Kuntien järjestämisvastuulla on kaksi
kolmasosaa ihmisten hyvinvointipalveluista. Kunnat ovat hyvinvointiyhteiskuntamme
ja kansanvaltamme kulmakiviä. Siksi kuntien toimintakyvystä on
huolehdittava kaikissa tilanteissa.
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kuntapolitiikkaa
voidaan luonnehtia yhdellä sanalla: sekasortoinen. Linja
yli kahdensadan suomalaisen kotikunnan lakkauttamiseen tähtääväksi
kuntauudistukseksi on alun perinkin ollut väärä. Keskusjohtoisesti
ohjatulla, kansalaisten tarpeet ja alueelliset erot unohtavalla
asumisen, palvelujen ja päätöksenteon
keskittämisellä ei kuntalaisten palveluja ja kuntien
taloutta voida turvata.
Kuntauudistuksen välineeksi alistettu sosiaali- ja
terveydenhuollon uudistus on saanut kovaa arvostelua maan johtavilta
asiantuntijoilta sekä perustuslakioppineilta. Sosiaali-
ja terveydenhuollon rahoituksen uudistamista ollaan pikku hiljaa
vasta aloittamassa. Myöskään uudistuksen taloudellisia
vaikutuksia ei ole arvioitu.
Hallitus on lisännyt joka vuosi kuntatalouden menoja
määräämällä kunnille
uusia lakisääteisiä velvoitteita hallitusohjelman
mukaisesti, vaikka se on leikannut kuntapalvelujen rahoitukseen
tarkoitettuja kuntien valtionosuuksia yli kaksi kertaa enemmän
kuin hallitusohjelmaan on kirjattu.
Valtionosuusuudistuksessa muutamia poikkeuksia lukuun
ottamatta keskuskaupunkien rahoitusta kasvatetaan köyhempien
ja harvaan asuttujen kuntien ja kokonaisten alueiden kustannuksella.
Myös moni rakennemuutospaikkakunta menettää uudistuksessa.
Kuntien valtionosuusleikkaukset yhdistettyinä valtionosuusuudistuksessa
menettävien kuntien menetyksiin ajavat monet kunnat tilanteeseen,
että on syytä epäillä hallituksen
rikkovan kuntien rahoitusperiaatetta.
Kuntien tehtävien ja rahoituksen välinen epätasapaino
kasvaa kaiken aikaa. Hallituksen rakennepaketista, jolla kuntien
tehtäviä ja velvoitteita on luvattu keventää siten,
että kuntien ja kuntayhtymien menoja vähennetään
vuonna 2017 miljardilla eurolla, on olemassa vain otsikot. Rakennepaketti
sisältää kunnille myös uusia raskaitakin
lisätehtäviä.
Hallitus on kuntapolitiikallaan kasvattanut kuntien ja kokonaisten
alueiden välisiä eroja. Kunnissa odotetaan kauhulla,
millaisia leikkauksia ja uusia velvoitteita tuleva kehysriihi tuo
tullessaan.
Kunnat ovat joutuneet koko vaalikauden ajan rämpimään
hallituksen kuntauudistuksista esittämien lukemattomien
lausuntopyyntöjen suossa, vaikka hallituksella ei ole ollut
tarkoitustakaan antaa kuntien palautteelle mitään
arvoa. Parhaillaan kunnilla teetetään hallituksen
määräämiä kuntajakoselvityksiä.
Kaiken huipuksi hallitus uhkaa yhdeksän kaupunkiseudun
kehyskuntia pakkoliitoksilla pettäen samalla useissa vaaleissa
antamansa vaalilupauksen, jota vielä viime kesäkuussa
hallituspuolueiden taholta laajasti lupailtiin.
Erilaiset mihinkään vaikuttamattomat lausunnot
ja selvitykset ovat vieneet merkittävästi kuntatoimijoiden
aikaa johtamiselta ja toimintojen kehittämiseltä sekä heikentäneet
huolestuttavasti kuntien keskinäistä yhteistyöilmapiiriä.
Sekasorto on käymässä kunnille ja palveluja
tarvitseville kuntalaisille erittäin kalliiksi.
Kuntapolitiikallaan hallitus on ajanut keskuskaupungit ja muun
kuntakentän vastakkain. Luottamus kunta-valtiosuhteessa
sekä kuntien välillä on olematon. Tästä huolimatta
kuntaministeri katsoo työnsä jo tehdyn ja hakeutuu
muihin tehtäviin. Työttömyys- ja velkaantumiskierteen
lisäksi hallitus on sysäämässä surutta
myös aiheuttamansa kuntakaaoksen seuraavan hallituksen
syliin.
