).

Seurakuntien yhteisöveron jako-osuuden leikkaaminen hallituksen esittämällä tavalla tarkoittaa hallintovaliokunnan lausunnon mukaan vuoden 2005 tasolla seurakunnille 11 miljoonan euron vähennystä. Yhteisövero-osuus ei siten kattaisi edes hautaustoimen kustannuksia eikä riittäisi lainkaan seurakuntien muiden yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen. Vuosina 2002—2005 seurakuntien kirkollisverot ovat alentuneet noin 47 miljoonaa euroa erilaisten verovähennysten seurauksena. Tästä seurakunnille on kompensoitu vain 12 miljoonaa euroa. Seurakuntien kokonaisverotulot ovatkin vähentyneet neljän vuoden aikana 35 miljoonaa euroa.

Valtionosuusprosenttien pienentäminen johtuen kustannustenjaon tarkistuksesta vuodelle 2006

Hallituksen esityksen 5. lakiehdotuksessa ehdotetaan kuntien valtionosuuslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännökseen lisättävän: "Tarkistettaessa kustannustenjakoa vuoden 2008 alusta otetaan valtionosuusprosenttien alennuksena huomioon yhteensä 185 miljoonaa euroa, joka korvataan kunnille verotuksessa vuodesta 2007".

Hallituksen esityksen mukaan siis maksettaessa valtion ja kuntien välisen kustannusten jaon eli ns. pakkolainan vuodelle 2008 määrätty loppuerä (185 milj. euroa) jo vuonna 2007 vastaava summa otettaisiin huomioon tulevassa valtionosuusuudistuksessa valtionosuusprosentteja laskevana eränä. Kustannusten jaon tasauksen viimeinen erä annetaan kunnille pienentämällä kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä siten, että kuntien verotulot kasvavat vastaavalla määrällä.

Hallintovaliokunnan lausuntoon jätetyn eriävän mielipiteen mukaisesti näitä kahta täysin erillistä asiaa ei olisi pitänyt lainkaan yhdistää toisiinsa. Kymmenen vuotta sitten hyväksytty ja useasti uudistettu kunnallisverotuksen ansiotulovähennys on täysin erillinen suhteessa tavanomaiseen kuntien ja valtion väliseen kustannustenjakoasiaan tai valtionosuusprosentteihin. Tämän vuoksi esitämme lakiin esitettyä lisäystä kokonaan hylättäväksi.

Perustelut

Yritimme valiokunnassa korjata hallituksen verolinjauksia oikeudenmukaisemmiksi. Hallituspuolueiden enemmistö valiokunnassa kuitenkin torjui varallisuusveron panemisen Suomen rikkaimmille. Samoin se torjui ehdottamamme pieniä etuuksia saavia koskevan sosiaalitulovähennyksen, vaikka pieniä etuuksia verotetaan selvästi ankarammin kuin vastaavia palkkatuloja, niin että niitä saavat jo pelkästään veron takia joutuvat köyhyysrajan alapuolelle.

Hallituspuolueiden edustajat eivät myöskään halunneet korjata komennusmiesten verotuksen ongelmaa.

Valitettavasti myöskään vihreät ja kokoomus eivät halunneet valiokunnassa tukea esityksiämme.

Oikeudenmukaisuutta verotukseen

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on esittänyt muutamaa kymmentätuhatta Suomen äveriäintä koskevan varallisuusveron palauttamista kahdesta syystä:

• yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi, kun kaikkein rikkaimmat osallistuvat yhteiskunnan menojen rahoittamiseen myös varallisuutensa perusteella
• lisätulojen saamiseksi kansalaisten palvelujen ja pienimpien etuuksien korottamisen rahoittamiseen.

Ei ole oikeudenmukaista, että kaikkein pienimpiä etuuksia verotetaan ankarammin kuin samansuuruisia työtuloja ja vieläpä niin, että näiden etuuksien saajat joutuvat veron takia köyhyysrajan alapuolelle, mutta samanaikaisesti miljoonaomaisuuksien omistajat vapautetaan verosta.

Oikeudenmukaisuutta voidaan lisätä vain

• korottamalla pienimpiä etuuksia
• keventämällä pienimpien etuustulojen verotusta ehdottamallamme sosiaalitulovähennyksellä
• lisäämällä kuntien rahoitusta, niin että ne voivat tarjota kansalaisille kunnolliset ja riittävät neuvola-, päiväkoti-, koulutus-, terveydenhoito-, virkistys-, kulttuuri- ja vanhuspalvelut.

