VALTIOVARAINVALIOKUNNAN MIETINTÖ 44/2014 vp

VaVM 44/2014 vp - HE 349/2014 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 20 päivänä tammikuuta 2015 lähettänyt valtiovarainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta (HE 349/2014 vp).

Lakialoite

Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä seuraavan aloitteen:

LA 51/2014 vp  Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 5 §:n muuttamisesta  läh. 23.10.2014

Jaostovalmistelu

Asia on valmisteltu valiokunnan verojaostossa.

Asiantuntijat

Verojaostossa ovat olleet kuultavina

lainsäädäntöneuvos Leo Parkkonen, valtiovarainministeriö

ylitarkastaja Bettina Lemström, työ- ja elinkeinoministeriö

energiainsinööri Antti Saastamoinen, Tulli

toimialapäällikkö Hannes Tuohiniitty, Bioenergia ry

toiminnanjohtaja, DI Peter Reiter, Pienvesivoimayhdistys ry

asiantuntija Antti Kohopää, Energiateollisuus ry

Kirjallisen lausunnon ovat antaneet:

  • maa- ja metsätalousministeriö
  • ympäristöministeriö
  • Suomen Lähienergialiitto ry
  • Suomen Tuulivoimayhdistys ry.

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ry:lle sekä Suomen Luonnosuojeluliitto ry:lle on varattu mahdollisuus lausunnon antamiseen.

HALLITUKSEN ESITYS JA LAKIALOITE

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia. Muutokset koskisivat pienimuotoista sähkön tuotantoa.

Sähköverotuksen ulkopuolelle kokonaan jäävien voimalaitosten määritelmää muutettaisiin niin, että se koskisi enintään 100 kilovolttiampeerin nimellistehoisia voimalaitoksia nykyisen 50 kilovolttiampeerin tehoisten laitosten sijasta.

Samassa yhteydessä purettaisiin nykyinen sääntely, jossa yli 50 mutta enintään 2 000 kilovolttiampeerin nimellistehoisen voimalaitoksen verokohtelu riippuu siitä, siirretäänkö sähköä sähköverkkoon kalenterikuukauden aikana vai ei. Tilalle ehdotetaan sääntelyä, jossa myös yli 100 kilovolttiampeerin nimellistehoinen voimalaitos säilyisi verotuksen ulkopuolella, jos sen kalenterivuodessa tuottaman sähkön määrä ei ylitä 800 000 kilowattituntia. Sillä, minkä tehoisessa voimalaitoksessa sähkö olisi tuotettu, ei olisi enää merkitystä. Jotta 800 000 kilowattitunnin vuotuista tuotantorajaa voitaisiin valvoa, tämän sääntelyn piiriin kuuluville voimalaitoksille ehdotetaan yksinkertaistettua verotusmenettelyä. Kyseisten voimalaitosten olisi rekisteröidyttävä verovelvollisiksi ja annettava veroilmoitus tuottamastaan sähköstä vuosittain Tullille.

Sähkön pientuotannon sääntely koskisi nykyisenkaltaisesti niin fossiilista kuin uusiutuvaa energiaa käyttäviä voimalaitoksia.

Lakiin tehtäisiin lisäksi pientuotannon määritelmien muuttamisesta aiheutuvia teknisluonteisia tarkennuksia.

Esityksen vaikutus valtion vuoden 2015 talousarvioon otetaan huomioon lisätalousarviomenettelyssä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

Lakialoite

Aloitteessa ehdotetaan, että veroton oman sähkön tuotanto sallittaisiin aina, kun se tapahtuu generaattoriteholtaan alle 250 kVA:n suuruisessa tuotantoyksikössä. Verottomuutta ei menettäisi silloinkaan, kun osa verokauden tuotannosta myydään verkkoon, jos tällaisen tuotannon vuosituotanto jää alle 200 MWh. Mikäli generaattoriteho on 250—2 000 kVA tai vuosituotanto 200—2 000 MWh, tuottajan oman kulutuksen veronalaiseksi osaksi katsotaan vain 200 MWh/v ylittävä oma kulutus.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana. Valiokunta huomauttaa kuitenkin siitä, että lakiehdotuksen rinnakkaistekstin voimaantulosäännöksen 2 momenttiin on jäänyt epähuomiossa aiheeton soveltamista koskeva lause. Voimaantulosäännöksen tulee olla siinä muodossa kuin se on varsinaisessa lakiehdotuksessa.

Piensähkön verotuksen uudistus

Esityksellä selkiinnytetään sähkön pientuotannon verotusta uudistamalla osin vanhentuneeksi ja epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta nykysääntelyä. Esitys parantaa samalla merkittävästi pientuotannon kasvuedellytyksiä.

Olennaista on, että esityksessä on otettu johdonmukaisesti huomioon lukuisat eri energiaverotusta, verosyrjintää, valtiontukia sekä käytössä olevia energiatukia koskevat reunaehdot, joiden rajoissa pientuotannon verottomuus voidaan hyväksyä. Ehdotuksissa kuvastuu hyvin myös se, että sähkön pientuotannon luonne on muuttunut ja merkitys kasvanut siitä, kun voimassa olevat rajaukset säädettiin osin 20 vuotta sitten. Valiokunta pitää esitystä näistä syistä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.

Valiokunta pitää ehdotuksia onnistuneina myös niiden ennakoitujen myönteisten vaikutusten vuoksi.

