Perustelut

Hallituksen esittämillä tuloveronkevennyksillä tuetaan talouskasvua ja työllisyyttä hidastuneen talouskehityksen oloissa. Veronkevennysten tekeminen etupainotteisina on juuri tässä tilanteessa oikeaan osunutta. Ostovoiman ja tätä kautta kotimaisen kysynnän lisääminen on tarpeen, sillä talouden kehitysnäkymät ovat yhä epävarmat. Hallituksen linja vastaa niitä näkemyksiä, joita kokoomus yksin esitti ennen vaaleja. Veronkevennyksillä parannetaan työllisyyttä ja siten vahvistetaan julkisten palveluiden rahoituspohjaa.

Ongelman muodostaa vuoden 2003 veroasteikkolain 2 §:n voimaantulosäännös, joka on kirjattu hallituksen esitykseen seuraavasti: "Ennakkoperinnässä veroperusteiden muutokset otetaan huomioon vain siten, että työnantajat alentavat palkan sekä työ- ja käyttökorvauksen henkilökohtaisia ennakonpidätysprosentteja 1 päivästä heinäkuuta 2003 alkaen yhdellä prosenttiyksiköllä."

Hallituksen esityksen mukaan ne eläkeläiset, jotka nyt esitetyistä veronkevennyksistä hyöty-vät, saisivat hyödyn verotuksensa keventymisestä vasta ensi vuoden lopulla vuoden 2003 verotuksen valmistuessa. Veronkevennykset tuntuisivat siis eläkeläisten kukkaroissa vasta veronpalautuksina.

Eläkeläisten sulkeminen veronkevennysten vaikutusten ulkopuolelle ei ole perusteltua. Ensinnäkin eläkeläisten asettaminen erilaiseen asemaan palkansaajien kanssa on ristiriidassa kaikkien kansalaisryhmien yhdenvertaisen kohtelun kanssa. Toiseksi eläkeläisten veronkevennysten toteuttaminen vasta vuoden 2003 lopullisen verotuksen yhteydessä tarkoittaisi veronkevennysten ostovoimavaikutusten siirtämistä noin 1½ vuoden päähän. Talouskehityksen tukemisen kannalta myös tämä noin 30 miljoonan euron ostovoimalisäys tarvitaan käyttöön heti. Kolmanneksi hallituksen perustelut teknisistä syistä eivät ole perusteltuja, sillä käytännössä eläkeläisten ennakonpidätysprosenttien alentaminen ei ole mahdotonta. Kyse on poliittisesta tahdosta.

Tämän johdosta esitämme, että valtionveroa maksavien eläkeläisten osalta hallituksen esityk-sen voimaantulosäännöstä muutetaan siten, että palkansaajien tavoin myös heidän ennakonpidätysprosenttejaan pudotetaan yhdellä prosenttiyksiköllä. Tämä muutos tulisi voimaan syyskuun 2003 alusta, joka on eläkkeenmaksajilta eli eläkelaitoksilta ja -yhtiöiltä saatujen tietojen mukaan aikaisin mahdollinen ajankohta, jolloin kyseinen muutos voidaan teknisesti toteuttaa. Eläkkeenmaksajilla ei ole käytössään sellaisia tietoja eläkkeensaajien tuloista, että eläkkeenmaksajat itse voisivat valikoida ne eläkeläiset, joiden ennakonpidätysprosenttia on alennettava. Tämän vuoksi verohallinnon on ilmoitettava eläkkeenmaksajille ne henkilöt, joiden verotettavat tulot ylittävät valtionveroasteikon alarajan eli 11 600 euroa.

