Perustelut
Esitys on hyväksyttävissä muuttamattomana.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin myös
tässä yhteydessä huomiota tarpeeseen
ylläpitää ja kehittää verojärjestelmän
eheyttä ja johdonmukaisuutta. Arvonlisäverotuksessa
painottuvat lisäksi järjestelmän fiskaalinen
perusluonne sekä korkea neutraalisuuden vaatimus. Esitykseen
voidaan kohdistaa näiltä osin jatkossa varteenotettavaa
kritiikkiä.
Valiokunnalla ei ole huomautettavaa esitykseen siltä osin
kuin se koskee kuitintarjoamisvelvollisuutta.
Vähäisen liiketoiminnan verotuki
Esitys itsessään on yksinkertainen ja koskee
vähäiseen liiketoimintaan kohdistuvaa arvonlisäverohuojennusta,
jota on tarkoitus kasvattaa sekä verovelvollisuuden alarajan
että huojennetun veron (jatkossa liukuma) ylärajan
osalta. Muutoksia voidaan pitää eräänlaisina
inflaatiotarkistuksina, jolloin niitä voidaan perustella edelleen
alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti.
Kysymys olisi siten alarajan osalta lähinnä hallinnollisesta
tarkoituksenmukaisuudesta tilanteissa, joissa toiminta on pääosin
vielä harrastusluonteista. Liukuman avulla on taas pyritty
poistamaan pienyritysten kasvun esteitä verovelvollisuuden
alarajan tuntumassa. Nämä perusteet ovat valiokunnan
mielestä kestäviä kuitenkin vain varsin
matalilla raja-arvoilla. Lisäksi on huomattava, että verovelvollisuuden
alarajaan liittyvää kasvukynnystä voidaan
lieventää jossain määrin myös
muutoin kuin liukuvasti alenevan huojennuksen avulla.
Esitystä on puollettu yleisesti valiokunnan asiantuntijakuulemisessa,
vaikka muutosehdotusten yritysvaikutukset arvioidaan sekä esityksen
perusteluissa että kuulemisen perusteella vähäisiksi.
Tämä koskee mm. työllisyysvaikutuksia,
joista ei voida esittää mitään
numeerisia arvioita. Muutosten nähdään
kuitenkin lisäävän yrittäjien
motivaatiota ja halua jatkaa ainakin itsensä työllistämistä.
Tyypillisiä kohdealoja ovat siivous ja muut kodinhoitopalvelut
sekä erilaiset työvaltaiset pienpalvelut, joissa
veron osuus palvelun hinnasta on merkittävä kilpailutekijä.
Asiantuntijakuulemisessa on toisaalta myönnetty, ettei
muutoksilla ole myöskään suurta rahallista
merkitystä yrittäjälle. Keskimääräinen hyöty
edunsaajaa kohden on nykyisin Verohallinnon tietojen mukaan noin
750 euroa vuodessa. Esityksellä on kuitenkin yrittäjäjärjestöjen mielestä signaaliarvoa,
eli se viestittää siitä, että yhteiskunta
tukee yrittäjyyttä.
Esityksen taloudellisiksi vaikutuksiksi on arvioitu 41 milj.
euroa vuodessa. Tästä noin 9 milj. euroa aiheutuisi
verovelvollisuuden alarajan nostosta 8 500 eurosta 10 000 euroon
ja 32 milj. euroa liukuman ylärajan korotuksesta 22 500
eurosta 30 000 euroon. Korkea kustannusvaikutus aiheutuu siitä,
että liukuman piiriin oletetaan tulevan noin 20 000 uutta
edunsaajaa nykyisten 106 000 lisäksi. Alarajan muutoksen
vaikutukset koskisivat sitä vastoin vain pientä joukkoa, koska
muutoksen kattamalla liikevaihdon alueella toimii arvonlisäveroa
tilittäviä yrittäjiä vain noin
2 000.
Esitys on siis varsin kallis esitettyihin hyötyihin
nähden. Ongelmallisin muutos liittyy juuri liukuvan huojennusalueen
ylärajan korotukseen. Se näyttäytyy perusteiden
valossa puhtaana verotukena, josta koituvat hyödyt ovat
kyseenalaisia. Lisäksi se aiheuttaa merkitykseensä nähden
suhteettoman paljon työtä niin yrityksille kuin
Verohallinnolle. Hallinnollinen taakka johtuu siitä, että huojennusmekanismi
on vaikea ymmärtää, eikä verotuen
määrä suinkaan selviä aina suoraan
liikevaihdosta. Tästä aiheutuu paljon virheitä,
joita joudutaan ratkomaan käsin muutoin automatisoidun
prosessin rinnalla.
Verohallinto on arvioinut, että se säästäisi noin
30 henkilötyövuotta, jos verovelvollisuuden alaraja
nostettaisiin 20 000 euroon ja sen ylittävästä huojennuksesta
luovuttaisiin kokonaan. Nyt lähes tätä vastaava
työpanos joudutaan käyttämään
fiskaalisesti vähämerkityksellisiin oikaisu- ja
opastustehtäviin. — Vertailun vuoksi todettakoon,
että esimerkiksi Harmaan talouden selvitysyksikkö käyttää laaja-alaiseen valvontatyöhönsä
vuosittain
24 henkilötyövuotta. Verohallinnon siirtohintahankkeessa
käytettävä työpanos vastaa taas
40 henkilötyövuotta. Potentiaalista säästöä vastaava
vuotuinen henkilökustannus, noin 1,2 milj. euroa voitaisiin
siis käyttää yleiseltä kannalta
nykyistä huomattavasti tehokkaammalla tavalla.
