Reumasairaala on kehittynyt toiminnan käynnistymisvuodestaan
1951 lähtien reumatautien vaativan erikoissairaanhoidon,
kuntoutuksen, koulutuksen ja tutkimuksen osaamiskeskukseksi. Sairaalan
ansiosta suomalainen reuman hoidon taso on ollut maailman huippua.
Reumasäätiön sairaala on saanut jo vuonna
2005 laatupalkintokilpailussa Recognised for Excellence in Europe
-tunnustuksen toimintansa ja tulostensa erinomaisuudesta ensimmäisenä sairaalana
Suomessa.
Erityisen tärkeä sairaala on ollut reumalasten hoidossa.
Reumasairaala on myös tunnettu taitavasta reumaortopediasta
vaikeissa taudin muodoissa. Onnistunut reumaleikkaus voi palauttaa potilaan
täysin työkykyiseksi, kun taas puutteellisella
ammattitaidolla tehty reumaleikkaus aiheuttaa työ-
ja toimintakyvyttömyyttä, inhimillisiä kärsimyksiä ja
suuria kuluja yhteiskunnalle.
Reuman sairaalan ajautuminen konkurssiin on kansallinen häpeä ja
suuri menetys vaativaa erikoissairaanhoitoa ja kuntoutusta tarvitseville
potilaille. Heinolan kannalta se merkitsee useiden satojen työpaikkojen
menetystä jo entuudestaan korkean työttömyyden
alueella.
Hallituksen päättämättömyyttä osoittaa
se, ettei se tehnyt mitään konkurssin estämiseksi
ja Reumasairaalan toiminnan jatkamiseksi. Ministeriössä oltiin
tietoisia sairaalan vaikeuksista jo useita vuosia. Viime vaiheessa
konkurssi olisi ollut vältettävissä kahden
miljoonan euron lisärahoituksella. Sen avulla olisi saatu
aikalisä, jonka avulla olisi voitu turvata hoidon piirissä olevien potilaiden
kuntoutus ja hoito sekä miettiä pysyvämpiä ratkaisuja
sairaalan osaamisen säilyttämiseksi. Vuoden 2010
aikana olisi tehty valtakunnallinen kokonaissuunnitelma, jossa olisi huomioitu
reumapotilaiden vapaus valita hoitopaikkansa Suomessa sekä reumaortopedian
keskittäminen muutamiin yliopistollisiin sairaaloihin sekä Reumasairaalaan.
Nyt kuviteltiin, että asiat saadaan organisoiduiksi yön
yli.
Jo useiden vuosien ajan sairaanhoitopiireillä on ollut
talousvaikeuksia, jotka johtuvat suurelta osin leikkauksista kuntien
valtionosuuksiin. Sairaanhoitopiirit ovat vähentäneet
potilaiden lähettämistä Reumasairaalaan.
Vain harvat potilaat ovat jaksaneet käydä kaikki
valitusasteet läpi ja saaneet maksusitoumuksen Reumalle.
Tätä voi kaikella syyllä pitää täysin
epäinhimillisenä kohteluna ja potilaiden "kyykyttämisenä".
Reumasairaala on ollut myös johtava reumapotilaiden
kuntoutuslaitos. Kela on vähentänyt reumapotilaiden
kuntoutusta Reumasairaalassa. Kela on keskittänyt lapsipotilaiden
kuntoutuksen Reumasairaalaan. Aikuispotilaiden osalta Kelaa sitovat
kilpailutus- ja hankintalait. Tämän seurauksena
Reumasairaala on menettänyt osan Kelan kuntoutuksesta muille
hoitaville kuntoutusyksiköille.
Parasta kuntoutusta vakavasti sairaalle reumapotilaalle on reumaortopedinen
leikkaus, joka mahdollistaa liikkumisen. Nyt Suomessa reumapotilaalle
annettava kuntoutus erotetaan omiin laitoksiin kauaksi reumaortopedisiä leikkauksia
tekevistä sairaaloista.
Se, mikä oli jo keskitetty Reumasairaalaan, pirstaloidaan
moniin yksiköihin.
Hallitus olisi voinut hyvissä ajoin asetuksin vahvemmin
ohjeistaa vaativan hoidon keskittämistä Reumasairaalaan.
Hallituksen taholta on vakuutettu, että reumapotilaat
kyetään jatkossa hoitamaan eri keskussairaaloissa.
Sairaalan alasajo on kuitenkin ollut hallitsematonta. Konkurssipäätöksen
jälkeen niin potilaat kuin lääkäritkin
ovat olleet täysin epätietoisia siitä,
kuka jatkossa hoitaa vaativan laitoskuntoutuksen, lääkehoidot
tai sovitut leikkaukset. Varmasti osa Reumasairaalan osaajista siirtyykin
sairaanhoitopiireihin hoitamaan reumapotilaita. Mutta osa huippuosaajista
voi siirtyä myös yksityissairaaloihin, jolloin
hoidon saaminen riippuu potilaan varallisuudesta. Hallitus ei anna
arvoa vaativan terveydenhuollon osaamiskeskittymälle. Tämä on
merkillistä, sillä erityistä osaamista
vaativien hoitojen keskittäminen mainitaan sekä hallitusohjelmassa
että hallituksen puolivälikatsauksessa.
Asia on keskeinen osa myös Paras-hanketta. Erityisen
vaativassa hoidossa osaaminen on luonnollisesti sitä parempaa,
mitä enemmän potilaita hoidetaan. Osaamiskeskuksessa
hoidon korkea taso kehittyy moniammatillisen yhteistyön kautta
ja siirtyy nuoremmille lääkäreille ja
hoitajille huippuosaajien opastuksella. Jos hoito hajautetaan useampaan
yksikköön, on hoidon tason lasku väistämätöntä.
Vaikeaa reumaa sairastavien potilaiden leikkaukset ovat
niin vaativia, että niiden keskittäminen olisi
edelleen välttämätöntä.
Reumasairaalan toimintatapa on ollut potilaiden tarpeista lähtevä,
heidät ja heidän perheensä kokonaisvaltaisesti
huomioiva. Sen hoidoista on tehty kansainvälisesti arvostettua
tutkimusta 60 vuoden ajan. Se on kouluttanut valtaosan
Suomen reumaosaajista. Tällaisia osaamiskeskuksia pitäisi
Suomessa olla myös muille sairausryhmille. Toimintamallina
se olisi myös kansainvälisesti levitettävissä.
Reumasäätiön sairaalan häpeällinen
lopettaminen koskettaa kipeästi reumapotilaita ja heidän
omaisiaan. Tapauksella on kuitenkin laajempi terveyspoliittinen
ennakkotapauksen luonne. Hallitus osoittaa saamattomuutta ja haluttomuutta
turvata korkeatasoinen, kaikkien saatavilla oleva terveydenhoito.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten
esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
välikysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että Reumasairaalan
monialainen korkeatasoinen erikoissairaanhoito ja kuntoutus voi
jatkua,
miten erityisesti lapsipotilaiden osalta aiotaan varmistaa,
että lapset ja nuoret saavat samasta keskitetystä paikasta niin
erikoissairaanhoitoa kuin myös Kelan maksamaa lasten ja
nuorten kuntouttavaa hoitoa eri puolilla valtakuntaa ja
miten hallitus aikoo turvata jatkossa terveydenhuollon korkean
osaamisen myös muiden erityisen vaativaa hoitoa tarvitsevien
potilaiden kohdalla?