VALTIOVARAINVALIOKUNNAN MIETINTÖ 5/2004 vp

VaVM 5/2004 vp - HE 84/2004 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys laiksi perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 11 päivänä toukokuuta 2004 lähettänyt valtiovarainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttamisesta (HE 84/2004 vp).

Jaostovalmistelu

Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan verojaostossa.

Asiantuntijat

Verojaostossa ovat olleet kuultavina

erityisasiantuntija Sirpa-Liisa Venesjärvi, valtiovarainministeriö

ylitarkastaja Katri Nuotio, maa- ja metsätalousministeriö

ohjelmajohtaja Raimo Luoma, kauppa- ja teollisuusministeriö

ylitarkastaja Jarmo Salminen, Verohallitus

professori Heikki Niskakangas, Helsingin kauppakorkeakoulu

professori Kari S. Tikka, Helsingin yliopisto

asianajaja, OTT Raimo Immonen, Brander & Manner Oy / Attorneys at Law

johtaja Timo Sipilä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

osastopäällikkö Hannele Ranta-Lassila, Keskuskauppakamari

veroasiantuntija Marja-Liisa Lindell, Kesko Oyj edustaen Kaupan Keskusliittoa

puheenjohtajaja Ilse Alander, Kirjanpitotoimistojen Liitto ry

toimitusjohtaja Anders Blom, Perheyritysten liitto ry

ekonomisti Helena Pentti, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

hallituksen varapuheenjohtaja, KHT-tilintarkastaja Esko Tuominen, Suomen veroasiantuntijat ry edustaen myös KHT-yhdistys ry:tä

päälakimies Anna Lundén, Suomen Yrittäjät ry

lakimies Helena Ålgars, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC

veropoliittinen asiamies Virpi Pasanen, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT

toimitusjohtaja Teemu Lehtinen, Veronmaksajain Keskusliitto

lakimies Erkki Tiitta, Vähittäiskaupan Tilipalvelu Oy edustaen K-Kauppiasliittoa

Valtiovarainministeriö on antanut lisäksi kirjallisen lausunnon.

Oikeusministeriö on ilmoittanut, ettei sillä ole huomautettavaa esityksen johdosta.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan perintö- ja lahjaverolakia muutettavaksi siten, että maatilojen ja perheyritysten sukupolvenvaihdosten verotusta huojennetaan nykyistä suuremmassa määrin. Maatilaan ja muuhun yritykseen kuuluvan varallisuuden arvo huojennusta laskettaessa ehdotetaan alennettavaksi 40 prosenttiin varallisuusverotuksessa sovellettavasta verotusarvosta. Nykyisin huojennuksen laskennan perusteena on täysi verotusarvo.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Verovelvollisen vaatimuksesta lakia sovellettaisiin myös niihin sukupolvenvaihdoksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut vuoden 2004 aikana ennen lain voimaantuloa.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana.

Hallituksen esityksessä on tuotu selkeästi esiin ne eri taustatekijät, joiden vuoksi perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoksia koskevaa huojennussäännöstä ehdotetaan muutettavaksi. Olennaista on, että säännöksen alkuperäinen huojentava vaikutus on vähentynyt eri muutosten myötä. Tarkoitus on nyt parantaa säännöksen vaikuttavuutta ja näin tukea perheyritysten toiminta- ja työllistämismahdollisuuksia myös perintö- ja lahjaverolain keinoin.

Valiokunta pitää esitystä perusteltuna ja arvioi sillä olevan myös käytännön merkitystä. Esitys parantaa erityisesti jatkajan asemaa, kun sukupolvenvaihdokset voidaan toteuttaa yhä useammin myös lahjoituksina vastikkeellisten luovutusten sijaan.

Valiokunta pitää aiheellisena käsitellä eräitä yksittäisiä kysymyksiä, joissa on ilmennyt epäselvyyttä valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Esiin tuodut näkökohdat eivät anna kuitenkaan aihetta muuttaa hallituksen esitystä.

Aiemman oikeuskäytännön merkitys

Hallituksen esitys koskee yksinomaan arvostustasoa huojennuksen laskennassa. Huojennus säilyisi siten muutoin ennallaan, mutta sen laskennan perusteena olevat varat ja velat arvostettaisiin nykyisen täyden arvon sijasta 40 prosenttiin varallisuusverotuksen verotusarvosta. Tämä kasvattaa maksuunpanematta jätettävää veron määrää yleensä 60 prosentilla nykyisestä.