Keskeisin muutos koskee verotuksen alarajaa, joka ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä 50 kilovolttiampeerista 100 kilovolttiampeeriin (mikrovoimala). Kysymys on käytännössä samalla siitä enimmäisajasta, johon sähkön verovapaus voidaan nostaa energiaverodirektiivin vaatimusten valossa. Samalla voidaan välttää muuta kautta myönnettävien tukien liiallinen kumulaatio. Muutos kohdistuu kuitenkin juuri siihen pientuotantoon, jossa arvioidaan olevan merkittävää kasvupotentiaalia. Se parantaa erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian asemaa, kuten on ollut tarkoitus.

Mikrovoimalaa ei siis pidettäisi sähköverovelvollisena eikä sen omaan kulutukseen käyttämää sähköä verollisena. Merkitystä ei olisi sillä, luovutetaanko sähköä verkkoon vai ei. Jos sähköä luovutetaan verkkoon, sähköverkon haltija maksaisi siitä veron lain verovelvollisuutta koskevien säännösten mukaisesti. Mikrovoimalan ei tarvitsisi myöskään rekisteröityä verovelvolliseksi, joten sen asema olisi myös hallinnollisesti kevyt.

Toinen keskeinen muutos koskee yli 100 kilovolttiampeerin laitoksia, joissa tuotetun sähkön määrä ei ylitä 800 000 kilowattituntia kalenterivuodessa (pienvoimala). Toisin kuin nykyisin, tällaisen pientuottajan tuottama ja itse kuluttama sähkö olisi verotonta siinäkin tapauksessa, että sähköä siirretään verkkoon. Tämä poistaisi yhden selvän ongelmakohdan nykyjärjestelmästä. Merkitystä ei olisi myöskään sillä, minkä tehoisessa voimalaitoksessa sähkö tuotetaan.

Pienvoimalat kuuluisivat kuitenkin valmisteverotuksen valvonnan piiriin, mutta niiden osalta sovellettaisiin yksinkertaistettua verotusmenettelyä. Ratkaisu on siis myös tältä osin hallinnollisesti kevyt.

Esityksessä on olennaista edellä olevien nimellisrajoja koskevien muutosehdotusten lisäksi myös mallin neutraalisuus käytetyn polttoaineen ja teknologian suhteen. Tämä on perusteltua yhdenvertaisen kohtelun ja laajan kannustinvaikutuksen luomiseksi. Näin saadaan myös mahdollisimman edustava pohja tuotekehitystä ja kotimaisia referenssejä varten.

Esitys on saanut kaikkiaan varsin myönteisen vastaanoton myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. On arvioitu, että suurin osa sähkön pientuottajista hyötyy nyt ehdotetuista muutoksista. Lisäksi pientuotannon houkuttelevuutta investointikohteena lisää se, että verottomuuden yläraja on asetettu melko korkeaksi. Veroedun määrä on noin 15—20 prosenttia sähkön kokonaishinnasta. Samalla esityksen valtiontaloudellinen merkitys on melko pieni, nykyisellä sähköntuotantorakenteella arviolta 2 milj. euroa vuosittain.

Enimmäistuotantorajan ylitys

Uusi verollisuuden raja asettuu siis 100 kilovolttiampeeriin. Jos sitä suuritehoisemman voimalaitoksen vuotuinen tuotanto ylittää 800 000 kilowattituntia, muuttuu laitoksen tuottama sähkö kokonaan verolliseksi. Tätä on pidetty ongelmallisena erityisesti vesivoimalaitoksille, joiden tuotanto vaihtelee merkittävästi vesitilanteen mukaan. Vuotuinen vaihtelu voi olla +/-30 prosenttia, eikä sitä voida ennustaa hyvin etukäteen. Ratkaisuksi on ehdotettu, että vero määrättäisiin vain tuotantorajan ylittävältä osin, jolloin vältytään esimerkiksi vesivoiman ohijuoksutuksilta.

Valiokunta katsoo, ettei esitystä voida muuttaa asiantuntijakuulemisessa ehdotetuin tavoin. Perusteena on jo yksin se, että vastaava veroetu tulisi myöntää myös muille voimalaitoksille yhdenvertaisen verokohtelun vuoksi. Se taas ei ole mahdollista energiaverodirektiivin perusteella, eikä se ole perusteltua myöskään valtiontaloudellisista syistä.

Ehdotetut muutokset ovat kaikkiaan perusteellisesti harkittuja ja loogisia sekä keskenään että suhteessa muuhun lainsäädäntöön. Lisäksi ehdottomat rajat muodostuvat aina väistämättä ongelmallisiksi rajapinnan lähellä. Samoin on selvää, että tuotetun sähkön määrä vaihtelee merkittävästi voimalaitoksen tyypin ja koon mukaan. Esitys takaa kuitenkin huomattavan liikkuma- ja kehitysvaran nykyiseen ja on sellaisena jo merkittävä edistysaskel.

Lakialoite

Valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella valtiovarainvaliokunta ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana ja

että lakialoite LA 51/2014 vp hylätään.

Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 2015

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Kimmo Sasi /kok
  • vpj. Pentti Kettunen /ps
  • jäs. Pertti Hemmilä /kok
  • Jouko Jääskeläinen /kd
  • Timo Kalli /kesk
  • Anneli Kiljunen /sd (osittain)
  • Esko Kiviranta /kesk
  • Mika Lintilä /kesk
  • Mats Nylund /r
  • Heli Paasio /sd
  • Kari Rajamäki /sd
  • Sari Sarkomaa /kok
  • Osmo Soininvaara /vihr
  • Kauko Tuupainen /ps
  • Kari Uotila /vas
  • Ville Vähämäki /ps
  • vjäs. Esko Kurvinen /kok
  • Eero Reijonen /kesk
  • Harry Wallin /sd

Valiokunnan sihteerinä jaostokäsittelyssä on toiminut

valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen