Lokakuun 25 päivänä 2007
julkaisemassaan pörssitiedotteessa Stora Enso Oyj ilmoitti
päätöksestään sulkea
pysyvästi Summan paperitehtaan ja Anjalan tehtaan aikakauslehtipaperikoneen
sekä Kemijärven sellutehtaan ja Ruotsissa sijaitsevan
Norrsundetin sellutehtaan. Lisäksi Stora Enso aikoo myydä Kotkan
tehtaansa ja mahdollisesti myös Kotkan sahausliiketoiminnan
sekä vähentää satoja työntekijöitä konsernin hallinnosta
ja keskitetyistä palveluista Suomessa ja muissa maissa.
Yt-neuvottelujen päätyttyä työntekijävähennykset
täsmentyivät 985 henkilöön.
Valtiolla on Stora Ensossa 25 %:n äänivalta. Lisäksi
Kelalla on 10 %. Tästä huolimatta
hallitus on ollut täysin passiivinen Stora Enson yksiköitten
lakkautuspäätösten estämiseksi.
Ministerit ovat eri yhteyksissä antaneet ristiriitaista
tietoa siitä, mistä alkaen heillä oli
ollut tietoa tai käsitys näistä supistuksista.
Pääministeri Vanhanen on ilmoittanut saaneensa
tiedon yhtiön päätöksestä edellisenä iltana
ja omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies
hieman ennen pörssitiedotteen julkaisemista.
Hallituksen passiivinen linja oudoksuttaa siksikin, että Stora
Enson ilmoittamat perusteet tehtaiden lakkauttamiseksi ovat osoittautuneet
virheellisiksi puun saatavuuden, yksiköiden kannattavuuden
ja energian käytön osalta. Lisäksi monet
kysymykset, mm. neuvottelut Venäjän puutulleista
ja mahdollisuudet lisätä kotimaisen raaka-aineen
käyttöä, ovat ratkaisematta.
Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan työntekijät
ovat esittäneet toiminnan jatkamista ja kehittämistä.
Hallitus on keskittynyt koko ajan puhumaan jälkihoidosta
sen sijaan, että se olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut
Stora Enson edellä mainittujen laitosten toiminnan jatkamiseen.
Hallitus ei ole yrittänyt pelastaa edes Kemijärven
tehdasta, vaikka se on Itä-Lapin suurin yksityinen työnantaja.
Itä-Lappi kärsii kaikilla aluekehityksen tunnusluvuilla
mitattuna Suomen vaikeimmasta rakennemuutoksesta. Stora Enson kannattavan
tehtaan lakkauttamiselle ei ole perusteita. Rakennemuutosongelmat
koskevat myös Kymen Summan tehtaan vaikutuspiirissä olevia
työntekijöitä.
Hallitus antoi 21.9.2007 eduskunnan käsiteltäväksi
lakiesityksen valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että valtio
käyttää äänivaltaansa
virallisesti ja muodollisesti vain yhtiökokouksissa, mutta
käytännössä yhtiön
hallitus ja toimiva johto selvittävät ennalta
suurimpien omistajien suhtautumisen yhtiön kannalta merkittäviin
investointeihin ja muihin vastaaviin hankkeisiin. Näihin
tilanteisiin liittyvä epävirallinen yhteydenpito
ja omistukseen perustuvan vaikutusvallan käyttäminen
ovat merkittävä osa omistajaohjausta ja aktiivista
omistajuutta.
Hyväksyessään lain eduskunta puolestaan
hyväksyi samalla näin kuuluvan lausuman: "Eduskunta
edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan
huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset
vaikutukset." Näille työllisyys- ja aluetaloudellisille
sekä sosiaalisille vaikutuksille hallitus ei
kuitenkaan näytä Stora Enson kohdalla antavan
sitä arvoa, mikä niille kuuluisi.
Valtion tulevassa omistajapolitiikassa tulisi ottaa huomioon
nykyistä painavammin yhteiskuntavastuunäkökohdat
erityisesti työllisyys- ja aluetaloudelliselta kannalta.
Hallituksen vastuuministerit ovat kerta toisensa jälkeen
karttaneet vastuunottoa, ja hallituspuolueiden edustajat ovat antaneet
hyvin ristiriitaisia lausuntoja. Pääministeri
Matti Vanhanen on toistuvasti kieltäytynyt antamasta selontekoa tai
pääministerin ilmoitusta valtion omistajaohjauksesta.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään
viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Pitääkö hallitus oikeana ja perusteltuna Kemijärven
ja Summan tehtaiden lopettamista,
vai aikooko hallitus ryhtyä toimiin näiden
tehtaiden jatkon turvaamiseksi käyttämällä tarvittaessa äänivaltaansa
Stora Enson yhtiökokouksessa sekä
miten hallitus aikoo vastedes huolehtia yhteiskuntavastuun
toteutumisesta valtion omistajapolitiikassa?