Perhepolitiikan keskeinen tehtävä on
luoda olosuhteet, joissa vanhemmat voivat kantaa kasvatusvastuunsa.
Tasapainoinen perhepolitiikka merkitsee myös kestävää perustaa
tulevaisuuden yhteiskunnalle.
Vastatessaan vuosi sitten lapsiperheiden aseman parantamista
koskeneeseen välikysymykseen Lipposen hallitus lupasi,
että sen perhepoliittiset linjaukset esitetään
myöhemmin valmistuvassa lapsipoliittisessa selonteossa.
Keväällä valmistuneessa selonteossa
kartoitettiin perheiden tilannetta, mutta ainoa konkreettinen määrärahalupaus
koski 15 miljoonan euron määrärahaa syrjäytyneiden
lasten erityispalveluihin. Vuoden 2003 talousarvioesityksessä tämäkin
määräraha oli pudotettu 5 miljoonaan euroon.
Selonteossa todettiin, että tulonsiirtojen kehittämisen
painopisteen tulisi olla niiden ostovoiman turvaamisessa. Ainoaksi
konkreettiseksi ehdotukseksi tulonsiirtojen osalta jäi
reilun euron korotus minimiäitiyspäivärahaan.
Lipposen 1. hallitus leikkasi mm. lapsilisiä, kotihoidon
tukea ja minimiäitiyspäivärahaa, eikä niiden
tasoa ole korjattu tällä vaalikaudella. Lapsilisät
ja kotihoidon tuki ovat päinvastoin reaaliarvoltaan edelleen
heikentyneet, koska niitä ei ole sidottu indeksiin. Toimeentulo-ongelmat ovat
kasaantuneet erityisesti yksinhuoltajatalouksiin, monilapsisiin
perheisiin sekä perheisiin, joissa molemmat vanhemmat ovat
työttömiä.
Hallituksen ainoaksi esitykseksi työn ja perheen yhteensovittamisen
vaikeuksiin jäi isyysloman pidentäminen kahdella
viikolla, mikäli äiti luopuu omasta oikeudestaan
vanhempainlomaan kahden viikon ajaksi.
Lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevät palvelut
ovat huonontuneet. Esimerkiksi puutteet lastensuojelussa, kunnallisessa
kotipalvelussa, koululaisten iltapäivätoiminnassa
ja kouluterveydenhuollossa vaikeuttavat eniten apua tarvitsevien
lasten tilannetta.
Lasten ja nuorten pahoinvointi selittyy osin myös arvoympäristössä tapahtuneilla
muutoksilla. Osa lapsista ja nuorista viettää aikaansa
yhä enemmän väkivaltaviihteen parissa,
jolla on yhteytensä väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Heikoimmassa asemassa ovat ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole
voimavaroja suojella lapsiaan kehitykselle haitallisilta vaikutteilta.
Suomalaiset lapset potevat aikuisen antaman ajan puutetta, mutta
perhepolitiikkaa ohjaavat enemmän työelämän
kuin lasten tarpeet. Lähes kaikista muista Euroopan maista
poiketen Suomessa ei verotuksessa oteta huomioon elatusvastuuta
tai kotona tehtävää hoivatyötä.
Verovähennysten vastineena maksetaan Suomessa kotihoidon
tukea, mutta se on leikattu niin alhaiseksi, että lapsen
hoito kotona ei ole kaikille perheille taloudellisesti mahdollista.
Väestöliiton perhebarometrin mukaan yli 40 % päiväkotilasten
vanhemmista haluaisi jäädä kotiin hoitamaan
lapsiaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Tuoreen
selvityksen mukaan suomalaiset haaveilevat isommasta perheestä kuin
he todellisuudessa tulevat saamaan. Syyksi epäsuhdalle
ilmoitettiin yhteiskunnan heikko tuki lapsiperheille ja toisaalta
työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet. Erityisesti
perheet toivoivat nykyistä joustavampia työaikoja
ja parempaa kotihoidon tukea.
Mikäli perheet eivät suoriudu kasvatusvastuustaan,
yhteiskunta ei pysty edes rahalla korjaamaan syntyneitä vaurioita.
Perhepolitiikan laiminlyönti on valtionvelkaakin suurempi
uhka tulevaisuuden Suomelle. Kun lasten määrä vähenee,
olisi entistä tärkeämpää huolehtia
lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Jos perhepolitiikkaa laiminlyödään,
vinoutuneen väestökehityksen seuraukset syvenevät
entisestään ja tulevaisuuden työikäisen
väestön harteille sälytetään
kohtuuton hoivataakka.
Hallituspuolueet esittivät viime kesän puoluekokouksissaan
lapsiperheiden tilanteen parantamista. Sdp esitti kokouksessaan
lapsilisien reaaliarvon turvaamista, mutta sen johtama hallitus
ei ole tuonut mitään esitystä asiasta
eduskunnalle. Kokoomus puolestaan esitti kokouksessaan kotihoidon
tuen korottamista, mutta tämänkin asian hallitus
on vaiennut. Hallitus ei myöskään toteuttanut
lapsipoliittisen selonteon lähetekeskustelun yhteydessä antamaansa
lupausta 15 miljoonasta eurosta ensi vuoden budjettiin
syrjäytymisuhan alaisten lasten välttämättömien
palveluiden järjestämiseen.
Myös hallituksen ministerit ja hallituspuolueiden keskeiset
vaikuttajat ovat toistuvasti herätelleet kansalaisten toiveita
vaatimalla milloin lapsilisien, milloin kotihoidon tuen korottamista. Useimmiten
nämä toiveet on heitetty suoraan seuraavalle hallitukselle,
kuten teki hiljattain pääministeri Lipponen vaatiessaan
lapsilisiin korotusta.
Hallituksen riveistä tulleet kannanotot osoittavat
hallituspuolueiden myöntävän harjoitetun perhepolitiikan
virheelliseksi. Kuitenkaan hallitus ei ole toteuttanut lapsilisien
eikä kotihoidon tuen korotusta eikä nostanut pienintä äitiyspäivärahaa
työttömyysturvan tasolle, vaikka tämän syksyn
budjetissa siihen olisi ollut täysi mahdollisuus. Politiikan
uskottavuuden kannalta on kestämätöntä,
että vallassa ollessaan hallitus sysää omissa
käsissään olevia ratkaisuja seuraavalle vaalikaudelle.
Katteettomat lupaukset vahvistavat perheille syntynyttä kuvaa
perhepolitiikan ennakoimattomuudesta.