Ehdotimme valtiovarainvaliokunnassa varallisuusveron ottamista uudelleen käyttöön. Suomen rikkaiden puolelle asettuivat kuitenkin hallituspuolueiden keskustan, sosialidemokraattien ja ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajien lisäksi myös kokoomuksen ja vihreiden edustajat kieltäytymällä ottamasta edes käsittelyyn varallisuusveron uudelleen käyttöönottoa koskevaa ed. Uotilan ym. lakialoitetta LA 81/2006 vp.

Tilapäinen työskentely erityisellä työntekemispaikalla

Ed. Kuopan ym. lakialoitteessa LA 40/2006 vp esitettiin, että tuloverolain määritelmää tilapäisestä työskentelystä erityisellä työntekemispaikalla väljennetään siten, että laissa asetettujen kahden ja kolmen vuoden määräaikojen ohella otetaan huomioon myös työntekijälle tosiasiallisesti syntyneet kulut majoituksesta ja matkakustannuksista verovelvollisen selvityksen perusteella.

Tuloverotuksessa on vuosikymmenien ajan sallittu verottomien päivärahojen ja matkakulukorvausten maksaminen sellaisille työntekijöille, jotka joutuvat matkustamaan toiselle paikkakunnalle vaihteleviin työkohteisiin työnantajan määräyksestä tai sen vuoksi, että työ luonteeltaan edellyttää matkustusta eikä pysyvää työntekemispaikkaa ole. Tällaisten työntekijöiden työmatkakustannusten vähentämisoikeutta on myös säädelty laissa erilaisin määräyksin. Käytännössä on syntynyt erilaisia tulkintaongelmia, ja lainsäädäntöä on eri aikoina tarkennettu. Viime vuosina paineita muutoksiin on syntynyt siitä, että eräät verotoimistot ovat tulkinneet hyvin ankarasti mm. telakoilla erilaisissa työkohteissa työskentelevien matkatyöntekijöiden tai komennusmiesten oikeutta verottomiin päivärahoihin. Työntekijöille on täysin yllättäen määrätty maksettavaksi jopa useiden tuhansien eurojen jälkiveroja, jotka ovat monissa tapauksissa aiheuttaneet työntekijöille ja heidän perheilleen suuria taloudellisia vaikeuksia.

Vuoden 2006 alusta tuloverolakia on muutettu lisäämällä siihen uusi 72 a §, jossa määritellään tilapäinen työskentely erityisellä työntekemispaikalla (1227/2005, HE 211/2005 vp). Uuden pykälän mukaan tilapäisenä työskentelynä erityisellä työntekemispaikalla pidetään enintään kahden vuoden työskentelyä samassa työntekemispaikassa. Lisäksi voidaan tällaisena tilapäisenä työskentelynä pitää enintään kolmen vuoden työskentelyä samassa työntekemispaikassa, jos kyse on rajatun ajan kestävästä työkohteesta, joka on yli 100 kilometrin päässä verovelvollisen asunnosta ja varsinaisesta työpaikasta. Kahden vuoden ylittävältä ajalta matkakustannusten korvaukset ovat verotonta tuloa ainoastaan silloin, kun verovelvollinen on työmatkan takia yöpynyt erityisen työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa majoitustiloissa. Laissa asetettujen määräaikojen laskeminen aloitetaan alusta, jos työskentely samassa työntekemispaikassa on keskeytynyt yhtäjaksoisesti vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja verovelvollinen on tänä aikana työskennellyt toisessa työntekemispaikassa. Verohallitus on 23 maaliskuuta 2006 antanut eräitä ohjeita uuden säännöksen soveltamisesta.