Kuntien ja kuntalaisten näkökulmasta kuntiin kohdistuvat
uudistukset näyttäytyvät entistä epäselvemmiltä.
Koko vaalikauden velloneelle epäonnistuneiden kunta-alan
uudistusten sarjalle ei ole loppua näköpiirissä.
Eduskunnalle ollaan antamassa kevään aikana perustuslain
kannalta kyseenalaisia lakiesityksiä. Tähän
mennessä oikeuskansleri on joutunut toistuvasti huomauttamaan
kuntauudistuksessa noudatetuista menettelytavoista.
Hallitus on tehnyt kuntien yhteistyön syventämisen
estämisestä sekä vaihtoehdottomasta suurkuntiin
tähtäävästä uudistuksesta
itselleen arvovaltakysymyksen, josta se ei tunnu löytävän
kunniallista perääntymistietä. Jopa hallituspuolueiden
riveistä on alettu vaatia kuntarakenne- ja sosiaali- ja
terveydenhuollon uudistuksen linjaamista uudelleen parlamentaarisesti
sekä kaupunkiseutujen pakkoliitosaikeiden perumista.
Hallitus on yrittänyt selittää uudistuksia
kohdanneita vaikeuksia muilla asioilla kuin omilla tekemisillään.
Hallituspuolueet pettivät ennen vaaleja antamansa lupauksen
parlamentaarisesta valmistelusta ja linjasivat kuntiin kohdistuvat uudistukset
asiantuntijoita kuulematta. Hallitus ei ole suostunut tarkistamaan
linjaansa, vaan se tuputtaa kunnille yhä vaihtoehdotonta
suurkuntafilosofiaansa, jolle ei ole tutkimuksellista eikä muutakaan
näyttöä kuntapalvelujen ja kuntatalouden
kannalta.
Hallituksella on yhä tekemättä eduskunnan viime
kesäkuussa kehysselonteon yhteydessä edellyttämät
taloudelliset laskelmat kuntauudistuksen hyödyistä niin
kuntatalouden kuin julkisen taloudenkin kestävyysvajeen
kannalta.
Miksi kukaan enää luottaisi hallituksen itsevaltaisesti
linjaamiin vaihtoehdottomiin uudistuksiin, joihin ei usko enää kukaan
muu kuin hallitus itse, ja senkin rivit ovat pahasti sekaisin?
Uudistusten välttämättömyydestä vallitsee
yksimielisyys, mutta hallituksen harjoittamista menettelytavoista
vaihtoehdottomasta uudistuslinjasta ei. Hallitus ei ole sallinut
uudistusten toteutusta kuntalähtöisesti, alueelliset
erot huomioiden. Kuntien välisen yhteistyön torjuva
hallitus ajaa varsin kyseenalaisilla keinoilla Euroopan harvimmin
asuttuun maahan Euroopan suurimpia kuntia. Hallitus on jakamassa
kuntia ja kuntalaisia sijaintinsa ja kokonsa perusteella isäntiin
ja renkeihin.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten
esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
välikysymyksen:
Miksi hallitus ei keskeytä kaaokseen ajautuneita
ja toteuttamiskelvottomia kuntarakenne- sekä sosiaali-
ja terveydenhuollon uudistuksia ja aloita niiden linjaamista uudelleen
parlamentaarisesti sekä luovu kaupunkiseutujen kehyskuntien
pakkoliitoksista,
aikooko hallitus antaa kaupunkiseutujen kehyskuntien pakkoliitoksiin
tähtäävän lakiesityksen,
onko hallituksella aikeita palauttaa kuntien välisen
yhteistyön syventäminen tasavertaiseksi uudistusvaihtoehdoksi kuntaliitosten
rinnalle,
onko hallitus aikeissa tehdä uusia lisäleikkauksia
kuntien valtionosuuksiin ja toteuttaa hallitusohjelmassa, viime
vuoden kehysriihessä sekä viime syksyn rakenneuudistuspaketissa
kunnille kaavaillut uudet lakisääteiset velvoitteet
ja
miten hallitus huolehtii siitä, että tulevaisuudessa
kuntien tehtävät ja rahoitus ovat tasapainossa,
kuntien ja kokonaisten alueiden väliset erot eivät
kasva kohtuuttomiksi ja jokaiselle on turvatut lakisääteiset
palvelut sekä vaikuttamismahdollisuudet?