Perustelut

Esitys on hyväksyttävissä muuttamattomana.

Valiokunta kiinnittää kuitenkin myös tässä yhteydessä huomiota tarpeeseen ylläpitää ja kehittää verojärjestelmän eheyttä ja johdonmukaisuutta. Arvonlisäverotuksessa painottuvat lisäksi järjestelmän fiskaalinen perusluonne sekä korkea neutraalisuuden vaatimus. Esitykseen voidaan kohdistaa näiltä osin jatkossa varteenotettavaa kritiikkiä.

Valiokunnalla ei ole huomautettavaa esitykseen siltä osin kuin se koskee kuitintarjoamisvelvollisuutta.

Vähäisen liiketoiminnan verotuki

Esitys itsessään on yksinkertainen ja koskee vähäiseen liiketoimintaan kohdistuvaa arvonlisäverohuojennusta, jota on tarkoitus kasvattaa sekä verovelvollisuuden alarajan että huojennetun veron (jatkossa liukuma) ylärajan osalta. Muutoksia voidaan pitää eräänlaisina inflaatiotarkistuksina, jolloin niitä voidaan perustella edelleen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti.

Kysymys olisi siten alarajan osalta lähinnä hallinnollisesta tarkoituksenmukaisuudesta tilanteissa, joissa toiminta on pääosin vielä harrastusluonteista. Liukuman avulla on taas pyritty poistamaan pienyritysten kasvun esteitä verovelvollisuuden alarajan tuntumassa. Nämä perusteet ovat valiokunnan mielestä kestäviä kuitenkin vain varsin matalilla raja-arvoilla. Lisäksi on huomattava, että verovelvollisuuden alarajaan liittyvää kasvukynnystä voidaan lieventää jossain määrin myös muutoin kuin liukuvasti alenevan huojennuksen avulla.

Esitystä on puollettu yleisesti valiokunnan asiantuntijakuulemisessa, vaikka muutosehdotusten yritysvaikutukset arvioidaan sekä esityksen perusteluissa että kuulemisen perusteella vähäisiksi. Tämä koskee mm. työllisyysvaikutuksia, joista ei voida esittää mitään numeerisia arvioita. Muutosten nähdään kuitenkin lisäävän yrittäjien motivaatiota ja halua jatkaa ainakin itsensä työllistämistä. Tyypillisiä kohdealoja ovat siivous ja muut kodinhoitopalvelut sekä erilaiset työvaltaiset pienpalvelut, joissa veron osuus palvelun hinnasta on merkittävä kilpailutekijä.

Asiantuntijakuulemisessa on toisaalta myönnetty, ettei muutoksilla ole myöskään suurta rahallista merkitystä yrittäjälle. Keskimääräinen hyöty edunsaajaa kohden on nykyisin Verohallinnon tietojen mukaan noin 750 euroa vuodessa. Esityksellä on kuitenkin yrittäjäjärjestöjen mielestä signaaliarvoa, eli se viestittää siitä, että yhteiskunta tukee yrittäjyyttä.

Esityksen taloudellisiksi vaikutuksiksi on arvioitu 41 milj. euroa vuodessa. Tästä noin 9 milj. euroa aiheutuisi verovelvollisuuden alarajan nostosta 8 500 eurosta 10 000 euroon ja 32 milj. euroa liukuman ylärajan korotuksesta 22 500 eurosta 30 000 euroon. Korkea kustannusvaikutus aiheutuu siitä, että liukuman piiriin oletetaan tulevan noin 20 000 uutta edunsaajaa nykyisten 106 000 lisäksi. Alarajan muutoksen vaikutukset koskisivat sitä vastoin vain pientä joukkoa, koska muutoksen kattamalla liikevaihdon alueella toimii arvonlisäveroa tilittäviä yrittäjiä vain noin 2 000.

Esitys on siis varsin kallis esitettyihin hyötyihin nähden. Ongelmallisin muutos liittyy juuri liukuvan huojennusalueen ylärajan korotukseen. Se näyttäytyy perusteiden valossa puhtaana verotukena, josta koituvat hyödyt ovat kyseenalaisia. Lisäksi se aiheuttaa merkitykseensä nähden suhteettoman paljon työtä niin yrityksille kuin Verohallinnolle. Hallinnollinen taakka johtuu siitä, että huojennusmekanismi on vaikea ymmärtää, eikä verotuen määrä suinkaan selviä aina suoraan liikevaihdosta. Tästä aiheutuu paljon virheitä, joita joudutaan ratkomaan käsin muutoin automatisoidun prosessin rinnalla.

Verohallinto on arvioinut, että se säästäisi noin 30 henkilötyövuotta, jos verovelvollisuuden alaraja nostettaisiin 20 000 euroon ja sen ylittävästä huojennuksesta luovuttaisiin kokonaan. Nyt lähes tätä vastaava työpanos joudutaan käyttämään fiskaalisesti vähämerkityksellisiin oikaisu- ja opastustehtäviin. — Vertailun vuoksi todettakoon, että esimerkiksi Harmaan talouden selvitysyksikkö käyttää laaja-alaiseen valvontatyöhönsä vuosittain 24 henkilötyövuotta. Verohallinnon siirtohintahankkeessa käytettävä työpanos vastaa taas 40 henkilötyövuotta. Potentiaalista säästöä vastaava vuotuinen henkilökustannus, noin 1,2 milj. euroa voitaisiin siis käyttää yleiseltä kannalta nykyistä huomattavasti tehokkaammalla tavalla.