Vaikka uusi säännös selventää lain tulkintaa ja korjaa joitakin tilanteita, joissa aikaisemman lain puitteissa jouduttiin kohtuuttomiin tulkintoihin, se on käytännössä liian jäykkä työelämän tarpeita ajatellen. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että käytännössä työkohteiden kestoa on vaikea ennustaa ja sopia etukäteen. Joissakin työkohteissa kahden tai kolmen vuoden määräaika on selvästi liian lyhyt. Matkatyö tai komennustyö vieraalla paikkakunnalla voi olla melko pitkäaikainenkin välttämättömyys monissa tapauksissa. Työmarkkinat ovat myös muuttuneet entistä epävarmemmiksi siten, että varsinkin perheellisen työntekijän on vaikea luottaa siihen, että jollakin paikkakunnalla työmahdollisuudet ovat niin hyvät, että pysyvä muuttaminen sinne avautuvan työkohteen perusteella olisi järkevää. Voidaan ajatella esimerkiksi Tampereen seudulla asuvaa työntekijää, jonka varsinainen työntekemispaikka on Tampereella. Hänelle avautuu mahdollisuus telakkatyöhön Turussa, ensin ehkä pariksi vuodeksi ja kaiken kaikkiaan neljäksi vuodeksi. Jos hän on perheellinen ja puoliso on töissä Tampereella, koko perheen muutto Turkuun voi olla liian uhkarohkeaa, varsinkin jos se johtaa puolison työpaikan menetykseen. Lain uusi muotoilu voi johtaa siihen, että hänen on ainakin neljäs vuosi työskenneltävä Turussa ilman niitä verottomia matkakulujen korvauksia, jotka lyhyemmiltä työkomennuksilta voisi saada. Jos tämä edellyttää esim. hotellissa asumista, lisäkustannukset voivat olla todella merkittäviä.

Tässä on pidettävä mielessä verottomien matkakulukorvausten varsinainen tarkoitus. Ne eivät ole ylimääräinen etu, vaan ne kompensoivat niitä lisäkustannuksia, joita työskentely vieraalla paikkakunnalla poissa kotoa aiheuttaa. Nämä kustannukset ovat lisääntyneitä matkakustannuksia, majoituskustannuksia, ruokailukustannuksia, tietoliikennekustannuksia ym. Verottomien kulukorvausten ansiosta omalla kotipaikkakunnallaan työskentelevät ja komennustöissä vieraalla paikkakunnalla työskentelevät työntekijät ovat keskenään tasaveroisemmassa asemassa. Verottomat kulukorvaukset edistävät työvoiman liikkumista. Ilman niitä monen työntekijän on vaikeampi harkita työskentelyä vieraalla paikkakunnalla, kenties useiden satojen kilometrien päässä kotoaan.

Verottomien matkakulukorvausten mahdollista väärinkäyttöä voidaan ehkäistä kontrolloimalla, mikä on ollut tosiasiallinen tilanne ja mitä kuluja työntekijälle on vieraalla paikkakunnalla työskentelystä aiheutunut. Usein varmaan jo tieto siitä, mikä on toisaalta työntekijän kotiosoite ja toisaalta työntekemispaikan osoite, riittää kertomaan, ovatko matkakulukorvaukset aiheellisia. Tieto työntekijän perhesuhteista voi myös olla olennainen tilannetta arvioitaessa. Tarvittaessa todisteena voivat olla kuitit matkakuluista, majoituksesta ym. tai työnantajan antamat todistukset ja selvitykset.

Näistä syistä ehdotimme valiokunnassa edellä mainitun aloitteen mukaisesti, että tuloverolain määritelmää tilapäisestä työskentelystä erityisellä työntekemispaikalla väljennetään siten, että työskentely voidaan katsoa tilapäiseksi kahden tai kolmen vuoden määrärajasta riippumatta, jos verottomien matkakulukorvausten aiheellisuus osoitetaan erilaisin selvityksin. Esitimme siis, että tuloverolain 72 a §:ään lisätään uusi momentti, jossa tilapäisen työskentelyn määritelmä väljennetään mainitulla tavalla.

Tätä aloitetta valiokunnan enemmistö ei halunnut ottaa käsittelyyn.

Kunnallisverotuksen sosiaalitulovähennys

Etuustuloja ei koske ansiotulovähennys, joten niitä verotetaan ankarammin kuin palkkatuloja. Ehdotimmekin valiokunnassa em. Uotilan lakialoitetta myös siksi, että siinä oli ehdotettu uutta kunnallisverotuksen sosiaalitulovähennystä. Tämä vähennys olisi ollut lähtökohtaisesti samankaltainen kuin kunnallisverotuksen eläketulovähennys vähennyksen täyden määrän osalta ja vähennyksen täyden määrän ylittävien ansiotulojen vähennystä pienentävän vaikutuksen osalta.

