Perustelut
Pankkivaltuusto on ajankohtaiskertomuksessaan käsitellyt
kestävää finanssipolitiikkaa sekä vakaus-
ja kasvusopimuksen soveltamista ja merkitystä euroalueella.
Pankkivaltuusto pitää vakaus- ja kasvusopimusta
tärkeänä ja tarpeellisena riittävän
julkisen talouden vakauden ja yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden
turvaamiseksi.
Valtiovarainvaliokunnan aiemmat kannanotot.
Valtiovarainvaliokunta on mm. lausunnoissaan VaVL 23/2002
vp ja VaVL 55/2002 vp käsitellyt
vakaus- ja kasvusopimukseen liittyviä kysymyksiä.
Valiokunta on korostanut sopimuksen merkitystä ja pitänyt
välttämättömänä,
että kasvuun ja vakauteen tähtääviä suuntaviivoja
ja suosituksia noudatetaan johdonmukaisesti kaikissa ja etenkin
suurissa jäsenmaissa. Valiokunta piti myös perusteltuna
kaikille jäsenmaille asetettua talouden tasapainotavoitetta,
jonka mukaan julkisen talouden tasapaino oli tarkoitus saavuttaa
viimeistään vuonna 2004.
Valtiovarainvaliokunta on myös todennut, että kansalliset
vakausohjelmat ovat keskeisiä yhteisen talouspolitiikan
ohjausvälineitä ja kunkin maan sitoutuminen omaan
vakausohjelmaansa on tärkeää. Tästä syystä vakausohjelmat voitaisiin
käsitellä jäsenmaissa nykyistä laajapohjaisemmin.
Suomen kannalta tämä merkitsisi sitä,
että vakaus- ja kasvusopimusta koskeva valtioneuvoston
selvitys annettaisiin eduskunnalle niin ajoissa, että eduskunnalla
olisi tarvittaessa mahdollisuus ottaa asiaan kantaa ennen kuin Suomen
vastaus toimitetaan EU:lle.
Vakaus- ja kasvusopimus ja sen noudattaminen euroalueella.
Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan jäsenvaltiot pyrkivät
keskipitkällä aikavälillä saavuttamaan
sellaisen julkisen talouden rahoitusaseman, joka on lähellä tasapainoa
tai ylijäämäinen. Säädöksen
tarkoituksena on varmistaa se, että suhdannevaihtelut eivät
johda tilanteeseen, jossa syntyy uhka liiallisen alijäämän
muodostumisesta. Samalla on pyritty varmistamaan myös se,
että jäsenmaiden ajautuminen rahoitusvaikeuksiin
estetään jo varhaisessa vaiheessa ja edellytykset
julkisen talouden pitkän ajan kestävyydelle vahvistuvat.
Julkisen talouden alijäämä ei saa ylittää kolmea
prosenttia bruttokansantuotteesta.
Kahdeksan euroalueen maata saavutti julkisen talouden tasapainon
vuoteen 2001 mennessä. Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja
Portugalissa tasapainotavoitetta ei sen sijaan ole saavutettu. Portugalin
kohdalla ongelmana on ollut myös se, että julkisen
talouden suuri alijäämä paljastui varsin
myöhään eikä siihen ollut EU:n
tasolla varauduttu.
Tavoitteena oli alunperin, että kaikki euroalueen
maat saavuttaisivat tasapainon viimeistään vuonna
2004. Talouden heikon kasvun vuoksi euroryhmän valtiovarainministerit
hyväksyivät kuitenkin lokakuussa 2002 uuden strategian
alijäämämaiden julkisen talouden rahoitusaseman
vakauttamiseksi. Strategian mukaan alijäämämaat
sitoutuvat vuodesta 2003 alkaen vuosittain leikkaamaan alijäämiään
määrällä, joka vastaa vähintään
puolta prosenttia BKT:sta. Tällöin vakaus- ja
kasvusopimuksen mukainen tavoite voitaisiin saavuttaa vuoteen 2006
mennessä. Ranska on kuitenkin ilmoittanut, että se sitoutuu
uuteen strategiaan vasta vuodesta 2004 alkaen.
Viimeaikaisen hitaan talouskehityksen ohella ongelmana on ollut
erityisesti se, että julkisen talouden tervehdyttäminen
ei onnistunut alijäämäisissä maissa
edes korkeasuhdanteen aikana. Pankkivaltuuston kertomuksen mukaan
Saksan, Ranskan, Italian ja Portugalin rakennealijäämät päinvastoin
kasvoivat viime noususuhdanteen huipussa.
Komission tiedonanto budjettipolitiikan koordinaation vahvistamisesta.
