Perustelut
1 Hallitusohjelman talouslinja osoittautui utopiaksi
Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus on kitkutellut
puolivälin krouviinsa. Hallituksella on ollut kaksi vuotta
aikaa näyttää, että se kykenee
etenemään uskottavasti asettamiaan talous- ja
työllisyystavoitteita kohti. Toisin on käynyt.
Suomi on Kataisen hallituksen valtakaudella joutunut ensimmäistä kertaa
vuoden 1993 jälkeen tilanteeseen, jossa sekä julkinen
että koko kansantalous ovat alijäämäisiä.
Valtio ja kunnat velkaantuvat, tuonti ylittää viennin
ja kansantalouden kokonaistuotanto supistuu tai kasvaa enintään
kituliaasti. Suomalaiset siis syövät nyt kauttaaltaan
enemmän kuin tienaavat. Huolestuttavinta on, että tätä kehitystä ei
voi kuin osin laittaa alavireisen taloussuhdanteen piikkiin. Kyse
on paljon syvällisemmistä haasteista. Taustalla
on monia rakenteellisia ongelmia, joiden korjaaminen on monin verroin
vaativampi tehtävä kuin mitä olisi pelkästä väliaikaisesta taantumasta
takaisin kasvu-uralle ponnistaminen.
1.1 Hallituksen alijäämätavoite
ei toteudu — hallituksenkin olisi syytä tämä tunnustaa
Vuosien 2014—2017 koskevan valtiontalouden kehysratkaisun
myötä hallitus joutui tosiasiallisesti
luopumaan oman hallitusohjelmansa keskeisistä talous- ja
työllisyystavoitteista. Hallitus ei kykene tätä tosin
vielä suoraselkäisesti myöntämään,
vaan asia pitää lukea rivien välistä.
Valtiontalouden kehysten finanssipoliittisen linjan kuvauksen yhteydessä ilmoitetaan
yhä sitkeästi, että hallitus on sitoutunut
toteuttamaan lisätoimenpiteitä, jos näyttää siltä,
että valtionvelka suhteessa kokonaistuotantoon ei käänny
laskuun ja valtiontalouden alijäämä jää yli
1 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon vuonna 2015.
Samaisen kehyspäätöksen valtiontalouden
tasapainoa ja velkaa kuvaavassa osiossa alijäämän
kuitenkin arvioidaan olevan 2,7 prosenttia bruttokansantuotteesta
vuonna 2014. Kehyspäätöksessä olevan
ennusteen mukaan alijäämä ylittää selkeästi
tavoitteena olevan 1 prosentin tason, ei vain hallituskauden, vaan
myös koko vuoteen 2017 asti ulottuvan kehyskauden ajan. Hallitus
on myös jäämässä kauas
asettamistaan työttömyys- ja työllisyystavoitteista.
Hallituksen isoista talouslinjauksista ainoastaan valtionvelan bkt-suhde
voi vielä taittua, jos talouskasvu vauhdittuu selkeästi
hallituskauden loppupuolella.
Hallitus on näin ollen tehnyt kehysratkaisunsa tietoisena
siitä, etteivät nyt päätetyt
sopeutustoimet tule lähimainkaan riittämään,
mikäli hallitusohjelman alijäämäkirjauksesta
on aikomus edelleen pitää kiinni. Tämän
vuoksi olisi selkeää, että hallitus
avoimesti myöntäisi epäonnistuneensa
hallitusohjelman alijäämätavoitteen toteuttamisessa
ja asettaisi itselleen uuden realistisemman tavoitepisteen. Nykytilanne,
jossa hallitus ei selkeästi kerro muuttaneensa alkuperäistä tavoitetta,
on omiaan lisäämään kansalaisten
ja yritysten kokemaa epävarmuutta.
1.2 Hallitus on epäonnistunut työllisyystavoitteissaan
Alijäämätavoitteen lisäksi
hallitus on epäonnistunut työttömyysasteen
painamisessa hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettuun
5 prosenttiin. Nopeasti rumenevat työttömyysluvut
hätyyttelevät piakkoin 300 000
työttömän rajaa, eikä näköpiirissä ole
ainakaan nopeaa helpotusta tilanteeseen. Työttömyyden
kasvu on ollut vain kerran 2000-luvulla nopeampaa kuin taakse jääneen
vuoden kuluessa. Erityisen huolestuttavaa on nuorisotyöttömyyden
kasvu.
Suomi on parhaillaan uhkaavasti luisumassa pidempiaikaiseen
rakenteelliseen taantumaan. Kehyspäätökseen
sisältyvän ennusteen mukaankin työttömyysaste
tulee olemaan 7,6 prosenttia vielä vuonna 2017. Työttömien
ahdinkoon ei ole näin ollen luvassa helpotusta siitäkään
huolimatta, että työmarkkinaikään
tulevat ikäluokat ovat selkeästi pienempiä kuin
eläkkeelle siirtyvät ikäluokat.
1.3 Suomalaisen tuotannon kilpailukyky on rapautunut
Suomalaisten tuotteiden ja palveluiden kilpailukykyä testataan
joka päivä niin kotimarkkinoilla kuin globaaleillakin
markkinoilla. Jos kilpailukyky ei ole kohdillaan, jäävät
yritysten kansainväliset tilaukset saamatta. Vastaavasti
Suomessa kuluttajat puolestaan valitsevat kaupan hyllystä jonkin
muun kuin kotimaisen tuotteen, ellei kotimainen vaihtoehto
ole hinta-laatusuhteeltaan riittävän edullinen.
Yksikkötyökustannuksilla mitaten olemme menettäneet
viimeisen vuosikymmenen aikana kilpailukykyä erityisesti
Ruotsiin nähden. Talouden perusfundamentit on saatava nopeasti
kuntoon, jotta emme jää pysyvästi jälkeen
keskeisten kilpailijamaidemme kasvu-urasta.
Kilpailukykymme on rapistunut, koska Suomessa valmistettu tuote
ei käy enää entiseen malliin kaupaksi.
Vuonna 2012 vientimme kokonaisarvo oli ennakkotietojen mukaan noin
57 miljardia euroa. Vientimme on yhä lähes kymmenen
miljardia vähäisempää kuin vuosina 2007—2008.
Tuontiluvut ovat sen sijaan kasvaneet finanssikriisiä edeltäneelle
noin 60 miljardin euron tasolle. Tämän yhtälön
seurauksena Suomen kauppatase on vajonnut tukevasti alijäämäiseksi
ollen vuonna 2012 noin 2,3 miljardia euroa. Yksinkertainen keino
vaihtotaseen parantamiseksi olisi kotimaisen energiantuotannon vauhdittaminen.
Hallituksen toimet, joilla kotimaisen turpeen verotusta on lisäkiristetty
ja samaan aikaan puuhakkeen energiatukea alennettu, ovat olleet
omiaan vaikuttamaan täysin päinvastaiseen suuntaan.
1.4 Rakenteelliset uudistukset alkutekijöissään
Kestävyysvajeen paikkaamiseksi vaadittavat rakenteelliset
uudistukset ovat monilta osiltaan aivan alkutekijöissään.
Esimerkiksi työurien pidentämiseen
liittyvät ratkaisut ovat auttamatta siirtymässä tulevien
vaalikausien ratkaistavaksi. Vitkuttelullaan hallitus on hukkaamassa
neljä tärkeää vuotta.
Työurien pidentäminen edellyttää jo
päätettyjen toimien lisäksi uusia päätöksiä,
joilla parannetaan koulutukseen pääsyä ja
sijoittumista työllistymiseen johtavaan koulutukseen, aikaistetaan
opinnoista siirtymistä työelämään,
vähennetään työkyvyttömyydestä ja
työttömyydestä johtuvaa ennenaikaista
poistumaa työelämästä ja myöhennetään
eläkkeelle siirtymistä sekä parannetaan
osallistumista työelämään. Näin
on muun muassa Valtiontalouden tarkastusvirasto todennut.Valtiontalouden
tarkastusvirasto on myös selväsanaisesti ilmoittanut,
että kestävyysvajeen pienentämiseksi
tehdyt rakenteelliset uudistukset ovat toistaiseksi riittämättömiä,
ja huomauttanut, että finanssipolitiikan välittömät
sopeuttamistoimet eivät yksinään riitä takaamaan
julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä,
mikäli tehottomuuksia aiheuttaville rakenteellisille tekijöille
ei tehdä mitään.