Kunnallisverotuksen sosiaalitulovähennys koskisi seuraavia etuuksia:

1. työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 5 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut työttömyysetuudet,
2. sairausvakuutuslain (1224/2004) 7 luvun 1 §:n 1 momentissa ja 3 §:n 1 momentissa tarkoitetut sairauspäivärahaetuudet,
3. tapaturmavakuutuslain 14 §:n 1 momentin 1 kohdassa (192/1987, 948/1992) tarkoitettu päivärahaetuus,
4. liikennevakuutuslain (510/2004) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu työkyvyttömyyseläke ja pysyvän haitan korvaus,
5. kotihoidon tuesta annetun lain (1128/1996) 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu kotihoidon tuki,
6. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) 18 §:ssä tarkoitettu kuntoutusraha sekä muut veronalaiset kuntoutusetuudet (kuntoutustuki ja kuntoutusraha), jotka maksetaan ansioeläkelakien perusteella, sekä
7. opintotukilain (65/1994) 10 §:ssä tarkoitettu opintoraha.

Kuten tästä luettelosta havaitsee, vähennys olisi koskenut kaikkein pienituloisimpia. Se olisi auttanut monet heistä köyhyysrajan yläpuolelle.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että valtion tuloveroasteikkoon ehdotetut muutokset lieventävät myös eläke- ja etuustulojen verotusta. Tämä koskee luonnollisesti vain etuustuloja, jotka ylittävät valtionverotuksen alarajan, joksi ensi vuodeksi ehdotetaan 12 400 euroa. Sen sijaan ansiotulovähennys, josta on tullut yhä merkittävämpi tekijä veron määrän sääntelyssä, ei etuustuloja koske.

Valiokunnan enemmistö ei suostunut ottamaan tätä esitystä käsittelyyn.

Valtionverotuksen ansiotulovähennys

Valtionverotuksen ansiotulovähennys suo ehdotetussa muodossa liian suuren kevennyksen suuriin tuloihin, kun vähennyksen määrä pienenee 33 000 euron jälkeen vain 0,9 prosenttia puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. Siksi ehdotimme valiokunnassa, että vähennys pienenisi 33 000 euron jälkeen nopeammin eli 4 prosentilla. (1. lakiehdotus 125 §).

Valtionosuuden vähentäminen vuonna 2008

Hallituksen esityksen 5. lakiehdotuksena on laki kuntien valtionosuuslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta. Siinä todetaan: "Tarkistettaessa kustannustenjakoa vuoden 2008 alusta otetaan valtionosuusprosenttien alennuksena huomioon yhteensä 185 miljoonaa euroa, joka korvataan kunnille verotuksessa vuodesta 2007."

Valtionosuusjärjestelmään oli tarkoitus tehdä laaja muutos kuluvalla vaalikaudella. Se on kuitenkin lykkääntynyt ensi vaalikaudelle. Täten ei nyt ole mahdollista arvioida ehdotetun vähennyksen vaikutusta osana tuota kokonaisuutta. Siksi 5. lakiehdotus on hylättävä.

Kuntatalous on muutoinkin ollut vaikeuksissa, sillä hallitus on kasvattanut edelleen aikaisemmilta vuosilta kertynyttä vajaiden indeksitarkistusten alijäämää.

Perustelut

Hallituksen esitykseen (HE 144/2006 vp) sisältyy muutoksia viiteen verolakiin. Suurimmat muutokset koskevat tuloverolakia ja verontilityslakia.

Tuloverolain ja erillisenä esityksenä (HE 143/2006 vp) annetun tuloveroasteikon lieventäminen alentavat ansiotulojen verotusta ensi vuonna noin 655 miljoonalla eurolla. Valtion talouteen vaikuttaa tämän lisäksi kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen enimmäismäärän alentaminen, jota kompensoidaan 200 miljoonalla eurolla.

Verovelvollisten hyöty tuloveronkevennyksistä ja veroluonteisten maksujen muutoksista vaihtelee. Veronmaksajain Keskusliiton laskelmien mukaan pienituloisen (1 722 e/kk) vero kevenee 14 eurolla kuukaudessa ja suurituloisen (6 886 e/kk) 34 eurolla kuukaudessa. Pienituloisen eläkeläisen (759 e/kk) vero alenee yhdellä eurolla kuukaudessa ja 13 eurolla, jos eläketulo on 2 240 euroa kuukaudessa.

Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa keskitetään verokevennykset ruoan arvonlisäveron alentamiseen. Se olisi sosiaalisesti oikeudenmukaisempi ratkaisu. Lisäksi KD:n vaihtoehtobudjetissa esitetään alkoholi- ja tupakkaveron korottamista kuin myös eräiden pääomaliikkeiden ankarampaa verotusta. Tuloveroasteikkoon tekisimme vain inflaatiokorjaukset.

