Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin muutoksin.

Ansiotulojen veroperusteiden muutokset

Hallitus ehdottaa ansiotulojen veroperusteita lievennettäväksi kuluvaan vuoteen verrattuna yhteensä 1 060 miljoonalla eurolla. Lievennyksillä kompensoitaisiin ansiotason nousun sekä palkansaajamaksuihin odotettavissa olevan nousun työn verotusta kiristävä vaikutus. Vuonna 2009 toteutettujen tuloveron kevennysten jälkeen hallitusohjelmassa tarkoitetusta 1,1 miljardin euron määräisestä tuloveron kevennyksestä vielä käyttämättä olevaa 240 miljoonaa euroa ei käytettäisi tässä yhteydessä. Ehdotetut veroperusteiden lievennykset eivät siten merkitse verotuksen keventämistä hallitusohjelman tarkoittamalla tavalla.

Ehdotettua vuonna 2010 sovellettavaa tuloveroasteikkoa lievennettäisiin kuluvan vuoden tuloveroasteikkoon verrattuna korottamalla asteikon kaikkien tuloluokkien tulorajoja sekä alentamalla kaikkia marginaaliveroprosentteja 0,5 prosenttiyksiköllä. Työtulovähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 50 eurolla 650 euroon.

Kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 720 eurolla 2 200 euroon.

Eläketulon veroperusteita muutettaisiin hallitusohjelman mukaisesti siten, että eläketulon verotus ei muodostuisi palkkatulon verotusta kireämmäksi. Eläketulon keskimääräinen veroaste olisi enintään palkkatulon veroasteen suuruinen, kun vertailukohtana on 53 vuotta täyttäneen palkansaajan keskimääräinen veroaste. Eläketulon verotusta muutettaisiin korottamalla eläketulovähennyksen täyden määrän laskennassa käytettävää kerrointa ja kasvattamalla kunnallisverotuksen eläketulovähennystä alentamalla vähennyksen poistumaprosenttia 62 prosentista 56 prosenttiin. Lisäksi kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen rakennetta muutettaisiin siten, että täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa ei enää vähennettäisi perusvähennyksen määrää.

Veroperusteiden lievennykset vähentäisivät tuloverojen tuottoa 1 060 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus olisi 630 miljoonaa euroa. Ansiotason nousun kompensoinnin osuus olisi 300 miljoonaa euroa.

Tuloveroasteikon muutos vähentäisi tuloveron tuottoa noin 670 miljoonalla eurolla, perusvähennyksen alentaminen 195 miljoonalla eurolla, eläketulon veroperusteiden muutokset 100 miljoonalla eurolla, työtulovähennyksen kasvattaminen 95 miljoonalla eurolla. Ansiotason nousu ja palkansaajamaksuihin odotettavissa olevat korotukset huomioon ottaen palkkatulon veroaste pysyisi suunnilleen vuoden 2009 tasolla.

Valiokunta pitää perusteltuna, että hallitusohjelman mukaista tuloverotuksen kevennysvaraa ei tässä yhteydessä käytetä. Valiokunta toteaa toisaalta, että perinteisesti tuloverotuksen keventämisenä on pidetty inflaatiotarkistuksen ylittävää verotuksen lieventämistä. Tarkastelutapa hallituksen piirissä on viime vuosina muuttunut siten, että vasta inflaatiotarkistuksen ja ansiotason nousun kompensoinnin ylittävää verotuksen lieventämistä pidetään verotuksen varsinaisena keventämisenä.

Ehdotettujen veroperusteiden muutosten katsotaan tukevan työllisyyttä, kotitalouksien ostovoiman kehitystä ja kotimaista kysyntää. Valiokunta pitää ehdotettua kokonaisuutta tasapainoisena ja verotuksen lievennystä sopivasti mitoitettuna. Valiokunta pitää perusteltuna, että esityksessä on erikseen otettu huomioon pienituloiset, joiden verotukseen vaikuttaa kunnallisverotuksen perusvähennyksen korottamisen sekä valtion tuloveroasteikon alarajan korottaminen muita asteikon rajoja enemmän. Perusteltua on myös lievennysten kohdistaminen eläketuloa saaville siten, että eläketulon verotus ei muodostu palkkatulon verotusta kireämmäksi.

Muut muutokset

Valiokunta puoltaa asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähentämistä koskevaa ehdotusta lukuun ottamatta myös muita yksittäisiä muutosehdotuksia, jotka ovat verotusta eri tavoin lieventäviä. Näiden muutosten vaikutuksesta veronsaajien verotulot vähenisivät yhteensä noin 30 miljoonalla eurolla. Vaikutuksiltaan merkittävin muutos olisi yrittäjille ja maatalouden harjoittajille myönnettävä oikeus valita jaettavan yritystulon ja verotusyhtymän maatalouden tulo-osuuden verottaminen kokonaan ansiotulona. Muutoksen vaikutukseksi on arvioitu 13 miljoonaa euroa. Viivästysseuraamusten alentaminen vähentäisi verotuloja 10 miljoonalla eurolla.