Koska muutos koskee vain arvostustasoa, sillä ei ole vaikutusta tähänastisen oikeuskäytännön sovellettavuuteen. Eri tulkintaongelmiin saatuja ratkaisuja voidaan siis noudattaa edelleen. Siten esimerkiksi osakkeen verotusarvon vuosittaista kohoamista jarruttavaa varallisuusverolain 27 §:n 3 momentin säännöstä voidaan soveltaa edelleen huojennuksen laskennassa ratkaisun KHO 2003:53 mukaisesti. Omaisuuden arvostusajankohtaa koskevat perintö- ja lahjaverolain yleiset normit vaikuttavat puolestaan osaltaan noteeraamattoman yhtiön osakkeiden arvostamisen ajankohtaan huojennusta laskettaessa ratkaisun KHO 2002:17 mukaisesti.

Valiokunta pitää oikeustilan vakautta ja ennustettavuutta erittäin tärkeänä, jotta odotettavissa oleva merkittävä sukupolvenvaihdosten kausi voi toteutua ongelmitta. Tämän turvaamiseksi on myös ymmärrettävää, ettei vaikeaselkoista perussäännöstä ole uudistettu tässä yhteydessä. Aihealueen ongelmallisuutta kuvaa mm. se, että aivan keskeisiä soveltamisratkaisuja on saatu vielä tällä vuosituhannella eli yli 20 vuotta säännöksen säätämisajan jälkeen.

Yritysvarallisuus

Epäselvyyttä on aiheuttanut myös hallituksen esityksessä käytetty käsite "yritysvarallisuus". Sillä tarkoitetaan perustelujen mukaan muun yrityksen kuin maatilan yritystoiminnan varojen ja velkojen erotusta.

Käsite ilmaisee valtiovarainministeriön mukaan perintö- ja lahjaverotuksessa noudatettavan nettoperiaatteen, jonka mukaisesti myös velat arvostetaan huojennusta laskettaessa samaan 40 prosentin tasoon kuin varatkin. Ministeriö on todennut lisäksi, että huojennuksen kohteena olevien varojen käsitettä on tulkittu oikeuskäytännön ratkaisuissa eikä lainmuutoksella ole tarkoitus muuttaa nykyistä oikeustilaa siltä osin kun arvioidaan, mikä varallisuus kuuluu huojennuksen piiriin.

Oikeuskäytännössä ei ole perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksiä koskevia ratkaisuja, joissa olisi otettu nimenomaisesti kantaa elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön TVL-tulolähteeseen kuuluvien varojen käsittelyyn. Asialla ei ole ollut suurta käytännön merkitystä, koska osakkeiden siirrot on toteutettu yleensä muulla tavoin kuin perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksiä hyväksi käyttäen. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua tässä suhteessa, kuten hallituksen esityksessä on myös todettu.

Kysymys yritysvarallisuuden määrittelystä huojennussäännöksiä sovellettaessa on siis jatkossa nykyistä merkityksellisempi. Tähän viittaa myös hallituksen esitykseen sisällytetty maininta työllisyystyöryhmän lausumasta, jonka mukaan perintö- ja lahjaverolain uudistuksessa on varmistettava, että verotuki kohdentuu vain varsinaiseen yritysvarallisuuteen eikä esimerkiksi sijoitusluonteiseen omaisuuteen. Lausuman merkityksestä ei ole sinänsä mainittu hallituksen esityksen perusteluissa eikä valtiovarainministeriön lausunnossa mitään.

Valtiovarainministeriö katsoo lausunnossaan, ettei huojennusta ole perusteltua kytkeä suoraan tuloverotuksen tulolähderatkaisuihin. Tämä johtuu mm. perintö- ja lahjaverolain tapauspohjaisen käsittelyn ja tuloverolain massamenettelyn eroavaisuuksista. Tulolähteisiin perustuva jaottelu aiheuttaisi ministeriön mukaan myös lisää tulkintavaikeuksia ja rajanveto-ongelmia.

Valiokunta katsoo edellä olevan perusteella, että yrityksen käsitettä ja huojennuksen soveltamisalaa voidaan tulkita myös jatkossa yleensä samoin kuin tuloverotuksessa, vaikkakaan huojennussäännöksen soveltamisalaa ei ole kytketty suoraan tuloverotuksen ratkaisuun. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamisala määräytyisi siis pääsääntöisesti sen mukaan, onko yhtiöön sovellettu tuloverotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia. Oikeuskäytännössä ja vakiintuneessa verotuskäytännössä syntyneet linjaukset ja tarkennukset olisivat myös tältä osin jatkossakin päteviä.

