Perustelut

Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä vähäisin sanonnallisin tarkennuksin.

Hallituksen esityksen tarkoituksena on selkiinnyttää oikeustilaa siltä osin kuin se koskee sanktioluontoisten maksuseuraamusten vähennyskelvottomuutta. Jatkossa kaikki lainvastaisen teon johdosta määrätyt maksuseuraamukset olisivat vähennyskelvottomia. Lakiin on tarkoitus lisäksi ottaa nimenomainen säännös lahjusten ja muiden vastaavien etujen vähennyskelvottomuudesta.

Vaikka kysymys on pääosin nykykäytännön toteavasta sääntelystä, merkitsee ehdotus myös joitakin muutoksia nykytilaan. Näitä kysymyksiä on käsitelty erikseen jäljempänä.

Sanktioluontoisten maksuseuraamusten vähennyskelvottomuus

Soveltamisalan laajennus.

Esitys rajoittaisi uudentyyppisten seuraamusmaksujen, kuten kilpailunrikkomusmaksujen tai päästöoikeuksien ylitysmaksujen vähennysoikeutta verotuksessa. Se merkitsisi lisäksi myös eräiden perinteisesti vähennyskelpoisten erien, kuten vähennyskelpoisten verojen laiminlyöntien yhteydessä määrättävien veronkorotusten, muuttumista vähennyskelvottomiksi.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvosteltu sitä, että vähennyskelvottomuuden alaa laajennetaan nykyisestä. Eräänä vaihtoehtona on esitetty, että vähennyskelvottomuus liitettäisiin tekijän tuottamuksen asteeseen eli siihen, onko teon syynä tahallisuus tai törkeä tuottamus.

Valiokunta pitää hallituksen esityksen lähtökohtia perusteltuina. Uusi säännös selkeyttäisi oikeustilaa ja tehostaisi osaltaan erityislaeissa säädeltyjen sanktioiden ennalta estävää vaikutusta. Lisäksi yleissäännöksen muotoon kirjoitettu säännös on joustava myös tulevaisuuteen nähden. Huomionarvoista on myös se, että vähennyskelvottomat maksuseuraamukset voidaan määrätä hallinnollisessa menettelyssä jo nykyisin. Tältä osin ei siis ole kysymys periaatteellisesta laajennuksesta.

Sääntelyä ei voida sitoa valiokunnan käsityksen mukaan myöskään tuottamuksen asteeseen, koska maksut eivät perustu tuottamusharkintaan. Riittävää on, että erityislaissa tarkoitettu laiminlyönti tai rikkomus on sinänsä tapahtunut. Seuraamusmaksujen tarkoituksena on näin varmistaa, että niiden perustana olevia säännöksiä noudatetaan ja asetetut velvoitteet täytetään.

Päästöoikeuden ylitysmaksu.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty erityistä huomiota päästökauppalain tarkoittaman päästöoikeuden ylitysmaksun verokohteluun. Sen vähennyskelpoisuutta on puollettu sillä perusteella, että ylitysmaksu on hallinnollinen maksu eikä rangaistusseuraamus, joista on säädetty erikseen päästökauppalain 67 §:ssä.

Edellä on jo todettu, että vähennyskelvottomat rangaistusluonteiset maksuseuraamukset voidaan sinänsä määrätä myös hallinnollisessa menettelyssä. Päästöoikeuden ylitysmaksun vähennyskelpoisuus on ratkaistava siten sen mukaan, onko kyseessä esityksen mukainen oikeussäännösten noudattamista tehostava sanktionluonteinen julkisoikeudellinen maksuseuraamus vai ei.

Esityksessä on lähdetty siitä, että päästöoikeuden ylitysmaksu on luonteeltaan sanktio. Tämä ilmenee mm. päästökauppadirektiivin (2003/87/EY) 16 artiklasta. Jos toiminnanharjoittaja ei palauta päästöjä vastaavaa määrää päästöoikeuksia, se on velvollinen maksamaan liikapäästöistä 16 artiklassa tarkoitettua sakkoa. Tämä direktiivin mukainen sakko on nimetty päästökauppalain 62 §:ssä päästöoikeuden ylitysmaksuksi.

Päästökauppalain 67 §:ssä säädelty päästökaupparikkomus koskee puolestaan muita laiminlyöntejä kuin päästöoikeuksien palauttamatta jättämistä. Se on tuottamuspohjainen sanktiosäännös, jonka perusteella voidaan määrätä lainkohdassa mainituille rikkomuksille tai laiminlyönneille sakko.

Valiokunta katsoo näillä perusteilla, että päästöoikeuden ylitysmaksua tulee käsitellä verotuksessa vähennyskelvottomana eränä, kuten hallituksen esityksessä on myös todettu. Ylitysmaksujen, kuten muidenkin seuraamusmaksujen, mitoituksessa on tärkeä ottaa kuitenkin huomioon, etteivät maksut ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

Veronkorotus.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty niin ikään huomiota vähennyskelpoisiin veroihin liittyvien veronkorotusten muuttuvaan verokohteluun. Tällä hetkellä vähennyskelpoisia ovat esimerkiksi ennakonpidätysten ja arvonlisäverojen veronkorotukset, koska nämä verot ovat itsessään vähennyskelpoisia tai läpikulkuerän luonteisia.

Valiokunta pitää hallituksen esitystä johdonmukaisena myös tältä osin. Veronkorotusta ei ole syytä liittää sen perusteena olevan veron käsittelyyn, koska veronkorotus ei perustu itse veroon vaan verovelvollisen laiminlyöntiin. Ehdotettu verokohtelu vastaisi myös viivästysseuraamusten osalta vuonna 1995 tehtyä muutosta. Se olisi siten tästäkin näkökulmasta perusteltu.

Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että muuttuva verokohtelu otetaan jatkossa huomioon myös veronkorotusta määrättäessä. Tuore hallituksen esitys verotusmenettelylain ja eräiden siihen liittyvien muiden lakien muuttamisesta (HE 91/2005 vp) sisältää lisäksi muutoksen, jonka mukaan veronkorotus voidaan jättää kaikissa tapauksissa myös määräämättä. Veronkorotuksen vähimmäismäärästä on siis tarkoitus luopua. Myös tällä tulee olla valiokunnan mielestä oma painoarvonsa vastaisessa verokorotuskäytännössä.

Lahjusten ja lahjusten luonteisten etujen vähennyskelvottomuus

Elinkeinoverolakiin on tarkoitus siis ottaa nimenomainen säännös, joka epää lahjusten ja lahjusten luonteisten menojen vähennysoikeuden. Ehdotuksella ei ole tarkoitettu muuttaa vallitsevaa oikeustilaa eikä laajentaa nykyistä soveltamiskäytäntöä. Sääntelyä on pidetty aiheellisena OECD:n veroasiainkomitean asiaan kiinnittämän huomion vuoksi.

Valiokunta pitää sääntelyä sinänsä asianmukaisena mutta ehdotettua sanamuotoa epätarkkana. Maininta epäasiallisessa tarkoituksessa annettujen etujen vähennyskelvottomuudesta voi johtaa helposti subjektiivisiin ja vaihteleviin tulkintoihin. Valiokunta esittää sen vuoksi sanamuodon täsmentämistä siten, että vähennyskelpoisia eivät olisi lahjukset eivätkä lahjusten luonteiset edut. Vähennyskelvottomia olisivat nykyiseen tapaan sekä rikoslain mukaisten lahjusten että lahjusten luonteisten muiden etujen antamisesta aiheutuvat menot.