Valiokunta ei ota kuitenkaan tässä yhteydessä suoraan
kantaa siihen, tulisiko huojennusta kehittää ja
millä tavoin. Edellä kuvatut ongelmat näyttäisivät
tekevän kuitenkin mahdottomaksi hyväksyä jatkossakaan
sitä, että liukuman yläraja korotettaisiin
esimerkiksi 50 000 euroon, kuten asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu.
Muutokseen liittyisi nimittäin edellä kuvattujen
haittojen lisäksi myös merkittäviä periaatteellisia
ongelmia, joita valiokunta käsittelee lyhyesti vielä jäljempänä.
Muutoksia arvioitaessa on otettava muutoin huomioon, että nyt
ehdotettu 10 000 euron raja on se enimmäistaso, jota Suomi
voi soveltaa liittymissopimuksensa nojalla ilman komission hyväksyntää.
Asiantuntijakuulemisessa on huomautettu lisäksi siitä,
että verovelvollisuuden alaraja tulisi pitää ylipäänsä kilpailuneutraalisuussyistä
kohtuullisen
matalana. Valiokunta voi yhtyä tähän näkemykseen.
Verojärjestelmän eheys
Esitykseen liittyy siis monia ongelmallisia piirteitä.
Se on myös vastoin sitä yleistä veropoliittista
linjaa, jolla verotuksen painopistettä on haluttu siirtää työn
verotuksesta kulutus- ja haittaveroihin.
Suurimmat haitat ovat kuitenkin periaatteellisia ja hämärtävät
helposti veropoliittisen päätöksenteon
linjakkuutta. Kysymys on niistä näkökohdista,
joihin mm. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) sekä Valtion
taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) ovat kiinnittäneet
hiljattain huomiota
Veromuutosten taloudelliset vaikutukset
- verojärjestelmän kokonaisuuden tarkastus,
Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 15/2014
sekä Hyvän veropolitiikan periaatteet,
VATT Analyysi, Helsinki 2013.
Keskeinen ajatus on se, että toimivassa verorakenteessa
verot on sovitettu yhteen ja jokaisella verolla on oma tehtävänsä.
Se taas tulisi ottaa huomioon taustavaikuttajana kaikessa päätöksenteossa.
Veroja ei tulisi myöskään käyttää instrumenttina
muiden kuin veropoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Nämä periaatteet
selkiinnyttäisivät päätöksentekoa
ja antaisivat myös mahdollisuuden yksinkertaistaa verojärjestelmää.
Paremmalla veropolitiikalla voitaisiin taas lisätä kaikkien
suomalaisten hyvinvointia.
Arvonlisäverotuksen rooli on puhtaasti fiskaalinen.
Verollisuutta koskevia poikkeuksia tulisi olla jo yksin siitä syystä mahdollisimman
vähän. Lisäksi arvonlisäverotuksen
johtavat periaatteet rakentuvat neutraalisuuden ja veron kertaantumisen
ehkäisyn varaan. Myös ne edellyttävät
eheää veropohjaa ja mahdollisimman vähän muita
poikkeuksia. Asiantuntijakuulemisessa esitetyt kehitysehdotukset
ovat näihin tavoitteisiin nähden juuri vastakkaisia.
Lisäksi ne aiheuttavat helposti jopa satojen miljoonien
eurojen vuotuiset verotulomenetykset, joiden paikkaaminen muuta
verotusta kiristämällä aiheuttaa suurempia
hyvinvointitappioita kuin alkuperäinen vero.
Valiokunta korostaa, että väärät
kannustimet voivat johtaa epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin
liiketoiminnassa ja vääristää kilpailua. Nämä haitat
ovat sitä suuremmat, mitä korkeammaksi liukuman
yläraja nostetaan. Lisäksi, yhtä vähän
kuin kaikkien verojen tarvitsee olla tuloja tasaavia tai "vihreitä",
kaikkiin veroihin ei tarvitse sisältyä yrittäjäkannustinta.
Riittää, kun jotkin hyvin valitut verot — tai
suorat tulonsiirrot — hoitavat näitä tehtäviä.
Tämä on erityisen tärkeä ottaa
huomioon jatkossa, jos arvonlisäverolain alarajahuojennukseen
kohdistuu vielä muutospaineita.
Yrittäjän asemaa tulee tarkastella ylipäänsä kokonaisuutena.
Silloin voidaan ottaa huomioon myös se, miten verojärjestelmä kokonaisuudessaan
käsittelee yritystuloa, millaiset tuet osoittautuvat perustelluiksi
ja miten yhteiskunta muutoin tukee yrittäjyyttä.
Valiokunta uskoo, että tätä kautta saavutetaan
paras signaaliarvo ja suurin vaikuttavuus yleisesti hyväksyttävällä tavalla.
Johdonmukaiset ja kestävästi perustellut ratkaisut
lisäävät myös oikeudenmukaisuutta, joka
sekin on hyvän verojärjestelmän keskeinen ominaisuus.
Eduskunta-aloitteet
Kaikissa aloitteissa ehdotetaan korotuksia joko verovelvollisuuden
alarajaan tai liukuman ylärajaan. Valiokunta pitää niitä sen
vuoksi edellä kuvatuin tavoin haitallisina ja ehdottaa,
että aloitteet hylätään.