Valiokunnan kannanotto merkitsee myös sitä, että huojennuksen määräämisen perusteena on yleensä osakeyhtiön osakkeen verotusarvo sellaisenaan. Jos yrityksen omaisuusmassassa on tapahtunut olennaisia muutoksia edellisen verotusarvon laskennan ja perimyksen tai lahjoituksen välisenä aikana, se voidaan ottaa huomioon, niin kuin esimerkiksi ratkaisussa KHO 2002:17 on tehty. Lisäksi, jos jossakin yksittäistapauksessa on ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi, asiaan voidaan puuttua perintö- ja lahjaverolain veronkiertosäännöksin.

Eräät erityistilanteet

Metsätalousyrittäjät. Esityksessä ei ole puututtu pelkästään metsätaloutta harjoittavien asemaan. Aktiivistakin metsänhoitoa harjoittava yrittäjä jää siten huojennuksen ulkopuolelle, kuten nykyisinkin, ellei hän ole samalla maatalouden harjoittaja. Ratkaisun taustalla on näkemys, jossa metsän omistusta pidetään lähinnä sijoitustoimintana. Lisäksi metsätalouden harjoittajan tai metsäyrittäjän käsitteen määrittelyyn liittyy rajanveto-ongelmia.

Pelkkää metsätaloutta harjoittavia voidaan pitää yrittäjinä mm. maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) ja maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaan. Yrittäjästatus edellyttää käytännössä mm. säännöllistä osallistumista metsän hoitotoimiin ja toimeentulon kannalta merkityksellistä — joskaan ei pääasiallista — tuloa metsästä.

Valiokunta pitää aiheellisena selvittää, voitaisiinko perintö- ja lahjaverolain huojennussäännösten soveltamisala ulottaa myös edellä kuvatun kaltaiseen metsätalousyrittäjyyteen. Maatalouden lopettaminen on lisännyt pelkästään metsätalouteen erikoistuneiden tilojen määrää, ja säännös vaikeuttaa näiden tilojen sukupolvenvaihdoksia. Säännös on lisäksi nykyisellään epäjohdonmukainen siinä mielessä, että vähäinenkin maatalouden harjoittaminen vetää mukanaan veronhuojennuksen piiriin myös metsätalouden.

Sisarukset tai näiden lapset jatkajina. Eräs sukupolvenvaihdosten suurimpia ongelmia on sopivan jatkajan löytäminen. Valiokunta pitää sen vuoksi aiheellisena selvittää myös sitä mahdollisuutta, että huojennussäännöksin tuettaisiin myös niitä tilanteita, joissa jatkaja on luopujan sisarus tai puolisisarus tai näiden jälkeläinen. Esteenä on tällä hetkellä II veroluokan mukaan määräytyvä perusvero. Huojennus voitaisiin toteuttaa sen vuoksi esimerkiksi siten, että perusvero määrättäisiin näissä tapauksissa I veroluokan mukaan. Huojennus laskettaisiin sitten tavanomaiseen tapaan.

Omistusosuusvaatimus. Valiokunta kiinnittää huomiota myös niihin toimiviin perheyrityksiin, joissa omistus on pirstaloitunut alle 10 prosentin suuruisiin osiin. Näiden yritysten sukupolvenvaihdoksissa ei voida käyttää hyväksi sen paremmin perintö- ja lahjaverolain kuin tuloverolainkaan huojennussäännöksiä. Useat yritykset työllistävät kuitenkin huomattavan määrän ihmisiä.

Verotukseen liittyvät rajat ovat sinänsä tarpeellisia ja ymmärrettäviä. Niihin liittyy kuitenkin yksittäistapauksissa edellä kuvatunlaisia ongelmia. Koska 10 prosentin omistusosuusvaatimus on yleinen muualla verolainsäädännössä ja myös eurooppalaisessa veronormistossa, valiokunta ei pidä sen alentamista sinänsä aiheellisena. Sukupolvenvaihdos voitaisiin ottaa kuitenkin yhtenä puoltavana perusteena huomioon silloin, kun veronmaksuun haetaan vapautusta perintö- ja lahjaverolain 53 §:n nojalla, jos toiminnan jatkaminen vaarantuu veronmaksun vuoksi.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella valtiovarainvaliokunta ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana.

Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Olavi Ala-Nissilä /kesk
  • vpj. Matti Ahde /sd
  • jäs. Eva Biaudet /r
  • Jyri Häkämies /kok
  • Kyösti Karjula /kesk
  • Jari Koskinen /kok
  • Pekka Kuosmanen /kok
  • Reijo Laitinen /sd
  • Mika Lintilä /kesk
  • Pekka Nousiainen /kesk
  • Pirkko Peltomo /sd
  • Iivo Polvi /vas
  • Virpa Puisto /sd
  • Kari Uotila /vas
  • Jukka Vihriälä /kesk
  • vjäs. Timo Kalli /kesk (osittain)
  • Bjarne Kallis /kd
  • Esko Kiviranta /kesk
  • Maija Rask /sd
  • Sari Sarkomaa /kok

Valiokunnan sihteerinä jaostokäsittelyssä on toiminut

valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen

VASTALAUSE

Perustelut

Hallituksen esitys sukupolvenvaihdoksissa siirtyvän omaisuuden arvostuksen alentamisesta on kannatettava. Veronhuojennuksella edistetään yritystoiminnan jatkumista ja turvataan yritysten työllistämisedellytyksiä, sillä yrityksen omistajan mahdollisuudet selvitä omistajanvaihdokseen liittyvistä veroseuraamuksista vaikuttavat oleellisesti yrityksen toimintamahdollisuuksiin. Sukupolvenvaihdosten korkea verorasitus voi pahimmassa tapauksessa pakottaa yrityksen realisoimaan omaisuuttaan, supistamaan tai osittain lopettamaan liiketoimintansa. Verotuksen huojentamisen ohella oleellista sukupolvenvaihdostilanteissa on sen piirin laajuus, joille kyseinen huojennus myönnetään. Tähän seikkaan ei ole riittävässä määrin kiinnitetty huomiota valtiovarainvaliokunnan mietinnössä.

Sukupolvenvaihdoksissa saatava veronhuojennus edellyttää, että jatkajan omistukseen siirtyy vähintään 10 prosenttia yhtiön osakekannasta tai osuuksista. Suomessa on paljon työllistäviä ja kasvavia perheyrityksiä, joiden omistus on sirpaloitunut vuosien kuluessa niin, ettei 10 prosentin omistusvaatimus täyty. Nämä yritykset eivät PerVL:n 57 §:n mukaisesti hyödy huojennussäännöstä, vaikka niiden omistus ja johtaminen olisivat keskitetysti yhden suvun käsissä. Mikäli veronhuojennuksen tavoitteena on yritystoiminnan jatkumisen edistäminen nimenomaan yhden suvun tai perheen piirissä, tulisi huojennus saada hyödynnettyä myös tämänkaltaisissa vaihdostilanteissa.

Toisena esiintuotuna ongelmana on se, ettei omistajanvaihdoksissa lähisuvun ulkopuolisille ole nykyisin käytettävissä samoja huojennuksia kuin lähisuvun välillä. Kannustimien rajoittaminen lähisukuun ei kaikissa tapauksissa huomioi kaikkein tärkeintä näkökohtaa eli yritystoiminnan jatkumisen mahdollisuuksia ja työpaikkojen säilymistä. Tilanteissa, joissa lähisukua ei ole tai joissa lähisuku ei ole valmis jatkamaan yritystoimintaa, yritystoiminnan lakkauttaminen on todennäköinen vaihtoehto yrittäjän ikääntyessä. Samanaikaisesti hallituksen yritysveropäätösten mukainen hankintameno-olettaman alentaminen kiristää muiden kuin lähisuvun välillä suoritettujen omistajanvaihdosten verotusta. Tämän vuoksi olisikin selvitettävä, miten yrityksiä voitaisiin kannustaa löytämään jatkajia myös lähisuvun ulkopuolelta.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hyväksytään valiokunnan ehdotuksen mukaisena ja

että lisäksi hyväksytään yksi lausuma (Vastalauseen lausumaehdotus)

Vastalauseen lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus pikaisesti selvittää tarpeen laajentaa sukupolvenvaihdoksiin liittyvän veronhuojennuksen saajien piiriä ja tuo tarvittavat lakimuutokset eduskunnan käsittelyyn viimeistään vuoden 2005 valtion talousarvion yhteydessä.

Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2004

  • Jyri Häkämies /kok
  • Jari Koskinen /kok
  • Pekka Kuosmanen /kok
  • Bjarne Kallis /kd
  • Sari Sarkomaa /kok