Valiokunta ei ota kuitenkaan tässä yhteydessä suoraan kantaa siihen, tulisiko huojennusta kehittää ja millä tavoin. Edellä kuvatut ongelmat näyttäisivät tekevän kuitenkin mahdottomaksi hyväksyä jatkossakaan sitä, että liukuman yläraja korotettaisiin esimerkiksi 50 000 euroon, kuten asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu. Muutokseen liittyisi nimittäin edellä kuvattujen haittojen lisäksi myös merkittäviä periaatteellisia ongelmia, joita valiokunta käsittelee lyhyesti vielä jäljempänä.

Muutoksia arvioitaessa on otettava muutoin huomioon, että nyt ehdotettu 10 000 euron raja on se enimmäistaso, jota Suomi voi soveltaa liittymissopimuksensa nojalla ilman komission hyväksyntää.

Asiantuntijakuulemisessa on huomautettu lisäksi siitä, että verovelvollisuuden alaraja tulisi pitää ylipäänsä kilpailuneutraalisuussyistä kohtuullisen matalana. Valiokunta voi yhtyä tähän näkemykseen.

Verojärjestelmän eheys

Esitykseen liittyy siis monia ongelmallisia piirteitä. Se on myös vastoin sitä yleistä veropoliittista linjaa, jolla verotuksen painopistettä on haluttu siirtää työn verotuksesta kulutus- ja haittaveroihin.

Suurimmat haitat ovat kuitenkin periaatteellisia ja hämärtävät helposti veropoliittisen päätöksenteon linjakkuutta. Kysymys on niistä näkökohdista, joihin mm. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) sekä Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) ovat kiinnittäneet hiljattain huomiota Veromuutosten taloudelliset vaikutukset - verojärjestelmän kokonaisuuden tarkastus, Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 15/2014 sekä Hyvän veropolitiikan periaatteet, VATT Analyysi, Helsinki 2013.

Keskeinen ajatus on se, että toimivassa verorakenteessa verot on sovitettu yhteen ja jokaisella verolla on oma tehtävänsä. Se taas tulisi ottaa huomioon taustavaikuttajana kaikessa päätöksenteossa. Veroja ei tulisi myöskään käyttää instrumenttina muiden kuin veropoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Nämä periaatteet selkiinnyttäisivät päätöksentekoa ja antaisivat myös mahdollisuuden yksinkertaistaa verojärjestelmää. Paremmalla veropolitiikalla voitaisiin taas lisätä kaikkien suomalaisten hyvinvointia.

Arvonlisäverotuksen rooli on puhtaasti fiskaalinen. Verollisuutta koskevia poikkeuksia tulisi olla jo yksin siitä syystä mahdollisimman vähän. Lisäksi arvonlisäverotuksen johtavat periaatteet rakentuvat neutraalisuuden ja veron kertaantumisen ehkäisyn varaan. Myös ne edellyttävät eheää veropohjaa ja mahdollisimman vähän muita poikkeuksia. Asiantuntijakuulemisessa esitetyt kehitysehdotukset ovat näihin tavoitteisiin nähden juuri vastakkaisia. Lisäksi ne aiheuttavat helposti jopa satojen miljoonien eurojen vuotuiset verotulomenetykset, joiden paikkaaminen muuta verotusta kiristämällä aiheuttaa suurempia hyvinvointitappioita kuin alkuperäinen vero.

Valiokunta korostaa, että väärät kannustimet voivat johtaa epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin liiketoiminnassa ja vääristää kilpailua. Nämä haitat ovat sitä suuremmat, mitä korkeammaksi liukuman yläraja nostetaan. Lisäksi, yhtä vähän kuin kaikkien verojen tarvitsee olla tuloja tasaavia tai "vihreitä", kaikkiin veroihin ei tarvitse sisältyä yrittäjäkannustinta. Riittää, kun jotkin hyvin valitut verot — tai suorat tulonsiirrot — hoitavat näitä tehtäviä. Tämä on erityisen tärkeä ottaa huomioon jatkossa, jos arvonlisäverolain alarajahuojennukseen kohdistuu vielä muutospaineita.

Yrittäjän asemaa tulee tarkastella ylipäänsä kokonaisuutena. Silloin voidaan ottaa huomioon myös se, miten verojärjestelmä kokonaisuudessaan käsittelee yritystuloa, millaiset tuet osoittautuvat perustelluiksi ja miten yhteiskunta muutoin tukee yrittäjyyttä. Valiokunta uskoo, että tätä kautta saavutetaan paras signaaliarvo ja suurin vaikuttavuus yleisesti hyväksyttävällä tavalla. Johdonmukaiset ja kestävästi perustellut ratkaisut lisäävät myös oikeudenmukaisuutta, joka sekin on hyvän verojärjestelmän keskeinen ominaisuus.

Eduskunta-aloitteet

Kaikissa aloitteissa ehdotetaan korotuksia joko verovelvollisuuden alarajaan tai liukuman ylärajaan. Valiokunta pitää niitä sen vuoksi edellä kuvatuin tavoin haitallisina ja ehdottaa, että aloitteet hylätään.