Hallituksenkin olisi jo korkea aika oivaltaa, että kestävyysvajetta
ei voida purkaa pelkkien leikkauksien ja veronkorotusten avulla,
vaan tarvitaan kasvun ituja ja vaikuttavia rakenteellisia uudistuksia.
Kestävyysvaje oli pääministeri Kataisen
toimintakauden alussa noin 5 prosenttia. Rujojen, kokoluokaltaan
reilun 5 miljardin euron sopeutusratkaisujen jälkeen vaje
on yhä noin 4,2 prosenttia.
Kuntapalveluiden kehittämistyö on pysähtynyt
lähes kokonaan ja kauttaaltaan koko maassa, koska hallitus
on ajanut jääräpäisillä keskittämispyrkimyksillään
kunnat epätietoisuuden tilaan. Kokoomus lupasi
eduskuntavaaleissa jopa neljän miljardin euron säästöjä kuntauudistuksellaan.
Samaa on kuntauudistusta johtava pääministeri
Katainen luvannut ministeriaitiosta. Ei tullut säästöjä,
vaan tuli sekasorto, jonka myötä kuntien menot
jatkavat kovaa kasvuaan.
Kaiken lisäksi hallituksen sopeutustoimet ovat olleet
monilta keskeisiltä osiltaan kuin hölmöläisen
peiton jatkamista. Se on tehnyt mittavia kuntien valtionosuuksiin
kohdistettuja leikkauksia ja kehunut sopeuttaneensa niillä tuntuvasti
valtion taloutta. Valitettavasti nämä leikkaukset
ovat suoraan heikentäneet kuntien taloudellisia
toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia peruspalveluiden
tuottamiseen. Kestävyysvajeongelma on näin ainoastaan
lykätty yhä enenevissä määrin
kuntien harteille.
Kunnat ovat jo joutuneet ja joutuvat tulevaisuudessakin korottamaan
kunnallisveroa, jotta ne selviäisivät niille määrätyistä tehtävistä,
joita vieläpä tulee koko ajan lisää.
Kunnilla on kuitenkin keskenään varsin erilaiset
edellytykset paikata hallituksen tekemien leikkauspäätösten vaikutuksia.
Tämä on asettanut ihmiset aiempaa eriarvoisempaan
asemaan postinumerosta riippuen. Samalla hallitus on myös
toimenpiteillään välillisesti kunnallisverotuksen
kautta kiristänyt työn verotusta, vaikka hallitusohjelmassa
toisin luvattiin.
Valtiovarainministeri Urpilainen on julkisuudessa suoraan myöntänyt,
että hallitus ei tehnyt maaliskuun 2013 kehysriihessään
riittävästi julkisen talouden kestävyysvajeen
kuromiseksi umpeen. Valtiovarainministerin mukaan "kunnianhimon
taso olisi voinut olla korkeampi". Urpilainen on myös
kertonut, että hallitus joutuu loppukaudellaan vielä tekemään
lisätoimia kestävyysvajeen pienentämiseksi.
Keskusta muistuttaa valtiontalouden tarkastusviraston korostamasta
huomiosta: Uudistusten toteuttaminen vaatii aikaa, joten päätöksiä täytyy
tehdä nopeasti.
1.5 Rytminvaihdos ei auta, kun suunta on väärä
Kataisen hallituksen hallitusohjelmasta annettu tiedonanto oli
alkukesästä 2011 eduskuntakäsittelyssä.
Keskusta teki siihen silloin seuraavanlaisen epäluottamusehdotuksen:
"Hallituksen ohjelman tekstitavoitteet ja talouslinja ovat räikeässä ristiriidassa
keskenään. Hallitusohjelmasta puuttuvat keinot
talouskasvun, työllisyyden ja yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi
ja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Sen sijaan hallitus heikentää ja
keskittää ihmisille tärkeitä palveluita.
Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan
luottamusta."
Valitettavasti nämä huolenaiheet, jotka keskusta
nosti esiin heti vaalikauden alussa, ovat osoittautuneet enemmän
kuin aiheellisiksi. Hallituksen mukaiseen politiikkaan ei hyödytä tehdä pieniä korjauksia.
Tarvitaan kokonaan uusi asento. Rytminvaihdos ei auta, kun suunta
on väärä. Suomi huutaa suunnanmuutosta.
2 Julkinen talouden vakauttaminen edellyttää talouskasvua — Suomeen
on luotava 200 000 uutta työpaikkaa
Keskustan mielestä Suomeen on täysin mahdollista
luoda 200 000 uutta työpaikkaa. Tämä edellyttää,
että työnantajilla, työntekijöillä ja
valtiolla on yhteinen näkemys Suomen tilanteesta sekä selvä visio,
jolla aineelliset ja henkiset voimavarat saadaan jalostetuksi uusiksi
työpaikoiksi. Maahamme pitää saada työmarkkinoiden
vakauden turvaava yhteiskuntarauha ja tätä pohjustava
luottamus. Vain sen pohjalle voidaan rakentaa pitkän aikavälin
kestävää talouskasvua.
2.1 Investointeja tarvitaan kasvupohjan vahvistamiseksi
Tulevaisuuden kannalta huolestuttavaa on, että teollisuuden
investointiaste heikentyy Suomessa alati. EK:n investointitiedustelun
perusteella kiinteät investoinnit laskevat tänä vuonna
peräti yhdeksän prosenttia noin 3,2 miljardiin
euroon. Tällä tasolla ei kyetä uudistamaan
edes käytössä olevaa tuotannollista kiinteää pääomakantaa, puhumattakaan
lisätuotannon mahdollistavista uusista investointikohteista.
Investointiaste on jäämässä kuluvana
vuonna noin 12 prosentin tasolle tehdasteollisuuden jalostusarvosta.
Tämä jää selkeästi
jälkeen EU-maiden noin 14—15 prosentin keskiarvosta, mikä sekään
ei ole järin korkealla tasolla. Suomeen eivät
investoi riittävästi suomalaiset eivätkä ulkomaisetkaan
yritykset, jotta teollisen tuotantomme perusta voisi säilyä vahvana.
Myös aineettomien investointien, joista on tullut merkittävä uuden
kasvun lähde, määrän kasvu on
pysähtynyt, ja tuleva kehitys riippuu pitkälti
ICT-sektorin tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan aktiivisuudesta.
Yhteisöveron alentaminen on yksittäisenä toimenpiteenä oikeansuuntainen
viesti yrityksille, mutta valitettavasti tämä ei
yksinään ole riittävä ratkaisu.
Yhteisöveron osaltakin on jäänyt jossain
määrin epäselväksi, miksi hallitus
päätyi nimenomaan tähän ratkaisuun
eikä esimerkiksi toteuttanut vaihtoehtoa, jossa jaetun
ja jakamattoman voiton verokohtelu olisi eriytetty toisistaan. Tämän
tapainen ratkaisu olisi voinut selkeämmin ohjata yrityksiä investointien
tekemiseen kuin nyt päätetty yhteisöveron
alentaminen.
On myös syytä huomata, että yhteisöveron alentamispäätösten
kustannukset sälytetään vastapainoksi
tehdyn osinkoveron kiristyksen myötä ennen kaikkea
kotimaisessa kasvollisessa omistuksessa oleville yrityksille ja
piensijoittajille. Ulkomaiset omistajat ja muun muassa
rahastojen kautta toimijat sijoittajat sen sijaan välttyvät
osinkoverotuksen kiristykseltä ja pääsevät
näin aidosti hyötymään voittoa
tekevien yritysten parantuvasta osingonmaksukyvystä. Osinkoverouudistuksen
perusteellisempia vaikutuksia voidaan arvioida vasta syksyllä,
kun hallitus antaa eduskunnalle asiaa koskevan esityksen.
Hallituksen tulee nyt miettiä vielä kertaalleen ja
aivan uudenlaisella otteella keinoja, joilla Suomen kilpailukyky
saadaan palautettua sellaiselle tasolle, että maastamme
tulee jälleen kokonaisvaltaisesti houkutteleva investointikohde niin
kotimaisille kuin ulkomaisille yrityksille. Vain näin voimme
luoda pohjan pitkäjänteisen ja kestävän
kasvun aikaansaamiseksi. Vauhdittuvan talouskasvun myötä voimme
myös vakauttaa julkisen talouden takaisin terveelliselle
pohjalle ilman, että täytyy tehdä kipeitä,
sosiaalista ja alueellista eheyttä vaurioittavia leikkauspäätöksiä.
2.2 Tutkimus ja koulutus ovat yhteiskunnan tulevaisuusinvestointeja — hinta
leikkauksista lankeaa aikanaan korkojen kera maksettavaksi.
Hyvinvointiyhteiskunnan perusta on aina ollut sivistyksessä ja
koulutuksessa. Kataisen hallitus jatkaa uusillakin päätöksillään
sivistyksen alasajoa. Tämän hallituskauden aikana
toteutetut leikkaukset ja nyt kehysriihessä tehdyt ratkaisut vievät
pohjan pois hallituksen omalta tavoitteelta, jonka mukaan Suomi
on maailman osaavin kansa vuonna 2020. Taloudellisesti vaikeina
aikoina Suomessa on aina ennen panostettu osaamiseen ja koulutukseen
uuden hyvinvoinnin luomiseksi. Nykyinen hallitus kuitenkin ajaa
toimivaa koulutusjärjestelmäämme määrätietoisesti alas.
Hallituksen kehyspäätöksessä suurimmat
sivistysleikkaukset kohdistuvat opetus- ja kulttuuriministeriön
valtionosuusindekseihin, jotka jäädytetään
vuodeksi 2014. Lisäksi kuntiin kohdistuvat jättimäiset
leikkaukset, jotka vaikuttavat vääjäämättä myös
koulutussektorille.
Tieteellisen tutkimuksen rahoituksella on tärkeä merkitys
maamme tulevaisuudelle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Hallituksen
tekemät kehyspäätökset viime
vuonna sekä tämän kevään uudet
päätökset heikentävät
tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta. Suomen kilpailukyvyn kasvu
perustuu tietoon, osaamiseen ja innovaatioihin. Hallituksen
tekemät säästötoimet tulevat
valitettavasti näkymään Suomen kilpailukyvyssä ja
myöhemmin kilpailukykyvertailussa.
Kehyspäätöksen mukaisesti tutkimuslaitoksiin
kohdistuvat leikkaukset merkitsisivät väistämättä useilla
sektoritutkimuslaitoksilla kansainvälisestikin tunnustetun
tutkimustoiminnan alasajoa ja muun muassa uhkaa energiaturvallisuuden
heikentymisestä. Tämän muun muassa eduskunnan
talousvaliokunta on todennut.
Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkaleikkauksia on mahdoton
hyväksyä tilanteessa, jossa 110 000 nuorta
on kokonaan vailla toisen asteen tutkintoa. Kehysriihessä esitettyjen
leikkausten kohtuullistamistoimet eivät riitä.
Leikkaukset on tarkoitus toteuttaa vuoteen 2016 mennessä.
Kehysriihessä päätettiin jäädyttää vuoden 2014
ammattikorkeakouluindeksi, vaikka samaan aikaan viedään
eteenpäin mittavaa ammattikorkeakoulu-uudistusta. Hallituksen
toimet eivät anna ammattikorkeakouluille mahdollisuutta
kehittää toimintaansa ja tehdä kauaskantoisia rakenteellisia
ratkaisuja.
On vastuutonta puhua maailman osaavimmasta kansasta, koulutuksen
kehittämisestä ja nuorten yhteiskuntatakuusta,
kun samaan aikaan hallituksen tekemät koulutusleikkaukset
työntävät nuoret syrjäytymiskierteeseen
ja tekevät oppilaitosten arjesta yhä raskaampaa.
2.3 Hallitus ei ole kyennyt rakentamaan luottamusta työmarkkinoille
Hallituksen on mentävä itseensä ja
pohdittava, miksi se epäonnistui sellaisen luottamuksen
ilmapiirin luomisessa, jolla työmarkkinajärjestöt olisivat
kyenneet tekemään ennustettavuutta ja talouden
vakautta parantavat työmarkkinaratkaisut jo talvella 2013.
Hallituksen olisi myös täytynyt kyetä ottamaan
huomioon, että päätöksillä,
joita se teki kehysriihessä, on vaikutuksensa työmarkkinaosapuolten
neuvottelulähtökohtiin. Yksipuolinen, sinänsä tärkeä,
yhteisöveron alentamispäätös
on omiaan aiheuttamaan painetta työntekijäjärjestöjen
palkankorotusvaateisiin ja näin vaikeuttamaan neuvottelutilannetta
entisestään.
Vaikeutuvassa ja epävakaassa taloudellisessa tilanteessa
olisi ollut välttämätöntä luoda
selkeät suuntaviivat tulevaisuuteen niin talouskasvun
vauhdittamiseksi kuin vakauden ja ennustettavuuden vahvistamiseksi.
Olisi tarvittu joitakin vahvoja peruspaaluja paikalleen, jotta ihmiset voisivat
katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Tässä hallitus
epäonnistui pahoin. Koulutuksesta, tutkimuksesta sekä uuden
talouskasvun siemenistä leikataan tai vaihtoehtoisesti vuosi
sitten tehtyjä päätöksiä ollaan
perumassa.
Suomeen olisi kipeästi tarvittu sellainen työmarkkinaratkaisu,
joka tässä maailmanlaajuisessa ja Suomen kohtaamassa
talouden tilanteessa olisi asettanut jotkut talouden perustekijät
niin varmalle pohjalle kuin nyt suinkin mahdollista. Kun yksi iso
pilari olisi ollut paikallaan, olisi voitu katsoa tehokkaammin,
paremmin ja varmemmin sitä, mitä hallituksen ja
valtiovallan toimet esimerkiksi verotuksessa tai valtion meno- ja
tulopolitiikassa ylipäänsä olisivat ja
millä tavalla niiden avulla voitaisiin parantaa Suomen kokonaisselviytymistä.
Hallituksesta ei kuitenkaan ollut sellaiseksi luotettavaksi
kumppaniksi, jonka tekemisiin työmarkkinajärjestöt
olisivat siinä määrin voineet luottaa,
että ne olisivat kyenneet keskenään sopimaan
siitä, miten palkoista ja muista tuloihin liittyvistä asioista
sovitaan, ja tekemään työuriin liittyvät
isot ratkaisut.
Kun on historiallisesti tilanne, jossa hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen
postit ovat sekaisin — osa entisiä työmarkkinajohtajia
on hallituksen riveissä ja osa hallituksen entisiä ministereitä on
vastaavasti sitten työnantajapuolen leivissä johtamassa
sitä — voisi kuvitella äkkiä, että tällainen
olisi sellainen vahvuus, joka auttaisi järkevien työmarkkinaratkaisujen
aikaansaamista. Mutta on näköjään
niin, että tällainen asetelma synnyttää enemmänkin
epäluottamusta. Epäluottamuksesta viime kädessä näytti
olevan kysymys siinä, että työmarkkinaratkaisua
ei kerta kaikkiaan saatu aikaan keväällä 2013.
Kaikkiaan hallitus on asettanut työllisyyden tukemisen
painopisteen turhan tukevasti vain yhteisöveron alentamisen
varaan. Moni teollisuusyritys on hiljattain ilmoittanut laajoista
irtisanomisista ja tehostamisratkaisuista. Ne osuivat huonoon ajankohtaan
ja vaikeuttavat syksyn työmarkkinakierrosta. Ne luovat
epävakautta, joka valitettavasti ei voi olla heijastumatta
talouteen ja työllisyyteen.
Yhteisöveron tuntuva alentamispäätös
olisi vaatinut rinnalleen ainakin riittävän pitkän
ja keskitetyn palkkaratkaisun ja mielellään myös yhteiskuntasopimuksen,
jolla kolmikannassa olisi turvattu teollisuuden työpaikat.
2.4 Tarvitaan yhteiskuntasopimus
Suomeen tarvitaan uusi yhteiskuntasopimus. Nyt tulee kolmikantaisesti
kasata maltillinen, osaamista, työllisyyttä ja
kasvua parantava tuloratkaisu. Sopimuksen on huomioitava erityisesti matalapalkka-alat
ja työttömät. Työmarkkinasovun
yhteydessä on myös etsittävä keinoja
muita heikommassa työmarkkina-asemassa olevien tilanteen
parantamiseen. Tällaisia erityistä huomiota vaativia
ryhmiä ovat muun muassa nuorisotyöttömät,
ikääntyneet työttömät
ja osatyökykyiset. Samalla tulee etsiä ratkaisu,
jossa eri työmarkkinaosapuolet sitoutuvat estämään
työpanoksen kokonaismäärän laskun.
Hallituksen on otettava vastuu tällaisen ratkaisun
edistämisestä, joka parantaa vientiteollisuuden
kilpailukykyä ja samalla varmistaa kotimarkkinoiden vakaat
toimintaedellytykset. Kaunistelun sijasta hallituksen on kerrottava
totuus tilanteesta, mutta samalla pitää myös
rohkaista.
Keskustan mielestä vakautta tuovan työmarkkinasovun
ratkaisemiseksi on mahdollisuus käyttää monipuolista
keinovalikoimaa. Kyseeseen tulevat esimerkiksi ansiotuloverotuksen
keventäminen ja vähintäänkin
hallituksen toteuttaman ansiotulojen indeksitarkistusten jäädyttämisestä luopuminen,
joka on tosiasiallisesti jo kiristänyt palkansaajien verotusta.
Liikaa maksettujen työkyvyttömyyseläkemaksujen
palauttamista voitaisiin edelleen jatkaa osana työmarkkinaratkaisua.
Näiden palautus voitaisiin jaksottaa esimerkiksi neljän
vuoden ajalle pienille ja keskisuurille yrityksille sekä niiden
työntekijöille. Samoin tässä taloustilanteessa
olisi syytä vakavasti harkita eläkemaksujen ns.
emu-puskurin purkamista heikon talouskehityksen vuoksi. Näin
voitaisiin välttää sivukulujen kasvattaminen
tilanteessa, jossa työllisyyskehitys on muutoinkin erittäin
heikkoa. Mikäli Emu-puskuria purettaisiin, tulisi silloin
kuitenkin jo samassa yhteydessä sopia, että miten
puskurin varat kartutetaan takaisin taloustilanteen helpottuessa.
On erittäin tärkeää, että yhteiskuntasopimuksessa
pystyttäisiin konkreettisilla keinoilla parantamaan työhyvinvointia
ja -viihtyisyyttä. Keskustan mielestä työelämän
laadulliset tekijät muodostavat miljardiluokan kokonaisuuden. Suomessa
on paljon työsarkaa tältä osin jäljellä, vaikka
monissa kysymyksissä on edistyttykin. Muutostarpeille,
joilla voidaan vähentää sairauspoissaoloja
ja työkyvyttömyyttä tai joilla voidaan
parantaa työpaikkojen johtamiskulttuuria inhimillisemmäksi,
pitää antaa suuri painoarvo yhteiskuntasopimuksessa.
Tässä yhteydessä tulee myös
ratkaista, miten vanhemmuudesta seuraavia kustannuksia voidaan tasata
nykyistä reilummalla tavalla.
Yhteiskuntasopimuksessa tulee huolehtia myös siitä,
että kohennetaan niidenkin suomalaisten asemaa, joilla
ei ole omaa vahvaa edustajaa työmarkkinapöydissä eikä hallituksen
kammareissa. Sosiaalipalvelut ovat monin paikoin kriisiytyneet.
Leipäjonot ovat monen suomalaisen arjen todellisuutta,
ja kansalaisten terveyserot ovat kasvaneet sietämättömiksi.
Lasten, nuorten, perheiden ja vanhusten hätään
ja avunpyyntöihin ei kyetä läheskään
aina vastaamaan ajoissa. Vakavampia ongelmia ennaltaehkäisevistä palveluista
puhutaan paljon, mutta todellisuus on toinen. Kotiapuun, neuvolapalveluihin, varhaiskasvatukseen,
koulujen oppilashuoltoon ja mielenterveyspalveluihin pitää saada
lisäresursseja. Koko palvelujärjestelmä vaatii
remontin, joka on toteutettava valtion, kuntien ja järjestöjen
yhteistyönä.
Hallitus ei vieläkään ole esittänyt
korjattavaksi kuilua, jolla se jakoi pienituloisimmat kansalaiset
kahteen kastiin. Työttömyysturvaan tehtiin Kataisen
hallituksen toimesta tasokorotus, mutta muut perusturvaetuudet jätettiin
tylysti ennalleen. Ei ole oikein, että vähimmäismääräiset
vanhempain- ja sairauspäivärahat ovat selkeästi
pienempiä kuin työttömien peruspäiväraha. Myös
omaishoito ja sen tukeminen pitää nopeasti uudistaa
kestävällä tavalla. Vanhuspalvelut ovat
kokonaisuus, jonka yhtenä olennaisena osana on omaishoidon
kehittäminen. Keskusta edellyttää, että omaishoidon
tuen maksatuksen siirto Kelan vastattavaksi tehdään
viipymättä. Vain näin voidaan taata yhdenmukaiset
kriteerit koko maahan. Kansallisesti asettamamme tavoite laitoshoidon
vähentämiseksi ei onnistu ilman riittäviä resursseja
ja tarvittavia päätöksiä.
Uudistuksilla Keskusta haluaa tukea kotien hyvinvointia sekä suomalaisten
itsenäistä elämänhallintaa ja
omatoimisuutta.
2.5 Nuorille annettu lupaus on pidettävä —yhteiskuntatakuu
ei saa epäonnistua
Hallitus ei ole kyennyt kattamaan nuorille antamaansa lupausta
yhteiskuntatakuun toteuttamisesta. Nuorisotakuu on tavoitteiltaan
hyvä, mutta vaikutukset neljän ensimmäisen
voimassaolokuukauden osalta ovat olleet miltei olemattomia. Lait
ilman riittäviä voimavaroja jäävät
tyhjiksi lupauksiksi.
Nuorten työttömyystilanne on jopa heikentynyt
yhteiskuntatakuun ensimmäisten voimassaolokuukausien aikana.
Valitettavasti myös sellaisten nuorten lukumäärä on
rajussa kasvussa, jotka ovat vastoin yhteiskuntatakuun lupausta olleet
yli kolme kuukautta työttömänä.
Hallituksella olisi ollut kehysriihessä tilaisuus tehdä mittakaavaltaan
riittävän suuruisia korjaavia toimenpiteitä,
jos se edelleen aikoisi pitää kiinni nuorisotakuusta.
Hallitus on omalla toimikaudellaan kaiken lisäksi vieläpä itse
pahentanut nuorten asemaa muun muassa leikkaamalla koulutuspaikoista
ja jäädyttämällä erilaisia
opetusresursseihin suunnattuja indeksejä. Onneksi hallitus
on sentään ymmärtänyt, että esimerkiksi
sen aiempi ratkaisu leikata rajusti oppisopimuskoulutuksesta oli virheellinen,
joten hallitus on päättänyt ainakin osittain
perua näitä aiemmin toteuttamiaan leikkauksia.
Tällainen jojo-politiikka ei kuitenkaan anna kovinkaan
hyvää kuvaa hallituksen toimintakulttuurista ja
harjoitetun koulutuspolitiikan ennustettavuudesta.
Vaikka kehyspäätöksessä on
osin vedetty takaisin vuosi sitten päätettyjä koulutuspaikkojen leikkauksia,
tilannetta ei voida vieläkään pitää tyydyttävänä,
koska leikkaukset kohdentuvat alueille eri voimakkuuksilla. Päätöksillä on
erittäin suuria vaikutuksia koulutuksen tasa-arvon toteutumiseen
kaikkialla Suomessa. Nuorisotakuun asiakkaat joutuvat
kilpailemaan resursseista muiden nuorten ja aikuisopiskelijoiden kesken.