On ennalta tiedossa, että ennakonpidätysprosentin alenema voi johtaa lisäveroihin osalla niistä eläkeläisistä, jotka veronkevennyksen saavat. Tämä on kuitenkin hyväksyttävämpi vaihtoehto kuin edellyttää, että kaikki veronkevennyksistä hyötyvät eläkeläiset antavat valtiolle 18 kuukauden mittaisen pakkolainan. Samanaikaisesti eläkkeiden maksannassa toteutetaan muitakin muutoksia (mm. pohjaosan leikkausten kompensointi), joten ennakonpidätyksen määrä voi joka tapauksessa helposti poiketa lopullisesta verotuksesta. On myös muistettava, että jokaisella eläkeläisellä ja palkansaajalla on oikeus hakea muutosta voimassa olevaan verokorttiinsa.

Vastalauseeseen sisältyvä muutosehdotus ei aiheuta veronsaajille ylimääräisiä veromenetyk-siä, ainoastaan aikaistaa hallituksen eläkeläisille lupaaman veronkevennyksen toteutumista.

Hallituksen esittämien veronkevennysten kokonaisvaikutus on arvioitu vuositasolla noin 295 miljoonaksi euroksi. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen muutokset vaikuttavat kuntien tuloja vähentävästi 113 miljoonalla eurolla. Hallituksen tekemän lisäbudjettipäätöksen mukaisesti verotulojen muutos korvataan täysimääräisesti kunnille nostamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia 1,05 prosenttiyksiköllä.

Kunnallisverotukseen tehtävät veronkevennykset vähentävät kuntien tulojen lisäksi myös kirkollisveron saajien tuloja 7 miljoonalla eurolla sekä Kansaneläkelaitoksen tuloja 9 miljoonalla eurolla.

Evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien toiminnan rahoitus perustuu pääosin kirkollisveroon. Seurakuntien kaikista tuloista kirkollisveron osuus on noin 74 prosenttia. Kunnallisverotukseen tehtävät muutokset vaikuttavat suoraan seurakuntien verotulokertymään. Perinteisesti seurakuntia on kohdeltu kuntien kanssa tasavertaisesti veroratkaisuja tehtäessä. Tämän vuoksi myös seurakunnille on osoitettava tarvittava kompensaatio kunnallisverotuksessa tehtäviä muutoksia vastaavasti. Kompensaatio voidaan toteuttaa nostamalla seurakuntien yhteisöveron jako-osuutta.

Perustelut

Pääministeri Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus keventää vaalikauden aikana erityisesti työhön kohdistuvaa verotusta. Hallitus on päätynyt siihen, että vallitsevassa suhdannetilanteessa ansiotulojen verotuksen keventäminen vielä vuotta 2003 koskien on perusteltua talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Vihreä eduskuntaryhmä pitää hallituksen tavoitetta kannatettavana, mutta valittua menetelmää, jossa kevennys toteutetaan alentamalla kaikkia marginaaliveroprosentteja saman verran, tavoitteeseen nähden vääränä. Vihreä eduskuntaryhmä esittää, että veronalennus kohdennettaisiin yksinomaan pieni- ja keskituloisiin tulonsaajaryhmiin.

Rakennetyöttömyys on Suomessa edelleen korkealla tasolla. Rakennetyöttömien osuuden työvoimasta arvellaan olevan 7—8 prosenttia. Kun työttömyysaste on tällä hetkellä noin 9,5 prosenttia, muodostaa tämä vaikeasti työllistettävien joukko valtaosan työttömistä. Rakenteellisen työttömyyden torjuminen ei ole onnistunut nykyisellä keinovalikoimalla, ja uusia keinoja tulisikin ottaa käyttöön. Yksi keino rakennetyöttömyyden alentamiseksi on veronalennusten kohdentaminen pienipalkkaisiin. Hallituksen esittämä prosenttiperusteinen, kaikille tulonsaajaryhmille samansuuruinen veronalennus ei ole sosiaalisesti oikeudenmukainen, vaan vahvistaa edelleen kehitystä, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Jotta rakennetyöttömyyttä voitaisiin todella alentaa, on veronalennus kohdistettava matala-palkkaisen työn tekemiseen ja teettämiseen. Pienituloisille kohdistetut veronalennukset on tähän asti toteutettu ansiotulovähennyksen ja tulonhankkimisvähennyksen avulla. Mallin häviäjinä ovat olleet kunnat: veronalennusten toteuttamistapa on tarkoittanut kunnallisverokertymän pienenemistä.