Pientuloisten lapsiperheiden asemaa vaihtoehtobudjetissamme vahvistaisimme uudella ansiotulovähennyksellä, joka myönnettäisiin tulonsaajalle, joka on verovuonna elättänyt alaikäistä lastaan tai kasvattilastaan.

Hallituksen esitykseen sisältyvä verontilityslain muutos pienentää seurakuntien osuutta yhteisöverosta 0,19 prosenttiyksiköllä 1,94 prosentista 1,75 prosenttiin. Muutoksen vaikutus seurakuntien talouteen on noin 11 miljoonaa euroa. Muutosta perustellaan kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen pienentämisellä, joka vahvistaa seurakuntien taloutta samalla summalla. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, miten seurakuntien talous on huonontunut, kun niitä ei ole kompensoitu viime vuosina tehdyistä muutoksista veroperusteisiin. Vaikka jako-osuudet säilyisivät muuttumattomina, olisi vielä noin 35 miljoonaa euroa kompensoimatta.

Perustelut

Vihreiden mielestä veropohjan on oltava riittävän laaja, jotta hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot voidaan rahoittaa nyt ja tulevaisuudessakin. Hallituksen tekemät veronalennusesitykset ovat koko hallituskauden ajan olleet valtiontalouden kestävyyteen nähden liian suuria, eikä perusturvan parantamiseen tai kuntatalouden vahvistamiseen ole löytynyt riittäviä resursseja.

Hallituksen esityksessä verotusta kevennetään 655 miljoonalla eurolla ja samalla vahvistetaan kuntien veropohjaa 185 miljoonalla eurolla. Kuntien veropohjan kasvattaminen ja valtion veronalennuksista johtuvien verotuottojen menetysten kompensoiminen kunnille on järkevää politiikkaa. Tältä osin Vihreät yhtyvät hallituksen esitykseen. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen pienentämisen tulee jatkossa jäädä pysyväksi osaksi kuntien tuloja, eikä sitä tule leikata pois vuoden 2008 valtionosuuksien prosenteissa.

Veronalennusten suuruuden ja kohdentamisen osalta vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että veronkevennysten toteuttaminen hallituksen esittämässä laajuudessa ei ole tarkoituksenmukaista. Vihreiden veronalennusesitys tarkoittaa, että verotusta kevennetään noin 400 miljoonalla eurolla. Loput hallituksen ehdottamista veronalennuksista pitää käyttää palveluiden vahvistamiseen ja perusturvan parantamiseen. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa liikkumavaraa on siirretty veronalennuksista minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan korottamiseen, opintotuen 15 prosentin tasokorotukseen, elatustuen korotukseen ja pienintä kansaneläkettä saavien eläkkeen parantamiseen.

Veronalennuksia perustellaan niiden dynaamisilla vaikutuksilla. Dynamiikan kannalta ei ole edullista, että veronalennukset on painotettu suurituloisille. Veronalennukset pitääkin vihreiden mielestä painottaa pientä palkkaa saaville, jotta vaikutukset olisivat toivotunlaiset. Myös etuuksien korotuksilla on dynaamisia vaikutuksia, sillä ne parantavat yhtä lailla ostovoimaa.

On huomioitava, että matalissa tuloluokissa tehdyt veronalennukset heijastuvat kaikkiin tuloluokkiin euromääräisesti samansuuruisina. Oikeudenmukaisuudesta puhuttaessa on myös mahdollista ajatella niin, että juuri euromääräisesti tasasuuruiset veronalennukset ovat kaikkein tasapuolisimpia.

Ehdotamme, että valtionverotuksen ansiotulovähennystä kasvatetaan, mutta muutamme sen rakennetta niin, että se kertyy valiokunnan esitystä nopeammin 2 500—7 000 euron tuloilla ja sen jälkeen loivemmin niin, että 400 euron vähennyskatto saavutetaan suunnilleen samoilla tuloilla kuin hallituksen esityksessäkin. Tämä kompensoi kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen pienentämisen ja lisäksi keventää useimpien palkansaajien verotusta. Samaan aikaan käsiteltävän veroasteikkoesityksen yhteydessä ehdotamme, että veroasteikossa tehtävät veronalennukset peruutetaan lukuun ottamatta alimman verotettavan ansiotulon rajan korottamista, jota ehdotamme tehtäväksi korkeampana. Alimman rajan korottamisella on euromääräisesti samansuuruinen vaikutus kaikissa tuloluokissa.