Esitykseen sisältyvä ehdotus työnantajan työntekijälle tarjoaman, kodin ja työpaikan välisessä liikenteessä käytettävän matkalipun verokohtelun kehittämisestä on tervetullut uudistus. Valiokunta ehdottaa kuitenkin työsuhdematkalippuun liittyvän verovapaan edun kasvattamista. Jäljempänä tarkastellaan lähemmin työsuhdematkalippua sekä asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähennysoikeutta koskevia ehdotuksia.

Työsuhdematkalippu

Tuloverolain 64 §:n mukaan työnantajan työntekijälle antama joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten arvostetaan 75 prosenttiin lipun käyvästä arvosta. Työsuhdematkalipun nykyinen verokohtelu otettiin käyttöön vuoden 2006 alusta liikenne- ja viestintäministeriön työryhmien valmistelun jälkeen. Uudistuksella pyrittiin kannustamaan oman auton käyttäjiä siirtymään julkisen liikenteen käyttäjiksi.

Uudistus ei ole täysin täyttänyt siihen kohdistuneita odotuksia. Sen on tosin arvioitu lisänneen joukkoliikenteen käyttöä. Käytännössä järjestelmä on kuitenkin osoittautunut työnantajille hankalasti käyttöönotettavaksi. Etuudesta työntekijälle tulevan hyödyn määrää on myös pidetty epäselvänä.

Kun verovapaa määrä on tietty osa matkalipun arvosta, verovapaan edun määrä vaihtelee työntekijän matkakustannusten määrästä riippuen. Täysimääräisen verovapaan edun tarjoaminen edellyttää, että työnantaja selvittää työntekijän todellisten matkakustannusten määrän, josta verovapaana osana voidaan antaa 25 prosenttia. Kulujen selvittäminen on varsinkin suurissa organisaatioissa koettu työlääksi. Yleisimmäksi toteutustavaksi on muodostunut palkan lisänä maksettava kiinteä 10 euroa kuukaudessa. Todellisia matkakuluja ei ole tällöin tarvinnut selvitellä, koska mainitun määräinen etu on kaikissa julkisen liikenteen lippujen hintaryhmissä alittanut 25 prosenttia kuukausilipun hinnasta.

Hallituksen nyt esittämä uudistus perustuu hallituksen ohjelmaan, jonka mukaan työsuhdematkalippujärjestelmän ehtoja kehitetään. Työsuhdematkalipun verovapaa osa määritettäisiin euromääräisesti. Lippu olisi verovapaata tuloa 200 euroon asti, sen ylittävä osa veronalaista 600 euroon asti ja 600 euron ylittävä osalta taas verovapaata 3 400 euroon asti. Verovapaa määrä lasketaan, kuten nykyisinkin, matkalipun koko arvosta eikä vain työnantajan kustantamasta osasta. Ehdotus merkitsee, että kun lipun arvo nousee yli kokonaan verovapaan 200 euron määrän, niin verovapaa osuus alenee ja on alimmillaan, kun lipun hinta on 600 euroa, 33,3 prosenttia. Lipun hinnan noustessa 600 eurosta myös verovapaa osuus nousee ja on enimmillään, 3 400 euron kohdalla, lähes 90 prosenttia matkalipun arvosta. Kun verovapaa osa nykyisin on aina 25 prosenttia lipun hinnasta, ehdotus merkitsee edun merkittävää lisääntymistä kaikissa hintaluokissa.

Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin esitetty epäilyjä muutoksen kannustavuutta kohtaan. On nähty, että vallitseva käytäntö muuttuisi ehdotuksen myötä lähinnä siten, että kuukausittain myönnettävän 10 euron määräisen verovapaan edun arvo nostettaisiin 18 euroon kuukaudessa. Määrä jäisi tällöin alle 200 euron vuodessa, minkä määrän työnantaja voisi aina myöntää työntekijälle verovapaana etuna tarvitsematta selvitellä hänen todellisia matkakustannuksiaan. Edun ei ole katsottu riittävästi kannustavan siirtymistä työsuhdematkalipun käyttöön varsinkaan kaupungin sisäisen liikenteen ulkopuolisessa liikenteessä.