Vuoden 2003 I lisätalousarviossa esitetty veronalennus olisi tullut toteuttaa uudenlaisella pieni- ja keskituloisten veronalennuksella, jolla kannustetaan matalapalkkaisen työn tekemiseen ja vastaanottamiseen. Tuloveroasteikkoa jatkettaisiin negatiiviseksi siten, että henkilön negatiivinen valtionvero vähennettäisiin veronmaksajan maksamasta kunnallisverosta, mutta sitä ei vähennettäisi kunnalle tilitettävästä verosta. Vähennys pienentäisi siis valtion saamaa verotuottoa, ei kuntien saamaa. Vähennys olisi korkeintaan kunnallisveron suuruinen. Jos tulot ovat niin pienet, ettei kunnallisveroa panna maksuun lainkaan, vähennystä ei siis myöskään saisi hyväkseen. Tarkoituksena on alentaa pieniin tuloihin kohdistuvaa verotusta heikentämättä kuntien taloudellista asemaa.

Ylimääräinen veronalennus annettaisiin kolmiportaisena siten, että tuloryhmässä 0—14 400 alennuksen määrä olisi maksimissaan 200 euroa/vuosi, tuloryhmässä 14 400—19 900 100 euroa/vuosi ja tuloryhmässä 19 900—31 200 50 euroa/vuosi. Näin toteutettuna veronkevennyksen kustannukset olisivat noin 228,5 milj. euroa ja se koskisi noin 2,2 miljoonaa tulonsaajaa.

Koska rakenteellisen työttömyyden torjuminen ei ole onnistunut nykyisellä keinovalikoimalla, tulisi ottaa käyttöön ja etsiä uusia keinoja, jotka eivät lisää tuloeroja tai pienennä kunnallisverokertymää, mutta purevat rakennetyöttömyyteen. Haastammekin hallituksen innovatiiviseen toimintaan modernien ja tehokkaiden työllisyyttä parantavien keinojen etsimiseksi ja toteuttamiseksi.

Perustelut

Hallitus perustelee tuloveronalennusta koskevaa esitystä suhdannepoliittisilla argumenteilla. Suhdanteet ovat kieltämättä huonontuneet, ja kotimaista kysyntää tulisi tästä syystä edistää. Kuitenkin vallitsee erilaisia käsityksiä siitä, millä tavoin voidaan parhaiten vaikuttaa työllisyyteen ja ostovoimaan, sekä siitä, minkälainen veronalennus on kaikkein tehokkain. Joidenkin mielestä työnantajamaksujen alentaminen olisi tehokkain tapa, kun toiset pitävät tuloveronalennusta kaikkein parhaana.

Eduskuntakausilla 1995—2001 alennettiin Suomessa tuloveroa huomattavasti ilman, että työttömyys olisi meillä laskenut enemmän kuin niissä maissa, joissa vastaavaa tuloveronalennusta ei tehty. Esitetty veronalennus on euromääräisesti suurin niissä tuloryhmissä, joiden tulot ovat kaikkein suurimmat, ja vastaavasti pienituloiset ja tulottomat jäävät ilman mitään veronalennusta. Näin ollen tällä toimenpiteellä lisätään ostovoimaa niille, joille lisäyksellä ei ole suurta merkitystä, ja heikkoa ostovoimaa omaavien ryhmien huono asema säilyy.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen kohdistuu kaikkiin kansalaisiin. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alennuksesta hyötyisivät erityisesti lapsiperheet ja pienituloiset, joiden mahdollisuudet suunnata käytettävissä olevat tulonsa haluamallaan tavalla näin lisääntyisivät. Vuonna 1998 tehtiin selvitys, jonka mukaan alimpien tuloryhmien kotitalouksissa käytettiin ruokaan ja alkoholittomiin juomiin 17 prosenttia kaikista kulutusmenoista. Ylempien tuloryhmien vastaava luku oli 11 prosenttia.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi lisännyt ostovoimaa juuri niille ryhmille, joiden ostovoima on kaikkein huonoin, ja siinä mielessä sellainen veronalennus olisi parhaiten vastannut sitä tavoitetta, jonka hallitus asetti veronalennukselle. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi ollut selvästi sosiaalisempi vaihtoehto, eikä se kasvata kuilua yhteiskuntaryhmien välillä, mitä hallituksen esittämä tuloveronalennus merkitsee.