Kuntien keskeistä roolia nuorisotakuun toteuttamisessa
vaikeuttavat rajut valtionosuusleikkaukset, opetustoimen indeksijäädytykset sekä kuntien
tehtäväkuorman kasvattaminen. Niin ikään
TE-toimistojen organisaatiomuutoksen samanaikainen toimeenpano suurine
muutoksineen ei tätä suurta haastetta ainakaan
helpota.
Kuvaavaa on, ettei yhteiskuntatakuuta enää mainita
edes sananakaan koko kehysratkaisussa, vaikka kyseessä pitäisi
olla yksi hallituksen kärkihankkeista. Termi nuorisotakuu
puolestaan mainitaan kertaalleen, mutta ei suinkaan aidon lisärahoituksen
yhteydessä. Hallitus ainoastaan jaksottaa uudestaan ammatillisen
koulutuksen aloituspaikkojen leikkauksia siten, että niiden
toteuttamista siirretään osin pari vuotta eteenpäin.
Siirtämällä näitä leikkauksia
eteenpäin hallitus muka vakuuttaa turvaavansa nuorisotakuun.
Ammatillista koulutusta vailla olevien nuorten työllistymiseen
kehysriihen päätökset eivät
tarjoa oleellista parannusta.
Nykyistä oppisopimusjärjestelmää joustavammalle
koulutussopimusmallille olisi edelleen tarve. Nuorille löytyisi
selvästi nykyistä enemmän mahdollisuuksia
työssä oppimiseen, jos järjestelmä olisi
ehdoiltaan joustavampi. Jatkossa olisi myös kiinnitettävä enemmän
huomiota viranomaisrajat ylittävien palveluketjujen toimivuuteen,
voimavarojen riittävyyteen sekä monipuolisempaan
koulutustarjontaan. Joustavia ja yksilöllisiä ratkaisuja
ammatillisten tutkintojen muodostamiseen tulisi myös kehittää.
On surullista, että hallitus on vähin äänin
luopumassa keskeisestä tavoitteestaan. Liian monen
nuoren työura katkeaa ennen kuin se on alkanutkaan.
2.6 Työllisyysohjelma akuutin talousahdingon ylittämiseen
Keskusta on esittänyt, että hallitus toisi
eduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman
nopeasti ylimääräisen lisätalousarvion,
jonka painopisteenä olisi työllisyystilanteen
yleinen kohentaminen ja aivan erityisesti nuorisotyöttömyyden vähentäminen.
Hallitus ei kuitenkaan ole toistaiseksi kokenut tarpeelliseksi
heikkenevään työllisyystilanteeseen puuttumista.
Tämän vuoksi keskusta uudistaa akuutin
työttömyyden hoitamiseen tekemänsä esitykset:
- Työnteon kannustavuuden
lisäämiseksi on työttömyysturvaan
otettava 300 euron suojaosa, jonka saisi tienata kuukaudessa ilman
tuen vähentymistä.
- Otetaan käyttöön palkkatuki,
jolla kannustetaan yrittäjiä palkkaamaan ensimmäisen ulkopuolisen
työntekijä.
- Kevennetyt palkan sivukulut nuoria työllistäville
työnantajille.
- Uusia oppisopimuspaikkoja tarvitaan ilman toisen asteen
koulutusta oleville nuorille nopeasti
- Tarjotaan monipuolisesti töitä heikosta suhdannetilanteesta
kärsivän rakennusalan ammattilaisille. Työsarkaa
riittää homerakennusten korjauksissa, hissittömien
talojen kunnostamisessa ja riippuvuutta ulkomaisesta tuontienergiasta
vähentävien lämmitystapamuutosten tekemisessä sekä muussa
korjausrakentamisessa. Myös asuntojen uudistuotannolle
on kova tarve.
3 Pienet ja keskisuuret yritykset huutavat apua
Hallitus tarjoaa kasvureseptiksi tuntuvan veronalennuksen kohdentamista
suuryrityksille. Yhteisöveron alentamisen toivotaan tuottavan mittavia
käyttäytymisvaikutuksia. Hallitus on asettanut
kaikki panoksensa tämän yhden kortin varaan.
Viime vuosien aikana työpaikat ovat kuitenkin syntyneet
ennen kaikkea pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näiden
yritysten työllistämismahdollisuuksia hallitus
ei kuitenkaan ole sanottavasti edistänyt, vaan on pikemminkin
monilla eri toimilla heikentänyt. Onkin erityisen huolestuttava
signaali, että yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten
kokonaismäärä on kääntynyt viime
aikoina laskuun.
Aitoja ratkaisuja uusien työpaikkojen synnyttämiselle
hallituksen kehys ei juuri sisällä. Se kertoo
parantavansa esimerkiksi Finnveran riskinottoa, mutta lopettaa samalla
Finnveran korkotukiluototuksen kokonaan. Se lopettaa erityisesti
pienille ja keskisuurille yrityksille tärkeän verotuksen
noin 170 miljoonan arvoisen innovaatiovähennyksen. Se vähentää Tekesin
määrärahoja kymmenillä miljoonilla
euroilla. Hallitus on jo aiemmin poistanut käytössä olleen
työvoimavaltaisten alojen pienyrittäjien
alennetun arvonlisäverokannan.
Hallitus ei myöskään ole tarttunut
keskustan ehdotuksiin ensimmäisen työntekijän
palkkatuesta tai työttömien työllistymistä kannustavan työttömyysturvan
suojaosan käyttöönottamisesta. Yhteisöverotuksen
kevennyksen vastapainona olevat verotuksen kiristyskohdat ovat useimmiten
juuri työllistävien pienten ja keskisuurten yritysten
kohdalla. Kehysratkaisussaan hallitus kaavailee muun muassa yritysten
edustuskulujen verovähennyskelpoisuuden poistamista ja pitkäaikaisten
investointien poisto-oikeuden muuttamista hyödykekohtaiseksi.
Keskustan mielestä nyt on ryhdyttävä toimenpiteisiin,
joilla kannustetaan yrityksiä investointien tekemiseen.
Yksi tällainen keino on vapaan poisto-oikeuden toteuttaminen.
3.1 Erilaisia omistusmuotoja on kohdeltava yhdenveroisesti
Tähän saakka pienet osakeyhtiöt ovat
maksaneet yrityksen tekemästä tuloksesta normaalin yhteisöveron,
mutta omistaja on ollut vapautettu maksamaan veroa toiseen kertaan
eli osingot on saanut nostaa nettovarallisuudesta riippuen enintään
60 000 euroon saakka verovapaasti. Nyt hallitus poistaa
pienyrittäjien verovapauden ja asettaa yrityksen kertaalleen
maksaman veron lisäksi yrittäjäomistajan
maksamaan vähintään 7,5 prosentin osinkoveron.
Näiden pienten ja keskisuurten yritysten verotus kiristyy
nyt myös verovähennysten ja poistomahdollisuuksien
kaventamisen sekä energiaverojen kiristymisen seurauksena.
Vaikka veronkiristys ei olekaan suuri, ei ole oikein, että näiden
pienyrittäjien verotusta kiristetään,
varsinkin kun hallitus samalla keventää tuntuvasti
suurempien omistajien verotusta. Kiristys koskettaa kymmeniä tuhansia
pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
Kiristyminen on totta myös henkilöyhtiöiden, ammatin-
ja liikkeenharjoittajien sekä maatalouden harjoittajien
kohdalla, sillä he eivät pääse hyötymään
yhteisöveron alentamisesta. Verotuksen ei pitäisi
ohjata yhtiömuodon valintaa, vaan tarkoituksenmukaisuuden.
Hallituksen esittämä veromuutos asettaa kuitenkin
elinkeinonharjoittajille ja henkilöyhtiöille aiempaa suuremman
houkutteen yrityksen muuttamiseksi osakeyhtiömuotoiseksi.
Tämän tilanteen välttämiseksi
olisi johdonmukaista, että hallitus tekee esimerkiksi
huojennuksen muiden kuin osakeyhtiömuotoisten yritysten
pääomatulojen verokohteluun.
Pörssiyhtiöstä vähintään
10 %:n siivun omistavien verotus kevenee tuntuvasti
runsaaseen 150 000 euron osinkopottiin saakka. Samaan aikaan
pörssiosakkeita omistavan piensijoittajan osinkovero kiristyy
useilla prosenttiyksiköillä. Keskusta on esittänyt
pörssiyhtiöiden pienille osingoille verovapautta.
Tämä olisi omiaan edistämään
kasvollista kansankapitalismia.
3.2 Investointien rahoituslukkoja on avattava
Jotta yritykset ylipäätänsä pääsisivät
joskus tekemään voittoa ja maksamaan siitä veroja,
täytyy niiden ensiksi kyetä tekemään
investointeja, joilla haetaan yritystoimintaan kasvua. Eri puolilta
yrityskenttää kantautuu parhaillaan huolestuttavia
viestejä siitä, että ulkopuolisen rahoituksen
saaminen on vaikeutumassa. Ehdot ovat tiukentuneet ja velkarahan
marginaalit kasvaneet. Ilman kunnollisia vakuuksia lainan saaminen
on yksinkertaisesti aikaisempaa vaikeampaa, vaikka yrityksen investointikohde
sinänsä vaikuttaisikin mielekkäältä.
Yritysrahoituksen kiristymisen taustalla luonnollisesti vaikuttaa
pankeille asetetut suuremmat vakavaraisuusvaatimukset, jonka seurauksena
pankkien liikkumatila ja riskinottokyky on aiempaa rajallisempi.
Valtio ei voi jäädä seuraamaan sivusta,
kuinka pankkien lainahanojen kiristyessä yritysten
investoinnit matelevat.
Valtion täytyy tällaisessa tilanteessa kyetä toimimaan
siten, että muodostuu korvaavia pankkirahoituksen ulkopuolisia
rahoituskanavia. Tällaisia ovat esimerkiksi keskustan esittämä miljardiluokan
kasvurahasto ja uudenlaisten joukkorahoituskanavien luominen sekä oman että vieraan
pääomanehtoisen rahoituksen hankkimiseksi. Suomeen
tulee luoda piakkoin toimivat joukkovelkakirjamarkkinat pienten
ja keskisuurten yritysten käyttöön.
4 Keskustan menosääntö vakauttamaan
julkista taloutta
Keskustan lähtökohtana on, että julkinen
talous tulee sopeuttaa tasapainoon keskipitkällä ajanjaksolla,
vajaan kymmenen vuoden kuluessa. Keskusta esittää menosääntöä,
joka tuo julkisen talouden menopuoleen kaivattua pitkäjänteistä ennustettavuutta.
Menosääntö mahdollistaa kehyskauden
alkuvaiheessa sellaisten lisäsatsausten tekemisen, joilla
luodaan edellytykset vahvemman talouskasvun pohjalle tuleville vuosille.
Vastaavasti menosäännön käyttöön
ottaminen olisi Suomelta selkeä viesti, että tulemme
keskipitkällä aikavälillä vakauttamaan
julkisen taloutemme. Menosäännön myötä Suomessa
sitoudutaan siihen, että valtion menot voivat lisääntyä korkeintaan
60 prosenttia talouskasvun mukanaan tuomasta valtion tulojen kasvusta.
Tulojen kasvusta 40 prosenttia käytettäisiin alijäämän
paikkaamiseen. Näin varmistetaan, että velkasuhde saadaan
nopeahkosti taittumaan.
Menosääntö ei kuitenkaan yksinomaan
ole riittävä keino julkisen talouden vakauttamiseksi,
vaan se luo puitteet menokurin säilymiselle. Menosäännön
rinnalle tarvitaan tuntuvia satsauksia kasvuedellytysten
luomiseksi. Valtion on rohkeilla toimenpiteillään
tuettava yritysten investointi- ja työllistämismahdollisuuksien edellytyksiä
5 Tulevaisuusinvestointien kokoluokan oltava miljardeissa
euroissa
Valtiolla on mahdollisuus hankkia markkinoilta käytännössä lähes
nollakorolla rahoitusta tulevaisuusinvestointien tekemiseksi. Koulutus,
tutkimus ja monet biotalouden, kaivosteollisuuden ja ICT-teollisuuden
suuret hankkeet sekä tie- ja ratahankkeet ovat malliesimerkkejä tulevaisuusinvestoinneista.
Keskusta on esittänyt Valtion Infra Oy:n perustamista
isojen infrahankkeiden toteuttamiseksi. Tulevaisuusinvestointeja
ovat myös sellaisten välttämättömien
korjausten tekemiset, jotka on joka tapauksessa jossain vaiheessa
tehtävä.
Keskusta on esittänyt esimerkiksi homekoulujen korjaamiseksi
pitkäjänteistä toimintaohjelmaa, jonka
aikana tarvittavat remontit sitouduttaisiin johdonmukaisesti tekemään.
Tällaisen pitkäjänteisen investointivelan
ottamiseen meillä on kuitenkin mahdollisuus vain, jos nostamme
työllisyysastetta, palautamme Suomen kilpailukyvyn ja tingimme
jossain määrin kulutuksestamme.
Investointien tekemiseen otettava velkatarve olisi myös
syytä erottaa valtionbudjetoinnissa syömävelasta,
siis kulutusmenoihin kohdistetuista vuotuisista menoista. Nykyisellään
valtion talousarvioesityksestä ei saa riittävää kuvaa siitä,
mikä osa alijäämästä johtuu
investoinneista ja mikä puolestaan syömävelasta.
5.1 Koko Suomen kasvurahasto vauhdittamaan taloutta
Keskusta esittää kokoluokaltaan miljardeissa euroissa
olevan kasvurahaston perustamista. Kasvurahaston tarkoituksena
on kanavoida rahoitusta esimerkiksi biotalouden, ict-sektorin, cleantechin
ja matkailun kasvuyrityksille. Osa rahaston alkupääomasta
kerättäisiin myymällä valtion
ei-strategista omistusta, kuten esimerkiksi TeliaSonerassa olevaa
omistusosuutta. Näin valtion taseessa oleva varallisuus
laitettaisiin nykyistä tehokkaammin tekemään
töitä suomalaisten työpaikkojen ja hyvinvoinnin
luomiseksi. Valtion osuus rahaston alkupääomasta
olisi noin 1,5 miljardia euroa.
Tavoite tulee asettaa korkealle. Tällaisella rahastolla
varmistettaisiin teollisuutemme vaadittava uudistautuminen. Suomeen
tulee luoda 200 000 uutta työpaikkaa, ja tässä kasvurahastolla
on tärkeä rooli. Rahaston avulla vauhditetaan
työpaikkojen synnyttämistä uusiin ja
jo olemassa oleviin kasvuyrityksiin. Hallituksen vuositasolla esittämät
muutaman kymmenen miljoonan euron lisärahat kasvupanostuksiin
ovat mittakaavaltaan eräänlainen pienoismalli
keskustan kasvurahastosta. Nyt tarvitaan moninkertaisesti rajumpia
toimenpiteitä.
Valtion pääomituksen lisäksi myös
eläkeyhtiöillä olisi merkittävä rooli
kasvurahaston rahoittamisessa. Myös yksittäisille
kansalaisille tarjottaisiin mahdollisuus sijoittaa tähän
julkiseen kasvurahastoon. Koska tämäntyyppisen
rahaston riskit ovat tavanomaista korkeammat, sitoutuisi valtio
kattamaan riskeistä suuremman osan kuin mitä sen
sijoitusosuus normaalisti edellyttäisi.
5.2 Väylärakentamiseen puhtia Valtion Infra Oy:stä
Kasvurahaston tavoin Valtion Infra Oy on toinen konkreettinen
ison mittakaavan keino luoda vauhtia investointeihin. Pitkäjänteisen
liikennepolitiikan kannalta nykyinen rahoitusmalli, jossa samalta
budjettimomentilta rahoitetaan väylien investointi-
ja kunnossapitohankkeet, ei ole kestävällä pohjalla.
