Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Direktiivimuutokset
Esityksessä on kysymys ns. verotuspaikkadirektiivin
Neuvoston
direktiivi 2008/8/EY direktiivin 2006/112/EY
muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta ja siihen
liittyvän asetuksenNeuvoston asetus (EY) N:o 143/2008
asetuksen (EY) N:o 1798/2003 muuttamisesta palvelujen suorituspaikkaan,
erityisjärjestelmiin ja arvonlisäveron palautusmenettelyyn
liittyviä sääntöjä koskevan hallinnollisen
yhteistyön käyttöönoton ja tiedonvaihdon
osalta. edellyttämistä muutoksista arvonlisäverolakiin
ja siten Suomen kannalta velvoittavasta lainsäädännöstä.
Vaikka asetukset ovat Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta, valiokunta
pitää hyvänä, että niiden
sisältöä on selostettu hallituksen esityksen
perusteluissa. Tämä helpottaa lähtökohtaisesti
varsin vaikean sääntelyn arviointia.
Muutosehdotukset koskevat EU:n alueella kuluttajille myytävien
radio- ja televisiolähetyspalveluiden, sähköisten
palveluiden ja telepalveluiden verotuspaikkaa. Tarkoitus on, että verotuspaikka
määräytyisi jatkossa ostajan sijoittautumisvaltion mukaan.
Verotuksessa noudatettaisiin siis näiltä osin
kulutusmaaperiaatetta arvonlisäverojärjestelmän
alkuperäisen tavoitteen ja komission vuonna 2000 tekemien
strategisten linjausten mukaisesti. Lisäksi nykyinen sähköisiä palveluja
koskeva erityisjärjestelmä otettaisiin
käyttöön myös EU:n alueella
ja laajennettaisiin muutoin koskemaan kaikkia näitä palveluita.
Uudet säännökset astuisivat voimaan ensi
vuoden alusta.
Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä paitsi velvoittavana
myös tarkoituksenmukaisena sen veropohjaa suojaavan merkityksen
vuoksi; digitaalisessa muodossa jaettavien palveluiden tarjonta,
kysyntä ja rajat ylittävä käyttö lisääntyy koko
ajan. Palveluiden taloudellinen merkitys tulee sen vuoksi kasvamaan
olennaisesti. Kun verotuspaikka määräytyy
jatkossa ostajan sijoittautumisvaltion mukaan, myyjillä ei
olisi nykyisenkaltaista intressiä sijoittautua matalan
verokannan maihin. Sääntely suojaisi siten jäsenvaltioita
eri maiden erilaisista verokannoista aiheutuvalta verokilpailulta.
Tällä on erityinen merkitys Suomen kaltaiselle
korkean yleisen verokannan maalle, vaikka sähköisten
palveluiden kulutus on ollut toistaiseksi vielä vähäistäEsityksessä on
arvioitu, että sähköisten palveluiden verotuspaikan
muutos kasvattaisi arvonlisäverokertymää 10—15
milj. euroa vuosittain. .
Esitys merkitsee toisaalta lisääntyviä velvollisuuksia
yrityksille, koska myyjän on suoritettava jatkossa veroa
jokaiseen jäsenvaltioon, jossa sillä on kuluttaja-asiakkaita.
Verovelvollisuutta helpottavan erityisjärjestelmän
käyttöönotto on sen vuoksi käytännössä välttämätöntä.
Rajat ylittävää kauppaa käyvä myyjä voisi
hoitaa sen avulla verotukseen liittyvät velvoitteensa yhden jäsenvaltion
verohallinnon kautta. Verohallinnon tehtävänä olisi
välittää sitten tiedot ja verot eteenpäin
kulutusvaltioille. Tämä keventää huomattavasti
yritysten velvoitteidenhoitoon liittyvää taakkaa
ja tehostaa mitä ilmeisimmin myös veronmaksua.
Ohjaustarve
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostunut toisaalta
uusiin säännöksiin liittyvä välitön
ohjaustarve. Jo yksin varmuus ostajan sijoittautumisvaltiosta edellyttää sähköisten
järjestelmien avulla tapahtuvaa tunnistamista ja siihen liittyvää näytön
arviointia. Siihen liittyy myös kansallista harkinnanvaraa,
jota on syytä käyttää joustavia
menettelytapoja tukevalla tavalla.
Ohjauksen tulisi olla kaikkiaan käytännönläheistä ja
tulkinnan etenkin alkuvaiheessa yritysmyönteistä.
Lisäksi olisi suotavaa, että ohjeissa olisi toimintaohje
myös tulkinnanvaraisiksi jääviä tilanteita
varten. Olettama voisi olla esimerkiksi, että palvelu verotetaan
aina Suomessa, jos ostajan sijoittautumisvaltiosta ei synny varmuutta.
Asiantuntijakuulemisessa on arvioitu toisaalta, että vain
harvat suomalaiset yritykset pystyvät myymään
nyt käsiteltäviä palveluita suoraan ulkomaisille
kuluttajille. Pienemmät toimijat ja esimerkiksi start up-
ja kasvuyritykset joutuvat käyttämään
käytännössä isompia toimijoita
apuna myyntiketjussaan. Tältä osin muutos ei ole kuitenkaan
välttämättä suuri; sähköisten
palveluiden myynti Suomesta suoraan ulkomaisille kuluttajille on
nykyisinkin vähäistä käytössä olevien
jakeluketjujen vuoksi.
Ohjaustarve merkitsee joka tapauksessa sitä, että Verohallinnolle
aiheutuu sekä kertaluonteisia että pysyviä kustannuksia
ja resurssitarpeita. Näihin on vastattu osin jo budjettirahoituksella, mutta
seuranta on myös tältä osin tarpeellinen.