Elintarvikkeiden arvonlisävero aleni EU-jäsenyyden alkaessa 5 prosenttiyksiköllä 17 prosenttiin. Itse asiassa oli tarkoitus, että tämä 17 prosentin verokanta alennetaankin 12 prosenttiin. EU-maista Suomi verottaa elintarvikkeita toiseksi raskaimmin. Keskimääräinen elintarvikkeiden arvonlisävero EU-maissa on runsaat 7 prosenttia.

Todettakoon, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen merkitsee vuositasolla valtion talouden kannalta yhtä paljon kuin hallituksen esittämä tuloveronalennus. Ottaen huomioon, että alv-alennus astuisi voimaan vasta 1.7. tänä vuonna, tältä vuodelta sen vaikutus valtiontalouteen olisi puolet siitä, mitä tuloveronalennus merkitsee, eli noin 150 miljoonaa euroa. Lisäksi se vähentäisi EU:lle maksettavaa alv-osuutta noin 7 miljoonalla eurolla.

Kristillisdemokraattien mielestä elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi lisännyt ostovoimaa juuri niille ryhmille, joiden ostovoima on kaikkein huonoin, ja siinä mielessä sellainen veroalennus olisi parhaiten vastannut sitä tavoitetta, jonka hallitus asetti veronalennukselle. Elintarvikkeiden alv:n alentaminen olisi ollut selvästi sosiaalisempi vaihtoehto, eikä se olisi lisännyt kuilua yhteiskuntaryhmien välillä, mitä hallituksen esittämä tuloveronalennus merkitsee.

Suhdanne- ja sosiaalipoliittisista syistä olisi ruoan arvonlisäveronalennuksen lisäksi voitu aikaistaa hallitusohjelmassa suunniteltuja korotuksia lapsiperheille ja eläkeläisille, ilman että nämä toimenpiteet olisivat huonontaneet valtiontaloutta.

Hallitus on luvannut kompensoida kuntia tuloveronalennuksen tulonmenetyksestä, mutta vastaavaa lupausta ei ole annettu seurakunnille. Seurakunnat menettävät veronalennuksen johdosta noin 7 miljoonaa euroa, ja sitä tulisi kompensoida. Eduskunnan kyselytunnilla 5.6.2003 pääministeri vastasi tähän kompensaatiota koskevaan kysymykseen: "Se, että nämä seurakunnat ovat jääneet tästä pois, tulee katsottavaksi." Tämä tarkoittanee sitä, että hallitus vielä jossakin vaiheessa käsittelee tätä kompensaatiota seurakunnille.

Hallituksen esityksessä diskriminoidaan valtionveroa maksavia eläkeläisiä, kun heidän kohdallaan ei tehdä esitystä, että eläkkeestä toimitettavaa ennakonpidätystä alennetaan samalla tavalla kuin palkkatulosta toimitettavaa. Väite, että tämä johtaisi lopullisessa verotuksessa vielä suurempiin virheisiin, ei tunnu uskottavalta. Väite merkitsee silloin sitä, että jo nykyinen ennakonpidätysprosentti on eläkeläisille määrätty virheellisin perustein. Tasapuolisuus edellyttää, että samassa tuloluokassa olevia veronmaksajia kohdellaan samalla tavalla. Tältä osin yhdymme kokoomuksen omassa vastalauseessaan esittämään pykälämuutokseen.