Muun muassa tästä syystä hankkeet ovat
usein kasautuneet, aiheuttaneet rahoitusongelmia, viivästyksiä ja
kustannusten nousua.
Keskustan esitys Valtion Infra Oy:n perustamisesta tarjoaa uuden
rahoitusvälineen. Se olisi tie- ja liikenneinvestointien
rahoituksen tekninen toteuttaja. Rahoitettavista tie- ja liikennehankkeista
sekä niiden rahoituksesta päättäisi eduskunta.
Se perustuisi kumppanuusmalliin, joka tarjoaisi yksityisille sijoittajille
turvallisen kotimaisen sijoituskohteen. Valtion Infra Oy:n kautta
tapahtuva isojen liikenneyhteyksien rakentaminen vapauttaisi puolestaan
budjettitalouden varoja nykyistä aktiivisempaan perustienpitoon
jo kuluvalla vaalikaudella.
5.3. Alueellisten yhteismetsien perustaminen
Keskusta haluaa myös selvittää edellytykset alueellisten
yhteismetsien perustamiselle. Osa valtion metsämaasta muutettaisiin
alueellisiksi yhteismetsiksi, josta kansalaiset voisivat merkitä itselleen
osuuksia joko rahalla tai omalla metsämaallaan. Valtiolta
vapautuisi tässä yhteydessä pääomia
tehokkaampaan käyttöön esimerkiksi kasvurahastoon
tai Valtion Infra Oy:n pääomittamiseen. Vastaavasti
yksittäisille pienmetsänomistajille tulisi mahdollisuus
liittää omistamansa metsäpalsta osaksi
isompaa yhteismetsää.
5.4 Biotalouden kasvupotentiaalin hyödyntäminen — hiilenmustasta
energiapolitiikasta luopuminen
Keskustan mielestä maa- ja metsätalous sekä uusiutuvan
energian tuotanto ovat tulevaisuuden kasvualoja maassamme. Tällä vihreällä kasvulla
voidaan synnyttää laajasti kotimaisiin voimavaroihin
perustuvia, uusia työn ja yrittäjyyden mahdollisuuksia.
Vihreä kasvu tukee vahvasti kansantalouttamme. Maahantuontia
korvaavana ja vientiä vahvistavana kotimaiseen työhön
ja raaka-aineisiin perustuvana toimialana se on tehokkain
sektori vaihtotaseemme vahvistamiseen. Vihreä kasvu ei
kuitenkaan synny itsestään, vaan kehittyäkseen
se vaatii pitkäjänteisyyttä sekä luotettavaa
ja vakaata poliittista ilmapiiriä ja päätöksiä.
Uusiutuvan energian erilaiset käyttöteknologiat,
puhdas ilma ja vesi, cleantech, ovat suuria mahdollisuuksia suomalaiselle
teollisuudelle. Hallitus puhuukin lupaavasti puhtaasta teknologiasta
ja onkin aivan oikein sanoa, että alan teknologiaan ja
yrittäjyyteen pitäisi satsata. Hallituksen puheet
ja teot ovat kuitenkin jälleen kerran ristiriidassa. Siinä missä Vanhasen
hallitus lisäsi alan t&k-rahoja lähes
3—4-kertaisiksi, Kataisen hallitus on leikkaamassa resursseja. Näillä eväillä uudet
työpaikat jäävät syntymättä.
Kunnianhimoinen energiapolitiikka edellyttää rohkeita
investointeja, kuten esimerkiksi älykkäisiin sähköverkkoihin
satsaamista esimerkiksi Pohjoismaiden yhteishankkeena. Biotalous
on kokonaisuudessaan tuntuvasti laaja-alaisempi käsite
kuin pelkkää energiantuotantoa. Keskustan esittämä kasvurahasto
tarjoaa rahoituskanavan sellaisille kasvuyrityksille, jotka pyrkivät
ratkaisemaan biotalouteen liittyviä haasteita ja kehittämään
esimerkiksi puuraaka-aineesta aivan uudenlaisia tuotteita vaikkapa lääketeollisuuden
tarpeisiin.
Maaseutu, maaseudun ihmiset ja maaseudun vihreät elinkeinot
ovat jo nyt maksaneet kovan hinnan hallituksen säästötoimista.
Keskusta odotti, että hallitus olisi valtiontalouden kehysesityksessä vuosille
2014—2017 toteuttanut toimenpiteitä maa- ja metsätalouden
kannattavuuden parantamiseksi. Niitä ei tullut. Kehysesityksessään
hallitus jätti voimaan jo aiemmin tehdyt moninkertaisten
leikkausten kohdentamiset maaseudulle.
Keskusta edellyttää, että maa- ja
metsätalouden kehittämiseen ja investointeihin
on käytettävissä tarvittavat taloudelliset
tukiresurssit. Keskusta ei hyväksy kaavailuja, joissa investointien rahoittaminen
siirrettäisiin vuotuisen budjettirahoituksen
varaan. Alkutuotannon rakenteen kehittämisen ensisijaisen
rahoituslähteen tulee jatkossakin pohjautua rahastointiin,
jonka pääomitus on riittävällä tasolla
tarpeeseen nähden.
Hallitus on toiminut maaseutua kohtaan toisin kuin se aloittaessaan
linjasi. Hallitusohjelmassa on painotettu useassa kohdassa maatalouselinkeinon
toimintaedellytysten, kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamista.
Ohjelmassa on keskeisenä lähtökohtana
maaseudun monituloyrittäjyyden kehittäminen ja
vahvistaminen. Hallitus lupasi edistää energiantuotannon
monimuotoisuutta ja kannustaa bioenergian käytön
lisäämistä. Alueiden vahvuuksista aiottiin
hakea kasvua. Lähes kaikissa edellä mainituissa
tavoitteissaan hallitus on toiminut tavoitteidensa vastaisesti.
Hallitus on myös puheissa ilmaissut tukevansa viime
vaalikaudella hyväksyttyä suurta energiapakettia.
Käytännön toimeenpanossa hallitus on
kuitenkin sitoutunut tähän vain osin. Käsittämättömintä on,
että hallitus on kiristänyt turpeen veroa ja leikannut
enimmillään kolmanneksen energiapuun tuesta. Se
on tarjonnut kivihiilelle valtavan kilpailuedun, millä puun
ja turpeen yhteiskäyttö väistyy yhä useammin.
Tämä on hiilenmusta linja ja täysin päinvastainen
kuin strategian edellyttämä hiilen nopea alasajo.
Uralin takaa kaivettua kivihiiltä ollaan kuskaamassa
kiihtyvällä vauhdilla Suomeen. Vuoden 2013 alkukuukausien
aikana kivihiilen kulutus kasvoi yli 30 prosenttia edellisvuoden
vastaavasta ajankohdasta. Hallituksen sisällä vaikuttaa
olevan ristiriitainen näkemys tuulivoiman edistämisestä.
Siinä missä työ- ja elinkeinoministeriö näyttää sitoutuneen
selvitysmies Tarasti muurinmurtajanaan tuulivoiman käytön
lisäämiseen suuressa energiapaketissa sovitulla tavalla,
on ympäristöhallinto pyrkinyt monin eri tavoin
lähinnä rajoittamaan tuulivoiman lisärakentamista.
Suomeen näyttää olevan mahdotonta saada
sopimaan 700 tuulimyllyä siinä, missä Saksaan
70 000 myllyä.
Suomen tulee ottaa vakavasti biotalouteen ja luonnonvaroihimme
liittyvät moninaiset mahdollisuudet. Energiapolitiikan
osalta tähtäin tulee asettaa jo 2020-luvulle ulottuviin
konkreettisiin ratkaisuihin. Keskusta on esittänyt, että 2020-luvulle
ulottuvan energiapolitiikan tavoitteeksi asetetaan 50/50/50-sääntö.
Tämä tarkoittaa, että vuoteen 2030 mennessä Suomen
energiantuotanto on vähintään
50-prosenttisesti uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettua ja vähintään
puolet käyttämästämme energiasta
on alkuperältään suomalaista. Lisäksi
päästöjä on alennettava
50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
6 Rakenteellisiin uudistuksiin vauhtia — kestävyysvaje
ei korjaannu leikkauslistoilla ja veronkiristyksillä
Pääministeri Kataisen hallituksen vuosien 2014—2017
kehysselonteko kertoo hallituksen päätöksentekokyvyttömyydestä sekä lupauksista
ja puheista huolimatta myös näköalattomuudesta.