Euroopan unionin komissio on antanut budjettipolitiikan
koordinaation vahvistamisesta tiedonannon (E 140/2002
vp), jossa käsitellään paljolti
samoja kysymyksiä kuin pankkivaltuuston kertomuksessa.
Tiedonannossa on mm. selvitelty vakaussopimuksen täytäntöönpanoon
liittyvien ongelmien syitä ja esitetty neljän
kohdan ohjelmaa, jonka tarkoituksena on vakaus- ja kasvusopimuksen
täytäntöönpanon tehostaminen.
Komission ehdotuksen mukaan julkisen talouden sääntöjen
lisäksi tarvitaan vahvaa poliittista sitoutumista, talous-
ja finanssipolitiikan arvioinnin parantamista, tehokkaampia korjausmenettelyjä sekä
parempaa
tiedottamista ja julkisuuden hyväksikäyttämistä.
Komission tarkoituksena on myös esittää jäsenvaltioille
yleisiä budjettipoliikkaa koskevia linjauksia, jotka jäsenvaltioiden
olisi otettava huomioon laatiessaan vuosittaisia talousarvioitaan.
Ohjelma on tarkoitus hyväksyä ennen kevään
Eurooppa- neuvostoa.
Valiokunta pitää komission linjauksia oikeansuuntaisina.
Samalla kun budjettipolitiikan koordinaatiota pyritään
vahvistamaan valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että EU:n
asettamista tavoitteista ja rajoituksista huolimatta finanssipolitiikka
on edelleen kansallista politiikkaa ja kansallisen politiikan vastuulla.
Vakaus- ja kasvusopimuksen merkitys ja toimivuus.
Valiokunta yhtyy pankkivaltuuston näkemyksiin ja korostaa
vakaus- ja kasvusopimuksen merkitystä. Vakaus- ja kasvusopimus
on tarpeen riittävän julkisen talouden vakauden
ja yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi.
On näin ollen koko euroalueen talouden kannalta tärkeää,
että kansallisista sopimuksista pidetään
kiinni. Se, että kaikki maat eivät ole noudattaneet
tehtyjä sitoumuksia, ei valiokunnan mielestä heikennä sitä sopimuksen
perustavoitetta, jolla pyritään estämään
velkaantumista ja jäsenmaiden ajautumista rahoitusvaikeuksiin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kansallisiin vakaus- ja kasvusopimuksiin sisältyy
riittävä marginaali siltä varalta, että todellinen
talouskehitys on ennakoitua heikompaa. On myös
välttämätöntä, että sopimuksen
tulkintaan ja soveltamiseen sisältyy riittävästi
joustavuutta. Mikäli maan julkisen talouden tasapaino yllättäen
huononee, on tärkeää, että maakohtaisella
finanssipolitiikalla on riittävästi liikkumavaraa.
Tilanne, jossa liian tiukka vakaus- ja kasvusopimus estää järkevän
ja tarkoituksenmukaisen talouspolitiikan harjoittamisen, ei ole
kenenkään kannalta toivottava.
Joustomekanismien käyttämisen on kuitenkin
oltava harkittua ja poikkeuksellisiin ja yllättäviin
tilanteisiin liittyvää. Pääsääntönä tulee olla,
että jäsenvaltiot aikaansaavat taloudessa tarvittavaa
liikkumavaraa harjoittamalla tervettä talouspolitiikkaa,
jolloin myös automaattiset vakauttajat voivat toimia joustavasti.
Julkistaloutta koskevaa tilastointia on myös perusteltua
parantaa ja nopeuttaa. Finanssipolitiikan valvonta perustuu paljolti
tilastotietoihin, jolloin niiden ajantasaisuuteen ja luotettavuuteen
on tärkeää kiinnittää aiempaa
enemmän huomiota.
Valiokunta viittaa vielä edellä mainittuun
lausuntoonsa VaVL 55/2002 vp ja korostaa
kansallisten parlamenttien kytkemistä vakaus- ja kasvusopimuksia
koskevaan päätöksentekoon. Kuten myös
pankkivaltuuston kertomuksessa on mainittu, kansallisten parlamenttien
ja hallitusten tulisi keskustella perusteellisesti vakausohjelmien
keskipitkän aikavälin tavoitteista sekä muustakin
sisällöstä. Tämä olisi
laajan poliittisen sitoutumisen kannalta tärkeää.
Vakaus-ja kasvusopimuksen toimivuutta ei ole vielä koeteltu
todella vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Jotta sopimus silloinkin
täyttäisi sille asetetut tavoitteet, on kaiken
kaikkiaan tärkeää tehostaa
sopimuksen täytäntöönpanoa ja
toimivuutta.