Sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus, tuloerot, vähäosaisten määrä ja suoranainen köyhyys ovat lisääntyneet huikeasti. Uusimmat tilastot osoittavat, että kansalaisten toimeentuloerot ovat kasvaneet poikkeuksellisen nopeasti. Joidenkin arvioiden mukaan köyhyys on kaksinkertaistunut 1990-luvun loppuvuosina. Myös monet lapsiperheet ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.

Vuonna 1999 Eurostatin köyhyysrajan alle jäi 190 000 suomalaista. Tämä luku ei kerro koko totuutta suomalaisesta köyhyydestä. Monet ylivelkaantuneet, lapsiperheet ja sosiaaliturvan väliinputoajat kärsivät toimeentulovaikeuksista. Lapsilisät, kotihoidontuki ja minimiäitiyspäiväraha ovat nyt alemmalla tasolla kuin heti laman jälkeen vuonna 1995. Lisäksi korkeat asumiskulut tekevät tilanteen tukalaksi.

Köyhien, ylivelkaantuneiden ja toimeentulominimillä elävien pahoinvointi on jo ylittänyt kaikki sietorajat. Piteneviltä leipäjonoilta, asunnottomuudelta, pitkittyvältä työttömyydeltä sekä lapsiperheiden ja monien eläkeläisten toimeentulovaikeuksilta ei saa ummistaa silmiä. Syrjäytymisen kierre on katkaistava. Kasvavasta alueellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta muodostuu tulevaisuudessa kasvun este. Epäkohtien korjaaminen maksaa, mutta myös niiden jättäminen korjaamatta kostautuu lähivuosina yhä suurempina yhteiskunnallisina ongelmina ja julkisten menojen kasvupaineina.

Maan hallitukselta on odotettu pitkään toimia eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Hallituspuolueet loivat viime viikkojen aikana turhia toiveita markkinoimalla julkisuuteen näyttävää köyhyyspakettia. Tällaisia odotuksia syntyi myös eräiden ministereiden lausuntojen perusteella.

Lipposen hallituksen kehyspäätös oli kuitenkin suuri pettymys. Hallitus ei ole esittänyt työttömyyttä vähentäviä, työn tarjoamista ja vastaanottamista helpottavia uudistuksia eikä todella vaikuttavia toimia pienituloisten ja vähävaraisten kansalaisten elämäntilanteen parantamiseksi. Pitkäaikaistyöttömyys on suurin köyhyyttä aiheuttava syy.

Pidämme erityisen tuomittavana sitä, että hallitus ei ole korjannut eikä aio korjata työttömyyden peruspäivärahan, työmarkkinatuen, opintotuen, alimpien sairaus- ja äitiyspäivärahojen, lapsilisien ja kotihoidontuen tasoa. Myös monien sosiaaliturvan väliinputoajien asemaan tarvittaisiin pikaisia parannuksia.

Eduskunnan ei pidä hyväksyä tällaista välinpitämättömyyttä kansantulon ollessa jo yli 300 miljardia markkaa suurempi kuin mitä se oli syvän laman pohjalla. Asioiden siirtäminen budjettiriiheen tai seuraavaan vuoteen on vastuun pakoilua.

Monilla tahoilla ollaan huolestuneita 1990-luvulla tapahtuneesta kehityksestä ja vaatimukset eriarvoisuuden kasvun pysäyttämisestä ovat lisääntyneet. Vastajulkaistussa EVAn raportissa kansalaisten huoli köyhyydestä on voimakkaasti kasvanut. Eduskunnan tahto köyhyyden vähentämiseksi ja pienituloisten selviytymisongelmien helpottamiseksi on selvitettävä.