Hallituksen toimet ja linjaukset kestävyysvajeen
umpeen kuromiseksi puuttuvat käytännössä kokonaan.
Työurien pidentämistä tavoittelevien
asioiden valmistelu on ulkoistettu ja hallituksen omatkin päätökset
on siirretty tulevaisuuteen.
Omissa kestävyysvajeraporteissaan hallitus keskittyy
toissijaisten seikkojen ja kestävyysvajeen kannalta jopa
aivan harhaanjohtavien kysymysten pohtimiseen, kuten työmatkoista
maksettavien verovähennysten kyseenalaistamiseen.
Ikään kuin kestävyysvaje oikenisi sillä, että ihmisten
edellytyksiä työssäkäynnille
heikennettäisiin. Hallituksen olisi ylipäätänsä jo
aika oivaltaa, että kestävyysvajetta ei voida
purkaa pelkkien leikkauksien ja veronkorotusten avulla, vaan tarvitaan
kasvua ja rakenteellisia uudistuksia. Kestävyysvaje oli
pääministeri Kataisen toimintakauden alussa noin
5 prosenttia. Rujojen, kokoluokaltaan reilun 5 miljardin euron sopeutusratkaisujen
jälkeen vaje on yhä noin 4,2 prosenttia. Hallitus
joutuu jatkamaan epäonnistuneiden leikkaustensa kierrettä,
koska se ei uskalla tehdä niitä toimenpiteitä,
joita oikeasti tarvittaisiin. Työurakeskustelu on jumiutunut,
koska hallitus on lukinnut eläkekysymyksen. Kunta- sekä sosiaali-
ja terveyspalveluiden uudistaminen on puolestaan ajautunut
sekasortoon. Kehittämistyö kunnissa
on lamaantunut täysin.
6.1 Työuriin on saatava lisää pituutta
Työurien pidentämisen välttämättömyydestä on laaja
yksituumaisuus. Nopeampi pääsy työelämään,
työssä jaksaminen sekä eläkepoliittiset ratkaisut
muodostavat kokonaisuuden, jonka osalta on edettävä.
Hallitus on yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen
kanssa valmistellut eläkeuudistusta. Hallituksen sisäiset
näkemyserot tarkoittavat sitä, että seuraavista
eduskuntavaaleista on tulossa eläkevaalit. Todellisuudessa
välttämättömät päätökset
ollaan siirtämässä seuraavalle hallitukselle.
Eläkkeelle siirtymisikä tulee sitoa eliniän odotteeseen,
samalla on varmistettava pääsy varhennetulle eläkkeelle
tapauksissa, joissa tähän on tarvetta. Eläkeiän
korottaminen on tehtävä riittävän
pienin askelin, jotta yksittäiset ikäluokat eivät
joudu kohtuuttomaan tilanteeseen. Näin osa pidentyvästä eliniästä käytetään
jatkossa työskentelyyn.
Hallitus lupasi etukäteen kehysriihestään
päätöksiä toimenpiteiksi työurien
pidentämiseksi. Nämä toimet ja linjaukset
jäävät odottamaan tulevaisuuteen. Toimenpideohjelman
lisäksi tarvitaan välttämättömiä lainsäädäntöuudistuksia osatyökykyisten
sijoittumiseksi nykyistä paremmin työmarkkinoille.
Vähintä on, että valmistelu käynnistettäisiin
pikaisesti. Sosiaaliturvan ja palkan sekä verotuksen yhteensovittamistyö vaatii
uuden otteen. Tavoitteena on oltava kannustava ja yksinkertainen
sosiaaliturva.
Eräs kiireellisimmistä toimista on kuntoutuksen
kokonaisuudistus. Keskusta näkee, että kuntoutusjärjestelmiä uudistamalla
ennaltaehkäistään työkyvyttömyyttä.
Myös osatyökykyisten voimavarat on saatavissa
tätä kautta paremmin käyttöön.
6.2 Kuntapalvelujen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestäminen ja rahoituksen uudistus — kotikunta-maakuntamalli
ratkaisuksi
Kuntien palvelurakenteiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämisen ja rahoitusjärjestelmän
uudistaminen on välttämätöntä.
Uudistuksen näköala pitää olla
vähintään vuoteen 2030. Tarvitaan kokonaisuudistus,
joka sisältää hallinnon ja vastuiden
muutosten tueksi kokonaisnäkemyksen ja kansalliset sosiaali-
ja terveyspoliittiset tavoitteet. Julkisten palvelujen lisäksi
on hyödynnettävä myös yksityisen
ja kolmannen sektorin palvelutuotantoa parhaalla mahdollisella tavalla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksen osana on rahoitusjärjestelmään
tehtävä perusteellinen uudistus. On siirryttävä monikanavaisesta
rahoitusjärjestelmästä kohti yksikanavaisempaa
mallia. Julkinen raha tulee koota yhdelle toimijalle. On edettävä kokeilujen kautta
kohti valtakunnallista ratkaisua.
Keskusta esittää kotikunta-maakuntamallia ratkaisuksi,
jolla hallituksen kyhäämä kuntaumpisolmu
voidaan avata. Keskustan ratkaisu on maakunta-/sairaanhoitopiiripohjainen
yhteistyön malli vaativimmissa sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluissa sekä muissa laajaa väestöpohjaa
vaativissa palveluissa. Kotikunnat huolehtisivat kuntalaisten tarvitsemista
lähipalveluista sekä alueensa elinvoimasta. Kotikunta-maakuntamallilla
turvataan parhaiten ihmisten tarvitsemat lähipalvelut sekä paikalliset
osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa organisaatiopäätösten
lisäksi on kyettävä palvelujen sisältöjen
sekä toimintatapojen uudistustyöhön.
Varovaistenkin arvioiden mukaan esimerkiksi tietojärjestelmien
yhdenmukaistamisella on saatavissa merkittävä määrä euroja varsinaiseen
hoito- ja hoivatyöhön. Kotikunta-maakuntamalli
mahdollistaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamisen, koska
vastuu potilaan hoidon kokonaisuudesta on selkeästi yhdellä maakunnallisella
toimijalla.
Samaan aikaan sekasortoisen kunta-uudistuksen kanssa on hallitus
toteuttanut valtavat leikkaukset kuntien valtionosuuksiin ja suistanut näillä toimenpiteillään
jo nyt monet kunnat pahaan taloudelliseen ahdinkoon. Vaikka kaikki entisetkään
leikkauspäätökset eivät ole
vielä koko rujoudessaan ehtineet tulla voimaan, päätti hallitus
silti tehdä mittavat lisäleikkaukset kuntien valtionosuuksiin
heikentäen näin kuntien mahdollisuuksia tuottaa
kansalaisten tarvitsemia peruspalveluita.
Lisäleikkauksia on toimeenpantu siitä huolimatta,
että esimerkiksi myös valtiovarainvaliokunta on
katsonut finanssipolitiikan tarkastuksen vaalikauden 2011—2014
puoliväliraporttista antamassaan lausunnossa, että koko
julkisen talouden kestävyyden kannalta on olennaista, että kuntatalouden
vakautta edistetään. Valtiovarainvaliokunnan mukaan
on keskeistä, että kuntien tehtävät
sovitetaan yhteen niiden rahoitusmahdollisuuksien kanssa ja että kunnille
annettavien uusien tehtävien kustannusvaikutukset arvioidaan
aiempaa paremmin. Kataisen hallitus ei ole kuunnellut, saatikka
ottanut opikseen valtiovarainvaliokunnan esittämistä huolenaiheista.
Hallituksen valmistelutyön poukkoilu on pysäyttänyt
monilla alueilla välttämättömimmänkin
uudistustyön. Sotkujen siivoaminen ja uudistusten nostaminen
takaisin raiteille on jäämässä seuraavalle
hallitukselle. Keskusta on valmis korjaamaan sen, mitä nyt
rikotaan.