Valiokunta pitää ehdotettua perusratkaisua, siirtymistä prosenttimääräisestä verovapaudesta euromääräiseen verovapauteen, kannatettavana. Se ja kokonaan verovapaan määrän asettaminen 200 euroon lisäisivät työsuhdematkalipun yleistä houkuttelevuutta ja vähentäisivät työsuhdematkalipun tarjoamisesta työnantajille aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia.

Valiokunta kuitenkin pitää tarpeellisena lisätä toimeenpiteen vaikuttavuutta ja ehdottaa sen vuoksi työsuhdematkalipun kokonaan verovapaan määrän nostamista 300 euroon.

Verovapaa määrä olisi pääkaupunkiseudun YTV-alueella kaupungin sisäisen liikenteen lipun hinnasta 453 eurosta kaksi kolmasosaa, seutulipun hinnasta 928 eurosta lähes kolmannes ja kolmen vyöhykkeen lähiseutulipun hinnasta 1 300 eurosta vajaa neljännes.

Työnantajat voisivat toki niin halutessaan tarjota edun 300 euroa suurempanakin 600 euroa kalliimpien lippujen osalta. Tämä edellyttäisi kuitenkin työntekijälle aiheutuneiden todellisten matkakustannusten selvittämistä sen varmistamiseksi, että verovapaaetu on enintään sallitun määräinen. Tästä aiheutuu väistämättä hallinnollista vaivaa, jota ei voitaisi kuitenkaan kokonaan poistaa muutoin kuin säätämällä työnantajan tarjoama työsuhdematkalippu kokonaan verovapaaksi etuudeksi lipun hinnasta riippumatta.

Työsuhdematkalipun käytön yleistyminen jää riippumaan työnantajien ja työntekijöiden halukkuudesta ottaa järjestelmä käyttöön. Ratkaisuihin voi osaltaan vaikuttaa se seikka, että jos työsuhdematkalippu tarjotaan siten, että työntekijän kokonaispalkka pysyy ennallaan ja osa palkasta korvautuu verovapaalla edulla, työntekijän eläkkeen määräytymisperusteena oleva työansioiden määrä pienenee vastaavasti. Työnantajalle menettely tuo puolestaan säästöjä paitsi työeläkemaksun myös muiden palkan sivukulujen osalta. Työntekijän rahapalkan korvautuminen verovapaalla luontaisedulla vaikuttaisi hänen eläkekertymäänsä kuitenkin vain hyvin vähän: esimerkiksi 300 euron määräinen verovapaa etu vuodessa alle 53-vuotiaalle pienentäisi vuosieläkettä 4,50 eurolla.

Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus seuraa uudistuksen vaikutuksia ja tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin järjestelmän edelleen kehittämiseksi.

Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset

Esityksessä ehdotetaan asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähentämistä ansiotulosta koskevaan tuloverolain 93 §:ään lisättäväksi uusi 5 momentti. Momentissa säädettäisiin liikkeen- tai ammatinharjoittajan, maataloudenharjoittajan, elinkeinoyhtymän ja muun yhtymän osakkaan sekä osakeyhtiön ja muun yhteisön osakkaan oikeudesta vähentää asunnon ja yrityksen välisistä matkoista aiheutuneet matkakustannukset ansiotulosta. Kustannukset voitaisiin vähentää asunnon ja varsinaisen työpaikan välisten matkakustannusten vähentämistä koskevin rajoituksin. Momentissa käytettäisiin yrittäjää koskien käsitettä "yrityksessä oleva työpaikka" ja näin yrittäjä rinnastettaisiin työntekijään.

Matkakustannukset vähennettäisiin jatkossa ainoastaan ansiotulosta. Momentissa rajoitettaisiin muutoinkin yrittäjän tulonhankkimismenoina pidettävien matkakustannusten vähennysoikeutta.

Matkakustannusten vähennysoikeutta koskeva oikeuskäytäntö ei valiokunnan käsityksen mukaan muodosta täysin johdonmukaista kokonaisuutta. Valiokunnan mielestä ei ole selvää, rajoittaisiko ehdotus tosiasiassa matkakustannusten vähennysoikeutta. Nykytilaan verrattuna esityksen perustelujen mukaan se ei ole ollut tarkoituksena.

Esitys asettaisi yrittäjät eri asemaan yritysmuodosta riippuen ja rinnastaisi yrittäjän työntekijään vain tietyiltä osin. Sen sijaan se ei rinnastaisi yrittäjää työntekijään esimerkiksi päivärahojen ja kilometrikorvausten osalta.

Valiokunta esittää, että ehdotettu 5 momentti poistetaan ja asia valmistellaan kokonaisvaltaisesti uudelleen valiokunnan ehdottaman lausuman mukaisesti (valiokunnan lausumaehdotus), jolloin oikeustila säilyisi toistaiseksi ennallaan.